Tallinnassa

Liitto tarjosi juhlavuoden kunniaksi Tallinnan matkan 10€:lla, joten minäkin tartuin tietenkin tilaisuuteen. Onhan se mentävä, kun halvalla pääsee lankoja osteleen.

Ravintolaporukka on railakasta sakkia ja juhliminen alkoi jo linja-autossa. Minä olin taas taatusti ainut jolla oli kudin mukana. Kaikki eivät sitä ymmärtäneet ja osa jopa paheksui, mutta minä en välitä. Nykyään pidän mieluummin käsissäni puikkoja kuin pulloa. Kukin juhlii tavallaan. Puolitoista sukkaa sainkin valmiiksi.

Tallinnassa oli vain muutama tunti aikaa ja hyytävän kylmää. Luntakin enemmän kuin täällä meillä. Ei siis ehditty joulumarkkinoille, mutta porukka-taksilla suhautimme Sada-markettiin. Sieltä kyllä saa kaiken haluamansa ja vähän enemmänkin :)

Minä suuntasin tietenkin tuttuun lankakauppaa. Myyjä jo tunnistaa minut ja antoi nytkin pyytämättä 10% alennuksen ostoksistani. Eikö ne ole kauniita, yhteensä 1,5 kiloa. Lisäksi ostin tyttärelle muutaman asusteen joulupukinkonttiin samalta myyjältä. Ihanan paksuja ja lämpimiä, mutta niistä ei passaa kuvaa laittaa, ettei yllätys mene pilalle.
Kotimatka menikin sitten huonommin. maha kipeytyi yhtäkkiä niin kovasti, että olo oli jokseenkin sietämätön. Kuumassa viinanhöyryisessä linja-autossa alkoi välittömästi oksettamaan. Minulle onneksi auton vessa oli jäätynyt epäkuntoon, joten minä "sain" istua koko matkan kylmässä vessassa rauhassa. Voishan sitä matkansa mukavamminkin viettää, kuin kankku jäätyneenä kiinni vessanpönttöön :)
Saas nähdä, vatsakipu tuntuu vain yltyvän. Joutuukohan tästä vielä lääkäriin lähtemään. Ei näin joulun alla olis aikaa sairastella. Toivottavasti se ei ole umpisuoli. Krapulaa ei ainakaan ole, niinkuin muilla matkassa olleilla, siitäs saivat.
Ihanaa olla taas omassa kodissa rauhassa kissojen kanssa.
.......
Illalla

Niinhän tuo maha sitten pakotti lopulta päivystävälle lääkärille ja sieltä suoraan sairaalaan. Onneksi oltiin kirurgin kanssa samaa mieltä että ei umpisuoli ja pääsin yöksi kotiin. Aamulla aikaisin pitäisi mennä takaisin, mutta nyt tuntuu, että jätän menemättä. Ei tässä nyt jouda makoilemaan, menen sitten joulun jälkeen, jos vielä oireilee :)

Kuului laulu enkelten.....

Jouluna pitää olla enkeleitä.
Ajattelin tehdä näitä tosi paljon, mutta toistaiseksi vain neljä valmiina. Hiuksiin taivuttelin rautalangasta sädekehän jonka voi irrottaa.
Ohjelinkki löytyy tuolta minun idealootasta.


Maija näyttää mallia miten pitää suhtautua näihin joulunaluskiireisiin. Otetaan rennosti ja levätään välillä.

Himo iski jälleen

Pikkuhiljaa näitä alkaa valmistumaan, mutta enemmän pitäisi ehtiä. Joulumyyjäiset alkavat jo lauantaina ja paljon on keskeneräisiä töitä.
Näihin lasten sukkiin on kuvio kirjailtu taas jäljestä päin. Kissa-kuvio on otettu joskus aikoja sitten Tallinnan kaduilta ostetuista lapasista.




Himohamstraaja iski jälleen. Eihän minun pitänyt käydä kirpparilla kuin kahvilla, mutta sitten katseeni osui näihin. Sillon se iski, HIMO. Virkattu torkkuhuopa 2€ ja vanhat messinkiset kynttilänjalat 1€ ja 1,50€. Pakkohan ne oli ostaa kun halvalla sai. En minä niitä kyllä tarvisisi, eikä oikein ole paikkaakaan mihin laittaisi, mutta meillä ne nyt kumminkin on :) Täytyy huomenna hävittää hyvitykseksi jotain muuta pois.

Loppuun vielä kuva Armaksesta ja Berniinasta. Välillä ollaan näin rauhaisasti samalla sängyllä, yleensä ei.

Arvontavoitto ja muuta lahjontaa

Perjantaina saapui Susun laittama arvontavoitto.

Odottelin saavani kerän sukkalankaa, mutta mitä sieltä tulikaan. Tuli LAATIKOLLINEN lankaa ja muita tykötarpeita. Huhuh, kyllä täällä ollaan nyt iloisia. Ihan itselleni aion näistä jotain tehdä joulun jälkeen.
Erityisen onnellinen olen noista sukkapuikon pitimistä. Minulla oli semmoiset aikaisemminkin, isän poron sarvesta tekemät, mutta ne on hukkaantuneet jo aikoja sitten. Nykyään on käsilaukun kylki reikiä täynnä, kun sisällä on aina sukankudin. Laukunkyljestä harottavat puikonpäät ovat kyllä aika harmillisia ja vaarallisiakin.

Saumanompelu-neuloillekin on käyttöä, sillä tuleehan sitä muutakin tehtyä, kuin vaan pyöröneuletta.

Kissoille oli vielä oma namipussi. Se jaetaan vasta joulunpyhinä, kun joulukin on jo niin lähellä.

Kiitos Susu sinulle jälleen kerran. Tämä ei ollutkaan ensimmäinen kerta, kun saan sinua kiitellä näissä merkeissä :)

Kirpparilta löysin ison pussillisen sukkalanganjämiä seitsemällä eurolla. Pakkohan se oli minun ostaa, siitä tulee vielä monet raitasukat. Tätä Apila-lankaa oli kolme keränloppua ja päätin tehdä siitä mummon-mussulle jouluksi sukat, vaan tietenkin niistä tuli liian pinet. Ei auttanut, kuin aloittaa uudet samantien. Uskoisin langan riittävän vielä niihinkin. Tämä väri on minusta juuri oikeaa pikkutyttöjen sukkiin.

Ensi viikolla on nimpparit meikäläisellä ja iso-sisko lähetti sen takia tämän Mummo-sarjakuvakirjan. Kyllä se on hauska. Tunnistan itseni monesta kohtaa. Kyllä tämä yhden Aku Ankan päihittää mennen tullen.

Harmi, kun en päässyt Tampereelle messuille. Siellä olisin varmaan tavannut hyvin monta teistä. No, katselen kuvista, mitä te muut olette sieltä löytäneet.

Mistä näitä apinoita oikein tulee....

No, apinatehtaalta tietenkin.

Tehtaan ainut työntekijä on vaan alkanut lakkoilemaan ja ilmoitti siirtyvänsä jouluisempiin puuhiin.

Jo oli aikakin.

Viestikapula

Kisumumma heitti haasteella, joten vastaampa siihen nytten.

---

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen: "Mikä sinusta tulee isona".

Muistaakseni halusin balleriinaksi tai taiteilijaksi. Eräänlainen elämäntaiteilijahan minusta sitten tulikin.

---

2.Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi.

Ehdottomasti Pikku-Lulu. Harmi kun sitä ei enää saa mistään. Aku Ankasta ja Muumeista en ole tykännyt koskaan.

---

3.Lempileikkejäsi.

En minä muista että pahemmin oltaisiin leikitty. Enimmäkseen tapeltiin pikkuveljen kanssa. Ai niin,se oli hauskaa, kun iso-siskon kanssa leikittiin kampaajaa. Pikkuveli istutettiin pottatuoliin, pää leikattiin kaljuksi ja loppu sänki vedeltiin sinisellä huonekalumaalilla. Jostain ihmeen syystä saatiin sitten siskon kanssa piiskaa.

---

4.Parhaat synttärit ja miksi?

Aitona naisena en kyllä muista yksiäkään synttäreitäni, kai niitä silti lapsena juhlittiin jonkin verran. Paras lahja on kumminkin ollut, kun iso-sisko osti minulle kumisaappaat, aidot valkoiset Nokialaiset.

---

5.Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Kakarana olin kova hiihtelemään. Kerran olin jopa hopealla hiihtokilpailuissa, pikkuveli voitti kultaa. Ei meitä muita sitten siinä sarjassa ollutkaan :)

---

6.Ensimmäinen musiikki-idolisi ?

Cliff Richard, ehdottomasti. Iso-siskolla se oli Elvis ja siitä riideltiin kovasti, kumpi on parempi. Minulla oli vihko johon keräsin Cliffin kuvia.

---

7.Paras joululahjasi/muu lahja jonka olet saanut

No, tietenkin ne kumisaappaat, mutta joululahjoista isän tekemät nukenvaunut. Isä oli tehnyt ne hyvin yksinkertaisesti kaupan vanhasta naula-laatikosta, eikä niihin oltu edes maalia tuhlattu. Minusta ne oli kumminkin super-ihanat.

---

8.Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et ole vielä tehnyt?

Matkustaa Intiaan Kalkutaan ja nähdä Ganges-joki. Tuskinpa koskaan pääsenkään, mutta ompahan mistä haaveilla.

---

Mahdottoman moni on jo tämän haasteen saanutkin, joten jätän jokaisen omaan harkintaan, haluaako haasteen vastaan ottaa.

Kiitos Kisumummalle muistamisesta.

---

Armas

Muutama teistä on kysellyt Armaksen kuulumisia.
Tämä on nyt sitten ihan puhtaasti Armas-juttu.

Armaksesta on kasvanut jo iso poika, kuten kuvasta näkyy. Se on jo Maija-tyttöstäkin isompi. Eipä ihme, sillä Armas on takuu varmasti aina ensimmäisenä ruokakipolla.


Käytöksestä kyllä huomaa, että sillä on eri sukujuuret kuin muulla porukalla. Armas on porukan kiltein kissa. Se ei syö kukkia, ei pissi vääriin paikkoihin, eikä kiipeile kirjahyllyissä. Armas ei myöskään mongu ulos, vaan katselee tyynesti oven sisäpuolelta kylmää ulkomaailmaa.
Ainut huono tapa on, että sen pitää aina tervehtiä sisälle tulevia tyttöjä hyökkäämällä niiden niskaan. Siitähän meidän hienot rouvat ei tykkää ja sitten sähistään ja muristaan.




Armas on ainut kissoista, jonka kanssa Eetu-koira viitsii leikkiä. Eetu vanha ukko nahistelee Armaksen kanssa niinkuin pikkupojat konsanaan ja molemmat näyttää nauttivan siitä. Pojat on poikia, niinhän se on.

Aamuisin kun herään, niin kukas se siinä mahan päällä lötköttääkään. Armas on oikea vieri-kissa. Eipä tarvi minunkaan yksin nukkua enää.

On se vaan semmonen Armas.

Apina....taas

Aina vaan apinoita.
Mieli tekisi jo tehdä tonttuja sun muuta jouluista, mutta vielä on pari tilattua apinaa työn alla.
Joku äiti tilasi jo aikaisemmin minulta kolme apinaa lapsilleen. Minä onneton onnistuin kuitenkin hupeloimaan sähköpostista kaikki viestit hukkaan, joten nyt minulla ei enää ole hänen yhteystietojaan. Jos huomaat tämän ja haluat vielä apinat, niin otatko yhteyttä uudestaan. Apinat ovat kohta valmiina. Jos ei sinusta kuulu mitään, niin laitan apinat joulumyyjäisiin.

Nyt alkaa jo kiirettä pukkaamaan. Tarkoitus oli aloittaa joululahjojen teko jo kesällä, vaan tekemättä ovat vielä. Jotenkin ei vaan virtaa ole piisannut. Jospa sitä nyt alkaisi löytymään, kun rupesin saamaan B-vitamiinia oikein pistoksina takamukseen :)

Seijasttina kyseli Armaksen kuulumisia. Laitan ensi kerralla kuvan, nyt se on jossain piilossa nukkumassa. Kaikki kissat voivat oikein hyvin. Mitä nyt Armas vaan kiusaa tyttöjä koko ajan, hyppii niskaan ja häiritsee muutenkin. Armaksesta tulikin sisäkissa, onneksi. Kerran kävi kokeilemassa lumen kylmyyttä ja nyt vain katselee tyytyväisenä oven sisäpuolella, kun tytöt lähtee ulos.

Siivous-tyhjennys-projekti jatkuu edelleenkin ja sujuu tuskitta. Olen päässyt jo vaatekaapille. Jos ei joku vaate ole mahtunut viimeiseen 10 vuoteen, niin tuskimpa se mahtuu seuraavinakaan 10 vuotena, pois vaan. Kunhan pääsen tästä vielä joulutavaroihin. Niitäkin on kertynyt noin 20 isoa laatikollista. Pojan noin 35 vuotta sitten askartelemat alkaa olla jo huonossa kunnossa, jokohan niistä huonoimmat joutais roskiin :)

Hyvää Isänpäivää kaikille. Meillä sitä ei juhlita, kun ei ole yhtään isääkään perheessä.

Lapasia

Kyllä on mukava neuloa välillä, sillä virkkaaminen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Lapaskuun kunniaksi tietenkin lapasia. Mistähän tuo sana, lapasia, oikein tulee. Aika hassu sana kumminkin.

Tein jo yhdet aikaisemmin tällä mallilla ja tykästyin neulomisen nopeuden takia. Lankana harmaata 7-veikkaa ja Novitan Punatulkkua. Melkein näyttää kirjoneuleelta ( joka ei minulta suju). Aika lämpimätkin, kun välillä on kahdella langalla neulottuja raitoja. Yhdet ainakin menee joululahjaksi ja loput ehkä myyjäisiin.

........

Minulla on varmaan noitien verta suonissani.

Sukkasadon aikana oli koko ajan mielessäni, että voitan varmaan arvonnassa jotain. Mielessä pyöri jopa tietty lankakauppa. Kuinkas sitten kävikään. Satunnais-generaattori pyöräytti Perunalaarissa juuri minulle Lankakauppa Anjalin sukkalankavoiton. Minua on ennenkin onnistanut näissä blogiarvonnoissa uskomattoman hyvin. Hämärä-hommia , maagisia kykyjä ja noitavoimaa ihan selvästi.

Eikä siinä kaikki........voitin ET-lehden arvonnastakin. Isot purkilliset D-vitamiinia ja kalanmaksaöljy-kapseleita. Niitä tarvitaankin nyt. Pakotin tyttärenkin napsimaan niitä, että piristyisi vähän.

........

Himohamstraajan tyhjennysniksi alkaa tepsiä, ( kaksi tavaraa päivässä pois). Kohta alkaa seinät näkymään ja vaatekaapissakin on jo vähän tilaa.

Kissakuvahaaste

Kissakuvahaasteena on ensimmäinen päivä. Ajattelin pitkästä aikaa osallistua.

Meillä on peräjälkeen syntynyt neljä poikuetta, joten näitä alkuajan kuvia kyllä riittää. Ensimmäisten päivien kuvat ovat niin rumia, että laitan nyt kumminkin kuvan alkupäiviltä, sallittakoon.

Kotona on enää oikealla yläkulmassa oleva Berniina. Toiset ovat Essi ja Esmeralda Helsingissä ja musta Matti-katti, jonka ilves nappasi viime talvena.
Berniinallakin on jo ollut omat lapset, joista Maija on ja pysyy kotona.
Tässäpä meidän sukujuuri-selostusta.

Enkeleitä ja sammakoita

Tämä pienen pieni enkeli valmistuu yhdessä illassa ja ohje löytyy täältä. Korkeutta on vain noin 10 cm, joten lankaakin kuluu vain vähän. Ajattelin, että näitä vosi tehdä enemmänkin joulukuusta koristamaan.

Ja vaihteeksi TAAS sammakko. Tämä tilattiin jo kesäkuussa, mutta koska silloin jo oli puhe, että se menee joululahjaksi, en pitänyt kovinkaan kiirettä valmistuksessa. Jouluksi valmistui kumminkin :)

Paljon on muitakin keskeneräisiä, toivottavasti ehtivät pukinkonttiin.

----------

Olen seurannut kauhulla tv:stä amerikkalaista sarjaa:"Himohamstraajat". Kyllä, minäkin olen himohamstraaja, se on myönnettävä.

Nyt onkin uusi järjestys talossa, sillä olen laittanut uusia sääntöjä itselleni. Joka päivä on hävitettävä ainakin kaksi tavaraa, joko roskikseen tai kirpparille. Myöskin jos vie kirpparille kaksi tavaraa, tilalle saa ostaa vain yhden. Aikaisemmin kahden tavaran vieminen salli neljän ostamisen tilalle. Oioi.

Tänäänkin vein roskiin kaksi tavaraa, kirpparille kolme ja ostin tilalle vain yhden lankapussukan. Kyllä joskus pitäisi ruveta näkymään tuloksiakin kotona. Saas nähdä kauanko tämä päätös pitää. Tuleva joulu kyllä sotkee pahasti.

Muuten, kun ei se pukki kumminkaan tuo tänäkään jouluna sitä porakonetta minulle, niin tilasinpa sen tänään Anttilasta ihan itse. Kyllähän joka mummolla pitää oma porakone olla :)

Terrieri-sukat

Vanhasta jämälangasta aloin tekemään lasten sukkia, vaan eihän se tietenkään riittänyt. Niinpä purin valmiista sukasta kärjen pois ja tein molempiin kärjen eri langasta. Ettei lopputulos olisi niin hölmön näköinen , tein vielä varteen terrierikuvion silmukoita jäljentäen.

Joulumyyjäisten alkuun on enää kuukausi, eikä minulla ole oikeastaan mitään vielä valmiina. Suunnitelmia kyllä olisi vaikka toisille jakaa ja joka päivä tulee aloitettua uusi käsityö. Valmista vaan ei synny millään. Joululahjatkin on kaikki vielä suunnittelu vaiheessa. Voi, voi, kyllä tässä tulee vielä kiire.
Täytyyköhän minun lyhentää päiväuniani. Tänäänkin nukuin vahingossa viisi tuntia päikkäreitä. On tästä työttömyydestä paljon iloakin, saa esim. nukkua päiväunet joka päivä :)

Lämmin peti

Joidenkin mielestä tämä on inhottavaa, mutta minusta niin hellyttävää.
Kun se peti nyt vaan oli niin lämmin äidin jäljiltä.
En raaskinut ajaa pois.

Joulupukki kävi

Varmaan se oli joulupukki, joka eilen kävi minun postilaatikollani. Vähän etu-ajassa, mutta sitä yllättävämpi ja mieluisampi.
Eikös ole kaunis kortti. Sisällä hyvältä tuoksuvia kynttilöitä ja niin äärettömän siististi tehty. Ei kyllä onnistuisi minulta.
Kynttilät täytyy säästää jouluun, ei niitä raaski vielä tässä muuttosotkun keskellä poltella.


Entäs nämä korvakorut. Ihan tippa tuli linssiin, kun löysin ne samasta kirjekuoresta.
Ihailin niitä Jaanan blogissa Nirunnarun nyörit ja nyt ne on minun.Ne on niin kauniit, kauniimmat kuin kuvasta huomaakaan. Eikä mitään rihkamalaatua, vaan laatu-tavaraa.
Ne myöskin sopii minulle oikein kauniisti, ihanat, hurmaavat, mitä vielä voisin sanoa, todella mieluisat.

Miten joku voikin olla noin ihana ja antelias, vieraalle ihmiselle lahjoittaa tämmöiset.
Et uskokkaan Jaana kuinka onnelliseksi teit minut. Kiitos sinulle oikein sydämeni pohjasta.
Vielä on maailmassa hyviä ihmisiä.




Sinikalta tuli tämä hauska kortti.
Sinikka kirjoittaa :"Tässä eka kortti innostamaan sinua käsityö aiheisten korttien keräilyyn :)"
Hmm.... voipa olla, että alankin keräilemään. Sukulaiset kyllä väittää, että olen HIMOHAMSTRAAJA ja ovat uhanneet tilata tänne raivausporukan :)
Minkäs sille voi, että on noita keräilykohteita tullut useampia ja muutenkin on vaikeuksia heittää mitään pois. Voihan olla , että niitä voi vielä tarvita tai sitten tavaroilla on tunnearvoa :) No joo, ehkä jotain voisi viedä poiskin.

Vähän on ruvennut jo hävettämää kun minä olen saanut kaikenlaista mukavaa teiltä, enkä itse ole pitkään aikaan antanut mitään.
Täytyy korjata tilanne, kunhan nyt ensin saa nämä joulunalus hässäkät hoidettua.

Vielä suuri kiitos teille kaikille blogi-ystäville. Ihanaa että olette olemassa.

Sorsa-sukat

Viime viikolla jouduin käymään niin monta kertaa Terveyskeskuksessa, että otin jo ensimmäisellä kertaa lankaa ja puikot mukaan. Ainahan siellä joutuu jonottelemaan. Kyllä siellä moni muukin loi semmoisia katseita, että harmittelevat kun eivät olleet hoksanneet tehdä samoin.
Melkein sain valmiiksi nämä sukat, vain vähän jäi kotona tehtäväksi. Eipä mennyt sekään aika hukkaan.

Sain syksymmällä muutaman kerän näitä Novitan raitalankoja puoleen hintaan, mutta eivät ole kyllä minunkaan lempilankojani. Raidoitus on minusta liian tiheässä ja liian tasaista. Silmissä vaan alkaa vilistämään, kun vähän aikaa katsoo. Taidankin käyttää loput jonkun yksivärisen seuraksi, tulee vaikutelma hienommastakin kirjoneuleesta, niinkuin lapasissa huomasin.
Vienkin nämä joulumyyjäisiin, kun en itse tykkää ollenkaan :)

Tuntunut melkein lomalta, kun en ole moneen päivään virkannut yhtään.
Kai siihen koukkuun on kohta tarttuttava taas.

Laitoin tuohon sivupalkkiin Suden Idealootan. Sisään pääsee kuvaa napsauttamalla. Blogeja plärätessä osuu kohdalle monta kivaa ideaa ohjeineen, jotka sitten unohtuvat. Osa on nyt tuolla tallessa odottamassa tekemistään ja lisää tulee jatkuvasti.

Jättefint !!!!

Tämä on kuva saksalaisen Jättefint -liikkeen mainoksesta. Keskimmäinen tyttö on liikkeen omistajan oma tytär. Eikös ole hieno kuva. Siinä he leikkivät MINUN tekemilläni apinoilla. En olisi kyllä ikipäivinä tämmöistä uskonut, kun aloitin pehmojen tekemisen. MINÄ OLEN VALTAVAN YLPEÄ TÄSTÄ.

Tässä viimeisinä päivinä tein vielä nämä. Viimeyönä piti valvoa 5 asti aamulla, että valmista tuli.
Tänään täytyy vielä kirjoittaa virallisen näköinen lasku saksaksi ja se onkin se vaikein osa koko hommassa.. Minä en osaa sanaakaan saksaa ja me ei aina googlen kääntäjän kanssa ymmärretä toisiamme.

Tässä vielä koko konkkaronkka, joka on lähdössä valloittamaan Saksanmaata. Tilaus oli noin 30 elukkaa, mutta aikaraja tuli vastaan, enkä ehtinyt enempää. Hyvä kun nämäkään.

Nyt olisi vielä muutama Suomeen tilattu elukka ja sitten pääsen sukkapuikkojen kimppuun ja aloittamaan joululahjojen teon. Ihanaa.

Kadonneen jäljillä

Taas olis yksi pupu valmiina. Näitten kanssa alkaa mennä jo se tekemisen ilo. Alkaa tuntua jo liukuhihnatyöltä, mutta kai ne on tehtävä, kun on kerta luvannu.

Titityyn Lissu piti tässä taannoin arpajaiset, enkä minä niissä voittanut, mutta Lissu lähetti kumminkin palkinnon minullekkin :) Oikein mukavat arpajaiset. Tämmöiset "härpäkkeet" tuli eilen suoraan Italiasta. Siellä Lissu viettelee ihania aurinkoisia päiviä meidän muiden värjötellessä täällä räntäsateessa. Minäkö muka kade (no ehkä pikkusen).

Eetukin sai lahjan naapurin hirvimieheltä. Tässä on nyt sitten pitkin iltaa taisteltu, tuleeko luu sisälle vai ei. EI TULE, niin kauan kuin minä olen ovella.

......

Tänään minulle tapahtui jotain kummallista.Tytär sattui löytämään Facebookista Tallinnassa asuvan pikku-veljeni.

Kummallisen asiasta tekee se, että en ole kuullut hänestä mitään yli 40 vuoteen.Lähtiessäni kotoa noin 15 vuotiaana pikkuveli oli muistaakseni ehkä 5 vuotias. Sen jälkeen en ole tavannut siskoani enkä veljeäni.

Nyt kirjoitin hänelle ja kysyin onko hänellä sen nimiset vanhemmat. Vastaus tuli, että olemme sukua. Saapa nähdä johtaako tämä mihinkään. Tämä tuntuu jotenkin niin kummalliselta ja pelottavaltakin .

Kyllä tämä elämä paiskii ihmisiä aivan ihmeellisellä tavalla.

Sitä sun tätä

Tuntuu, että päivät hujahtaa ohi ilman että saan mitään aikaiseksi. Lapaset minulta tilattiin jo aikoja sitten, mutta nyt vasta sain ne pääteltyä. Minulta ei kirjoneule suju ja tämä onkin vaikein mahdollinen kuvio, mikä onnistuu. Aika kiva tuli kumminkin minusta, kun laitoin 7-veikan uutta raidallista ja tummanharmaata. Luulis vaikeammaksikin kirjoneuleeksi, hihih.

Sukkasadon Perunalaariinkaan ei täältä paljon pottuja tipu. Vasta toiset käpälänlämmittimet, lasten kokoa. Lanka mitälie, kirpparilta ostettu jämälankapussi, mutta tuntui neulottaessa omaan käteen tosi miellyttävältä. Värikin on minusta mukava pienelle pojalle.
Miniä pyysi joululahjaksi polvisukkia, joten eiköhän tässä ennen joulua tule vielä yhdet sukat ainakin kudottua.
Jos joku tietää netissä hyvän polvisukka ohjeen 7-veikka langalle, niin olisimpa ylen onnellinen vinkistä. Säästyisi aikaa, kun ei tarvitsisi itse ruveta sivuja pläräämään.



Miniä tuli tyttärineen viikonlopuksi kylään ja kyllä ensin kauhistutti, että tähän muuttosotkun keskelle. Miniä kun kaikenlisäksi on allerginen sekä kissoille, että koirille. Kyllä huvitti , kun kävin yöllä kurkkaamassa heitä. Lattialla siskonpedissä nukkui tytöt, miniä ja koira pää miniän kanssa samalla tyynyllä. Kyllä sopu sijaa antaa.

Viikonloppu menikin tosi mukavasti, kun ei ollut muita miehiä häsläämässä, kuin Eetu-koira ja Armas-kissa.
Elukat sai niin hyvää ja hellää hoitoa. Sopivasti toinen tytöistä onkin selvästi kissa-ihminen ja toinen koira-ihminen. Eetu varsinkin jäi selvästi kaipaamaan pitkiä lenkkejä ja jatkuvaa rapsuttelua. Tytöillä ei kotona voi pitää mitään elukoita, niinpä mummon kissat ja koira onkin tosi rakastettuja.

Nyt täytyy paneutua amigurumejen virkkaukseen, voi olla että huomenna kirjoittelenkin niistä.

Hyvää viikonalkua, vaikka ilmat taitaakin olla tosi kurjat tällä viikolla.

Joka aamu.....

Tämä osui silmään kirpparilla jo viime viikolla, mutta joku oli kerennyt sen varata. Tänäänkään hän ei ollut vielä sitä hakenut, joten minä sain ostaa sen. Aivan vastustamaton minun mielestäni. Kuvasta ei huomaa, mutta se on tosi vanha ristipisto-työ.
Turhan kallis minulle, 18 €, mutta iso kokoinen 72 cm x 42 cm.
Minä en ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta tuota lausettahan voi ajatella muultakin kantilta. Pojan kummitäti kuoli yllättäen pari viikkoa sitten ja omassa mielessä on pyörinyt tämä elämän yllätyksellisyys. Minusta on aamulla ihana lukea, että minulla on vielä tämäkin päivä aikaa nauttia elämästäni. Turha huolehtia, kun ei koskaan tiedä, milloin tämä elo loppuu.

Takaisin kotiinkin päästiin sunnuntaina. Ei kyllä kovin kodikkaalta näytä vielä tässä vaiheessa. Tyttären kanssa raijattiin kaikki tavarat kahdestaan ja otti kyllä turhan koville. Tänään kävinkin sitten jo sairaanhoitajalla ja ylihuomenna on lääkäri. Pitäisi varmaan jo uskoa, että olen iäkäs, enkä jaksa enää kaikkea mitä nuorempana.
Elukat on niin onnellisia kotiin pääsystä. Eetu-koira pääsi karkuun muuttotohinassa, mutta se juoksikin vain suoraan omaan kotiin ja seisoi häntä heiluen, suu hymyssä keskellä kamarin lattiaa, kun tulimme paikalle.

Täytyi nappasta vielä kuva, kun tikka kävi aamupalalla naapurin omenapuussa. Niin taitavasti oli omenoita kaiverrettu, pelkät kuoret ja siemenkota jäljellä.Mukava sen touhuja on seurailla.

Täytynee tässä pari päivää nyt vain lepäillä, sitten voi taas hyökätä käsitöiden kimppuun ja aloittaa laatikoiden tyhjentämisen.

Kumisaappaat

Minulla on UUDET kumisaappaat.

Siis ei kirpparilta ostetut, vaan ihan uudet OIKEASTA KAUPASTA.

Kun ei tuota rahanpaskaa ole enää viime vuosina ollut, niin olen ostellut kaikki kimppeeni ja kamppeeni kirppareilta. Aina se ei ole helppoa tämmöiselle XXXL-tytölle, vaan kaikki on otettu , mikä päälle mahtuu.

Miten sitä onkin ajatellut, etten minä enää mitään uutta tarvitse. Tyttärelle kyllä on ostettu kaikki uutta, kun ei muu kelpaa.

Nyt minä vaan otin ja tilasin itselleni Ellokselta uudet kumisaappaat ( ei kalliit) ja tänään ne tuli.

Huomaatteko miten ne kiilteleekin. Niissä on uuden kumin hajukin. Kyllä ne on hienot. Raaskinkohan minä yöksi riisua ne pois ja arvaako niitä laittaa tuonne ulos ollenkaan, etteivät heti naarmuunnu.

Voi hitsi, että ihminen voi olla onnellinen yksistä kumisaappaista, hihi :)

Hitaasti

Kovin hitaasti valmistuu nämä tilaustyöt. Eihän itse virkkaaminen niin kauan vie, mutta palojen yhteen ompelu ja muu näprääminen on aikaa vievää. Samoin aikaa tuhraantuu, kun jokainen lanka, puikko, nuppi ja nappi on jossain pussissa, kassissa, laatikossa tai ulkokomerossa. Semmoista se on, kun joutuu kiireesti muuttamaan. Kohta nämä rojukasat nostetaan takaisin omaan kämppään ja sitten on tavarat vielä pahemmin hukassa.

Pari apinaa ja sammakko on kumminkin kunniakkaasti saatu valmiiksi ja tekeleitä on useampia. Aika vaan loppuu kohta, sillä nämä on tarkoitus lähettää Kölniin kaupan avajaisiin, joka on ihan kohta. Tilaus oli suuri, mutta lähetys tulee olemaan aika surkea.

Tilaustyönä välillä tikutin nämä mustat kämmekkäätkin, joissa on palmikkoa ja reikää selkäpuolella. Eihän se musta oikein kuvissa näy.

Ja mites se olikaan suutarin lasten kohtalo. Oma tytär pyysi lapasia, kun kädet palelee jo aamuisin kouluun pyöräillessä. Minä reippaana äitinä kipaisin kirpputorille ja ostin jonkun toisen vanhat lapaset. Omille "ei ehdi" tekemään, kun tilaustöitä on mukavampi tehdä. Omiakin näppejä jo paleltaa, mutta Lissu Italiasta on luvannut auttaa siinä asiassa. Se asia onkin vielä yllätys.

...

Joka aamu odottelen remonttipoikaa sanomaan, että huomenna on muutettava. Olishan se mukavampaa jo päästä takaisin normaaliin arkeen omassa kämpässä. Voi olla, että seuraavan postauksen teenkin jo sieltä.

Kehtaako kertoa

Kehtaakohan edes kertoa, että voitin taas blogi-arvonnassa :)

Tänään tuli paketti Lankaluolasta ja mikä paketti. Erilaisia hienoja lankoja, kauniit bambupuikot

ja ihana kerroslaskuri. Varsinkin tuo sinikirjava Paletti-lanka on oikein minun lempiväriäni, eikä hassumpia ole nuo muutkaan. Raaskinkohan tehdä näistä mitään, vai pidänköhän ne vain hypistelylankoina :) Minulla harvoin on tämmöisiä hienompia lankoja ja täytyy tarkkaan harkita, mihin ne raaskii tuhlata.

Kiitos oikein paljon Lankaluolan Marikalle.

......

Sitten se toinen juttu.

Hanna tilasi kolme virkattua apinaa ja lopultakin sain ne valmiiksi. Jätin ne vielä odottamaan lankakorin päälle, koska en ollut vielä kuvannut niitä. Eipä sitten tarvinnutkaan kuvata.

Viime yönä joku kissoista oli esittänyt haisevan vastalauseensa muuton vuoksi. Eihän tuo kissanpissan haju lähde millään, vaan jouduin kantamaan kasan lankoja ja apinat roskikseen. Teki kyllä mieli vääntää joltakin niskat nurin, mutta se jäi silti uhkailun asteelle. Syyllisestä kun ei ole varmuutta, mutta epäilen kyllä Maijaa. No, kaatuuhan niitä valtamerilaivojakin, tämä oli vielä pikku juttu.

Onneksi Hanna antoi lisä-aikaa ja yritän saada uudet apinat valmiiksi niin että ehtivät joululahjoiksi.

Ensi viikolla päästään varmaan jo takaisin kotiin, niin pääsee sekä kissat että emäntä rauhoittumaan.

Uusi päivä, parempi päivä

On täällä toki muutakin tehty kuin muutettu ja kitattu kaljaa.
Eilen illalla päätin, että nyt piisas, istuin alas ja rupesin neulomaan.
Valmiiksi tuli miesten 7-veikka-sukat Sukkiskampanja TYKSiin. Eikä mitkä tahansa sukat, vaan näihin on neulottu mukaan sisua ja vakaa päätös selviytyä kaikista harmeista ja huolista. Toivottavasti nämä tunteet välittyvät myös sukkien saajalle, sillä siellä niitä tarvitaan todella.

Mitäs tässä turhia huolehtimaan, kunhan vain oma sänky pysyy mukana, tuumii Armas.
Noin viikon päästä on takaisin muutto, mutta minä otankin tässä välillä mallia Armaksesta.

Sietokyky ylitetty

Jossakin se raja kulkee kilteimmilläkin ihmisillä ja minulla se raja tuli nyt. Niinkuin aikaisemmin jo kirjoitin, meille oli tulossa pieni remontti ja minun oli tarkoitus evakoitua naapuri-asuntoon. Alkamisajankohtaa ja kestoa ei ole vieläkään ilmoitettu. Isännöitsijä kävi vaan eräs aamu kertomassa ennakkoilmoituksen.



Perjantaina remonttimies veteli naapuriin homeenestoainetta ja sanoi , että varo aika taisi olla pari vuorokautta, ei hän muista. Täällä jo remontoidussa kumminkin haisee omituiselle ja silmiä särkee välillä.
Kuulemma ensin tulee kuitenkin siivoojat, ennenkuin minä muutan. Suurimmat huonekalut saa jättää entiseen huoneistoon sisäseinän viereen ja komeroihin saa jättää tavarat.



Minä siinä sitten ähersin kaikki kirjahyllyt seinän viereen, täytin kattoon asti ja tungit kaapit täyteen tavaraa. Meillä noita kirjoja piisaa.

Sunnuntaina laittelin jo verhot ja lamput naapuriin ja ajattelin , että eikai tämä nyt niin kamalaa olekkaan.



Tuli maanantai, ei näkynyt siivoojia. Pahat aavistukset tuli mieleen, menin illalla ja siivosin itse suurimman osan rakennuspölyistä. Luulin, että minulla olisi se viikko aikaa muuttaa.

Tiistai aamuna tuli remonttimies ilmoittamaan, että huomenna pitää olla muuttanut.

Tytär oli koulussa 9-17, joten yksin aloin ähertämään. Puolen päivän jälkeen soitin talonmiestä avuksi kantamaan edes sänkyä toisesta päästä. Muutaman huonekalun kiikuttivat puolestani. Aamulla aloin klo 10 ja yöllä klo 24 lopetin ja voitte uskoa että joka paikkaa särki ja selkä oli tosi kipeänä.

Jääkaapista löytyi pojan jouluna jättämä keskikaljapullo ja vaikka en ole 20 vuoteen kaljaa juonut, niin kyllä se oli hyvää, kun yöllä korkkasin pullon.



Tiistaina ajattelin , että tänään en nouse sängystä koko päivänä, vaan taas soi ovikello. Remonttimies tuli sanomaan, että suunnitelmiin tuli muutos, koko kämppä tyhjäksi.

Siinä kulki minulla raja.

Ensin rupesin itkemään jo pelkästä väsymyksestä ja kiukustakin. Sitten soitin talonmiehelle ja sanoin, että minä en yksinkertaisesti enää jaksa.
Naapurin mummo tuli hätiin ja keitti minulle kahvit. Vähän helpotti, kun sai jollekkin puhua.

Isännöitsijä oli ystävällisesti toimittanut 10 lainalaatikkoa, siis kymmenen, niihinkö minun tavarani muka mahtuisivat. Eilen illalla kipattiin sitten laatikot evakkokämpän lattialle ja käytiin täyttämässä kirjoilla.

Sinne jätettiin keskelle lattiaa odottamaan, jospa joku tulisi ne ulos nostelemaan. Huonekalut nostelkoon pihalle sateeseen tai viekööt vaikka suoraan kaatopaikalle. Minä en nyt jaksa enää välittää. Siinäkin meni useita tunteja, vaikka tytär oli apuna. Puolet ei mahtunut edes laatikoihin, vaan kannettiin sylissä tänne naapuriin.

Korkkasin eilen illalla sen toisenkin kaljapullon. Maistui edelleenkin ihanalle.

Eikä siinä kaikki, niinkuin mainoksessa sanotaan. Sama muuttoruljanssi takaisinpäin on vielä edessä. Milloin, kukaan ei kerro. Ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden. Ärrrr...

Näin hyvin pelaa tiedotus kaupungin omistamissa vuokra-asunnoissa. Ilmeisesti meillä asukkailla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa. Varsinkaan meidän rivitalossa, jossa minä olen nuorin vuokralainen, lähes 60 v. Mitenkähän nuo naapurit, jotka ovat paljon iäkkäämpiä, jaksavat tämän.

...

Onneksi illalla tuli telkkarista minun lempimainokseni, Åttå-drinkkero. Voi että se jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Minulla on monta tosi hyvää homo-ystävää, en minä homoille naura. Mainos on kuitenkin mainio ja minä oikein odotan sitä joka ilta tulevaksi, parasta viihdettä.

...

Vähän helpotti, kun kirjoitin kaiken talteen.

...

Huomasittehan, enää 100 yötä jouluun.

Anni-apina

Sukkasato alkoi, mutta minä jouduinkin siirtämään puikot vielä sivuun.
Yhtäkkiä vaan kertyi niin paljon tilauksia, ettei neulomiseen ole enää aikaa. Vähänkös olen ollut ihmeissäni , mutta iloinen. Joillekkin olen joutunut jo sanomaan, etten ehdi ainakaan vähään aikaan, mutta kyllä ennen joulua. Eihän sitä yhdet kädet mahdottomia kerkiä ja ehdottomasti haluan tehdä kaikki itse ja huolella. Luonto ei anna periksi fuskata käsitöissä, (kaikessa muussa kyllä). Stressiä en silti aio näistä ottaa, sen verran teen, kuin tuntuu mukavalta.
Ei tällä iällä kannata enää töitten takia stressata :)

Eräs äiti pyysi apinaa tyttöjen väreissä ja ajattelin, että mikseipä samantien mekko päällä. Niin syntyi sitten Anni. Annille pitäisi vielä tehdä kaksi veljeä ja ne onkin jo tekeillä.
.....
Evakkoon muutto siirtyi taas viikolla, ärsyttävää. Kaikki langat ja muut tavarat on jo pakattu ja kun tarvitsen jotain, alkaa mahdoton laatikoitten myllääminen.
Odotan vain evakkoon pääsyä, sitten en muuta tee, kuin istun ja virkkaan :)
-----
Tyttären tietsikka palasi lopultakin huollosta korjattuna. Kyllä se oli suuri helpotus äidillekkin. Nyt saa molemmat olla koneella silloin kun huvittaa eikä talossa ole enää paukkuvia ovia :)
Oliskohan havaittavissa jonkin asteista nettiriippuvuutta sekä äidissä, että tyttäressä :)

Odottelua

Ei mitään uutta kotirintamalla, joten laitanpa vain kuvan näistä meidän musta-valkoisista pojista. Niistä on tullut hyvät kaverit, t.s. Armas kiusaa Eetu-reppanaa ja Eetu hyväksyy kaiken. Tiedä sitten, onko se niin kiltti vai niin tyhmä :)

Meillä elämä junnaa paikallaan. Muutto piti tapahtua jo viikko sitten, mutta remonttimiehet eivät olekkaan saaneet sitä asuntoa vielä kuntoon. Täällä nyt eletään sitten laatikoiden keskellä, pakataan ja puretaan ja kaikki on hukassa.

Lankoja on alkanut löytyä mitä ihmeellisimmistä paikoista ja minulla on alkanutkin ihan ikioma SYH (=syys-yönhullutus). Joka päivä tulee aloitettua uusi työ, eikä mikään valmistu loppuun asti.

Titityyn Lissulta tuli tossunkaavat postissa. Siinä on sitten herttainen ihminen, ei voi muuta sanoa. Kiitos Lissu.

Mahdottoman paljon on tullut mukavia kommentteja viime aikoina ja minä olen niistä tosi iloinen. Kiitos paljon kaikille. Minusta on tullut ihan "kommenttiriippuvainen". Monta kertaa päivässä käyn kurkkimassa, olisiko uusia kommentteja :) Kiitos, kiitos kaikille.

..

Laskuri näköjään hävisi minultakin, niinkuin monelta muultakin, harmi. Laitoin nyt sitten uuden laskurin, lasketaan sitten vaikka, kuinka monta yötä jouluun. Ei kovinkaan monta, jos meinaa kaikki joululahjat itse valmistaa :)

Toivottavasti huomenna ei sada. Kaunista viikonloppua kaikille !