Joulukalenteri 1-6 ja kierrätyskeskuksesta

Minun joulukalenteri-ystäväni on Leena , kiitos hänelle hyvin osuvista paketeista. Onneksi alussa oli heti nameja, sillä olen kovin perso herkkujen perään ." Vielä se sokeri sulaa vanhankin suussa " ;D Heijastin on tarpeen pimeällä kylätiellä ja tonttu-enkelit askarrellaan yhdessä tyttären kanssa. Noihin suklaarusinoihin tuli himo ja olen kohta napostellut ne kaikki =)

Jouduin piilottamaan joulukalenterini kaappiin, sillä se on liian jännittävä pienelle kissanpennulle. Jatkuvasti se varasteli paketteja ja yritti repiä niitä auki. Ihan kuin pienet lapset, paketit on piilotettava =)

Tästä kuudennen päivän paketista tykkään erikoisesti. Ei jouda kissankupiksi, vaikka Leena semmoista vähän ehdottikin =) Tämän paikka on koko joulu-ajan pöydällä herkkuja täynnä. Kelpaa siitä vieraillekin namuja tarjota.

Leena on kirjoittanut joka pakettiin pienen kirjeen ja se on minusta hieno ajatus. Se tekee paketeista jotenkin henkilökohtaisempia, minua se erikoisesti miellyttää. Empä itse keksinyt moista tehdä.

Viikolla pääsin naapurin kyydissä kierrätyskeskukseen ja tulihan tuota tilpehööriä ostettua "kun halvalla sai". Kaikki nämä viisi esinettä yhteensä 4€. Olin jo kesällä katsellut tuota lappalaispoika säästölipasta ja onneksi se oli vielä tallella. Nyt se on minun ja pääsi näin hyvään seuraan.  Alla oleva  iso rautalanka-narukori oli vähän kalliimpi, peräti kaksi euroa, mutta tosi kätevä piilotta esim. käsityöpusseja piiloon Ahududulta.

Koko pehmovarastoni on nyt tyhjäksi myyty, mutta pari aikaisemmin tilattua Viirua ja Pepin vielä tein. Kolmet tilatut sukat pitäisi vielä ehtiä neuloa. Tavalliseen tapaan oman kylän väki havahtui nyt vasta kyselemään pehmoja, eipä ole enää. Olen kylmästi sanonut kaikille etten ehdi enää tekemään. 

Minäkin haluan laittaa joulua omaan kotiini, joka tällä hetkellä on kuin myrskyn jäljiltä. Sitä mukaa kuin lattialta kerään lankoja ja tavaroita, Ahududu pudottelee toisaalla uusia. Taitaa olla aivan turha yritys siivota, mutta koitan kuitenkin pahimmat kasat piilottaa enen joulu-aattoa =)

Mausu ja Ahududu

Löytyi niin kaunis kuva Mausukasta että halusin sen vielä laittaa tänne. Nyt vähän jo helpottaa kun sain Mausun haudattua, ei tarvitse sitä enää murehtia. Mausu pääsi hyvän ystäväni kesämökkitontille, korkealle mäelle metsän reunaan, oman emonsa viereen. Onneksi maa ei ollut vielä kovin syvälle jäässä, mutta olihan siinä naisporukalle kuitenkin hommaa. Vielä lähtiessä laitoimme lyhtyyn kynttilän palamaan.  Sinne lähti Mausukka kissojen taivaaseen emonsa ja siskonsa luo.

Itselläni vaan on vieläkin ihan vetämätön olo enkä saa mitään aikaiseksi. Onhan minulla onneksi tämä reipas apulainen Ahududu, joka kovasti jo sisustaa joulua meille. Meillä vaan on niin erilainen maku sisustuksessa. Minä en ymmärrä esim.  miksi meillä on pitza lattialla ja eteisen matto sängyssä. Mitähän kaikkea muuta tuo vielä ehtii järjestää. Kaikessa se kuitenkin on innolla mukana. pikkuinen villikkoni.

Iloa ja surua

Mikäs se sieltä kurkistaa. Minun joulukalenterini, jonka sain Joulukalenterivaihdossa. Tänään olen vaan ollut niin kiireinen aamulla ja surullinen lopun päivää, etten ole edes tätä jaksanut aukaista. Huomenna sitten paremmalla mielellä.

Aamulla lähdettiin kylän joulumarkkinoille. Myynti-aikaa kolme tuntia, enemmänkin olisi saanut olla, mutta olen silti ihan tyytyväinen päivän tuotokseen. Ovelana myyjänä laitoin tietenkin nuket ja muut pehmot juuri lasten silmien korkeudelle, että he varmasti huomaavat tahtoa niitä ;) Kaikki pehmot sitten menivätkin, sukat ja huivit sain kaikki tuoda takaisin kotiin. Meidän kylällä ei toisten tekemiä sukkia osteta, se vaan on niin. Jokaisella on ainakin yksi himoneulova sukulainen.

Paras oli kyllä hyvin poliittisesti valveutunut hieno rouva, joka tuli kysymään olisiko meillä 5€:lla aikuisten villasukkia. No eipä ollut , eikä toivoakseni löytänyt muiltakaan. Toivottavasti meidän kaikki poliitikot eivät ole yhtä kaukana todellisuudesta.

Vanha Mausu-kissani on jo muutaman päivän ollut kokonaan syömättä, eikä ole tahtonut uloskaan. Katsoin että kaikki ei nyt ole kohdallaan. Aamulla käveli pari metriä ja lysähti, takapää ei enää kannattanut. Kyllä tuntui pahalta lähteä markkinoille myymään. Silittelin Mausun onneksi hyvin ennen lähtöäni ja puhuin että mennään lääkäriin kun palaan. Sovin jo ystäväni kanssa että hän lähtee kuskaamaan kaupunkiin päivystävälle.

Kyllä niin pelotti tulla takaisin kotiin, kun ei tiennyt mitä täällä on vastassa. Mausu makasi kuolleena vessan lattialla. Ilmeiseti kuoli vanhuuteen, mutta oli silti yllätys minulle ja suuri surun paikka. Nyt minulla ei sitten ole enää kuin kaksi kissaa. Toinen yli 10v ja toinen puoli vuotias. 

Toivottavasti tämä suru helpottaa minulta ja tyttäreltä ennen joulua.

Käsitöitä ja puhelinhuijari

Ensin alkuun kuva Ahududusta, kun se vaan on niin rakas. Tullessaan vajaan kilon rääpäle painaa jo yli kaksi kiloa ja uskaltaa jo kiusata isoja kissoja. Siinä minulle seuraa loppu elämäkseni.

Mutta sitten siitä puhelinhuijarista.

Jokos teille on tullut ihmeellisiä soittoja vieraasta numerosta?

Minulle alkoi tulemaan useita soittoja päivässä ja kun vastasin, sieltä ei kuulunut mitään ja soittaja sulki puhelimen. Onneksi en soittanut takaisin selvittääkseni soittajan. Tytär alkoi sitten ottamaan asiasta selvää ja tämmöinen tieto löytyi. Kopioin tyttären viestin

https://www.kukasoitti.fi/numero/0409401660

Estolistalle kaikki 0409401 - alkuiset numerot. Älä soita takaisin tai puhelusi kääntyy maksulliseen numeroon! Soittavat mm numeroista: 0409401660 0409401101 0409401314 0409401401

Tuolla www.osoitteessa on lisää keskustelua aiheesta. Moni on näitä puheluja saanut. Toivottavasti teistä kukaan ei ole tähän huijaukseen sortunut. Kaikenlaista huijaria tämä nykyteknologia tuokin tullessaan

Vaan olenhan minä näitä käsitöitäkin värkännyt. Tonttutytöt meni fb:ssä kaupaksi, joten piti tehdä uusi ja hän sai seurakseen pari muumihahmoa.

Nipsun tein ihan tilaustyönä. Mukavahan näitä on värkkäillä.

Olen minä ollut muutenkin ahkerana. Tänään sain aikaiseksi kesävaatteet pois komerosta ja villapaidat tilalle. =) Jokohan se oli aikakin, kun ulkona on pakkasta ja joulu lähestyy.

Ai että minua nauratti kun tähän törmäsin fb:ssä. Olemme naapurin äkäisen ukon kanssa nykyään hyviä kavereita ja ystäväni kiusaavat minua jatkuvasti, että siitähän sinä itselles ukon saisit. Tässä selitys miksi ei onnistu, naapurilla on sähkömopo, minulla ei. ;D  ;D ;D

Keskeneräisiä valmiiksi

Niin kiirettä pitää, ettei meinaa ehtiä kirjoittelemaan ollenkaan. Päätin tehdä nyt jouluksi näitä keskeneräisiä valmiiksi, eikä ne suinkaan tähän lopu. Naisten sukat ja lasten lapaset eivät olleet kuin koristelua vaille. Itse tykkään tästä kissakuviosta. Valmiisiin silmukoimalla tehty, helppo ja nopea.

Laitoin fb-ryhmiin näitä pehmoja myyntiin ja menekki yllätti minut täysin. Yhden ketun ehdin tehdä ja muut olivat valmiita aikaisemmin tehtyjä. Vielä on muutamia, joita lupasin tehdä ennen joulua, kun ei valmiita enää ollut varastossani. Siitä se kiire sitten syntyikin =)

Toivottavasti voittoputkin aukesi taas ;) Voitin jo toisen kerran blogi-arpajaisissa.  Nämä minulle niin sopivat korvakorut tulivat Viltsu Marin Inspiration blogista.  Olen niin kova juomaan kahvia, mukitolkulla joka päivä, joten kahvipaketit sopii korviinkin heilumaan. Pienenä ollessani äiti sanoi, että jos lapset juovat kahvia heille tulee ruskeat silmät. Ilmankos minun silmäni ovat edelleenkin ruskeat.

Kiitos Viltsu Mari korviksista ja hyvää joulunalus aikaa.

Pikkuhiljaa joulua

Pitkään aikaa en olekkaan arvonnoista voittanut, mutta nyt onnisti Päden pajassa. Siinä blogissa on niin kauniita sisustusjuttuja että kannattaa kurkata. Nämä kauniit rautalankasydämet arvontaan oli lahjoittanut Puutarhurin Maja. . Kaunis kiitos molemmille.

Hienoa näissä on , että sisuksen voi vaihtaa mielialan mukaan. Minä laitoin kuusenoksan, tähtivalot ja käpyjä satsumankuoritähtien kanssa. Voi olla että sisus vielä muuttuu ennen joulua =) Ajattelin laittaa nämä seinälle alekkain roikkumaan, kunhan ensin saan sen naulan seinään ;)

Ja olenhan minäkin tuunannut. Kirpparilta löysin narukranssin valoilla kahdella eurolla. Lisäsin siihen punaisia tekomarjoja ja tarkoitus oli laittaa hieno hopeinen rusetti. Siinä vaiheessa vaan rusetti oli kadonnut ihmeellisesti jonnekin ja jouduin tyytymään tekokukkiin. Tuo Ahududu-riiviö auttaa joka asiassa ja jatkuvasti on tavarat hukassa, tai ainakin lattialla. On se semmoinen mamman-kulta, kaikessa mukana.

Pikkuhiljaa tontut lisääntyvät huushollissa. Tällä tontulla on vähän blingblingiä myssyssä ja puserossa. Mausua vaan ei moiset tontut hetkauta suuntaan eikä toiseen. Kunhan sapuskaa piisaa kupissa, niin se riittää.

Haisuli-sukat

Olen kyllä innoissani, sillä olen saanut muutamia sukkatilauksia. Sukkia vaan on niin mukava neuloa.

Nämä ovat Haisuli-sukat kokoa 46, 7-veikasta. Tykkään itse kovasti tästä Novitan uudesta farkunsinisestä väristä, tulee niin eläväinen pinta. Fb:stä kyselin kuinka pitkä varsi tämän kokoiseen ja yleinen vastaus oli 18-20cm. Tein kuitenkin 22,5 cm ja olisi minusta ihan hyvin voinut olla pitempikin. Haisulin kuva on Marja-Leena Kejosen suunnittelema fb:n "Voihan villasukka" ryhmästä.

 Sain vapaat kädet  suunnitella itse sukat ja Haisuli minusta vaan sopii niin hyvin miesten sukkaan =)

Naisille karusellisukkia, koko n. 38-39, myöskin 7-veikasta. Tämä on kyllä niin mukava malli neuloa. Minä kun olen tämmöinen itsekseni höpöttävä, niin täytyyhän sukillekin nimi antaa. Nämä ovat Lappi-sukat ja Suomi-sukat, ei liene vaikea arvata kummat ovat kummat.

Höysteenä näissä tietenkin on kissankarvoja, toivottavasti saajat eivät ole kovin allergisia. En vain saa neuloa ilman että Ahududu pyrkii syliin. Tytär väitti että se on lellivauva, ei kai sentään ;D

Meillä pärjätään ilman miehiäkin =)

Tytärkin innostuu välillä virkkailemaan minua katsoessaan. Värkkäili itselleen pienen marsun jossain kuvan nähdessään, joten ohjetta ei tähänkään. Kovin on soma minusta. Saisi tehdä minulle samanlaisen.

Ja mihin minä muka miehiä tarvitsisin =D Pyörästä vääntyi etuvanne lentäessäni niin ettei enää pystynyt edes taluttamaan. Tytär ei kuitenkaan käytä omaa pyöräänsä, joten nappasin koko eturenkaan hänen pyörästään. Olihan se vähän vaikea irti saada kun oli niin hyvin ruostunut kiinni. Vaan lopulta sain sen vaihdettua tähän tyttären ollessa assistenttina.  Vähän on isompi kuin takarengas, mutta eiköhän tuo aja asiansa jos vain pysyy paikallaan. Muuten voi käydä köpelösti =)

Niin että mihin meillä muka miehiä tarvitaan, kun kaikki osataan korjata itsekkin. ;) Talonmies on kyllä muutaman kerran sanonut, että en saa korjailla itse paikkoja kun se on heidän hommansa. Vaan höh, minähän en odottele viikkoja jos osaan itsekkin korjata. =D =D =D

Pohjolan emäntä

                                             

                                            

Opiston maalauskurssi on kohta puolessa ja sain ensimmäisen työni valmiiksi. Tänä vuonna aiheeksi annettiin taas Kalevala ja koska se ei oikein innostanut minua, niin tekaisin sen heti alta pois. 

 Paremman innon puutteessa tein sitten Pohjolan emännän tekemään taikojaan seidan viereen. Empä ole kovinkaan tyytyväinen tähän työhöni. Saa kelvata, toivottavasti keväällä taas innostus maalaamiseen löytyy.

On nuo kissat vaan mainioita tapauksia. Kesällä talonmies otti pihasta vanhan pensaan pois ja mitä lie ainetta laittanut kantoon, mutta kissat ovat rakastaneet sitä. Varsinkin Maija on jaksanut kiehnätä itseään siihen , nuoleskellut ja pureskellut kannon tynkää.

 Eilen sitten joku naapuruston kolli osui paikalle ja ihastui myös kantoon. Ainakin puoli tuntia hieroi itseään siihen ja pureskeli sitä, selvästi oikein nautiskeli. Aamulla Maija lähti ulos ja syöksyi suoraan kannon luo. Huomasi heti että jotain on vialla, kiersi ja haisteli sitä, mutta ei alkanut ollenkaan tavallista kiehnäämistään. Lopulta hyppäsi kannon päälle ja pissasi siihen ja tuli pois.  Mitäs siihen sanot naapurin kolli =D

Nyt ei ajeta enää pyörällä

Nyt sitä sitten tuli ja paljon, eipä olisi ollut väliksi vielä. Kuva on naapurin parvekkeelta. Asun tässä alueella jossa sitä taisi tulla lyhyellä ajalla eniten. Liikenne oli tunti tolkulla aivan poikki jopa pääteillä, miten lie sitten sivuteillä

Minä otin ennakkoa jo eilen. Kävelytiellä tekivät ojaremonttia ja olivat laittaneet kaikenmoisia esteitä tielle. Minä tietenkin onnistuin törmäämään semmoiseen ja suistuin vauhdilla pyöräni kanssa pää edellä parimetriseen monttuun. Se muuten sattui. Pari autoa ajoi kylmästi ohi, mutta kolmas pysähtyi ja ihana nuori mies tuli auttamaan. Oli kuulemma näyttänyt niin hurjalta että hän pelkäsi pahinta. 

Illalla vielä niin kipeeltä tuntunutkaan, mutta aamulla en meinannut sängystä ylös päästä kun joka paikka oli kipeenä. Suuria särkeviä mustelmia joka paikassa ja polvi turvoksissa, päätä ja ranteita särki, mutta vielä en tästä lääkäriin lähde kun mitään ei kuitenkaan ole mennyt poikki. Onneksi ojan pohja oli paksussa mudassa, muuten olisi käynyt pahemmin. Ylös päästyäni näytin kuin pikkulapselta joka on päässyt leikkimään mutalammikossa. Jopa laukun sisällä oli kunnolla mutaa.

Eniten harmittaa että pyörä meni ajokunnottomaksi. Etuvanne vääntyi niin pahasti mutkalle ettei edes taluttamaan pyörää pysty. Milläs minä nyt tuonne kauas ruokakauppaan kuljen. Tytär sanoi että nyt minulta otetaan polkupyöränajokortti pois ja annetaan tilalle rollaattorikortti. =D

Tänään olen sitten pysytellyt koti-oloissa potemassa ja kutonut vain sukkaa. Eihän täällä aika pitkäksi pääse kun minulla on tämä erityisen vilkas apulainen, joka pääsee kaikkialle pudottelemaan tavaroita.

Pehmoja taas

Näitähän minä täällä vaan virkkailen, mitä nyt Ahududulta saan tehdyksi. Tykkää niin kovasti juuri silloin tulla syliin kun yritän jotain käsityötä tehdä. Aika tuttua kai muillekin kissa-ihmisille =)

Ihanaa, sain sukkatilauksen. Sukkia on niin mukava neuloa. Ei meinaa ehtiä nukkumaan kun mietin minkälaiset tekisin.

Joulu on jo niin lähellä, että tilasin jo itselleni joululahjan. Kun ostaa itse, niin saa just sen minkä haluaa. En kehtaa keltään pyytää semmoista hömppähömppää eli jouluista soittorasiaa. Mutta kun se oli niin ihana, laitan kuvan kunhan saan sen. Saman tapaisen ostin viime joulun alla Tallinnasta puolta halvemmalla, mutta nyt ei ole varaa lähteä reissuun, Ahududun lääkitys on tullut sen verran kalliiksi.Vaan mitäpä ei kissahullu olisi valmis uhraamaan kissansa takia =)

Ensimmäiset jouluvalot jo virittelin pihalle. Lunta ei olisi väliksi vielä tulla.

Viirulla kaveri

Joulukuuhun on enää 6 viikonloppua, joten Viiru-kissakin sai tonttukaverin. Näitä on niin mukava tehdä ettei osaa lopettaakkaan. Kaupoissa näkyy jo kovasti joulu, joulusuklaat ovat saapuneet meidänkin kyläkauppaan kiusaukseksi.

Sielun silmin blogista luin mukavan jutun: "Mieti tarkkaan mitä toivot.....saatat saada sen".

Poikani aina tinkaa (järkeviä) joululahjatoivomuksia. Nyt minulla on lista valmiina :

1. Kissanpissahiekkaa, paakkuuntuvaa

2. Iso säkki vessapaperia

3.Merenrantahuvila (mieluummin Pohjanmaan rannikolta)

Valitkoon siitä. Kamala jos saankin tuon huvilan. Milläs minä kuljen sinne tämän kissalaumani kanssa.

Fb:ssa tämän kuvan jo julkaisinkin. Näin nätisti me öisin pelataan Mahjongia. Toista on päivisin kun katti syöksyy vauhdilla näppäimistön yli. Mitä ihmeellisimpiä sivustoja aukeaa ja googlelta tulee kyselyjä. "voimmeko auttaa". Kyllä voisivat, jonkinlainen kattilukko olis kätevä. ;)

Ihanaa kun ilmat ovat pysyneet lämpiminä ja pyörällä pääsee hyvin kauppaan.

Kissan kaveri

Kaupoissa alkaa jo joulu näkymään ja niin myös minun käsitöissäni. Musta kissa sai kaverikseen penkille joulutontun. Molemmissa käytin sekalaisesti akryyli- ja villalankoja, mitä nyt sattui sopivaa väriä kopasta löytymään.

   

Täytynee laittaa näitä lähempänä joulua Fb:n ryhmiin myyntiin kun ei meidän kylällä enää ole paikkaa missä voisi myydä. Autottomana ei viitsi kauemmaksikaan lähteä rahtaamaan. Alkaa olla valmiina jo semmoinen laatikollinen töitä, että eroon on päästävä.

                                          

Syysväsymys ja -masennus meinaa taas nostaa päätään. Kaipa siitä taas selviää niin kuin muinakin vuosina. Onhan minulla nyt tuo ADHD-kissa joka pitää minutkin liikkeessä. =) Koko ajan on villikko pahanteossa. Kaiken pureksii tai pudottaa mihin vain yltää. Eilen yritti syödä jopa vanhapoikakaktuksenkin, ei edes piikit suojaa kukkia. Koko ajan saa olla pelastamassa joko kissaa tai tavaroita. Huhuh, mukava kuitenkin kun on tuommoinen ikiliikkuja talossa.

Pakkanen vei kesäkukat

Yöpakkasia on jo meilläkin ja kaikki on paleltunut pihalla. Jotain oli ruukkuihin keksittävä ja kun kissanruoka vie nykyään niin suuren osan eläkkeestä, niin jostain on pihistettävä. Niinpä hiivin metsään ja poimin sieltä vähän oksia ja jäkälää ( ilman maanomistajan lupaa ) . Kyllä nämä kaupan callunoille pärjää ihan hyvin.

Linnun olen joskus noukkinut kirpparin ilmaislaatikosta ja sienen on tytär pienenä ollessaan askarrellut kivistä. "Kaikki kannattaa säästää, sillä sille voi joskus olla käyttöä". Onneksi säästin sienen muutossa, vaikka meinasinkin ensin jättää vanhaan pihaan =) Saimpa ihan ilmaiset pihakoristeet.

Kyllä meille vielä muodostuu ihan sopuisa perhe. Näin lähelle on Ahududu jo päässyt hiipimään nukkuvia isoja tyttöjä. Samalle ruokakupille ei vielä kuitenkaan ole asiaa. Silloin tulee nopasti tassua ja kynttä.

Nyt olen lähdössä maalailemaan ja jokainen kissa pitää eristää toisistaan, ettei palatessa löydy ruumiita.

Ei tullut lapasia, tuli patalappu

Ehtymättömät ovat minun lankavarastoni ja sieltä löytyy jatkuvasti yllätyksiä. Nyt tuli vastaan valmis lasten lapanen jolle ei paria ollut valmistunut. En sitten viitsinyt nytkään toista tehdä vaan purkasin ja virkkasin siitä jouluisen patalapun. Niin kävi kuin hiirelle, ei tullut nuttua, tuli tuluskukkaro =) Eikös se vähän kuitenkin muistuta joulutähteä. Tämän mallin ohjeita löytyy netistä useampiakin, mutta esim. Neitoperhosen talossa blogista se löytyy ihan suomen kielellä.

Tämä on minusta mainio. Alkutilanne on ihan kuin meillä. Jospa lopputilannekin joku päivä olis samanlainen =D

Monenlaisia tyttöjä

Ensimmäiset joululahjat ovat valmiina,sillä eihän jouluun enää ole kovin pitkä aika. Aluksi teen näitä toivottuja ja sitten voi alkaa suunnittelemaan jo omiakin annettavia. Tytöt teen sekalaisista langoista että saan niihin enemmän värivaihtoehtoja. Turvasilmät tytöillä ja helmet tontun silminä.

Sitten tietenkin pakollinen kissapostaus =)

Apulainen vahtii lankoja ettei rosvot vie niitä. Kyllä tästä apulaisesta on paljon iloa (ja työtä).

Tämä on minun vatsanahkani. Ei, minulla ei ole mikään kamala tauti. Apulainen vaan syöksyy vauhdilla paitaani pitkin auttamaan kun huomaa että yritän virkata.  Käynnissä on ay-neuvottelut siitä kumpi virkkaa ja kumpi ei. Että voikin pienellä kissalla olla terävät kynnet ja nopeat liikkeet.

Lopuksi on syytä tarkistaa, ettei äiti ole heittänyt liian pitkiä langanpätkiä roskikseen.  On tämä elämä helppoa kun on noin hyvä apulainen. =D

Välillä apina

Yritin tehdä toiveiden mukaisen luonnonväreissä olevan apinan, mutta vihreää lankaa ei löytynyt sopivampaa. Täytynee tehdä vielä toinenkin, että on mistä valita.

Ihana puinen kissapenkki sattui silmääni Turkissa ja pakkohan se oli ostaa , kun ei maksanutkaan juuri mitään. Juuri sopiva apinoille ja nukeille. Osat oli niin jumittuneet yhteen, ettei tätä saanutkaan purettua ja siinähän sitä olikin taiteilemista että sain mahtumaan matkalaukkuun. Onneksi en joutunut kädessä raahaamaan,  ison lampun olen kerran tuonut sylissäkin sieltä.

Kiinasta tilattu kiipeilypuu oli aivan liian pieni isoille kissoille, mutta Ahududulle se onkin juuri sopiva. Huomenna mennään taas lääkäriin. Jospa nyt vihdoinkin päästäisiin korvapunkeista eroon. 

Ihmeiden aika ei ole ohi

Entinen naapuri soitti, että Maija naukuu entisen asuntoni rappusilla. En oikein uskonut, sillä Maija on ollut melkein viisi kuukautta teillä tietämättömillä.  Vaan siellähän se oli ja tunnisti minut heti, tuli luo kun vähän kissittelin. 

Nyt on Maijakin sitten kotona, tai ainakin melkein. Muutaman kerran käynyt sisällä syömässä ja sähisemässä pienelle ja Mausulle.  Muut ajat kököttää ulkona ovenpielessä. En viitsi pakottaakkaan sisälle, ettei sitten taas häivy. Jospa se siitä kuitenkin vielä rauhoittuisi.

Ei tykkää Mausukaan vielä pienestä. Sähisee ja murisee jos toinen tulee lähelle, mutta ei enää niin pahasti kuin Maija. Maija ja Mausu sähisevät toisilleenkin, vanhat kaverit. Pieni kyllä haluaisi niin kovasti päästä leikkimään isojen tyttöjen kanssa. Mausu meinaa, että kun piilotan sen lelut, niin eiköhän häivy täältä =) Eiköhän se sopu ja järjestys vielä löydy näitten kesken, kunhan ensin katsovat kuka on pomo porukassa.

-------

Sitten nappi-asiaa. Eilen tyttön kanssa arvottiin ja napit laitan menemään  Omppumadolle, joka ensimmäisenä oli kommentoinutkin. Laitappa minulle osoite tulemaan mailiin sudemi@luukku.com niin vien kirjeen postiin.

Mistä tietää syksyn tulleen

Meillä sen tietää siitä että Mausu palaa jokakesäiseltä lomamatkaltaan. Oltuaan taas pari kuukautta teillä tietämättömillä vanhapiikatäti päätti kotiutua. Yllätys oli karmea, kun huomasi että koti on vallattu sillä aikaa.  Mausu ramppasi edestakaisin ulos ja sisään siinä toivossa, että kamaluus häipyisi sillä aikaa jonnekin, vaan ei häipynyt.

Ahududua olisi niin kiinnostanut uusi kaveri, mutta Mausu päätti pitää sukupolvien välisen kuilun noin puolena metrinä. Mausua selvästi pelotti kun piti niin kovasti sähistä ja murista. Eiköhän se sopu kuitenkin vielä löydy, sillä onneksi Ahududua ei pelottanut ollenkaan.

Pikkuinen on kyllä niin hyvä maastoutumaan, etten minä aina meinaa huomata, mutta Mausu kyllä huomaa. Ahududu on parantunut jo selvästi ja painokin on kohonnut. On se vaan silti niin pieni rääpäle Mausuun verrattuna.

Pitäisiköhän minun hommata isompi sänky, että saadaan mahtumaan jokaiselle oma tyyny. ;D