Käsityöpläjäys

Minulla on tosi paljon keskeneräisiä käsitöitä, kun aina tulee joku uusi kiireellisempi tai muuten mukavampi työ eteen. Yritän nyt tehdä edes osan valmiiksi asti.

Sain syksyllä hommattua keltaista ja sinistä 7-veikkaa, joista oli tarkoitus tehdä kunnon läjä minion-neuleita lapsille. Taitaapa jäädä nämä sukkaset ainoiksi, aika ei vaan riitä. Mukavahan näitä kyllä oli tehdä.

Jo kesällä tuli aloitettua Nurmilintu-huivi.  Ohjeesta poiketen tein pitsiosuuden sileää, sillä lailla minusta oli helpompi seurata kuviota. Lankana ohutta alpakkalankaa ja normaalia paksummat puikot, tuli ihanan ilmava ja kevyt huivi.

Tietenkin lisää Kettusia, niillä on nyt ollut menekkiä. Ensin tyttöjä....

...ja sitten pari poikaa.

Kun ollaan jo niin lähellä joulua, niin pitäähän sitä tehdä tonttujakin. Näitä yritän ehtiä tekemään lisääkin, sillä viime jouluna tuli annettua kaikki tontut pois, eikä itselle jäänyt yhtään.

Tuli taas todistettua, että liika siivoaminen ei ole hyväksi. Joku on siivonnut kaikki meidän jouluverhot niin hyvään talteen, ettei niitä löydy enää mistään. Jopa vähän aikaa sitten kirpparilta ostamistani jouluverhoista ei löydy enää kuin toinen. En ymmärrä mihin se toinen on voinut hävitä. Onneksi löytyi sentään nämä, jotka ovat tontun takana. Siskoni antoi ne aikanaan kirpparilla myytäväksi. Silloin ne eivät kelvanneet kellekkään, nyt olen tosi tyytyväinen että olivat minulla jemmassa. Ovatpa vielä suomalaista desing-mallistoa, joten kiitos vaan siskoseni ♥

Mihin tämä aika oikein katoaa. Minun pieni poikani, jonka syntymästä ei tunnu vielä kovin kauaa olevan, täyttää tänään 45 vuotta.  Taitaa kohta mennä vuosissa minun ohitseni =D

Tämän päivän sankarit

Miniä lähti vanhemman tyttärensä kanssa Barseloonaan shoppailemaan ja nuorempi pääsi Keski-Suomeen mummolaan. Hyvin näkyi Helsinkiläis-tytteli kuitenkin viihtyvän täälläkin kun meille satoi ensilumi ja sitä tulikin todella paljon. Liisa teki innoissaan lumitöitä ja rakentali lumilyhtyjä. Tämän kuvan oton jälkeen lunta vasta alkoikin kunnolla tulemaan ja nyt sitä on tosi paljon.

Lauantaina ehdittiin tekemään vaikka mitä. 

Ensin käytiin tutustumassa palo-asemaan, saatiin pullakahvit ja molemmat voitettiin pieniä palkintoja arvonnassa. Tämä oli molemmille meille eka kerta palo-asemalla.

Iltapäivällä mummo opetti Liisalle kynttilän tekoa vanhoista kynttilänjämistä. Tehtiin oikein tuoksukynttilöitä kun sattui löytymään vanha laventeli-tuoksuöljypullo. Minun piti tehdä kauniita raitakynttilöitä, mutta kun en malttanut odottaa massan jäähtymistä tarpeeksi, niin yläosa sekoittui ja tuli ruskeaksi. Alemmat siistit ovat Liisan tekemiä.

Sitten Liisa valmisti meille ihanan kana-aterian ja opetti mummollekin helpon pippurikastikkeen teon.  On se kumma kun 12v on parempi ruoan laittaja kuin 63v mummo. =) Onneksi tyttö on tullut siinä isäänsä ja äitiinsä, eikä mummoonsa.

Liisa toi tuliaisiksi led-kynttilöitä ja lyhtyjä ja joulukukan. Kynttilät pääsivätkin lauantai-iltana heti tosi käyttöön kun meiltä meni sähköt. Onneksi oli nämä kynttilät, ettei tarvinnut ihan pimeässä olla. Kissojen takia kun ei sisällä uskalla oikeita paljon poltella.

Meidän alue kuului siihen pahimpaan sähkökatkos-alueeseen Suomessa ja ennuste oli, että sähköt saadaan  takaisin vasta keskiviikkona. Metsissä tarpovat miehet sanoivat, että nyt on pahin tapaus miesmuistiin. Kun kaikki toimii sähköllä, niin elämä käy hankalaksi pitkän katkon aikana. Ei minua niin haitannut kylmä ruoka ja pimeys, vaan kylmyys. Sunnuntaina piti jo sisälläkin olla koko ajan täkki niskassa ja talvikengät jalassa. En uskalla edes ajatella minkälaista heillä on , joilla on karjaa hoidettavana. Naapurissa olevaa vanhustentaloa oltiin jo evakuoimassa. Onneksi vedentulo ei sentään katkennut, niinkuin joskus on käynyt. 

Nyt sunnuntai-iltana tapahtui ihme, meille saatiin sähköt, monessa muussa paikassa on vielä sähköt pois. Kuinka hyvältä maistui ensimmäinen pannullinen kuumaa kahvia ja patteritkin lämpenevät pikkuhiljaa.  On niin autuas olo, ettei tiedä itkiskö vai naurais. 

Olen niin syvästi kiitollinen ja kunnioitan näitä miehiä, jotka ovat jaksaneet pitkää päivää tarpoa metsässä syvässä lumessa helpottaakseen meidän elämäämme. He ovat tämän päivän sankareita. Hanget ovat täällä todella syvät ja katkenneet puidenoksat eivät yhtään ole helpottaneet urakkaa. En varmasti ole ainut tänä iltana joka kiitollisuudella ajattelee heitä.

Kirppisjoulua

Olin vielä yöpaita päällä, kun ystävä soitti, että oletko vartissa valmis niin lähdetään kierrätyskeskukseen. Voi tokkiinsa, tämmöisessä tapauksessa olen tosi nopea ja kerkesin vielä vetäistä aamusavutkin pihalla odotellessani.

Kyllä kannatti, tämmöinen oli saaliini, kaikki yhteensä 7€. Täyspitkät kauniit punaiset verhot, pientä korjausta vaativa pellavainen enkeli-tyynynpäällinen, ihku puinen possu-kynttilänjalka , ihan uusi patalappu ja paras, kevyt puinen tarjotin. Reissasin aikoinaan paljon Sisiliassa ja ihastuin siellä näihin tarjottimiin. Niitä onkin jo aika kasa, mutta ihan tämän mallista ja näin isoa ei ollutkaan. Tarkemmin ajatellen olisin tietenkin pärjännyt ilmankin näitä, mutta olen kyllä hyvin tyytyväinen löytöihini.

Kotona odotti postilaatikossa kirje Kristiinalta. Olipa mukava yllätys. Kiitos sinulle Kristiina hyvän mielen tuomisesta.♥ On niin soma siivousliina, etten minä raaski sitä ainakaan heti liata =) Laitoin sen keittiön kaapin oveen muistuttamaan mukavista asioista ja ihmisistä. Pitäisköhän laittaa lappu viereen : "Saa käyttää vain hätätapauksissa", hihihi.

On tämä netti vaan ihana asia näin syrjässä asuvalle autottomalle. Kuva on ihan kuin minusta, paitsi että käyn tupakalla ulkona, enkä viitsi kotona pitää tissiliivejä =) Minulla onkin melkein kaikki vähäiset joululahjat mitä ostan  jo ostettu ja kaikki netin kautta. Eipä tosiaan tarvi jonotella tungoksissa.

Ne hiipii jo. Oletko muistanut olla kiltti.

Ketuttaa

Hiljaa, hiljaa hiivitään me Kardemumman yössä ♫ ♪ ♫
Lämmin syksykö lie saanut luonnon sekaisin, sillä ketunpoikasia ilmestyy koko ajan lisää. Toki muutakin on valmistumassa, mutta eihän niitä passaa näyttää vasta kuin joulun jälkeen.

Olen nyt jonkun aikaa käyttänyt sitä kirkasvalolamppuani ja ihme on tapahtunut. Unen tarve on huomattavasti vähentynyt ja se ihme on se, että olen siivoskellut joka päivä pikkuisen. Kyllä lähtee roinaa nurkista. Kaikenlaista sitä tuleekin säästeltyä, "sitä voi vielä joskus tarvita". =D  Alkaa tuntua aika mukavalta, kun kämppä tyhjenee ja lääkityskin on kohdillaan uuden lääkkeen myötä ja kunto on parantunut.

Vielä kun tytär saisi asiansa kuntoon,eli työpaikan,  ei minulla olisi mitään huolta.  Joulua kohti mennään lujaa vauhtia ja sitten mässäillään suklaalla eikä murehdita mistään.

Omakehu haisee =)

Naapurit ja suku luulevat varmaan että olen lopullisesti seonnut, sillä tänään olen oikein riehunut.
Aloitin ensin ulkokomeron raivaamisella. Kyllä lähti tavaraa roskakatokseen, esim. 7 paria suksia. Jos ei meillä kerran kukaan ole hiihtänyt pariin kymmeneen vuoteen, niin miksi ihmeessä minä säilyttelen suksia muutenkin ahtaissa tiloissa. Naapurikin siihen saapui ihmettelemään suksisatoani, mutta myöhemmin kun kävin katoksessa, niin johan sieltä oli muutama pari löytänyt uuden omistajan. Hyvä niin.

Seuraavaksi syöksyin ikkunoittan kimppuun ja sain vihdoinkin ne pestyä. Oikein sillä kunnon vanhanaikaisella tavalla, ensin pesu tiskiaineella, sitten huuhtelu etikkavedellä, enimmät vedet lastalla pois ja loput pärskeet sanomalehdellä. Aijai kun tuli kirkkaat ikkunat.

Katselin halveksuen kun naapurin opiskelijaneitokin pesi ulkoikkunoitaan. Käytti kaupan valmista pesuainesuihkepulloa ja talouspaperia. Oivoivoi, eihän ne tuolla lailla tule kunnolla puhtaiksi. Teki mieli mennä vähän opastamaan, mutta älysin onneksi olla menemättä =D No, käytän minä itsekkin kaupan suihkepulloa silloin kun pitää pientä alaa ikkunasta putsata, esim. kissan sylkipärskeitä. =)

Loppusilaukseksi laitoin vielä ensimmäiset jouluvalot ikkunan eteen. Voitin nämä pari vuotta sitten blogiarvonnasta ja ne ovat kyllä kauneimmat mitä olen nähnyt.

Sitten taputtelinkin itseäni olkapäille ja kehuin kuinka hyvä tyttö olin taas =). Kukas kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Kyllä maistoi kolmen tunnin päikkärit urakan päälle.  Nyt voi loppu-illan sitten omistaakin keskeneräisille käsitöille ja niitähän onkin sitten paljon.

Vanhoja muistellen

Eihän minun siivoamisesta tulee mitään, kun koko ajan löytyy jotakin hauskaa, jonka ääreen on pysähdyttävä muistelemaan.

Kansakoulun alaluokilla tytär oli äitienpäivälahjaksi tehnyt kirjan omasta äidistä.
Nämä ovat minusta parhaat palat:

                                                   -Ainakin kerran päivässä äiti pesee hampaat

                                                   -Äiti on ihana kun hän on ottanut ilopillerin

On siinä kehuja kerrakseen =D

Samana keväänä tytär oli ihan oma-alotteisesti ilmoittanut minut jonkun lehden muuttumisleikkiin. 

                          

Eipä tullut kutsua muuttumaan, mutta kyllä näitä on niin ihana lukea nyt jäljestäpäin.
Tytär voi kyllä olla nykyään vähän eri mieltä minusta, ainakin tuon motkottamisen suhteen =)
Näistä huomaa kuitenkin miten rakastava tytär minulla on.

Itse en lapsena sisarusteni kanssa juurikaan rakkautta saanut. Omat lapseni ovat sitä kuitenkin sitäkin enemmän antaneet ja vielä enemmän olen yrittänyt sitä heille antaa. Liikaa ei voi lapsiaan koskaan rakastaa.
 

Tästä se lähtee taas

Murheen alhosta on taas noustu ihmisten ilmoille ja suunta jatkuu. Olen huomannut muutamassa muussakin blogissa matalapainetta.  Onkohan se tämä vuoden aika kun saa mielen matalaksi.  Toivottavasti mieli kirkastuu toisillakin ja aurinko alkaa taas paistamaan.

Käsitöitäkin on alkanut taas valmistumaan. Apinoiden häivyttyä lämpimämmille seuduille ketut ovat alkaneet taas vallata reviireitään. Kohtahan tässä alkaakin olla jo oikein kiire , sillä muutama tilattu joululahja on vielä ihan aloittamattakin.

Joulusiivuoksetkin ovat hyvällä mallilla, eli hyvin suunniteltu. Mitenkäs se menikään :"Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty". Eli minulla on jo puolet tehty =))))). Tällä vauhdilla voi olla että pääsiäiseen mennessä olen jo loppusuoralla.

Pakko vähän vilauttaa tätä keskeneräistä öljyvärityötäni, sillä se saa minut hyvälle tuulelle jo nyt. Paljon vielä muuttuu ja ihan on raakile vielä, mutta siinä näkyy jo se tärkein. Nojatuoli, paljon lankoja, paljon kissoja ja kahvikuppi käden ulottuvilla, siitä se mukava koti-ilta koostuu. Mitäpä muuta meikäläinen enää voisi toivoa =) 

Kiitos kaikille, taas on parempi olo ♥

Kyllä te ootte mahtavaa porukkaa. Sain niin paljon kannustavia kommentteja, että johan on ihme jos en olis yhtään piristynyt. Ihan on taas normaali olo ja olen jopa selättänyt Siivouspeikonkin. Nurkka kerrallaan laitan kämppää järjestykseen. Se jo kertoo mielialasta paljon =)

Viimeksi tuli laitettua niin ruma kuva, että kun siivotessa löysin tämän, niin näytetään nyt sitten tämäkin. On meillä joskus nähty parempiakin päiviä =D Okei, on tästä jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Ja ilman tissiliivejä näköjään, ei tulis kuuloonkaan enää.
Ystäväni Mehmet siinä vierellä. Pari kuukautta kuvan oton jälkeen Mehmet menehtyi liikenneonnettomuudessa. . Ei sitä koskaan tiedä milloin toisen tapaa viimeisen kerran, surullista.

Postikin toi mukavan paketin. Jaana At home blogissa piti arpajaiset ja kuinkas ollakkaan, minähän se voitin Lovin ihanan puisen kuusen. Lovi-team oli laittanut vielä ylimääräisenä punaisia punatulkkujakin. Kyllä minä olen niin tyytyväinen ja iloinen tästä. Kiitos Jaanalle ja Lovi-tiimille ♥ Eipä olisi parempaan aikaan voinut tulla.

Toki tässä on käsitöitäkin tehty. Virkkauksen vastapainoksi on niin mukava neuloa tavallista sukkaa. Lankana näissä on kahta eri 7-veikkaa ja polvisukan silmukkamäärät katsoin Novitan ohjeista. Resorissa valepalmikkoa. Tupsujen ansiosta näistä tuli mielestäni vähän Lappi-henkiset =)

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Kiitos teille kaikkille ystäväiseni ja mukavaa viikon jatkoa ♥

Tänne kaivattais säpinää ja äkkiä

Aina ei voi olla positiivinen vaikka kuinka yrittäis. (Hahaa, en tiennyt olevani ihan NÄIN pahan näköinen nykyään). Minä vaan möllötän täällä kämpässäni, nukun ja rustaan käsitöitä,ei muuta. Tuntuu että nyt elämä virtaa minun ohitseni. Päivän kohokohta lienee kun sain luudanvarrella ja virkkuukoukulla rassattua pitkään tukossa olleen pölyimurin letkun auki. Ompa siinä riemua kerrakseen yhdelle päivälle, juu =(. MASENTAVAA.  Nyt tänne kaivattais kunnon säpinää ja elämisen makua, ennen kuin kaamosmasennus pääsee vielä pahemmin iskemään.

 Välillä likaisen ikkunan läpi pilkahtava aurinkokaan ei juuri mieltä nostata. Pitäisi pestä sekin , niimpä. Aivan turhaa touhua kuitenkin, kun nuo katit sotkee sen samantien. Huomasin Suomen Kuvalehdessä niin hyvän mietelauseen : "Parempi vähän paskaa nurkissa, kuin puhdas helvetti". Olen kyllä ihan samaa mieltä.

Kunnon Etelänmatka tietenkin olis paikallaan, vaan kun ei ole rahaa siihen. Olenkin miettinyt kannattaisko ostaa se kirkasvalolamppu. Onko kellään kokemuksia, onko siitä hyötyä?

Vai onko samanlainen muotikapine kuin leipäkone aikoinaan. Moni sen osti ja minäkin kirpparilta kun halvalla sai. Ihan toimiva kone, mutta kertaakaan ei tullut käytettyä. Tuossa se pari  vuotta vei tilaa keittiön pöydällä, kunnes sain sen myytyä vitosella. Eipähän tarvinnut roskiinkaan kantaa.

Olikohan tämä enne. Minä en kerää enkeleitä, mutta tämä tuli kirpparilta ostettua kun sillä on niin söpösti pupu sylissä. Kotona se tietenkin lensi heti lattialle ja toinen siipi poikki. Samanlaisia siipirikkoja taidetaan olla nyt molemmat.

Kamerakin näyttää olevan menossa rikki. Sitten täytyy ottaa kuvia vain puhelimella ja sitähän minä en vielä oikein hallitse. Viisainta kai vaan jatkaa köllöttelyä Maijan kanssa ja odotella aikoja parempia.

Toivottavasti tämä alakulo-olo ei nyt tartu muihinkin. 

Kuivaharjottelua

Ihanan lämpöinen syyspäivä tänään. Meillä kuitenkin harrastetaan jo kuivaharjoittelua, eihän sitä tiedä milloin ensilumi sataa maahan. Kelkka on jo esillä ja porukka harjoitellut mäenlaskua.

Kaikkihan sen tietää miten vaikea kissalle on lääkettä antaa. Minä sitten apteekista menin ostamaan tämmöisen apuvälineen. Säiliöön laitetaan vettä, pilleri kärkeen ja lääke ruiskastaan veden avulla kissan kurkusta alas, niinhän sitä luulisi. =)

Päätin kokeilla Mausuun, joka on helpoiten lääkittävissä. Mausuhan säikähti heti kun näki vehkeen ja löi lujasti hampaat yhteen. Väkisin en uskaltanut yrittää kun ajattelin sen raapivan kissan kitalaen verille. Kun lopulta sain ujutettua kärjen hampaiden välistä oli vesi jo lirunut pois ja lääke möhjääntynyt kärjen nipukoiden väliin, ei toiminut enää mitenkään. Kyllästyin edes yrittämästä enää ja liuotin toisen pillerin ruoan sekaan. Mausu oli niin helpottunut piinan loppumisesta että hotki ruoan ja lääkkeen samantien.

Mummolle ja Maijalle en uskalla enää edes yrittää tätä, vaan hoidan matolääkityksen perinteisellä sormetjaranteetverillä-tyylillä.

Eihän tämä vekotin paljoa maksanut, mutta olisi kannattanut silläkin rahalla ostaa kunnon kissanruokaa.

"Kissakuiskaaja"

Joulu lähenee koko ajan , ei sille mitään voi. Ensimmäisiä joululahja-tilauksia sain minäkin valmiiksi.  Nyt onkin korkea aika aloittaa jos meinaan omallekin porukalle ehtiä jotain tekemään. Kaupoissakin alkaa jo joulutilpehöörit näkymään , mutta se on kyllä minusta aivan liian aikaista. Johan tuohon joulukrääsään ja
-karkkeihin ehtii kyllästyä kun nyt jo ovat tyrkyllä.

Ikävä alkaa jo helpottaa, mutta kyllä kolmen lemmikin menetys vuoden sisällä on liikaa. Minulle iski niin kova henkinen ja ruumiillinen uupumus, etten ole ennen tainnut kokea. Jossain vaiheessa se ratkeamispiste tulee vastaan ja nyt se tuli minulle.
Onneksi eräs ystävällinen ihminen lähti viemään minut lapioineni metsän reunaan ja sain haudata Berniinan metsään rauhalliseen paikkaan. Vuokra-asunnon pihaan kun ei kissaa voi haudata ja olihan minulla huoli siitäkin asiasta. Olisi ollut kamalaa jos olisin joutunut roskiin laittamaan , niin kuin ensin pelkäsin. Siellä lepää Pernu nyt metsän siimeksessä sammalvuoteella.
 Berniinasta jäi ihana muisto minulle. Viimeinen yö vietettiin samalla tyynyllä ja Berniina kehräsi minulle koko yön. Olisikohan ollut se kissanvaisto.

Välillä tulee onneksi noita onnellisiakin sattumia.
Taloon muutti alkukesästä uusia naapureita. Heidän 13v kissansa katosi kuitenkin melkein heti. Naapurit etsivät kaikkialta ja tekivät pitkiäkin matkoja vihjeiden perässä, turhaan.
Illalla istuin ulkona pimeässä, kun huomasin, että pihan reunalla näkyy kissan hahmo valoja vasten. Omat kissani olivat sisällä, mutta kissittelin kuitenkin siinä toivossa, että se olisi vuosi sitten kadonnut Armaani. Kissa vastasi minulle ja kun aikamme siinä "juteltiin kissaa" sain sen tulemaan lähemmäksi ja tunnistin naapurin kadonneeksi kissaksi. Äkkiä hakemaan naapuri pihalle ja niin pääsi kissa takaisin kotiinsa. Tuli itsellekin niin hyvä mieli siitä. Yksi kulkuri vähemmän ulkona palelemassa talvella.

Alkoi naurattamaan, kun huomasin puhuvani yhtä kieltä lisää, kissaa. Selvästikin me kissojen kanssa ymmärretään toistemme puhetta = D

Surun päivä

Berniinalla jatkui liman valuminen suusta ja kissa kävi jo apaattiseksi. Aamulla soitin eläinlääkärille ja nyt on reissu takana. Pernun suusta löytyi kielen alta syöpä ja lääkäri suositteli nukuttamista. Niin lähti rakas Pernuni kärsimästä. Tänään itkettää. Nyt pitää vielä löytää joku hautaamaan pieni rakkaani.

Kissan yhdeksän miinus yksi henkeä

Eilis päivä meni surressa ja  sairasta kissaa hoitaen. Luulin jo että Berniinalla on lähtö edessä, johan noita ikävuosiakin on 9. Puolenpäivän aikaan olin asiasta jo ihan varma.
Pernulla on jo jonkun aikaa tullut limaa suusta. Yöllä se oli nyt yskinyt kirkasta verta lattialle. Aamulla kissa oli hyvin huonokuntoinen ja verta valui koko ajan suusta. Ruoka ei maittanut, ainoastaan vettä joi. Makoili vain raukeana paikallaan, mutta silmät olivat kirkkaat, eikä vilkkuluomi noussut esiin. Siitähän yleensä tietää kissan sairastavan.

Minulta on aikaisemminkin kuollut vanha kissa samalla lailla oirehtien. Kun silloin soitin eläinlääkärille, sieltä sanottiin vain, että se tekee nyt kuolemaa, mitään ei ole tehtävissä, anna sen nyt vain kuolla rauhassa. Tuntien päästä en enää kestänyt, vaan soitin että sen on saatava armopiikki heti ja niin kissa lopulta nukutettiin ikiuneen.

Päätin nyt sitten katsoa iltaan asti ja soittaa sitten vasta lääkärille jos mitään ei tapahdu, onneksi.
Päivän se makoili ja minä seurasin huolestuneena vieläkö henki kulkee. Vaan kun alkuilta saapui, mitä teki Berniina. Nousi reippaana ylös ja käveli ruokakupilleen syömään, pyysi vielä lisää kun kuppi tyhjeni.

Sen jälkeen käveli tyytyväisenä kamariin ja valloitti lankakoppani nukkumapaikakseen. Saa pitääkin sen kun on kerran noin sopivan kokoinen. Tänä aamuna valui vielä pahanhajuista kuolaa suusta, mutta nyt siinä ei enää ole verta. Päästin jo uloskin kun kovasti tahtoi ja tuolla se nyt makoilee tyytyväisenä auringonpaisteessa.

Luulempa että sillä olikin vain hammasongelmia, mutta en pääse kunnolla katsomaan kun ei anna kurkkia sinne. Täytyy nyt seurailla tilannetta. Jos vielä alkaa sairastamaan, niin ei auta kuin viedä sitten piikille. Eläkerahoilla ei juurikaan ole varaa vanhalle kissalle mitään kalliita hoitoja alkaa maksamaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin jo ihan hyvälle. Vanhojahan nuo alkaa koko porukka jo olemaan, nuorinkin Maija on jo 6 vuotias.  Täytyy vain toivoa että jaksavat vielä monia vuosia terveenä  elää seuranani.

.........

Hahaa, pääsin lopultakin tutkimaan Pernun suuta. Se onkin näköjään purrut vahingossa kieleensä aikamoisen haavan. Eipä ihme jos suusta valui kirkasta verta. Onneksi en vielä vienyt nukutettavaksi. Ihanaa , johan helpotti.

Monikulttuurisuutta

Siinähän sitä olis monikulttuurista perhettä. Afrikanpoika on valloittanut Skandinaavitytön sydämen ja perhe on perustettu. Tyttäret selvästi tulleet äitiinsä ja poika isäänsä =)

En halua tällä mitenkään puuttua ajankohtaiseen pakolaispolitiikkaan. Minusta kuitenkin monikulttuurisuus perheessä on rikkaus, meillä ainakin se koetaan niin. Tyttäreni on suomalais-turkkilainen ja ylpeä molemmista juuristaan. Taidan itsekkin olla vähän "sekasikiö", sillä äitini suku on alunperin Saksasta Ruotsin kautta aikanaan Suomeen siirtynyt. Isän suku puolestaan on tullut toiselta rajalta eli Karjalasta. Rahallista rikkautta ei ole, mutta sitä enemmän kulttuuriperimää =D No, ei se mitenkään meidän arjessa näy, mutta olen esim. hankkinut kaikki suomeksi ilmestyneet turkkilaisten kirjailijoiden teokset ja karjalaisuus taitaa ilmetä iloisuutena ja suulaana pölöttäjänä =)

Olipa rentouttavaa virkkausten välissä kutoa perus-sukkaa. Lankana Big Fabel, jonka olen joskus voittanut arvonnasta. Erityisesti tykkään tästä epätasaisesta raidoituksesta joka syntyy itsestään. Aika paksua sukkalangaksi, mutta saahan osa sukista olla paksumpiakin kumisaappaaseen sopivia. Nyt sormet syyhyää lisää kudottavaa, mutta ensin täytyy taas virkkailla välillä. Meillä ei neulota, meillä on kudin jota kujotaan.

Eipä ole tomaattisadossa täälläkään kehumista. Kehno oli alkukesä. Muutaman pienen keltaisen tomaatin söin jo, mutta kaikki muut ovat vielä vihreitä. Jospa ne siitä vielä punastuisivat. Suurimman osan jouduin laittamaan roskiin, kun olivat jo niin huonossa kunnossa. Pieniä keltaisia, jotka ovat herkkuani , sain kasvatettua talvella itse kuivattamistani siemenistä. Täytyy kokeilla ensi keväänä uudestaan. Peppi vartioi satoani, ettei kissat pääse makoilemaan niitten päällä =)

Sulahopsulahei...

Apinat alkoivat yleislakkoon, joten teinpä sitten Peppejä. Nämä pienemmät teen Miami-langasta, jota sainkin "jonkun verran" hamstrattua kesän lanka-aleista =) Hiukset ja essu ovat kuitenkin akryylilankaa kirkkaamman värinsä takia. Aina välillä kysytään onko tuolla letin sisällä rautalankaa. No ei ole. Kun letittää tarpeeksi tiukalle, niin pystyy vääntelemään vaikka pystyyn. En laita näihin lasten leluihin koskaan nappeja enkä varsinkaan rautalankaa ihan turvallisuus syistä.

Ei ole ollenkaan liian aikaista ruveta miettimään joululahja-käsitöitä. Vähän kyllä huvitti, kun eräs äiti kysyi pari viikkoa sitten, ehtiikö vielä tilata jouluksi kettuja. =) Hyvin ehtii, oli helppo luvata.

Voi minua onnetonta hamsteria. Lankojen lisäksi on tietenkin tullut hamstrattua myös käsityökirjoja. Enhän yleensä edes viitsi seurata ohjeita, joten mitähän minä niilläkin teen. Kuvia tietenkin on kiva katsella ja saahan niistä aina jotain ideaa, mutta harvoin viitsin tehdä jotain ihan ohjeen mukaan. Olohuoneeni muistuttaakin lähinnä lankakauppaa, jossa on myös kattava lajitelma käsityökirjoja =)

Otin itseäni niskasta kiinni ja sainkin neljä kirjaa myytyä facebookin langanmyynti ryhmissä. Vaan mitä tekee terveestä maalaisjärjestään ylpeä ihminen. Menee tietenkin katsomaan Adlibriksen käsityökirja-alea ja tilaa kolme uutta kirjaa. "No kun halvalla sai =D".

Langanostolakkokin kesti pari viikkoa.  Syynä samat facebookin ryhmät. Viisainta olisi nyt erota niistä kaikista ja liittyä takaisin vasta sitten kun langat loppuu =)

Eihän lankoja vaan voi olla liikaa...

Tämä lause kyllä sopii minulle niin hyvin, että meinaan kehystää kortin ja laittaa lankahyllykkööni esille. =)

Kortti oli mukana paketissa, jonka voitin Raitalampaan arvonnassa. 

 Kyllä nyt kelpaa neuloskella, siinä on taas lanka poikineen. Olen jo kovasti etsiskellyt ohjeita ja luulempa että näistä ainakin muutama huivi tulee Pukin pussiin.  Punaiset on tietenkin varattu ihan itseäni varten =) Kiitos Raitalampaalle oikein oikein paljon ♥ Luulempa ettei minun nyt tosiaankaan tarvitse lankoja ostella ennen joulua ja jää vielä keväällekin neulottavaa. Tämmöiset lankalähetykset ne on sitä parhautta ♥

Olen ihastellut Vekin blogissa, kun siellä Vanhapoika kukkii niin komeasti. No kukkiihan minullakin kohta =)
Yli 10 vuotta olen hoivaillut kaktustani, kantanut vuorotellen sisään ja ulos. Pienintäkään kiitollisuuden merkkiä se ei ole minulle osoittanut kaikesta vaivasta. Nyt siihen on kuitenkin ulkona tullut YKSI nuppu. Varmaan senkin kiusallaan pudottaa kun nostin kasvin sisälle. Ei taida olla minulla viherpeukaloa, mutta onneksi on lankapeukalo =)

Vähän pelolla olen seuraillut, kun Maija on niin pulskistunut viime aikoina. Leikattu tyttöhän se on, mutta kuulemma jos ei ole tarpeeksi tarkkaan leikattu, voi vielä tulla pentuja. Kyllähän kissanpennut olisivat niin ihania, mutta kun minä en pysty niistä luopumaan, saatikka muuten hävittämään. Pienessä kaksiosssa riittää kyllä nämä neljä kissaa, (ainakin sukulaisteni mielestä).
Toivottavasti lihominen on vaan merkki hyvästä myyrävuodesta, eikä suvun jatkamisesta.

Ulkona on niin kaunis päivä, että täytyy varmaan siirtyä sinne käsitöiden kanssa.

Ihana Noro

Olen jo pitkään ihaillen katsellut kuvia Noro-langasta ja siitä tehdyistä neuleista. Liian kallista vaan ostaa tämmöisillä eläkkeillä. Vaan nytpä minulla on sitä kaksi kerää ja vielä lempivärissäni. Tämä kuuluu niihin lankoihin, joista teen vain itselleni, en raaski toisille annettaviin käyttää . Välillä saa hemmotella itseäänkin =) Joulun jälkeen kun on aikaa enemmän pistän tämän puikoille.

Tässä koko mahtavan ihana paketti jonka sain Enkulin käsitöistä. Hänellä on joka kuukausi musiikkihaaste ja minä satuin voittamaan arvonnassa elokuun voiton. Niin tykkään näistä muistakin langoista. Toisestakin kirjavasta taitaa tulla ihan itselle huivia tai jotain kaulaan. Ja enhän minä olisikaan nainen, jos tuosta suklaasta olisi vielä jotain jäljellä, kaik män jo =) Kiitos Enkulille niin mieluisasta paketista, olet ihan nimesi veroinen, enkuli ♥

Enkulin käsitöissä on esillä aina hurmaavia kortteja, kannatta käydä kurkkimassa.

Eikä siinä kaikki, postissa on tulossa toinenkin arvontavoitto, joka sekin on lankaa, mutta siitä sitten toisella kertaa. Juuri viime kommenteissa kirjoitin, että olen päättänyt olla ostamatta lisää lankaa ennen joulu, mutta jos jostain satun saamaan, niin sitä ihanammalta se tuntuu. Kyllä, ihanalta tämä nyt tuntuu ♥

Tällä hetkellä minä vaan värkkään näitä apinoita joulua varten ja kohta pitäis alkaa Peppien ja kettujen teko.
Sukkapuikot näyttävät kyllä niin houkuttelevilta, että välillä ihan salaa tartun niihinkin =)

Pieniä juttuja ja huonoja kuvia

Maailmalla tapahtuu suuria ikäviä juttuja, mutta niihin en halua puuttua täällä, vaikka pahalta tuntuukin. Sen sijaan minä kerron näitä tavallisia arjen pieniä kummallisuuksia.

Kauppojen hinnat meitä kummastuttaa.
Teinpä minäkin hilloa ja tarvitsin siihen keskikokoisen lasipurkin. Kun ei roskakatoksestakaan sopivaa löytynyt, niin kauppaanhan se oli suunnattava. Olihan siellä, mutta hinta 3,50. Liian kallis minusta tavalliseksi lasipurkiksi, mutta keksinkin mennä toiselle hyllylle. Sieltä löytyi samanlainen lasipurkki täytettynä säilötyillä punajuurilla hintaan 1,45. No nyt minulla on hillot lasipurkissa ja punajuuria toisenlaisessa purkissa. Säästin pari euroa ja sain vielä kaupanpäälle punajuuria =)

Toinen juttu meitä on lähinnä huvittanut.
Naapurinmies kertoi joku aika sitten, kuinka räksänpoikanen oli lennähtänyt pihaan ja kaksi harakkaa tuli sitä heti nokkimaan. Mies ajoi kuitenkin harakat pois ja räksänpoikanen selvisi pelkällä säikähdyksellä.
Eilen sitten toinen naapuri ,"Rouva kaikkitietävä", kertoi kuinka räksänpoikanen lensi pihaan, "heti kymmenen harakkaa hyökkäsi sen kimppuun ja saihan ne sen hengiltä".  Eipä tarvi pitkää matkaa, kun asiat jo kymmenkertaistuu =D

Yritin kännykameralla ottaa kissakuvia, mutta eipä näy tekniikka olevan vielä hallinnassa =)

Taas niitä apinoita

Oli niin kaunis päivä, että apinatkin lähtivät ulkoilemaan. Tässä perheessä vanhemmilla piisaakin puuhaa kun perheeseen syntyi kuutoset. Lastenhoito-avusta ei tietoakaan.

Apinatehdas onkin kohta ihmeissään, mistä lankaa. Olen tehnyt näitä Tenneseestä ja Dropsin Muscatista. Ensin lopetettiin Tennesee ja nyt on Dropsikin lopettanut tämän tummanruskean langan valmistamisen. Toinen ruskea on paljon harmahtavampaa eikä ollenkaan niin hyvän väristä. No, ei minulla heti tule hätä. Olen saanut lahjaksi Tenneseetä ja Dropsin ruskeat olen tyhjentänyt jokaisesta nettikaupasta EU-alueelta, jos suinkin sen kohtuullisilla postikuluilla on saanut tilattua. Johonkin ulkolaiseen jäi vielä 12 kerää, mutta 12€ postikulut oli minusta kohtuuttomat näin pienelle tilaukselle.

Jos joku tietää kohtuu hintaista, merseroitua, 4 koukulla virkattavaa tummanruskeaa puuvillalankaa, niin saa vinkata. Itse en ainakaan ole löytänyt vastaavaa, ohuempia kylläkin.

Nyt minut on taas jätetty tänne yksin kissojeni kanssa, nyyh.  Ilmakin oli niin syksyisen kolea aamulla kun saattelin tyttären linja-autolle. Taitaa taas vierähtää parikin kuukautta ennen kuin jälleen tavataan. Tulishan hän useamminkin, mutta matka on niin hankala monine linja-auto vaihtoineen ja käy nyt kalliiksikin kun lakkasi saamasta opiskelija-alennusta. Oli niin mukavat muutama viikko kun oli seuraa kotona, eikä edes riidelty kertaakaan =)

Nyt onkin sitten paremmin aikaa käsitöille, jotain hyvääkin tässä yksin olossa. Saksassa alkaakin joulumyynti jo lokakuussa, johon nämäkin apinat ovat matkalla. Kovasti tekisi mieli neuloa sukkiakin jouluksi. Jos sais edes ne viime joulun alla keskeneräisiksi jääneet lahjasukat valmiiksi =)