Eetu on parempi

Miksi Eetu on parempi kuin mies ?

Samallailla se valloittaa sängyn kokonaan,

tuhisee ja örisee,

 kuorsaa ja piereskelee,

mutta Eetun voi komentaa sängystä alas =)

Lauma pikku-apinoita lennähti taas lintujen saattelemana  maailmalle.

Parempiko ? ☺

Olisko tämä toinen versio nyt parempi ? Ainakin on hyväntuulisen näköinen.

Ei puutu kuin se omena suusta ja olis valmis possutaulu jouluksi seinälle :)

Apinoita tulee valmiiksi oikein vauhdilla jo. Saas nähdä ehdinkö tekemään minkäänlaista joulusiivousta. Eihän sillä oikeastaan ole niin väliä, sillä tänne ei tule jouluna kuin oma tytär. Eipä ole mikään siivoushullu hänkään, eikä välitä vaikka onkin sotkuista. Sen verran täytyisi kumminkin ehtiä raivaamaan, että saisi levitellä kaikki kaksikymmentä isoa laatikollista joulukoristeita. Niistä meillä tulee se joulun tunnelma, sillä osa on jo yli neljäkymmentä vuotta vanhoja. Ei rahallisesti arvokkaita, mutta sitä arvokkaampia muistojensa takia.

Loppuun tämä hieno taideteos nimeltään "Syksy".
Eikä olekin hieno ? Tämä on kuva meidän maalausluokan lavuaarista ja minusta se on hienompi kuin monikaan meidän tekemistä tauluista :)

Ohi on ☺

Nyt on kone taas korjattu ja toivottavasti kestää edes joulun yli. Kalliiksi kyllä tuli, noin 200€kaikkineen. Ei olisi kannattanut enää tähän vanhaan romuun niin paljoa sijoittaa, vaan enpä kehdannut korjaajaa keskenkän pois laittaa.  "Jopas olikin haastava homma", sanoi poikakin, kun yli tunnin tämän kanssa ähräsi.

Huomasin tämän viikon aikana, että vuorokaudessa on edelleenkin 24 tuntia, ihme ja kumma. =) Mahdottomasti kerkesin tekemään kaikenlaista, joka oli rästissä ajanpuutteen takia :) Nämä lelut tuli valmiiksi ja monta monta muuta on aloitettuna. Tiukille silti ottaa kaikkien tilattujen teko ja omat sukulaiset jää tänä vuonna ilman mummon itse tekemiä lahjoja. No, siitä he tuskin ovat kovinkaan pahoillaan, hihi.

Parit arvonnatkin olen voittanut.
Kollipoika Myrsky arpoi kissakalenterin ja se on tuolla paketissa vielä odottamassa.
 Kissanpäiviä sijaiskodissa blogissa on paljon juttua kissoista, sinne vaan kaikki kissa-ihmiset :)

Toinen paketti tuli Istanbulista asti.  Herkkuja ja kortteja ja kaunis liina. Liina toimii minulla vielä "nuuskutteluliinana" =D .Ihana haistella siitä Turkin tuoksuja ja muistella menneitä vuosia.
Kaikki vähänkään Turkista tai matkailusta kiinnostuneet, nyt lukemaan  "Tuhat ja yksi tarinaa"-blogia.
Aivan mahtavia kuvia ja tarinoita . Minun lempi-blogini, jonka seurassa käyn haaveilemassa. Onneksi se on olemassa, haaveilupaikka :)

Oma kuvakin tuli valmiiksi, tämä äkä-kuva. On se näköinen :)
Postissa kuulin, että hei joku oli maalannut sinusta hyvän kuvan......siis aivan tunnistettava ilmeisesti :)
Opettaja sanoi, että näyttää ihan kuin sinulla olisi kaksijakoinen persoona ( no, eikö sitten muka ole) =)
Paras kommentti tuli kuitenkin eräälltä maalauskaverilta : " Ihan kuin vanha viisa opettaja, joka vaan odottelee eläkkeellepääsyä". Hihi, varokaan vaan opettajat, ettette näytä viimeisinä vuosina yhtä tympääntyneiltä =D

Hiljaisuus

Täällä sitten alkoi muutaman päivän hiljaisuus.
Eilen aamulla huomasin, että kone ei yhdistä enää nettiin. Ei auttanut puhelin-neuvonta eikä mikään. Vasta maanantaina tulee korjaaja katsomaan konetta. Kallista on sekin noitten kilometrikorvausten takia. Lähemmäs 70€ pelkästään nekin.
Kamalaa on kuitenkin nämä vieroitus-oireet nettiriippuvaisella. :(
Ainahan minä olen hokemassa, että ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Siis, nythän minulla on enemmän aikaa tehdä käsitöitä :)

Isänpäivä-mietteitä

Hyvää Isänpäivää........
vaikka ei tämä hyvä päivä kaikille olekkaan. Kuinkahan moni nytkin suree "isättömyyttään".
Oma isäni kuoli jo nuorena ollessani, eikä muutenkaan ole mitään hyviä isänpäivämuistoja.

Muistankin aina isänpäivän 15 vuotta sitten, kun tyttäreni oli kansakoulun eka-luokalla.
Opettaja oli antanut tehtäväksi piirtää isänpäivä-kortti.  Eikös vaan eräs kaveri sanonut tytölleni, että ei sinun tarvi sitä piirtää, eihän sulla ole isääkään. Tytär onneksi sanoi takaisin, että on mulla, mutta se asuu Turkissa.
Paha mieli siitä kuitenkin jäi ja asiasta keskuskeltiin vielä kotonakin.  En tiedä kummalle meistä jäi pahempi mieli, mutta minun mieltäni se painaa vieläkin. Jokaisella lapsella on oikeus isään ja omalta osaltani olen hoitanut asian aika huonosti.
Ei tainnut opettajakaan tietää, että jokaisella on isä, kun ei siitä mitään maininnut. Tyhmä ope :(

Minä aionkin juhlistaa isänpäivää sulattamalla pakastimen. Samalla tulee siivottua pakastimen alunenkin, Siellä sitä moskaa onkin, sillä kissat pudottelee sinne jatkuvasti ruokiansa. Saas nähdä mitä sieltä nyt mönkii vastaan , yöks.

Tietenkin täällä on jatkunut apinoitten teko ja jatkuu edelleenkin.
Aika monessa kodissa tänä jouluna Joulupukin säkistä löytyy apina.

Tulihan se välillä yksi pupukin, mutta sitten jatkuu taas apinoilla :)

Syökäähän kakkua ja Onnea Isille =)

Mummon mussu...mestari-ainesta

On se niin uljas näky tämä 13v pojantytär.

Kahmii jatkuvasti  voittoja  kilpailuissa ja on nyt valittu aluevalmennuksen B-lohkoon. Asia, josta mummo ei oikein ymmärrä mitään, mutta on kuulemma aivan mahtava juttu.

Kyllä on mummo(kin) ylpeä likasta.

Taitaa olla tytöllä tulevaisuuden suunnitelmat valmiina . 

Lentäjä-apina

Minä olen lentäjän poika,

lentäjä myös itsekkin.....

Mielelläänhän minä otan toivomuksia vastaan ja kiva niitä on suunnitella.  Tämä lentäjä tuntui ensin tosi haastavalta työltä, mutta mukavahan sitä sitten olikin miettiä ja suunnitella. Mukavaksi tekee vielä ajatus, että tämä on menossa eräälle isälle 70-vuotis lahjaksi :)

Oijoi, nyt alkoi tämä julkisuus ujostuttamaan. Oli mentävä tummien lasien taakse piiloon.

Lentäjillä on paljon kavereita, tässä yksi niistä. Olkoon vaikka matkustajana koneessa mukana.

.....

Nyt en vähään aikaan uskalla ottaa yhtään tilausta ennen joulua tehtäväksi.  Haluan varmistaa ensin, että kaikki aikaisemmin tilanneet ehtivät saada omansa.

Apinoiden ja muitten olioiden teko siis jatkuu täällä kiivaana.

Hihihii, minä ihan ite =D

Nyt kun olen jo kehua retostanut, kuinka hauskaa on maalata omaa kuvaansa, niin en voinut olla julkaisematta näitä jo tässä luonnostelu vaiheessa :)

Ensin aloitin tämän ja se on minusta niin minun näköiseni. Opettajakin oli samaa mieltä. Vaan kun toiset näkivät sen sanoivat he heti : "Eeeeei ei ei, ei ole yhtään näköinen. Et sinä ole noin äkäisen näköinen"

No eipä mitä, aloin tekemään toista kuvaa rinnalle.

Nyt on kuulemma näköinen :)
Minusta tuo muistuttaa enemmänkin ylisyötettyä joulu-possua.
Vaan jos minä olen toisten mielestä possun näköinen, niin eihän sille mitään voi =)
Hauskaa minulla kumminkin on ollut. Nauraa hihittelen koko ajan maalatessani. Vielä näihin tulee paljon maalia, joten voivat vielä muuttua aikalailla.
Olen ajatellut liimata nämä taustat vastakkain. Esille käännetään sitten aina se puoli, millä tuulella äiti sattuu olemaan.

Lohdutukseksi olen saanut Hipsulaiselta tämän kukan. Mukavaahan se on aina kun muistetaan ja huomioidaan . Kiitos kukkasesta.

Olihan tässä mukana niitä kysymyksiäkin, mutta minä olen tainnut paljastaa itsestäni jo liikaakin. Ja aivan liian laiskalla tuulella, että jatkaisinkaan kellekkään. Pelkällä kiitoksella kuittaan nyt.

Ihana seurata kuinka paljon ihmiset jaksaa kommentoida minulle. Harvoin muistan edes kiittää, mutta nyt sanon kaikille  OIKEIN SUURET KIITOSET ♥

Tonttujen touhuja

Meillä jo tontut touhuaa täydellä teholla ja paketteja lähtee ympäri Suomen-maan. Taidampa saada kaikki tilatut tehtyä ennen joulua ☺

Valmista tulee pikkuhiljaa

Niin sai naapurin-Matti lopultakin sukkansa. Ihan tavalliset perus-sukat 7-veikasta.
Lupasin loppukesästä Matille villasukat Armas-kissan pyydystämisestä ja olihan ne tehtävä, vaikka aikansa veivätkin. Kintut ei ole sitten Matin, vaan kotona käyneen tyttäreni :)

Enkä ole muutenkaan istunut kädet ristissä.

Apinoita on taas lähtenyt maailmalle ja lisää tulee koko ajan .

Tämä on HARVINAINEN kuva meillä, kotipullaa.
Tytär oli syyslomalla luonani ja kysyi yhtenä iltana, että voisitko sinä äiti leipoa pullaa. Kun lapsi pyytää, niin tottakai äiti leipoo :) Kookospullia, eli kanelin sijasta väliin laitetaankin kookoshiutaleita, tyttären lempipullia. Yhtä isoja ja muhkeita kuin leipojansa. =)
Seuraavana päivänä tytär leipoi kiitokseksi suklaapikkuleipiä.  Äiti oli käyttänyt kaiken vehnäjauhon, joten tytär teki ne ruisjauhoihin. Tulikin kuulemma paremman makuisia kuin vehnäjauhoista. Minä kun pääsin käsiksi niihin, niin yhtään ei jäänyt seuraavalle päivälle  :)

Nyt on tytär mennyt jo maailmalle taas ja minä lähden illalla maalaamaan. Olen aloittanut oma-kuvan ja sehän onkin hauskaa puuhaa. Naurattaa niin koko ajan kun vetelen ryppyjä naamakuvaani. Juu, lupaan julkaista täällä, kunhan saan sen valmiiksi =)

Yöllinen keskustelu

Yöllä hiljaisuudessa voi kuulla mitä ihmeellisimpiä juttuja.
Viime yönä klo neljän aikaa, kun istuin ulkona (tupakalla), ohi hoiperteli kaksi umpihumalassa olevaa nuorta miestä ja kuulin seuraavan keskustelun:

-¤☻#☻♠☻♠ Mä oon ollu kaks viikkoo polttamatta ja nyt tekis niin ☻#♠♦&¤•☻%#¤ mieli tupakkaa :(

-Et kyllä arvaa mitä mun nyt niin v...sti tekis mieli

-Noh?

-Niin  V...STI  tekis mieli

-Noh?

-Piimää!

Harmitti ettei minulla ollut kotona piimää. Olisin varmasti käynyt pojalle tarjoomassa =) Hyvä mieli jäi kumminkin, sillä olin odottanut jotai aivan muuta =D

Onnellinen Eetu

Eetun kanssa voitettiin Annan pitämässä arvonnassa.
Suuri rakkaus on nyt syntynyt. Eetu rakastui tähän Road Kill-pupuun välittömästi. Tarkoitus oli antaa ensin vain kuvauksen ajaksi, mutta ei sitä poiskaan enää saa. Koko ajan kantaa suussaan ja välillä pupu lentää ja vinkuu :) Eetu ei yritäkkään repiä sitä hajalle, niinkuin pehmoille yleensä käy ja se on minusta ihme.  Iltalenkillekin pupu kannettiin mukaan ja yöksi laitettiin visusti kuonon alle talteen. Kissoilla ei ole mitään asiaa pupun kaveriksi :) Eetu on  aivan liikkuttavan kiintynyt pupuunsa.

Lisäksi tuli koiran vilkkuvalo, josta minä taas tykkään enemmän. Illalla jo koekäytettiin ja hyväksi havaittiin.  Nyt näkyy missä liikutaan tuolla pimeillä kyläteillä ja samalla se turvaa tätä mummeliakin. Hekivakuutus meille molemmille :)
Iso namipussi laitettiin vielä piiloon, ettei kaikkea hyvää samalla kertaa.

Kiitos Annalle oikein paljon. Tämän tyytyväisempään paikkaan ei palkinto olisi voinut osua.

Äkälintu osottautui meillä naaraspuoliseksi.  Yhäkkiä oli pesä täynnä rääkyviä poikasia.  On siellä tainnut käkikin poiketa, kun yksi on niin poikkeavan näköinen.
Nyrkin kokoiset virkatut linnut on taas ilman ohjeita tehty.

Nyt on taulu valmis, eikä tästä enää muutu. Se on esittävinään turkkilaista unikkopeltoa :)
On tämä niin mukaansa tempaava harrastus, mutta yritän silti tehdä noita käsitöitäkin.
Ensiviikolla luultavasti on taas apinoita valmiina.

Kiire, kiire , kiire

Näin syksyllä tuntuu olevan kaikenlaisia kiireitä, niin ettei tahdo ehtiä blogiakaan kirjoittamaan. Vaikka enimmäkseen minä vain istun ja teen käsitöitä :)
Ihan hävettää, kun en ole saanut valmiiksi tilattuja pehmoja. Keskeneräisiä on kaikki paikat täynnä, mutta valmista ei vain tunnu syntyvän. Tilausjärjestyksessä niitä yritän valmistella, mutta kun väliin osuu yksi isompi tilaus, niin kaikki joutuu odottamaan :(  Kaikki tilaukset ovat kyllä tallessa vihkossa ja ennen joulua saapuvat  perille.

Tämän Äkälinnun ohjeen sain  Pirjolta Violettia ja villalankaa-blogista . Pallon ja vatsakappaleen tein ohjeen mukaan, mutta enhän minä jaksa kauan ohjeita lukea, vaan tein loppu-osat virkkaamalla oman pään mukaan. Kiitos Pirjo hyvästä ohjeesta. En olisi ilman sitä osannutkaan palloa neuloa.
Tämä jää kyllä ainoaksi kappaleeksi , toista näin isoa en aio enää tehdä :)

Tietenkin apinoitakin on tullut tehtyä. Nämä ovat sitä pienempää mallia ja isompia on keskeneräisinä monta kappaletta.

Oman aikansa on vienyt tämäkin harrastus. Ehei, ei tämä ole vielä läheskään valmis.Aloitin simppelillä maisemataululla, että pääsee taas maalaamisen tuntumaan. Paljon on tässä vielä korjailtavaa.
Seuraavaksi teemme jokainen omakuvan. Se voikin olla hauskaa.....tai sitten ei :)

Jokin aikaa sitten sain Mallilta lankapaketin. Nyt on lankaa vähäksi aikaa :)
Erityisen iloinen olen noista sukkalangoista. Joulun jälkeen ehdin varmaan jo sukkiakin tekemään, se on niin rentouttavaa puuhaa.  Kiitokset lähetän Malille jonnekin sinne Afrikkaan, minne hän on jo lähtenyt.
......
Eilen oli Epäonnistumisenpäivä.
 Meillä sitä vietettiin onnistuneesti epäonnistumalla :)
Tyttären piti tulla kotona käymään, ei olla yli kuukauteen tavattukaan. Vaan eikös hän nukkunut pommiin linja-autosta ja tulo siirtyi päivällä.  Mukava on taas saada seuraa tänne muutamaksi päiväksi, ikäväkin on ollut. Ei nuo kissat ihan ihmis-seuraa korvaa =)

Outoja haluja

Minulla on iskenyt mahdoton halu käydä naapurin omenapuun kimppuun.

 Haluaisin vähän maalilla selventää tuota rungossa näkyvää istuvan koiran kuvaa. Omenapuunvartija ☺

Vaan enpä taida uskaltaa, voi naapuri vaikka suuttua.

Seuraavana päivänä
Kun ei kaikki siinä koiraa näe, niin yritimpä selventää kuvaa (huonolla menestyksellä,tuli kissan näköiseksi)
Itseasiassa siinähän istuukin kaksi koiraa. Emokoira taustalla vahtii pentuaan.
......
 Jaana pisti paremmaksi ja näki kolme koiraa alkuperäisessä kuvassa. Niimpä tosiaan onkin, emolla kaksi pentua siinä leuan alla ♥

Armas on arponut

Arvonnan virallinen valvoja, Eetu , on tarkkana paikalla ettei mitään vilppiä suoriteta. Minä sain pelkkänä assistenttina kirjoitella arpaliput.

 

Sitten meillä nostettiin kissa pöydälle ☺

Arvonnan sutjakkaan sujumisen takaamiseksi arpalippujen sekaan sekoitettiin herkkunappuloita, (jotka tietenkin valittiin ensimmäiseksi) ☺

Herkkujen loputtua lattialle huiskittiin ensimmäiseksi : 

 Katja-Inkeri  blogista Maalla melkein kaupungissa

Laitappa osoitetietoja tulemaan mailiin sudemi@luukku.com. että saadaan kirja postiin ♥

Armas kyllä innostui arpomaan monta muutakin voittajaa, mutta valitettavasti palkintoja ei nyt ollut kuin tämä yksi. Täytyy seuraavalla kerralla varautua useampaan voittajaan :)

♥Lankaa ja lämpöä ♥

Sain Hannalta paketin jonka pakettikortissa luki : "lankaa ja lämpöä". ♥
Kyllä, nimenomaan sitä se sisälsi. Sain rutkasti mielenlämpöä keskelle sateista harmaata  syyspäivää.
Langatkin ovat oikein mieluisia. Juuri noita nyssäköitä, joista on kaikista mukavinta suunnitella kaikenlaista höpsötystä.
Minua aina vähän pelottaa aloittaa täyttä kerää, kun mietin että siitä voisi tehdä jotain järkevää ja tarpeellistakin. Tuntuu haaskaukselta käyttää niitä leluihin.  Pienistä keristä taas alkaa heti mielikuvitus lentämään ja ideoita pursuu liikaakin :)
Nyt onkin sitten niin, että valmista ei synny millään, mutta joka päivä tulee aloitettua ainakin pari uutta. Hmmm.....täytyy antaa kohta itselle kurinpalautusta.

Kiitos Hanna oikein oikein paljon ♥

Voitin näköjään jossain Novitan äänestyskilpailussa lankaa. Tuli peräti KAKSI kerää Rose-lankaa.
Väri on kyllä ihana, mutta..........
Novita on sen verran iso firma, että kyllä kaksi kerää lankaa tuntuu aika mitättömältä palkinnolta. Olisi luullut olevan varaa vähän paksumpaakin palkintopakettiin. Noh, ei passaa katsoa lahja-hevosen suuhun. Hyvä näinkin :)
Empä enää muutenkaan ole niin tyytyväinen Novitaan. Ainakin sukkalangat ovat huonontuneet, enkä niin innolla odota enää lehteäkään :(

Kuvassa kuitenkin mukana paras kissani Mausu.
Mausu on niiiiin ihana. Todella kiltti, ei tappele koskaan, vaan väistyy tilanteista. Ei myöskään vaadi mitään, niin kuin muut kissani, vaan pyytää kauniisti hieman naukaisten.
Kerran eräs sanoi: "Mausu on niin ruma, että on suorastaan kaunis". Kaunis se on minustakin ♥

♥♥♥♥ Huomasitteko, olen oppinut käyttämään sydänmerkkiä ♥ ♥ ♥ ♥ =D

Perhepotretti

Tämän iloisen perheen lapset ovat kaksoset..

Kovin ovat isän ja äidin näköiset.

Mukavia ihmisiä, mukavia päiviä !

Jostakin näitä mukavia ihmisiä vaan ilmaantuu minun elämääni.

Kikka (Neuloo mopsien kanssa) kirjoitti , että hänellä on jäänyt käyttämättömiä lankoja, huolisinko minä ne. No eipä tarvi minulta edes kysyä, ihan varmasti huolin.

Oli siinä sitten Susukin ( kaikkihan Susun tietää) lähtenyr asiaan mukaan.

Eilen kun postista kotia päin kuljin, niin mahtoi olla typerä virnistys naamallani. Olin kuin Naantalin aurinko ja ihmiset varmaan luuli minun tulleen hulluksi tai olevan humalassa. Oli vaan niin onnellinen olo. Valtava määrä lankoja, voi mahdoton sentään.

Ilta siinä meni kun hiplailin ja suunnittelin. Yksikään lanka ei mene hukkaan, kaikille on jo suunnitelma :)

Eipä tässä muuta osaa sanoa kuin KIITOS.

Tassu-kissakin oli kantanut kortensa, eli herkkunsa, kekoon. Nämä jaetaan tasapuolisesti kaikkien viiden kesken ja Eetulle täytyy varmaan antaa palanen lihatikusta.

Kissat lähettää kiitoksensa Tassulle.

Kun on lankoja, niin on hyvä olla ohjeitakin :)

Minua onnisti Päivin arvonnassa ja sain tämän kauan haluamani kirjan. Tämä on juuri sopiva minulle, aloittelevalle kirjoneulojalle. Tästä löytyy tarpeeksi helppoja kuvioita jopa minulle ja muutenkin jotenkin viehättää nykyään nuo vanhat suomalaiset kirjoneulemallit.

Kiitos Päivi, kirja osui oikeaan osoitteeseen :)

Tässäpä viimeiset apinani. Isoveli hoitaa pikkuveljiä.

Minulta tilattiin pienempiäkin apinoita ja niitä nyt opettelen tekemään. Malli hakee vielä muotoaan, mutta pikkuhiljaa vakiintuu. Iso on kooltaan noin 37cm ja pienet sitten keskimäärin 24cm.

Täyttä höyryä pusken eteenpäin virkkausteni kanssa, mutta illalla lähden taas maalia kankaalle sutimaan =).

Ai niin, täytyy vielä kehaista. Kuvissa näkyvä paksu, hyvälaatuinen, käyttämätön, ruskea sängynpeitto löytyi kirpparilta hintaan 2€. Kelpaa siinä nyt kissojen taas kiehnätä :)

Lisää ja lisää

Näitä on tullut taas tehtyä niin, että tuntuu kuin koukku olisi jo kasvanut käteen kiinni. Lisääkin on tulossa koko ajan, sillä joulupukki on jo kirjoitellut tilauksia näistä.

Alkoi jo tuntua, että olen kasvanut kiinni käsityötuoliini, toinen käsi koukkuna ja toinen kiinni kissoissa. Sempä takia lähdinkin taas mukaan Kansalaisopiston öljyvärimaalaukseen. Ei minusta taiteilijaa tule, mutta tuleepa lähdettyä välillä kotoa pois ja onhan siellä mukavaa juttuseuraa. Kohta olisin muuten alkanut jo naukumaankin kuin kissa ja sehän ei olisi kovin mukavaa muille.

Armaksen kanssa meillä lempi leiskuaa. Öisin herään siihen, kun Armas nuolee nenänpäätäni. Varmaankin ensin on nuollut omaa peräpäätään, ainakin haiskahtaa siltä. Muuten Armas ei muuta kuin syö ja kakkii, koko ajan jompaa kumpaa. Ulos ei pyri ollenkaan.
Niin, uusille lukijoille tiedoksi.......Armas on kollikissa, ei miesystävä. :) 

Mainoksia =D

 Pojat siinä on niin iloissaan jo ajatuksesta ostaa lakritsia. Ihan lauluksi pistää.

Ja Brita piristyy pistämällä Pilli-Klubin palamaan.

Onhan nämä hauskoja mainoksia, ei voi mitään. Nykyään vain lailla kiellettyjä, mutta kaipa niitä täällä voi silti vielä esittää =)

Armas arpoo

Armas on kotona taas.

Pari kuukautta Armas onnistui olemaan karkuteillä. Päivisin sitä ei näkynyt, mutta öisin kävi naapurin Matin parvekkeella syömässä. Itse onnistuin näkemään muutaman kerran, mutta karkuun juoksi aina kovaa kyytiä. Ihan tarkoituksella sille annettiin kuitenkin ruokaa ulos, ettei vaan lähde kauemmas hortoilemaan.

Eilen onnistuttiin saamaan supiloukku lainaa ja ei mennyt kauaakaan, kun Armas oli jo kiikissä.
Niin oli kiiltävä turkkinen ja hyvässä kunnossa, mutta laihtunut kylläkin.

Armashan on löytö-kissanpentu ja luulenkin, että emo on ollut villikissa. En minä muuten ymmärrä tuota Armaksen outoa käytöstä. Nyt se kumminkin on niin onnellisena kotona. Kiehnää koko ajan minun sylissäni tai koiran kyljessä ja kehrää niin mahdottomasti. Ihan kuin ei olisi koskaan karkuteillä ollutkaan :)

Meidän tyttö-kissat vaan ei tykkää Armaksen paluusta, vaan sähisevät sille vuoron perää. Noh, eiköhän se sopu vielä löydy.

Tämän onnen kunniaksi Armas pitää nyt arpajaiset.

Jokaiselle halukkaalle yksi arpa, ja toivottavasti jotain yhteystietoa, että saadaan palkinto lähetettyä.
Palkintona on tämä sukkakirja. Kirjassa on 60 kirjoneulemallia ruutukaavioina. Olkoon arvontapäivä vaikkapa 30 9.

Jaettu ilo on .......jaettu ilo =)
Tätä iloa kaikille haluaa jakaa Armas ja Sude.

Pakko laittaa =)

Kolahti kuin nyrkki silmään.

Ihan kuin istuisin tuossa ite ite =)

Tästä olen super-ylpeä

MINÄ VOITIN KESÄYÖNHULLUTUKSESSA!!!!!!

Olen niin ylpeä tästä. Marika kirjoitti näin ihanasti :

"Olen nyhertänyt omat pikku muistiinpanoni ja sieltä löytyi kerrassaan ylivoimainen voittaja sarjassa "Koukuttajan mielestä hassunhauskin kilpailutyö, jollaisen se haluaisi itselleenkin".

Rumpujen pärinää...

Voittaja on: Sude blogista Suden silmukat  ja voittajatyöt ovat herttaiset apinahenkilöt Sude apinoi -postauksessa."

Tämän kun luin, niin itku tirahti. Niinhän tuo on kuin olisi ansiomitalin saanut rintapieleensä.

Minulle olisi kyllä piisannut jo nämä ihanat kehutkin, mutta sain eilen vielä postissa paketinkin. Niin kaunis korusetti ja vielä kauniita silmukkamerkkejäkin.Kyllä tuli kertaheitolla piristystä päivään ja onnellinen mummeli :)

Marikan muita töitö voi käydä ihailemassa hänen sivuillaan etsy-shopissa :

 http://www.etsy.com/shop/Koukuttaja?page=1

Kyllä nyt taas koukku heiluu uudella innolla ja apinoita syntyy lisää :)

Toisenkin ihmeen koin eilen.
Täällä sivukylillä ei kaupasta saa kuin 7-veikka-lankaa ja jos muuta haluaa hiplata, niin on lähdettävä lähimpään kaupunkiin.

Olenkin jo kokeillut montaa netti-lankakauppaa. Ajattelin, että jos tilataan, niin tilataanpa sitten vaikka oikein kaukaa. Kokeeksi laitoin pienen tilauksen Istanbuliin Ladyink liikkeeseen. On halpoja lankoja ja semmoisia uutuuksia, mitä ei Suomesta taida vielä saadakkaan.

Minusta se oli aivan uskomatonta, että tämäkin pieni nyssäkkä tuli sieltä asti muutamassa päivässä ja poika kiikutti sen minun omalle ovelleni asti . Eikä postimaksuja ollenkaan  :O. Minusta tämä on kyllä ihmeellistä palvelua. Johan noiden kuljetus tuli heille maksamaan enemmän kuin langat.

Harmi vaan, ettei sieltä saa Muscat-puuvillalankaa, jota käytän apinoihin. Eikä kyllä Pallas-sukkalankaakaan, mutta eiköhän sieltä löydy jotain muuta sukkalankaa. Jos joku tietää hyvän sukkalangan tuosta liikkeestä, niin vinkatkaapas minullekin.

Tästä mummosta taisi tulla vaki-asiakas tuohon liikkeeseen =)

Että semmoista tällä kertaa. Jatketaan juttua taas toisella kertaa ;)

Äkälinnut

Pihalta kuului niin kamala kälätys ja kun menin katsomaan, niin mitä siellä olikaan.

Linnut parveilevat muuttopuuhissa ja niin myös tämä Äkälintu-parvi.

Tänään suunnistivatkin jo kohti Oulua.

Kälättäköön ja äkäilköön nyt sitten siellä. Viekää minulta terveisiä Oululaisille.

Ei ole hylännyt, ei :)

On tuntunut, että arpa-onni on kokonaan kadonnut, mutta eipä se olekkaan kokonaan minua hylännyt. Meken arpajaisista voitin korun ja sain vielä ensimmäisenä valita mieleiseni. Minusta tämä malli on oikein sopiva tämmöiselle "hieman vanhemmalle" tyttelille. Sopivan jykevä kivi, niin että kaulan rypyt ja heltat näyttävät pienemmiltä ja sirommilta :). Mitähän lie kiveä, olisi kiva tietää. Näyttää minusta laavakiveltä. Olen sitä itsekkin joskus kerännyt Etnan rinteiltä. 

Kiitokset Mekelle. Tykkään tästä korusta ja tulee varmasti käytettyä.

Välillä telkkarista tulee sen verran keskittymistä vaativaa ohjelmaa, että silloin ei virkkaaminen onnistu. Sen varalta minulla onkin aina sukantekeleitä.

 Nämä tavikset tein Pallas-langasta. Eka kertaa sain sitä näppeihini ja tykästyin vallan. Ihanan väristä, sopivan luistavaa puikoilla ja mikä parasta , sopivan pehmeää. Lapsenlapset eivät suostu käyttämään 7-veikka sukkia , kun ne kuulemma raapii. En minä itsekkään huoli sitä lankaa kaulan herkkää ihoa vasten, se todella raapii. Tämä lanka ei raapinut ja tuntuu silti kestävältä sukkalangaksi.

Tänään avataan meillä virallisesti KISSANMETSÄSTYS-KAUSI.

No ei, ei tosiaankaan tapeta kissoja :)

Näin nätisti meillä oleilee vaan nämä neljä tyttökissaa. Tässä Maija näyttää mallia. Armas on edelleen karkuteillä, se on minut hylännyt.

Armas pyörii kyllä lähistöllä, mutta on aivan villiintynyt. Joka yö käy onneksi syömässä naapuritalon poikamiehen terasilla. Minä saan aina aamuisin nähtäväkseni You tube-filmin Armaksen öisestä vierailusta.

http://www.youtube.com/watch?v=AnFHYhiWj1o&feature=share 

Hyvässä kunnossa näyttää vielä olevan mutta niin arka, että pelkää jopa siiliä. 

Naapurit alkaa varmaan kohta epäileen, että meillä on muutakin sutinaa kuin kissa =).  Sen verran usein päivän mittaan vieraillaan Matin kanssa toistemme terasseilla kissasta puhumassa. Tiedoksi vaan, ei ole eikä tule, hihi.

Tänään (toivottavasti) viimeinkin saadaan luokku lainaa. Laitetaan se Matin terassille ja sitten alkaakin kyttääminen. Ensimmäiseksi siihen tietenkin ryntää kaikki muut pihan kissat ja siili :)

Meinasin jo, että jos ei loukkua saa lainaksi mistään, niin ostan vaikka oman. Voisinhan minä vaikka säilyttää siinä lankoja sitten jälestäpäin, kun ei muutakaan tarvetta semmoiselle ole =).

Nyt sitten vaan jännitän, saanko loukun ja onnistuuko sillä pyytäminen. 

Mr. ja Mrs. VanAffen

 Herra ja rouva VanAffen. Hienoa saksalaista aatelis-sukua. Herra pitää arkenakin valkoisia housuja ja kravattia kaulassa. Rouvalla puolestaan on aina mieheltään lahjaksi saadut sukukalleudet, helmikorvakorut ja -rintaneula kauluksessa. Hiukset ovat jo  molemmilta harventuneet, herrallakin vain tupsut enää korvien päällä. Yhdessä viettävät onnellisia eläkepäiviään käsi kädessä kulkien.

Mahdollisimman pitkälle yritin tehdä tilaajan toiveiden mukaan, mutta pitihän niihin vähän lisäillä noita omia söpötyksiäkin =)