Viime hetken touhuja

Tonttu-ukot ovat saaneet pikkuveljen. Reppanalla ei vielä partakaan kasva. Myyjäisissä tämmöiset pienet loppuivat kesken, eivät lopu ensivuonna. Seuraaviin myyjäisiin on enää 350 päivää. Nyt jos aloitan tekemisen niin eiköhän piisaa ensi vuonna. Vai onkohan vielä liian aikaista aloittaa seuraaviin myyjäisiin valmistautuminen.😁 Taidan antaa tämän vielä mukavalle naapurille.

Huomasin että miniä ei ole saanut minulta sukkia muutamaan vuoteen. Äkkiä siis puikoille tämän joulun ainoat lahjasukat. Arvelin että kirjava jämäsockilanka ei piisaa joten varrensuut ja kantapäät 7-veikkaa, sekin jämälankaa. Ihan ei näköjään raidat osuneet kohdilleen kun toisen sukan kärki tuli tummempaa.

Nyt en tunne itseäni teräsmummoksi vaan ole hyvin, hyvin väsynyt. Tämä on naamasta ihan minun näköiseni, muuten olen paljon lihavampi, oli ihan pakko laittaa kuva tänne. 😁 Netistä löytynyt kuva. Kaippa olo tästä taas kohenee kunhan kaamosaika on ohi.

Mukavaa joulunalusviikkoa teille kaikille 🥣🎅

 

Oman kylän naamakirjansivuille kirjoittamaani 🤣

Kuvan tehnyt tekoäly

Voi miten v-mäisiä vanhoja akkoja onkaan tällä kylällä

Kävin myöhään illalla K-kaupassa ja joku nuori mies hienolla autollaan ajoi rinkiä kaupan pihassa liusuttaen autoaan. Vähän kun pysähtyi menin rollaattorini kanssa kurkkimaan auton sisälle. Poika aukaisi ikkunaa ja toivotti kohteliaasti hyvää iltaa. Vastasin :" Hyvää iltaa, tulin vain katsomaan kuka pölvästi noin ajelee rinkiä täällä" ja nauroin päälle. Poika laittoi radiota isommalle ja sanoi että onneksi en kuule. Jatkoin matkaa ja poika ajoi vielä yhden kunniakierroksen ja poistui sitten paikalta.

Minua kyllä jäi naurattamaan, mutta toivottavasti hänelle ei nyt jäänyt paha mieli. Hyvää joulunalusaikaa vaan hänellekin.

 Tämmöisen laitoin oman kylän facebooksivulle. Saas nähdä antavatko olla. Kuva ainakin on hieno 🤣

Joulumyyjäiset

Lauantaina oli sitten ne odotetut joulumyyjäiset. Taksiuudistuksen myötä meidän kylän taksit eivät lähde lyhyelle matkalle ja kaikilla autoilevilla ystävilläni tuntui olevan muita menoja. Niinpä lastasin taas tämän "maastoautoni". Puulaatikko on vanha taittopöytä ja paljon mahtuu neulomuksia senkin sisään. Hiki kyllä tuli pakkasessa tuota lykkiessä melkein kaksi kilometriä.

Tässäpä sitten myyntipöytäni valmiiksi laitettuna. Sukkia ja pehmoleluja. Nyt tiedän että ensi jouluksi pitää tehdä pienen pieniä sukkia ja tosi isoja miestensukkia, niistä oli kysyntää. Pieniä halpoja tonttuja on myös tehtävä iso kasa, ne loppuivat kesken melkein heti.

Tältä se sitten näytti kun itse kauppias oli paikallaan. Onneksi sain ottaa rollaattorinkin sisälle sillä en kyllä olisi jaksanut seisoa koko aikaa.

Mukava oli tavata ihania ihmisiä. Eräskin vanhempi mies katseli kauempaa tavaroitani ja tuli sitten ostamaan Viirukissan, kuulemma ihan itselleen. Hymyillen hän laittoi kissan rinnuksilleen takin sisään niin että kissan pää näkyi. Näin miehen vielä muutaman kerran vilaukselta ja aina vaan oli Viiru esillä takin sisällä. Harmi kun en huomannut kuvaa ottaa. Siinä sai Viiru varmaan hyvän kodin.

Muitakin ihania ihmisiä kävi juttelemassa ja kertomassa kuinka heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat tykänneet näistä virkatuista leluista. Onhan se mukava semmoista kuulla, tuntuu etten turhaa näitä väkerrä

 Myyntiaikaa oli vajaat kolme tuntia ja tältä pöytä näytti vähän ennen lopettamista. Ihan kivastihan se tyhjeni. Loput anna itse joululahjoiksi tutuille ja sukulaisille.

Kunpa muistaisi ensi vuonna aloittaa valmistelut vähän aikaisemmin ettei loppua kohti tulisi niin kiire. Nyt aion paneutua oman kodin joulun laittoon. Kaikki tuhat tonttua ja muuta joulukoristetta on kaivettava kätköistään ja ehkä raaskin muutaman rikki menneen heittää jo roskiin....ehkä. 🤶

Tontun paras ystävä

Sehän on lumiukko tietenkin. Tulikin aika suuri, noin 35cm. Kerrankin tein valmiin ohjeen mukaan ja sehän löytyy täältä          https://kokeilevakasityo.blogspot.com/2015/12/4-lumiukko.html .                             Kiitos ohjeen tekijälle.

Enkelikuorokin tuli valmiiksi. Näillä on ripustuslenkki hiuksissa ja pääsevät joulukuuseen veisaamaan.  Enkeleitähän on kaikenlaisia joten tässäkin porukassa on kaksi tummaihoista.

Tästä on hyvä jatkaa joulun valmistelua.

 

Sekalaista sakkia myyjäisiin

Joulu tulee halusin tai en, no kyllähän minä haluan.  Joka jouluksi pitää tehdä ainakin yksi uusi tonttu ja tällä näkyy taatusti silmät millä tarkkailla puuhailuja.  Heinäseivästontut tein jo muutama vuosi aikaisemmin. 

Lauantaina on ne kolmen tunnin myyjäiset ja teinhän minäkin sinne jotain. Pari kettupoikaa jos vaikka halukkaita ostajia löytyisi.

Peppi sai pikkusiskon, vahingossa olen näköjään tehnyt ihan saman väriset vaatteet.

Viiru on perustanut perheen. Vaimon lisäksi perheeseen kuuluu nykyään myös poika, Pikku-Viiru.

Vielä ehtii tekemään tällä viikolla jotain pientä. Sitten ryhdyn laittamaan omaa jouluani jonka vietän taas kaksistaan tyttäreni kanssa kissojen seurasssa.

 

Kokeiluversio

Ajattelin tänä vuonna tehdä jouluksi pieniä enkeleitä. Sopivia antaa vaikka naapureille pienenä muistamisena.  Netissä ei kovin paljon ole pienien pulleiden enkelien ohjeita, tämä versio löytyi Ravelrysta https://www.ravelry.com/patterns/library/my-little-angel-4 . Helppo ja nopea ja tästä saan muokattua ihan oman näköisiä . Korkeus tällä ilman nutturaa noin 10 cm.

Pikku Peppejä on syntynyt taas 10 kappaletta, mutta ne ovat lähteneet jo maailmalle

Pienet joulumyyjäiset kylällämme kahden viikon päästä. Nyt ei jouda makoilemaan sillä minulla ei ole valmiina vielä juurikaan mitään. Kiirettä pitää

 

Olipa tuju rokotus

Kun ilmasiin tarjottiin corona- ja influenssarokotus niin pitihän ne ottaa. Joka kerta ne on vähän kuumetta nostaneet, mutta nyt tuli vähän liikaa. Pari yötä ei voinut nukkua kuin selällään kun käsivarsia särki niin kovasti. Toisena päivänä nousi kuume 39,2 asteeseen ja kesti pari päivää. Jo vähän itseänikin pelotti että selviänkö tästä kun  yksikseni täällä elelen. Onneksi ei ole koiraa jota olisi pitänyt ulkoiluttaa, kissat pärjäsivät hyvin näin vierihoidolla.

Nyt on kuume laskenut jo melkein normaaliksi ja kuinka voikaan elämä taas tuntua hyvältä. Ensi vuonna harkitsen kyllä tarkkaan uskallanko ottaa rokotuksia.

 

Pitkästä aikaa Peppi

Peppiä toivottiin ja teenhän minä. Iso homma on sopivia lankoja etsiessä varastoistani, joten samalla vaivalla teen sitten useammankin. Tärkeitä keltaista ja oranssia ei löytynyt mistään, ne jouduin tilaamaan netistä. Tarkan hintavertailun jälkeen tein tilauksen Virosta Karnaluksista. Olishan se hienoa jos kannattaisi suomalaisia yrittäjiä, mutta näillä eläketuloilla on ostettava sieltä mistä halvimmalla saa. Virossa langat ovat halvempia ja postikulut samaa luokkaa Suomen kanssa. Nopeasti tulivat ja pääsin lettejä letittämään.

Ahududun tinttitv on avautunut taas. Lintulauta on heti ikkunan vieressä ja siellä käy kova kuhina. On niitä niin mukava seurata pitkiäkin aikoja ja peltinen ritilä tuo turvallisuutta kaikille. Linnut ei enää säikähdä vaikka ritilä rämähtääkin välillä tassun huitaisusta.  

Osaa nuo tintitkin olla ronkeleita. Viime talvena naapuri tarjoili kuorittuja auringonkukansiemeniä ja minun kuorelliset eivät kelvanneet ollenkaan. Nyt olen ainut joka on laittanut siemeniä tarjolle ja johan kelpaa kuorellisetkin vallan mainiosti.

Sama se on kissojen kanssa. Muutaman kerran kun antaa kallista ruokaa niin halpismerkit ei kelpaa ollenkaan. Meillä ainakin lipitetään vain kastikkeet ja lihapalat jätetään syömättä. Onneksi kuivanappulat sentää kelpaa vielä.

 

Paloturvallinen

Asunnossani on pieni, kuiva ja kuuma komero, joka ei sauna nimitystä ansaitse. Käytänkin sitä ihan vaan varastona ja paljon mahtuu tavaraa lauteille.

Viime aikaiset tapahtumat ovat kuitenkin saaneet miettimään paloturvallisuutta. Netistä näin hyvän niksin ja noudatinkin nyt sitä. Menin sulakekaapille ja otin kaikki saunaan liittyvät sulakkeet pois. Nyt ei minun saunani ainakaan vahingossa aiheuta tulipaloa. 

Vielä väkersin muutaman näitä samoja, mutta nyt täytyy siirtyä jo tekemään muita malleja.  Joulumyyjäiset lähenee ja tämmöiset ovat kuitenkin aika aikavia tehdä, ei ne ihan päivässä parissa valmistu vaikka kuinka ahkeroisi. Ihania malleja on jo tulostettuna netistä, mutta ne taitaa jäädä joulun jälkeen tehtäviksi. Pojan perheelle jo ilmoitin että tänä jouluna ei villasukkia tule, ei ehdi tekemään. Eiköhän nuo kevääseen asti pärjää vanhoillakin.😚

 

Sadonkorjuuta

Muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilin taas perunoiden sangossa kasvattamista. Viime öisen pakkasen jälkeen oli aika ryhtyä sadonkorjuuseen. Peräti 13 pientä perunaa.

Kotiloitakaan ei ollut kuin 7, kaksi suurinta puuttuu kuvasta. Viime kerralla luvut oli juuri päinvastoin. Mihinkähän minä tämän perunamäärän kanssa vielä joudun. =) 

Kissalanperheessäkin on korjattu satoa. Uusille vanhemmille on syntynyt neljä jälkeläistä. Yhdelle pojalle tein silmät ihan vaan ompelemalla ettei taatusti ole mitään irtoavaa. Näitten jälkeen vielä muutama kissa ja kettu ja sitten tekemään muita hahmoja. Suunnitelmia on jo vaikka toisille jakaa.

 Maija , oikea karvamato. Taitaa vanhan luita jo kolottaa kun on alkanut viihtymään sisätiloissa. Hyvä niin, sillä kohtahan se sataa lumikin maahan.

Virkkauspajassa kiireitä

Syksy on vääjäämättä saapunut ja jouluunkaan ei ole enää kuin alle 100 yötä. Nyt on oltava ahkerana jos meinaa joulumyyjäisiin jotain valmista saada. Ja olenhan minä ollut. Kissaperhe on jo valmiina ja lisää kissoja on tulossa.

Pikkukettuja valmiina jo kymmenen. Nämä näyttävät olevan suosittuja, ovat niin sopivan kokoisia pieniin käsiin.

Toki neljä isompaakin kettua on nähnyt päivänvalon

Suuri saalistaja Ahududukin on ollut ahkerana. Vaikka onkin narussa, sai napattua pihalta hiiren. Tietenkin se piti tuoda elävänä sisälle keskelle olohuoneen lattiaa. Siinä sitten juostiin puoli päivää porukalla hiiren perässä. Lopulta tytär sai napattua sen sankoon ja kiikutettua pihalle. Onneksi se säilyi vahingoittumattomana ja pääsi takaisin luontoon. Mahtoi kissaa harmittaa kun ei lahja kelvannut meille.

Jokos siellä on alettu valmistautumaan jouluun? Minä täällä ahkeroin ja pari lahjaakin on jo tyttärelle ostettuna.

 

Ystävälliset turkkilaiset

Jälleen kerran saimme todeta että Marmaris on kaunis kaupunki ja turkkilaiset todella avuliaita ja ystävällisiä. Eipä tarvinnut tänäkään kesänä minun harmaahapsen seisoa täpö täysissä dolmusbusseissa , vaan aina järjestyi istmapaikka ihan lyhyellekin matkalle.

Katetulla basaarialueella oli miellyttävä ilma kuumallakin sillä hyvin ilmastoiduista kaupoista huokui viileää kaduillekin.

Meitä huvitti kun kauppiaat kovasti yrittivät arvuutella kansalaisuuttamme. Enimmäksee turkiksi, mutta veikkasivat kreikkalaisiksi, englantilaisiksi, ranskalaisiksi ja vaikka miksi  Enimmäkseen kuitenkin luulivat turkkilaisiksi. Me vain hymyilimme emmekä myöntäneet mitään. Onneksi kukaan ei luullut venäläisiksi, eikä Suomeakaan kukaan ehdottanut. Vanhat tutut kauppiaat kyllä tiesivät meidät suomalaisiksi, mutta hekin tervehtivät meitä turkiksi.

Tämä on jotenkin niin tyypillinen kuva. Poika siinä niin nöyrästi sovittelee tytölle erilaisia tennareita. Tytärtä vähän nolotti, olisi kuulemma itsekkin saanut kengät jalkaansa. Basaari-alueella voi tinkiä ja minä olen siinä nykyään tosi taitava turkiksi. Tulihan ne kenkäkaupat sitten tehtyä ja tosi edullisesti

Tämä jos mikä on palvelua, hahahaa.  Vanhempi miestarjoilija huomasi että tiputin vähän ruokaa rinnuksilleni. Oitis kiiruhti paikalle laittamaan minulle ruokalapun kaulaan. 

Seuraavalla kerralla samassa ravintolassa jo ruokaa tilatessa asetteli minulle ruokalapun paikalleen. Eikös tämä ole palvelua, hihihi. Onneksi minulla on hyvin joustava huumorintaju.

Olikin sitten todella hyvä ja edullinen ruoka tässä paikallisten suosimassa katuravintolassa.

Herttaisella siivojallamme Azerilla (miten lie oikein kirjoitetaan) oli tapana jutella minulle koko ajan siivotessaan,  turkiksi tietenkin. En ymmärtänyt siitä kuin pienen osan, mutta se ei Azeria haitannut. Muut saivat huoneeseensa joka päivä yhden pullon vettä, Azer toi meille aina kolme pulloa.  Se olikin tarpeeseen. Hän halusi vielä ottaa meistä valokuvan ja napattiin sitten meidänkin kameraan muistoksi.

Toiseksi viimeisenä lomapäivänämme oli Turkin Voitonpäivä. Lippuja liehui joka paikassa ja illalla oli suuret juhlat kaupungilla. Näimme mahtavan soihtukulkueen ja kaupungilla oli paljon kansaa kerännyt konserttitapahtuma. Kunnollista kuvaa en sitten onnistunut saamaan.

Kissojahan Turkissa piisaa ja niistä pidetään hyvää huolta. Kissat yleensä leikataan ja ne erottaa typistetyistä korvankärjistä. Tämä yksilö oli niin todella kaunis ja olisi halunnut tulla tyttäreni omaksi.

Minun aamiaisreurani odotti kiltisti makkaraansa. Oli mukava huomata ettei henkilökunta yrittänytkään hätistellä kissoja pois, vaan kiersi kiltisti antaen kissoille tilaa. Hotellissamme oli enimmäkseen turkkilaisia asiakkaita ja näytti muutkin vieraat syöttävän kissoja.

Toiseksi viimeisenä päivänä onnistuin sitten saamaan kunnon rakkulan jalkaani. Harkitsin kyllä lääkärissä käyntiä, mutta ystävällinen apteekkari myi minulla tehokkaita kipua lievittäviä ja hoitavia laastareita. En viitsinyt Suomessakaan mennä lääkäriin sillä olisin joutunut menemään 30 km päähän taksilla. Aika hyvin se onkin nyt parantunut.

Viikon kun makasin kovassa kuumeessa kotona, tulin siihen tulokseen että ei minulla ollutkaan flunssa, taisi olla corona. Kaikki oireet täsmäsivät. No nytpä on sekin sairastettu eikä tarvitse enää siä pelätä.

Pesämunaa ensi kesää varten on jo alettu säästää, ehän siihen ole enää kuin 12 kuukautta.😁

 

Huh mikä loma

Täytyy sanoa että tällä kertaa loma meni niin sanotusti "ryyppäämiseksi". Kun päivälämpötila on 40 asteen molemmin puolin ja yötkin lähemmäs 30 astetta, niin pakko on koko ajan juoda jotain. Kuumuuden takia koko lomasuunnitelmat menivät uusiksi. Mitään ei jaksanut tehdä, lilluttiin vain tunti tolkulla meressä kaulaa myöten vedessä olkihattu päässä. Vettä tuli juotua pullotolkulla joka päivä ja tietenkin tätä hyvää turkkilaista teetä.

Huomasin turkkilaisen piimän, eli ayranin tosi hyväksi janojuomaksi.Voisin kokeilla tehdä itsekkin, laimennetaan turkkilainen jugurtti vedellä ja lisätään suolaa. Piristää kuumalla kummasti oloa.

Höpsähdin aivan mansikkapirtelöiden juomiseen, ne kun maksoivat alle euron paikallisessa Burger Kingisä.

                                                 

Kuplateetä, ihmejuomaa. Tätä saa kuulemma muutamasta paikasta Suomessakin, mutta minulle aivan uutta. 

Lasi täynnä pieniä juomaa sisältäviä kuulia jotka poksahtelevat hauskasti suussa. Hyvää oli. Tytär oli jossain saanut ja halusi tarjota minullekin uuden elämyksen. 

Ayrania vähän tasokkaammassa ravintolassa oikein pronssimukissa tarjoiltuna. Ruokakin oli oikein maittavaa paikallista.

Ja taas teetä. Joka päivä pienellä kujalla johon ei turistit eksy. Tyttären isä sinne opasti suojaan auringon paahteelta. 

Mitä, taas teetä. 😄 Ihmeesti tuo tulikuuma tee vaan maistuu kuumallakin ilmalla ja virkistää oloa.

Minä armoton kahvin kittaajaa jolla menee päivässä lukematon määrä kahvikupillisia muutuinkin matkalla teen juojaksi. Tosi kuumalla ei kahvi oikein maita vaikka muuten tykkäänkin  turkkilaisesta kahvista. Vain pari kupillista join koko kahden viikon aikana. Tässä oli erikosta se että vesilasissa killui ruusunnuppu. Se antoi vedelle miedon ruusun maun. Ostinpa niitä sitten kotiinkin kun kaupassa silmmääni osui.

Palatessa aamulla Helsingissä oli alle 10 astetta, aika kova lämpötila-ero. Nyt minä sitten makaan viidettä päivää kuumeessa omassa sängyssä. Onneksi ei tarvitse yksin nukkua, kuten kuvasta näkee, ja naapuri toi litran marja-aroniamehua, joten eiköhän tästä taas hengissä selvitä.

Ihana oli kuitenkin reissata ja heti alkoi säästäminen seuraavaa matkaa varten.

Kirjoittelen vähän lisää reissusta, kunhan tästä vähän tokenen.