Ahududu Abudabo Aladobi

Mausu-kissani ei tykännyt että olin matkoilla. Naapurin piti hoitaa sillä aikaa, mutta Mausu oli häipynyt heti, eikä ole vielä ainakaan takaisin tullut. Mausu on ennenkin ollut pitkiä aikoja pois, joten eiköhän se vielä ilmesty takaisin.

Enhän minä osaa olla ihan ilman kissaakaan, joten tyttären kanssa piti käydä tämmöinen hakemassa.

Kovin on pieni rääpäle, joten epäilen onko ihan 12 viikkoa vanha. Paikalla oli neljä vähän isompaakin pentua, mutta minä tietenkin tämän pienimmän ja arimman valitsin, ilman emoa kun olivat siellä kaikki. 

Kyllä huomasi että on alakynnessä ollut. Kun laitoin ruokaa kuppiin, Ahududu syöksyi paikalle ja hotki heti kaiken. Piti jo alkaa säännöstelemään, ettei pienen maha halkea. Nyt hän on jo oppinut että ruokaa voi jättää kuppiinkin, ei se sieltä mihinkään katoa. Vedellä laimennettu kermaviili on suurta herkkua.

Marmariksen marketeissa opimme uuden sanan....ahududulu  (ahududu=vadelma). Se oli meistä niin hauska sanana, että siitä tuli kissallekin nimi. Vääräleuka aikamiespoikani halusi tietenkin sanoa sanansa ja niimpä tästä tuli sitten Ahududu Abudabo Aladobi. Komealla kissalla pitää olla komea nimikin. ;) Kutsumme häntä kuitenkin vain Ahududuksi.

Täytyy tässä lähiaikoina käyttää lääkärissä saamassa rokotukset ja minusta näyttää että hänellä on korvapunkki vaivana. Hyvähän se on tarkistuttaa kunto heti muutenkin, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä. 

Eikä ole mikään arka rääpäle enää. Maha pullottaa jo mukavasti ja on niin seurallinen katti. Vastaa kun jutellaan ja nukkuu vieressä kehräten. Jos vähän jää yksin huoneeseen, niin kohta kuuluu hento "miu". Mikä hienointa, heti ymmärsi mitä varten eteisessä on hiekkalaatikko ja se on ollut ahkerassa käytössä.

Yksi huono puoli Ahududussa on, hän pyrkii kovasti auttamaan tämän koneen kanssa ;) Taitaa kohta olla taitavampi kuin minä näissä hommissa =D

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Jos olisi kilpailu maailman rumimmasta täytekakusta, voittaisin sen kirkkaasti =)

On ollut tapana, että tyttären syntymäpäiväksi väsään jonkunlaisen täytekakun. Ajattelin tänä vuonna yllättää vaaleansinisellä kakulla....... niinhän minä ajattelin =D Kaupan valmiin kakkupohjan kostutin kauniin värisellä mustikkamehulla ja mitä sain aikaiseksi........harmaan kakun. Välissä kirsikkahilloa ja kermavaahtoa ja banaania. Päälle koristeeksi kirkkaanvärisiä suklaanappeja . No tietenkin ne alkoivat sulamaan heti ja lopputulos oli tämän näköinen. Olisittepa nähneet tytön ilmeen kun tarjosin kakkua. Onneksi ei ollut ketään vieraita tulossa kahville =D Loppujen lopuksi se oli kuitenkin ihan hyvän makuista ja kaikki tuli syötyä.

Turkissa tytär valikoi itselleen sukkalangat ja löysi erikoisen väristä, jollaista Suomesta ei saa. Minä päätin synttäreiksi neuloa sukat valmiiksi. Toisen sain valmiiksi ja toisenkin kantapäähän asti, kun huomasin että toisessa oli viisi silmukkaa enemmän kierroksella. Eihän siinä auttanut kuin purkaa, mutta ehdin silti tehdä valmiiksi kun oikein ahkeroin.

Oli niin ihanaa lankaa, että tätä tilaan joskus lisää. Tosi luistavaa neuloa, eikä sukkapariin mennyt kuin 82 gr. Tietenkin laitoin vyötteen talteen, niin hyvään talteen ettei sitä enää löydy. Arveltiin kuitenkin tytön kanssa että se taisi olla tätä, jonka kuvan löysin netistä.

Jääkaappimagneettitaidetta. Tarviiko sen aina olla niin tosikkomaista.

Reissun jälkeen tytölle iski kuume ja paha yskä. Kun hänet saatiin terveeksi, niin sama tauti iski minuun. Nyt olen kohta kaksi viikkoa yskinyt keuhkojani pihalle ja valvonut öitä. Eiköhän se kohta hellitä ja minäkin voin taas vetää suupieliä tällä lailla ylöspäin.

Turkin matkalla

Nyyh... nyt se on ohi. Emme saaneet varattua kuin viikon matkan Marmarikseen, mutta parempi niinkin kuin kokonaan ilman.

Olen lomaillut Marmariksessa ensimmäisen kerran vuonna 1982. Siihen aikaa se oli ihastuttava pieni kalastajakylä jonne ei tuotu muita turisteja kuin kerran viikossa pieni koneellinen suomalaisia. Minä olin heti toisella Aurinkomatkojen lennolla ja olen tosi onnellinen että sain kokea sen paikan aitouden. Nykyään Marmariskin on melkoinen "turistirysä" hotelleineen ja rantaravintoloineen, mutta ihan hyvä paikka vieläkin. 

Monta hotellia on tullut kokeiltua, tällä kertaa jälleen otimme Yunus-hotellin. Keskitason hotelli aamiaisella, mutta hyvä sijainti ja oma ranta vievät voiton monesta muusta hotellista

Elokuu on vähän liian kuuma suomalaiselle, päivällä lähemmäs 40 astetta. Tänä vuonna noihin helteisiin tuli sentään totuteltua jo täällä Suomessa, eikä meri-ilmastossa kuumuus tunnu ollenkaan samalta. Pelkäsin edeltäkäsin jaksamistani kuumuudessa, mutta eihän minulla mitään hätää, nautinnollista oloa vaan. Merivesi 27 asteisena virkisti välillä oikein mukavasti

Tietenkin heti ensimmäisenä päivänä meinasi päänahka palaa, joten heti olkihatun ostoon ja paikalliseen tyyliin uimaan. Suomessa ehkä katsottaisiin pitkään jos menisi uimaan hattu päässä ja aurinkolasit silmillä, mutta tuolla se on hyvinkin tavallista.

"Ottopoikani" Muhammed. Kiltti rantapoika joka soitti joka ilta kotia äidille ja isälle. Minua hän palveli kuin omaa mummoaan. Toiset pojat hääräsivät nuorten tyttöjen ympärillä, mutta Muhammed palveli aina minua, laittoi pyyhkeen tuolille ja aurinkovarjon sopivasti. Kävi tarkistamassa vähän väliä että minulla on kaikki hyvin. Kun nousin merestä, hän kääri huosunlahkeet ylös ja tuli vastaan auttamaan rantaan. Pois lähtiessä talutti käsikynkkää suihkuun ja pesi jalkani. Parempaa palvelua en olisi voinut saada, eikä hän koskaan ollut käsi ojossa odottamassa tippiä. Toki viimeisellä kerralla sitä annoin niinkuin hyvä tapa vaatii, mutta sanoin myös että se on yksin hänelle, ei muille pojille jaettavaksi. Hyi, tuhma mummo.

Harmaasta tukasta oli muutakin hyötyä. Reissasimme päivittäin pienellä paikallisbussilla joka oli aina täynnä kuin sillit purkissa. Kertaakaan en joutunut seisomaan, vaan aina nousi joku antamaan paikkansa minulle. Vanhoja naisia kunnioitetaan siellä aivan toisen lailla kuin Suomessa.

Tämä kuuluu meidä lomarutiineihin =) Vähintään kerran viikossa levitetään illalla jugurttia auringon kärventämiin paikkoihin. Jos sattuu olemaan vaikka mansikkajugurttia, niin mansikat kannattaa syödä ensin pois. =) Annetaan vaikuttaa jonkun aikaa ja huuhdellaan sitten pois. Rauhoittaa tosi hyvin kuumottavaa ihoa, kannattaa kokeilla.

Turkissahan ei ole kissaravintoloita, vaan kissoja on joka ravintolassa. Tämä on minun juttelukaverini. Vaihdettiin pitkään kuulumisia keskenämme. Turkkilaiset pitävät hyvää huolta kissoista, eikä niitä häädetä paikallisten ravintoloista pois. Ihmiset syöttävät niitä kadulle ja jopa pankissa näin kissoille laitettuja vesikuppeja.

Tästä voisivat ottaa mallia muissakin maissa. Suuren marketin ovenpielessä koirille ja kissoille oma virkistyspaikka. On ruokaa ja juomaa tarjolla talonpuolesta.

Nämä ovat kyllä karmeimmat mallinuket joita olen eläissäni nähnyt. En voinut olla nauramatta joka kerta ohi kävellessäni ja lopulta rohkenin ottaa kuvankin. Kauppias vaan ei näyttänyt oikein tykkäävä siitä.

Tällä hetkellä euro on kovaa valuuttaa Turkissa ja lomailu tulee suomalaisille tosi halvaksi. Inflaatio on vuoden alusta ollut yli 40% ja pahenee koko ajan . Kun matalapalkka oli vuoden alussa vähän yli 400€, niin tällä hetkellä se on enää 205€. Mitähän suomalainen tykkäisi jos palkan arvo puolessa vuodessa puolittuisi.

Me vanhat konkarit kiersimme kalliit turistiravintolat kaukaa ja ruokailimme tämmöisissä sivukaduilla olevissa paikallisten suosimissa ravintoloissa. Ruoka oli tosi hyvää ja tuoretta ja HALPAA. Liharuoka juomineen ja lisukkeineen noin 3€ / ruokalija. Palvelukin varmaan ystävällisempää kuin suurissa ravintoloissa. Suosittelen kovasti kokeilemaan.

Välillä söimme mitä katukauppiailla oli tarjolla. Tässä kaktuksenhedelmiä, jotka mummo kuori valmiiksi ja antoi käteen. Todella hyviä eivätkä maksaneet kuin noin 20 senttiä kappale. Ei tullut näistäkään mitään vatsavaivoja, salmonellasta puhumattakaan.

Tietenkin päivittäin piti käydä jossain pastaneesissa herkuttelemassa leipomuksilla ja turkkilaisella kahvilla. Olisi ollut niin mukava tuoda tuommoinen leppäkerttukakku Suomeen, mutta täällä odotti vielä 5 tunnin bussimatka, joten eivät ehkä olisi kestäneet kotia asti.

En juurikaan kehdannut paikallisia kuvata, sillä en minäkään tykkää jos turistit minusta alkavat kuvia ottamaan. Näistä kahdesta backgammon peliin syventyneestä herrasta sain kuitenkin salaa näppästyä kuvan. Tämä on niin tyypillinen näky, että piti tallentaa.

Iltaisin ilman vähän viilentyessä oli mukava  käppäillä kaupungilla, jossa kaupat ovat auki vähintään puoleen yöhön. Elokuu on turkkilaisten lomakuukausi ja kaupunki olikin täynnä enimmäkseen turkkilaisia turisteja. Meitäkin luultiin koko ajan turkkilaisiksi ja saimme kulkea rauhassa ilman kauppiaitten huuteluja, joka oli tosi mukavaa. Tytärhän onkin puoliksi turkkilainen ja minä puhun jonkun verran kieltä, joten eipä ihme.

Olihan se ihanaa, tytärkin sai tavata isäänsä päivittäin.Oli surkeaa lähteä takaisin, mutta ensi kesänä uudestaan jos ei mitään ihmeempiä satu, toivottavasti ei.

Molla-Maija 2

Molla-Maijoja onkin niin mukava tehdä, että nyt näitä alkaa syntymään urakalla joulumyyjäisiä ajatellen. Päähän ja käsiin käytän Dropsin Muscat-lankaa, mutta loput onkin sitten kopasta löytyviä sekalaisia jämälankoja. Turvasilmät tilasin Kiinasta kun sieltä niitä saa halvalla. Näitä onkin paljon nopeampi tehdä kuin apinoita, joten hintaakaan ei joudu laittamaan niin paljon.

Nyt tämä akka lähtee lomalle ja jättää uuden kotinsa ihan huoletta. Olen saanut luotua jo niin hyvät naapurisuhteet, että äkäinen naapurin ukko vahtii kotiani ja toinen naapuri hoitaa kissani sillä aikaa. Kolmas naapuri kiikuttaa jatkuvasti minulle tomaatteja, kun ei itse ehdi syömään kaikkea satoaan. Hyvistä naapurisuhteista on paljon iloa ja hyötyä ja niitä tosiaan kannattaa solmia ja vaalia.

Molla-Maija

Molla-Maija loikki

Jalka meni poikki

Mutta herra tohtori

Jalan kiinni ompeli.

Pisti solmun tiukan 

Maija itki hiukan

Nykyään kun kuuntelee vanhoja lastenlauluja ja -loruja, kuulostaa ne aika julmilta ja rasistisilta.

Minulla iski taas käsityö-innostus ja koko ajan pitää jotain värkätä. Maija valmistui jämälangoista ilman mitään ohjeita ja siinä se nyt tyytyväisenä vahtii tomaattiani.

Pienenpientä neulomistakin yritän ja valmiiksi sain Karusellisukat lasten kokoa. Nyt tämä Karuselli-innostus näkyy vallanneen jo Saksanmaankin. Kivahan näitä kieltämättä on tehdä ja saa hyvin hyödynnettyä pieniäkin jämälankanyssäköitä.

( kuva suurenee klikkaamalla )

Niinhän minä sitten taas pällistelen paikallislehdessä. Hyvin on näyttely mennyt. Myllyn väki jo suunnittelee, josko jatkettaisiin toinenkin kuukausi, sen verran mukavasti on porukkaa käynyt. Pari taulua olen jo myynyt ja muutamasta muustakin on ollut kyselyä, näyttelyssähän minulla on 16 työtäni.

Avajaisissa olin oikein mekko päällä ja sain siitäkin kehuja. Jotkut luuli, että se on oikein merkkivaate. Tokihan se semmoinen onkin.......suoraan Kiinasta tilattu ja maksoi posteineen 15 €. Ihanan väljä ja vilpoinen puuvillamekkonen ja tykkäänkin siitä tosi paljon. Aina ei Kiinan tilaukset ole näin onnistuneita.

Onneksi kohta on syksy ja pääsen taas opistolle maalaamaan. Kotona sitä ei tule tehtyä kun on niin paljon muuta tekemistä.

Pikkuhiljaa valmistuneet

Apinoitten teon aloitin jo keväällä, mutta tässä hössäkässä ovat lojuneet keskeneräisinä. Sain lopultakin ne viimeisteltyä ja siinähän niitä nyt olisi. 

Päijännepurjehdus näyttää olevan meneillään, mutta nyt ei ilmat näytä suosivan. Ilma seisoo eikä pienintäkään tuulenvirettä. Mitenkähän siellä pääsevät eteenpäin, ei ainakaan mitään huippu-aikoja saavuteta.

Kukahan keksi kuvata vihreät sukat nurmikolla ;) Ihan tarkoituksella tein erilaiset kissankuvat silmukoimalla varteen. Nämäkin jo kauan olleet tekeillä. Nyt kun olen pusseja ja nyssyköitä pikkuhiljaa purkaillut, niin sieltä löytyy vaikka mitä keskeneräistä käsityötä =)

Lapset aina nauraa, kun säilyttelen kaikenlaista, mutta eikö tämäkin ole suorastaan nerokas keksintö =D Muuton yhteydessä löytyi parittomia sormikkaita. Napsaisin vain sormi-osat poikki ja sain tuolinjalkoihin oivat suojat. Sopivasti neljä samanlaista ja peukalo jäi vielä varalle. Nyt on hieno uusi lattiani suojattu naarmuuntumiselta. Nämä kun kuluvat puhki niin seuraava sormikas vaan saksittavaksi ;) Kyllä meidän äiti tavaroille aina käyttöä keksii =D =D =D

Nyt niitä käsitöitä

Kyllä taas on tiennyt elävänsä, kun joka paikkaa on jomottanut ja särkenyt.  On se kumma, että yhdenkin sukkaparin neulominen saa lapaluiden välin niin kipeäksi, ettei meinaa sängystä päästä nousemaan ja kävelykin sattuu aivan kamalasti. Naapuri on muutamaan kertaan levitellyt sinne hevospalsamia ja johan alkoi helpottamaan. Jos se kerta auttaa hevosille, niin kai tämmöiselle vähän pienemmällekin eläjälle =)

Minäpä sitten tartuin taas virkkuukoukkuun ja tekaisin yhden Pepin. Muutakin virkattua on tulossa. Selkä sietää ihan hyvin virkkaamisen, onneksi.

Tässä nämä kivunaiheuttajat valmiina. Miesten kokoa karusellisukat 7-veikasta. Olis niin mukava neuloa vaikkapa villapaita, mutta ei taida paikat kestää niin isoa työtä.

Maija-kissani on ilmeiseti nyt menetetty tapaus. Kohta kolme kuukautta ollut pois, eikä kukaan ole enää nähnyt sitä missään. On se vaan surullista. Maija oli niin harvinaisen kauniskin, että moni sitä kehui. Täällä pyörii taivaalla iso haukka, jonka on nähty nappaavan kissoja ja kerran jopa yritti pientä koiraa. Ettei vaan olisi Maijakin jotunut haukan saaliiksi. Toivottavsati ei, sillä kivuttomampiakin tapoja menehtyä on kyllä olemassa. Nyt minulla on sitten enää yksi kissa, Mausu.  Täytyy harkita uskaltaisiko sille ottaa kaveriksi uuden kissan jostain.

Helteestä on saatu "nauttia". Minullakin varjossa mittari pomppasi yhtäkkiä 50 asteeseen ja hajosi. Ei ole Suomen mittarit tottuneet tämmöisiin keleihin =D Vaan nautitaan nyt, kohtahan se taas pudottaa räntää ja loskaa.

Ei vieläkään virkattua

Virkkaaminen ei vaan ole maittanut viime aikoina ja niinpä on tullut neulottua sukkia. Nämä ovatkin sopivan kokoisia KyJy-18 haasteeseen, johon tuli taas lähdettyä mukaan. Oikeasti näissä ei ole tuommoisia vaaleita laikkuja, vaan aurinko teki kuvaan kepposen.

Isosiskoni oli  evästänyt, että näyttelyn avajaisissa pitää olla tarjoilua ja ohjelmaa ja minä vähän ratsastin toisten kustannuksella ;) Viime sunnuntaina oli Vanhan Myllyn viralliset kesän avajaiset ja siinähän se meni samalla minunkin näyttelyni avajaiset.  Myllyn toimikunta tarjosi pullakahvit ja olihan siellä minunkin puolella vähän mehua ja namia. Olin sentään älynnyt viedä vieraskirjan, kiva siitä on myöhemmin lueskella kävijöitä.

Ja etteikö muka ollut ohjelmaakin,  pihalla soitteli Pelimannit. ;) Sää oli oikein kesäinen ja porukkaa kävi ihan mukavasti.

Sain oikein kukkiakin. Jossain välissä kävi paikallislehden toimittajakin haastattelemassa ja kuvaamassa minua. Tunsin melkein olevani "oikea taiteilija", niin pidettiin hyvänä kaikin puolin .

Vaan mitään en olisi saanut aikaiseksi ilman tätä ihanaa ystävääni Satua. Parikymmentä vuotta minua nuorempi, mutta aina valmis auttamaan ja kuskaamaan minua, jos jonnekin hankalan matkan päähän pitää päästä. Hän se muutti tyttärenikin Outokummusta ja suureksi osaksi minutkin tänne uuteen kotiin. Aina niin iloinen ja pirteä, kuten kuvastakin näkee. Eipä parempaa ystävää voisi olla. Kiitos Satu näyttelyn järjestämisestä !!!!!

Tytär oli ostanut minulle uusia meikkejä ja pakotti meikkaamaan tilaisuutta varten. Hihihi. Eipä ole tullutkaan meikattua pitkään, pitkään aikaan, mutta vielä nuo pensselit ja kynät tuntuivat pysyvän kädessä. Yhden sortin maalausta tämäkin =) Noin avonaista mekkoa en sitten pidä yleisellä paikalla =D =D =D, ainoastaan koti-oloissa kesällä.

Uusia harrastuksia

Tilasin Kiinasta jotain ihme kyniä, joilla voi maalata melkein mihin vain. Heti oli kokeiltava yhteen pieneen kiveen ja tämähän olikin mukavaa ja helppoa puuhaa. Nyt täytyy alkaa kulkemaan tarkkana ja keräiltävä tienvarsilta kaikki sopivat kivenmurikat. Kohta on piha täynnä pitsikiviä ;) Täytyy vielä kokeilla kestääkö vesisadetta, vai pitääkö lyödä lakka pintaan.

Toinen ei ollenkaan mukava harrastus, lehtokotiloiden keräily. Voi että ne ovat ällöttäviä. Entisessä kodissa niitä ei ollut, mutta täällä kyllä piisaa kun lähellä on iso oja. Aamuin illoin ja varsinkin sateen jälkeen kuljen pitkin pihaa nenä maassa etikkapurkkini kanssa ja pahimpina päivinä olen kerännyt 40-50 etanaa pieneltä takapihaltani. Vahdin haukkana salaattipenkkiäni, sinne ei ole asiaa. Ruusupapujeni kimppuun ehtivät hyökätä ja alalehdet on popsittu poskeen. Vaan taistelu ei ole vielä menetetty, saas nähdä kumpi on sinnikkäämpi, minä vai etanat. Eipä tehnyt mieli ostaa Lidlin etanapakastetta kun näitä on päivät pitkät tappanut ;)

Sukkia ja ratsastusta

Tytär valitti että olen kuluttanut kaikki hänen villasukkansa puhki ja mitä tekee kiltti äiti ;) Kaivaa esiin jämälankapussinsa ja alkaa neulomaan uusia. Vanhat paikkaan itselleni.  Tulihan niistä aika koreet, mutta kelpaavat kotikäyttöön ja eipähän enää mene sekaisin väriensä puolesta minun sukkieni kanssa.

Kirjavaa jämälankaa sain näihinkin sukkiin uppoamaan ja menivät jo miniälle mökkisukiksi. Malli on se nyt niin suosittu Hipsulaisen Karuselli. Pakko oli laittaa jo uudetkin Karusellit puikoille, kun on niin mukava malli neuloa.

Mummo pääsi taas seuramaan nuoremmankin pojantytön kilparatsastusta kun olivat tässä omalla kylällä. Tyttö oli kyllä vähän pettynyt kun ei ihan kärkeen sijouttunut. Minä olisin tätä hevoseksi luullu, mutta on kuulemma poni. Ei näitä erota , jos ei ole asiaan perehtynyt. Vanhempi tyttö onkin sitten jo huippuluokan ratsastaja, mutta perässä menee tämä nuorempikin. Kyllä mummo saa olla heistä ylpeä.

Kilpailujen jälkeen poika vei meidät kaupunkiin syömään ja se ei sujunutkaan niin kivasti. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta sen tuleminen kesti tosi kauan . Niinpä auton  parkki-aika oli mennyt umpeen kymmenisen minuuttia aikaisemmin ja Parkkipoika oli käynyt lyömässä sakkolapun kolme minuuttia ennen meidän tuloa.  60€ läjähti lisää maksua ravintolareissusta ja eihän se paljonkaan naurattanut.

Ei tämä vanhan elämä kuitenkaan aina niin pelkkää juhlaa ole. Tosi usein tuntuu juuri tältä.

Pienen pieni näyttely

Itse en olisi näyttelyä saanut aikaiseksi, mutta taiteileva hyvä ystäväni pani töpinäksi. Jos hyvin menee, niin voinpa innostua toisenkin kerran ;)

Puitteet ainakin ovat mahtavat. Korpilahden vanha mylly, joka on rakennettu vuonna 1874. 

Vieressä solisee kaunis myllypuro, joka tuo viileyttä kesän helteisiin. Kerrassaan kaunis paikka.

Myllyn yläkertaan kävimme asettelemassa taulujani näytille. Mummot ja papat sopivat oikein hyvin tähän ympäristöön ja ovat siellä edukseen.

Hämärässä huoneessa en oikein onnistunut ottamaan kuvia, vaan salamavalo saa kaiken näyttämään vähän toiselta.

Tauluni ovat siellä heinäkuun ajan ja tässä aukiolo-ajat. Hätätapauksessa  saan kyllä avaimen ystävältäni ja pääsen näyttämään niitä muulloinkin ;)  Toivottavasti edes muutama menee kaupaksi, että saadaan tytön kanssa kesälomarahaa =D