Lisää ja lisää

Näitä on tullut taas tehtyä niin, että tuntuu kuin koukku olisi jo kasvanut käteen kiinni. Lisääkin on tulossa koko ajan, sillä joulupukki on jo kirjoitellut tilauksia näistä.

Alkoi jo tuntua, että olen kasvanut kiinni käsityötuoliini, toinen käsi koukkuna ja toinen kiinni kissoissa. Sempä takia lähdinkin taas mukaan Kansalaisopiston öljyvärimaalaukseen. Ei minusta taiteilijaa tule, mutta tuleepa lähdettyä välillä kotoa pois ja onhan siellä mukavaa juttuseuraa. Kohta olisin muuten alkanut jo naukumaankin kuin kissa ja sehän ei olisi kovin mukavaa muille.

Armaksen kanssa meillä lempi leiskuaa. Öisin herään siihen, kun Armas nuolee nenänpäätäni. Varmaankin ensin on nuollut omaa peräpäätään, ainakin haiskahtaa siltä. Muuten Armas ei muuta kuin syö ja kakkii, koko ajan jompaa kumpaa. Ulos ei pyri ollenkaan.
Niin, uusille lukijoille tiedoksi.......Armas on kollikissa, ei miesystävä. :)