maanantai 24. huhtikuuta 2017

Aatelinen viherpeukalo ☺


Serkku Ruotsista kävi kylässä ja kun ei olla 20 vuoteen tavattu, niin olihan sitä juttua. Eräs sukulainen oli tehnyt sukututkimusta ja sepäs onkin mielenkiintoista. Isän suku on Karjalasta, mutta äidin suku Ruotsista ja siellä olikin yllätyksiä. Seurasin itse noin 300 vuotta taaksepäin ja vastaan tuli suuri lauma aatelistoa. Melkein kaikilla oli jonkinlainen hieno vaakuna nimensä edessä. No, minuun asti se aateluus ei ole periytynyt muuta kuin että vereni on Rh- merkkistä. =) Sehän on kuulemma tyypillistä siniverisille.


 Sen lisäksi minulle on kehittymässä viherpeukalo =) Sain siskoltani lahjaksi Daalianmukulan ja olen saanut sen jopa kasvamaan. Kissatkaan eivät ole vielä sitä löytäneet =) Istutin sen kyllä keskelle suurta ulkoruukkua, mutta se päätti itsepäisesti alkaa kasvamaan ihan ruukun reunalla. Aina ei voi onnistua, ehkä seuraavalla kerralla. Hyvä alku kuitenkin uudelle uralleni pihapuutarhurina.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Meidän Mausu

Kansalaisopistokausi alkaa olla lopuillaan, joten täytyi saada viimeinenkin taulu valmiiksi. Maususta ei ole tullut tehtyä yhtään kuvaa, tähän yritin saada Mausun kurkkimaan oven alta. Ei Mausulla oikeasti ole noin pelottavan näköiset silmät, vaikka se pimeällä pihalla näyttääkin koskus aika pelottavalta ;)

Pääsiäinen meni mukavasti kissoja lääkitessä. Empä ole tainnut saada koskaan ennen syötettyä matolääkkeitä ilman yhtäkään vertavuotavaa haavaa. Tytär kääri kissat tiukasti viltin sisään ja minä tungin pillerit kurkkuun. Ei haavoja , ei verta =) Ilman sen suurempia katastrofeja tällä kertaa selvittiin, mitä nyt Mummo loukkaantui moisesta kohtelusta niin kovasti, ettei ole vieläkään oikein antanut minulla anteeksi. Nyt on hyvä jatkaa taas vähän aikaa madotonta elämää.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hyvää Pääsiäistä ♥


Löysin kirpparilta joku aika sitten niin suloisen munaruukun parilla eurolla, etten voinut vastustaa kiusausta ostaa sitä. Laitoin siihen vesilasissa koivun oksia neljä päivää sitten ja nyt on silmut jo puhjenneet. Pääsiäiseksi ehtivät hyvin hiirenkorvalle. Pääsiäisverhot ovat sieltä kaukaa lapsuudestani :)


Välillä oli jo niin kesäisen lämmintä ja Mausu teki itselleen pesän. Mikäs siinä on makoillessa kun multa on pehmeää ja aurinko lämmittää. Eilen olikin sitten taas lunta niin että hiihtämään olisi päässyt. Normaali Suomen kevät.


Minä ole nyhjöttänyt sisällä ja virkkaillut apinoita koukku sauhuten. Sain lisää lankaa, joten nyt on taas mistä virkata, ihanaa. Tavoitteena olis 20 apinaa ja 10 Peppiä ennen toukokuun loppua. Kiirettähän se pitää, mutta ihan  mukavaa kiirettä.



Kun tytär ei ole kotona, pitää kissat hänelle sänkyä varattuna. Siihen ei  muilla ole asiaa ;) Mummokissakin on taas piristynyt, vaikka syksyllä luulin ettei talven yli selviä.

Minulta tilttasi tämä kone välillä enkä päässyt nettiin ollenkaan. Vaan kun aikani rämpsyttelin ja näpyttelin ja klikkailin mistä sattuu, niin johan alkoi taas pelittämään. Olin tosi ylpeä itsestäni ja olen taputellut itseäni olkapäille: "Olen minä vaan aika taitava koneenkorjaaja, oikea nörtti". =D =D 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Valkoinen huhtikuu


Vuosi väriterapiaa haasteessa huhtikuuni on valkoinen. Valkoisena se alkoikin, sillä koko lauantaipäivän satoi lunta ja räntää. Sunnuntaina onneksi suurin osa oli jo sulanut pois ja ulkona raikui mahtava lintujen konsertti.

Minä sain valmiiksi toisen jääkarhutauluni. Nyt minulla on perhepotretti seinälleni, sillä tämä tuo mieleeni minun ja tyttäreni välisen suhteen. Siinähän on selvästikin minä ja tytär =) Viereen laitan edellisen jääkarhukuvan, jossa pyllistelee leikkimielinen poikani =)

Enää pari kokoontumista maalailun parissa, sitten onkin kevätnäyttely. Keskeneräisiä töitä jää taas odottamaan syksyä ja uutta kansalaisopistokautta.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kissan omistamisen "ihanuus" ;)


Klo 4
Raaskin lopultakin mennä nukkumaan, sillä luin niin jännää kirjaa, ettei sitä voinut kesken jättää.

Klo 5
Mummokissa moukuu oven takana. Olihan se noustava päästämään sisälle. Hiiri suussa se syöksyi suoraan sänkyni alle. Nuku siinä sitten, kun toinen narskuttaa autuaallisesti hiirenluita suoraan alapuolella. Lopulta hiiri oli syöty ja katti hyppäsi tyytyväisenä kehräämään sänkyyn selkäni taakse.

Klo 6
Herätys. Mummo oksentaa sängyssäni veristä , karvaista mössöä. Tietenkin sitä moskaa oli sitten minunkin päälläni. Eihän siinä auttanut muu kuin nousta vaihtamaan puhtaat lakanat, veriset lakanat likoomaan ja itse pesulle.

Klo 7
Lopulta me molemmat mummot päästiin  nukkumaan ja nukuttiinkin sitten klo 14 asti. Onneksi eläkeläiset voi  nukkua silloin kun huvittaa =)



Kaikesta tämmöisestä huolimatta ......kissoistani en luovu ♥

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Yhdistävä tekijä


Joskus yllättävät asiat yhdistävät eri-ikäisiä ihmisiä ja meidän kylällä se on pieni ja pörröinen.

Perjantai-iltana fb:n sivuille ilmestyi kysely kenen kissa on puussa. Ilves oli ajanut pari vuotiaan pienen kissan tähän puuhun. Alas se ei osannut tulla ja aamuun mennessä oli kiivennyt jo ihan latvaan asti.

Suuri osa kyläläisistä on nyt ottanut asian omakseen. Palokunta on jo käynyt paikalla, mutta totesi tikkaat liian lyhyiksi ja tehtävän muutenkin vaaralliseksi. On ollut mukava huomata kuinka kylän nuoret miehetkin pohtivat nyt keskenään parasta keinoa kissan alas saamiseksi. Muutama rohkelikko on tarjoutunut kiipeämään puuhun, mutta heidät on estetty. Puuskainen myrskytuuli ja vieressä kulkevat sähköjohdot tekevät hommasta  hengenvaarallisen. Palokunta on pingottanut pressuja puun ympärille, ettei kissa mahdollisesti pudotessaan loukkaa itseään kivikkoiseen maahan.

Tänään kaupassa käydessäni kuuntelin ihmisten puheita. Huoli kissan selviytymisestä on nyt kylän yhteinen asia. Onhan maailmassa suurempiakin murheita, mutta kyllä näistä pienemmistäkin saa huolta kantaa ja hyvä että myötätuntoa vielä löytyy.

Maanantaina on VPK:n harjoitukset  ja silloin yrittävät kissan pelastusta uudestaan, jos ei se sitä ennen ole tipahtanut puusta. Monta kertaa päivässä olen minäkin käynyt fb-päivityksiä kurkkimassa, josko kissa olisi jo pelastunut, mutta vielä nyt sunnuntai-iltanakin se siellä puussa nököttää. Voi pientä reppanaa.

Seuraan tilannetta ja kirjoitan sitten miten kissalle lopulta kävi.
.............

Aikamoinen veijari tämä kissa ;) Kolme vuorokautta ensin kökötti puunlatvassa. Kun lopulta saatiin tikkaat paikalleen ja mies oli lähdössä pylväskengillä kiipeämään, niin kissa tulikin itse alas :) On jo kotonaan ja selvisi ilman mitään vammoja. Tulipahan todistettua, että tämän kylän "pahoilla pojillakin" on lämmin sydän, kun on pieni kissa kyseessä.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kyllä kannatti


Kyllä kannatti huhuilla lankoja netissä. Parilta ihmiseltä sain ostettua Muscattia facebookissa . Nämä langat kuitenkin lähetti Eeva Lappeenrannasta hyvästä sydämestään ihan ilmaiseksi. Kiitos sinulle Eeva tosi tosi paljon. Nyt on taas vähäksi aikaa mistä virkata.


Ja kyllä minä olen virkannutkin =) Piha on vielä paksussa jäässä, mutta ikkunalaudalla tarkenee etelän pojatkin jo istuksia.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Nyt mulla on se



Pyysin poikaa hakemaan minulle viinakaupankassin. Tuumas, että kyllä tulee kalliiksi, sillä eihän raavas mies kehtaa tyhjää kassia viinakaupasta ostaa =D Käskin unohtamaan koko homman.

Puhuin sitten tytölle ja hän kyllä kehtasi.=) Jyväskylän Alkon kassalla oli miesmyyjä katsonut vähän ihmeissään tyhjää kassia, joten olihan tytärkin sitten selittänyt, että äidille lankakassiksi =) Kyllä on hyvä kassi. Sopivasti saa keskeneräiset sukantekeleet ängettyä omiin lokeroihinsa. Tykkään.



Tuli minullekin virallinen eläkeikä täyteen ja ihana ystäväni maalauskurssilta yllätti kimpulla ruusuja. Siitä onkin kauan , kun olen viimeksi ruusuja saanut. Nuorempanahan niitä miehilta sai vähän väliä, mutta eipä ole enää tullut. Mistä lie johtuu ;)



En yleensä juhli mitään merkkipäiviä, mutta nyt tytär väsäsi meille kakunkin. Melkein kahdestaan se popsittiin päivän mittaan, mitä nyt sisko miehineen kävi pikkuisen auttamassa. Niin se vaan taas vuosi hupsahti elämästä ihan huomaamatta. Onneksi minulla oli sen verran villi nuoruus, että on nyt mitä vanhana muistella. Vaikka enhän minä vielä ole vanha, vasta 65v ;D


Oli näin hyvää kakkua =D

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Apinatehdas käynnistetty taas


Nyt näitä apinoita alkaa syntymään taas. Eikös kevät alakkin olemaan pesimä-aikaa ;) Tummanruskeasta langasta vaan on pulaa. Jos jollakulla sattuu nurkissa pyörimään tumman ruskeaa Tenneseetä tai Muscat-lankaa numero 75, tumman ruskea, niin ostaisin hyvin mielelläni. Jämäkerätkin  kelpaisi oikein hyvin. Näitä kun ei enää saa mistään kaupasta, ei edes ulkomailta, olen tarkistanut kaikki.


Eräs äiti pyysi taas pojalleen pienet sirot num. 46 villasukat. Äkkiähän nämä neuloi, kun tein ne Adlibriksesta tilatusta Raggi-langasta. Vastaa paksuudeltaan ehkä Novitan Isovelilankaa, mutta kauniimmat värit ja huomattavasti edullisempaa. Oli niin mukavaa neulottavaa, että tästä teen lisääkin. Raitoja en edes yrittänyt kohdistaa, mitäs suotta hyvää lankaa haaskaamaan ;). Tilaaja oli kuitenkin vallan tyytyväinen sukkiinsa.



Eihän tätä voinut jättää kirpparille , vaan se oli pelastettava ;) Kultaisilla helmillä päällystetty pussukka hintaan 20 senttiä. Nyt vaan mietin mitä sillä teen. Leikkisinkö vaikka prinsessaa =)

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Maaliskuun vihreät


Väriterapiaa-haasteen värini on vihreä ja sehän olikin vaikea keksiä, sillä en itse pidä vihreästä. Niinpä tein kahdet lastensukat. Molemmat vihreän kirjavia, vaikka toiset näyttääkin kuvassa enemmän sinisiltä. Isommat Fabelia ja pienemmät Silja-lankaa, joka olikin hyvän tuntuista neuloa.



 Vihreällä jatkuu :) Pike kysyi blogissaan nimeä uudelle nukelleen ja minun ehdottamani Aina Ilona oli hänestä paras. Palkkioksi sain havuntuoksuisia kynttilöitä ja suklaata, kyllä tuoksui ja maistui hyvälle. Minullehan on aina ilona, kun löytyy postista muutakin kuin mainoksia =) Kiitokset Pikelle ♥

Masennuksenpoikanenkin sai tänään huutia. Sain Saksasta viestiä, että apinat ja Pepit ovat loppuneet ja lisää kaivataan. Ei tässä nyt jouda mököttämään, nyt virkataan ;D

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Maanantaina masentaa


Maanantai oli tosiaan niin masentava päivä. Mistään ei jaksanut innostua ja niinpä vain nukuin melkein koko päivän. Välillä vähän katselin telkkaa ja takaisin nukkumaan. Illalla vasta rahjustin postiakin hakemaan ja johan päivä piristyi heti. Laatikossa odotti pakettikortti. Katja Elämän pyörteissä blogista oli laittanut minulle lankaa tulemaan. Kiitos Katja, tuli niin sopivana päivänä :) Enköhän minä jotain keksi noistakin ja osalle onkin jo suunnitelma valmiina.

Tiistaina olin jo reippaampi ja "urheilin" polkupyörällä postiin. On se melkoista urheilua näin liukkailla keleillä. Jos olisin fiksumpi, niin hommaisin edes talvirenkaat pyörään ja kypärän päähäni. ;)



Onneksi minulla on näitä lohduttajia. Mausu varsinkin on niin ihana. Se muistuttaa luonteeltaan enemmän isoa kilttiä koiraa kuin kissaa.

Nukkumajärjestys meillä on vakio. Mausu tyynyn vieressä, Mummo jalkopäässä ja Maija minun päälläni. Siitä ei poiketa. On se vaan niin lohdullista painaa yöllä poski vasten Mausun silkkistä selkää.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Toukkapussi


Kun tuli luvattua, niin olihan se tehtävä, toukkapussi. Eräs tuttuni kysyi paljonko ottaisin maksua jos tekisin toukkapussin. Lupasin, että jos hän tuo langat, niin kympillä teen. Ajattelin, että äkkiähän semmoisen nurin-oikein pötkylän kutaisen. Kuinka väärässä olinkaan :) Evästin vielä langanostoon, että ei 7-veikkaa, se on liian karheaa herkälle iholle.

No, mitä sain. Tietenkin viisi kerää 7-veikkaa ja kaikki eri väriä. Tuleva äiti oli toivonut harmaata ja senhän sitten valitsin, mutta eihän se yksi kerä riittänyt. Tähän meni 250gr, joten kävin salaa ostamassa toisenkin kerän. Samalla sain ohjeeksi netistä löytyneen kuvan, ei tosiaankaan mitään nurin-oikein neuletta =)


Eihän siihen tietenkään mitään ohjetta ollut, pelkkä kuva vaan.  Tämä on nyt samantapainen, on  erilaisia pintaneuleita, pyöreä pohja, huppu ja vähän normaalia isompi. Kuinkahan monta kertaa jouduinkaan purkamaan aloituksen, ennenkuin sain edes jotenkuten osumaan nurjat silmukat kohdilleen. Samallapa opin tuon pyöreän pohjan ja nyt osaan tehdä pipoja kärjestä aloittaen.

Tilaajalla ei ollut mitään käyttöä lopuille 7-veikoille, joten sovittiin, että otan langat palkaksi, enkä sitä 10€ kehdannut enää vastaanottaa. Oikeastaan oli ihan mukava suunnitella ja tehdä jotain ihan uutta, vaikka välillä meinasikin uskoa loppua purkamiskertojen takia.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Öljyväreillä


Uskon vakaasti värien vaikuttavan mieli-alaan. Talvi oli niin harmaa, että tuli tarve saada jotain värikästä ja niinpä lääsäsin räväköitä värejä kankaalle.  
Syksyllä katselin muuttolintuja sähkölangoilla ja tuli mieleen, että ne ovat kuin pieniä mummoja juoruilemassa =) Ajatus jäi muhimaan takaraivoon ja tämmöinen siitä sitten syntyi. Taidan tuon taivaanvärin myöhemmin muuttaa hillitymmäksi. Muuttomummot saa kuitenkin jatkaa kuvassa juoruiluaan ;)


Tuon väriähkyn jälkeen olinkin valmis maalaamaan pelkällä valkoisella. Jääkarhujen kohtalo on pyörinyt ajatuksissani tänä talvena, niin että pitihän niistäkin kuva tehdä. En halunnut surullista kuvaa, vaan tein tämmöisen iloisen karhun pyllistelemään ja leikkimään jäätikölle. Toivottavasti jäätikköä piisaa jääkarhuille tulevaisuudessakin.

Nyt onkin maalausintoa piisannut niin, että olen känyt 2-3 kertaa viikossa maalaamassa. On se vaan niin mukavaa.


lauantai 11. helmikuuta 2017

Rumasukat


Kaivoin esille kasan kaikista pienimpiä 7-veikan nöttösiä ja aloin pistelemään kahta sukkaa yhtä aikaa. Aika rumat tuli, mutta eipä sillä väliä, kun ihan omiin kinttuihini ne tein. On ne ainakin iloisen väriset , eikä mennyt pienetkään jämät hukkaan, kun pääsivät varpaitani lämmittämään.



Tietenkin näitäkin on tullut taas tehtyä ja ovat jo kiikutettu postiinkin. 

Milloinkahan opin sanomaan EI. Tänään eräs mummo kysyi, tekisinkö toukkapussin vauvalle ja ihan asiaa miettimättä tietenkin lupasin.  Toi sitten malliksi netistä löydetyn hienon kuvan, eikä ohjeesta tietoakaan. Malli poikkesi tosi paljon Suomessa neulotuista toukkapusseista, joten niistä ohjeista ei paljonkaan apua. Voivoi, mihin liemeen minä taas itseni sain, mutta ei kai auta kuin yrittää, kun kerran lupasin.
  

Kohtahan tässä on oikea julkkis,hehhehhee, kun taas jouduin paikallisen lehden sivuille. Pitääköhän ruveta treenaamaan tuota nimmarinkirjotuskättä, ettei se ala vihottelemaan =D =D =D



Vaikken pakkasista tykkääkkään, niin ihan hyvä että sain välillä peittoni ulos paleltumaan. Eiköhän nyt saaneet kissankirput ja pölypunkit kyytiä. Paremmaltahan ne näyttääkin tuossa roikkumassa, kuin sisällä sängyn päällä ;) Enempää pakkasia ei minun puolesta enää sitten tarvitse tullakkaan.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille, jos ei tässä tule ennen sitä enää kirjoiteltua ♥

perjantai 3. helmikuuta 2017

Helmikuu on oranssi


Sovatek-säätiö on lopettamassa kylämme parasta kokoontumispaikkaa, ainoata  kirpputoriamme. On se vaan harmi. Nyt siellä on sitten kaikki myynnissä tosi halvalla ja minä "kanta-asiakkaana" olen saanut ilmaiseksikin ;)

Viikolla sain tämän unisiepparin. En niin näistä sieppareista välitä, mutta kun tässä on suden kuva. Täytyyhän sudella olla suden kuva seinällä ja niinpä kiikutin sen pesääni, "kun halvalla sain" (eli ilmaiseksi) =) Täyty vaan laittaa korkealle roikkumaan, ettei kissat revi kaikkia sulkia pois.




Tänään ihailin näitä kukkia kirpparin ikkunalla ja kun lupasin niille rakastavan kodin, niin johtaja laittoi ne pakettiin ja kassiin minulle. Eiköhän mullanvaihto saa ne piristymään kunnolla. "No kun halvalla sain " =D


Viime aikoina olen kovasti yrittänyt löytää kasvia nimeltä Aaronin parta (kuva netistä). Olisi luullut että joltakin löytyisi ikkunalta täällä maalaiskylässä, vaan on niin vanha kasvi, ettei kellään eikä missään. 
Tytölläni on Skotlannissa hyvä ystävä nimeltään Aarron ollut jo monta vuotta. Olishan se mukava saada tytölle Aaronin parta ikkunalaudalle hoidettavaksi. Jospa se joskus vielä löytyisi.



Vuosi väriterapiaa haasteessa  helmikuun värini on oranssi. Siispä nyt syntyy kettuja. Toinen näistä lähti jo Outille arvontapalkintona ja toinen Skotlantiin Aarronin äidille. Hyvää matkaa kettuseni.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Pieni pakolaistyttö


Nyt se on valmis.....melkein. Kuvaa katsoessa huomasin vielä pari paranneltavaa kohtaa. Koko syyskauden tämän työn kanssa taistelin, mutta on sillä kokoakin, 50x70cm. Paljon olen öljyvärejä tähän saanut kulutettua, sillä maalia on paksusti =) Olen kyllä nyt tyytyväinen , että olen jo näinkin pitkällä tämän kanssa ja pari uutta , pienempää ja helpompaa , on jo aloitettuna. Täytyy sanoa, että kyllä maalaaminen vaan on mukavaa puuhaa.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Tammikuun värini on ruskea


 Poikani toi ulkomaanreissultaan niin minulle sopivan tuliaisen ja nyt keksin sille hyvän paikan. Jouluinen kranssi muuttui vähemmän jouluiseksi ja  tiedotus osuu tulijoiden silmään heti ;) Näin pakkasella on parempi pitää kissat sisällä.

En tiedä olenko alkanut kulkemaan unissani, vai onko mummokissa oppinut kävelemään seinien läpi. Päästin yöllä mummon ulos pakkaseen ja yleensä se viipyy vain 15-30 minuuttia siellä. Odottelin aikani ja menin sitten nukkumaan. Yöllä nousin kaksi kertaa, etsin koko kämpän läpi ja kurkistelin ulos, josko kissaa näkyisi, ei missään. Aamulla heräsin tietoon, että nyt se on kuollut ja ajattelin lähteä heti etsimään ruumista. Vaan kun menin kamariin, niin siellähän se rötkö makasi keskellä pöytää.  Tämä oli jo toinen kerta kun tämmöistä sattuu. Olenkohan tulossa jo vanhuudenhöperöksi ? =)



Kiitos joulunalla saamieni lankojen, apinoita on taas syntynyt. Tammikuun värini "Vuosi väriterapiaa"- haasteessa on ruskea ja apinani ovat ruskeita. Tämä porukka lähtee Skotlantiin, jossa tyttärelläni on jo yli 4 vuotta ollut nettikaveri, miespuolinen. Tietoja on pikkuhiljaa tihkunut minullekin ja tuntuu olevan herttainen perhe. Koska heillä on monta sijoituslasta ja pari omaksi adoptoituakin ja äiti on kuulemma ihaillut apinoitani, niin päätin lähettää heille muutaman. Kovasti odottavat siellä että tyttöni tulisi käymään kylässä. Minä tietenkin näin jo unta , että olin pojan äidin kanssa järjestelemässä häitä, hihihi. Sehän olisi oikein mukavaa. ;)



Kissatytöillänikin on alkanut käymään tumma ja tulinen ihailija. (Parempaa kuvaa en saanut napattua).Sinä se olla kököttää oven vieressä pöydällä usein yö-aikaan kun menen ulos käymään (tupakalle). Leikattu kolli, mutta taitaa olla seurankipeä. Mummo ja Mausu pelkäävät sitä, eivätkä uskalla ulos, mutta pienin ja pippurisin Maija antaa kyllä lähdöt meidän ovelta. Maijahan ei pelkää mitään, paitsi harakkalaumaa.

Ulkona sen verran pakkasta, etten viitsi nokkaani ulos pistää tänään, mutta onneksi taas kohta lauhtuu ja sitten ponkaisen taas pyörällä kylälle. Mukavia pakkaspäiviä teillekin kaikille.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Ketuille uusi koti ja Kansalaisopiston kassi


Ketut ovat vasta tässä vaiheessa, mutta heti aamutuimaan arvoin niille uudet kodit. Arvontageneraattorilla ilman virallista valvojaa =) Oma siskoni raakattiin arvonnasta pois  =D

Kunhan joskus valmistuvat, niin isompi lähtee Outille,  http://outislifee.blogspot.fi/ ja pienempi Enkulille,  http://enkulinkasityot.blogspot.fi/. Laittakaahan tytöt osoitetta tulemaan minulle mailiin sudemi@luukku.com niin laitan pakettia joskus tulemaan.



 Syksyllä Lauramaija Kansalaisopistojen liitosta oli lukenut täältä blogistani, että käyn Kansalaisopistoa. Hän laittoi viestiä minulle, josko kirjoittaisin jotain heidän nettijulkaisuunsa. Mikä ettei, väsäsin pienen jutun sinne kuvien kanssa ja nyt se on julkaistu.  http://kansalaisopistot.fi/portfolio/maalaamalla-masennusta-vastaan/

Palkkioksi sain valita kassin tai t-paidan. En noista mainospaidoista niin välitä, mutta kassi on kyllä ollut jo käytössä. Varakasseja laukussa ei ole koskaan turhaan.

Eipä tässä muuta tänään. Lähden tästä taas maalailemaan ;)

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kätyrit isolle lapselle


Eräs äiti halusi pojalleen Kätyri-sukat ja teenhän minä mitä pyydetään. Paitsi en kirjoneuletta, sitä en osaa tehdä sileää.Aina tulee joko liian tiukkaa tai sitten reikäistä. Nämä ovat vaatimattomasti kokoa 46. =) Ihan vaan 7-veikasta, kun ei meidän kylältä muuta saa, eikä löytynyt omista varastoistakaan oikeaa väriä. Netistäkään en ehtinyt tilaamaan, kun oli sen verran kiire aikataulu valmistumiselle. Toivottavasti kestävät nyt edes vähän aikaa, vaikken 7-veikasta enää tykkääkkään neuloa.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Merkkipäivä-arvonta


Voi mahotonta. Näpertelijä oli huomannut, että blogini täyttää tänään 8 vuotta. itse en kyllä olisi huomannut. Laitetaampa sitten vaikka iso ja pieni kettu arvontaan. Kuva on vanha, joten tulevat sitten  varmaan erivärisenä.. Riittää kun laitat kommenttia tähän ennen 22.1. Vanhoille lukijoille kaksi arpaa.
Laitathan mukaan jotain yhteystietoja, että voin ilmoittaa mahdollisesta osumasta.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Loppiaista !


Minähän se pokasin taas arvontavoiton, oikein mukavaa =) Sain Pirjon paratiisi blogista pehmoista lankaa ja juuri sopivan kokoisen virkkuukoukun, num 3. Koukut onnistuu jotenkin aina piiloutumaan ja nytpä on yksi lisää etsittäväksi, homma helpottuu =)
Kiitos Pirjo, tämä oli mieluisa ja tarpeellinen palkinto ♥



Huomasin viime kommenteista, että olen antanut itsestäni ihan väärän kuvan, en minä niin kiltti ole =D Niin kuin siskoni mukavasti sanoi: "Sinä kyllä NÄYTÄT ihan kiltiltä pikku mummelilta". Valitettavasti olen myös aika sanavalmis, eikä se ole pelkkää mannaa jota suustani pääsee ulos. Tarpeen vaatiessa osaan sanoa tosi pahastikkin. Kerrompa taas yhden tarinan ;)

Pari vuotta sitten olin juuri tullut sairauteeni liittyvistä kuvauksista ja laitoin ulkona heti hermosavut palamaan.  Ohitseni käveli minuakin vanhempi Hienorouva korot kopisten minkkihattu päässä. Käveli ohi ja palasi takaisin sanomaan: "On se niin rumaa kun nainen polttaa ulkona :(". Minä vastasin: "Eikö olekkin.....mutta onneksi minä olen muuten niin kaunis". Hienorouva tuijotti vähän aikaa ja lähti jatkamaan matkaansa minkkihattu raivosta päässä täristen. Vieläkin naurattaa kun muistan Rouvan ilmeen. Oma vika, mitäs tuli =D



Facebook on täynnä hassuja testejä. Alan kohta epäillä, että ne ovat asentaneet meille kameroita, mistä ne muuten olisi tämänkin tienneet =D Niin osui nappiin =D

maanantai 2. tammikuuta 2017

Kohtaamisia


Juhlat on juhlittu ja saa palata arkeen. Uudenvuodenillan sain viettää tyttären luona näin hienossa Lehtisaaren valaistuksessa. Illalla otettiin pitkät päikkärit, että jaksettiin lähteä keski-yöllä tälle sillalle katsomaan ympäristön ilotulituksia. Onneksi yö oli aika lämmin, ettei tullut ollenkaan kylmä.


Päivällä tavattiin kaupungilla, jossa käytiin yhdessä ruoka-ostoksilla.  Meidän ilotulitustarvikkeet olivat lähinnä tämmöiset =)

Siellä tapahtui myös ensimmäin kohtaaminen :)
Ruokakaupasta ulos tultuamme pysähdyin tapani mukaan tupakalle (Hyihyi minua). Silloin luokseni käveli noin parikymppinen poika , joka halusi ostaa yhden tupakan, (en tietenkään hintaa huolinut ). Poika taisikin olla enemmän juttuseuran tarpeessa, sillä hän alkoi juttelemaan minulle ja sitä juttua piisasi ja piisasi. Lopulta tyttären kanssa oli pakko poiketa naistenvaateliikkeeseen, että pääsimme pojasta eroon. Ei häntä sentään kotiin asti haluttu mukaan =)

Ilta menikin sitten rauhassa tytön asunnolla, mutta sunnuntaina lähdin jo puolilta päivin kotiin, sillä kissat olivat yksi kotona.

Toinen kohtaaminen :)
Kaupungilla kävellessäni kohti matkakeskusta vastaani tuli hienosti pukeutunut herrasmies. Ei hänessä mitään erikoista ollut, mutta kohdalleni tultua hän pysähtyi ja kysyi: "Anteeksi kun häritsen, mutta saanko lausua teille runon". Olin niin äimistynyt, että tokaisin vain kiitokset ja väitin että minulla on kiire linja-autoon. Vähän matkaa kuljettuani vasta ajattelin, että olimpa tökerö. Olisihan minulla ollut aikaa kuunnella yksi runo ja saada herra hyvälle mielelle. Eihän se minulta olisi mitään  pois ollut. aina vaan ei osaa käyttäytyä oikein kun yllättäen jotain tapahtuu.



Sunnuntaina busseja kulki niin harvakseen, että minäkin jouduin lähtemään oikein pitkänlinjan linja-autolla. Koska auto näytti tulevan aivan täyteen, odottelin viimeisenä, koska saatoin kyllä odotella seuraavaakin autoa. Kysyin kuskilta vieläkö yksi lyhytmatkalainen mahtuu kyytiin ja hän vastasi että tule mukaan vaan, voit istua tuossa rahastajan penkillä. Eikös silloin sieltä kauempaa joku nainen huutanut, että täällä on yksi paikka vapaana, tule tänne istumaan.  Siinä puolen tunnin matkan aikan ehti kolme ihmistä ruveta juttelemaan minulle. Kyllä olikin rattoisa matka, olisin voinut matkustaa pitemmällekin. Huomasi kyllä, että auto oli tulossa Itä- Suomesta, siellä ihmiset ovat niin ystävällisiä ja seurallisia.

Kotia tultua piti heti katsoa peilistä, onko pääni päällä sädekehä jossa lukee :"Tule luokseni juttelemaan ", ei näkynyt ;D

Kissat olivat vuorokauden kotona yksin ja niin kiltisti. Kaikki tarpeet oli tehty hiekkalaatikkoon. Semmoinen hurina nousi kaikkien kurkusta, kun huomasivat minun palanneen. Mukava tulla kotiin, kun on joku odottamassa.