"Mitään en osta kirpparilta-tammikuu"

Kaikilla on niin hienoja teemoja tammikuulle, niin minä päätin pitää "Mitään en osta kirpparilta-tammikuun". Eikös olekkin hyvä ajatus =)
Viisi päivää se kesti. Heti kun kirppari avasi ovensa joulun jälkee, niin pitihän minun poiketa "kahvilla". Tämmöiset pienet pronssi-sälät sieltä sitten tarttui mukaan.  Kun ne oli niin somat siinä hyllyllä ja eivät maksaneetkaan juuri mitään =)
Ja mihinkähän minä näitäkin muka tarvitsen. Viikon pari keikkuvat jossain hyllyn reunalla ja siten joutuvat laatikkoon muiden "tarpeellisten" tavaroiden sekaan.
Vaan minäpä tein uuden päätöksen: "En kiusaa itteäni turhilla päätöksillä-tammikuu" =D

Nyt harmittaa

Ei vois enempi harmittaa ja hävettää.
Lupasin hoitaa naapurin mummon kukkia ja postia joulun tienoon ja sain palkaksi ihanaakin ihanamman tiikerikakun. Lautasen lupasin palauttaa, sillä tämä on vanha Ester Tolmusen Primavera-lautanen. Pesin hyväksi ja laitoin pussiin...........ja pudotin lattialle. Miten minä nyt kehtaan sanoa että rikoin sen. Olen selannut kaikki mahdolliset paikat netistä, eikä vastaavaa saa enää mistään.
Voi hyvänen aika, ei minulle saa antaa käteen kuin paperi- tai muovilautasia näköjään.

Pantteri

Täytyihän minun vastata tyttären lahjaan ja sainkin tehtyä hänelle sukat joulun pyhinä. Nyt on molemmilla uudet villasukat :) Näissä varressa jotain valepalmikon tapaista ja lankana 7-veikkaa, ainoa lanka mitä meidän kaupasta saa Nallen lisäksi.

Osallistuin Facebookissa Löysäpipoisten JuJy-15 tempaukseen ja tämä on ensimmäinen aloitettu ja valmiiksikin saatu työ.

Minulla on Soneran viihdepaketti, johon tulee nauhotettua paljon ohjelmia. Niimpä olen vieläkin saanut naureskella Lappeenrannan Pantteri mainokselle. Siinä oli minusta niin mainio mainos ja se jaksaa naurattaa joka kerta. Tulee ihan mieleen ne nuoruusvuosien etelänmatkat =D

Minulla onkin kotona joulun tienoossa  tämä oma pantteri. Niin rakas ♥ Pukki toi pantteripuvun ja taisi miellyttää, kun on käytössä ollut joka päivä. Rakashan se on poikakin, mutta häntä näkee vielä harvemmin ja on jo niin iso mies, ettei äitiä tarvi.
Minä olen niin ylpeä näistä lapsistani, vaan kukapa äiti ei olisi omistaan ♥

Kiitos vuodesta 2014

Mausu ja kumppanit kiittää kaikkia blogi-ystäviä vuodesta 2014 ja toivottaa 

Oikein Hyvää Uutta Vuotta Kaikille ♥ 

Jouluyllätyksiä

Olipa niin yllätyksellinen joulu, ettei aikoihin. Hyvä ja lämmin joulumieli on ollut koko ajan.
Naapurin mummot muistavat minua aina herkuilla, tänäkin jouluna sain suklaan lisäksi peräti kaksi kakkua ja kaksi suurta rasiaa kotona tehtyjä herkkupikkuleipiä. Tietävät etten minä ole keittiöihmisiä =D
Itse virkkailin vielä joulunalusviikolla heille tontut. He kun puolestaan eivät tee käsitöitä.

Joulun alla meni taikakin rikki ja voitin neljännenkin arvonnan =)  Outi lähetti ihanaa ruusu-oliivisaippuaa ja kauniin juuriharjan. Joulusaunassa jo kokeilin saippuaa naamaani, mutta juuriharjaa taidan käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen =D Kyllähän sillä tietenkin hyvä kuorinta tulisi =D
Kiitos Outi sinulle ♥

Ruokakaupasta tuli viesti aattona, että olin voittanut joulukalenteriluukun. Tytär lähti vauhdilla hakemaan voittoa, että ehdittiin saada sekin jouluksi. Onneksi ei ollut kinkku, sillä ei me kahdestaan olisi sitä saatu syötyä =) Oli kaunis Joulutähti ja juustorasia, näistä minä tykkäsin kovasti. Juustoja ollaan molemmat kovia syömään.

Tytär on hyvä tekemään käsitöitä, mutta harvoin tekee mitään. Sukat on viimeksi neulonut koulussa ne pakolliset. Nyt oli kuitenkin syksyn mittaan tehnyt äidille villasukat, ihan oikean värisetkin. Nämä on varmasti lämpimät, niin paljon rakkautta ja lämpimiä ajatuksia niissä on mukana. Milloinkahan minä raaskin käyttää niitä etteivät nukkaannu =)
Linssilude-mummo ei antanut ottaa tämän parempaa kuvaa =D

Suurimman yllätyksen järjesti kuitenkin Rantapuikko laittamalla minulle joululahjan. Voi hyvänen aika sentään. Vähän kurkkasin laatikkoon ja laitoin kiireesti kuusen alla odottamaan aatto-iltaa.  Oli siinä meillä tytön kanssa ihmettelemistä, ihan meinasi tippa tulla silmään. On lankoja ja huovutettu tonttukynä , enkeliriipus ja salaperäinen paketti.

Paketista ilmestyi erilaisia ihania käsivoiteita ja suklainen saippua.  Langat kyllä kuivattaakin niin kovasti käsiä, että käsivoidetta kuluu ja nyt on mistä valita vähän joka tarkoitukseen. En minä voi kuin ihmetellä, en kyllä läheskään näin kilttinä ole ollut.

Tässä vielä pikku enkeli paremmin näkymässä. Voi kiitos, kiitos Rantapuikko, olet sinä vaan ihmeen lämminsydäminen ihminen. Teit joulustani ihanan ♥

Loppuun vielä kuva enkelikellosta, jollainen meillä on kilkuttanut jo 60 vuotta joka joulu.
Rauhallisia välipäiviä ihan kaikille ♥

Loppu turhalle hössötykselle ☺

Laitoin pisteen kiireelle ja keksin itselleni uuden mietelauseen :

" PAREMPI ILOINEN ÄITI JA SOTKUINEN KOTI,  KUIN SIISTI KOTI JA ÄREÄ ÄITI " !

Lämmintä Joulumieltä ja Kiireetöntä Joulunaikaa Kaikille ♥

Ohjeen mukaan tehty

Kirpparilla on niin mukava nuori tyttö töissä, välillä aina tarjoo kahvit minulle ja jutut luistaa.  Tiesin hänen haluavan Muumia, joten päätin tehdä sen hänelle joululahjaksi.

Tämän tein ihan kirjan ohjeen mukaan ja johan olikin työläs. En tykkää yhtään seurata ohjeita. Vähän väliä huomasin , että silmukkaluku ei olekkaan sama ja taas purkamaan. Ääääh, ei kiva, toiste teen kyllä ilman kirjoja. Kulmakarvatkin meni ihan vinksin vonksin kun uskoin kirjaa enkä omia silmiäni.

Aamulla soi puhelin ja tuli tilaus Kaaposta. Olin kyllä vähän ilkeä ja sanoin: "Hyvin ehtii ensivuoden jouluksi, mutta ei enää tälle joululle". Kyllä minä haluan vähän laittaa omaakin jouluani, eikä se Kaapokaan ihan hujauksessa synny. No lupasin sen kuitenkin joulunpyhinä värkätä, kun alkoi kaduttamaan ilkeilyni. =) Toivottavasti tontut eivät kuulleet ja kerro joulupukille. Ettei nyt vaan mennyt hukkaan koko syksyn kilttinä olo =D

Poro parat

Joulu lähestyy ja kiire lisääntyy. Minä päätin pidentää päiväunet kahdesta tunnista kolmeen tuntiin, paras vastalääke kiireeseen =D

Kirpparilla pari euron poroa itki kurjaa kohtaloaan. Eihän minun auttanut kuin adoptoida ne meille. Hyvin näyttävät viihtyvän tontun hellässä huomassa.

Vastaisku amerikkalaiselle elokuvateollisuudelle.  Suomalainen versio King Kongista =)

Ihanan puisen Tonttulan ostin jo pari vuotta sitten joulun jälkeisestä alennusmyynnistä. Sisälle voi laittaa valot ja tykkään tästä kovasti. Kesä-aikaan siinä asustaa peikkoja ja keijukaisia.

Enemmittä höpinöittä, hyvää viimeistä joulunalus-viikkoa ♥

Joulu tulla jollottaa

Nyt on meilläkin apinat pantu piiloon ja tontut tulleet tilalle. Nämäkin kaksi ovat jo vuosia vanhoja, mutta aina ne vaan kaivetaan esille.

Uuden Kaapon ehdin vielä tekemään ja se sai seurakseen Animeko-kissan, jonka helppo ohje on täällä.
On niin hyvin piirretty ohje, että siitä ymmärtää japaniakin =D

Sunnuntaina vietettiin kissojen kanssa yhteistä laatu-aikaa, eli yritin madottaa kaikki kerralla. Joku oli yöllä oksentanut heisimadon pätkän lattialle ja eihän siinä muu auttanut kuin julistaa sota käyntiin.  Käytin sitä vanhaa hyvää keinoa, eli kissa runtataan niskasta sänkyyn peiton alle ja pilleri tungetaan väkisin kurkkuun. Kuten kuvastakin näkee, niin mummo-kissalla on tarvittaessa kiukkuinen luonne ja sillehän ei mitään myrkkyjä syötetä. Taistelun lopputulos olikin syvät haavat käsissäni, veriset ja revityt lakanat sängyssä ja 3/4 kissoista madotettu. Tänään hain pastamaista matolääkettä ja jos en sitäkään onnistu syöttämään, niin onneksi voi vielä pyytää eläinlääkäriltä niskaan hierottavaa loislääkettä. Että voi yhden kissan madottaminen olla vaikeaa.

                                       

Tämä Mausu on se minun lempikissani. Nyt kun ei Eetua enää ole, niin minä olen perinyt Eetun paikan Mausun sydämessä. Ulkoa tullessaan se tulee ensimmäiseksi juttelemaan minulle mitä kaikkea jännää se taas on pihalla nähnyt. Se on jopa jättänyt ne kuukausia kestävät retkensäkin ja pysyttelee nyt kiltisti kotosalla. Mausu on niin kiltti tyttö.♥

 Muitakin kilttejä tiedän =)
Kaima Salosta lajitteli  taiteilija-isänsä jäämistöä ja lähetti minulle suuren laatikollisen vesivärejä. Tässä onkin väri poikineen. Syksyllä jo mietin, että olisi mukava kokeilla vesivärimaalausta ja nyt on ainakin värejä =) Paketin hain postista ja painoa tällä oli 4,5 kiloa. Kiitos paljon Kaisu-kaima ♥
Tällä hetkellä ei ehdi maalaamisia ajattelemaan, mutta joulun jälkeen on hyvä taas paneutua asiaan.

Kyllä tässä alkaa joulumieli tulla väkisinkin, kun lahjoja satelee sieltä sun täältä ♥

Pientä Joulua

Joululta on jo tuntunut tämä viikko, kun posti on tuonut paketteja  jatkuvasti =)

Kolmonen on kohtalon numero minulle. Sekä hyvää että pahaa tapahtuu aina kolme kertaa. Tällä kertaa voitin kolme kertaa arvonnoista.

Tämän ihanan kankaasta tehdyn joulutähti-rintakorun sain Marin joulublogista. Aivan hurmaava, kuva ei kerro totuutta. Meinasin että kauniilla ilmalla laitan sen harmaata huopahattuani piristämään, mutta tämmöisillä vetisillä keleillä en raaski, ettei rönttäänny. Kiitos Marille, tämä on upea. Korttikin on niin kaunis, varmaan Marin itse tekemä. Se on jo seinällä koristeena.

Mintun joulublogista sain apuja lahjojen käärintään ja suun makiaksi. Olipa vaikea kuvata kun kiiltelivät niin kovasti =) Havaitsin kaupassa joulupaperit niin kalliiksi, että päätin paketoida lahjat valkoiseen paperiin. Näistäpä saankin nyt niihin väriä ja loistetta.  Nuo tonttutarrat ovat niin suloisia, että niitä en oikein raaski käyttää =) Pidän ihan vaan itselläni. Kiitos Minttu, näistä on hyötyä minulle.

Vaan entäs sitten nämä ♥ Tylsä mörökölli osottautui vähemmän tylsäksi laittaessaan nämä minulle tulemaan =) Todella kaunis pellavainen "tötterö", jonka sisältä löysin jouluisia nameja  ja soman kissamagneetin. Tötterö ja kissa ovat hänen itsensä tekemiä ja suloisia molemmat. Tötterö on jo seinällä, namit odottaa joulua, mutta kissa se vasta pääsikin kunnia paikalle =) Se on kiinni vanhassa venäläisessä peltipostilaatikossa, jossa säilytän kaikkia laskuja ja muita tärkeitä papereita.  Kisu saa nyt vahtia niitä silmä tarkkana =)  Kiitos sinulle oikein paljon Ei Ollenkaan Tylsä Mörökölli ♥

Joulua kohti mennään sorkat kopsuen. On tämä kummallista aikaa. Ensin häslätään ja sählätään ja stressataan monta viikkoa, sitten äristään pari päivää silkasta väsymyksestä ja ihan huomaamatta se onkin sitten ohi ja päästään odottamaan seuraavaa joulua.
Noh, meitähän on niin moneksi. Minä tunnustaudun parantumattomaksi joulusähläriksi. Joulukoristeita, lahjoja ja herkkuruokia pitää olla =) Siskoni puolestaan pakkaa perheensä ja karkaa taas Kanarialle joulua karkuun. Kukin tyylillään.

Tonttu mikä tonttu

Asennoista päätellen tämä ei olekkaan kovin sopuisa pari.  Tonttua ainakin näyttää jo apinat kyllästyttävän, niin vähän minuakin.

Minä olen mestari saattamaan itseni hölmöihin tilanteisiin. Onneksi minulla on tämä  omituinen huumorintaju, jolla selviän niistä yleensä =D
Viime viikolla oli naapuri-kylässä silmänpohjakuvaukset meikäläisille. Siinä odotussalissa istuessani käytävälle tuli ihan hyvän näköinen vanhempi MIES-sairaanhoitaja ja kyseli olisiko halukkaita influenssarokotukseen. Minä tietenkin heti lapa pystyssä kun niin kätevästi samalla reissulla sai senkin.

Mentiin siitä sitten kaksistaan huoneeseen. Minä vanhasta tottumuksesta käännyin heti selin ja riipaisin housut alas. Vähän ajan päästä takaa kuului : "Voin minä tätä sun kankkuaskin katella, mutta piikin minä laitan kumminkin käsivarteen."
Hehhehhee, en sentään saanut syytettä seksuaalisesta häirinnästä työpaikalla. Tällä viikolla on parempi pysyä kaukana miehistä.=D  

Puff on lohikäärme....

Meillä rapisee ikkunan takana, taitaa tontut siellä jo hiippailla kurkkimassa olenko kiltisti.  Tämän yhden onnistuin saamaan kuvatuksikin. Mahtaa olla ikää jo aika paljon, kun partakin on kasvanut noin valtavaksi.

Eräs pikku-tyttö tykkää kuulemma lohikäärmeistä.  Pitihän minun sitten yrittää semmoinen tehdä. Aikamoista pähkäilyä se ensin teetti, ennenkuin keksin miten valmistan sen. Kiva kuitenkin suunnitella välillä jotain uuttakin. Siipiä varsinkin mietin saunan lauteillakin, kun halusin, että ne pysyy jämäkästi pystyssä.

Tämä on lohikäärmevauva, kuten huomaa nupullaan olevista sarvista.. Naaman ilmeeseen en ole tyytyväinen. Tästä tuli oikein riiviön näköinen, mutta jospa nuo lohikäärmeet eivät olekkaan niitä kilteimpiä olentoja =D

Tämä onkin se parempi puoli =D

Toivottavasti pikku-neiti hyväksyy tämän kaverikseen.

Lankoja penkoessa löysin pussillisen viime joulun alla kesken jääneitä töitä. Jokohan ne valmistuis täksi jouluksi. =D

Vielä vaan virkaten

Johan alkaa helpottamaan, kun sain taas yhden satsin lähtemään maailmalle. On tässä saanutkin koukkua väännellä viime aikoina. Vaan eipä hätää , enää neljä luvattua työtä tekemättä ja jouluun on sentään vielä 22 yötä.

Sain kirpparilla myytyä aika paljon joulukrääsää pois ja arvatkaas mitä, kohta sama määrä on ostettuna takaisin . =D Milloinkahan oppisin kävelemään kirppareilta ulos kädet tyhjinä. Tällä tavalla tuo tavaran määrä ei ainakaan vähenny. Vaan kun se kirppis-shoppailu on niin mukavaa ja halpaa.

Mutta nyt taas lankojen ääreen, sen jälkeen voikin taas mennä kunnon päikkäreille  =)

Joskus ärsyttää, onneksi ei aina

Pukin pienet apulaiset ovat yrittäneet olla ahkeria, mutta eihän sitä millään kaikkeen ehdi. Minua alkaa suorastaan ärsyttää, kun kyläläiset tulee tässä vaiheessa kysymään, että tekisitkö minulle sitä ja tätä. Eivätkä sitten tahdo ymmärtää, että kehtaan kieltäytyä tutulle tekemästä. Paras oli eräs mummo, joka ilmoitti tulevansa sitten lähempänä joulua ostamaan apinoita. Kun sanoin että en enää ehdi tekemään , hän vain tokaisi, että kyllähän sinä MINULLE kerkiät muutaman tekemään. Jokainen haluaa olla etusijalla toisiin nähden ja loukkaantuu sitten kun yritän selittää kiireitäni. Ne teen, mitä olen tähän mennessä luvannut ja sitten alan laittamaan omaa jouluani.

Itsekin olen joutunut ostamaan ajan puutteen takia toisten käsitöitä ja tällä kylällä se kyllä kannattaa. Katselin esim. Kainuun kukkalapasten hintoja netistä, joka on noin 37€, meidän kylän mummot myy niitä 12€, josta heille jää 8€ itselle. En kyllä ymmärrä moista, mutta käytän tietenkin tilannetta hyväkseni =) Minä en kyllä alkaisi lankojen hinnalla lapasia ja sukkia myyntiin  tekemään. Mieluummin antaisin vaikka ilmaiseksi tosi tarpeessa olevalle.

Nyt minua kiinnostaisi mahdottomasti se huovutetun  lumihiutaleen malli, joita moni on näköjään jo tehnyt. En löydä semmoiseen ohjetta millään, vaikka kuinka olen etsinyt. Ihan itselle haluaisin semmoisia tehdä ikkunaan.

Tytär tuli piiiiitkästä aikaa käymään kotona ♥ Kyllä on mukavaa.
Pitkä matka, monta linja-auton vaihtoa ja pienet opintorahat, siinä monta syytä käydä vain harvakseen .
Olipa tainnut kuitenkin olla äitiä ikävä, sillä ebaysta oli tilaillut pitkin syksyä äidille tuliaisia. Sain mm. pussilliset näitä "Hand made" ja  "Made with love" merkkejä. Näitä onkin mukava laitella töihin kiinni. Intiasta näitä kuulemma saa tosi halvalla.

Semmoista meille näin joulun alla. Yritän taas ehtiä joku päivä kirjoittelemaan.
Yritetään olla stressaantumatta ;D 

Vekin tonttu ♥

Eikö hän olekin ihana ♥ Itse en ole tätä tehnyt, vaan Vekki, hänen blogissaan on lisääkin tonttuja. Tämä on 30cm, mutta näitä saa jopa 45cm korkeinakin.

Kovasti halusin tämmöistä ja kyselin arasti hintoja. Positiivisesti yllätyin kun olivatkin paljon halvempia kuin olin kuvitellut. Vielä enemmän ilostuin tietenkin, kun Vekki ehdotti vaihtokauppaa ja sehän oli minusta tosi ihanaa. Omani sain jo eilen, Vekki joutuu odottelemaan omaansa vielä, sillä ensin täytyy tehdä muutamia töitä alta pois.

Minä ajattelin tämän joululahjaksi eräälle hyvin läheiselle ihmiselle, mutta en voi olla näyttämättä kuvaa jo nyt. Käykääpä kurkkimassa Vekin ihania töitä. 

Kiire, kiire, kiire

Nyt alkaa kyllä olla jo niin kiire, että mitenkähän tästä selviän. Pari tilausta sentään sain valmiiksi.

Kettuporukka....

......ja apinaporukka.
Ilmeisesti joudunkin tänä jouluna ostamaan suvulle luvatut sukat toisten käsityöläisten myynnistä =)
Eihän tässä jouda enää bloggaamaankaan, kun pitää vaan heilutella virkkuukoukkua.  Ihan hyvä näin, tunnen itseni hyödylliseksi olennoksi =D

Kukahan ottais ja siivoais meillä, että voisin senkin ajan virkata =D

Syyspiristystä

Eläkkeellä olossa on sekin hyvä puoli, että jos aamusta jo masentaa, voi viettää pyjamapäivän =D
Sen verran piristyin kuitenkin , että rahjustin postilaatikolle ja kyllä kannatti. Siellä odotti alesta tilaamani käsityökirjat. Johan helpotti oloa =D

Minä olen villatakki-ihminen, tykkään pitää villatakkeja kesällä ja talvella, siispä piti tilata Villatakkikirja. Paljon on kauniita toteuttamiskelpoisia malleja, mutta yksi iso miinus kirjalle. Kaikkissa koot vain S-M-L, meikäkäinen XXL-kokoinen joutuu rustaamaan ohjeita tosi paljon. Onneksi tärkeimmät, kaula-aukko ja hihanreiät pysyvät jokseenkin samoina joka koossa.

Tämä  toinen Saumatonta neulontaa, varsinainen aarre meikäläisen mieleen.  Siinä koot ilmoitetaan rinnanympäryksenä ja suurin on 141,5 cm. Eiköhän tuosta jo löydy sopivankin kokoinen ohje. Lisäksi tosi paljon ohjeita ja vinkkejä, mm. miten kaventaa kauniisti pintaneulekuvioita. Tästä kirjasta tykkäsin tosi paljon ja tulee varmasti ahkeraan käyttöön. Ei mikään turha ostos, voin suositella.

Kummatkinn kirjat sain alle 20€, joten ei paha. Jos ei kevään mittaan synny edes yksi villapaita itselle, niin johan on kumma.

Lokakuussa osallistuin niin moneen blogi-arvontaan, etten millään enää muista kuka arpoi mitäkin.
Tämän laukun sain Minnalta Kansistosta, kiitos Minnalle oikein paljon. Valitettavasti en saa päähäni millään Minnan blogin nimeä tällä hetkellä.
Niin näppärän kokoinen ja nätti pikkulaukku. Näin taitettuna sinne mahtuu sopivasti tämän mummelin tärkeät tavarat (puhelin , rahapussi ja tupakkavehkeet). Suorana taas vetää sisäänsä pari lankakerää ja puikot, tarvittaessa vaikka pitkätkin puikot. Vaikka juhlalaukkunakin voi käyttää, on niin tyylikkään mallinen. Suuret kiitokset Minnalle kauniista laukusta.

Eikä täällä virkkuukoukkukaan ole päässyt ruostumaan =D 

Mehmet

Tänä syksynä ei maalausinto ole vielä oikein iskenyt, mutta sainhan sentään yhden valmiiksi. Ristin hänet Mehmetiksi.

Tämmöisiä pieniä poikia siellä Keski-Turkissa vilisteli, kun entisen ukkoni kanssa kiertelin hänen synnyinseuduillaan. Kovin olivat ujoja ja yleensä kerkesivät piiloon siinä vaiheessa kun sain kameran esille.

Tällä kertaa ei olekaan kuvia apinoista, mutta ne pääsivätkin viikolla telkkariin. Tiistaina Virveriikkaa haastateltiin Lounais-Suomen uutisiin käsityön tekemisestä ja samalla näkyi pari minun tekemääni pienempää apinaa. Uutisen voi vieläkin katsoa Yle-Areenasta. Vähänkös olen ollut ylpeä siitä ja muistanut kaikille kertoa. Kukas sen kissan hännän....j.n.e.

Joopajoo, vähän harmittaa

Kesällä jo aloin suunnittelemaan mitä kaikkea kivaa tekisin joulumyyjäisiin. Kirpparilta varasin pöydänkin jo hyvissä ajoin. Vaan nytpä ilmoittivat ettei pöytiä vuokrata enää marraskuun puolivälin jälkeen, harmittaa.

Olishan noita kirppareita Jyväskylässä, mutta hulluko sinne lähtee linja-autoilla tavaroita rahtaamaan, johan se mahdollinen voitto menee bussimaksuihin.. Minä kun olin ajatellut saavani vähän ylimääräistä joulurahaa käsitöillä.

Onhan  noita pieniä myyjäisiä meidänkin kylällä, mutta ovat niin eri ryhmien järjestämiä, ettei sinne sivullisilla ole sukkineen asiaa.

Ei meidän joulu nyt kuitenkaan ihan pilalla ole, saadaan herkkuja pöytään. ;D Onneksi tämän blogin kautta on tullut pari tilausta ja kun tytön kanssa kahdestaan joulu vietetään, niin pärjätään vähemmälläkin.
Nyt sitten teen "kivaa" vain omiksi tarpeiksi ja alan neulomaan vain itselleni sukkia ja puseroita.

Nämä sukat on tehty 7-veikan jämäkeristä, yksiväristä ja raitalankaa. Ristin ne ensin Ruma-sukiksi, alku oli niin synkeän näköistä. Tuo vaaleanpunainen raita sitten piristi kummasti, eikä ne enää olekaan niin kamalan rumat

Enkä apinoitten tekoa lopeta kiusallanikaan ;D En ainakaan ennen kuin 500 apinaa on täynnä :D
......
Olipa tällä viikolla ihan mukavakin juttu.
Minä kun olen tämmöinen "vaivais-akka", niin pitäisi käydä lääkärin konttrollissa kerran vuodessa. Pääsihän tuossa välissä taas pari vuotta lipsahtamaan, mutta onneksi olikin nyt sitten eri lääkäri joka tutki koetulokset.

 Edellinen määräsi vaan mahdottoman määrän pillereitä ja oli äkäinen jos en kaikkia syönyt. Nyt sattui nuori naislääkäri ja voi että oli ihana, heti vähensi lääkkeitten määrää . Eräistäkin sokeritautilääkkeistä sanoi, että et sinä näitä tarvitse, nämä vaan lihottaa. Minä niitä olen jo kymmenisen vuotta popsinut ja ihmetellyt kun paino vain nousee ja nousee parin-kolmen kilon vuosivauhdilla.
 Ei ainakaan tarvitse enää itseä moittia lihomisesta, voi panna sen lääkkeitten piikkiin, hihi. Tiedä vaikka loppuis lihominenkin, ei olis ollenkaan paha :)

Kaapo

Eräs äiti kirjoitti, että hänen tyttärensä lempihahmo on Kaapo, mutta Suomesta ei löydy Kaapo-leluja. Apuun rientää silloin Apina-täti ;D  Kuulun jo siihen sukupolveen, joka ei Kaapoa tunnista, mutta löytyihän noita kuvia netistä onneksi. 

Nämä Kaapot ovat taas puuvillalangasta noin 33cm korkeita. Molemmilla on lippalakki jonka voi riisua pois päästä.  Olipa mukava suunnitella välillä jotain uutta. Tällä hetkellä on vaan taas tehtävä apinoita lisää, joten Kaapot jää näihin kahteen kappaleeseen. 

Toivottavasti pikku-neiti hyväksyy tämmöisen Kaapoksi. Lapset ovat joskus tosi tarkkoja näissä asioissa. =)

Posti toi viikolla paksun kirjeen ja sieltä paljastui näin ihana yllätys. Olen tätä sukkakuvastoa himoinnutkin, mutta harvoin kun käyn kaupungissa, niin aina sen hankkiminen on unohtunut. Aivan ihania kirjoneulesukkien ohjeita. Joulun jälkeen, kun on aikaa, alan minäkin opettelemaan kirjoneuletta oikein kunnolla ja sitten on kirjasella kovasti käyttöä. Tällä hetkellä täytyy vaan yrittää tehdä jouluksi valmiiksi kaikki suunnitelmat.
Mukana oli myös tämä rintamerkki, joka on jo kiinnitettynä takin rinnukseen.
Nolona täytyy vaan tunnustaa, etten muista kuka tämän arpoi, eikä kirjeessäkää ollut lähettäjän nimeä. Kiitos kuitenkin oikein, oikein paljon sinne Tampereen suuntaan.  Olen tosi mielissäni tästä paketista ♥

Kylän joulumyyjäisiin olen nyt yrittänyt kovasti tehdä virkkauksia, sillä minulla on suuri säästötavoita, tekohampaat, hihihi. Kaippa sitä tällä iällä jo saa haaveilla tekareista ;D Olen NIIN kyllästynyt näihin särkeviin ja poikki meneviin hampaisiini, että nyt on mummon saatava tekarit.
Nuorena, kun asuin pohjoisessa Sieppijärvellä, siskoni paras ystävä sai rippilahjaksi tekohampaat. Huhuh, minä sentään olen pärjännyt omillani tänne mummoikään asti. Voi niitä aikoja, voi niitä tapoja ;D

Kutimilla kujotaan

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, minulla on aina kudin tekeillä. Laukussa kulkee aina koukku tai kutimet mukana ja joka paikassa kujotaan.

Virkkailun välissä valmistui nämä sukat. Voi että tämmösiä on mukava tehdä.  Koppaan keräsin valmiiksi  sopivia pieniä 7-veikan nyssäköitä. Tein molempia sukkia yhtä aikaa raita kerrallaan ja raitaa tehdessäni mietin samalla seuraavan raidan väriä ja mallia. Näin sain langat piisaamaan molempiin sukkiin , eikä käynyt työ pitkästyttäväksi. Tämmöisiä tulee varmasti tehtyä vielä lisää, oli se sen verran mukavaa hommaa.
Resorit ovat kyllä saman mittaiset, vaikka kuva väittääkin toista =)

Käsityöperhonen arpoi kolme palkintoa ja enkös vaan minä onnistunut saamaan juuri sen minkä halusinkin niistä. Aivan kerrassaan ihastuttavia koira-nappeja. Eikä nämä ole mitään muovinappeja, vaan jotain keramiikkaa.  Nuo neliskanttiset käytän ehdottomasti omiin vaatteisiini, niitä en raaski toisille antaa. Toiseksi ylin on kuin meidän Eetu, joten sen meinaan ommella lakkiini koristeeksi. ( Voivoi, vieläkin on niin Eetua ikävä). Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa raaskin nuo toiset käyttää johonkin lastenvaatteisiin koristeena, mutta ensin ne saa olla pitkään kotona ihasteltavina.

Huomioitavaa näissä on myös se, että ne ovat työllistäneet Etelä-Afrikkalaisia naisia. Oikein hyvä ♥

Kiitos  paljon Käsityöperhoselle oikein mieluisasta lahjasta ♥ 

Meidän mummo osaa mököttää ja tätä jatkui pitkään. Minä loukkasin Hänen Ylhäisyyttään tunkemalla matolääkkeen kurkusta alas =D Pitkän ja verisen taistelun jälkeen sain taas madotettua koko lauman.

Sain naapurin kylään ja kahvit keittää turautin hänelle. Mausu tietenkin hyppäsi heti ruokapöydälle lempipaikalleen ikkunasta tuijottelemaan, mutta ei kuulemma haitannut kun heilläkin kissat hyppii aina pöydillä. Nousin siitä sitten kahvipannua hakemaan, kun naapuri totesi tyynesti : " Mausulla roikkuu mato pyllystä". Heisimatohan se sieltä iloisesti vilkutteli. Vähänkös oli nolo tilanne!. Onneksi meillä on aina matolääkettä jemmassa ja samantien sai Mausu pillerin poskeensa.

Meillä noita joutuukin madottamaan monta kertaa vuodessa, sillä ovat sen verran hyviä hiirikissoja. Joka yö tuodaan useampi hiiri tai myyrä oven taakse ja minun pitää ne ihailla aina ensin ennen syömistä. "Yksi hiiri, yksi mato" , niinhän sitä sanotaan, eikä minun kattini varmaan montaa madotonta päivää vuodessa näe. Kalliiksihan tuo kävisi, mutta onneksi poika toi taas Tallinnasta satsin pillereitä . Sieltä saa tosi hyviä kissan matolääkkeitä ja monin verroin halvemmalla kuin täältä.

Jouduimpa sitten kuitenkin menemään päivystävälle hammaslääkärille ja aijaijai ja voivoivoi kun olen ollut kipeä =D Niin otti koville särkevän viisaudenhampaan pois ottaminen, että pari päivää piti pysytellä ihan sängyssä särkylääkkeitä napsien. Kurkkukin turposi niin ettei meinannut henkin läpi kulkea. Neljä päivää särkenyt nyt putkeen, mutta eipähän tarvi tuon hampaan takia enää kärsiä tämän jälkeen, mikä helpotus =D   

Urakka valmis

Muutamaan viikkoon en ole muuta tehnyt kuin virkannut, virkannut ja virkannut. Viimeiseksi tein vielä nämä Pepit.

Sitten vielä koko porukka ryhmäkuvassa ennen matkaan lähtöä. Heihei, terveisiä Saksanmaalle.
Nyt tuntuu että sukan kutominen voisi olla oikein mukavaa..... välillä =) Myös talvivaatteitten esille kaivaminen voisi olla jo ajankohtaista. Alkaa kesähepenissä jo vähän palelemaan.

Meillä päin nuo lääkäripalvelut alkavat olla jo suuri vitsi, ei voi muutakaan sanoa. Tilasin tänään aikaa hammaslääkäriin ja sainkin sen......19.1.2015. Toisaalta, olen vain helpottunut kun se on niin kaukana tulevaisuudessa, eipä tarvi pelätä vielä vähään aikaan. Toivottavasti ei vain ala särkemään nykyistä enempää. Toki yksityisiä lääkäreitä olisi tarjolla kauempana, mutta niihin tarvitsisin saattajan, kun joudun ottamaan esilääkitystä pelkäämisen takia. Eikä kyllä olisi kiva istua linja-autossa kovin lääkepökkyrässä suu verta valuen, hihihi. Voisivat viedä vaikka putkaan suoraan =D

Haahahhah, hiihihhihhiiiii......

Olenkos minä nyt nettihuijari, kun olen antanut itsestäni väärän kuvan täällä netissä ? ;D

Pari vuotta sitten joku tuntematon nuorimies tilasi minulta virkatun  pipon sähköpostin kautta. Nyt hän oli sattunut näkemään uudestaan viestiketjumme ja kirjoitti uudestaan :


 PÖÖ!
> >
> > Lueskelin huvikseen vanhoja viestejä ja löyty tämä viestiketju, haha.!
> > Mitä kuuluu? Kiitos viellä piposta! :)
> >
> > Et ole sattunut virkkaamaan itsellesi bikineitä? Heh oispa kiva nähdä
> > sellanen kuva...! ;D
> >
> > Terveisin ja syksyjä toivotellen

Vastasin:

> Pöö ittelles ;D
>
> No varmasti haluaisit nähdä kuvan 120 kiloisesta mummelista pienissä
> virkatuissa bikineissä =D Näkisit kyllä sen jälkeen painajaisia pitkän
> aikaa.
>
> Varmasti viisaampaa kun virkkailen vaan apinoita ja muita elukoita.
>
> Mukavaa syksyä sullekin

Vähänkös on naurattanut. Ei ole bikineitä valmistunut,ei. Näitä tämmöisiä olen vaan nytkin muutaman viikon virkkaillut.