Julkkis-juttu =D

Tänään se sitten ilmestyi, se jo aikaisemmin kehumani lehtijuttu.  On kyllä niin hauskasti ja kiltisti kirjoitettu, että olisin kehdannut teillekin näyttää. On vaan niin pitkästi, etten jaksa sitä tähän ruveta kopioimaan. Pari kuvaa siitä kuitenkin otin,

Kuten tästä alusta jo huomaa, niin mukavasti on huumoria mukana. Meillä vaan niin hyvin kävi toimittajan kanssa jutut yksiin, että pari tuntia yhdessä kikateltiin täällä.

Vähän oli myös tämmöistä vakavampaa elämänkatsomus-juttuakin.

Kyllä tänään kylällä riitti kehujia ja selkään taputtelijoita :) Mitäs minua kiittelivät, toimittajahan sen jutun kirjoitti.

Nolottikin kyllä vähän, kun hoivakodissa asuva Risto huomasi minut. Risto on semmoinen omanlaisensa mies, mutta oikein mukava ja me ollaan kavereita. Risto kulki koko ajan perässäni ja kuulutti kaikille : " Tämä on julkkis, siitä on juttua lehdessäkin".  Eihän siinä auttanut kuin yrittää lyödä leikiksi koko asia.

Toivottavasti Risto on huomenna jo unohtanut tämän "julkkijutun". =D

Kummallista kauppaa

Koska en tykkää tehdä kuvattomia postauksia, niin lätkäsempä tähän kuvan ensimmäisistä Sukkasatoon menevistä sukistani. Ainakaan minun takia ei ala heinäladon seinät pullistelemaan, sen verran hidasta on nyt tämä homma :)

Päätin, etten osta yhtään sukkalankaa, ennen kuin entiset on käytetty. Sempä takia nämäkään ei ole sitä Novitan Nostalgia-lankaa, vaan jotain vyötteetöntä viime vuosituhannelta. Tavis malli ja kokoa 39, kelpaa kyllä mulle itselle.
........
Sitten niistä kummallisista kauppiaista

Pääsin ystävän mukana kaupunkiin kirpparikierrokselle ja siellä sain mainospuhelun.
Ukko esitteli olevansa Soneralta ja sanoi että nyt on aika uusia nettiliittymäsopimus. Kovasti selitti että nyt tulee uusi pakollinen sim-kortti ja hinta nousee ja vaikka mitä. Minä yritin panna hanttiin ja sanoin etten ole ennenkään mitään sim-kortteja tarvinnut ja etten nyt ymmärrä tätä juttua muutenkaan. Aikani kun jänkäsin vastaan, niin sanoi että jos en nyt uusi sopimusta, niin minulta menee nettiyhteys poikki kokonaan. Pakkohan siinä sitten oli suostua.

Vaan en minä ihan niin tyhmä ole.
 Kotona tarkistin koneelta sopimukseni. Minullahan on kiinteä laajakaistayhteys, jossa oli näköjään vielä vuosi voimassaoloaikaa. SEN LISÄKSI minulla oli nyt tehtynä uusi sopimus liikkuvaan laajakaistaan. Kummallista siinä oli, että sopimus oli tehty nimettömälle ja puhelinnumerokin oli minulle aivan vieras. Maksajan paikalla kyllä oli minun tietoni.
Siitä paikasta soitin Soneralle ja sain tämän sopimuksen purettua. En kyllä ymmärrä tätä hommaa vieläkään, olikohan joku huijausyritys.
............
Samalla reissulla käytiin Lidlissä ja kun harvoi pääsen, niin tulihan sitä tavaraa hamstrattua. Pankkikorttikone ensin vähän nikotteli, mutta hyväksyi sitten ostokseni.

Parin päivä päästä katsoin tiliäni.........ja minulta oli otettu summa kahteen kertaan. Soitin ensin johonkin palvelunumeroon, mutta siellä oli aika ynseä nainen puhelimessa joka käski vain mennä kauppaan takaisin. Joo, eihän meiltä olekkaan sinne kuin 35 km. Onneksi ystäväni lähti taas heittämään minut sinne.

Kaupassa ajattelin, että minähän en jätä asiaani minnekkään kassalaatikkoon pyörimään ja pyysinkin heti päästä vuorovastaavan juttusille. Itsekkin kun on asiakaspalvelijana vuosikymmeniä ollut, niin osaan kyllä esittää valituksenkin asiallisesti =)
Kyllä minua onnisti. Oli niin mukava ja nätti nuorimies, että heti olisin vävypojakseni ottanut. Samantien alkoi reippaasti asiaani selvittää ja nyt sekin asia on ihan kunnossa. Läksiäisiksi lykkäsi vielä kahvipaketin kassiin, ettei jää paha mieli :)

Nykyään saa kyllä olla tarkkana joka paikassa. Tiedot ja ihmiset liikkuvat eri vauhdilla kuin minun lapsuudessani.
Meillä maalla ei koskaan laitettu ovia lukkoon. Jos joku lähti kauempana käymään, niin laitettiin harja nojaamaan ovea vasten merkiksi, että meillä ei olla kotona.  Empä nykyään arvais enää siten kämppääni jättää :)

Siistiä on =D

Olin vielä nukkumassa aamulla, kun paikallislehdestä soittivat, että saavatko tulla haastattelemaan maalausten ja käsitöiden tiimoilta. Minähän väitin ensin kiven kovaa, että heillä oli väärä numero ja henkilö, mutta olihan se uskottava kun nimen sanoivat :) Tuli siinä sitten luvattua unenpöpperössä.

Vaan kun sain silmäni kunnolla auki, niin kyllä alkoi kaduttamaan. Kämppä niin kamalassa sekasotkussa, ettei sinne ketään vierasta voi päästää kameroineen. Kyllähän hätä keinot keksii. Kasa muovikasseja ja enimmät roinat pussiin ja toiseen huoneeseen oven taakse piiloon., oikea pikasiivous =). Vielä kaivelin komeron kätköistä tauluja seinälle ja petasin sänkyni nätisti, johan oli yksi paikka mistä voin antaa ottaa kuvan. Eikös olekin ihan siistin näköistä =)

Sen verran minussakin on vielä karjalaisuutta, että kun oikein luvan kanssa pääsin puhumaan itsestäni ja ajatuksistani, niin pari tuntia jaksoin kälättää yhtäsoittoa.  Ei siihen yksi lehti riitä, kirja pitää olla että kaikki mahtuis mukaan.

Nyt kyllä hirvittää ja jännittää, että mitähän tuli paljastettua liikaa. Varmaan suurin osa olisi kannattanut pitää ihan omana tietona. No, viikon parin sisällä se näkyy pitääkö vaipua maanrakoon, vai vieläkö kehtaa naamaansa näyttää maitokaupassa.

.......
Oppia ikä kaikki =) Onnistuin lopultakin laittamaan niin, että pystyn vastaamaan kommentteihinne. Minusta ainakin on mukavaa ja kohteliasta kun te muut olette vastailleet minun laittamiini kommentteihin. Tuleepahan vähän enemmän vuorovaikutusta näihin jutusteluihin.
Hyvää viikonloppua meille kaikille ♥

Nurinkurin

Minunhan se kuuluu Eijalle lähettää "Hyvä kiertää" paketti, mutta Eija oli nopeampi ja laittoi minulle paketin :)
Hyvää Muumilankaa, että pääsen jatkossakin apinoita virkkailemaan . Tämä alkoi kyllä nyt aika nurinkurisesti :)
Minä vasta mietin mitä teille kolmelle tekisin. En ainakaan sukkia, sillä kaikki te neulotte niitä itsekkin ja paljon parempia kuin minä teen :) No, sen näkee sitten aikanaa, mitä tulee.

Sukkasatoon pääsin Heinälatoon mukaan, mutta saas nähdä kuinka siinäkin käy :) Ensimmäiset laitoin jo puikoille, mutta tietenkin nyt sitten sain lapastilauksen :) Summassa en osaa lapsille sopivan kokoisia tehdä, joten teen niitäkin useamman parin, että jotkut edes olisivat sopivan kokoiset. Eiköhän loputkin mene sitten joulun alla.

Tämä ei ole nurinkurin.
Keväällä makeaa suippopaprikaa syödessäni pudottelin siemenet multaan ja jo silloin esittelin "kätevän" keinoni suojata taimet kissojen ahnailta suilta. Myöhemmin siirsin taimet yhteen isoon purkkiin ulos ja nyt alkaa olla satoa.  Näitä isoja on jo kolmetoista ja pienempiä alkuja vaikka kuinka paljon. Ruukun saan nostettua kylmien tullessa sisälle suojaan.  Näitä laitan ensi keväänäkin kasvamaan.
Kohta pääsee herkuttelemaan ♥

Iloisia voittajia

Näin innoissaan täällä hypittiin, kun huomasin voittaneeni Face-bookin Lankahamstereissa olleen Kesän käsityö kilpailun näillä apinoillani. Kyllähän tämä hivelee mummelin itsetuntoa ja kunnolla :)
Ai mitäkö sain ? En tiedä vielä, yllätyksen. Rutkasti kumminkin mainetta ja kunniaa ja uusia apinatilauksia. Nyt on virkkaamista ainakin jouluun asti.  Saas nähdä miten sukkien kutomisen kanssa käy.

Enkä ollut suvun ainut voittaja tänä viikonloppuna.

Pojan tytär Emmi voitti Porvoossa kouluratsastuksen aluekilpailun. Hienoa Emmi♥  Siinä on semmoinen heppatyttö, ettei pahanteolle jää aikaa kun kaikki aika menee heppojen kanssa tallilla :) Kuvassa mukana Maci, Emmin oma poni.

Miniä oli kesällä ottanut niin somia kuvia tytöistä ja Emmin luvalla nyt julkaisen niitä.

Emmi, oikea metsänkeiju, siivet vain puuttuu. Emmi on vasta 13v, vaikka kuvan perusteella luulisi kyllä vanhemmaksi.

Ronja Ryövärintytär, eli Liisa. Mummon kallis mussukka, joka toisinaan käy mummoa moikkaamassa ja auttelemassa. Ihan ikävä on jo Liisaa, kun ei ole tavattu pariin kuukauteen.

Nyt mummo kumminkin tarttuu koukkuun ja alkaa virkkaileen apinoita. Hyvää ensi viikkoa kaikille ♥

Suomalainen

Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, 
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, 
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla 
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen: 
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. 
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, 
tuonne menee ja ähkyy, on löylyssä ja ähkyy 
kun toinen heittää kiukaalle vettä. 
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, 
koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on suomalainen. 
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, 
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi. 
Jorma Etto

Tämä on minusta niin hyvä, että oli laitettava tänne talteen. Semmoisia me ollaan, suurin osa =)

Hyvä kiertää

Olin jo unohtanut, että osallistuin Mustakissan "Anna hyvän kiertää" haasteeseen. Sitä mukavampi oli saada yllätyspaketti, joka oli oikein mieluisa.

K-niin kuin kiitos :)  Pikku kassille on aina käyttöä, mutta heijastava kukkanen siitä siirtyy kyllä ulkovaatteisiini. Koiran kanssa iltalenkillä on nyt jo niin pimeää ja täällä maalla heijastin on ehdoton juttu. Tuota heijastinta kehtaa kyllä pitää valoisaankin aikaan näkyvillä.
Kiitos oikein paljon, oli hyvä paketti ♥

Sitten onkin minun vuoroni jatkaa haastetta. Säännöthän on, että lupaudut jatkamaan haastetta ja laitat kolmelle menemään  jotain itsetehtyä.
Tämän kopsasin suoraan Mustankissan tyttäreltä :

Lähtekää rohkeasti mukaan, ei tämä vaadi välttämättä kutomista tai ompelemista, tuunaukset tai askartelut käyvät ihan yhtä hyvin. Kunhan haastaa itsensä jotakin tekemään.

Minä siis nyt lupaan lähettää kolmelle ensimmäiseksi kommentoivalle jotain itsetehtyä, kunhan sinä lupaudut jatkamaan haastetta. Ennen joulua yritän saada jotain valmiiksi, joten olisi kiva jos samantien laitat osoitteesi tuonne sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen.

Toivottavasti rohkeita haasteen jatkajia löytyy ♥
..........

Äkkiähän sieltä jatkajat löytyi, hyvä hyvä ♥

SatunNainen Paula ja Anonyymi-Eija , laittakaapa osoitetta tulemaan osoitteeseen sudemi@luukku.com. Matonkuteen osoite tulikin jo, kiitos.

Eihän tämä ole tiukkapipoisten hommaa, joten  hyväksyin blogittoman Eijankin tähän mukaan. Eija jakakoon sitten hyvää niin kuin tahtoo. Hyvää ei ole koskaan liikaa ♥

Eläimellistä elämää

Minulla on niin viisaita kissoja :)
Eilenkin yksi niistä (Armas) sanoi: "Jos sinä kerran pyykkäät, niin voisit laittaa ne puhtaat suoraan kaappiin, etkä jättää tuolille lojumaan".
Tänää sitten pyykkäsin ne uudestaan ja onneksi tuntuu kissanpissan haju lähteneen.
Armaksesta on muutenkin tullut oikea ilkimys. Jos se huomaa, että Maijalla tai Berniinalla on joku mukava nukkumapaikka, niin jonkun ajan kuluttua se varmasti käy kusemassa siihen. Kauankohan me siedetään tuommoista. :(

Smirre-mummo on niin mukava kissa. Ei tee pahojansa koskaan. Armas kun ei pääse ulos hiirijahtiin, niin melkein joka ilta mummo tuo sille valmiiksi tapetun hiiripaistin nenän eteen. Mummo on niin huolehtivainen ♥

Entäs tämä köriläs sitten. Alkanut vanhetessaan piereskellä niin mahdottomasti ja se haju. Tuntuu että koko koira mätänee kohta. Välillä herään yölläkin siihen kamalaan mädän löyhkään.  Kyllähän se itsekkin tajuaa sen ja nolon näköisenä haistelee takapäätään :"Tuoltako se tuli".

Välillä meillä on semmoinen löyhkä, että kissatkin jo peittää nenänsä. Eipä tänne ketään kehtaa kylään pyytää.
Kuinkahan meidän käy, kun ilmat viilenee, eikä voi koko ajan pitää ikkunoita auki =D

Apinapläjäys

Näitähän sitä on tullut tehtyä taas. Olis kai muutama saatava jemmaankin, että olis mitä veis joulumyyjäisiin.
Nyt on kuitenkin työn alla kasa lapasia ja ensikuun alusta sukkia, sillä pääsin mukaan Heinälatoon. Siellä näkyykin olevan jo koko joukko vanhoja tuttuja.

Kävijä-laskuri sivussa näkyy raksuttavan kohta tasalukua. En oikein usko enää tuohon mittariin . Taitaa suurin osa olla omia käyntejä =D
Vaan jos joku nyt bongaa tasaluvun 200000, niin lupaan lähettää hälle pienen apinan =) TAI seuraavaksi ensimmäiseksi kommentoineelle. Voihan se olla että tasaluku osuu omalle kohdalleni kun täällä niin tiuhaan poikkeilen.

Kiitos oikein paljon edellisen postauksen kommenteista. On minulla ollut hauskaa kun olen niitä lueskellut.

Esim. Marij:n kommentti:  "Tuli sitten tuolille kusinen loppu :)" , sai minut ääneen nauramaan, oli se niin nappiin sanottu =D

Jääös hyvästi rakas tuolini

Sain käsityötuolini lahjaksi vuosia sitten hyvältä ystävältä. Kuin tehty neulomista ja virkkaamista varten. Selkänoja sopivassa kulmassa ja käsinojat oikeilla kohdilla . Niihin oli niin hyvä laskea kyynärpäät käsitöitä tehdessä, eipä niska päässyt rasittumaan.
Ikää tällä kaunottarella oli varmaan enemmän kuin minulla, sillä siinä oli jouhitoppaukset ja puu-osiin ei oltu käytetty yhtään naulaa tai ruuvia. Päällikangaskin oli jotain vanhaa ja hienoa.

Eilen istuin taas rauhassa virkkailemassa, kun alkoi takamuksessa tuntua epäilyttävän kostealta. Mietin jo että nytkö se vanhuus iski ja alapää alkaa falskaamaan. No ei, kyllä vika oli vielä muualla.
Olen jo muutamia kertoja haistellut, että jossain on kissan pissa, mutta lätäkköä ei vaan ole löytynyt. Nyt se sitten löytyi, eikä varmaan ollut YKSI  lätäkkö.
Syyllisestä ei ole varmuutta, epäilyjä kyllä. Pelkkien epäilyjen perusteellahan ketään ei voi tuomita, joten meiltä ei hävitetty kissaa, meiltä hävitettiin tuoli. Syylliseksi tuomittiin tuoli, joka on osottautunut liian kutsuvaksi.
Missäs mummu nyt istuu virkkaamassa ?

"Shoppailemassa"

Aina välillä minäkin pääsen jonkun kyydissä tuonne "suureen kaupunkiin" kirpputorikierrokselle . Olen jo oppinut aika kriittiseksi eikä sitä turhan päiväistä tavaraa enää tule niin paljon osteltua kuin aikaisemmin. Kirpputorishoppailu on vaan niin mukavaa ja onneksi sieltä aina jotain hyödyllistä löytyy kuitenkin.

Dropsin puuvilla- ja villalankoja oli tarjolla alle puolen hinnan, pakkohan ne oli kotiuttaa. Uudet langat tarvitsevat tietenkin uuden korin ja kun tämä kaunotar oli tarjolla hintaan 2€, niin mukaanhan sekin lähti.

Vaatteita meikäläisen kokoinen ei yleensä kirppareilta saa, tai sitten ne ovat ylettömissä hinnoissa.  Vaan nytpä osui kohdalle Zizzin kesäinen puuvillatunika ja aivan sopivan kokoinen. Zizzin vaatteet ovat aika hinnakkaita, minä maksoin tästä 3€, oi olen onnessani.

Tämä on sitten se turhake, jota ilmankin voisin tietenkin elää, nimittäin tämä kello :)
Jos pohjassa lukee "Kultagalleria Ailio" , vuosiluku 1987 ja hinta on vaan 3€, niin voiko sitä muka sinne jättää.   EI VOI.  Näkyy pysyvän ihan ajassaankin.

Taas ollaan muutama euro köyhempiä, mutta kyllä oli koko rahan edestä mukava päiväkin :)

Eminen hevonen

Äidin harrastus on nyt iskenyt kunnolla tyttäreenkin ja kotona käydessä syntyi pieni suloinen yksisarvinen. Ohjeita ei hänkään käytä vaan suunnittelee itse työn edetessä .
 Yksisarvinen lähti jo opiskelupaikkakunnalle ja samalla pussillinen lankoja ja virkkuukoukku. Saapa nähdä mitä siellä seuraavaksi syntyy.  Emine on innostunut tekemään erilaisia pelihahmoja, jostakin nettipelistä tämäkin on. Sopii aivan hyvin ,sillä hän opiskelee audiovisuaalista mediaa. Osasinkohan kirjoittaa sanan oikein :)

Eetulla on nyt kovat paikat.
Seinän taakse muutti uusi uroskoira ja nyt on kova työ vahtia omaa reviiriä. Eetuhan ei hevillä omasta kuninkuudestaan luovu. Naapurille on jo kovat sanat sanottu, ei sentään kimppuun käynyt, vaan tyytyi rähjäämään oikein kunnolla :)

Moneen kertaan joutuu kaikki pusikotkin merkkaamaan uudestaan päivittäin,  johan siinä vanhalle pojalle tulee kohta nestevajausta  =) Kovaa se on koirankin elämä joskus  =)

Ei ole arpa-onni vielä hylännyt minua ♥
Niin suloisen paketin sain uudelta blogi-ystävältä Kirsiltä Minä ja tekemiseni blogista.
Aivan mahdottoman ihania tavaroita. Olen näitä nyt muutaman päivän vaan käännellyt ja ihaillut tuossa pöydällä, enkä raaskinut laittaa vielä paikalleen mihinkään. On ne vaan niin kauniita.
Pienet enkelit saavat odotella joulua. Jouluna laittelen aina enkelikuoron näytille ja nyt se kasvoi uusilla laulajilla, jotka ovat juuri oikean kokoisia kuorooni. Täytyykin muistaa aikanaan laittaa kuva kuorosta tänne.
Kiitos Kirsille ihanasta paketista  ♥
......
Maijan ja Pernun silmät alkavat pikkuhiljaa parantua. Vielä nousee vilkut jonkun verran näkyviin. Mikähän ihme noilla oli vikana.
Tallinnaan meneville kissa- ja koiraihmisille vinkiksi......kannattaa poiketa apteekissa ostamassa eläinten matolääkkeet.
Siskoni toi tuliaisiksi kunnon satsin todella hyvää matolääkettä ja hinta oli noin yksi kymmenesosa vastaavista Suomen hinnoista. Viiden kissan ja yhden koiran kanssa säästö oli jo huomattava  :) Kiitos siskoseni ♥

Eikä yhtään apinaa :)

Nyt onkin välillä kudottu sukkia, tämmöistä teinityttö-kokoa. Siniset on Fabelista ja toiset Novitan Peippoa. Fabelissa on minusta niin kauniita värejä, saisi vaan olla vähän paksumpaa niin olisi meikäläiselläkin enemmän käyttöä sille. Näistä Novitan raitalangoista en kyllä oikein tykkää. Ne on liian tasaraitaisia minun makuuni ja tuo kirjava raita välissä on suorastaan rumaa. No, jospa ne joulumyyjäisissä jollekin kelpaisivat.
Nyt on jo korkea aika aloittaa, jos meinaa myyjäisiin jotain valmiiksi saada :)

Tämä kesä olikin mitä parhain kukille. Minunkin siemenviljelmäni suorastaan rehottavat tällä hetkellä. Tämäkin "mikäliekukka", pienestä siemenestä kasvoi näin komea koristus. Tästä täytyy taas kerätä siemenet talteen, niin saan ensi kesänäkin samanlaisen, toivottavasti.

Sisälläkin meillä on nyt hieman väljempää, sillä pidin pöytää kylän uudella kirpparilla kuukauden päivät. Eipä siitä rahallista tuottoa tullut, mutta sain sentään pöytävuokran maksettua. Nurkissa pyöri kuitenkin paljon tavaraa, jota en raaskinut roskikseenkaan kantaa ja se on nyt vähentynyt. Siinä mielessä olen kyllä kirkkaasti voiton puolella :)
Myymättä jääneet tavarat lahjoitin melkein kaikki kirpparin pitäjälle ja sain itse häneltä suuren pussillisen hänen itsensä kasvattamia pikku-tomaatteja. Kyllä ihan toiselle maistuvat kuin kaupasta ostetut, NAM.
Tämän vihreän lasikulhon löysin Jyväskylän kirpparilta yhdellä eurolla.  On siinä minulla nyt kesäistä väri-iloa tarjolla :) Kissankarvat liinalla ovat ihan omasta takaa. :)

Kissa-uutiset

Minun asuntoni tunnistaa siitä, että joka ikkunalla nukkuu kissa :)

Berniina ja Aave-Maija ovat pirteässä kunnossa kaikesta huolimatta. 60-vuotta olen kissoja hoitanut ja tämmöistä vilkkuluomi-ongelmaa en muista ennen olleen.

Molemmille syötin matokuurin, Pernulle jopa kaksi eri merkkistä kahden viikon välein. Nyt on molempien silmät vähän paremmat. Välillä ei näy juuri ollenkaan, mutta välillä nousee puoleen väliin silmiä. Jos tämä nyt madoista johtui, niin kylläpä oli ärhäkkää lajia matoja. Vastahan minä muutama kuukausi sitten madotin kaikki. Kumpikin katti on kumminkin aivan pirteinä, turkki kiiltää ja ruoka maittaa, en minä ymmärrä en.

Talonmieskin kysyi, että onko tuolla kissalla kierot silmät kun ne noin harittaa. Minä vähän säikähdin että jos ne nyt soittaa eläinlääkärin lopettamaan minun kissani. Viisi kissaa vuokra-asunnossa on kyllä "vähän" liikaa.

Olis siitä sota noussut, mutta onneksi ei kukaan ole tullut ovikelloa pimputtelemaan. Toki minua aina vähän pelottaa milloin ne keksii ettei niin montaa lemmikkiä saa tässä pitää.

Vaan mitäpäs turhia murehtimaan edeltäkäsin.

Ai niin, sen hautaamani kissan omistajakin selvisi ja he olisivat halunneet ottaa Maijan tilalle. Enhän minä nyt meidän Aave-Maijasta voi luopua =D 

Voi noita mun kissoja

Toivosta ei kannata koskaan luopua liian aikaisin. 

Lauantai-yönä ovan takaa kuului naukumista ja Berniinahan se sieltä tuli. Vielä on maha vähän löysällä ja vilkkuluomet näkyy, mutta muuten on katti pirteänä ja vähän on lihonutkin takaisin. Montakohan elämää tuolla Pernulla on vielä jäljellä niistä seitsemästä.

Kyllä se tästä selviää nyt , kovin on vaan huomionkipeänä ja kaipaa rapsutuksia koko ajan ♥

Oltiin tytön kanssa niin iloisia, että innostuttiin lähtemään mattopyykille. Eihän me montaa mattoa pesty, ettei paikat kipeydy heti alkuun.
Näin kauniissa maisemissa meillä matot pestään. Harmi kun tänään sataa, niin kuivumisen kanssa on vähän ongelmia.

Takaisin tullessa olikin naapuri odottamassa ja sanoi ihan Maijan näköisen kissan jääneen auton alle lähistöllä. Kuvassa on Maija ihan elävänä, ei siis kissanraato :)
Tietenkin me itkun kanssa syöksyttiin heti paikalle. Ihanhan se oli Maijan näköinen, tarkkaan tutkittiin ja samassa paikassa leuan alla oli punkin purema rupikin. Ei meillä meinannut tulla itkusta loppua ja jo monelle ihmiselle kerkesin itkeä Maijan kuolemaa. Eräs ystävällinen ihminen kaivoi jopa haudan valmiiksi , johon Maija sitte laskettiin lakanaan käärittynä.

Tyttären olisi pitänyt illalla pakata tavaransa aamuista lähtöä varten. Eihän siitä mitään tullut itkulta ja lähtökin siirtyi nyt päivällä.
...........
Illalla tytär lähti koiraa ulkoiluttamaan .....ja kuka tuli pihalla vastaan.......Maija   =)
Oliko tämä nyt ylösnousemus........vai aave.......vai mikä  =)
Ei tässä enää tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Ainakin nolottaa jo se mahdoton parkuminen . Tulipahan jonkun kissa kumminkin haudattua kauniisti.

KyJyt aloitettu ja tunnustusta

Kaikki KyJyt on aloitettuna ja puolet jo valmiinakin. KyJy-apinat on tehtynä ja loput onkin sukkia ja yksi huivintekele. Jos ei nämä tule valmiiksi ennen joulua niin johan on kumma.

Tunnustuksen sain Armilta Käsityöimmeisen tekeleet blogista, kiitoksia. 

Yleensähän minä olen huono näitä jatkamaan, mutta nyt haluan antaa tämän uuden nettilankakaupan avajaisten kunniaksi Susulle.

Susun silmukat, Mukavien juttujen lisäksi Susu kertoilee uutuus langoista ja yleensä on vielä hänen itse tekemänsä mallineule. Nyt näitä lankoja voi kauempana asuvat tilata myös netin kautta. 

Sivupalkistaan pääsee tilaamaan ilmaista TT-neulelehteä.

Blogissa seikkailee myös hieno Tassu-kissa, terveisiä vaan Tassulle meidän neitokaisilta ♥

Langoista ja neuleista kiinnostuneet, kannattaa käydä tutustumassa Susun silmukoihin ♥

  Minä se vaan näitä apinoita täällä värkkäilen :)

Berniinasta ei ole kuulunut mitään. Alan epäillä, että se sai myrkkyä jostain ja on nyt kuollut. Tosi paljon se laihtui muutamassa päivässä ja ripuli oli kova.

Aikaisemmin kesällä meidän kylän satamasta oli löytynyt lihapullia joiden sisällä oli lääketabletteja ja osassa partakoneenteriä. Eihän sitä tiedä mitä se hullu on seuraavaksi keksinyt ja minne puotellut. Myrkkysyöttien asettelija kun ei selvinnyt vaan saa hillua vieläkin vapaana.

Minä jaksan kyllä toivoa vielä ja kissittelen Eetun kanssa lenkkeillessä, vaikka vähän toivottomalta se alkaa tuntumaan.  

Paksut posket

Mustan kissan paksut posket.
Armaksen kohdalla se pitää todella paikkansa . Armaksen naama on oikeasti soikea leveys-suunnassa. Tällä katilla on myös hyvin persoonallinen kävelytyyli. Se ei sipsuttele sirosti, niin kuin muut kissat. Se köntystelee niska jurmussa ylävartalo vaappuen aivan kuin ylitreenanneet bodarimiehet. Miehekästä menoa.

Armas on pysytellyt kiltisti sisätiloissa eikä edes pyri ulos. Taisi ottaa opikseen viimekesäisen karkureissunsa aikana.

Huonommin on asiat Berniinan kanssa. Ostin Pernulle seitä ja muita hoitoaineita, mutta tytteli hävisi yön pimeyteen ennen kuin ehdin niitä antaa.  Nyt on ollut jo kolme vuorokautta poissa. Onhan Berniina ennenkin ollut pitkiä aikoja pois, toissa kesänäkin kolme kuukautta. Nyt sairaana se olisi kyllä saanut pysyä kotona. Huolettaa ettö jos se tunsi olonsa niin huonoksi että lähti piiloon kuolemaan. Auton alle se ei kuitenkaan ole jäänyt, sen tiedän. No, en ole vielä toivoa menettänyt, kyllä se palaa vielä.

Surettaa myös tuo seuraamani sääksen pesintä. Kolmatta kesää jo seuraan sitä ja aina se on kolme munaa tehnyt joista kaksi poikasta on selvinnyt aikuiseksi asti. Tänä kesänä kolmas muna ei kuoriutunut ollenkaan ja toinen poikanen menehtyi kuukauden ikäisenä. Viimeinen poikanen on nyt rengastettu ja toivottavasti se edes selviää hengissä.  Minä kyllä uskon että sääksi-emokin osaa surra menetettyjä poikasiaan.

Toivottavasti ensi kerralla voin kirjoittaa että Berniina on palannut ja voi paremmin.

Ikävän nyt kerron teille, Mirri sairastui ....

Nyt on huoli ja hätä, sillä Pernu on sairastunut.
Torstaina huomasin että kissa on ihan ripulilla. Lauantaina nousi sitten vilkkuluomet puoliväliin silmiä. Minua huolestuttaa niin että yölläkin pitää nousta katsomaan vieläkö kissa hengittää.. Rahaa ei yksinkertaisesti ole että veisi eläinlääkäriin.
Olen lueskellut kaikki mahdolliset sivut netistä ja vähän helpottaa omaa oloa. Ilmeisesti monella on ollut sama vaiva eikä eläinlääkärit ole osanneet sanoa mikä vaivaa. Perjantaina annettiin matolääkitys ja ehkä ihan vähän on silmät parantuneet. Pernu on laihtunut ja maha on vieläkin ihan löysällä, normaalia enemmän peseskelee itseään. Muuten on ihan virkku, syö ja juo normaalisti, käy ulkona ja kehrää kun hyvänä pidetään.
Nyt vaan seurataan tilannetta. Jos alkaa mennä huonommaksi niin ei auta kuin viedä nukutettavaksi. Pernu on vasta 6 vuotias, joten vanhuuden vaivaa tämä ei vielä ole.
Toivottavasti ei ole mitään tarttuvaa, ettei nuo loputkin katit sairastu.

Minä näitä apinoita aina vaan. Tänään sain lopultakin arvontavoitto-apinatkin postiin.
Taustana oleva pellavakangas on kirpparilöytö.  Osui silmiini kaksi tosi leveää ja pitkää ihanan violettia pellavaverhoa hintaan 5€yhteensä. Heti välähti, että kun vaan kaavat saan jostain, niin näistä tulee tunika ja liivihame minulle ja vielä jää kangasta ylikin. Muuta ei sitten puutukkaan kuin se ompelu-innostus :)

Tarttuva tauti

Virkkaus on tarttuva tauti. Minä kun istun päivät pitkät väkertämässä apinoita, niin johan se tarttuu tyttäreenkin. Joka käynnillä hänkin innostuu virkkailemaan ja valmistaa itselleen jotain pelihahmoja. Ohjeita ei hänelläkään ole vaan pelkästä pelin kuvasta valmistuvat niin kuin tämäkin mikä lie pässin tapainen.  Tukevasti seisoo jaloillaan, sillä jalkojen sisälle on laitettu ohutta rautalankaa. Tämä on oikein hauskan näköinen luonnossa.

Minä aina vaan näitä apinoita, poikakatras tällä kertaa. Sitähän se on tehtävä mitä pyydetään.
Hyvä tekosyy siirtää mattopyykille menoa, mutta kai se on kohta pakko mennä. Vähän pelottaa se mattojen jynssääminen, kun viime kesänä heti ensimmäisen maton jälkeen jouduin menemään niskojen takia lääkäriin. Siinä jäi sitten virkkaamiset ja pyykkäämiset kun helteellä kuljin vain niskatuki kaulassa. Yritämpä tänä vuonna ottaa vähän rauhallisemmin.

Löytyihän se pässin mallikuvakin :)

Piirakkaa

Tytär tykkää leipoa erikoisuuksia ja minä saan toimia maistajana. Tämän enempää ei tästäkään piirakasta ole enää jäljellä, hyvää oli.
Oli niin erikoinen valmistus, että täytyy postata :)
Pohja on tavallinen Digestiivi-kekseistä murupohja, päällä banaania ja kermavaahtoa. Tuo välikerros toffeesta on se erikoisuus.
Kaupasta ostettiin peltipurkissa olevaa kondensoitua maitoa. Peltipurkki laitettiin avaamattomana veden peittoon kattilaan. Siinä sitä keitettiin 3 tuntia. Kun hieman jäähtynyt purkki aukaistiin, se oli täynnä ihanaa paksua toffeeta, joka levitettiin murupohjan päälle. Toffee on niin paksua, että pysyy hyvin kasassa, mutta on silti pehmeää (ja makeaa).
Jos tykkää makeasta, niin tätä kannattaa kokeilla. Meillä ainakin kaikki maistaneet tykkäsivät kovasti.

Oli hepokatti maantiellä poikittain......

Meilläkin oli sitten nämä joka kesäiset markkinapäivät. Niitähän tuntuu olevan nykyään joka kylässä. Meidän kylän erikoisuus on savusaunassa palvattu palviliha.  Eipä ole tullut maistettua, sillä se rasvaa valuva lihaköntti ei vaan jotenkin houkuta. Yli tuhat kiloa kuulemma palvattiin ja taasen se loppui kesken.

Olisihan siellä ollut jos jonkinlaista rahareikää, mutta me ei tytön kanssa innostuttu mistään. Ihan viimeisestä kojusta tytär sitten osti meille huopakukat. Aika kalliita minusta, 15€/kpl. Minä tietenkin aloin heti tutkimaan, että osaan minä varmaan tehdä näiti itsekkin =D. Saas nähdä, täytyy kokeilla :)

Ehdottelinhan minä tytölle, että eikö edes kerran eläissämme voitais istua markkinakaljalle telttabaariin. Ei suostunut. Kaupasta haettiin mansikkalimsaa, joka sitten juotiin kotona.
Välillä tuntuu että liiankin kunnollinen tuo minun tytär. Vaikka parempihan se on niin päin :)

Tästähän minun piti kirjoittaa, kun kerrankin sattui olemaan kamera mukana tarvittaessa. Siinä kaupan seinällä istuskeli tämmöinen, ilmeisesti hepokatti. Se oli VALTAVA, lähemmäs 10cm vartalo, arvelisin. En ole eläissäni nähnyt näin isoa hepokattia, en edes etelän maissa.
Oliskohan tullut virolaisten kaupustelijoiden tavaroiden mukana, ei kai meillä näin isoja kasva.

Siinä vaiheessa kun se loikkasi seinältä minua kohti pääsi minulta kunnon kiljunta ja sain jalat alleni. En tosiaankaan halua tämmöistä niskaani.
Näen varmaan ensi yönä painajaisunta hyökkäävistä jättiläis-hepokateista :)

Noro-lehti

Johan onkin kaunis käsityölehti tämä Noro.
En tiennyt koko lehden olemassa olosta ennenkuin Raitalammas sen minulle lähetti.
Kiitos sinulle kovasti ♥

Tässä on niin paljon kauniita erilaisia malleja. Montaa olen jo "sillä silmällä" tutkinut, että tuon ja tuon haluan tehdä.
Olenkin jo niin kyllästynyt Novita-lehteen. Aina samoja malleja, eri langoista vaan tehtynä. Jos jotain uutta onkin, niin netissä se on ollut jo monta kuukautta aikaisemmin. Täytyykin alkaa kaupunkireissuilla katsomaan löytyisikö Noro-lehteä. Meidän kylältähän sita ei tietenkään saa

Yksi paha puoli tässä on...........alkoi niin kamalasti tekeen mieli noita Noro-lankoja. :)
Onneksi niitäkään ei saa meidän kylältä. Ehtii useamman kerran harkita, ennenkuin alkaa netistä tilaamaan.
Ajattelin kyllä yritellä näitä malleja ihan jämälangoista, niitä minulla kyllä on .

Sitten muuta asiaa
Minun lapsuudessani ei puhuttu moottoripyöräjengeistä. Silloin oli Pärinä-poikia.
Luultavasti nämä kaksi ovat myös Pärinä-poikia. Kovasti ne ainakin pärisyttävät tuossa pyörän kyydissä.
Tämä on niin hyväkulkuinen pyörä, että sitä korjaillaan aina vaan, vaikka naapuri olikin sitä mieltä että olisi uuden hankkimisen paikka. Kahdella kympillä sen kirpparilta pelastin ja kovin olen tyytyväinen ollut. Kunnon mummon-pyörä.

Tänä iltana tytär tulee kotona käymään. Olen niin iloinen. Yli kahteen kuukauteen ei olla nähty ja ikävä on jo omaa mussukkaa ollut. On tuo välimatka turhan pitkä, sillä linja-autolla kaikkine vaihtoineen menee yli kuusi tuntia. Omalla autolla sen taittaisi neljässä tunnissa, mutta kun ei ole sitä autoa eikä kyllä korttiakaan.
Kohta kumminkin tavataan ♥

Taas näitä ja miehet on omituisia =D

Johan olin reipas, sillä sain Kyh-työt valmiiksi  etu-ajassa. 7 apinaa valmiina, mutta yksi karkasi jo maailmalle ennen kuvausta.
Viime kesänä Kyhit jäi kesken, nyt kävi paremmin. Seuraavaksi KyJyjen kimppuun. Siinä samalla valmistuu ne arvontavoitto-apinatkin. Toivottavasti ette ole jo kyllästynyt odottamaan.
......
Kummallisia nuo miehet.
Naapurin neuvosta pyysin talkkarin tarkistamaan olinko kytkenyt pykkikoneen oikein. Eihän siinä ollut kuin ihan pikkuisen korjaamisen varaa (vähän tiivisteteippiä lisäsi, ei muuta) =)
Samalla talkkari korjasi lämpöpatterin säätönuppia. Minä siinä vieressä seurasin että osaisin ensi kerralla korjata itse. No höh, komensi hyväkäs minut pois katsomasta. En kuulemma saa itse ruveta korjailemaan paikkoja. Väitti että voi tulla suurempi vahinko minun korjailuilla. Ei pidä paikkaansa. Taisi vaan pelätä että vien häneltä kohta työpaikan =D
Ota noista miehistä sitten selvää =)