Kaikki hyvin kuitenkin :)

Maalarin työpöytä on vähän erinäköinen kuin neulojan. Tähän ei passaa lankoja eikä kissoja päästää.
Polkaisin  torstaina reippaana pyörällä räntäsateessa opistolle, kun luulin että siellä olisi halukkaita sisällemenijöitä,  avaimet kun on tällä hetkellä minulla. Vaan mitä vielä, itse olin ainut innokas lomaviikollakin maalaamaan.
Olipa ihan mukava olla itsekseen koko koulunmäellä. Sain paljon tehtyä, kun ei ollut juttukaveria, jonka kanssa olisi aikaa tuhraantunut. Maalasin ja lauleskelin yksikseni , välillä keittää turautin kahvitkin. Kiva kokemus, kun sai rauhassa keskittyä työhönsä.

Harmittihan se ensin, kun huomasin, että joku oli vahoingossa tuhrinut märkää tauluani. Vihreää väriä oli levinnyt vaikka minne ja muuritkin olivat tosi suttuiset. Töitähän se teetätti ja kuvaakin joutui vähän muuttelemaan, että sain sutut piiloon. Eihän vahingoille mitään voi, en siitä ala ketään syyttelemään.
Tämmöinen siitä sitten tuli, Turkin maisemastani.  Märät maalipinnat vielä kiiltelee kuvassa omituisen värisinä, ilman salamaa kun en saanut kuvattu.
Kulkukissa on siinä vasemmassa alakulmassa. Sain sen muuteltua paremmaksi, mutta tässä se vielä kiiltelee märkänä .
Seuraavaksi työksi suunnittelin taas vanhan mummon kuvaa :)

Kuulin kylältä huhuja, että lasten lapasista olis pulaa. Rautaa on taottava kun se on kuumaa ja minähän pistin heti puikot heilumaan. Ensimmäiset lapaset lähti myyntiin niin nopeasti, etten muistanut edes kuvaa ottaa. Tänään vien nämä lasten pöllölapaset myyntiin. Toivottavasti lapaset ja tarvitsija kohtaavat toisensa.

Harmittaa kyllä tuo hammasjuttukin. Vasta paikattu poskihammas otti ja napsahti juuresta poikki. Jäi niin pahasti retkottamaan, että nappasin pois kokonaan, juuret vaan jäi ( kyllä, sattui se). Eihän siinä muuten, mutta kun kylän ainut hammaslääkäri jäi eläkkeelle juuri kuun vaihteessa. Nyt pitäisi sitten lähteä kaupunkiin asti vieraalle lääkärille.
Laitoin facebookin ilmoituksen, että jos 50 000 tykkää tästä, niin lähden hammaslääkäriin. Onneksi vain 4 tykkäsi, hihi. Empä arvaa yksin lähteä linja-automatkalle Diapammi-pökkyrässä ja ilman sitä en taas uskalla hammaslääkäriin mennä. Kaipa se vielä pakottaa joku päivä lähtemään, kun oikein alkaa särkemään :(

 Muutenhan meillä on kaikki hyvin täällä. Rauha maassa ja eläimillä hyvä tahto. Mausu siinä keskimmäisenä ♥

Oikea kesäkissa

Mausu on varsinainen kesäkissa. Se nimittäin pitää  kesälomia ja tekee pitkiä kesälomareissuja. Tämänkertainen kesti 3 1/2 kuukautta , mutta pidempiäkin on ollut.
Alkuillasta ihmettelin, että kuka on oven takana, kun ripaa rämpsytettiin ja Eetu haukkui innoissaan eteisessä. Mausuhan sieltä lujahti sisälle. Oikein piti valot laittaa eteiseen, kun en meinannut ensin silmiäni uskoa.  Aina tuo katti jaksaa minut yllättää näillä syksyisillä palaamisillaan.

Ensimmäiseksi piti tietenkin Eetu-koira halailla ja pussailla kunnolla, sitten vasta ruokakupille. Koko purkki siinä menikin Kitekattia kerralla ja päälle iso kipollinen maitoa.  Hyvässä kunnossa näyttää Mausu olevan, turkki kiiltää ja kissa on pulska.
Eetu ja Armas-kolli ovat aivan innoissaan Mausun paluusta. Tyttö-kissat puolestaan eivät ole huomaavinaan , korkeintaan murisevat välillä. Vaan nytpä näyttää ruoka maittavan muillekin kissoille, pelkäävät varmaan, että Mausu syö muuten kaiken :)

Onneksi Mausun lempipaikka oli vapaana, vessassa tulikuuman patterin vieressä. Siellä saa rauhassa lepäillä ja lämmitellä. Välillä se tulee sieltä minua katsomaan ja juttua riittää niin mahdottomasti. Kovasti maukuu ja kertoilee tarinoita reissultaan.
Nyt on koko porukka taas kasassa. Näin on hyvä odotella talven tuloa.

Kloonit

Peppien klooneja koko rivi. Eipä ole tarvinnut miettiä mitä tekis, sillä kohta on suuri laatikollinen valmiina Saksan Joulumarkkinoille. Pepit on siitä mukavia tehdä, että niihin saa hyvin menemään jämälankoja. Nyt sujuu muutenkin paremmin, kun voin uusilla laseillani katsoa yhtä-aikaa telkkaria ja virkata :)

Tämän kissan kanssa taistelin eilen koko päivän. Miten voi olla niin vaikeaa maalata öljyväreillä juokseva kissa takaapäin noin sentin kokoisena. Vielä se ei tyydytä minua, mutta ehkä joku päivä =)
Sain maisematauluni melkein valmiiksi, kun opettaja kysyi, että missäs kissa. Minun tauluissani pitää kuulemma olla aina kissa =D Onhan se nyt sitten tehtävä, periksi en anna tämän katin kanssa.

Kouluilla on täällä nyt syyslomaviikko, mutta sain avaimen , että pääsen maalailemaan tälläkin viikolla, mukavaa. Kotona tätä ei viitsi harrastaa, kun pää ei oikein kestä noita hajuja.  Vois kyllä taulukin olla täynnä tarttuneita kissankarvoja :)

Pitäis varmaan harrastaa pihatöitäkin, sillä viime yön pakkanen näyttää tappaneen loputkin kukkani penkistä.
Mukavaa syysviikkoa kaikille ♥

Prinsessa-mummo

Tämän päivän kirpparilöytö, prinsessapetivaatteet ja ihan itselle ostin :) Pussilakana, aluslakana ja tyynyliina yhteensä 0,80€.
Kyllä yli kuuskymppinenkin voi vielä olla prinsessa..........tai ehkä se oli tuo hinta joka vaikutti ostopäätökseen :) Ompahan ainakin iloiset lakanat sängyssäni.

Näitten kanssa kiirettä piisaa ja se on hyvä se.
Saksassa alkaa joulumyynti kuukautta aikaisemmin kuin meillä ja näitä pitäisi nyt saada aikaiseksi iso kasa sinne. Sieltä ne tulee sitten minunkin joulurahani =) Onneksi on niin rehti ja reilu kaupanpitäjä siellä, ei ole koskaan ollut mitään ongelmia.
Joku toinenkin saksalainen otti yhteyttä ja kysyi apinoita myyntiin, mutta tuli vähän semmoinen olo, että voipa olla huijari, joten en vastannut ollenkaan. Empähän minä olisi ehtinytkään toiselle enää tehdä, joten ei ollut miettimistä senkään takia :)

Sukkasatoakin olen yrittänyt päkertää, mutta näihin ei ole oikein enää aikaa piisannut. Jostain ikivanhasta vauvalangasta, jossa on punaisia pilkkuja , väkersin nämä netti-junasukat.
Tämä vanha koneeni on jo niin hidas, että pakko pitää jotain käsityötä tässä sivujen latautumista odotellessa. Eipähän mene hermot kun neuloo aina pari kerrosta siinä odotellessaan.

Pikku Liisa kävi taas mummoa ilahduttamassa viikonlopulla. Kyllä lapset on parhaimmillaan siinä 10 vuotiaina. Ovat jo niin itsenäisiä toimissaan, mutta vielä ei kuitenkaan ole sitä teini-iän tunnekuohuntaa.
Liisalla oli niin kovasti suunnitelmia , että ei ehditty tekemään kuin osa niistä. Olisi pitänyt tehdä käsitöitä ja maalata tauluja ja vaikka mitä. Se tärkein kumminkin ehdittiin tekemään, eli Liisalle oma blogi. Nyt saa mummokin käydä sieltä lukemassa Liisan kuulumisia ja sehän on tosi mukavaa.
Liisan blogi on http://liisajaponit.blogspot.fi/ ja siitä tuli tosi hieno. Kyllä sitä tehtiinkin yhdessä monta tuntia =)

Pientä fuskua

Jo keväällä räsähti vanhasta tikkitakistani vetoketju rikki ja komerossa se on odotellut korjaajaansa. Vaan mikäpä sen tylsempää, kuin vetoketjun vaihtaminen, ei jaksa innostaa.
Mietin jo vanhan hyvän palvelijan roskiin laittamista, mutta sitten sain Kuningas-idean. Koneella vetäisin tarpeellisen määrän napinläpiä ja varastoistani löytyi sopivia nappeja. Rikkinäinen vetoketju sai jäädä paikalleen piiloon. Taas pysyy takki kiinni eikä tuuli pääse puseron sisään. Tähän vaan iloinen huivi päälle ja täydestä menee taas kuin väärä raha =D
Omissa vaatteissa saa vähän fuskatakkin, siitä mennään, mistä helpoimmalla pääsee =D

Apinoissa ei sitten passaakkaan fuskata. Maija tuli tarkistamaan, että huolella on tehty.
Saksassa alkaa joulumyynti jo kuukautta aikaisemmin kuin meillä ja sinne pyydettiin niin paljon apinoita ja Peppejä kuin vaan ehdin tekemään.  Ovat vaan niin mahdottoman hitaita valmistaa, viikossa ei tule valmiiksi kuin 2-3 . Hyvä kuitenkin niinkin, saan vähän joulurahaa, ettei tarvitse jouluna pelkkään makaronilaatikkoon tyytyä =)

Maijalla nousee vieläkin välillä vilkkuluomet näkyviin, samoin emollaan. Muuten ovat niin pirteitä ja ruoka maittaa. En kyllä ymmärrä mikä niillä on, mutta eipä ole rahaa viedä niitä tutkimuksiinkaan. Huomattavasti parempia niiden silmät kuitenkin on jo kuin silloin heinäkuussa. Eivätkä näytä itse olevan moksiskaan koko vaivasta.

Mausu-kissa on nyt ollut kome kuukautta hukassa ja nyt alan jo uskoa , ettei se takaisin tulekkaan. Vaikka eihän siitä tiedä, toissa kesänä oli 4 kuukautta reissuillaan ja palasi  hyvinvoivana takaisin.

Tämä se on ihmekukka.
Kaikki muut kukat ovat jo paleltuneet ja naapureiden miljoonakellot ovat lentäneet roskikseen jo aikoja sitten. Tämä tyttären äitienpäivänä antama senkun rehottaa ja kukkii. Rakkaudella annettu ja rakkaudella hoidettu, sekö lie syynä ♥

Lapasia

Minulla alkoi Sukkasato vähän kehnosti, kun heti syyskuun alussa sain tilauksen lasten lapasista.  Teenhän minä, jos pyydetään . Olen vaan itse niiiiin kyllästynyt tähän Angry Birdsiin. Ruokakaupassakin oikein ällöttää, kun joka tuotteesta alkaa olla AB-versio. Kesällä näin jopa uistimia tällä teemalla. Joko ne muka kalatkin ovat Angry Birds- faneja, no en kyllä usko. Eipä ihme vaikka meikäläistä jo kyllästyttää.

Viikolla kävin kylän uudella kirpparilla vähän hintoja tutkailemassa. Siellä myydään myös käsitöitä ja onhan se hyvä tietää mitä muut pyytää.
Tämän vanhan kirjan löytymiseen olin kyllä oikein tyytyväinen, hintaa 50 senttiä.

Ostimpahan vieraan tekemät kynsikkäätkin, vaikka tulinkin niistä aika kiukkuiseksi. Näitä oli iso pino, uusia, Nalle-langasta tehtyjä, hintaa 1€/pari. Lapasilla ja sukilla hinta samaan tyyliin, alle lankojen hintaan. Kyllä tuommoinen suututtaa.

Meillä on kylällä monta naista, jotka ollaan päkerretty sukkia ja lapasia koko vuosi joulumyyjäisiä varten, että saataisiin edes vähän joulurahaa kokoon. Samoja edullisia hintoja ollaan yritetty pitää omia ja toistemme töitä kunnioittaen. Sitten tulee joku, joka myy tämmöisillä hinnoilla ja hyvin on hänellä kuulemma kauppa käynyt. No en ihmettele, ärrrrh.
Jos kerran haluaa vain päästä töistään eroon, niin olisihan se fiksumpaa antaa vaikka hyvätekeväisyyteen, eikä alkaa myymään pilkkahinnalla. Meillä seurakunta jakaa EU-ruokakasseja, siellä olisi suuri lauma yksinäisiä vähävaraisia miehiä, joille varmasti villasukat kelpaisi ruokakassiin mukaan.

Eipä kannata tänä vuonna minunkaan ylimääräisiä sukkia neuloa, ihan omilleni vain. Täytyy yrittää keksiä jotain muuta joulumyyjäisiin, ainakaan noita leluja ei vielä tee kukaan muu täällä päin. 

Taas on Onnetar hymyillyt

 

Täytyy myöntää, että onni on taas potkinut oikein kunnolla :) Mutta kyllä minä olen vaan niin iloinen näistä aina.

Ensin sain paketin Mustankissan tyttäreltä.

En tykkää ollenkaan keittiöhommista, mutta jos ei  näin iloisilla tavaroilla ala homma maittamaan, niin vika ei ainakaan ole välineissä =D

Alla on iloinen essu, päällä ankka-harja, omena-keittiörättejä ja omena-keittiökello. Tuo kello on tosi tarpeen. Joskus innostun leipomaan, mutta aina unohdan pullat uuniin palamaan, kun alan välillä hommaamaan jotain muuta. Eetuhan siinä nyt kyllä kärsii, kun ei enää saa pellillistä palaneita pullia =D

Inge Löökin (suosikki kortintekijäni) kissakortissa on niin meidän Maijan näköinen kissa, että kortti pääsee seinälle. Kiitos Mustalle kissalle iloisesta paketista.

Kuinkas ollakkaan, voitin Arminkin arvonnassa :)
Armiltakin tuli niin mahtava paketti. Herkkuja tuli meille kaikille, kissat ja Eetukin oli muistettu :) Käsirasvaa, jota kuluu paljon meillä käsintekevillä. 7-veikka lankaa, kuulemma apinoitten tekoon. No mutta, tämä on sitä vanhempaa kunnon lankaa, ei sitä apinoihin tuhlata, vaan käytän sen johonkin hyödyllisempään, sukkiin tai lapasiin.
Kaikista ihanin on kuitenkin tämä pipo. Ensinnäkin väri käy todella hyvin niihin uusiin silmälaseihini.:)  Toisekseen, malli on aivan mahtava. Isopäiselle ei yleensä pipot käy, mutta tämä käy..... ja oikein kauniisti ♥
On jo ollut käytössä ja hyväksi havaittu ja kehuja on tullut . Kiito Armi oikein , oikein paljon.
Nyt ihanan vienosti pienellä äänellä kysyn, voisiko Armi julkaista tämän ohjeen blogissaan ?  Tämä on niin hyvä malli, että haluaisin tehdä itsekkin isopäisille sukulaisilleni  joululahjoiksi :)

Kesällä osallistuin Face bookissa Käsityökanavalla Kesäkäsityö-kilpailuun apinoillani. Ja kappas vaan , minä voitin sen. Aijai, tuli roppa kaupalla mainetta ja kunniaa, sekös tuntui hyvältä =) Sen lisäksi sain vähän aikaa sitten tämmöiset langat sieltä.  Acryli langat taidan käyttää leluihin, ovat sopivan iloisen värisiä, mutta Woolit päätyvät ilmeiseti sukiksi.

Jatkan edelleenkin ahkerasti arvontoihin osallistumista, sillä tämmöiset paketit ilahduttaa niin kovasti muuten arkista eloa. Rahapeleistä en ole koskaan saanut mitään, joten lotto saa edelleenkin olla tekemättä =D

Kun niin kovasti olette kehuneet silmälasi-valintaani, niin täytyy kertoa ; kokeilin kyllä niitä muodikkaampia paksumpiakin malleja, mutta näytin niissä ihan Angry Birdsiltä =D hihi.

Minä saan uudet lasit ♥

Kiitos ihan joka ikiselle edelliseen kommentoineelle. Tuli niin paljon kehuja, etten ala kaikille erikseen kiittelemään, vaan kaikille yhteensä ja erikseen KIITOS .

On täällä muutakin tehty, kuin lämmitelty kehujen loisteessa. Käsitöitä on tullut taas aloiteltua vaikka kuinka paljon. Valmiiksi ei kuitenkaan ole tullut kuin tämä perhe.  On siinä apinaäidillä hommaa, kun viitoset pullahti maailmaan ja kaikki vielä poikia.  Onneksi isäkin osallistuu poikien hoitamiseen.
Kohta alkaa pitään kiirettä , sillä ei siihen jouluun enää niin mahdottoman pitkä aika ole.

Tässä sitten mun pärstä. Jos sattuu vastaan tulemaan jossain, niin nykäskää ihmeessä hihasta.
Minulla on jo yli kymmenen vuotta vanhat silmälasit ja alkoi jo näkeminen olla huonon puoleista. Ei näillä peruspäivärahoilla niin vain mennä uusia nikkeliallergisen kaksiteho laseja ostelemaan, ovat huisin kalliita.
Rohkeasti kävin sosiaalitoimistosta kysymässä, saisko apua ja apuahan tuli. On meillä niin mahtava tuo sosiaalipuoli, apua saa silloin kun sitä oikeesti tarvitsee.

Ihmeesti ihmisen silmä muuttuu 10 vuodessa. Ennen oli toisessa silmässä -5,75, nyt siinä on -3.  Ilmankos näillä vanhoilla laseilla ei enää oikein näekkään. Tällä vauhdilla saan seuraavan 10 vuoden päästä heittää lasit pois kokonaan, hihi :)

Liikkeessä sanoin heti, että haluan semmoiset mummojen lasit joissa näyttää kiltiltä. :)
Tämmöiset löytyi ja näistä minä tykkään ihan valtavasti. Ovat ihan minun näköiseni .......ja näytän kiltiltä =D Käyvät malliltaankin taas 10 vuotta =D.
Optikko otti kuvankin, että voin kotona vielä ihailla niitä.
Nyt vaan odottelen uusia lasejani, näkee sitten taas yhtä aikaa katsoa telkkaria ja neuloa :)

Julkkis-juttu =D

Tänään se sitten ilmestyi, se jo aikaisemmin kehumani lehtijuttu.  On kyllä niin hauskasti ja kiltisti kirjoitettu, että olisin kehdannut teillekin näyttää. On vaan niin pitkästi, etten jaksa sitä tähän ruveta kopioimaan. Pari kuvaa siitä kuitenkin otin,

Kuten tästä alusta jo huomaa, niin mukavasti on huumoria mukana. Meillä vaan niin hyvin kävi toimittajan kanssa jutut yksiin, että pari tuntia yhdessä kikateltiin täällä.

Vähän oli myös tämmöistä vakavampaa elämänkatsomus-juttuakin.

Kyllä tänään kylällä riitti kehujia ja selkään taputtelijoita :) Mitäs minua kiittelivät, toimittajahan sen jutun kirjoitti.

Nolottikin kyllä vähän, kun hoivakodissa asuva Risto huomasi minut. Risto on semmoinen omanlaisensa mies, mutta oikein mukava ja me ollaan kavereita. Risto kulki koko ajan perässäni ja kuulutti kaikille : " Tämä on julkkis, siitä on juttua lehdessäkin".  Eihän siinä auttanut kuin yrittää lyödä leikiksi koko asia.

Toivottavasti Risto on huomenna jo unohtanut tämän "julkkijutun". =D

Kummallista kauppaa

Koska en tykkää tehdä kuvattomia postauksia, niin lätkäsempä tähän kuvan ensimmäisistä Sukkasatoon menevistä sukistani. Ainakaan minun takia ei ala heinäladon seinät pullistelemaan, sen verran hidasta on nyt tämä homma :)

Päätin, etten osta yhtään sukkalankaa, ennen kuin entiset on käytetty. Sempä takia nämäkään ei ole sitä Novitan Nostalgia-lankaa, vaan jotain vyötteetöntä viime vuosituhannelta. Tavis malli ja kokoa 39, kelpaa kyllä mulle itselle.
........
Sitten niistä kummallisista kauppiaista

Pääsin ystävän mukana kaupunkiin kirpparikierrokselle ja siellä sain mainospuhelun.
Ukko esitteli olevansa Soneralta ja sanoi että nyt on aika uusia nettiliittymäsopimus. Kovasti selitti että nyt tulee uusi pakollinen sim-kortti ja hinta nousee ja vaikka mitä. Minä yritin panna hanttiin ja sanoin etten ole ennenkään mitään sim-kortteja tarvinnut ja etten nyt ymmärrä tätä juttua muutenkaan. Aikani kun jänkäsin vastaan, niin sanoi että jos en nyt uusi sopimusta, niin minulta menee nettiyhteys poikki kokonaan. Pakkohan siinä sitten oli suostua.

Vaan en minä ihan niin tyhmä ole.
 Kotona tarkistin koneelta sopimukseni. Minullahan on kiinteä laajakaistayhteys, jossa oli näköjään vielä vuosi voimassaoloaikaa. SEN LISÄKSI minulla oli nyt tehtynä uusi sopimus liikkuvaan laajakaistaan. Kummallista siinä oli, että sopimus oli tehty nimettömälle ja puhelinnumerokin oli minulle aivan vieras. Maksajan paikalla kyllä oli minun tietoni.
Siitä paikasta soitin Soneralle ja sain tämän sopimuksen purettua. En kyllä ymmärrä tätä hommaa vieläkään, olikohan joku huijausyritys.
............
Samalla reissulla käytiin Lidlissä ja kun harvoi pääsen, niin tulihan sitä tavaraa hamstrattua. Pankkikorttikone ensin vähän nikotteli, mutta hyväksyi sitten ostokseni.

Parin päivä päästä katsoin tiliäni.........ja minulta oli otettu summa kahteen kertaan. Soitin ensin johonkin palvelunumeroon, mutta siellä oli aika ynseä nainen puhelimessa joka käski vain mennä kauppaan takaisin. Joo, eihän meiltä olekkaan sinne kuin 35 km. Onneksi ystäväni lähti taas heittämään minut sinne.

Kaupassa ajattelin, että minähän en jätä asiaani minnekkään kassalaatikkoon pyörimään ja pyysinkin heti päästä vuorovastaavan juttusille. Itsekkin kun on asiakaspalvelijana vuosikymmeniä ollut, niin osaan kyllä esittää valituksenkin asiallisesti =)
Kyllä minua onnisti. Oli niin mukava ja nätti nuorimies, että heti olisin vävypojakseni ottanut. Samantien alkoi reippaasti asiaani selvittää ja nyt sekin asia on ihan kunnossa. Läksiäisiksi lykkäsi vielä kahvipaketin kassiin, ettei jää paha mieli :)

Nykyään saa kyllä olla tarkkana joka paikassa. Tiedot ja ihmiset liikkuvat eri vauhdilla kuin minun lapsuudessani.
Meillä maalla ei koskaan laitettu ovia lukkoon. Jos joku lähti kauempana käymään, niin laitettiin harja nojaamaan ovea vasten merkiksi, että meillä ei olla kotona.  Empä nykyään arvais enää siten kämppääni jättää :)

Siistiä on =D

Olin vielä nukkumassa aamulla, kun paikallislehdestä soittivat, että saavatko tulla haastattelemaan maalausten ja käsitöiden tiimoilta. Minähän väitin ensin kiven kovaa, että heillä oli väärä numero ja henkilö, mutta olihan se uskottava kun nimen sanoivat :) Tuli siinä sitten luvattua unenpöpperössä.

Vaan kun sain silmäni kunnolla auki, niin kyllä alkoi kaduttamaan. Kämppä niin kamalassa sekasotkussa, ettei sinne ketään vierasta voi päästää kameroineen. Kyllähän hätä keinot keksii. Kasa muovikasseja ja enimmät roinat pussiin ja toiseen huoneeseen oven taakse piiloon., oikea pikasiivous =). Vielä kaivelin komeron kätköistä tauluja seinälle ja petasin sänkyni nätisti, johan oli yksi paikka mistä voin antaa ottaa kuvan. Eikös olekin ihan siistin näköistä =)

Sen verran minussakin on vielä karjalaisuutta, että kun oikein luvan kanssa pääsin puhumaan itsestäni ja ajatuksistani, niin pari tuntia jaksoin kälättää yhtäsoittoa.  Ei siihen yksi lehti riitä, kirja pitää olla että kaikki mahtuis mukaan.

Nyt kyllä hirvittää ja jännittää, että mitähän tuli paljastettua liikaa. Varmaan suurin osa olisi kannattanut pitää ihan omana tietona. No, viikon parin sisällä se näkyy pitääkö vaipua maanrakoon, vai vieläkö kehtaa naamaansa näyttää maitokaupassa.

.......
Oppia ikä kaikki =) Onnistuin lopultakin laittamaan niin, että pystyn vastaamaan kommentteihinne. Minusta ainakin on mukavaa ja kohteliasta kun te muut olette vastailleet minun laittamiini kommentteihin. Tuleepahan vähän enemmän vuorovaikutusta näihin jutusteluihin.
Hyvää viikonloppua meille kaikille ♥

Nurinkurin

Minunhan se kuuluu Eijalle lähettää "Hyvä kiertää" paketti, mutta Eija oli nopeampi ja laittoi minulle paketin :)
Hyvää Muumilankaa, että pääsen jatkossakin apinoita virkkailemaan . Tämä alkoi kyllä nyt aika nurinkurisesti :)
Minä vasta mietin mitä teille kolmelle tekisin. En ainakaan sukkia, sillä kaikki te neulotte niitä itsekkin ja paljon parempia kuin minä teen :) No, sen näkee sitten aikanaa, mitä tulee.

Sukkasatoon pääsin Heinälatoon mukaan, mutta saas nähdä kuinka siinäkin käy :) Ensimmäiset laitoin jo puikoille, mutta tietenkin nyt sitten sain lapastilauksen :) Summassa en osaa lapsille sopivan kokoisia tehdä, joten teen niitäkin useamman parin, että jotkut edes olisivat sopivan kokoiset. Eiköhän loputkin mene sitten joulun alla.

Tämä ei ole nurinkurin.
Keväällä makeaa suippopaprikaa syödessäni pudottelin siemenet multaan ja jo silloin esittelin "kätevän" keinoni suojata taimet kissojen ahnailta suilta. Myöhemmin siirsin taimet yhteen isoon purkkiin ulos ja nyt alkaa olla satoa.  Näitä isoja on jo kolmetoista ja pienempiä alkuja vaikka kuinka paljon. Ruukun saan nostettua kylmien tullessa sisälle suojaan.  Näitä laitan ensi keväänäkin kasvamaan.
Kohta pääsee herkuttelemaan ♥

Iloisia voittajia

Näin innoissaan täällä hypittiin, kun huomasin voittaneeni Face-bookin Lankahamstereissa olleen Kesän käsityö kilpailun näillä apinoillani. Kyllähän tämä hivelee mummelin itsetuntoa ja kunnolla :)
Ai mitäkö sain ? En tiedä vielä, yllätyksen. Rutkasti kumminkin mainetta ja kunniaa ja uusia apinatilauksia. Nyt on virkkaamista ainakin jouluun asti.  Saas nähdä miten sukkien kutomisen kanssa käy.

Enkä ollut suvun ainut voittaja tänä viikonloppuna.

Pojan tytär Emmi voitti Porvoossa kouluratsastuksen aluekilpailun. Hienoa Emmi♥  Siinä on semmoinen heppatyttö, ettei pahanteolle jää aikaa kun kaikki aika menee heppojen kanssa tallilla :) Kuvassa mukana Maci, Emmin oma poni.

Miniä oli kesällä ottanut niin somia kuvia tytöistä ja Emmin luvalla nyt julkaisen niitä.

Emmi, oikea metsänkeiju, siivet vain puuttuu. Emmi on vasta 13v, vaikka kuvan perusteella luulisi kyllä vanhemmaksi.

Ronja Ryövärintytär, eli Liisa. Mummon kallis mussukka, joka toisinaan käy mummoa moikkaamassa ja auttelemassa. Ihan ikävä on jo Liisaa, kun ei ole tavattu pariin kuukauteen.

Nyt mummo kumminkin tarttuu koukkuun ja alkaa virkkaileen apinoita. Hyvää ensi viikkoa kaikille ♥

Suomalainen

Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, 
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, 
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla 
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen: 
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. 
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, 
tuonne menee ja ähkyy, on löylyssä ja ähkyy 
kun toinen heittää kiukaalle vettä. 
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, 
koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on suomalainen. 
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, 
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi. 
Jorma Etto

Tämä on minusta niin hyvä, että oli laitettava tänne talteen. Semmoisia me ollaan, suurin osa =)

Hyvä kiertää

Olin jo unohtanut, että osallistuin Mustakissan "Anna hyvän kiertää" haasteeseen. Sitä mukavampi oli saada yllätyspaketti, joka oli oikein mieluisa.

K-niin kuin kiitos :)  Pikku kassille on aina käyttöä, mutta heijastava kukkanen siitä siirtyy kyllä ulkovaatteisiini. Koiran kanssa iltalenkillä on nyt jo niin pimeää ja täällä maalla heijastin on ehdoton juttu. Tuota heijastinta kehtaa kyllä pitää valoisaankin aikaan näkyvillä.
Kiitos oikein paljon, oli hyvä paketti ♥

Sitten onkin minun vuoroni jatkaa haastetta. Säännöthän on, että lupaudut jatkamaan haastetta ja laitat kolmelle menemään  jotain itsetehtyä.
Tämän kopsasin suoraan Mustankissan tyttäreltä :

Lähtekää rohkeasti mukaan, ei tämä vaadi välttämättä kutomista tai ompelemista, tuunaukset tai askartelut käyvät ihan yhtä hyvin. Kunhan haastaa itsensä jotakin tekemään.

Minä siis nyt lupaan lähettää kolmelle ensimmäiseksi kommentoivalle jotain itsetehtyä, kunhan sinä lupaudut jatkamaan haastetta. Ennen joulua yritän saada jotain valmiiksi, joten olisi kiva jos samantien laitat osoitteesi tuonne sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen.

Toivottavasti rohkeita haasteen jatkajia löytyy ♥
..........

Äkkiähän sieltä jatkajat löytyi, hyvä hyvä ♥

SatunNainen Paula ja Anonyymi-Eija , laittakaapa osoitetta tulemaan osoitteeseen sudemi@luukku.com. Matonkuteen osoite tulikin jo, kiitos.

Eihän tämä ole tiukkapipoisten hommaa, joten  hyväksyin blogittoman Eijankin tähän mukaan. Eija jakakoon sitten hyvää niin kuin tahtoo. Hyvää ei ole koskaan liikaa ♥

Eläimellistä elämää

Minulla on niin viisaita kissoja :)
Eilenkin yksi niistä (Armas) sanoi: "Jos sinä kerran pyykkäät, niin voisit laittaa ne puhtaat suoraan kaappiin, etkä jättää tuolille lojumaan".
Tänää sitten pyykkäsin ne uudestaan ja onneksi tuntuu kissanpissan haju lähteneen.
Armaksesta on muutenkin tullut oikea ilkimys. Jos se huomaa, että Maijalla tai Berniinalla on joku mukava nukkumapaikka, niin jonkun ajan kuluttua se varmasti käy kusemassa siihen. Kauankohan me siedetään tuommoista. :(

Smirre-mummo on niin mukava kissa. Ei tee pahojansa koskaan. Armas kun ei pääse ulos hiirijahtiin, niin melkein joka ilta mummo tuo sille valmiiksi tapetun hiiripaistin nenän eteen. Mummo on niin huolehtivainen ♥

Entäs tämä köriläs sitten. Alkanut vanhetessaan piereskellä niin mahdottomasti ja se haju. Tuntuu että koko koira mätänee kohta. Välillä herään yölläkin siihen kamalaan mädän löyhkään.  Kyllähän se itsekkin tajuaa sen ja nolon näköisenä haistelee takapäätään :"Tuoltako se tuli".

Välillä meillä on semmoinen löyhkä, että kissatkin jo peittää nenänsä. Eipä tänne ketään kehtaa kylään pyytää.
Kuinkahan meidän käy, kun ilmat viilenee, eikä voi koko ajan pitää ikkunoita auki =D

Apinapläjäys

Näitähän sitä on tullut tehtyä taas. Olis kai muutama saatava jemmaankin, että olis mitä veis joulumyyjäisiin.
Nyt on kuitenkin työn alla kasa lapasia ja ensikuun alusta sukkia, sillä pääsin mukaan Heinälatoon. Siellä näkyykin olevan jo koko joukko vanhoja tuttuja.

Kävijä-laskuri sivussa näkyy raksuttavan kohta tasalukua. En oikein usko enää tuohon mittariin . Taitaa suurin osa olla omia käyntejä =D
Vaan jos joku nyt bongaa tasaluvun 200000, niin lupaan lähettää hälle pienen apinan =) TAI seuraavaksi ensimmäiseksi kommentoineelle. Voihan se olla että tasaluku osuu omalle kohdalleni kun täällä niin tiuhaan poikkeilen.

Kiitos oikein paljon edellisen postauksen kommenteista. On minulla ollut hauskaa kun olen niitä lueskellut.

Esim. Marij:n kommentti:  "Tuli sitten tuolille kusinen loppu :)" , sai minut ääneen nauramaan, oli se niin nappiin sanottu =D

Jääös hyvästi rakas tuolini

Sain käsityötuolini lahjaksi vuosia sitten hyvältä ystävältä. Kuin tehty neulomista ja virkkaamista varten. Selkänoja sopivassa kulmassa ja käsinojat oikeilla kohdilla . Niihin oli niin hyvä laskea kyynärpäät käsitöitä tehdessä, eipä niska päässyt rasittumaan.
Ikää tällä kaunottarella oli varmaan enemmän kuin minulla, sillä siinä oli jouhitoppaukset ja puu-osiin ei oltu käytetty yhtään naulaa tai ruuvia. Päällikangaskin oli jotain vanhaa ja hienoa.

Eilen istuin taas rauhassa virkkailemassa, kun alkoi takamuksessa tuntua epäilyttävän kostealta. Mietin jo että nytkö se vanhuus iski ja alapää alkaa falskaamaan. No ei, kyllä vika oli vielä muualla.
Olen jo muutamia kertoja haistellut, että jossain on kissan pissa, mutta lätäkköä ei vaan ole löytynyt. Nyt se sitten löytyi, eikä varmaan ollut YKSI  lätäkkö.
Syyllisestä ei ole varmuutta, epäilyjä kyllä. Pelkkien epäilyjen perusteellahan ketään ei voi tuomita, joten meiltä ei hävitetty kissaa, meiltä hävitettiin tuoli. Syylliseksi tuomittiin tuoli, joka on osottautunut liian kutsuvaksi.
Missäs mummu nyt istuu virkkaamassa ?

"Shoppailemassa"

Aina välillä minäkin pääsen jonkun kyydissä tuonne "suureen kaupunkiin" kirpputorikierrokselle . Olen jo oppinut aika kriittiseksi eikä sitä turhan päiväistä tavaraa enää tule niin paljon osteltua kuin aikaisemmin. Kirpputorishoppailu on vaan niin mukavaa ja onneksi sieltä aina jotain hyödyllistä löytyy kuitenkin.

Dropsin puuvilla- ja villalankoja oli tarjolla alle puolen hinnan, pakkohan ne oli kotiuttaa. Uudet langat tarvitsevat tietenkin uuden korin ja kun tämä kaunotar oli tarjolla hintaan 2€, niin mukaanhan sekin lähti.

Vaatteita meikäläisen kokoinen ei yleensä kirppareilta saa, tai sitten ne ovat ylettömissä hinnoissa.  Vaan nytpä osui kohdalle Zizzin kesäinen puuvillatunika ja aivan sopivan kokoinen. Zizzin vaatteet ovat aika hinnakkaita, minä maksoin tästä 3€, oi olen onnessani.

Tämä on sitten se turhake, jota ilmankin voisin tietenkin elää, nimittäin tämä kello :)
Jos pohjassa lukee "Kultagalleria Ailio" , vuosiluku 1987 ja hinta on vaan 3€, niin voiko sitä muka sinne jättää.   EI VOI.  Näkyy pysyvän ihan ajassaankin.

Taas ollaan muutama euro köyhempiä, mutta kyllä oli koko rahan edestä mukava päiväkin :)

Eminen hevonen

Äidin harrastus on nyt iskenyt kunnolla tyttäreenkin ja kotona käydessä syntyi pieni suloinen yksisarvinen. Ohjeita ei hänkään käytä vaan suunnittelee itse työn edetessä .
 Yksisarvinen lähti jo opiskelupaikkakunnalle ja samalla pussillinen lankoja ja virkkuukoukku. Saapa nähdä mitä siellä seuraavaksi syntyy.  Emine on innostunut tekemään erilaisia pelihahmoja, jostakin nettipelistä tämäkin on. Sopii aivan hyvin ,sillä hän opiskelee audiovisuaalista mediaa. Osasinkohan kirjoittaa sanan oikein :)

Eetulla on nyt kovat paikat.
Seinän taakse muutti uusi uroskoira ja nyt on kova työ vahtia omaa reviiriä. Eetuhan ei hevillä omasta kuninkuudestaan luovu. Naapurille on jo kovat sanat sanottu, ei sentään kimppuun käynyt, vaan tyytyi rähjäämään oikein kunnolla :)

Moneen kertaan joutuu kaikki pusikotkin merkkaamaan uudestaan päivittäin,  johan siinä vanhalle pojalle tulee kohta nestevajausta  =) Kovaa se on koirankin elämä joskus  =)

Ei ole arpa-onni vielä hylännyt minua ♥
Niin suloisen paketin sain uudelta blogi-ystävältä Kirsiltä Minä ja tekemiseni blogista.
Aivan mahdottoman ihania tavaroita. Olen näitä nyt muutaman päivän vaan käännellyt ja ihaillut tuossa pöydällä, enkä raaskinut laittaa vielä paikalleen mihinkään. On ne vaan niin kauniita.
Pienet enkelit saavat odotella joulua. Jouluna laittelen aina enkelikuoron näytille ja nyt se kasvoi uusilla laulajilla, jotka ovat juuri oikean kokoisia kuorooni. Täytyykin muistaa aikanaan laittaa kuva kuorosta tänne.
Kiitos Kirsille ihanasta paketista  ♥
......
Maijan ja Pernun silmät alkavat pikkuhiljaa parantua. Vielä nousee vilkut jonkun verran näkyviin. Mikähän ihme noilla oli vikana.
Tallinnaan meneville kissa- ja koiraihmisille vinkiksi......kannattaa poiketa apteekissa ostamassa eläinten matolääkkeet.
Siskoni toi tuliaisiksi kunnon satsin todella hyvää matolääkettä ja hinta oli noin yksi kymmenesosa vastaavista Suomen hinnoista. Viiden kissan ja yhden koiran kanssa säästö oli jo huomattava  :) Kiitos siskoseni ♥

Eikä yhtään apinaa :)

Nyt onkin välillä kudottu sukkia, tämmöistä teinityttö-kokoa. Siniset on Fabelista ja toiset Novitan Peippoa. Fabelissa on minusta niin kauniita värejä, saisi vaan olla vähän paksumpaa niin olisi meikäläiselläkin enemmän käyttöä sille. Näistä Novitan raitalangoista en kyllä oikein tykkää. Ne on liian tasaraitaisia minun makuuni ja tuo kirjava raita välissä on suorastaan rumaa. No, jospa ne joulumyyjäisissä jollekin kelpaisivat.
Nyt on jo korkea aika aloittaa, jos meinaa myyjäisiin jotain valmiiksi saada :)

Tämä kesä olikin mitä parhain kukille. Minunkin siemenviljelmäni suorastaan rehottavat tällä hetkellä. Tämäkin "mikäliekukka", pienestä siemenestä kasvoi näin komea koristus. Tästä täytyy taas kerätä siemenet talteen, niin saan ensi kesänäkin samanlaisen, toivottavasti.

Sisälläkin meillä on nyt hieman väljempää, sillä pidin pöytää kylän uudella kirpparilla kuukauden päivät. Eipä siitä rahallista tuottoa tullut, mutta sain sentään pöytävuokran maksettua. Nurkissa pyöri kuitenkin paljon tavaraa, jota en raaskinut roskikseenkaan kantaa ja se on nyt vähentynyt. Siinä mielessä olen kyllä kirkkaasti voiton puolella :)
Myymättä jääneet tavarat lahjoitin melkein kaikki kirpparin pitäjälle ja sain itse häneltä suuren pussillisen hänen itsensä kasvattamia pikku-tomaatteja. Kyllä ihan toiselle maistuvat kuin kaupasta ostetut, NAM.
Tämän vihreän lasikulhon löysin Jyväskylän kirpparilta yhdellä eurolla.  On siinä minulla nyt kesäistä väri-iloa tarjolla :) Kissankarvat liinalla ovat ihan omasta takaa. :)

Kissa-uutiset

Minun asuntoni tunnistaa siitä, että joka ikkunalla nukkuu kissa :)

Berniina ja Aave-Maija ovat pirteässä kunnossa kaikesta huolimatta. 60-vuotta olen kissoja hoitanut ja tämmöistä vilkkuluomi-ongelmaa en muista ennen olleen.

Molemmille syötin matokuurin, Pernulle jopa kaksi eri merkkistä kahden viikon välein. Nyt on molempien silmät vähän paremmat. Välillä ei näy juuri ollenkaan, mutta välillä nousee puoleen väliin silmiä. Jos tämä nyt madoista johtui, niin kylläpä oli ärhäkkää lajia matoja. Vastahan minä muutama kuukausi sitten madotin kaikki. Kumpikin katti on kumminkin aivan pirteinä, turkki kiiltää ja ruoka maittaa, en minä ymmärrä en.

Talonmieskin kysyi, että onko tuolla kissalla kierot silmät kun ne noin harittaa. Minä vähän säikähdin että jos ne nyt soittaa eläinlääkärin lopettamaan minun kissani. Viisi kissaa vuokra-asunnossa on kyllä "vähän" liikaa.

Olis siitä sota noussut, mutta onneksi ei kukaan ole tullut ovikelloa pimputtelemaan. Toki minua aina vähän pelottaa milloin ne keksii ettei niin montaa lemmikkiä saa tässä pitää.

Vaan mitäpäs turhia murehtimaan edeltäkäsin.

Ai niin, sen hautaamani kissan omistajakin selvisi ja he olisivat halunneet ottaa Maijan tilalle. Enhän minä nyt meidän Aave-Maijasta voi luopua =D