Kumisaappaat

Minulla on UUDET kumisaappaat.

Siis ei kirpparilta ostetut, vaan ihan uudet OIKEASTA KAUPASTA.

Kun ei tuota rahanpaskaa ole enää viime vuosina ollut, niin olen ostellut kaikki kimppeeni ja kamppeeni kirppareilta. Aina se ei ole helppoa tämmöiselle XXXL-tytölle, vaan kaikki on otettu , mikä päälle mahtuu.

Miten sitä onkin ajatellut, etten minä enää mitään uutta tarvitse. Tyttärelle kyllä on ostettu kaikki uutta, kun ei muu kelpaa.

Nyt minä vaan otin ja tilasin itselleni Ellokselta uudet kumisaappaat ( ei kalliit) ja tänään ne tuli.

Huomaatteko miten ne kiilteleekin. Niissä on uuden kumin hajukin. Kyllä ne on hienot. Raaskinkohan minä yöksi riisua ne pois ja arvaako niitä laittaa tuonne ulos ollenkaan, etteivät heti naarmuunnu.

Voi hitsi, että ihminen voi olla onnellinen yksistä kumisaappaista, hihi :)

Hitaasti

Kovin hitaasti valmistuu nämä tilaustyöt. Eihän itse virkkaaminen niin kauan vie, mutta palojen yhteen ompelu ja muu näprääminen on aikaa vievää. Samoin aikaa tuhraantuu, kun jokainen lanka, puikko, nuppi ja nappi on jossain pussissa, kassissa, laatikossa tai ulkokomerossa. Semmoista se on, kun joutuu kiireesti muuttamaan. Kohta nämä rojukasat nostetaan takaisin omaan kämppään ja sitten on tavarat vielä pahemmin hukassa.

Pari apinaa ja sammakko on kumminkin kunniakkaasti saatu valmiiksi ja tekeleitä on useampia. Aika vaan loppuu kohta, sillä nämä on tarkoitus lähettää Kölniin kaupan avajaisiin, joka on ihan kohta. Tilaus oli suuri, mutta lähetys tulee olemaan aika surkea.

Tilaustyönä välillä tikutin nämä mustat kämmekkäätkin, joissa on palmikkoa ja reikää selkäpuolella. Eihän se musta oikein kuvissa näy.

Ja mites se olikaan suutarin lasten kohtalo. Oma tytär pyysi lapasia, kun kädet palelee jo aamuisin kouluun pyöräillessä. Minä reippaana äitinä kipaisin kirpputorille ja ostin jonkun toisen vanhat lapaset. Omille "ei ehdi" tekemään, kun tilaustöitä on mukavampi tehdä. Omiakin näppejä jo paleltaa, mutta Lissu Italiasta on luvannut auttaa siinä asiassa. Se asia onkin vielä yllätys.

...

Joka aamu odottelen remonttipoikaa sanomaan, että huomenna on muutettava. Olishan se mukavampaa jo päästä takaisin normaaliin arkeen omassa kämpässä. Voi olla, että seuraavan postauksen teenkin jo sieltä.

Kehtaako kertoa

Kehtaakohan edes kertoa, että voitin taas blogi-arvonnassa :)

Tänään tuli paketti Lankaluolasta ja mikä paketti. Erilaisia hienoja lankoja, kauniit bambupuikot

ja ihana kerroslaskuri. Varsinkin tuo sinikirjava Paletti-lanka on oikein minun lempiväriäni, eikä hassumpia ole nuo muutkaan. Raaskinkohan tehdä näistä mitään, vai pidänköhän ne vain hypistelylankoina :) Minulla harvoin on tämmöisiä hienompia lankoja ja täytyy tarkkaan harkita, mihin ne raaskii tuhlata.

Kiitos oikein paljon Lankaluolan Marikalle.

......

Sitten se toinen juttu.

Hanna tilasi kolme virkattua apinaa ja lopultakin sain ne valmiiksi. Jätin ne vielä odottamaan lankakorin päälle, koska en ollut vielä kuvannut niitä. Eipä sitten tarvinnutkaan kuvata.

Viime yönä joku kissoista oli esittänyt haisevan vastalauseensa muuton vuoksi. Eihän tuo kissanpissan haju lähde millään, vaan jouduin kantamaan kasan lankoja ja apinat roskikseen. Teki kyllä mieli vääntää joltakin niskat nurin, mutta se jäi silti uhkailun asteelle. Syyllisestä kun ei ole varmuutta, mutta epäilen kyllä Maijaa. No, kaatuuhan niitä valtamerilaivojakin, tämä oli vielä pikku juttu.

Onneksi Hanna antoi lisä-aikaa ja yritän saada uudet apinat valmiiksi niin että ehtivät joululahjoiksi.

Ensi viikolla päästään varmaan jo takaisin kotiin, niin pääsee sekä kissat että emäntä rauhoittumaan.

Uusi päivä, parempi päivä

On täällä toki muutakin tehty kuin muutettu ja kitattu kaljaa.
Eilen illalla päätin, että nyt piisas, istuin alas ja rupesin neulomaan.
Valmiiksi tuli miesten 7-veikka-sukat Sukkiskampanja TYKSiin. Eikä mitkä tahansa sukat, vaan näihin on neulottu mukaan sisua ja vakaa päätös selviytyä kaikista harmeista ja huolista. Toivottavasti nämä tunteet välittyvät myös sukkien saajalle, sillä siellä niitä tarvitaan todella.

Mitäs tässä turhia huolehtimaan, kunhan vain oma sänky pysyy mukana, tuumii Armas.
Noin viikon päästä on takaisin muutto, mutta minä otankin tässä välillä mallia Armaksesta.

Sietokyky ylitetty

Jossakin se raja kulkee kilteimmilläkin ihmisillä ja minulla se raja tuli nyt. Niinkuin aikaisemmin jo kirjoitin, meille oli tulossa pieni remontti ja minun oli tarkoitus evakoitua naapuri-asuntoon. Alkamisajankohtaa ja kestoa ei ole vieläkään ilmoitettu. Isännöitsijä kävi vaan eräs aamu kertomassa ennakkoilmoituksen.



Perjantaina remonttimies veteli naapuriin homeenestoainetta ja sanoi , että varo aika taisi olla pari vuorokautta, ei hän muista. Täällä jo remontoidussa kumminkin haisee omituiselle ja silmiä särkee välillä.
Kuulemma ensin tulee kuitenkin siivoojat, ennenkuin minä muutan. Suurimmat huonekalut saa jättää entiseen huoneistoon sisäseinän viereen ja komeroihin saa jättää tavarat.



Minä siinä sitten ähersin kaikki kirjahyllyt seinän viereen, täytin kattoon asti ja tungit kaapit täyteen tavaraa. Meillä noita kirjoja piisaa.

Sunnuntaina laittelin jo verhot ja lamput naapuriin ja ajattelin , että eikai tämä nyt niin kamalaa olekkaan.



Tuli maanantai, ei näkynyt siivoojia. Pahat aavistukset tuli mieleen, menin illalla ja siivosin itse suurimman osan rakennuspölyistä. Luulin, että minulla olisi se viikko aikaa muuttaa.

Tiistai aamuna tuli remonttimies ilmoittamaan, että huomenna pitää olla muuttanut.

Tytär oli koulussa 9-17, joten yksin aloin ähertämään. Puolen päivän jälkeen soitin talonmiestä avuksi kantamaan edes sänkyä toisesta päästä. Muutaman huonekalun kiikuttivat puolestani. Aamulla aloin klo 10 ja yöllä klo 24 lopetin ja voitte uskoa että joka paikkaa särki ja selkä oli tosi kipeänä.

Jääkaapista löytyi pojan jouluna jättämä keskikaljapullo ja vaikka en ole 20 vuoteen kaljaa juonut, niin kyllä se oli hyvää, kun yöllä korkkasin pullon.



Tiistaina ajattelin , että tänään en nouse sängystä koko päivänä, vaan taas soi ovikello. Remonttimies tuli sanomaan, että suunnitelmiin tuli muutos, koko kämppä tyhjäksi.

Siinä kulki minulla raja.

Ensin rupesin itkemään jo pelkästä väsymyksestä ja kiukustakin. Sitten soitin talonmiehelle ja sanoin, että minä en yksinkertaisesti enää jaksa.
Naapurin mummo tuli hätiin ja keitti minulle kahvit. Vähän helpotti, kun sai jollekkin puhua.

Isännöitsijä oli ystävällisesti toimittanut 10 lainalaatikkoa, siis kymmenen, niihinkö minun tavarani muka mahtuisivat. Eilen illalla kipattiin sitten laatikot evakkokämpän lattialle ja käytiin täyttämässä kirjoilla.

Sinne jätettiin keskelle lattiaa odottamaan, jospa joku tulisi ne ulos nostelemaan. Huonekalut nostelkoon pihalle sateeseen tai viekööt vaikka suoraan kaatopaikalle. Minä en nyt jaksa enää välittää. Siinäkin meni useita tunteja, vaikka tytär oli apuna. Puolet ei mahtunut edes laatikoihin, vaan kannettiin sylissä tänne naapuriin.

Korkkasin eilen illalla sen toisenkin kaljapullon. Maistui edelleenkin ihanalle.

Eikä siinä kaikki, niinkuin mainoksessa sanotaan. Sama muuttoruljanssi takaisinpäin on vielä edessä. Milloin, kukaan ei kerro. Ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden. Ärrrr...

Näin hyvin pelaa tiedotus kaupungin omistamissa vuokra-asunnoissa. Ilmeisesti meillä asukkailla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa. Varsinkaan meidän rivitalossa, jossa minä olen nuorin vuokralainen, lähes 60 v. Mitenkähän nuo naapurit, jotka ovat paljon iäkkäämpiä, jaksavat tämän.

...

Onneksi illalla tuli telkkarista minun lempimainokseni, Åttå-drinkkero. Voi että se jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Minulla on monta tosi hyvää homo-ystävää, en minä homoille naura. Mainos on kuitenkin mainio ja minä oikein odotan sitä joka ilta tulevaksi, parasta viihdettä.

...

Vähän helpotti, kun kirjoitin kaiken talteen.

...

Huomasittehan, enää 100 yötä jouluun.

Anni-apina

Sukkasato alkoi, mutta minä jouduinkin siirtämään puikot vielä sivuun.
Yhtäkkiä vaan kertyi niin paljon tilauksia, ettei neulomiseen ole enää aikaa. Vähänkös olen ollut ihmeissäni , mutta iloinen. Joillekkin olen joutunut jo sanomaan, etten ehdi ainakaan vähään aikaan, mutta kyllä ennen joulua. Eihän sitä yhdet kädet mahdottomia kerkiä ja ehdottomasti haluan tehdä kaikki itse ja huolella. Luonto ei anna periksi fuskata käsitöissä, (kaikessa muussa kyllä). Stressiä en silti aio näistä ottaa, sen verran teen, kuin tuntuu mukavalta.
Ei tällä iällä kannata enää töitten takia stressata :)

Eräs äiti pyysi apinaa tyttöjen väreissä ja ajattelin, että mikseipä samantien mekko päällä. Niin syntyi sitten Anni. Annille pitäisi vielä tehdä kaksi veljeä ja ne onkin jo tekeillä.
.....
Evakkoon muutto siirtyi taas viikolla, ärsyttävää. Kaikki langat ja muut tavarat on jo pakattu ja kun tarvitsen jotain, alkaa mahdoton laatikoitten myllääminen.
Odotan vain evakkoon pääsyä, sitten en muuta tee, kuin istun ja virkkaan :)
-----
Tyttären tietsikka palasi lopultakin huollosta korjattuna. Kyllä se oli suuri helpotus äidillekkin. Nyt saa molemmat olla koneella silloin kun huvittaa eikä talossa ole enää paukkuvia ovia :)
Oliskohan havaittavissa jonkin asteista nettiriippuvuutta sekä äidissä, että tyttäressä :)

Odottelua

Ei mitään uutta kotirintamalla, joten laitanpa vain kuvan näistä meidän musta-valkoisista pojista. Niistä on tullut hyvät kaverit, t.s. Armas kiusaa Eetu-reppanaa ja Eetu hyväksyy kaiken. Tiedä sitten, onko se niin kiltti vai niin tyhmä :)

Meillä elämä junnaa paikallaan. Muutto piti tapahtua jo viikko sitten, mutta remonttimiehet eivät olekkaan saaneet sitä asuntoa vielä kuntoon. Täällä nyt eletään sitten laatikoiden keskellä, pakataan ja puretaan ja kaikki on hukassa.

Lankoja on alkanut löytyä mitä ihmeellisimmistä paikoista ja minulla on alkanutkin ihan ikioma SYH (=syys-yönhullutus). Joka päivä tulee aloitettua uusi työ, eikä mikään valmistu loppuun asti.

Titityyn Lissulta tuli tossunkaavat postissa. Siinä on sitten herttainen ihminen, ei voi muuta sanoa. Kiitos Lissu.

Mahdottoman paljon on tullut mukavia kommentteja viime aikoina ja minä olen niistä tosi iloinen. Kiitos paljon kaikille. Minusta on tullut ihan "kommenttiriippuvainen". Monta kertaa päivässä käyn kurkkimassa, olisiko uusia kommentteja :) Kiitos, kiitos kaikille.

..

Laskuri näköjään hävisi minultakin, niinkuin monelta muultakin, harmi. Laitoin nyt sitten uuden laskurin, lasketaan sitten vaikka, kuinka monta yötä jouluun. Ei kovinkaan monta, jos meinaa kaikki joululahjat itse valmistaa :)

Toivottavasti huomenna ei sada. Kaunista viikonloppua kaikille !

Mainostauko

Sen kerran , kun saa oman työnsä jonkun kaupan mainokseen, niin täytyyhän sillä päästä leuhkimaan. Tämä on Saksassa Kölnissä avattavan liikkeen "flyer" ja kenenkäs tekemä pupu se siellä kököttääkään alemmassa rivissä. Vähänkös oon leuhka.

Kissakiintiökin on palautunut taas normaaliin viiteen.
Berniina-rouva suuttui juhannuksen alla niin kovasti Armaksen tulosta, että häipyi kokonaan kotoa. Olin jo varma sen kuolemasta, kun ei kahteen kuukauteen kukaan ollut nähnyt sitä.
Tässä eräänä iltana kuului sitten niin surkeaa naukunaa pihalta, Berniinahan se siellä. Kovin oli arka ja pelokas, mutta hyvässä kunnossa ja lihonutkin kovasti. Missä lie metsissä vietti kesänsä.
Vieläkään se ei voi sietää Armasta, käy vain sisällä syömässä ja lähtee samantien ulos.
Tein sille pesän ulko-oven viereen ja siinä se hyvin viihtyy. Mukava meidänkin mennä ovesta, kun Berniina naukasullaan tervehtii joka kerta.
Eiköhän se suostu sisällekin, kunhan pakkaset saapuu, luulis ainakin.

Lohikäärme?????

Lissu-Titityy oli sitä mieltä, että roskiksesta löytämäni lautaset kaipaavat pitsiliinaa alle :)
Tänään posti toi sitten häneltä Italiasta tuodun käsinvirkatun pitsiliinan.
Minä keksin sille kyllä muuta käyttöä. Olen kuivattanut tyttären yo-ruusut lasipurkkiin ja tarvitsin siihen pitsiliinaa kanneksi. Minusta tämä liina on nyt arvoisessaan paikassa :)
Tytär kyllä oli sitä mieltä, että tämä on mummo-tyyliä, mutta hänellä ei ole sananvaltaa tässä asiassa. Kyllä minä saan säilyttää ruusuja lasipurkissa, jos haluan :D
Kiitos Lissu liinasta oikein paljon. Kyllä se vielä jonain päivänä pääsee liinankin virkaan.
Yllätyspaketit on sitten mukavia.



Tämä on sitten olevinaan tulta syöksevä hirveä lohikäärme.

Lupasin tehdä palkinnon Jämälanka-tempaukseen ja arvonnan voittaja, Pappi puikoissa, toivoi lohikäärmettä. Johan olikin haasteellinen homma.
Ensin yritin ottaa ohjetta täältä, eikä se luonnistanut ollenkaan vaikean englannin kielisen ohjeen teko. Hermot vaan meinasi mennä. Sitten otin härkää sarvista ja lohikäärmettä varpaasta, heitin ohjeet roskikseen ja jatkoin oman pään mukaan.



Tulihan se lopulta valmiiksi, mutta kauan se vei, enkä ole lopputulokseen ollenkaan tyytyväinen. Tämä oli kyllä ainut tätä lajia, toista en edes yritä.
Huomenna vien sen postiin ja sitten heitän koko elukan mielestäni.
Voitin itsekkin samassa tempauksessa ja sain Marelolta City-marketin lahjakortin. Muistinkohan edes kiittää siitä. Kiitos Marelo, lankaostoksiin sijoitan sen :)



Armaskin tahtoo olla lohikäärme ja poseerata samalla paikalla. Huomattavasti paremman näköinen, kuin edellinen.

Muutto-pakkaaminen ei oikein suju, kun on näitä "apulaisia". Suurin osa ajasta menee, kun ajan näitä pois laatikoista. Kohta täytyy kumminkin panna hösseliksi, ettei jäädä remonttimiesten jalkoihin.

Täytynee tästä mennä välillä nukkumaan, että jaksaa huomenna jatkaa hommia.

Hyvää tulevaa viikonloppua kaikille.

Tippa lasissa

Kyllä minä eilen jo hämmennyin tämän lahjapaljouden keskellä niin, että silmälasit veti jo huuruun. Eihän nyt ole edes joulu, eikä minun syntymäpäivä.

Ensin kävi iso-sisko kylässä runsaiden tuliaisten kanssa.
Tytär sai syntymäpäivä-lahjaksi m.m. tämän ainakin 70 vuotta vanhan ja meille niin arvokkaan Kalevalakorun. Koru on suuri kokoinen ja tosi painava.
Arvelemme, että äitimme on aikanaan saanut sen ylioppilaslahjaksi. Lapsuudesta muistan, että minne ikinä muutimmekaan, äiti laittoi tämän korun aina seinälle näkyvälle paikalle roikkumaan. Korulla on mittaamaton tunnearvo ja kulkekoon suvussamme perintökalleutena, tyttäreltä tyttärelle.

Minä sain kaikkien herkkujen lisäksi lankoja. Musta-keltainen suorastaan huutaa: "Minä tahdon tiikeriksi".

Kiitos sisko vierailusta, tulehan toistekin. Saa tulla ilman tuliaisiakin :)

Posti toi Kyh-arvonnasta voittamani paketin Helmikseltä. En kyllä osannut näin runsasta pakettia odottaa. Tämä vei ensin ihan sanattomaksi.
Paketissa oli suklaa-saippuaa, Drops -puuvillalankaa ja kaksi kerää ihanan pehmeää italialaista villalankaa, (jota ei tuhlata sukkiin, vaan tehdään jotain kaulaa vasten laitettavaa).
Lisäksi oli namia, kaunis kortti , tosi kaunis tiskirätti ja rintamerkki.

Tässä vielä lähikuva tiskirätistä ja "ihqusta" rintamerkistä: "MULLA ON KAIKKI LANGAT KÄSISSÄ". Hihih, laitoin sen heti takinrinnukseen, se on mainio.

Meidän kylältä kun ei tahdo saada kuin 7-veikkaa, niin innostuin käymään alennusmyynnissä Anjalin lankakaupassa, virtuaalisesti. Kyllä kannatti.

Eihän näin matkan päästä voi tietää, mitä kaikea siellä on tarjouksessa, joten kirjoitin Susulle, mihin tarvitsen lankaa ja paljonko saa maksaa. Susu vastasi heti muutamalla kysymyksellä ja paketti tuli parissa päivässä kotia.

Voi hyvät hyttyrät, mikä saalis. Lankaa tuli 2-3 kertaa enemmän, kuin olin kuvitellut sillä rahalla saavani ja kaikki juuri sopivia. Erikseen täytyy mainita teeteen maissilanka Poppari, niin ihanan tuntuista iholla, että tytär varasi sen heti omakseen hihattimeksi.

Vielä jäi kaurapuuro-rahatkin, sillä postimaksukin oli vain osa siitä, minkä linja-automaksu olisi ollut lähimpää lankakauppaan. Kyllä kannatti!

Suuret kiitokset Susulle. Tämä ei jäänyt ainoaksi kerraksi, jos sinulle vain sopii. Onhan tämmöisestä sinulle suuri vaiva, mutta minulle suurempi hyöty ja ilo.

Korttikin on niin kiva, että se laitetaan visusti talteen.

Joka paikkaan ehtivä Armas kerkesi tietenkin mukaan kuvaan :)

......

SUURET kiitokset Iso-siskolle, Helmikselle ja Susulle.

Johan tässä vanha herkistyy.

Minkä sitä luonteelleen voi :D

Joku oli heittänyt tyhjän metallinkeräys-laatikon pohjalle näin kauniita kukkalautasia.
Minä kun olen juuri alkanut keräämään ruusulautasia ja tietenkin iski hirveä himo saada ne. Laatikko vaan on niin syvä, ettei sinne pohjalle yllä vaikka kuinka kurkottelee.
Minulla ei yleensä jää sormi suuhun. Niinpä hilasin laatikon pois paikaltaan, kallistin kyljelleen ja ryömin itse sisälle.
Nauratti itseäkin, kun ajattelin, että joku voi juuri nyt tulla roskakatokseen. Siinä ei olisi enää selitykset auttaneet , hihhih.
Armaskin tykkää näistä.
Tytär kiteytti koko homman yhteen sanaan........hullu.
Vieläkin naurattaa itseäni :)

Eena laittoi minulle tämmöisen, kiitos Eena.
Sääntönä on , että nyt minun pitäisi kertoa itsestäni 7 asiaa.
Siispä hommiin:


1.Minä tosiaan kerään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja asunto onkin tupaten täynnä roinaa, huhuh. Nippanappa itse mahtuu sekaan.

2.Olen mahdottoman eläinhullu. Parhaimmillaan on pienessä 30 neliön asunnossa ollut 1 poika, 1 koira, 5 kissaa ja 16 undulaattia. Pikkusen oli ahdasta.

3.Minulla on poika ja tytär, joiden ikäero on 21 vuotta. Toinen on avioliitosta suomalaisen, toinen turkkilaisen kanssa.

4.Suurimman osan elämästäni olen kumminkin ollut yksinhuoltaja (ja ihan omasta tahdosta). Taidan olla allerginen miehille :)

5. En pääse kirppareilta ulos ostamatta ainakin yhtä laukkua. Tämä on aarre. Aitoa krokotiilin- nahkaa ja hyvin vanha. Ostettu muutama vuosi sitten Itä-Suomesta Pukarasta pienestä latokirppiksestä. Joku voi tunnistaakin omansa :)

6. Minä rakastan matkustelua. Toiset ovat ostelleet taloja ja autoja, minä olen pannut kaikki rahani reissaamiseen. Se on pää-omaa, jota ei verottaja, eikä ulos-ottomies pysty minulta pois ottamaan :) Rakkaimpia paikkoja ovat Istanbull ja Sisilia. Tahtoisin vielä päästä Intiaan ennenkuin terveys kokonaan pettää.

7. Karkasin kotoani 15 vuotiaana ja kiertelin Suomea liftaamalla melkein vuoden. On siis tullut harrastettua kotimaan-matkailuakin :D Nyt on seikkailunhalu jo aikalailla laantunut, mutta silti sinne Intiaan pitäisi päästä.

Pakko laittaa vielä 8. Olen hulluna arvontoihin. Ai, mistäkö sen muka huomaa :D

Voisinhan tuota listaa jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta......
Nyt sääntöihin kuului, että tämä tunnustus pitäisi jakaa seitsemälle.
Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin nappaappas siitä tunnustus ja ala kertomaan itsestäsi :)

Apina-orkesteri

Nämä pojat on lähdössä Saksaan.
Kesäkaupassa joku saksalais-suomalainen turistirouva oli mieltynyt minun elukoihini ja otti yhteyttä sähköpostitse. Pikkuhiljaa asia on siitä kehittynyt ja viime viikolla hän tilasi 10 apinaa ja 10 ponia Kölniin messuille vietäväksi.
Eihän minulla ollut yhtään valmiina, enkä kerennyt valmistamaan kuin nämä kolme, vaikka yötä myöten virkkailin.
Toivottavasti tilaaja on kumminkin tyytyväinen. Lokakuussa hän avaa Kölnissä pohjoismaisia lastentuotteita myyvän liikkeen ja ilmeisesti minun elukkani pääsevät sinne. Oishan se mahtavaa.

Luottavaisena pojat siinä nyt katselee tulevaisuuteen.
Kohtahan se on joulukin ja joulumyyjäisiin pitäisi ruveta tavaraa tekemään. Nyt vaan virkkaaminen tuntuu jo vähän puulta ja mieli tekee välillä tarttua sukkapuikkoihin. Onneksi kohta alkaa Sukkasato ja tietenkin olen siinä mukana.
....
Nyt on jo aamu-yö. Täytyy kai mennä nukkumaan, että herään aamulla leipomaan piirakkaa kirpparille myyntiin. Ihmeen hyvin on piirakka mennyt kaupaksi. Pullaakin tekisin, jos osaisin, mutta minun tekemääni pullaa ei syö meillä koirakaan, jolle yleensä kelpaa kaikki :)

Onnellisten tähtien alla

Niin paljon tuli kannustavia kommentteja edelliseen , KIITOS kaikille oikein kovasti.
Sitten siihen onneen.
Rinteelän Ruusa piti arpajaiset ja minä voitin näin ihania tavaroita Tuntusen putiikista.
Ihastuttavia , saippuakin tuoksuu niin ihanalle, ettei sitä voi käyttää, vaan se on tuoksuttelemassa sängyn vieressä :) Kiitos Ruusalle oikein paljon!
Minä olen ahkera osallistumaan arpajaisiin, vaan kyllähän se kannattaakin, jos välillä aina saa jotain ihanaa :)
......
Toinen onnen aihe on, että tytär sai stipendin koko vuodeksi Alkio-opistoon. Yleensä antavat vain puolivuotta kahdelle hakijalle, mutta tytär sai nyt koko vuoden.
Ihanaa, nyt ehkä pärjätään vielä tämä vuosi ilman opintolainaa. Kerkiäähän sitä tehdä ihan tarpeeksi vielä jatkossa.
Itse opiston talouspäällikkö oli kuulemma sanonut, että tytöllä on niin ahkera ja mukava äiti, että jos tytär on puoletkaan siitä, niin on stipendin ansainnut. Arvatkaas onko äiti täällä nyt vähän nokka pystyssä. Ja arvatkaas, onko tullut tytölle "muutaman" kerran asiasta huomautettua :) Hihhih.
....
Sitten vuoden kirppariLÖYTÖ.
Ensin osui silmäni tähän rasiaan, pohja puuta ja muuten kovalevyä. Tästä saa tuunaamalla tosi ihanan lankakorin. Sen minä halusin ehdottomasti. Sisällä uudehko toimiva monitoimikone, eiköhän sillekkin vielä käyttöä löydy. Tämä oli saatava.
Toinenkin rouva oli tähän silmänsä iskenyt, mutta minä otin kunnon Kimiräikköset ja olin sekunnin murto-osaa nopeampi. Se ON minun.
Niin , ja miksi se on LÖYTÖ. Hinta koko höskälle mahtavat 1 €.
........
No, ettei kaikki luulisi, että elämä meillä on pelkkää ruusuilla tanssimista, niin paljastanpa tähän väliin, että olen sairastanut masennusta jo yli 10 vuotta. Kun ei elimistö tuota hyvänolon-hormooneja, niin ei tuota, eikä siinä minusta ole mitään häpeämistä. Alkuaikojen terapialla ja jatkuvalla lääkityksellä elämä on ihan hallinnassa.
Olenpahan oppinut kiinnittämään huomioni pelkkiin myönteisiin asioihin ja huolet sekä murheet saa mennä ohi ihan omalla painollaan. "Ilopillereitä" ei kumminkaan passaa unohtaa popsia.


Loppuun tämä varsinainen ilopilleri, riiviö, tuholainen. Ikäkö lie alkaa jo painaa, kun selkä on alkanut harmaantumaan :)

Tilauksia

Minä olen täällä ihan äimän käkenä ja ällikällä lyöty.

Minä harrastelija käsityöntekijä olen saanut aivan kamalasti tilauksia näistä itse suunnittelemistani elukoista. Tämäkin uusi sammakko on tilauksesta tehty ja lisää pitäisi tehdä enemmän kuin ehtii.

Sain suuren tilauksen Saksaan, mutta tietenkään minulla ei nyt sitten ole yhtään valmiina ja aikaa olisi vähän. Harmi jos se nyt menee sivu suun ajanpuutteen takia :(

Empä olisi uskonut, että tässä näin käy, kun arkana menin ensi kertaa käsityöliikkeestä kysymään, että kelpaiskos myyntiin.

Kyllä minä nyt olen innoissani. Vanhoilla päivillä pääsin lopultakin tekemään, sitä mitä aina olen halunnut. Työttömäksi joutuminen oli onnenpotku minun tapauksessani.

...........

Isännöitsijä kävi eilen aamulla ilmoittamassa, että remontti alkaa 4 viikon päästä ja asunto olisi oltava tyhjänä silloin.

Piti nyt sattua muutto tähän kiireisimpään aikaan tietenkin. Eipä taida ehtiä marjametsään ollenkaan, vaikka eipä noissa meidän metsissä paljon taida ollakkaan mitään tänä kesänä.

Sukkasatoon täytyy kuitenkin muistaa ilmottautua, vaikka olisi kuinka kiire muuten.

.....

Meillä koneet reistailee edelleenkin ja tyttären kanssa taistellaan nettivuoroista. Bloggaaminen ja toisten sivuilla vierailu on siis hyvin satunnaista ja onnesta kiinni :) Koitan kumminkin seurata juttujanne, vaikka aina en pystykkään kommentoimaan.

Hyvää viikonloppua kaikille yhtälailla ja tasapuolisesti :)

Pakkolomalla

Eetu täytti tänä kesänä 10 vuotta. Selvästi on jalka ruvennut nousemaan hitaammin ja nukkuminen maittaa entistä enemmän. Tuntuu, että tämän kuumuuden aikana se on vanhentunut toiset 10 vuotta. Voi reppanaa.
Aikaisemmin sitä ei voinut yhtään päästää irti pihalle, mutta nyt se ei jaksa edes karata. Istuu vain oviaukossa, jos laitan oven auki. Seropit kyllä elävät yleensä aika vanhoiksi, mutta saa nyt nähdä miten perimässä rottiksen geenit vaikuttavat.
Armaskin jatkuvasti kiusaa, niin ettei vanhus saa levätä rauhassa.


Tämä poika puolestaan jaksaa sitäkin paremmin. En uskalla enää päästää pihalle, sillä yhtäaikaa löytynyt toinen pentu hävisi omasta pihastaan noin viikko sitten. Tässäkin lähistöllä on kettu pyörinyt, joten viisainta varoa. Isot kissat kyllä pärjää sille, mutta Armas ei vielä.

Armakselle on kasvamassa selkään pitkiä harmaita karvoja. Saas nähdä minkä näköinen siitä vielä tulee. Luulen että pitkäkarvainen kumminkin.

.....

Pakolliselle blogilomalle jouduin itse. Ensin hajosi tyttäreltä kone, onneksi menee vielä takuu-korjaukseen. Se kun saatiin lähtemään Vantaalle, niin sitten hajosi modeemi. Nyt on modeemi saatu korjattua, mutta eikös tytär istu koko ajan minun koneellani ja hajottaa varmaan kohta tämänkin.

Pinnan kiristystä on kumminkin helpottanut, että hänellä alkaa kohta koulu.

Koko kesän kiukutteli, että hän ei tiedä mitä lähtisi opiskelemaan. Viimetingassa sitten haki Alkio-opistolle lukemaan kulttuuri-antropologiaa. Onneksi pääsi sinne ja on kuulemma hyvät mahdollisuudet saada stipendi muuten kalliiseen kouluun. Aine on tytärtä kovasti kiinnostava ja koulussa voi suorittaa jo yliopistotutkintoja. Voi kun siitä nyt kehkeytyisi vielä ammatti hänelle.

Minä jatkan tätä työttömänä oloa, mutta kiirettä on pitänyt. Persikkapiirakkaa on kirpparilla myynnissä joka päivä ja virkkuukoukku heiluu muut ajat. Se on rahattoman yritettävä kaikki konstit :)

Vaan mitäs tuosta rahasta, sillä elämänlaatu on tällä hetkellä mitä mukavin !!!!

Se on aina ollut minulle rahaa tärkeämpää.

Kyhäilyä ja eksotiikkaa

Viimeinenkin KYH-työ tuli sitten viime tingassa valmiiksi, eli num.4-nukke. Nyt on kaikki 26 valmiina. Kuten tavallista, ei tähänkään mitään ohjetta ole. Siitä vaan aloin pistämään silmukkaa toisen perään ja tämmöinen tuli.

.....

Sitten siihen eksotiikkaan.
Tiesittekös, että mattojen pesu on eksoottista :)

Näin ralliviikonloppuna kukaan ei koskaan ole mattoja pesemässä pyykkipaikalla......paitsi tietenkin minä. Sain ruhtinaallisesti käyttää yksin kaikkia paljuja yhtä aikaa. Erimaalaisia turisteja kyllä piisasi sitäkin enemmän. Moni tuli ihan viereen katselemaan ja juttelemaan. Minun piti selittää ja näyttää, mitä ihmettä oikein puuhasin.

Eräs mies halusi jopa kuvata videolle tätä eksoottista työskentelyä. Kyllä siinä mäntysuopa vaahtosi ja harja lensi, kun minä pistin parastani. Pientä vailla, etten vielä laulaa luikauttanut päälle.

Teki mieli panna hattu kiertämään tämän esityksen jälkeen, mutta pääsivät tällä kertaa pelkällä kiitoksella :)

Olisinhan minä voinut sitä shouta jatkaa pitempäänkin, vaan kun ei tällä minun kuljetusvälineelläni saa vietyä kuin pari mattoa kerrallaan. Kirpputorilöytö tämä pyöräkin ja hyvä pyörä on ollutkin. Ei sitä kukaan uskalla varastaa, kun on niin helposti tunnistettavissa :) Tai ehkä se ei muuten vaan kelpaa rosvoille :)
.....
Tänään lauantaina päätin sitten pitää vapaapäivän. Yhtään piirakkaa en leivo myyntiin, enkä mene pesemään mattoja. Lepäilen vain ja nautin kesästä (joka onneksi viileni vähän).

Leppoisaa viikonloppua teille muillekkin.

Uinuva lammas

Olen nähnyt useammassakin ulkomaisessa blogissa kuvan tästä nukkuvasta lampaasta. Täytyipä tietenkin itsekkin kokeilla sitä. Ohjetta ei ollut missään, mutta eipä tuo malli kovin kummoinen ole.
Kovin hän on nuutunut näistä helteistä. Makaa vain raajat levällään.......

.......eikä virkoa, vaikka istumaan nostettaisiin.

Samanlainen olo alkaa olla itselläkin, alkaa jo tuntua kunnossa tämä jatkuva kuumuus.

Tein tästä päkäpäästä mahdollisimman pehmeän ja lötkön, pysyy rennommissa asennoissa :)

KYHäilykin alkaa olla loppusuoralla. Valmiiksi on nyt tullut numerot 5-pipo, 9-sukat, 20-sukat, niin ja tietysti 19-lammas.

Enää yksi keskeneräinen ja päiviä on vielä muutama. Taidan onnistua tavoitteessani.

Alankomaista Marutskalta tuli arpajaisvoitto-paketti. kasa oikein kauniita kankaita, kukin 25x60 cm. Täytyy nyt miettiä, mihin raaskin nämä käyttää. Vaihtoehtoja on useita. Kaikki ovat"Wetminster Fibers" kankaita, joten voi käyttää yhdessä tai erikseen.

Tämä kukka on minun suuri ylpeyden aiheeni.

Joskus vuosia, vuosia sitten ostin samanlaisen kukan taimen Turkista markkinoilta. Se ei kumminkaan viihtynyt Suomen normaalissa kesässä, vaan teki ainoastaa muutaman kukan. Nyt keväällä huomasin tämän pikkuisena taimena puutarhuriliikkeessä. Pakkohan se oli ostaa, kun tuli niin mukavia muistoja mieleen heti.

Tämä kesä on nyt ollut tarpeeksi kuuma ja kuiva ja minun kukkani kukoistaa. Joka aamu on runsaasti uusia kukkia auennut. Nimeä en tälle kukalle tiedä, mutta väliäkö sillä. Minä kutsun sitä Turkinkukaksi.

Eikö se olekkin kaunis.

Sammakkoprinssi, KYH 2.

Sammakkoprinssi 1. lähti kiertämään maailmaa, joten valtaan astui prinssi 2. Mikäs tässä on kukkapedillä köllötellessä.

Hmmm, valtakunnassa kaikki hyvin. Eilen oli ihanan viileä päivä ja yöllä saatiin vettäkin ukkosen myötä. Huomiseksi onkin sitten luvattu tänne taas +34. Ei sitä kestä sammakot eikä ihmiset :(

Alamaisenaan prinssillä on kissalauma, joka kasvaa kasvamistaan. Tämäkin pusutteleva pariskunta on vasta valmistuneita. Kissoja tulee ja menee meillä koko ajan, niin oikeita , kuin näitä virkattujakin.

Armas-poika se vain kasvaa ja pulskistuu. Tytöt ei vieläkään hyväksy sitä, ainoastaan mummo antaa tulla lähelle ja tuo välillä Armakselle hiiriä. Armas niillä aikansa leikkii ja lopulta mummo aina hermostuu ja nappaa hiiripaistin omiin suihinsa. Armas ei vielä ymmärrä, että ruoalla ei saa liian kauan leikkiä :)

Kun ei tytöt ala painisille, niin Armas on löytänyt uuden leikkikaverin. Tästä karvaläjästä ei aina erota, kumpi on oikeata kissaa, kumpi tekoturkista. Armas vie kumminkin aina voiton painissa.

.....

Olen saanut monta uutta lukijaa ja paljon kommentteja. Kiitos kaikille kovasti. On niin mukavaa lukea kommenttejanne :)

Hevoset

KYH-hevoset n* 23 ja 24 pääsivät lopultakin kesälaitumelle. Olihan niissä aika näprääminen, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen :)

Ohjeentynkää otin Suuren Käsityölehden n*sta 11-12/2009. Olen vaan niin laiska lukemaan ohjeita, että vähän on erilainen kumminkin.

Hilkka haastoi minut esittelemään kauneimman virkkaustyöni. Onhan näitä tullut tähän ikään mennessä tehtyä yhtä sun toista, ei vaan ole aikaisemmin tullut kuvattua niitä. Nuo virkatut elukat on kyllä ehkä söpöjä, mutta ei niitä kauniiksi voi sanoa. Löytyi kumminkin (huono) kuva pojalle tekemästäni häälahjasta parin vuoden takaa. Pastellisävyinen mummon-neliöpeitto. Romanttinen ja sopii hyvin heidän mökilleen, jossa on muutenkin vähän mummolameininki.

Minäpä jatkan tätä nyt sitten Pohjanmaalle Heleenalle ja Ruotsiin Soilille :)
Molemmat taitavia käsityöihmisiä.

Ihania viilenneitä kesäpäiviä kaikille, kyllä nyt jo kelpaa olla :)

.....

P.s. Voitin näköjään taas blogi-arvonnassa, tällä kertaa Alankomaissa. Kylläpäs minua nyt onnistaa. Pitäisköhän mennä lottoamaan, kun on tämmöinen voitto-putki päällä :))))

Pupuenkeli

Tämä on niin suloinen.
Nina Villa Linus- blogista piti arpajaiset ja kappas vain, minä voitin pupu-enkelin.
Tuli jo luvattua tämä pikku-Liisalle, mutta nyt paha mummo peruu lupauksensa. Minä en kertakaikkiaan raaski luopua tästä. Saa sillä vähän leikkiä mummolassa, kunhan ei likaa sitä. Täytyy tehdä Liisalle jotain tilalle, ettei tule paha mieli.
Mutta saahan mummot joskus pitää jotain itselläänkin, saahan?


On tämä vaan niiiiiin suloinen :)

Kiitos Ninalle oikein, oikein paljon.