Taas rutiköyhänä 😆

Ihana onnistunut loma ja nyt se on taas ohi. Oltiin Marmariksessa parhaaseen mahdolliseen aikaan. Päivälämpötilat noin 30, yöt yli 20 ja merivesi todella lämmintä vielä. Kaupoissa sesonginlopetus alennusmyynnit. Muutenkin halvassa maassa vielä kaikki puoleen hintaan. Tulikin nyt sitten osteltua paljon vaatteita ja kenkiä talvea varten ja osa joululahjoistakin.

Kissat kyllä tunnistaa kissamummon joka maassa. Aamiaisella pöytämme ympärillä oli vakituiset kuusi kissaa odottelemassa makkaranpaloja, joita jotenkin ihmeellisesti lenteli meidän lautasilta lattialle. 😆 Onneksi henkilökuntaakin vain hymyilytti, Turkissa jopa kulkukissoista tykätään ja pidetään huolta.  Ihmettelimme ensin miksi kaikilta kissoiltamme oli leikattu korvien kärjet, mutta se on kuulemma merkki siitä että kissa on steriloitu. Hyvä keino tarkistaa kulkukissatkin ilman että tarvitsee ottaa syliin ja kurkkia hännän alle.

Kissoja Turkissa kyllä piisaakin ja kaikkia piti meikäläisen tietenkin kaduillakin rapsutella. Desinfiointipullo oli aina mukana, joten ei tarvinnut pelätä pöpöjen levitystä.

Hotellissa meille osui aivan ihana siivooja. Sängynpäällä oli joka päivä erilainen pyyhkeistä tehty koriste. Pyyhkeet vaihdettiin joka päivä, tossut joka toinen päivä ja joka päivä ilmestyi uusi litran vesipullo. Oltiin ainoat joilla oli näin hyvä palvelu ja ainoat joille tuotiin vettäkin. Jätin minä siitä hyvästä kunnon juomarahan lähtiessä. Minulle pieni, mutta hänelle iso summa. Turkissa hyvä palkkaisen poliisin palkka on kuulemma n. 700€ ja minipalkka 230€. Toki siellä elintasokin on erilainen, mutta meikäläinen peruseläkkeelläkin olisi siellä RIKAS.

Ja sitten me tytöt ryypättiin. Välillä airania, paikallista piimää joka katuravintoloissa usein vispattiin näin hienoksi.

Välillä kahvia joka välillä tarjoiltiin näin kauniista kupeista. Näitä ostin tyttärelle joulupukinpussiinkin, hän kun on innostunut keittelemään kotonakin turkkilaista kahvia. Enemmän tuli kuitenkin juotua vahvaa turkkilaista teetä, johon minäkin nyt tykästyin.

Viinakset jätettiin suosiolla toisille juotaviksi. Minä join niitä nuorena oman osuuteni, enää ei tarvitse.😆

Ja tietenkin joka päivä piti syödä paikallisia ruokia. Kiersimme kaukaa turistiravintolat ja etsimme paikkoja missä paikallisetkin söivät. Ruoka oli halpaa , kauniisti esille laitettu ja erittäin maukasta. Lomissa onkin parasta kun ei tarvitse itse laittaa ruokaa eikä tiskata. Tässä on lautasella Adanakebabbia hintaan 2,80€ annos, ei paha. 😋

Paikallinen "rantaleijona". 😍

Kreetalla oli maanjäristys ja sehän tuntui Marmariksessakin. Lepäsin rantatuolissa ja luulin että joku sairauskohtaus iski kun alkoi huojuttamaan. Kyllähän siitä säikähdin, mutta sitten onneksi huomasin että toisetkin rannalla olijat olivat nouseet ja näyttivät pöllämystyneiltä. Aallot meressä nousivat hetkellisesti paljon korkeammiksi ja siitä tajusin että kyseessä oli maanjäristys. Toki se pelotti kun ei tiennyt paheneeko se siitä. Onneksi ei . Tytär huomasi myöhemmin että naapuri hotellin seinään oli tullut pitkä halkeama. 

Muutoin rannalla oli niin leppoisaa, väljää ja lämmintä.. Kauniita kiviä tuli taas kerättyä pussillinen ja me erikoistuimme keräämään myös lasinsiruja roskikseen. Yritettiin näyttää mallia toisillekin, mutta ei tuntunut muita kiinnostavan moinen rantaharrastus. 😅

Huomasin että maski pukee minua, näytän paljon nuoremmalta kun maski peittää roikkuvan kaulanalusen. 😅 Pitäisköhän ottaa ihan jatkuvaan käyttöön. Suomi saisi ottaa mallia Turkin maskinkäytöstä. Jos yritti mennä kauppoihin tai pikkubussiin ilman maskia, tuli heti tiukka huomautus asiasta eikä sisälle ollut asiaa ilman suojausta. Leuan alla se kulkikin mukavasti aina mukana ja oli helppo nostaa naamalle muita suojaamaan.

Yleisellä rannalla on sitten syytä huomioida ettei sinne saa leiriytyä, eikä ulkoiluttaa koiria. Sinne ei myöskään saa heittää tupakantumppeja eikä pähkinänkuoria. Huvitti tuo pähkinänkuorien erikoismaininta.

Lomamme kallein ostos. Viimeisenä iltana kävimme ostamassa molemmille kotimatkaa varten villaiset lämpimät viitat, 8€/kpl. Näille on kyllä käyttöä Suomessakin.

Tämä oli minusta niin mukava näky että piti oikein kuvata. Papparainen työpajansa edustalla. Ajattelin että tästä voisi joskus vaikka taulun maalata. Niin leppoisa tunnelma.

Kuva perjantai-aamuna.

Ja kuva lauantai-aamuna. Tunnelma on tosiaan muuttunut ja sen näkee naamasta.

Tätä näkyä odotellessa. Ensi kesänä taas jos terveyttä vaan piisaa.

    

 

Nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä

Tytär on ammattikorkeakoulun etäopetuksessa, joten meillä on läppäri mukana ja pääsen minäkin blogiin.

Nyt on rahaa millä mällätä, sillä täällä on hintataso aivan järkyttävä. Esim. vesipullo joka maksaa Suomessa n. 1€, lentokentällä  2,50€, täällä 0,10 €. Joka ilta syödään jossain paikallistenkin suosimassa ravintolassa ja kahden ihmisen ruoka juomineen ja tippeineen alle 10€. Alkoholojuomien hintoja en tiedä kun ei meistä kumpikaan ole ryyppynaisia.

Eilen kävin ensimmäisen kerran lankakaupassa ja ostin vain tämän verran tällä kertaa. Löysin myös Amigurumikirjan joka maksaa Suomessa n. 20€ ja täällä 3€, joten olihan se ostettava. Keltaiset ovat kunnollista sukkalankaa hintaan 1,50€/ 100gr. Siinä kaupassa tulee käytyä vielä uudestaan.

Sivukadulla ruokailessamme katselin että kunnon sähkömiehelle olisi kyllä töitä täällä. En noista sähköjohtoasioista ymmärrä mitään, mutta tuo näyttää jopa minunkin silmääni vaaralliselta. Kissaa tuossa yritin kuvata, mutta se kerkesi lujahtaa juuri piiloon.

Joka päivä pitää käydä kahvilassa syömässä leivoksia että matkaseura pysyy hyvällä tuulella. Kreetanmatkalla laihduin viikossa kaksi kiloa, nyt varmaan lihon kymmenen, ainakin shortsit tuntuu jo kiristävän. 😄

Mikäs täällä on köllötellessä. Ilmat ovat oikein suotuisat, illallakin tarkenee ihan hihattomissa vaatteissa. Ensi viikolle on luvattu sadetta ja ukkosta, saa nyt nähdä.

Näitä merirosvolaivoja seilailee tuolla useampiakin, mutta ei ole vielä kyytiin viitsitty mennä. Ovat enemmänkin bilelaivoja.

Joko lähdetään ?

Olen nyt ollut tasan vuoden tupakoimatta ja kannustimena on ollut säästää matkarahat. Yli 200€ kuukaudessa, siitä kertyy jo kunnon matkakassa. Koska Kreetan reissulla ei pahemmin rahaa kulunut syömiseen, eikä ostoksiin sairaalareissun takia, niin rahaa on vielä toiseenkin matkaan. Halpa matkavakuutus korvasi kaikki sairastelukulut ja yllätti minut maksamalla vielä päivärahaakin. Niimpä me tyttären kanssa suuntaamme huomenna kohti Turkkia. Toivottavasti paremmalla onnella tällä kertaa.

Ahudu pääsee tuttuun hoitopaikkaan ja ulkona kulkeva Maija-kissa jää naapureiden hoidettavaksi. Onhan siinä aina oma hommansa saada lemmikeille hoitajat. Ahududu on tarkistanut matkalaukun sisältöä päivittäin, tuleehan kaikki nyt mukaan. Jotain varmasti unohtui, koska laukkuni painaa kahden viikon matkalle vain 14 kiloa. Kreetalle mennessä painoi sentään 18 kg ja palatessa 17 kg. 🤔

 Pitkään aikaan en ole apinoita virkannut, joten täytyi verestää muistia välillä. Joitakin silmukkalukuja olen muistiin kirjannut, mutta en läheskään kaikkia. Tämähän on ihan oma ohjeeni. Nuoripari oa adoptoinut Viirun otto-pojakseen.

Olen virkkaillut näitä  Novitan Tenneseestä ja Dropsin Muscatista, mutta kumpaakaan ei saa enää mistään tumman ruskeana. Nyt löysin netistä turkkilaisen lankakaupan joka myy ruskeaa Naco Calico lankaa. Vastaa jokseenkin entistä Miami-lankaa. Sitä aion nyt hamstrata reissulta oikein reilusti mukaan.

Aamulla lähtö, toivottavasti sujuu viime reissua paremmin.

Ei enää ikinä 🤪

Ikinä en enää lupaa tehdä kenellekkään huivia jos en ensin näe lankaa ja kuule toiveita.🤪

Entinen työkaveri kysyi tekisinkö hänen miniälleen kaulahuivin jos hän tuo langat. Ajattelin ettei siinä nyt kauaa mene ja lupasinhan minä tehdä. Vaan mitä toi, 300gr erittäin ohutta Novitan merinovillaa ja toive pitsimallista ja niin pitkä kuin lankaa piisaa. Voi ei.!!!!

Tätä on nyt sitten nitkuteltu iät ja ajat, jopa Kreetan sairaalan sängyn reunalla istuen.  Nyt kun pituutta on 2,20 metriä ja leveyttäkin 45 cm, päätin että saa piisata vaikka lankaa on vielä 100 gr. Nyt on pakko päästä tekemään jo muita töitä. 

Jouluun on enää alle 100 yötä  ja pukin säkki ammottaa vielä tyhjyyttään. Aloitin näillä Viiruilla ja muitakin pehmoja on listalla.

Näitä nyt jonkun verran on valmiina. Taustana virkkaamani kaksinkertainen jämälankapeitto. Pätkät reilusti ihan vaan solmittu ja jätetty peiton sisään. Käytössä olen todennut ihanan painavaksi ja lämpimäksi päiväunipeitoksi. 

Öisin näkyy jo olevan pakkasta täälläkin. Kunhan lumi pysyisi vielä pois että pääsen sujuvasti kulkemaan rollaattorilla kauppaan.
 

Vireää virkkailua ja vielä vireämpää juoruilua 😄

Ei täällä ole joutanut kädet sylissä istuskelemaan vaan koukku on heilunut niin että savu melkein nousee. Parin viikon päästä lähdetään tyttären kanssa reissuun ja valmista pitäisi saada ennen sitä. Viime reissu meni niin mönkään ja kun rahatkin jäi törsäämättä, niin otetaan nyt uusiksi eri maassa. Tytär pääsee tapaamaan isäänsä joka siellä innoissaan jo odotteleekin.

Näitä Viiru-kissoja on mukava virkkailla kun voi käytellä kaikkia langanloppuja mitä kotoa löytyy. Harmaita pikku nöttösiä on kertynyt vuosien varrella ihan kiitettävästi.

Kauppamatkalla huomasin että autiotalon kohdalla ojanpohja on ihan punaisenaan omenista. Kukaan ei näköjään uskalla kerätä kun pelkäävät varmaan että koirat ovat pissineet niihin. Paikka on suositun koiranulkoilutuslenkin varrella. Minä luotan että kukaan ei ilkeyttään päästä koiraansa siihen ja keräsin niin paljon kuin laukkuun mahtuu. Oikein hyviä kaneliomenia, söin heti paikan päällä muutaman. Ei maistunut koiranpissalle, hehehe.

( kuva netistä)

Pienellä kylällä jossa melkein kaikki tuntevat toisensa kuulee välillä omituisia juttuja itsestään. Minä kun olen aika ilkikurinen , pistän vielä pökköä lisää pesään niin että juorut kuolevat ihan omaan mahdottomuuteensa. Nyt kuulin kaupassa että makaan vieläkin Kreikassa sairaalassa ja ehkä en selviä hengissä.  Muutama vuosi sitten jouduin niskan viipalekuvaukseen ja heti levisi kylällä juttu että olen kuolemassa aivosyöpään.  Ei minua nyt niin vähällä saada hengiltä, ihan kiusallanikin jatkan vielä täällä eloa. Huvittaa vain nuo ihme juorut.

Eräs ihminen kyseli ilkeällä äänellä, että millä rahalla minä oikein reissaan niin usein. Sanoin että euroilla,  käyn Jyväskylän torilla öisin myymässä itseäni. Uskokoon jos haluaa, minä yli satakiloinen 69 vuotias mummeli, hahhahhahaa. Eipä ole enää kysellyt.

 

Syksy saapuu ja Maija myös

Jo alkukesästä minulta pyydettiin joululahjasukkia ja lopultakin sain nämä viimeisetkin valmiiksi. Mukava välillä neuloa sukkaakin ainaisen virkkuun välillä ja tuosta päällekirjonnasta vasta tykkäänkin. Helppo purkaa jos tulee virheitä (ja niitähän tulee aina ) ilman että tarvitsee koko sukkaa purkaa. Varteen tein valepalmikkoa että ovat vähän naisellisemmat. Toivottavasti tilaajalle kelpasi.

Varma syksyn merkki, Maija ilmestyy kotikulmille. Tapansan mukaan Maijaa ei juurikaan ole näkynyt koko kesänä, mutta kun ilmat viilenee niin palailee kotiin. Parina yönä jo käynyt sisällä syömässä ja sähisemässä toiselle kissalle. On se kumma ettei vielä kolmessa vuodessakaan ole hyväksynyt Ahududua meille. Montaa minuuttia ei sisällä viihdy vaan tahtoo takaisin ulos....ja minähän päästän.

                                              

                                               

Maija on jo 13 vuotta vanha eikä sitä enää sisäkissaksi saa opetettua, yritetty on. Jos väkisin yrittää sisällä pitää niin karkuun päästyään ei palaa takaisin vaan saa etsiä pitkin kyliä. Kulkekoon nyt sitten vapaana niin kauan kuin kukaan ei sitä nappaa. Kulkuriluonnetta ei niin vain kesytetä.

Matkamuistot Kreetalta

Ainahan matkoilta tulee osteltua kaikenlaista, tarpeellista ja tarpeetonta. Viime vuosina olen ostellut vain vaatteita ja käyttöesineitä ja jättänyt matkamuistokrääsät kauppojen hyllyille. Suuri osa matkabudjetista meneekin yleensä ostoksiin.

Tällä reissulla olimme n.s. luxushuoneistohotellissa. Kahdesta televisiosta, videolaitteesta ja kylpyhuoneen poreammeesta huolimatta vessasta ei löytynyt saippuaa eikä muutakaan pesuainetta. Heti ensimmäisenä päivänä piti lähteä kaupoille saippuanostoon ja samalla ostin tämän saippuakupiksi. En jättänyt sinne vaan saa toimia kotona korukuppina.

Merenkäynti oli koko ajan niin kova ettei mereen voinut mennä uimaan. Ensimmäisenä päivänä yritin vähän kahlailla, mutta aalto löi heti nurin ja jouduin konttaamaan polvet verillä takaisin rantaan. Kivikkoranta oli kuitenkin täynnä kauniita pyöreitä kiviä ja niinpä sitten keräilimme niitä ja kauniiksi hioutuneita keppejä. Isompiakin kiviä olisi laukkuun mahtunut, mutta empä silloin tiennyt vielä laukkuni painoa.

Tohtori Viktoriakiksen vastaanotolla kysyin saanko pitää kynän muistona ja heti sanoivat että ota vaan monta. Kaksi kehtasin ottaa. 😊

Sairaalassa ei annettu sairaalavaatteita, vaan jouduin olemaan omissani. Kertakäyttötossut kuitenkin annettiin ja kun olivat ihan hyvät kylmillä lattioilla niin otimpa nekin mtkamuistoksi, roskiin olisivat muuten menneet.

Siinäpä minun hankinnat. Olin ajatellut ostella loppulomasta tuliaiset kissanhoitajalle ja muille kun olisin tiennyt rahatilanteen, mutta eihän niitä sieltä sairaalasängystä käsin saanut hommattua. Säästyi rahat. 😄

Mennessä laukku painoi 18,5 kiloa, mutta kun heittelin aurinkorasvat, vanhat kengät sun muuta pois, niin paluulennolla laukku painoi vain 17 kiloa kivistä huolimatta. Eipä ole ennen käynyt näin päin.

Olen aina sanonut että minulle tapahtuu kaikki kolmen sarjoissa. Ensin oli tämä Kreetan sairaalareissu. Sitten sain kylmällä Vantaan lentokentän lattialla jalkani niin kipeäksi että särkylääkkeitä joutuu syömään vieläkin. Vähän on jo parantunut, joten EN mene lääkäriin. Mikä lie tulehdus tuli. Mutta se pahin, eilen katkesi etuhammas juuriaan myöten. Onneksi sain hammaslääkäriajan huomiselle. Ja onneksi joka paikassa voi pitää kasvomaskia ettei tarvitse hymyillä jukisesti harvahampaisena.

🤣
 

Nyt saa sitten epäonni piisata ja kaikki alkaa menemää loistavan hyvin. 😌

Epäonnistunut loma

Olen ollut nyt vuoden tupakoimatta ja laittanut rahat syrjään että pääsemme tyttären kanssa etelään juhlimaan hänen 30-vuotis synttäreitään. Yli 200€ joka kuukausi. Aurinkomatkat kuitenkin perui meidän Turkin matkan jo toisen kerran peräkkäin coronan takia.

Minua niin harmitti että päätin lähteä mihin vain halvalla pääsee meren rannalle ja kohteeksi valikoitui Kreetalla Maleme. Emme ole kumpikaan käyneet aikaisemmin Kreikassa. Ei tosiaankaan ollut meidän paikka. Suuri hotelli keskellä ei mitään.Uima-allasalue kyllä loistava jos ei muuta kaipaa kuin altaalla loikoilua ja baarissa notkumista.. Ranta täysin uimakelvoton kivikkoranta, kovat virtaukset ja koko ajan punainen lippu. Kerran yritin pikkuisen kahlata, mutta en meinannut päästä merestä pois ja polvet verillä lopulta konttasin rantaan.

Loman ainut onnistunut päivä oli kun lähdimme Aurinkomatkojen retkelle saaren toiselle puolelle Elafonisin rannalle. Matka kulki pitkin jyrkkiä vuoristoteitä ja maisemat olivat kieltämättä mahtavat ja upeat.

Perillä rannalla juuri sellaista rantaelämää jota olin kaivannut. Leppeä tuuli vilvoitti helteessä ja merenpohja hienoa vaaleanpunaiseen vivahtavaa hiekkaa. Todella pitkälle matalaa rantaa jotta meikäläinenkin uimataidoton sai kahlailla sydämensä kyllyydestä. Edes valtava ihmismäärä ei haitannut sillä rantaa oli todella pitkälle. Jos joku Kreetalle suuntaa niin suosittelen lämpimästi Elafonisin rannalla käymistä.

Siihen se onni sitten loppuikin. Sylkirauhanen oli jo pari päivää ollut tulehtuneena ja kun poski alkoi turpoamaan kunnolla, niin lähdin käväisemään lääkärissä. Pätevän tuntuinen tohtori Victoriacis määräsi lääkket ja luulin sillä selviäväni.

Parin pillerin jälkeen aloin kuitenkin oksenteleman niin rajusti ettei vesikään pysynyt sisällä. Seuraavana aamuna olin jo niin heikkona että pyysin lääkärin hotelliin. Ei tarvinnut kauaa odotella kun hän saapui. Hän katsoi minut hätätapaukseksi ja lähetti minut sairaalaan saamaan lääkkeet suoraan suoneen.

Luulin selviäväni siitä ihan päiväkäynnillä, mutta kun he toivat rullatulin huoneeseen ja ilmoittivat pitävänsä minut useamman päivän, löin käteni ylös ja sanoi "nononono!!!" Siitähän se riemu repesi.

Lääkäri alkoi huutamaan minulle suoraa huutoa: "Kumpi meistä on lääkäri, sinä vai minä. Kumpi meistä tietää paremmin.  Syyttä täälä ei ketään osastolle määrätä. Ei tämä ole mikään vankila. Kyllä sinä voit lähteä, mutta ensin allekirjoitat vastuuvapauspaperit ja maksat heti tähän asti kertyneen laskun sillä vakuutus ei sitä korvaa kun sinä kieltäydyt hoidosta. Ole hyvä ja mene maksamaa". 

Meiltä oli molemmilta otettu coronatesti ja minulta muutama verikoe, joten päätin maksaa ja lähteä nauttimaan lomastani. Kassalla sain laskun, SEITSEMÄNSATAAEUROA !!!! Eihän minulla ollut mukanani kuin vajaa satanen. Itkua tuhertaen menin kysymään voisikon sittenkin jäädä sairaalaan. Pitkällisten neuvottelujen ja vihaisten silmäilyjen jälkeen  minut hyväksyttiin takaisin potilaaksi.

Siinä vaiheessa minulla oli jo valtava nälkä ja jano ja kysyin voisinko saada jotain syötävää.  Tilanteesta huolimatta ei voitu tyttären kanssa kuin nauraa tälle minun aterialleni. Pieni pala kanankoipea, puolikas sitruuna  ja "soppaa". Soppa oli lämmintä vettä ja oliiviöljyä, ei muuta. Muuta en jättänyt syömättä kuin kanan luun ja sitruunankuoret.😋

Edes sairaalavaatteita ei annettu, vaan makasin yön yli omissa hikisissä vaatteissani. Tytär toi seuraavan aamuna yöpaidan ja puhtaat aluvaatteet ja heti tuntui olo paremmalta. Samalla toi kirjan ja käsityöni, joten aikakin alkoi sujumaan vähän mukavammin. Minä kun puhun vain vähän englantia enkä sanaakaan kreikka niin meinasi aika käydä pitkäksi ja tunsin oloni todella turvattomaksi.

 Yksityissairaala ja hyvin oli rahastamisen tuntua. Jos poski on turvoksissa, niin miksi otetaan esim. keuhkoröntgen ja laitetaan kardiologin tutkittavaksi. Koskaan ei ole minusta otettu niin paljon kokeita ja niin pienen mitättömän vaivan takia . Lopulta makasin siellä tiputuksessa ja melkein tunnin välein käytiin mittaamassa verenpainetta sun muuta.

Aurinkomatkoille annan suuren miinuksen. Minä kielitaidoton eläkeläismummeli olisin todella tarvinnut apua sairaalaan selvittämään mikä on tilanne ja milloin pääsen pois. Am-matkoille pääsin vain chatin kautta ja vaikka pyysin apua minun käskettin vain kääntyä oman vakuutusyhtiöni puoleen. Onneksi edellisen lääkärissäkäynnin takia minulle soitettiin Tanskasta Kansainvälisestä sos-palvelusta (suomenkielellä) ja he alkoivat auttamaan minua toisena päivänä. Laittoivat oman lääkärinsä selvittämään miksi olen sairaalassa ja milloin pääsen pois. Se laittoi asioihin vähän vauhtia. Lauantai-iltana klo 19 sain tiedon että pääsen lähtemään seuraavan aamun lennolla kotia. Siinä ne sitte meni viimeiset lomapäivät hermoillen ja itkua tuhertaen.

Jäihän minulle sentää komeat mustemat muistoksi. Onneksi oli kieli- ja nettitaitoinen tyttäreni Emine mukana melkein koko ajan, muuten en olis pärjännyt näin hyvin.

Aurinkomatkoille laitoin haukkumakirjeen ettei sairas vanha kielitaidoton ihminen saa minkäänlaista apua jos joutuu sairaalaan.  Aikasempina vuosina ei tietääkseni näin ole ollut.

Vaan ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Säästyi rutkasti rahaa kun ei ehditty shoppailemaan edes tuliaisia. Itselleni kerkesin ostaa saippuakupin ja käsirasvan, en muuta ja tytär myös osti saippuakupin ja pienen lumisadepallon.

Tytär paluulennolla kuvasi You tubeen äidin helpotuksen. Jos näkyy, niin laittakaa äänet päälle 😚

Juna-Jussi

Ollessani parivuotias vuotta nuorempi pikkuveljeni oli kesän tätini hoidossa. Palatessaan kotiin minäkin pääsin juna-asemalle vastaan. Jussi oli kuitenkin kasvanut kesän aikana, joten minä olin pettyneenä lausunut: "Ei tullu meijän Jussi, tuli Juna-Jussi".

Kun nyt pyydettiin tekemään miestensukat keltaisella veturilla tuli muisteltua pikkuveljeä moneen otteeseen. Hänen kanssaan oli mukava leikkiä ja painia.

Suuri saalistaja 😆 Ahududu on viihtyy nykyään pitkiä aikoja pihalla narunpäässä. Vanha "pömpelikin" on päässyt taas käyttöön. Koko ajan on kuitenkin vahdittava ettei pääse lujahtamaan karkuun.

Narun päässä on hankala saada saalista, mutta eilen sekin onnistui. Ylpeänä tuli sisälle näyttämään saalis suussa. Kerran se pääsi karkuunkin, mutta onneksi sai vielä kiinni ja sitten ulos nautiskelemaan herkkua. Syönnin jälkeen köllähti kyljelleen nurmikolle makaamaan sen näköisenä että "Hohhoijaa kylläpä masu on nyt täynnä". Siis saalis oli pieni perhonen. 😆

Ei se saaliin koko, vaan se onnistumisen ilo. 😽

 

Kettu-urakka

Tavoitteena oli 30 pientä ja 5 isoa kettua ja nyt on viimeisetkin valmiina. Huh mikä helpotus. Mukava päästä välillä vaikka sukan tekoon. Niin piti kiirettä ettei oikein ole ehtinyt blogiakaan seuraamaan. Jotain erilaista nyt äkkiä puikoille ettei pääse vauhti hiipumaan. 😁

 

Elämä on ihanaa, sittenkin.

Tytär kävi Säynätsalon kansakoulun lopetusmyynnissä ja soitti sieltä haluaisinko pahvisia opetustauluja. Tottakai halusin. Itse sai määrätä hinnankin, joten osti 5 kpl/10€. Tämä Enlannin kesää esittävä suurikokoinen sopii meille kesätauluksi oikein hyvin.

Minulla on yli viikon ollut kova ylävatsakipu, mutta eihän lääkäriin voi mennä kun ei verta valu mistään. Niin on sattunut ettei ruokakaan ole maittanut. Vain jotain mietoja, puuroa, banaania y.m.s. Itse tohtoroin netistä että ilmeisesti mahahaava, mutta ei siihen lääkäritkään muuta määrää kuin närästyslääkettä ja jotain vatsakalvoja suojaavaa. Poika poikkesi vaimonsa kanssa perjantaina ja hakivat jotain voimakasta närästyslääkettä apteekista.  Tänään kolmas päivä sitä ja nyt alkaa kipu hellittää.  Kyllä elämä tuntuu ihanalta kun vain välillä pikkuisen polttelee mahassa. Eipä tarvi varata lääkäriaikaa huomenna.

Nyt on nautiskeltu oikein kunnolla. Eka kertaa tänä kesänä pystyttiin kissan kanssa oleskeleman rauhassa takaterassin nurmikolla.  Ei ollut hyttysiä, eikä paarmoja, eikä remonttimiehiä ja ilmakaan ei ollut liian kuuma. Kerrassaan ihana ja nautinnollinen kesäpäivä.
 

Huh hellettä

Eipä juuri muuta jaksa kuin istua jossain varjossa heiluttamassa virkkuukoukkua. Minulta kysyttiin laumaa kettuja, joten näitä nyt sitten syntyy. Edes blogia en ole ehtinyt päivittämään kun täytyy virkkailla. 😅

Onhan näitä helteitä nyt ollut, mutta helpolla me silti vielä täällä päästään. Juttelin kaupugilla erään vanhemman iranilaisen herran kanssa ilmoista. Hänen kotiseudullaan on kuulemma nyt 50 asteen helteitä ja ihmiset nukkuvat talojensa katoilla. Vesi ja sähkö ovat poikki. Valtiolla olisi rahaa, mutta talebanit ryöstävät kaiken. Tuomoiseen kun vertaa, niin meillä on asiat aivan hyvin. Kotimatkalla bussissa päätin että heti lakkaan valittamasta helteistä ja muusta. Meillä on vettä ja sähköä ja tuulettimet senkun surisee.

Tämä kettu-äiti on saanut kuutoset. Eikä nämä ketut tähän lopu vaan tehtailu jatkuu edelleen.

 

Joulu Juhannuksena

Ensimmäiset joululahjasukat valmiina. Isot miestensukat toivotulla jalkapallokuviolla. Kuvio löytyi pinterestistä ja on jälkeenpäin silmukoitu.

Ensimmäinen joululahja saatu.😊

Eräs kylämme nuorista rouvista oli lukenut blogistani että etsin ruskeaa Tennesee-lankaa. Kun sattui kaupungin kirpparilla näkemään, niin osti ihan minua varten.  Kun emme toisiamme juurikaan tunne, hän piti lankapakettia autossaan antaaksen sen kun kylällä joskus tapaamme. Eihän siinä mennytkään kuin kolme vuotta kun satuimme juhannuksena yhtä aikaa kauppaan. Onneksi lanka ei ole pilaantuvaa tavaraa, eikä haittaa vaikka kortissa onkin hyvän joulun toivotukset. Taas saan tehtyä muutaman apinan. Ihania ihmisiä meidänkin kylällä. 😘

Käytän noissa pehmoissani Dropsin Muscat-lankaa ja se onkin nykyään ollut kesäkuussa aina tarjouksessa. Silloin tulee tilattua reilu määrä ja säästyy monta euroa.

En vain ymmärrä miksi se pitää lähettää samasta paikasta samana päivänä niin monessa pikku laatikossa. Katti on kyllä tyytyväinen kun sai oikein rivitalon. Jokaisessa laatikossa pitää vuorollaan nukkua, pylly näkyy tuolta keskimmäisestä tällä kertaa.

On niin kuuma että sekä katti, että katin heinä nuutuvat ikkunalla. Vaan eipä valiteta, kohta se on taas syksyn räntäsateet ja talven pakkaset. Nyt nautitaan.

 

Punahilkka

Virkkuukoukku tuntuu tosiaan kasvaneen käteeni kiinni, sillä en osaa millään lopettaa.  Tällä kertaa käytin villalankojen loppuja ja tein Punahilkan. Varmaan menossa mummon luo kun on kukkakimpun kerännyt käteensä. Toivottavasti susi-hukka ei tällä kertaa sekaannu asiaan.

Illan tullen Punahilkka riisuu hilkan päästään ja hamekin lähtee pois. Kukkaset ranteesta on myös irti otettavissa.  Toivottavasti joku pikkutyttö haluaa tämän omakseen.

Päätin hävittää vanhan rikkinäisen nojatuolin joka on toiminut enää kissan petinä.  Roskiksen ovessa lukee kuitenkin ettei saa jättää huonekaluja eikä elektroniikkaa. Siis linja-autollako lähden raahaamaan isoa tuolia kaatopaikalle kymmenien kilometrien päähän kun en omista omaa autoa.

Ehei, meikäläinen otti vasaran käteen ja alkoi hommiin. Sain sen hakattua vielä tuota kuvaakin pienempiin osiin. Nyt se ei ole enää huonekalu, vaan kasa keppejä ja täytteitä. Hyvin mahtui roskikseen  😉

Eikä ollut ensimmäinen kerta. Kerran olen purkanut ison pyykkikoneen meisseli apuna ihan pieniin osiin. Ainoastaan pohjassa ollut suuri betonimötikkä ei sopinut roskiin, joten sen laitoin koristamaan kukkapenkin reunaa. Kyllä hätä aina keinot keksii.

Kissa ei kovin ilahtunut puuhistani, vaan valloitti kostoksi minun käsityötuolini. Eiköhän tuostakin vielä jonkunlainen sopuratkaisu löydy.