Marmaris ja kissat

Koko talven pihistelyn ja ahkeran virkkailun tuloksena loma Turkin Marmariksessa.     ( Kyllä kannatti lopettaa se tupakanpolttokin). Niin kaunis näkymä oman hotellimme parvekkeelta yö-aikaan.

Vaikka lämpöä oli välillä jopa 45 astetta,  hyvin sen kesti kun pysyi meressä kaulaa myöten olkihattu päässä.

Rannalla me emme jaksa loikoilla ja sekin vähä aika tiiviisti varjon alla 50 suojavoidetta iholla. Hyvin se näytti silti ruskettavan.

Päiväsaikaan olkihatusta oli suuri hyöty ja jos se unohtui hotelliin niin uutta ostamaan lähimpään kauppaan. Nyt minulla on melkoinen olkihattukokoelma.

Sitten niistä kissoista. Niitähän siellä riittää joka paikkaan ja niistä pidetään hyvää huolta.Onkimiehen kissat näyttää saaneen kalaa runsaasti, ovat sen verran pullukoita.

Minä sain hotellin aamiaisella heti oman kissan joka odotti saapumistani uskollisesti. Tiesi että kyllä tuo höppänä mummo antaa osan makkaroistaan kun nätisti pyytää.

Kulkiessa sai olla tarkkana ettei kävele kissan päälle. Niitähän makoili päiväsaikaan joka paikassa ja ihmiset kiltisti väistivät niitä.

Paikallinen eläinsuojelujärjestö joka leikkasi kulkukissoja oli joutunut lopettamaan ja sen kyllä huomasi. Kissojen määrä oli lisääntynyt huomattavasti ja pieniä pentuja näkyi kaikkialla. Onneksi turkkilaiset rakastavat kissoja ja pitävät kulkureistakin huolta. Ruoka- ja vesikuppeja näkyi kaikkialla, jopa pankkien edustoilla. Kauppiailla yleensä vähintään yksi kissa liikkeessään.

Leikatun kissan erottaa turkissa korvista. Korvan kärjestä on nipsaistu pala pois. Paljon sitä näkikin kissoilla.

Tämä söpöläinen leikki moskeijan pihalla ja halusi meistä leikkikaveria. Meidän täytyi käydä monta kertaa sitä ihailemassa. Tätä tarjottiin kovasti meille omaksi, mutta maahan tuonti on niin monimutkaista ja vaikeaa että meille se oli mahdotonta. Tyttärelle iski kova kissavauvakuume, mutta pakko se vaan oli jättää sinne. Eiköhän me tavata se ensi kesänä taas. 

Tässä äskeisen sisar, suloinen hänkin. Värit vähän kuin meidän Ahududulla. 

Näitähän nyt sitten piisasi ja tytär jaksoi kuvailla. En silti kaikkia viitsi tänne laittaa vaikka monta laitoinkin.

Toki koiriakin näkyi, tämä varsinainen "rantaleijona". Saapui rannalle makoilemaan kun turistit olivat häipyneet. Luultavasti kulkukoira, ainakaan omistajaa ei näkynyt kertaakaan.

Selkeästi kulkukoira tämäkin , mutta niin kiltti. Totteli heti minua kun vähän komensin. Leikatun kulkukoiran erottaa siitä että sillä on pieni keltainen merkki korvalehdessä.

Rantapojat näitä näyttivät ruokkivan ja rapsuttelevan. Turkkilaiset ovat yleensä  hyvin eläinrakkaita

Nyt sitten vaan jäädään haaveilemaan ensi kesästä ja pidetään kulut minimissään. Eiköhän taas päästä reissuun.

Huom. kissahan se sielläkin  ylhäällä keskellä menossa ikkunasta kotiin.😸

 

Nyt meni ketuiks

Kovalla kiireellä valmistui 10 pientä ja 2 isoa kettua. Voin jo varmaan pitää pienen loman. 😎

 

Väriä hiuksiin

Peppi on tunnettu oransseista hiuksistaan ja näille pienille Pepeille laitoinkin oikein kirkkaan oranssia.

Lanka ei riittänyt isompien päähän, joten nämä saivat 7-veikka hiukset, joka on paljon hailakampaa.

Omia hiuksiani en ole värjäillyt moniin vuosiin, mutta nyt tytär sai ylipuhuttua ja hoiti myös leikkauksen ja värjäyksen. Ensin hirvitti tämä lila sävy, mutta oikeastaanhan se onkin kiva sävy harmaaseen. Harmi vaan että se lähti jo parissa pesussa pois. Tämä täytyy tehdä uudestaan ja pitempikestoisena.

Pienet apinat syöksyivät kauhuissaa pusikkoon ettei niittekkin karvoja värjäillä.

 Istutin ruukkuun pienen valkoisen kukan siemeniä , mutta siihen nousikin valkoisten lisäksi Oopiumunikko. Komea suuri kukka. Monta nuppua on vielä aukeamassa ja tästä keräänkin siemenet talteen ensi kesää varten.

Ihanaa kun oli taas pari tosi lämmintä päivää. Vanhat olkapääni eivät tykkää ollenkaan viileästä sateisesta säästä. 

Hassuja ennakkoluuloja

Koko alkukesä on tullut leluja virkkailtua joten laitanpa nyt sitten kuvia talteen.

Pokemon-innostus nostaa taas päätään tulevan uuden elokuvan myötä. Tyttären kehotuksesta olen kerännyt ilmaisia Pokemonhahmo-ohjeita netistä, jos vaikka ehtisi ennen joulua tekemään. Toki minulla on myös Pokemonpeli asennettuna kännykkään ja olen viikossa päässyt tasolle 12. 😅 Joku kansanedustaja on kuulemma jo tasolla 40 😅😅

Satuin puistonpenkillä kuulemaan minua huvittavan keskustelun. Pieni ystävällinen poika tuli kysymään minuakin vanhemmalta mummelilta, haluaako hän että poika asentaa hänelle Pokemonpelin. Ystävättärensä heti neuvomaan:"Älä anna laittaa, se on joku huijaus". Mitäpä minä siihen sitten puuttumaan, nolotti vain pojan puolesta. 

Toinen hassu ennakkoluulo. Tyttärellä on Skotlannissa poika-ystävä, joka ei ole koskaan käynyt Suomessa. Nyt hän on tulossa syksyllä kylään ja on hankkinut runsaasti ennakkotietoa Suomesta. Tytär oli kertonut että Aaron pääsee täällä oikeaan saunaan ja poika heti hädissään kysymään: "Onko minun pakko mennä alasti sinun äitisi kanssa yhtäaikaa saunaan". 😅😅😅 No ei ole pakko. Semmoinen kuva meistä on saunakansana maailmalla. Kaikki vaan alasti ja yhtäaikaa lauteille.  😅😅😅

Tämä porukka syntyi jo kuukausi sitten, ei vaan tullut kuvaa laitettua mihinkään.

 Meidän ilmapuntari ( Maija) toimii edelleenkin. Maija häipyi juhannuksen alla ja arvasin helteiden olevan tulossa. Nyt viime yönä Maija palasi kotiin, joten tämä helleputki on sitten selvästikin ohi. Sama tapahtuu joka kesä, Maija on luotettavampi sään ennustaja kuin Pekka Pouta.

Sain neljännenn koronapiikin ja huhhuh. Jo kolmannesta olin kipeänä, mutta tämä ylitti senkin. Pari päivää olin 39 asteen kuumeessa (tässä helteessä) , joka paikkaa särki kovasti ja oksentelin tyhjästä vatsasta, ei pahemmin ruoka maittanut. Mietin jo joudunko soittamaan ambulanssin, mutta  kolmantena päivänä kuume alkoi hellittämään. Onneksi tyär oli luonani hoitamassa ja naapuri tarjosi kauppa-apua. Jos viidettä piikkiä vielä joskus tarjoavat, niin laittaa kyllä miettimään.

Nyt terveenä taas on ihana nauttia kesästä. Ei minua nuo helteetkään haitanneet, mutta hyvältä tuntuu tämä viileneminenkin. Suostun kärsimään vasta sitten talvella kovistä pakkasista.

😎😎😎😎😎😎😎

Juhannuksesta selvitty

Olipa ihanat ilmat Juhannuksena.  Niityt kukki niin runsaina ja ruusut tuoksui. Onneksi meidän kylällä muista kesistä poiketen on jätetty kukkaketoja pörriäisiä varten Kauniita ne ovat ihmissilmillekin. 

Ihmiset valittaa tästä helteestä, minä oikeastaan tykkään. Täytyy vaan ottaa rauhallisesti ja muistaa nauttia vettä ja suoloja. Meillä ei kotona ole kuin pari pientä tuuletinta, mutta kun nukkuu ihan alasti yöt niin pärjäilee. 

Tänään on itsellä vähän huono olo, sillä kävin eilen ottamassa jo neljännen koronapiikin. Toivottavasti nyt ei nosta kovaa kuumetta niin kuin viimekerralla.

Poika haki juhannuksen jälkeen mökilleen päiväksi ja mikäs siellä oli ollessa hyvää ruokaa nauttien. Hienot ja raikkaat tulodrinksut ilman alkoholia (mummon pyynnöstä).

Olen tehnyt tosi ahkerasti virkkauksia viime aikoina ja nyt onkin jo pari viikkoa niskat olleet niin kipeinä ettei tahdo selvitä ilman särkylääkettä. Hevospalsami on myös hyvää niskasärkyyn, mutta ei silläkään pelkästään tahdo enää selvitä.  Täytynee pitää pieni virkkaustauko välillä.

Ihana naapuri on ottanut nyt muutamana iltana meidät tytön kanssa kyytiinsä ja menty uimarannalle tuonne  noin kolmen kilometrin päähän.  En osaa uida, mutta vedessä seisomiseen sitä taitoa ei tarvita. Tosi virkistävää päivän päätteeksi.

Muuten juhannus meni kaksistaan tyttären kanssa. No olihan meillä toki Ahududu seurana, mutta Maijaa ei ole näkynyt pariin viikkoon. Liekö helteitä paossa metsässä. Ahududulla on uusi kaveri, pikkuinen siili. Niitä pyörii enemmänkin terassillani, enkä ole mahdottoman ihastunut siihen. Iso siili tekee tosi ison kakkaläjän, eikä se tunnu kivalta kun semmoinen tirskahtelee paljaitten varpaiden välistä.

Kyllä kesä on ihanaa aikaa, vaikka pikkuisen miedommat lämpötilat piisaisi ihan hyvin.

🌼

 

 

"Hirviö-Maija"

14-vuotias Maija on vapaasti ulkona liikkuva kissa. Useampaan otteeseen on yritetty laittaa narunpäähän tai pitää sisällä , vaan ei onnistu. Yleensä niin kiltistä Maijasta kehkeytyy hirviö-kissa. Hyökkäilee toisen kissani kimppuun ja sylkee ja murisee minullekin. Huutaa oven edessä niin ettei kukaan saa nukuttua. Ei onnistu kun ei älytty heti pentuna opettaa valjas-kissaksi.  

Maija on jo kolmannessa polvessa samaa sukua oleva kissa minulla, eikä edellisetkään ole eläneet kuin 14-15 vuotiaiksi, joten ei taida Maijallakaan olla enää montaa vuotta elinikää jäljellä. Miksipä siis enää rääkkäämään kiinni pidolla. Maija on kuitenkin erinomainen hiiri-kissa. Vähän väliä tulee rappusille myyrän ja välillä rotankin raatoja.

Vaan tässä yhtenä yönä oli rappusilleni ilmestynyt punatulkun jäänteet. Siitähän vastapäisen talon asukas riemastui ja postilaatikkooni ilmestyi kirje. Kyllähän se pari päivää itketti minua, mutta nyt olen jo rauhoittunut. Eläinsuojeluväki varmaan joutuu käymään meillä, mutta eivät kyllä löydä pienintäkään merkkiä eläinrääkkäyksestä. Vuokranantaja jos irti sanoo kissan takia, niin onhan minulla puoli vuotta aikaa etsiä uusi koti meille. Maijaa en kuitenkaan hävitä ennen aikojaan vaikka mtä tulisi vastaan.

Kissoilla tuo saalistusvietti on niin verissä. Ahududu ulkoilee narun päässä terassilla ja saalistaa mitä pystyy. Eräänä päivänä oli napannut perhosen ja ylpeänä toi sen sisälle ja laski jalkojeni eteen. Pitihän se kehua ennen kuin laitoin saaliin roskiin.

Minä nyt sitten istuksin täällä ja virkkailen odotellessani mitä tuleman pitää. Toiveesta tein yhden meripojan  veneeseen.

Ja tietenkin muutaman isomman ketunkin.

Katsotaan nyt jospa tilanne rauhoittuisi ilman että minun pitää ruveta muuttamaan.

 

Kattia kans

Ei aina kettuja, nyt on valmiina kattejakin. Mitä lie kulkukissoja kun karkasivat jo maailmalle. 

 Olis mukava tehdä välillä taas apinoitakin, mutta missä ovat minun apinalankani. Kaupoista tummanruskeaa sopivan vahvuista ei enää saa, mutta minulla on sitä jossain jemmassa. Ovat vaan niin hyvässä tallessa ettei löydy vaikka kaikki paikat olen nyt kolunnut. Olen niin hyvä tallettamaan tärkeitä asioita "varmaan paikkaan".

Puoleentoista vuoteen en ole arvonnoissa voittanut mitään, mutta nyt jysähti voitto Facessa, niin komea hiirimatto.  Jokohan se voittoputki tästä aukeni. Minulla on käytössä hiirimattona soma kissannaama, joten tarjosin tyttärelle. Ei kelvannut, minkähän takia. 😂

Kävin äitiepäivän jälkeen suuren kaupan kukkaosastolla ja löysin sieltä ruusuja eurolla. Näin hienon istutuksen sain pihaani kahdella eurolla. Lannoitin kunnolla kun pojalta sain sen perinteisen hevosenkakkapussin äitienpäivälahjaksi. Kaipa nuo syksyyn nyt kestää.

Ihanan kesäisiä päiviä tiedossa. Ahududun kanssa seurataan terassilla kirjosieppopariskunnan pesimispuuhia parin metrin päässä. 

Iloa, valoa ja lämpöä kaikille toivotellen kohti uutta viikkoa .

Kiirettä pitää

Totta se on että eläkkeellä se kiire vasta onkin. On niin paljon asioita mitä pitäisi ehtiä tekemään ennen sitä viimeistä pysäkkiä.

Olen vähäksi aikaa päässyt eroon ketuista ja nyt on työn alla pieniä kissoja. Mukava suunnitella näille erilaisia vaatteita ja hieman poikkeavia ulkonäköjä.

Sitä ennen kuitenkin eräälle pikkuneidille 1-vuotis lahjaksi kettuneiti isompaa kokoa.

Jokohan pikkuketut piisaisi vähäksi aikaa. Tein niitä 48 kappaletta yhteen syssyyn ja alkoi jo tuntua että pursuavat korvistani ulos.

Paperisia valokuvia on vuosien varrella kertynyt laatikkotolkulla. Olen nyt yrittänyt karsia niitä etteivät jää perillisten riesaksi ajallaan. Ihan kaikkia ei kuitenkaan raski hävittää. Niin kuin tämä yö-aikaan turkkilaisella poliisiasemalla otettu kuva. Päätettiin toisen naisen kanssa viedä poliiseille vähän mansikoita yöpalaksi ja vastaanotto oli oikein ystävällinen. Tutustuttiin eri osastoihin ja meille tarjottiin teetä ja  pikkuleipiä. Minä sain kuvaan hienon hatun päähäni ja komeita miehiä kainalooni. Eipä ole monella tytöllä tämmöistä kuvaa.

Pitkästä aikaa pääsin käymään isolla kirpparilla. Olen vain käynyt niin ronkeliksi etten oikein löytänyt ostettavaa. Pari aarretta sentään. Ihan uudet ja käyttämättömät Tomsin canvaskengät 3€. Näyttää kaupassa maksavan 40€. Saankohan pitää vai nappaako tytär itselleen.

Parilla eurolla saviruukku terassilleni entisten samantapaisten joukkoon. Istutan tuohon vielä jonkun pienen kukan.

Peruukit täytyy aina sovitella kun kohdalle osuu. Jätin nyt kuitenkin kummatkin ostamatta, ei ehkä ihan minun tyyliäni.🤣🤣🤣

Mistä lie johtuu, mutta huomasin ettei komenttini toisten blogeissa mene aina perille, tai menee vasta monen päivän kuluttua. Kissani aina välillä juoksee näppäimistön yli, onkohan se saanut jotenkin sotkettua koneeni asetuksia. Ei olisi ensimmäinen kerta.

 

Kukkia ja kuvia

Luin että tulilatva ei toista kertaa kuki ja sen voi heittää pois. Minun erittäin huonossa hoidossa ollut jouluksi ostettu kasvi alkoi kukkimaan vapuksi uudestaan. Kuvan oton jälkeen siihen on tullut vielä paljon lisää kukkia ja on tällä hetkellä tosi kaunis.  Taas tuli todistettua että mitään ei kannata hävittää.😄

Piha peittyi taas lumen alle, joten minun kukkapenkkini on tällä hetkellä maitopurkeissa. Tomaatin ja paprikan kylvin jo aikaisemmin ja ne ovat jo hyvällä alulla. Enköhän noista saa vielä kukkiakin ulkoruukkuihini.

"Vauhtia Lavro, pitää ehtiä Kiovaan voitonjuhlaan."

Tämä kuva on Fb:ssa jo naurattanut monia, joten julkaisen sen nyt täälläkin. Naapuri rouva kysyi saako hän vähän muokata kuvaani ja tämmöinen siitä sitten tuli. Räjähdin nauramaan kun näin tämän , taitavasti tehty.

Vapun vietän yksin kissojeni kanssa, simat ja munkit nautitaan sitten äitienpäivänä. Hauskaa vappua teille kaikille. 🎈

Hyvää Pääsiäistä tänäkin vuonna

Hyvää Pääsiäistä kaikille. 🐤 Iloitaan siitä hyvästä mitä kullakin on, sillä jotain ilon aihetta  löytyy jokaisen elämässä. 🐣

Huhhuh, koville otti tämänkin juhlan valmistelu, vaikken suursiivousta tehnytkään. Pääsiäiskoristeet oli kuitenkin löydettävä ja siinähän se homma olikin. Ensin kaivelin kaikki komerot, sitten mylläsin ulkokomeron. Seuraavaksi tyhjensi varastona toimivan pienen saunani, ei tulosta. Uudestaan ulkokomeroon tikkaiden kanssa ja sieltähän se lopulta löytyi, pääsiäistavaralaatikko. Nyt on puput, tiput ja trullit paikoillaan ja tytär saa tulla pääsiäiskotiin. 🐰

Risukranssikin sai uuden vaatetuksen pääsiäisteemalla. Kohtahan se on taas muutettava vappukranssiksi.

Tämä on syy miksi pääsiäistavarat on etsittävä esille joka vuosi. Tyttären alaluokilla tekemä lokerikko, joka on kuulemma kenguru. Minä luulin sitä aina pupuksi ja väreiltään sopii niin hyvin pääsiäiseen. Jos ei tämä ole seinällä, ei tunnu pääsiäiseltä. Kaipais kyllä silittämistä, mutta nyt ei jaksa. 

Menenkin tästä suihkuun ja päikkäreille ja sitten saa pääsiäinen tulla. 🐥