Vanhoja muistellen

Eihän minun siivoamisesta tulee mitään, kun koko ajan löytyy jotakin hauskaa, jonka ääreen on pysähdyttävä muistelemaan.

Kansakoulun alaluokilla tytär oli äitienpäivälahjaksi tehnyt kirjan omasta äidistä.
Nämä ovat minusta parhaat palat:

                                                   -Ainakin kerran päivässä äiti pesee hampaat

                                                   -Äiti on ihana kun hän on ottanut ilopillerin

On siinä kehuja kerrakseen =D

Samana keväänä tytär oli ihan oma-alotteisesti ilmoittanut minut jonkun lehden muuttumisleikkiin. 

                          

Eipä tullut kutsua muuttumaan, mutta kyllä näitä on niin ihana lukea nyt jäljestäpäin.
Tytär voi kyllä olla nykyään vähän eri mieltä minusta, ainakin tuon motkottamisen suhteen =)
Näistä huomaa kuitenkin miten rakastava tytär minulla on.

Itse en lapsena sisarusteni kanssa juurikaan rakkautta saanut. Omat lapseni ovat sitä kuitenkin sitäkin enemmän antaneet ja vielä enemmän olen yrittänyt sitä heille antaa. Liikaa ei voi lapsiaan koskaan rakastaa.
 

Tästä se lähtee taas

Murheen alhosta on taas noustu ihmisten ilmoille ja suunta jatkuu. Olen huomannut muutamassa muussakin blogissa matalapainetta.  Onkohan se tämä vuoden aika kun saa mielen matalaksi.  Toivottavasti mieli kirkastuu toisillakin ja aurinko alkaa taas paistamaan.

Käsitöitäkin on alkanut taas valmistumaan. Apinoiden häivyttyä lämpimämmille seuduille ketut ovat alkaneet taas vallata reviireitään. Kohtahan tässä alkaakin olla jo oikein kiire , sillä muutama tilattu joululahja on vielä ihan aloittamattakin.

Joulusiivuoksetkin ovat hyvällä mallilla, eli hyvin suunniteltu. Mitenkäs se menikään :"Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty". Eli minulla on jo puolet tehty =))))). Tällä vauhdilla voi olla että pääsiäiseen mennessä olen jo loppusuoralla.

Pakko vähän vilauttaa tätä keskeneräistä öljyvärityötäni, sillä se saa minut hyvälle tuulelle jo nyt. Paljon vielä muuttuu ja ihan on raakile vielä, mutta siinä näkyy jo se tärkein. Nojatuoli, paljon lankoja, paljon kissoja ja kahvikuppi käden ulottuvilla, siitä se mukava koti-ilta koostuu. Mitäpä muuta meikäläinen enää voisi toivoa =) 

Kiitos kaikille, taas on parempi olo ♥

Kyllä te ootte mahtavaa porukkaa. Sain niin paljon kannustavia kommentteja, että johan on ihme jos en olis yhtään piristynyt. Ihan on taas normaali olo ja olen jopa selättänyt Siivouspeikonkin. Nurkka kerrallaan laitan kämppää järjestykseen. Se jo kertoo mielialasta paljon =)

Viimeksi tuli laitettua niin ruma kuva, että kun siivotessa löysin tämän, niin näytetään nyt sitten tämäkin. On meillä joskus nähty parempiakin päiviä =D Okei, on tästä jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Ja ilman tissiliivejä näköjään, ei tulis kuuloonkaan enää.
Ystäväni Mehmet siinä vierellä. Pari kuukautta kuvan oton jälkeen Mehmet menehtyi liikenneonnettomuudessa. . Ei sitä koskaan tiedä milloin toisen tapaa viimeisen kerran, surullista.

Postikin toi mukavan paketin. Jaana At home blogissa piti arpajaiset ja kuinkas ollakkaan, minähän se voitin Lovin ihanan puisen kuusen. Lovi-team oli laittanut vielä ylimääräisenä punaisia punatulkkujakin. Kyllä minä olen niin tyytyväinen ja iloinen tästä. Kiitos Jaanalle ja Lovi-tiimille ♥ Eipä olisi parempaan aikaan voinut tulla.

Toki tässä on käsitöitäkin tehty. Virkkauksen vastapainoksi on niin mukava neuloa tavallista sukkaa. Lankana näissä on kahta eri 7-veikkaa ja polvisukan silmukkamäärät katsoin Novitan ohjeista. Resorissa valepalmikkoa. Tupsujen ansiosta näistä tuli mielestäni vähän Lappi-henkiset =)

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Kiitos teille kaikkille ystäväiseni ja mukavaa viikon jatkoa ♥

Tänne kaivattais säpinää ja äkkiä

Aina ei voi olla positiivinen vaikka kuinka yrittäis. (Hahaa, en tiennyt olevani ihan NÄIN pahan näköinen nykyään). Minä vaan möllötän täällä kämpässäni, nukun ja rustaan käsitöitä,ei muuta. Tuntuu että nyt elämä virtaa minun ohitseni. Päivän kohokohta lienee kun sain luudanvarrella ja virkkuukoukulla rassattua pitkään tukossa olleen pölyimurin letkun auki. Ompa siinä riemua kerrakseen yhdelle päivälle, juu =(. MASENTAVAA.  Nyt tänne kaivattais kunnon säpinää ja elämisen makua, ennen kuin kaamosmasennus pääsee vielä pahemmin iskemään.

 Välillä likaisen ikkunan läpi pilkahtava aurinkokaan ei juuri mieltä nostata. Pitäisi pestä sekin , niimpä. Aivan turhaa touhua kuitenkin, kun nuo katit sotkee sen samantien. Huomasin Suomen Kuvalehdessä niin hyvän mietelauseen : "Parempi vähän paskaa nurkissa, kuin puhdas helvetti". Olen kyllä ihan samaa mieltä.

Kunnon Etelänmatka tietenkin olis paikallaan, vaan kun ei ole rahaa siihen. Olenkin miettinyt kannattaisko ostaa se kirkasvalolamppu. Onko kellään kokemuksia, onko siitä hyötyä?

Vai onko samanlainen muotikapine kuin leipäkone aikoinaan. Moni sen osti ja minäkin kirpparilta kun halvalla sai. Ihan toimiva kone, mutta kertaakaan ei tullut käytettyä. Tuossa se pari  vuotta vei tilaa keittiön pöydällä, kunnes sain sen myytyä vitosella. Eipähän tarvinnut roskiinkaan kantaa.

Olikohan tämä enne. Minä en kerää enkeleitä, mutta tämä tuli kirpparilta ostettua kun sillä on niin söpösti pupu sylissä. Kotona se tietenkin lensi heti lattialle ja toinen siipi poikki. Samanlaisia siipirikkoja taidetaan olla nyt molemmat.

Kamerakin näyttää olevan menossa rikki. Sitten täytyy ottaa kuvia vain puhelimella ja sitähän minä en vielä oikein hallitse. Viisainta kai vaan jatkaa köllöttelyä Maijan kanssa ja odotella aikoja parempia.

Toivottavasti tämä alakulo-olo ei nyt tartu muihinkin. 

Kuivaharjottelua

Ihanan lämpöinen syyspäivä tänään. Meillä kuitenkin harrastetaan jo kuivaharjoittelua, eihän sitä tiedä milloin ensilumi sataa maahan. Kelkka on jo esillä ja porukka harjoitellut mäenlaskua.

Kaikkihan sen tietää miten vaikea kissalle on lääkettä antaa. Minä sitten apteekista menin ostamaan tämmöisen apuvälineen. Säiliöön laitetaan vettä, pilleri kärkeen ja lääke ruiskastaan veden avulla kissan kurkusta alas, niinhän sitä luulisi. =)

Päätin kokeilla Mausuun, joka on helpoiten lääkittävissä. Mausuhan säikähti heti kun näki vehkeen ja löi lujasti hampaat yhteen. Väkisin en uskaltanut yrittää kun ajattelin sen raapivan kissan kitalaen verille. Kun lopulta sain ujutettua kärjen hampaiden välistä oli vesi jo lirunut pois ja lääke möhjääntynyt kärjen nipukoiden väliin, ei toiminut enää mitenkään. Kyllästyin edes yrittämästä enää ja liuotin toisen pillerin ruoan sekaan. Mausu oli niin helpottunut piinan loppumisesta että hotki ruoan ja lääkkeen samantien.

Mummolle ja Maijalle en uskalla enää edes yrittää tätä, vaan hoidan matolääkityksen perinteisellä sormetjaranteetverillä-tyylillä.

Eihän tämä vekotin paljoa maksanut, mutta olisi kannattanut silläkin rahalla ostaa kunnon kissanruokaa.

"Kissakuiskaaja"

Joulu lähenee koko ajan , ei sille mitään voi. Ensimmäisiä joululahja-tilauksia sain minäkin valmiiksi.  Nyt onkin korkea aika aloittaa jos meinaan omallekin porukalle ehtiä jotain tekemään. Kaupoissakin alkaa jo joulutilpehöörit näkymään , mutta se on kyllä minusta aivan liian aikaista. Johan tuohon joulukrääsään ja
-karkkeihin ehtii kyllästyä kun nyt jo ovat tyrkyllä.

Ikävä alkaa jo helpottaa, mutta kyllä kolmen lemmikin menetys vuoden sisällä on liikaa. Minulle iski niin kova henkinen ja ruumiillinen uupumus, etten ole ennen tainnut kokea. Jossain vaiheessa se ratkeamispiste tulee vastaan ja nyt se tuli minulle.
Onneksi eräs ystävällinen ihminen lähti viemään minut lapioineni metsän reunaan ja sain haudata Berniinan metsään rauhalliseen paikkaan. Vuokra-asunnon pihaan kun ei kissaa voi haudata ja olihan minulla huoli siitäkin asiasta. Olisi ollut kamalaa jos olisin joutunut roskiin laittamaan , niin kuin ensin pelkäsin. Siellä lepää Pernu nyt metsän siimeksessä sammalvuoteella.
 Berniinasta jäi ihana muisto minulle. Viimeinen yö vietettiin samalla tyynyllä ja Berniina kehräsi minulle koko yön. Olisikohan ollut se kissanvaisto.

Välillä tulee onneksi noita onnellisiakin sattumia.
Taloon muutti alkukesästä uusia naapureita. Heidän 13v kissansa katosi kuitenkin melkein heti. Naapurit etsivät kaikkialta ja tekivät pitkiäkin matkoja vihjeiden perässä, turhaan.
Illalla istuin ulkona pimeässä, kun huomasin, että pihan reunalla näkyy kissan hahmo valoja vasten. Omat kissani olivat sisällä, mutta kissittelin kuitenkin siinä toivossa, että se olisi vuosi sitten kadonnut Armaani. Kissa vastasi minulle ja kun aikamme siinä "juteltiin kissaa" sain sen tulemaan lähemmäksi ja tunnistin naapurin kadonneeksi kissaksi. Äkkiä hakemaan naapuri pihalle ja niin pääsi kissa takaisin kotiinsa. Tuli itsellekin niin hyvä mieli siitä. Yksi kulkuri vähemmän ulkona palelemassa talvella.

Alkoi naurattamaan, kun huomasin puhuvani yhtä kieltä lisää, kissaa. Selvästikin me kissojen kanssa ymmärretään toistemme puhetta = D

Surun päivä

Berniinalla jatkui liman valuminen suusta ja kissa kävi jo apaattiseksi. Aamulla soitin eläinlääkärille ja nyt on reissu takana. Pernun suusta löytyi kielen alta syöpä ja lääkäri suositteli nukuttamista. Niin lähti rakas Pernuni kärsimästä. Tänään itkettää. Nyt pitää vielä löytää joku hautaamaan pieni rakkaani.

Kissan yhdeksän miinus yksi henkeä

Eilis päivä meni surressa ja  sairasta kissaa hoitaen. Luulin jo että Berniinalla on lähtö edessä, johan noita ikävuosiakin on 9. Puolenpäivän aikaan olin asiasta jo ihan varma.
Pernulla on jo jonkun aikaa tullut limaa suusta. Yöllä se oli nyt yskinyt kirkasta verta lattialle. Aamulla kissa oli hyvin huonokuntoinen ja verta valui koko ajan suusta. Ruoka ei maittanut, ainoastaan vettä joi. Makoili vain raukeana paikallaan, mutta silmät olivat kirkkaat, eikä vilkkuluomi noussut esiin. Siitähän yleensä tietää kissan sairastavan.

Minulta on aikaisemminkin kuollut vanha kissa samalla lailla oirehtien. Kun silloin soitin eläinlääkärille, sieltä sanottiin vain, että se tekee nyt kuolemaa, mitään ei ole tehtävissä, anna sen nyt vain kuolla rauhassa. Tuntien päästä en enää kestänyt, vaan soitin että sen on saatava armopiikki heti ja niin kissa lopulta nukutettiin ikiuneen.

Päätin nyt sitten katsoa iltaan asti ja soittaa sitten vasta lääkärille jos mitään ei tapahdu, onneksi.
Päivän se makoili ja minä seurasin huolestuneena vieläkö henki kulkee. Vaan kun alkuilta saapui, mitä teki Berniina. Nousi reippaana ylös ja käveli ruokakupilleen syömään, pyysi vielä lisää kun kuppi tyhjeni.

Sen jälkeen käveli tyytyväisenä kamariin ja valloitti lankakoppani nukkumapaikakseen. Saa pitääkin sen kun on kerran noin sopivan kokoinen. Tänä aamuna valui vielä pahanhajuista kuolaa suusta, mutta nyt siinä ei enää ole verta. Päästin jo uloskin kun kovasti tahtoi ja tuolla se nyt makoilee tyytyväisenä auringonpaisteessa.

Luulempa että sillä olikin vain hammasongelmia, mutta en pääse kunnolla katsomaan kun ei anna kurkkia sinne. Täytyy nyt seurailla tilannetta. Jos vielä alkaa sairastamaan, niin ei auta kuin viedä sitten piikille. Eläkerahoilla ei juurikaan ole varaa vanhalle kissalle mitään kalliita hoitoja alkaa maksamaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin jo ihan hyvälle. Vanhojahan nuo alkaa koko porukka jo olemaan, nuorinkin Maija on jo 6 vuotias.  Täytyy vain toivoa että jaksavat vielä monia vuosia terveenä  elää seuranani.

.........

Hahaa, pääsin lopultakin tutkimaan Pernun suuta. Se onkin näköjään purrut vahingossa kieleensä aikamoisen haavan. Eipä ihme jos suusta valui kirkasta verta. Onneksi en vielä vienyt nukutettavaksi. Ihanaa , johan helpotti.

Monikulttuurisuutta

Siinähän sitä olis monikulttuurista perhettä. Afrikanpoika on valloittanut Skandinaavitytön sydämen ja perhe on perustettu. Tyttäret selvästi tulleet äitiinsä ja poika isäänsä =)

En halua tällä mitenkään puuttua ajankohtaiseen pakolaispolitiikkaan. Minusta kuitenkin monikulttuurisuus perheessä on rikkaus, meillä ainakin se koetaan niin. Tyttäreni on suomalais-turkkilainen ja ylpeä molemmista juuristaan. Taidan itsekkin olla vähän "sekasikiö", sillä äitini suku on alunperin Saksasta Ruotsin kautta aikanaan Suomeen siirtynyt. Isän suku puolestaan on tullut toiselta rajalta eli Karjalasta. Rahallista rikkautta ei ole, mutta sitä enemmän kulttuuriperimää =D No, ei se mitenkään meidän arjessa näy, mutta olen esim. hankkinut kaikki suomeksi ilmestyneet turkkilaisten kirjailijoiden teokset ja karjalaisuus taitaa ilmetä iloisuutena ja suulaana pölöttäjänä =)

Olipa rentouttavaa virkkausten välissä kutoa perus-sukkaa. Lankana Big Fabel, jonka olen joskus voittanut arvonnasta. Erityisesti tykkään tästä epätasaisesta raidoituksesta joka syntyy itsestään. Aika paksua sukkalangaksi, mutta saahan osa sukista olla paksumpiakin kumisaappaaseen sopivia. Nyt sormet syyhyää lisää kudottavaa, mutta ensin täytyy taas virkkailla välillä. Meillä ei neulota, meillä on kudin jota kujotaan.

Eipä ole tomaattisadossa täälläkään kehumista. Kehno oli alkukesä. Muutaman pienen keltaisen tomaatin söin jo, mutta kaikki muut ovat vielä vihreitä. Jospa ne siitä vielä punastuisivat. Suurimman osan jouduin laittamaan roskiin, kun olivat jo niin huonossa kunnossa. Pieniä keltaisia, jotka ovat herkkuani , sain kasvatettua talvella itse kuivattamistani siemenistä. Täytyy kokeilla ensi keväänä uudestaan. Peppi vartioi satoani, ettei kissat pääse makoilemaan niitten päällä =)

Sulahopsulahei...

Apinat alkoivat yleislakkoon, joten teinpä sitten Peppejä. Nämä pienemmät teen Miami-langasta, jota sainkin "jonkun verran" hamstrattua kesän lanka-aleista =) Hiukset ja essu ovat kuitenkin akryylilankaa kirkkaamman värinsä takia. Aina välillä kysytään onko tuolla letin sisällä rautalankaa. No ei ole. Kun letittää tarpeeksi tiukalle, niin pystyy vääntelemään vaikka pystyyn. En laita näihin lasten leluihin koskaan nappeja enkä varsinkaan rautalankaa ihan turvallisuus syistä.

Ei ole ollenkaan liian aikaista ruveta miettimään joululahja-käsitöitä. Vähän kyllä huvitti, kun eräs äiti kysyi pari viikkoa sitten, ehtiikö vielä tilata jouluksi kettuja. =) Hyvin ehtii, oli helppo luvata.

Voi minua onnetonta hamsteria. Lankojen lisäksi on tietenkin tullut hamstrattua myös käsityökirjoja. Enhän yleensä edes viitsi seurata ohjeita, joten mitähän minä niilläkin teen. Kuvia tietenkin on kiva katsella ja saahan niistä aina jotain ideaa, mutta harvoin viitsin tehdä jotain ihan ohjeen mukaan. Olohuoneeni muistuttaakin lähinnä lankakauppaa, jossa on myös kattava lajitelma käsityökirjoja =)

Otin itseäni niskasta kiinni ja sainkin neljä kirjaa myytyä facebookin langanmyynti ryhmissä. Vaan mitä tekee terveestä maalaisjärjestään ylpeä ihminen. Menee tietenkin katsomaan Adlibriksen käsityökirja-alea ja tilaa kolme uutta kirjaa. "No kun halvalla sai =D".

Langanostolakkokin kesti pari viikkoa.  Syynä samat facebookin ryhmät. Viisainta olisi nyt erota niistä kaikista ja liittyä takaisin vasta sitten kun langat loppuu =)

Eihän lankoja vaan voi olla liikaa...

Tämä lause kyllä sopii minulle niin hyvin, että meinaan kehystää kortin ja laittaa lankahyllykkööni esille. =)

Kortti oli mukana paketissa, jonka voitin Raitalampaan arvonnassa. 

 Kyllä nyt kelpaa neuloskella, siinä on taas lanka poikineen. Olen jo kovasti etsiskellyt ohjeita ja luulempa että näistä ainakin muutama huivi tulee Pukin pussiin.  Punaiset on tietenkin varattu ihan itseäni varten =) Kiitos Raitalampaalle oikein oikein paljon ♥ Luulempa ettei minun nyt tosiaankaan tarvitse lankoja ostella ennen joulua ja jää vielä keväällekin neulottavaa. Tämmöiset lankalähetykset ne on sitä parhautta ♥

Olen ihastellut Vekin blogissa, kun siellä Vanhapoika kukkii niin komeasti. No kukkiihan minullakin kohta =)
Yli 10 vuotta olen hoivaillut kaktustani, kantanut vuorotellen sisään ja ulos. Pienintäkään kiitollisuuden merkkiä se ei ole minulle osoittanut kaikesta vaivasta. Nyt siihen on kuitenkin ulkona tullut YKSI nuppu. Varmaan senkin kiusallaan pudottaa kun nostin kasvin sisälle. Ei taida olla minulla viherpeukaloa, mutta onneksi on lankapeukalo =)

Vähän pelolla olen seuraillut, kun Maija on niin pulskistunut viime aikoina. Leikattu tyttöhän se on, mutta kuulemma jos ei ole tarpeeksi tarkkaan leikattu, voi vielä tulla pentuja. Kyllähän kissanpennut olisivat niin ihania, mutta kun minä en pysty niistä luopumaan, saatikka muuten hävittämään. Pienessä kaksiosssa riittää kyllä nämä neljä kissaa, (ainakin sukulaisteni mielestä).
Toivottavasti lihominen on vaan merkki hyvästä myyrävuodesta, eikä suvun jatkamisesta.

Ulkona on niin kaunis päivä, että täytyy varmaan siirtyä sinne käsitöiden kanssa.

Ihana Noro

Olen jo pitkään ihaillen katsellut kuvia Noro-langasta ja siitä tehdyistä neuleista. Liian kallista vaan ostaa tämmöisillä eläkkeillä. Vaan nytpä minulla on sitä kaksi kerää ja vielä lempivärissäni. Tämä kuuluu niihin lankoihin, joista teen vain itselleni, en raaski toisille annettaviin käyttää . Välillä saa hemmotella itseäänkin =) Joulun jälkeen kun on aikaa enemmän pistän tämän puikoille.

Tässä koko mahtavan ihana paketti jonka sain Enkulin käsitöistä. Hänellä on joka kuukausi musiikkihaaste ja minä satuin voittamaan arvonnassa elokuun voiton. Niin tykkään näistä muistakin langoista. Toisestakin kirjavasta taitaa tulla ihan itselle huivia tai jotain kaulaan. Ja enhän minä olisikaan nainen, jos tuosta suklaasta olisi vielä jotain jäljellä, kaik män jo =) Kiitos Enkulille niin mieluisasta paketista, olet ihan nimesi veroinen, enkuli ♥

Enkulin käsitöissä on esillä aina hurmaavia kortteja, kannatta käydä kurkkimassa.

Eikä siinä kaikki, postissa on tulossa toinenkin arvontavoitto, joka sekin on lankaa, mutta siitä sitten toisella kertaa. Juuri viime kommenteissa kirjoitin, että olen päättänyt olla ostamatta lisää lankaa ennen joulu, mutta jos jostain satun saamaan, niin sitä ihanammalta se tuntuu. Kyllä, ihanalta tämä nyt tuntuu ♥

Tällä hetkellä minä vaan värkkään näitä apinoita joulua varten ja kohta pitäis alkaa Peppien ja kettujen teko.
Sukkapuikot näyttävät kyllä niin houkuttelevilta, että välillä ihan salaa tartun niihinkin =)

Pieniä juttuja ja huonoja kuvia

Maailmalla tapahtuu suuria ikäviä juttuja, mutta niihin en halua puuttua täällä, vaikka pahalta tuntuukin. Sen sijaan minä kerron näitä tavallisia arjen pieniä kummallisuuksia.

Kauppojen hinnat meitä kummastuttaa.
Teinpä minäkin hilloa ja tarvitsin siihen keskikokoisen lasipurkin. Kun ei roskakatoksestakaan sopivaa löytynyt, niin kauppaanhan se oli suunnattava. Olihan siellä, mutta hinta 3,50. Liian kallis minusta tavalliseksi lasipurkiksi, mutta keksinkin mennä toiselle hyllylle. Sieltä löytyi samanlainen lasipurkki täytettynä säilötyillä punajuurilla hintaan 1,45. No nyt minulla on hillot lasipurkissa ja punajuuria toisenlaisessa purkissa. Säästin pari euroa ja sain vielä kaupanpäälle punajuuria =)

Toinen juttu meitä on lähinnä huvittanut.
Naapurinmies kertoi joku aika sitten, kuinka räksänpoikanen oli lennähtänyt pihaan ja kaksi harakkaa tuli sitä heti nokkimaan. Mies ajoi kuitenkin harakat pois ja räksänpoikanen selvisi pelkällä säikähdyksellä.
Eilen sitten toinen naapuri ,"Rouva kaikkitietävä", kertoi kuinka räksänpoikanen lensi pihaan, "heti kymmenen harakkaa hyökkäsi sen kimppuun ja saihan ne sen hengiltä".  Eipä tarvi pitkää matkaa, kun asiat jo kymmenkertaistuu =D

Yritin kännykameralla ottaa kissakuvia, mutta eipä näy tekniikka olevan vielä hallinnassa =)

Taas niitä apinoita

Oli niin kaunis päivä, että apinatkin lähtivät ulkoilemaan. Tässä perheessä vanhemmilla piisaakin puuhaa kun perheeseen syntyi kuutoset. Lastenhoito-avusta ei tietoakaan.

Apinatehdas onkin kohta ihmeissään, mistä lankaa. Olen tehnyt näitä Tenneseestä ja Dropsin Muscatista. Ensin lopetettiin Tennesee ja nyt on Dropsikin lopettanut tämän tummanruskean langan valmistamisen. Toinen ruskea on paljon harmahtavampaa eikä ollenkaan niin hyvän väristä. No, ei minulla heti tule hätä. Olen saanut lahjaksi Tenneseetä ja Dropsin ruskeat olen tyhjentänyt jokaisesta nettikaupasta EU-alueelta, jos suinkin sen kohtuullisilla postikuluilla on saanut tilattua. Johonkin ulkolaiseen jäi vielä 12 kerää, mutta 12€ postikulut oli minusta kohtuuttomat näin pienelle tilaukselle.

Jos joku tietää kohtuu hintaista, merseroitua, 4 koukulla virkattavaa tummanruskeaa puuvillalankaa, niin saa vinkata. Itse en ainakaan ole löytänyt vastaavaa, ohuempia kylläkin.

Nyt minut on taas jätetty tänne yksin kissojeni kanssa, nyyh.  Ilmakin oli niin syksyisen kolea aamulla kun saattelin tyttären linja-autolle. Taitaa taas vierähtää parikin kuukautta ennen kuin jälleen tavataan. Tulishan hän useamminkin, mutta matka on niin hankala monine linja-auto vaihtoineen ja käy nyt kalliiksikin kun lakkasi saamasta opiskelija-alennusta. Oli niin mukavat muutama viikko kun oli seuraa kotona, eikä edes riidelty kertaakaan =)

Nyt onkin sitten paremmin aikaa käsitöille, jotain hyvääkin tässä yksin olossa. Saksassa alkaakin joulumyynti jo lokakuussa, johon nämäkin apinat ovat matkalla. Kovasti tekisi mieli neuloa sukkiakin jouluksi. Jos sais edes ne viime joulun alla keskeneräisiksi jääneet lahjasukat valmiiksi =)

Nepalilaista

Minun vauvani ♥

Isompi täytti eilen vuosia ja ainoa toive oli päästä ravintolaan syömään. Niimpä sitten hypättiin linja-autoon ja suunnistettiin Jyväskylään.

Tytär kun saa valita, niin paikka on taatusti eksoottinen. Nyt päädyttiin nepalilaiseen ravintolaan.

Ei voi kuin kehua paikkaa. Pieni intiimi ravintola, palvelu todella miellyttävää, ei mitenkään liian päällekäyvää ja ruoka hyvää. Erityisesti meitä viehätti, että ruoka tuotiin messinkisillä astioilla,  todella kauniit. Molemmat otettiin erilaiset kana-annokset ja eipä ole ennen saatu niin mureaa tipua. Tytär vallankin tykkäsi, minä en niin kovasti ole ihastunut inkivääriin, jota näissä ruoissa käytetään.

Annokset niin valtavat, että eihän me jaksettu kaikkea syödä. Tarjoilija kuitenkin kysyi heti, voiko hän laittaa loput meille mukaan. Sehän sopi tietenkin ja tytär saa syödä tänäänkin herkkukanaansa.

Aina on kuitenkin juhlapäivänä tilaa jälkiruoalle. Tyttärelle pistaasi-manteli-jäädykettä ja minulle Gulap Jamun, eli noita palleroita, tyypillistä nepalilaista herkkua joka on tosi hyvää.

Paikan nimi on Base Camp ja suosittelemme sitä muillekin itämaisesta ruoasta pitäville. Ruoka 10 ja palvelu 10+

Onhan se mukava, että on ollut näitä kesäpäiviäkin, mutta nyt tuntuu jo siltä että viileämpiäkin päiviä kaipaa. Huomenna taitaakin sitten olla kunnon ukkonen ja kesän lopetus.

Nyt herkutellaan

Tyttärellä oli uusi pannari-ohje ja kyllä olikin herkullinen. Tässä ohje :

4dl      jauhoja
1,5 dl  sokeria
1tl       leivinjauhetta
1tl      suolaa
1tl      vaniljasokeria
8dl     maitoa
2       munaa
100gr  sul. margariinia
Kaikki aineet sekaisin ja puoleksi tunniksi 200-225 asteiseen uuniin.

Ensimmäisestä versiosta unohdin kanamunat pois ja oli melkein parempaa niin.

Heti kohta piti tehdä toinenkin ja ehdin siitäkin pienen siivun maistaa ennen kuin siihen ilmestyi tämmöinen salaperäinen kuoppa. En heti edes tajunnut mistä se tuli, mutta onneksi huomasin että tekijä oli jättänyt puumerkkinsä yläkulmaan. Selvä kissan tassun jälki.
Eihän tuota enää uskaltanut syödä, kun ei tiedä mitä madonmunia siihen on joutunut. Roskiin meni =(

Eikä varmasti nälkäänsä syönyt , sillä.....

.....meidän katit pääsivät Primacatin lihansyöjien fiksuunvaihtoon. On siinä herkkuja vähäksi aikaa. Satsi on tarkoitettu yhdelle kissalle kahdeksi viikoksi, mutta meillähän tuo menee huomattavasti nopeammin neljän kissan voimalla. On märkäruokaa pussissa ja purkissa ja nappuloita juuri sopivasti seniori-ikäisille.

Mummo, joka yleensä on hyvin nirso ja latkii vain kastikkeet ruoasta, on kovin ihastunut näihin. Ei se raaski edes odottaa että laitettaisiin kuppiin, vaan käy varastelemassa suoraan pussista. Kuppiinkaan ei jää toisille mitään vaan kaikki menee kerralla .
Maistuu nämä Mausulle ja Maijallekin, hyvin pistelevät oman osuutensa.
Vaan ei noista kissoista koskaan tiedä. Kaikkiruokainen Berniina ei näistä tykkää, entistä halpisruokaa sille täytyy laittaa omaan kuppiinsa. Kyllä sillekin varmaan parin päivän päästä alkaa kalliimpi herkku maittamaan.

Pitihän tästä postata, niin pääsen osallistumaan vuoden kissanruokien arvontaan. =) Se oliskin mahtava palkinto.

Monenlaista juttua

Toki täällä muutakin tehdään kuin apinoita. Sukkia vaan on niin kiva neuloa että yhdet polvarit piti taas tehdä. Ihan taas omalla mallilla, eli eteen jotain palmikontapaista ja takaa sileät . Lankana 7-veikka ja polvisukan perusohje Novitalta.

Häntä jalkovälissä ei kuulu minulle, vaan kuvaan salakavalasti hiipineelle Berniinalle =)

Maija puolestaan näyttää saaneen kunnolla köniin joltain. Oliskohan harakka nokkinut tai vesimyyrä purrut, aikamoinen kolo on otsassa, mutta loppupeleissä Maija on varmasti voittanut. Olisin varulta vienyt eläinlääkäriin katsottavaksi, mutta koko katti hävisi taas pariksi päiväksi.

Epäilen että Maijaa on joku alkanut syöttämään. Tässä lähistöllä on montakin ihmistä jotka ovat ihastelleet Maijaa ja kyselleet jos sitä ei ole pihassa näkynyt muutamaan päivään. Kesän aikana se ei juurikaan ole kotona pysynyt ja on kuitenkin kasvanut ja lihonut aikalailla. Aijai, minä en tykkää jos minulta yritetään kissa viedä.

Tänään Maija taas poikkesi pikaisesti kotona ja arpi näytti hieman parantuneen. Taitaa parantua ihan itsestään, kunhan se ei raapisi sitä koko ajan. Kauluriakaan ei voi laittaa, kun ei Maijaa saa pideltyä kotona sisällä.

Olen aika laiska vastaamaan näihin haasteisiin, mutta tämä jonka sain Jaanalta Openlangoista on onneksi aika lyhyt. Aika uusi blogi, kannattaa kurkata, sieltä saa hyviä vinkkejä.

Minä en haasta ketään, mutta jos joku haluaa vastata, niin ole hyvä vaan . Laita viestiä sitten, että osaan käydä lukemassa.

Ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 

......
Minun ikäpolveni piti nuorena tyttönä päiväkirjaa. Itse en siihen innostunut, mutta tammikuussa 2009 aloin pitämään tätä blogipäiväkirjaa. Ajatuksena oli säästää puhelinlaskuissa ja kertoa tätä kautta kaukana asuville vähäisille sukulaisilleni mitä minulle kuuluu. Nyt ei voi lopettaakkaan, sillä jos vähään aikaan en kirjoita, tulee siskoltani jo viestiä, että onko jotain hätänä =)

Aluksi aioin kertoa vain itsestäni ja kissoistani, mutta kun otin toisilta mallia, niin aloin laittamaan myös käsityöni kuvina tänne talteen. Se osoittautuikin hyödylliseksi, sillä tätä kautta olen myynyt monta apinaa blogitutuille. Kiitos teille ♥

Täällä ei vuosien varrella ole juurikaan muutoksia tapahtunut. Edelleenkin kerron vain omia kuulumisiani, kissoista ja käsitöistä. Mainoksia en ole tänne halunnut, muutenkin tarpeeksi sekavaa kun en mukamas ehdi koskaan siivoamaan täälläkään =)

Kertaakaan en ole katunut, että tämän aloitin. Ilkeitä kommentteja en ole koskaan saanut, sitä vastoin monta, monta blogiystävää, jotka tuntuvat jo niin tutuilta kuin asuisivat naapurissa. Se tästä tekeekin niin antoisaa.

Tällä samalla tyylillä aion jatkaakin niin kauan kuin henki minussa pihisee ♥ Kiitos teille blogiystävät ja sukulaiset ja tuttavat ♥♥♥

Meniköhän vähän överiksi =)

"Valitettavasti" on tullut liityttyä facebookissa Lankahamstereihin. Se on vaarallinen paikka, sillä siellä iskee Himo. Yleensä olen saanut hillittyä itseni, mutta tässä eräänä päivänä se Himo iski oikein kunnolla.

Joku myi vironvillaa alkuperäisillä Tallinnan hinnoilla. Itse en ole päässyt käymään Tallinnassa moneen vuoteen ja huivilangat on käytetty loppuun, siksi se Himo pääsi yllättämään. Vaan olisinko tarvinnut näin monta vyyhteä, en todellakaan. On nämä kuitenkin niin kauniin värisiä, miten niiden kutsua olisi voinut vastustaa. 

On siinä nyt huivilankaa pitkäksi aikaa. Onneksi tytär on käymässä ja osti Ravelrysta muutaman ihanan huivi-ohjeen minulle. Itse en uskalla Paypallia ottaa, kun voin kielitaidottomana sohlata sillä vaikka mitä =)

Tämä toinen saman päivän ostos ei ollutkaan huti. Tenneseetähän ei saa enää mistään ja nämä ovat juuri sopivia apinalankoja. Halvemmaksi tulivat kuin yleensä käyttämäni Dropsin Muscat-lanka, väritkin oikein hyvät. Nämä olivat selvää säästöä =)

Nyt on jatkossa sitten tiedossa lisää apinoita ja ehkä muutama huivikin.

Joululahjojen teko on täällä jo aloitettu. Jouluun on enää 132 päivää, huhuh, taitaa taas tulla kiire.=)

Pussailevat apinat

Enkulin käsitöissä on musiikkihaasteena  Janne Raappanan "Kaksi onnellista".

Lähdin tällä kertaa mukaan näillä pussailevilla apinoilla. Kesä on lemmen aikaa......apinoillakin =). Tämä on vielä niin nuori pari, että kuhertelukin käy vielä kovin kainosti.

Melkein rakastunut

No en tähän kolmen sormenpään levyiseen rakkulaan, jonka onnistuin polttamaan käsivarteeni. Olikohan ihan pakko kurkotella kiehuvan vedenkeittimen yli. Oppia ikä kaikki. Nyt tämä on jo vähän parempi kun olen hoitanut sitä hunajalla.

Mutta siihen rakastumiseen. Kuvassa on turpa ihan rullalla, sillä olen juuri tullut hammaslääkäristä ja puudutus on vielä päällä. Aamusella sinne Diapammi-tokkurassa horjuin ja siellä se "melkein-rakkaus" iski. Vastassa oli nuori komea painia harrastava mieslääkäri. Ihanan ymmärtäväinen, vähän kun vinkaisin niin heti laittoi puudutusta lisää. Kyllä oli voimaa sormissa, ei siinä nitkuteltu eikä kitkuteltu, vaan kerralla nyppäsi ison poskihampaan pois. EIKÄ SE SATTUNUT YHTÄÄN. Aikaa oli varattuna 45 minuuttia, mutta eihän siinä mennyt kuin yksi vartti kaikkineen. Ihan minä rakastuin häneen ja haluan toistekkin hänen tuoliinsa. Jos olisin 40 vuotta nuorempi, niin kauaa ei tuo poika vapaana kulkis.=)

Pois lähtiessä kehuin kyllä kunnolla, mutta en sentään sortunut kosimaan. Ehkä ensi kerralla =D