Lauantaina oli sitten ne odotetut joulumyyjäiset. Taksiuudistuksen myötä meidän kylän taksit eivät lähde lyhyelle matkalle ja kaikilla autoilevilla ystävilläni tuntui olevan muita menoja. Niinpä lastasin taas tämän "maastoautoni". Puulaatikko on vanha taittopöytä ja paljon mahtuu neulomuksia senkin sisään. Hiki kyllä tuli pakkasessa tuota lykkiessä melkein kaksi kilometriä.
Tässäpä sitten myyntipöytäni valmiiksi laitettuna. Sukkia ja pehmoleluja. Nyt tiedän että ensi jouluksi pitää tehdä pienen pieniä sukkia ja tosi isoja miestensukkia, niistä oli kysyntää. Pieniä halpoja tonttuja on myös tehtävä iso kasa, ne loppuivat kesken melkein heti.
Tältä se sitten näytti kun itse kauppias oli paikallaan. Onneksi sain ottaa rollaattorinkin sisälle sillä en kyllä olisi jaksanut seisoa koko aikaa.
Mukava oli tavata ihania ihmisiä. Eräskin vanhempi mies katseli kauempaa tavaroitani ja tuli sitten ostamaan Viirukissan, kuulemma ihan itselleen. Hymyillen hän laittoi kissan rinnuksilleen takin sisään niin että kissan pää näkyi. Näin miehen vielä muutaman kerran vilaukselta ja aina vaan oli Viiru esillä takin sisällä. Harmi kun en huomannut kuvaa ottaa. Siinä sai Viiru varmaan hyvän kodin.
Muitakin ihania ihmisiä kävi juttelemassa ja kertomassa kuinka heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat tykänneet näistä virkatuista leluista. Onhan se mukava semmoista kuulla, tuntuu etten turhaa näitä väkerrä
Myyntiaikaa oli vajaat kolme tuntia ja tältä pöytä näytti vähän ennen lopettamista. Ihan kivastihan se tyhjeni. Loput anna itse joululahjoiksi tutuille ja sukulaisille.
Kunpa muistaisi ensi vuonna aloittaa valmistelut vähän aikaisemmin ettei loppua kohti tulisi niin kiire. Nyt aion paneutua oman kodin joulun laittoon. Kaikki tuhat tonttua ja muuta joulukoristetta on kaivettava kätköistään ja ehkä raaskin muutaman rikki menneen heittää jo roskiin....ehkä. 🤶
