Kansalaisopiston näyttely

Muutama pyysi laittamaan kuvia opiston näyttelystä ja tässähän niitä tulee. Pienellä kylällä on pienet tilat ja pieni näyttely, mutta ihan kiitettävästi saatiin töitä näytille.

Heti eteisessä tervetulleeksi toivottaa porukkamme ainoa mies työllään Sammontaonta. Suurikokoinen taulu ja erittäin pikkutarkkaa jälkeä. Taitava mies piirtämään ja maalaamaan.

Ensimmäistä vuotta joukossamme maalaavan Ullan ihanat joutsentaulut. En lakkaa näitä ihailemasta. Aika pienikokoiset, mutta yhdessä muodostavat näyttävän kokonaisuuden. Nämä ostaisin jos olis rahaa ja Ulla suostuisi myymään =)

Hyvän ystäväni Sadun maalaus. Sadun maalaamista on ilo katsella kun hän innostuneena lastalla vetelee paksuja kerroksia. Hänessä huomaa sen maalaamisen ilon ja jälki on aina värien huumaa. Tämän tekniikan haluan vielä joskus itsekkin opetella. Pidän Sadun maalauksista kovasti.

Toki näitä sitten on lisääkin, mutta en ala kaikkia yksitellen kuvaamaan. Vaikka meitä ei kovin montaa maalaajaa olekkaan, niin suuri määrä tauluja saatiin aikaiseksi. Minäkin peräti viisi ja kuudes on tulollaan.

Käytävää pitkin päästään kutojien tiloihin ja sinne on sijoitettu paljon pienempiä tauluja ja maisemakuvia. Marjo kävi talvella Thaimaassa ja se näkyy myös taulujen kuvissa. Minun Turkinkuvani sopi samaan ryhmään.

Kutojatkin ovat olleet oikein ahkerina. Enismmäisenä ovella tämä kaunis ryijymatto. Ihana.

Edessä oleva suurikokoinen matto on erikoinen. Toinen puoli on sininen ja toinen punainen. Hauska idea jos haluaa vaihtelua sisustukseen.

Lisää pienempiä mattoja, vai ovatko ehkä raanuja, en tiedä. Ala-oikealla on minun suosikkini.

Satu-ystäväni iloiset matot. Sopivat hienosti hänen persoonalliseen iloiseen kotiinsa.

Tämän tekeminen on vaatinutkin melkoisesti taitoa. On siinä saanut olla tarkkana että kuvio on muodostunut. Ei voi kuin ihmetellä toisten taitoja.

Itse Urkkihan se siinä. Ei synny tämmöinenkään ihan tumpelolta.

Toki joukossa myös kaitaliinoja ja muita pienempiä töitä.

Tyttäreni pääsi onneksi näyttelyvahdiksi. Kyllä työttömälle kelpaa tämmöinen viiden päivänkin työputki. Rahaa kun ei ole liiaksi elämiseen.

Ampiainen alkoi taas tekemään pesää ulko-oveni päälle, joten äkkiä virkkaamaan valepesiä. Viimekesäinen toimi ihan hyvin, mutta Ahududu leikki sen rikki talven aikana. Alla olevan aivan ihanan puutarjottimen olen löytänyt kirpparilta. Näitä kevyestä puusta tehtyjä kauniita tarjottimia olen itsekkin joskus tuonut Sisiliasta.  Voi kumpa pääsisin sinne joskus vielä takaisin.

Toivottavasti toisetkin laittelee kuvia kansalaisopistojen tuotoksista, olisi kiva katsella.

Pieni 10-vuotis arvonta

Huomasin että talvella tulikin 10 vuotta täyteen bloggailua. Oikeaa sillisalaattiahan se on ollutkin. Paljon on ehtinyt tapahtua mukavia ja ikäviäkin asioita. Mukaviin kuuluu se, että olen saanut niin monta uutta blogiystävää, kiitos siitä teille. Vaan eiköhän se sitten ole pienen arvonnan aika. Halukkaalle 5 metriä lehdykkänarua ja metri Turkista tuomaani paljettikukkanauhaa. Yksi arpa taas kaikille ja arvonpa vaikka 8.5.  Ilmoittelen sitten aikanaan voittajalle jos löydän jonkun yhteystiedon.
Onnea kaikille tasapuolisesti, vaikka palkinto tuleekin vain yhdelle =)

Pääsiäishöpinää

Pikkuhiljaa alkaa kevätmasennus hellittämään. Minäkin sain vietyä viimeiset joulutavarat ulkokomeroon ja kaivoin pääsiäiskoristeet tilalle. =) Ostin jopa keltaisen kukan kamarin pöydälle. Vaikea tässä on mököttää kun ilmat ovat mitä parhaimmat ja linnut laulaa niin koreasti aamuisin. Torstaina näin jotain ihmeellistä. Pohjoiseen suuntaava kurkiaura jossa oli 59 lintua, aivan mahtava näky.

(Kiinasta tilattuja pupuja)

MUTTA, ettei menisi liian hyvin, niin ainahan jostain tulee p..kaa niskaan. Pihapiiriin on muuttanut uusia asukkaita ja joku on tehnyt valituksen kissoista. Isännöitsijältä tuli lappu että kissat on pidettävä kiinni tai tulee kirjallinen varoitus. Viime keväänähän sitä yritin, mutta Maija livahti karkuun ja oli teillä tietämättömillä 5 kuukautta. Enää en edes yritä. Surin ja hermoilin asiaa muutaman päivän. Juttelin sitten toisen kissanomistajan kanssa ja päätimme olla kansalaistottelemattomia. Jos häätö tulee yhden kissan takia, niin sitten tulee ja muutetaan muualle. Hyvät ja kiltit vuokralaiset menettävät pelkästään kissojen vuoksi.

Kävelin kerran kaupungilla erään halpakaupan ohi ja näin ikkunasta ihania pääsiäispossuja. Kaksi kertaa piti ensin kävellä ohi ikkunaa tuijottaen ja sitten kurvasin sisälle, pakko saada edes yksi tuommoinen. Hinta ei ollut kuin 1€, joten kolmehan niitä sitten lähti meille. Istuvien possujen nenän päällä istuu perhonen. Kissatkin ovat antaneet näitten olla rauhassa, ihme ja kumma.

Näitten virkkaaminen on niin rentouttavaa ja olen jäänyt ihan koukkuun. Langanpätkiä kyllä löytyy vieläkin. Aloin siivoamaan lankavarastojani ja patalappuaineksia piisaa.=) Laitoin kolme kasaa, lumppulangat roskiin, vain askarteluun sopivat kierrätyskeskukseen ja loput takaisin talteen. Sain aikaiseksi kaksi pienenpientä kasaa ja yhden oikein ison. Eipä minun lankavarastoni siitä juurikaan pienentynyt, mutta hyvähän niitä on välillä läpi käydä.

Siskoni lähetti 55 vuotta sitten otetun valokuvan. Siinä veljeni kanssa istutaan Ylläksen huipulla.  Eipä taitaisi paikkaa enää samaksi uskoa. Ei ollut hiihtohissejä eikä hotelleita, pelkkä ihana maisema ja rauha. Tuon jälkeen en ole Ylläksellä käynyt enkä haluakkaan mennä. Haluan säilyttää muistikuvan rauhallisesta jylhästä paikasta

Nyt jatketaan tyttären kanssa pääsiäislököttelyä. Rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä teillekin.

Viiru ja morsmaikku

Kissoilla oli juuri juoksuaika ja Viirukin hommasi itselleen tyttöystävän. Ilmankos molempien ilme on nyt niin mairea. Tyttelin mekon perhosnapit sain joulukalenterivaihdossa ja tähän ne sopivatkin hyvin. Kesää kohti yritän tehdä kissoja lisääkin, mökkiläisille kesäkissoja.

Meillä selvittiin helpolla, sillä Maija ei joutunut ajamaan kuin yhden innokkaan kosijan ovenpielestä pois. Ei vanha rouva enää kosijoita kaipaa, eikä Ahududu vielä ymmärrä niitten perään haikailla.

Ystäviä on niin kiva välillä jekuttaa. Heittelin yhtenä päivänä merisuolaa jäisiin kohtiin pihalle ja naapurin rouva tuli ihmettelemään hommiani. Sanoin että kylvän suolaheinää, se kun on niin hyvää sitten kesällä salaatin joukossa. Hän innostui kovasti ideasta ja vasta kun aloin nauramaan, niin ymmärsi että puhuin lööperiä. Pitäisköhän tarjota naapurillekin suolaheinänsiemeniä ;D

Alkuviikosta sitten satoikin lunta kolme päivää ja taatusti enemmän kuin se luvattu 30 cm. Valmiiksi sulanut takapihakin on taas paksun lumen peitossa. Ikävä oli seurata kun suuri kurkiaurakin suuntasi takaisin etelää kohti. Toivottavasti tulevat vielä takaisin.

Nyt on onneksi tulossa taas lämpimämpää ja räystäät alkavat tippumaan.  Aamulla taas peipposet livertelivät kovasti koivunlatvassa. Täällä metsänreunassa onkin kaikenlaisia lintuja runsaasti ja kiva on seurata uusien muuttolintujen saapumista.

Toivottavasti sunnuntaina on kaunis aurinkoinen päivä että pääsen äänestämään. Nyt on niin tiukka tilanne poliitiikassa että meikäläinenkin vaikka konttaamalla menee äänensä antamaan ;)

Peppejä ja mustaleski

Sain suuremmanpuoleisen tilauksen Pepeistä ja minähän teen mitä pyydetään. Pieniä tein jo aikaisemmin ja nyt isoja lisää. Oranssia lankaa jouduin tilaamaan, mutta muuten langat löytyivät omista varastoista. Hyvä saada varastoja pienemmäksi. Ajattelin että nämä jo riittäisi.....

....mutta kun vauhtiin pääsin, niin tein vielä pari lisää. Jokohan nyt Pepit piisaisi Saksan lapsille vähäksi aikaa =) Apinavarastokin huutaa tyhjyyttään, joten kaippa niitäkin olisi hyvä taas välillä tehdä. Kysyjiä kuitenkin aina välillä ilmaantuu.

Täällä metsäreunassa huomaa kevään tulon. Lunta on vielä paksuin kerroksin varjonpuolella, mutta linnut laulavat jo niin kauniisti aamuisin. Tällä viikolla ilmestyi jo kolme peipposta pihapiiriin. Onkohan vielä liian aikaista niille jos luvattu lumisade saapuu ensi viikolla. Kevään ensimmäinen paarmakin kökötti ikkunalasissa ulkopuolella auringon paisteessa.

Kansalaisopisto-illat ovat loppusuoralla ja hyvä niin. Maalausinto on laskenut tässä kevään mittaan ja mieluummin melkein olisin jäänyt kotia löhöilemään. Jospa sitten kesän aikana saisi taas uutta puhtia ja uusia ideoita tauluihin. Tämän mustanlesken kutomaan verkkojaan sain kuitenkin tehtyä loppuun asti. Ajatus muhi jo syksyllä ja tulipahan nyt sitten maalattua.  Kuvasin ylösalaisin , joten valo on vähän hassusti alareunassa.

Vapun kieppeissä on opiston näyttely ja oma tyttäreni on valvojana. Työttömälle vähän lisätuloja ja  minäkin pääsen samalla takahuoneeseen maalailemaan. Täytyyhän minun käydä pitämässä tytölle seuraa ja viedä syötävää ettei nälkä yllätä kesken kaiken =)

Nyt on lähdettävä pihalle tekemään kesää. Lapiolla yritän rikkoa paksua jääkerrosta että sulaisi edes pikkuisen nopeammin.

Urho ja kissa

Viimeisin valmistunut työni. Öljyväreillä, koko 40x50. Jotenkin olen tuntenut omakseni nämä vanhat mummot ja papat kissoineen. Niitä teen kauan ja hartaudella. Kissa on aikalailla meidän Maijan näköinen.

Vielä olisi pari keskeneräistä tulollaan, mutta opistoa on enää kaksi kertaa. Onneksi tyttäreni on lupautunut vartijaksi näyttelyyn, joten ajattelin käydä niinä viitenä päivänä takahuoneessa maalailemassa. Kotona ei maalaminen oikein onnistu, sillä pikkukissa auttaa joka asiassa. En halua että työni on täynnä kissankarvoja ja kissa öljyväreissä. Ensi syksynä taas jatkan opistolla, siihen asti voin miettiä malleja.

Tiet ovat sulana meilläkin, ihanaa. Pääsen pyörällä kauppaan =)

Kevätväsymystä

Valon määrä lisääntyy koko ajan ja yrittää herättää minutkin talvihorroksesta. Kroppani on kuitenkin toista mieltä, väsyttää ja masentaa, eikä tuo jatkuvasti harmaa taivas auta olotilaa ollenkaan. Yhtenä päivänä kuitenkin paistoi aurinko ja Maija nautti tilanteesta täysin rinnoin. Osaisipa itsekkin nauttia noin rennosti. Eiköhän tämä olotila mene kuitenkin taas ohi kun aurinko löytää tiensä meidänkin taivaalle. Aurinkoisia päiviä meille kaikille toivottaen ...sude

Synttärikukat

Tuulikki arpoi syntymäpäivänäni kukkien siemeniä ja voitto osui sopivasti minulle, Ahkeraliisan ja Sinitähtösen siemeniä. Yleensä kasvatan suurimman osan kesäkukistani omista siemenistä, mutta viime kevään muuton takia jäi taimet kasvattamatta. Joka kesä on ollut purkeissani Ahkeraliisaa, vaan viime kesänä en saanut edes valmiita taimia mistään, joten jäi siemenetkin saamatta. Tämä lähetys pelasti seuraavan kesäni, olen tosi tyytyväinen. Varuilta kylvän noita vähän eri aikoina, että varmasti saan edes osan kasvamaan. Minulla kun ei ole mitenkään hääppönen multasormi. 

Sinitähtönen oli nimeltään outo, mutta kuvasta tunnistin senkin. Nyt sitten terassillani kasvaa tästä lähtien sitäkin. Toivottavasti onnistun, eikä kissakaan syö kaikkia mahdollisesti esiin nousevia taimia =)

Sain isomman tilauksen Pepeistä, joten niitä nyt vain toistaiseksi täälläkin kuvina. Nämä ovat niitä pienempiä ja kohta alan tekemään isompia. Ahududu-kissa auttaa roikkumalla langoissa ja piilottamalla jatkuvasti virkkuukoukkua. Kai se meinaa että välillä voitais leikkiä jotain muutakin. 

Ihanaa kun tiet alkavat sulamaan.  Kohta saan laittaa pyöräkelkkani kesäsäilöön ja ottaa polkupyörän käyttööni. Kunhan nyt ensin kuivaharjoittelen sitä kypärän käyttöä piilossa kotona =D =D 

Tietsikka temppuilee

Vanha koneeni on alkanut temppuilemaan enkä ole päässyt nettiin ollenkaan. Kun on tottunut hoitamaan laskunsa ja muut asiat netissä, niin tässä onkin ollut pähkäilemistä. Onneksi tietokoneista tietävä tyttäreni sai tämän taas jotenkin toimimaan, mutta saas nähdä kuinka kauan. Kai tässä on uuden osto edessä vaikka varaa ei olisikaan. Eihän siinä muu auta kun ei ilmankan enää pärjää.

Nyt on ollut sitten aikaa enemmän käsitöille ja kirjojen lukemiselle . =) Suuri kasa puolivalmiita töitä ja nämä ihan tilaustyönä tehdyt muumisukat parivuotiaalle. Onneksi olin tulostanut muumikuvion jo aikaisemmin. Tein sen silmukoimalla muuten valmiiseen sukkaan. Monta kertaa sain kuviota purkaa kun olin huolimaton ja jätin välillä kerroksia tai silmukoita tekemättä. Ostaja oli kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja se on pää-asia.

Tuli taas vuosi lisää ikääni ja sain siskoltani lahjaksi pyöräilykypärän. No jaa, ei sitä tule kuitenkaan käytettyä =) Vai laittaisinko sen päähäni kun lähden rollaattorilla kylälle, hihi =D . Paperi oli kuitenkin niin mieluisa että sillä leikittiin monta päivää. Parempi lelu kuin kaupan kissanlelut.

Saas nähdä kauanko taas pääsen nettiin. Ei siis mitään hätää vaikka lakkaisinkin välillä kirjoittelemasta. Nettini on sipannut, en minä ;D

Ekologista esipesua

On täällä muutakin tehty kuin rollaattorilla hurjasteltu ;) Tämmöisiä Molla-Maijoja on tosi kiva tehdä. Silmät ja ruusut olen Kiinasta tilannut ja nopeuttavat valmistumista mukavasti. Näihin saa hyvin menemään villa- ja akryylilankojen loppuja ja teen lisää heti kun aika antaa myöten.

Pyöräkelkkaani jo vähän tuunasin. Toiseen sarveen kiinnitin pari kukkaa ja toisessa on kiinnitettynä pieni huomiolamppu. Nyt erotan omani helpommin kaupan edessä olevasta rollaattorijonosta. Olishan se noloa jos nappaisi mukaansa väärän kelkan ;) Olen jo valmiiksi suunnitellut mitä lisäilen lähempänä kesää, ainakin kukkia lisää.

Nyt kun ei ole ollut tilauksia olen aloittanut monia uusia töitä. Minusta on mukava kun on monta kesken, voi jatkaa aina sitä mikä tuntuu sillä hetkellä mieluisimmalta. Parin päivän sisällä nyt tuli kuitenkin monta tilausta pehmoista ja lastensukista. Ne ensin ja tämä kasa saa jäädä odottamaan parempia päiviä.

Meillä kierrätetään ja säästetään kaikessa. Apulainen huolehtii astioitten esipesusta, säästyy tässäkin vettä ja energiaa ;) Välillä tuntuu että apulainen saisi olla vähemmän innokas auttamaan. Käsitöiden teossa siitä on enemmän haittaa kuin iloa. On se kuitenkin ihanaa että on tuommoinen kaveri.

Toivottavasti tänään on talven viimeiset lumisateet ja joutaishan se pakkanenkin jo hellittämään. Iloa ja lämpöä teidän kaikkien päiviin.

"Etiäpäin" sano mummo lumessa

Jo on ilmoja pidellyt. Lähin ruokakauppa kahden kilometrin päässä on tuottanut huolta ja lihaskipuja. Ei ole päässyt pyörällä eikä potkurilla, eikä noita painavia ruokakasseja ole meinannut kotia asti jaksaa raahata. Omaiset ovat pitäneet hyvänä vitsinä kun olen puhunut rollaattorin hankkimisesta.

Vaan kun minulle tarjottiin 50€:lla toimivaa rollaattoria, niin oitis tartuin tarjoukseen. Oikea hinta 450€, tämä siis aivan pilkkahinnalla. Heti kauppamatkalla pääsin testaamaan ja kyllä on kätevä peli täällä korvessa. Pääsee hangessa ja hiekoitetulla tiellä. Jos toiset nauraa kulkupelilleni, niin naurakoot, minä en semmoisesta välitä. Hyvähän se vaan on jos ihmisillä on hauskaa. Kesemmällä otan kuitenkin taas polkupyörän käyttööni.

Maijakin tykkää tästä. Hyvä penkki tarkkailla ympäristöä.

On tämä muutenkin hyvä, tällä saa tietyn statuksen.  Kun ensimatkalla kompastuin jalakseen ja lensin polvilleni, niin heti pysähtyi kaksi autoa tarkistamaan tilanteen. Ettei vaan vanhalle mummolle käynyt huonosti. Jos olisin ilman sitä kaatunut, niin ohi olisivat ajaneet ja puhuneet että taas siellä joku humalainen könyää hangessa =) Syksyllä kaaduin pyörälläni ravintolan lähellä, eikä kukaan tullut auttamaan. Katsoivat vaan hyvin paheksuvasti ohi mennessään, vaikka taatusti  olin selvinpäin.

Kyllä mulla nyt on mistä valita, kun on potkukelkka, polkupyörä ja pyöräpotkuri ;) Enkä taatusti oo noin lihava, kamera valehtelee =D =D =D

Jämät ja romut talteen

Käsitöitä päätellessä jää aina niitä tosi lyhkäisiä langanpätkiä, jotka toiset surutta heittää roskiin. Minä ole niin pihi langoistani, että kaikki hyötykäytetään. Kaikki paria senttiä pitemmät reilusti solmulla yhteen ja mukaan virkkaukseen. Sivupöydälläni on aina tämmöinen työ meneillään johon pikku hiljaa virkkailen tulleet pätkät, joten eivät pyöri missä sattuu.

Ihan huomaamatta niistä syntyykin sitten patalappuja. Mitä enemmän solmuja sisällä, sitä parempi , paksuja ja jämäköitä. Minusta ne ovat niin koreita, että ihan pikku lahjoiksi kehtaan antaa. Aiemmin syksyllä tein pari tyynyä samalla keinolla ja hienoja ovat, mummolatyyliä sisustukseen ;)

Meillähän ei muutenkaan heitetä roskiin mitään jota voi vielä käyttää. Naapuri oli hajottamassa kirjahyllyään roskikseen kun tulin paikalle ja ehdin osan pelastaa.  Mitä parhain kaappi  langoilleni ja Ahududukin tykkää kiipeillä siellä. Toinenkin lasiovi on tallella, kunhan saan sen laitettua takaisin paikalleen. Ihana nahkainen Madeiralta tuotu salkku on aikanaan pelastettu kirpparin roskiksesta ja säilyttää nykyään lankoja.

Minäkö muka hamsteri !!! Niinhän ne jotkut väittää, mutta minä en myönnä sitä =D On hienompaa sanoa että vältän kerskakulutusta ja säästän luontoa.

Selvästikin kevät on etu-ajassa. Sain tänään siivottua loputkin joulutavarat pois vaikka ei vielä olekkaan pääsiäinen.  Yleensä ne väistyvät vasta pääsiäiskoristeiden alta komeroihin. Hyvä minä !!!! =D

Hummani hei

Aloin opettelemaan hepan tekoa ja tämä on vasta harjoituskappale. Ohjetta katsoin englantilaiselta sivulta johon löytyy linkki tuolta sivupalkistani Suden idealootasta. Aivan tarkkaan en ohjeita seurannut vajavaisen kielitaitoni ja kärsimättömän luonteeni vuoksi. En ole ihan tyytyväinen tähän malliin, mutta tältä pohjalta on hyvä ruveta suunnittelemaan omaa mallia. Tästä tuli aika iso villalangasta virkattuna.

.

Polle sai seurakseen keväthangille uuden Peppi Pitkätossun. Tuuli vain essua heiluttelee ja pistää harjan hulmuamaan. Pepin oma hevonenhan on pilkullinen, ehkä senkin saan joskus tehtyä.

Kyllä on nyt liukkaat kelit. Tällä hetkellä ei pääse pyörällä eikä potkurilla kaupalle, hankalaa. Älkäähän te muutkaan katkoko koipianne liukastellessanne.

Lemmikkejä ja rosvoja

Syksyllä sain ehdotuksen maalata mäyräkoira ja minähän teen mitä käsketään ;) Siinä se lemmikki nyt hyppelee koiranputkien ja lemmikkien seassa. Kokoa taululla on 40x40 ja vielä puuttuu loppupetsaus. Nyt on sitten tämän vuoden kukkataulu tehtynä ;) Seuraavaksi onkin sitten kissa tulossa, tietenkin =)

Kevät tulee kohisten ja ensimmäiset "muuttolinnut" on havaittu Keski-Suomessa. Teitten sulaessa ajelevat paketti-autolla etsimässä tyhjiä asuntoja ja sitten muuttaa vähänkään arvokkaammat tavarat muille maille. Jos joku on kotona, niin esittäydytään milloin minkäkin edustajaksi, vakuutusvirkailija , vahinkotarkasta ja muita sopivia ammatteja. Uusin keino on että toinen jututtaa etu-ovella ja toinen hiipii katsomaan olisiko taka-ovi jäänyt lukitsematta. Onneksi meidän kylällä tieto leviää nopeasti ja osataan olla tavallista tarkkaavaisempia. Onnistuneita ryöstöjä kuitenkin sattuu aina välillä. Vaikka omakoti- ja rivitalo-asunnot ovatkin mukavia, niin rosvoille ne ovat houkuttelevia kohteita.

Vaan aurinko paistaa ja linnut laulaa, ei kanneta murhetta maallisesta omaisuudesta. Jos minun roinat jollekin kelpaa, niin vieköön =D

Pieni merenneito

Vihdoinkin jotain uutta mallia. Pieni merenneito, joka ei niin pieni kuitenkaan ole kun pituutta on kolmisenkymmentä senttiä. Siitä onkin jo kymmenen vuotta kun viimeksi olen merenneitoja virkkaillut. Käteeni osui kuitenkin kiiltelevä sinikirjava akryylilanka josta heti tiesin että merenneidon hiukset siitä pitää tehdä. Ohjeita ei tavan mukaan taaskaan ole, vähän kuitenkin mittailin muistiin vartalon osien pituuksia, ettei seuraavaa tarvitse niin monta kertaa purkaa.  Oikeastaan olen aika tyytyväinen tähän ja taidan tehdä näitä lisää.

Tuttua ja turvallista on hyvä tehdä välillä ja pari pienempää apinaa syntyi taas. Taitaa olla jo 600 kappaleen raja ylitettynä apinoitten suhteen. Näitten teossa ei enää tarvitse juurikaan miettiä eikä varsinkaan purkaa, ohje on jo niin taottuna takaraivoon.

Ihanasti on lumihanget vajenneet päivän aikana. Näkyy vaan pitävä paikkansa sanonta että mikä menee ylös , tulee myös alas. Lunta näkyy taas satavan nyt yö-aikaan, mutta kyllä se kevät sieltä vielä tulee.

Kissoja ja apinoita

En ole vähään aikaan tehnytkään apinoita, joten niitten virkkaaminen taas tuntui oikein mukavalta. Hyvähän niitä on pari olla varastossakin kun niitä aina välillä kysytään. Vielä löytyi onneksi kopastani ruskeaa Tenneseetä ja taidan saada niistä vielä muutaman apinan kasattua.

Meillä asuu "rivitalokyttääjä". Pienikin ääni pihalta ja eräs on heti tuijottamassa säleverhojen raosta. Varsinkin aura-auto on mielenkiintoinen. Täytyyhän sitä seurata että tekee työnsä kunnolla =) Minä jos juttelen jonkun kanssa pihalla, niin katti huutaa koko ajan oven takana, että minäkin haluan sinne juoruilemaan. Ei voi olla toista noin uteliasta kissaa olemassa =)

Maijaa ei vois aura-autot vähempää kiinnostaa. Lintujen ruokailua sentään viitsii seurata ja lintuja meidän pihassa tuntuukin piisaavan oikein kiitettävästi. 

Hyvin on Maija soputunut nyt uuteen kotiin viime kesäisen karkumatkan jälkeen. Olen antanut se kulkea vapaasti ulkona, mutta Maija vain piipahtaa pihalla ja tulee kiireesti takaisin sisälle. Taitaa vähän pelätä pihan paria isoa kollia. Hyvä niin, pysyypähän kiltisti kotona minun seuranani.

Ihanaa kun pakkanen on lauhtunut ja huomenna voisi tehdä vähän lumitöitäkin, ihan vaan kuntoilumielessä.