Koska en tykkää tehdä kuvattomia postauksia, niin lätkäsempä tähän kuvan ensimmäisistä Sukkasatoon menevistä sukistani. Ainakaan minun takia ei ala heinäladon seinät pullistelemaan, sen verran hidasta on nyt tämä homma :)
Päätin, etten osta yhtään sukkalankaa, ennen kuin entiset on käytetty. Sempä takia nämäkään ei ole sitä Novitan Nostalgia-lankaa, vaan jotain vyötteetöntä viime vuosituhannelta. Tavis malli ja kokoa 39, kelpaa kyllä mulle itselle.
........
Sitten niistä kummallisista kauppiaista
Pääsin ystävän mukana kaupunkiin kirpparikierrokselle ja siellä sain mainospuhelun.
Ukko esitteli olevansa Soneralta ja sanoi että nyt on aika uusia nettiliittymäsopimus. Kovasti selitti että nyt tulee uusi pakollinen sim-kortti ja hinta nousee ja vaikka mitä. Minä yritin panna hanttiin ja sanoin etten ole ennenkään mitään sim-kortteja tarvinnut ja etten nyt ymmärrä tätä juttua muutenkaan. Aikani kun jänkäsin vastaan, niin sanoi että jos en nyt uusi sopimusta, niin minulta menee nettiyhteys poikki kokonaan. Pakkohan siinä sitten oli suostua.
Vaan en minä ihan niin tyhmä ole.
Kotona tarkistin koneelta sopimukseni. Minullahan on kiinteä laajakaistayhteys, jossa oli näköjään vielä vuosi voimassaoloaikaa. SEN LISÄKSI minulla oli nyt tehtynä uusi sopimus liikkuvaan laajakaistaan. Kummallista siinä oli, että sopimus oli tehty nimettömälle ja puhelinnumerokin oli minulle aivan vieras. Maksajan paikalla kyllä oli minun tietoni.
Siitä paikasta soitin Soneralle ja sain tämän sopimuksen purettua. En kyllä ymmärrä tätä hommaa vieläkään, olikohan joku huijausyritys.
............
Samalla reissulla käytiin Lidlissä ja kun harvoi pääsen, niin tulihan sitä tavaraa hamstrattua. Pankkikorttikone ensin vähän nikotteli, mutta hyväksyi sitten ostokseni.
Parin päivä päästä katsoin tiliäni.........ja minulta oli otettu summa kahteen kertaan. Soitin ensin johonkin palvelunumeroon, mutta siellä oli aika ynseä nainen puhelimessa joka käski vain mennä kauppaan takaisin. Joo, eihän meiltä olekkaan sinne kuin 35 km. Onneksi ystäväni lähti taas heittämään minut sinne.
Kaupassa ajattelin, että minähän en jätä asiaani minnekkään kassalaatikkoon pyörimään ja pyysinkin heti päästä vuorovastaavan juttusille. Itsekkin kun on asiakaspalvelijana vuosikymmeniä ollut, niin osaan kyllä esittää valituksenkin asiallisesti =)
Kyllä minua onnisti. Oli niin mukava ja nätti nuorimies, että heti olisin vävypojakseni ottanut. Samantien alkoi reippaasti asiaani selvittää ja nyt sekin asia on ihan kunnossa. Läksiäisiksi lykkäsi vielä kahvipaketin kassiin, ettei jää paha mieli :)
Nykyään saa kyllä olla tarkkana joka paikassa. Tiedot ja ihmiset liikkuvat eri vauhdilla kuin minun lapsuudessani.
Meillä maalla ei koskaan laitettu ovia lukkoon. Jos joku lähti kauempana käymään, niin laitettiin harja nojaamaan ovea vasten merkiksi, että meillä ei olla kotona. Empä nykyään arvais enää siten kämppääni jättää :)