lauantai 26. joulukuuta 2020

Elämää on vielä joulun jälkeenkin ;)

Meillä joulu on sujunut niin rauhallisesti kahdestaan tyttären kanssa. Puu-ukot ovat vahtineet rauhan säilymistä. 

Poika toi jo ennen joulua rappusille mahtavan määrän jouluruokia ja lahjoja, kiiruhti sitten oman perheensä luo joulua vietämään.

Tyttären kanssa ollaan vietetty kunnon löhöjoulua, oltu pyjamissa päivät pitkät ja ahmittu kilpaa herkkuja. Välillä istuttu siskoltani lahjaksi saadun kirkasvalolampun edessä kutomassa sukkia toisillemme.


Joulukoristeet on melkein kaikki kaivettu esille. Yksi parhaista nämä tyttäreni ennen koulu-ikää tekemät tonttumuori ja enkeli. Näissä piilee se joulun taika. 

Meillä ei enää pukki käynyt sisällä, mutta onnistuttiin näkemään hänet kun oli menossa naapurin pikkupojan luo lahjoja jakamaan.


Kyllähän meilläkin lahjoja jaettiin. Ahudulla piisasi rapisteltavaa ja oli niin hauskaa. Minä kyllä olen yrittänyt olla kilttinä, mutta en usko että ihan niin kiltti olen ollut kuin lahjojen määrästä olisi voinut luulla. Aivan mahtavan määrän sain mieluisia paketteja, ihan liikutuin niistä. Pukki tiesi mitä olin salaa toivonut.


Minulla on ystävä joka ei välitä kaupallisesta joulusta ja viime tingassa tein hänelle pari patalappua ja possun. Tiedän kyllä mikä hänen paras joululahjansa oli ; koko perhe sairasti kuumetta ja kurkkukipua ja aattona saivat testin tulokset, ei koronaa vaan ihan tavallinen nuhakuume. Helpotus oli varmaan melkoinen.


En sitten raaskinut laittaa joulukortteja tänäkään vuonna, KIITOS vaan kaikille jotka minulle laitoitte. Korttirahalla tein hyvää ITSELLENI ja tilasin Simply Crochet lehden Englannista. Mukana ensi vuoden kalenteri ja uusi amigurumi-ohje joka kuukaudelle. Saahan tätä lehteä joistakin suomalaisistakin marketeista, mutta varmemmin ja paljon halvemmalla kun tilaa Englnnista. Ohjeet ovat kyllä englanniksi, mutta äkkiä niitäkin oppii ymmärtämään.


Joulu-aamuihin kuuluu riisipuuro luumukiisselillä ja hyvää on kuten kuvasta näkyy. (Pitikin sattua ruma pusero päälle). Minäkin olen nyt oppinut keittämään riisipuuron veteen ja vasta lopuksi purkki kuohukermaa, ei pala pohjaan.  Melkein ainoa ruoka jonka itse valmistan, muuten syödään Saarioisten äitien ja Kantolan setien tekemiä tuotoksia. Vanhan enkelikellon kilkatus kuuluu myös jouluun.

Taidampa lähteä tästä taas puurokupin ääreen, ettei vaan nälkä pääse yllättämään. =) Hyvää joulun jatkoa sinne teillekin kaikille.

 

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Vielä ehtii


Vielä ehtii pieniä juttuja tekemään jouluksi. Sain toiveen pienestä kettupojasta jolla olisi housut jalassa. Toki ne ovatkin ihan tarpeen talvella =). Siinä sivussa pikku tonttu-ukkokin johonkin pakettiin mukaan.


Naapuri pyysi tekemään lapaset itselleen ja suostuinhan minä lopulta. En ole kummoinenkaan lapasten tekijä. Tämä Ailin lapanen on helppo ja lämmin malli. Näitä olen tehnyt joskus ennenkin. Toisen naapurin pipotoiveesta kieltäydyin heti. En ole tähän ikään mennessä vielä onnistunut tekemään yhtään talvipipoa johon olisin ollut tyytyäinen. Joku siinä vaan mättää aina.


En tosiaankaan tykkää ruoanlaitosta, mutta välillä voin vähän leipoa. Joka joulu pitää itselle tehdä tiikerikakku ja tyttärelle kirsikkakakku. Samalla sokerikakun ohjeella molemmat, toiseen vain kaakaoraita ja toiseen pari purkkia kirsikoita liemineen. Helppoa ja onnistuu yleensä minultakin. Kirsikkakakusta piti siivu maista että tuliko kypsäksi ;)



Meillä on herätys joka aamu noin klo 5. Joku alkaa karjumaan että verhot pois edestä ja ikkuna auki. Sen jälkeen karjutaan että miksi ulkona on pimeää eikä ketään näy. Linnut saapuvat ikkunan eteen syöttöpaikalle vasta noin klo 10-11 ja sitten on kaikki hyvin. Siinä hän seuraa tinttejä koko päivän niin kauan kuin ulkona valoa piisaa.  

Yritin laittaa joulukoristeita ikkunaan, mutta ne revittiin heti pois. Estivät näkyvyyttä lintulaudalle . ;) Voi minun höpsöä Ahududua.

 

perjantai 11. joulukuuta 2020

Joululahjat peittyi kääröihin....


Kun toinen on eläkeläinen ja toinen opiskeleva työtön, niin on helppo olla ekologinen ja säästeliäs =)
Meilä ei esim. tuhlata kalliisiin joulupapereihin.

Postipakettien mukana tulee usein täytteenä ruskeaa tai valkoista lujaa paperia. Olen niitä laittanut talteen ja käärinyt nytten joululahjat niihin. Nauhana vanhaa punaista lumppulankaa jota ei muuhunkaan ole voinut käyttää.
 Yksi paketti on muita hienompi, kiiltelevää kestävää ainetta. Pesin ja käänsin sipsipussin ja näin hienoa käärepaperia sain ison arkin. =)

Aika hienoja minusta.


Tytär pisti paremmaksi. =D Tässä on minulle tulevat lahjat. Ai että minua on huvittanut nämä. Aamiaishiutalepaketit ja jeesusteipillä kiinni etten pääse kurkkimaan liian aikaisin. Nauroin tytölle että niissä on varmaan yksi sukkalankakerä jokaisessa kun ovat niin köykäisiä.

Kahdestaan vietetään taas joulua ja olemme niin lapsenmielisiä molemmat, että lahjoja on kiva antaa ja saada. Ei mitään kallista ja hienoa, vaan ajatuksella hommattua aleista ja kirpputoreilta.

(kuva netistä)

Onneksi näitä maskeja jaetaan ilmaiseksi vähävaraisille ja ahkerasti olen käyttänytkin. Olen pessyt näitä kertakäyttöisiäkin koska kuulemma kestävät sen, mutta jossain vaiheessa nekin tulevat tiensä päähän.
Netissä näin hauskan kierrätysidean näillekin. Parempi näin kuin heitettynä jonnekin tiensivuun, (sitäkin näkee valitettavasti).

Pysytään terveinä ja nautitaan joulun odotuksesta.
 

tiistai 8. joulukuuta 2020

Jokohan piisais


Olen varautunut siihen että jouluna on sähköt poikki ja kirjasto koronan takia suljettuna. Minulla ainakin lukemista piisaa. Jokohan nämä piisais joulun yli vai vieläkö pitää tehdä yksi hakureissu kirjastoon ? =)
Enimmäkseen dekkareita, mutta on siinä muutakin. Olen kova lukemaan silloin kun en tee käsitöitä.


Netissä osui silmiini tämän kirjan mainos ja kun oli niin hauska nimi, niin pitihän se varata kirjastoon minulle. Kirja kertoo n.200 vuotta sitten eläneistä prostituoiduista Musta-Maijasta ja Kirppu-Kaisasta.

Minulla on ystävä nimeltään Maija ja itse olen Kaisu. Ei tämä sentään meistä kerro =D. Kirpputoreilla kyllä kierrellään yhdessä.

Tyttösenä ollessani jotkut pojat väänsivät sukunimeäni Kupiainen ja huutelivat Kuppi-Kaisaa. Ei sentään Kirppu-Kaisa ;) Nykyisestä nimestäni onkin onneksi vaikeampi vääntää yhtään mitään.

Saa nähdä ehdinkö lukea kaikki joulukuussa. Onneksi on olemassa koko kansan kirjastolaitos.

 

torstai 3. joulukuuta 2020

Metsämiehelle sukat


Sukat nuorelle miehelle joka kulkee beagle-koiransa kanssa metsästämässä. Kuvion on suunnitellut facebookista löytyvä Sissukka ja tein sen silmukoimalla. Sisäsivulle yksi tassun jälki, niin kuin koirakin jättää tassun jäljen omistajansa sydämeen. Lankana näissä 7-veljestä.


Sockiahan minulla nyt piisaa =) Miesten sukista jäi juuri sopivasti pieniin lastensukkiin. Raidatkin osuivat sattumalta ihan kohdilleen.


Yhden sortin joulutähti. Tätä on mukava tehdä, en vaan muista mistä ohjeen voisi löytää. Patalappu tai pannunalunen, ihan miten kukin haluaa käyttää. Raidallisena tulee vallan toisen näköinen.

Alkaa jo olla niin kiire joulujuttujen kanssa, ettei paljonkaan ehdi postailemaan =)

 

maanantai 23. marraskuuta 2020

Minun "pieni" poikani


Minun pieni poikani täyttää tällä viikolla jo 50 vuotta. Jo nuorena levitti siipensä ja lensi maailmalle. 16 vuotiaana työskenteli poikkeusluvalla ravintolassa kokkina ihan itsenäisesti, teki lounas-  ja iltavuoroja. Juuri täytettyään 18 v. ilmoitti yhtenä iltanna: "Ai niin äiti, oonko muistanu kertoa että muutan huomenna kaupunkiin. Mulla on siellä työpaikka ja asunto".  Vähän minua olisi itkettänyt, mutta en näyttänyt sitä vaan onnittelin poikaa.

Hyvin nuorena tuo poika tuli tehtyä ja 21 vuotta myöhemmin otin uusiksi ja tein tyttären . =) Vaan mihin nämä vuodet ovat huvenneet.


Minä sain uuden naapurin ja aika äkkiä huomasin että tunsimme toisemme täältä blogien kauttaa. Aika hauska sattuma. Tiesin entuudestaan että hän valmistaa tämmöisiä lintuja katiskaverkosta. Nämä yksilöt ovat joulumyynnissä.

Miehille on niin vaikea ostaa lahjoja, mutta minäpä teetätin naapurilla linnun pojan mökkipihalle. Kuva siitä on tuo ylempi nurmikolla oleva. Mökki on niin rakas paikka pojalle, että kaikki sihen liittyvä sopii lahjaksi.

Huomautin pojalle, että jos ei muuta muutosta vuosien aikana, niin maha ainakin on kasvanut. Siihen poika : " Petäjävetinen sanonta: Mies ilman mahhaa, on kuin pankki ilman rahhaa". Vielä pahempi vääräleuka kuin äitinsä, aina sanavalmiina. =D


Minä näitä sukkia väkerrän, taas kokoa 46. Nykyään miesten jalat ovat kovin suuria. Suosimaani Socki-lankaa.


Vaan miksi ihmeessä olen ostanut niin monta kerää tätä shokkikirjavaa. En saa tätä loppumaan vaikka kuinka yritän ja näihin en edes yrittänyt saada raitoja kohdillee,


Ja koska joulu on jo niin lähellä niin on aika aloittaa tonttujen teko. Näin pieniä tänä vuonna.

 

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Perhostyttö ja poliisi, lukumuistoja


Ensimmäinen kirja jonka olen kokonaan lukenut oli Sinisten vuorten kansa. Siihen aikaan kansi oli kylläkin paksua ruskeaa pahvia, mutta nimi ja vuorten kuva ovat jääneet mieleen.

Olin kylläkin silloin vasta neljä vuotias. Äitini oli kansakoulunopettaja ja siihen aikaan opettajat asuivat koululla. Minä tietenkin roikuin päivät pitkät luokissa ja opin samalla lukemaan sujuvasti jo neljä vuotiaana. Koulun suppeasta kirjavalikoimasta sai lainata kirjoja, mutta satukirjoja siellä ei ollut.

Tuotekuvaus

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkupuolelle Etelä-Intiaan. Kirjassa kerrotaan Etelä-Intiassa sijaitsevilla Sinisillä vuorilla elävästä salaperäisestä kansasta, joilla on yliluonnollisia kykyjä. Sinisiä vuoria pidetään pyhinä ja tavalliselle ihmiselle luoksepääsemättämänä maallisena paratiisina.
Ilmeisesti oli kuitenkin liian vaikeaselkoista sen ikäiselle, koska mieleen ei ole jäänyt kuin nimi ja kansi. =)



Ensimmäinen oikea satukirja jonka muistaakseni sain ihan omaksi oli Aila Nissisen Perhotyttö ja poliisi, ilmestynyt 1956. Tulin niin onnelliseksi kun löysin tämän sattumalta Tori.fi sivuilta. On ollut niin mukava lukea uudestaan kuinka Perhostyttö ystäviensä Kolmosten ja Pannukakku-Liisan kanssa häätävät pois pahan noidan nimeltään.Harmaa Arki. Sopii tähänkin päivään ;)

Lopuksi Perhostyttö vakuuttaa, ettei hän koskaan tule ihan aikuiseksi, ei ikinä milloinkaan.  Aivan kuten minäkin =D


Lapsena olinkin ihan hullu lukija. 10 -vuotiaana luin Danten Jumalaisen näytelmän. Muistan vieläkin pätkiä siitä ja pelottavia kuvia


Samana vuonna olin  jouluna vesirokossa ja luin aikani kuluksi Victor Hugon Kurjat lyhentämätön versio. Ei sitten yhtään kevyempää osunut käteeni kirjahyllystä. =)

Nykyään lukeminen keskittyy enimmäkseen salapoliisiromaaneihin, joskus jotain viisaampaa tietokirjallisuutta. Rakkausromaanit olen aina jättänyt toisten luettaviksi, ei vaan kiinnosta.

Mitähän sitä tänä jouluna tulee luettua. Televisio vie niin paljon hyvää luku-aikaa.

 

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Possujen talo

Possuseni, possuseni, avatkaa ovi tai puhallan talonne nurin.

Kesästä asti olen tätä suunnitellut ja nyt sain aikaiseksi tehdä


Netistä en löytänyt mieleistäni suden mallia, joten otin ja suunnittelin itse virkatessani. Olen tähän ihan tyytyväinen. Harmi kun en huomannut yhtään laittaa ohjetta muistiin.


Ei avata, ei avata, huusi possut ja kurkkivat vain talon takaa. Susi puhkui ja puhisi, mutta talo on niin jykeväksi tehty puolipylväillä ettei se kaatunut.  Talokassi on n. 20cm x 20cm ja possut n. 14cm.


Lopulta possut uskaltautuivat ulos ja leikki suden kanssa sujui ihan mukavasti.

Ajattelin pikku hiljaa miettiä mitä muita satuja voisi tehdä näin kassiin. Aika mukava tehdä. Punahilkka ainakin ja ehkä myös Tähkäpää tornikassiin ja prinssi tornin juurelle. Hannulle ja Kertulle voisi tehdä piparkakkutalon. Tuleeko muita mieleen ?
 

maanantai 9. marraskuuta 2020

Sika =D


Voitin Liisan blogissa itselleni possun jääkaappiin röhkimään. Ihan tuli oikeaan osoitteeseen, sillä lopetettuani tupakanpolton (toivottavasti viimeisen kerran) olen kuukaudessa lihonut jo melkein neljä kiloa. =(  Tämä pitäisi kyllä olla kaupassakin mukana. Aina kun käsi ojentuisi pullatiskiä kohti alkaisi taskusta kuulumaan mahdoton röhkintä.  Onneksi oli kuitenkin hiljaa kun pistelin noita herkullisia suklaapatukoita poskeeni.

Kiitos Liisa sinulla jälleen kerran. Mukava piristys näihin muuten niin harmaisiin päiviin.


Tytär valitti että kaikille olen apinoita tehnyt ja hänelle en yhtään. Olihan se laitettava töpinäksi ja tehtävä hänellekin.


Miesten sukat kokoa 46 seiskaveikasta. Kuviot silmukoimalla ja toisessa pari virhettä, mutta en alkanut korjaamaan, olkoon. 

Intopiukeena kesästä lähtien tehnyt töitä tulevia joulumyyjäisiä varten ja nyt niitä ei sitten kuulemma olekaan. Koronan takia ei ole joulunavausta eikä myyjäisiä, että voikin harmittaa. Joutuuko nämä nyt kaikki säilömään seuraavaan vuoteen. 

Ihmeellinen on tekniikan maailmakin. 7 vuotta vanha läppärini lakkasi toimimasta eikä auttanut viisaampienkaan neuvot, rikki mikä rikki. Nettiriippuvaisena soitin tytölle parin päivän päästä ja hän laittoi uuden koneen tilaukseen tulemaan verkkokaupasta. Nyt ei olisi kyllä ollut siihen rahaa, mutta kun en ilmankaan pärjää.

 Tympääntyneenä tässä sitten hakkasin summamutikassa kaikkia näppäimiä ja eikös vaan tämä vanha pieru herännyt taas henkiin. Toimii melkein yhtä hyvin kuin uutena. Kukaan ei ymmärrä mitä tässä oikein tapahtui =D  Pidän nyt kuitenkin tuon uudenkin koneen. Ei tästä vanhasta tiedä milloin heittää veivinsä lopullisesti. Säästyyhän minulla noin 200€ kuukaudessa nyt kun en osta tupakkaa.

Karmeat nikotiininriippuvuusoireet iskeneet. On kuin vaikeat vaihdevuodet olisivat tulleet, kuumia aaltoja, palelua,hikoilua ym. ym. Kuukauden jo kestäneet vaan eiköhän se joskus vielä helpota.

 

lauantai 31. lokakuuta 2020

Ketuttaa


Nyt on ketuttanut niin ettei koneelle ole ehtinyt. Melkein unissanikin olen näitä virkkaillut. 35 kettua oli tavoitteena, mutta tähän joudun lopettamaan. Peukalonivel kipeytyi ja nyt on pakko pitää virkkaustaukoa.


Onhan näitä jo aikamoinen kasa, yhteensä 17 kettua. Jospa nyt ehtisi miettiä joululahjoja ja aloitella niitäkin. Eihän jouluun ole enää kahta kuukauttakaan.


Maija on pysytellyt kiltisti kotikissana. Mikä parasta, sähinät ja murinat ovat vähentyneet ja mahtuu jo samaan huoneeseen toisen kissani kanssa =) Ilkeä naapuriukko uhkasi kyllä hävittävänsä Maijan, mutta jospa se jäi vain uhkailuksi. 

Sain naapuriukon lopultakin tajuamaan ettei minulla ole pienintäkään aikomusta hypätä hänen sänkyään lämmittämään. Nyt sitten saan kuunnella haukkumista ja uhkailuja aina kun satumme pihalle yhtä aikaa. Kaippa lopettaa joskus kun en reagoi hänen huutoonsa mitenkään. Yhden ukon huutelut ei saa minua muuttamaankaan muualle, koitan olla välittämättä. 


Ahududua saa välillä etsiä kunnolla, on niin hyvä piiloutumaan pienessäkin kämpässä. Onneksi häntä paljastaa monesti. Eihän tuota pumpulipussistakaan muuten huomaisi, se onkin yksi lempipaikoista.

Kyllä tämä ilmojen harmaus vaan laskee mielialaa nollan puolelle. Onneksi torstaisin on opiston maalausilta ja näkee muitakin ihmisiä kuin vain itsensä peilistä. Siellä me tuherretaan maskit naamalla ja höpötellään mukavia.

Koitan nyt vähän ahkerammin kirjoitella ja kommentoida toistenkin blogeja. Kyllä se tästä taas.

 

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

...ei oo pöllöllä hampaita suussa...



Naapurit tulivat ensimmäistä kertaa mummuksi ja papaksi ja täytyihän minun muistaa vauvaa jollain pienellä. Pöllön ohjetta katsoin täältä. Jos toisen vielä tekisin, niin maha-osan tekisin matalammaksi. Muuten olen nyt pyörittänyt ahkerasti kettutehdasta. Laitan kuvan kunhan saan joltisenkin kasan aikaiseksi.


Arpaonni potkaisi piiiitkästä aikaa. Facessa kommentoin kansalaisopiston sivua ja voitin kangaskassin. Onkin nykyään tosi kaunis ja tukevampaa kangasta kuin edellinen voittamani kansalaisopiston kassi. Tytär tykkäsi tästä myös ja enhän minä voinut olla antamatta sitä hänelle. Hänkin käy nyt kansalaiopiston kurssia, perehtyy paremmin turkinkielen saloihin. Tämä käy hyvin koululaukuksi sinne.



Kyllä ne vaistot pelaa sisäkissallakin. Ahududu tietää että lintuja on viisainta kytätä kukkien takaa piilosta. Häntä huiskaa välillä niin kovasti. Kunhan laitan vielä talipallot pihalle niin ohjelmatarjonta tintti-tv:ssä laajenee.

Maija-kissa hävisi heinä-elokuun vaihteessa. Onhan se ennenkin ollut pitkään poissa, mutta nyt on semmoinen tunne että enää se ei tule takaisin. Olen kysellyt kovasti, mutta kukaan ei ole nähnyt sitä aikoihin. Lähistöllä asuu mies, joka tunnetusti tappaa pihalleen eksyviä kissoja ja pahoin pelkään että se on ollut Maijankin kohtalo. Onneksi opetin tuon Ahududun heti pienestä sisäkissaksi, en sentään ihan kissattomaksi ole jäänyt.

................
Ja ihme tapahtui jälleen, Maija palasi hyväkuntoisena kotiin. Oliskohan ollut kesäkissana jollain mökkiläisellä. Selvä merkki ilmojen kylmenemisestä. kyllä routa kissankin kotiin ajaa =)



 

lauantai 3. lokakuuta 2020

8 Ninjaa


En ole vieläkään oppinut sanomaan tutuille EI. Kun pyydettiin tekemään neljät lastensukat, niin lupasinhan minä. Eihän niissä nyt kauan mene. 

Vaan sitten pyydettiin niihin Ninja-kuviot ja olikin aika työläs homma vaikka tein ne vain silmikoimalla. Netistä löysin ristipistomallit, mutta sain tulostettua ne niin pienenä että suurennuslasin kanssa piti silmukoita laskea. Ensin tein rajaviivat ja kuinka monta kertaa jouduinkaan purkamaan kun olin laskenut hieman väärin. 

Ensimmäisen sukan tein Nallesta, mutta huomasin että siitä en saa niitä valmiiksi vielä jouluksikaan. Vaihdoin siis 7-veljekseen. Toivottua vihreää väriä ei tietenkään löytynyt enää kaupoista , ihan pieni nöttönen vain omissa varastoissa. Näitä tehdessä ei voinut edes telkkaria katsella, sen verran tarkkaa puuhaa. Toivottavasti nämä nyt kelpaa, sillä Ninjoja en kyllä vähään aikaan tee. 

 

tiistai 29. syyskuuta 2020

Ensimmäinen joululahja ostettu..... (itselle) :D


Tulee mieleen pörriäinen. Samanlainen paksu keltainen punkero . =D

Viime talvena jo teki mieli tämmöistä tekoturkistakkia, mutta olivat liian kalliita minulle. Nyt Cellbes räväytti alen, musta 115€ ja keltainen 30€. Oitis tilasin itselleni joululahjan, keltaisen juuri halusinkin. Toivottavasti tulee sen verran pakkasasteita talvella että pääsen käyttämään. Pörriäinen lumihangella =)

Joululahjoja muutenkin olen jo miettinyt, näkyy kaupoissakin olevan jo suklaat esillä. Ehtii maistamaan joka sorttia ennenkuin päättää mikä on meidän joulusuklaa ;D ;D


                                          

Pikkuisen on katti kasvanut kahdessa vuodessa. Ei meinaa mahtua enää pömpeliinsä. Tämä on kuitenkin paras paikka ihailla pihalla kulkevaa naapurin komeaa kollia.  Yhtenä iltana satuttiin yhtaikaa pihalle ja meidän katti syöksyi heti tervehtimään ihailunsa kohdetta. Kolli otti kuitenkin käpälät alleen ja pötki karkuun. Taitaa olla yksipuolista tämä rakkaus.

Minua kysyttiin kunnallisvaaliehdokkaaksi, vähänkös on huvittanut. Minua, mahdollisimman epäpoliittista mummelia. Juuri ja juuri sen verran seuraan politiikkaa että tiedän ketä äänestää kansanedustajavaaleissa. Olishan se tietenkin hienoa päästä päättämään Jyväskylän asioista :)  Tuttavat kyllä innostuivat ja lupasivat äänestää, mutta empä lähde sittenkään. Lähemmäs 70-kymppinen, vuosia ei enää niin mahdottomasti jäljellä. Tiedän mukavampaakin tekemistä loppuvuosiksi kuin istua jossain kokouksissa. Ei kiitos minulle.

Tämmöistä tällä kertaa, ensi kerralla ehkä käsitöitä..

Hyvää syksynjatkoa kaikille.
 

torstai 17. syyskuuta 2020

Myrskyn aikaan


Jos pieni Peppi-niminen tyttö haluaa Peppinuken, niin onhan se tehtävä. Samantien kaverille myös että saavat leikkiä yhdessä.

Iltalehden kuva

Nyt myrskyn riehuessa ulkona tuli mieleen muisto vuosikymmenien takaa. On Suomessa ennekin kunnon myskyjä ollut.

Äitini silloinen aviomies oli nukkumassa pienessä mökissä kun myrsky iski kohdalle. Veikko heräsi siihen että raamatunlehtiä tippui kasvoille. Säikähti kovasti että nytkö se kuolema yllätti kun raamatulla heittelee. Myrsky oli repinyt mökistä koko katon ja tuuli kieputti vintillä olleen raamatun lehtiä pitkin huonetta. Veikolle ei käynyt mitenkään, mutta kyllähän sitä vähemmästäkin säikähtää =D



Minulla noita päättelylankoja aina kerääntyy ja eihän niitä suinkaan roskiin raaski heittää ;) Niistäkin syntyy vielä ihan hyviä patalappuja. Täytyy ruveta miettimään mihin niitä voisi vielä työntää, itsellä alkaa jo olla ihan tarpeeksi =)

Onko muut huomanneet ettei anonyyminä voi enää kommentoida ? Siskoni soitti kysyäkseen että miksi olen poistanut hänen kommenttinsa. Enhän minä mitään ole poistanut, se vaan ei enää tullut. Katsoin ettei muillakaan näy enää anonyymikommentteja. Mitenkähän sen voisi korjata ? Kyllä minulle saa kommentoida anonyyminäkin.

 

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

7 sikaa


Oli isällä lätissä seitsemän sikaa 
Ja kussakin siassa pikkuisen likaa
Mut sinisen, punaisen, ruskean, harmaan
Minä saunassa saisin puhtaiksi varmaan.

Kun tytär oli pieni meillä oli tapana saunanlauteilla lausua loruja toisillemme. Tämä oli minun lempiloruni.



Sinä ja minä ja Hentun Liisa
Puntun Paavo ja Juortanan Jussi
Laurilan Lassi ja Myllärin Matti.
Ympäri tuvan mua etsittiin
Eivätpä minua vaan löytäneet.
Minä vaan pankolla makasin.