Rankka reissu

Tuli aika muuttaa tytär Outokummusta takaisin Keski-Suomeen. Suunniteltiin että linja-autolla tuodaan se mitä kaksi ihmistä saa kuljetettua ja kaikki loput roskiin. Puhuin asiasta maalausillassa ja eikös yksi nuorempi nainen sanonut, että hän voi lähteä autolla heittämään.

Mistä näitä mahdotoman mukavia ja kilttejä ihmisiä ilmestyykin aina  elämääni. Matkaa tuli yli melkein 750 km, kuski joutui yöpymään hotellissa omalla kustannuksellaanja auttamaan tavaroiden kantamisessa, silti hän ei suostunut huolimaan mitään korvausta minulta, ei edes bensarahoja. Miten voi joku olla näin herttainen ja ihana ihminen.

Iltapäivällä oltiin Outokummussa ja heti alettiin tytön kanssa pakkaamaan ja kantamaan tavaraa roskakatokseen. Olihan sitä roinaa ehtinyt neljässä vuodessa kerääntyäkin. Vasta puolenyön jälkeen ehdittiin nukkumaan. Yöllä alkoi niin mahdoton olkapääsärky ja suonenveto jaloissa, ettei siitä nukkumisesta tullut yhtään mitään. Niimpä nousin jo ennen viittä hinkkaamaa vessaa ja keittiötä puhtaiksi. Olishan se siivoaminen ollut helpompaa, jos olis ollut kunnon välineet, edes lattiaharja käytössä =). Puolenpäivän jälkeen kun kuski saapui, kämppä oli tyhjennetty ja siivottu. En olis kyllä uskonut mihin ihminen tarvittaessa repee, mutta tulihan se tehtyä.

Uskomaton määrä tavaraa kyllä mahtuu yhteen pikku-autoon. Kahden ison patjan lisäksi vielä mahtava määrä kasseja ja pusseja ja yksi neitokainenkin sekaan. Olihan tuolla takana ehkä vähän ahdasta, kun syliin laitettiin vielä laatikollinen niitä kaikista särkyvimpiä tavaroita =)

Itse matkahan meni mukavasti, kun kaikilla vähän karjalaista verta suonissa. Puhua kälätettiin ja naurettiin taukoamatta mennen-tullen. Ei meiltä jutut ainakaan kesken loppuneet =) 

Vaan kun kotia päästiin alku-illasta, niin suoraan sänkyyn ja kylläpä uni maittoi. Onneksi tuo muutto on nyt onnellisesti takanapäin.

P.s. Kyllä kannatti äidin mennä siivoomaan. Yhdestä unohtuneesta kirjekuoresta löytyi rahaa 50€ ja toisesta 50€ lahjakortti ruokakauppaan. Ei hassumpi saalis =)

Akka ja kissa

Sunnuntaina on niin mukava käydä maalaamassa. Meitä ei ole kuin kaksi naista siellä ja huomattavasti helpompi keskittyä omaan työhönsä kun ympärillä ei ole muuta hälinää. Aikaakin voi käyttää juuri niin pitkään kuin itse viitsii ja valmista tulee nopeammin. Välillä keitellään kahvia ja syödään eväitä ja jutellaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita.

Tämän vuoden aiheeksi annettiin kukka- tai kissataulu. Minähän en kukkia ala maalailemaan, mutta kissa löytyy melkein joka työstäni =) Kappas vain taas tuli uusi akka ja kissa kuva. Omasta mielestäni tämä olis nyt  valmis, mutta opettaja taitaa vielä löytää jonkun korjattavan kohdan. Yleensä niin käy sunnuntain maalailujen jälkeen =D

Viereisessä huoneessa on matonkutojia ja muutama siinä kävi meitä katsomassa. Eräs heistä sanoi tunnistavansa tyylistä minun työni. Olin oikein mielissäni. On itsellä vähän tunne, etten ole vielä löytänyt sitä omaa tyyliäni ( paitsi kissa joka kuvassa), mutta taitaa nämä tämmöiset kuvat olla sitä parasta omaa annettavaani.

Uusi kissakuva on jo työn alla, toivottavasti ehdin senkin saada vielä valmiiksi ennen opiston kauden loppua.

Sukkia ja kukkia

Niskajumi helpotti sen verran, että voin taas vähän neuloa. Kyllä se onkin vaihteeksi mukavaa. Korista löytyi vajaita 7-veikan keriä ja yhdistelemällä niistä sai ihan naisten sukat aikaiseksi. Laitoin näihin 1+3 kerrosta varteen. Pitkää pätkää ei jäänyt kumpaakaan, mutta sukkiin päätyy nekin. Meillä ei langanpätkiä roskiin heitellä, kaikki hyödynnetään =)

Tyttäreltä sain joululahjaksi kiinalaiset muovijalat. Aika pienet kumminkin, ihan sukan pingotukseen niitä ei voi käyttää kuin nuorten sukkiin. Ennestäänhän minulla on miehen pää, joten paljon ei enää puutu, etteikö ole kohta koko mies. Hyvä mies onkin, aina samaa mieltä kanssani, eikä häivy viikonloppuisin kaljalle =)

Harvoin olen kaupoissa Päivänsinen siemeniä nähnyt, enkä koskaan vaaleanpunaisia . Mustankissan tytär oli näitä löytänyt ja laittoi minullekin tulemaan, aivan ihanaa. Miten hän muistikin, että minä niin rakastan näitä.

Rakkaus juontaa ihan sieltä lapsuudesta.  Äidillä kasvoi aina pääsiäisenä Tulilatva, keväällä Kloksi ja kesällä Päivänsineä. Vaikkei paljon ole hyviä muistoja lapsuudesta, niin nämä ovat jääneet mieleen ja näitä muistoja pyrin vaalimaan.

Yleensä kerään siemeniä Päivänsinestä ja kasvatan uutta niistä, mutta viime syksynä pakkanen ehti ensin ja luulin jo jääväni ilman tätä kukkaa. Sitä mukavampi oli nyt saada näitä. Täytyy vaan katsoa sopiva ajankohta ja paikka kasvulle. Siinä onkin vähän ongelmia, kun nuo tuholaiset tahtoo syödä kaikki kukkani. Nytkin on raiheinää ja kissanohraa ikkunalla, mutta siitä huolimatta on pitänyt repiä kaktukseni melkein kuoliaaksi. Kai se on tuo kielletyn hedelmän maku niin viekoitteleva.

Täällä satelee tihkuräntää, mutta mukavaa viikonloppua kaikille siitä huolimatta ♥

Kaipuuta etelään

Apinoilla on kylmä ja etelään pitäisi päästä. Ei vaan noussut matto lentämään vaikka kuinka odottelivat. Taisi olla liikaa painoa.

Etelänlämpöön tekee mieli itselläkin. Nuorena naisena matkustin monta kertaa Sisiliaan Taormiinaan. Ihanan romanttinen paikka ja vielä on tallella muistot.  Kerran olin paikalla kun Etna purkautui voimallisesti ja muutama turistikin siinä kuoli. Kotiväki luuli tietenkin minunkin menehtyneen, siihen aikaan kun ei vielä ollut kännyköitä. joilla rauhoitella sukua.

Olen saanut avaimet Kansalaisopiston tiloihin, joten vietimme erään ystävän kanssa Ystävänpäivänä melkein 5 tuntia maalailemassa. Taulu tuli valmiiksi, mutta niin oli illalla selkäkin jäykkänä ja kipeänä =)  Kuva vääristää taas värejä aikalailla, harmi. Näkymä on kuitenkin Taorminasta Etnalle ja sen ääressä voin haaveilla ja muistella.

Meillä eletään hermostuttavia aikoja. Tyttären vuokrasopimus Outokummussa umpeutuu kuun lopussa, eikä uutta asuntoa Jyväskylästä vaan ole löytynyt. Tokihan suurella rahalla saisi vaikka minkälaisen asunnon, vaan kun ei ole niitä suuria rahoja. Kuukauden päivät hän on jo pyörinyt minun nurkissani, mutta muuttokuorma tänne ei kyllä mahdu millään. Saas nähdä miten tässä vielä käy.

Pataleipää

Että ihminen yli kuuskymppisenä leipoo elämänsä eka leivän, niin se on jo saavutus =)

Pataleivän helppoutta on niin kehuttu ja pitihän minunkin kokeilla, eikä ollut vaikeaa. Paljon ei tarvi perusleipään aineksia.

3,5 dl vettä

1/2 tl kuivahiivaa

1 tl suolaa 

7 dl vehnäjauhoja

Annoin taikinan muhia vuorokauden ja paistoin puoli tuntia. Vähän pidempään olisi saanut olla uunissa. 

Sen verran hyvää oli, että laitoin jo uuden leivän tulolleen. Tietenkin heti pitää kokeilla omia variaatioita, joten pistin osan sämpyläjauhoja ja lisäsin viipaloituja oliiveja. Saas nähdä onnistuuko.

Näinköhän minustakin tulee vielä leipuri =)   

Sain Koukussa neulomiseen blogin Hannalta arvontavoittona huivilankaa ja ohjeen. Aivan ihanan väristä, kiva tehdä välillä muutakin kuin punaista. Tästä tulee kyllä huivi ihan itselle. Suuret kiitokset Hannalle, tykkään tästä oikein kovasti ja koitan saada huivin tehtyä jo täksi kevääksi. Riippuu ihan siitä antaako niskajumi periksi vai vieläkö pahenee neulomisesta.

Seikkaileva ärrä-pakettikin on löytynyt. =) Kaksi  viikkoa ehti kissa olla juoksullaan. Tuollahan se makoili meidän ärrällä saapuvien hyllyssä, jospa kohta osais mennä oikeaan osoitteeseenkin. Yritän olla ymmärtäväinen, sillä tiedän tuttavien puheista kuinka mahdottomasti noilla ärrän myyjillä on tekemistä ja muistamista. Ihmisiähän ne on ärrän myyjätkin, eikä mitään muistirobotteja =)

Oikein hyvää huomista ystävänpäivää kaikille ♥

Pipo ja pesä

VillaNanna laittoi jakoon ylimääräisiä asusteitaan ja minulle tuli tämä punainen pipo. Pipo on jo korkattu käyttöön ja malli on hyväksi havaittu pyöräillessä, suojaa korviakin . Kuva on huono kännykällä näpsästy, mutta pipo on käsin neulottu ja istuu hyvin päässä. Hieno hirvikuvio ei näy kunnolla kuvassa, sitä ajattelin myöhemmin käyttää mallina sukanvarteen. Kiitokset VillaNannalle

VillaNanna esittelee blogissaan hienoja tuunausideoita, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Sain jouluna herkkukorin ja meillähän ei korit kauaa tyhjänä seiso, vaan heti ne valloitetaan parempaan käyttöön. Tytär laittoi sinne vielä pienen tyynyn ja ympärille vanhan villapuseron. Nyt se on niin suosittu pesä, että välillä  ihan tapellaan kenen vuoro on nukkua siellä. Voisimpa itsekkin ryömiä tuommoiseen pesään =)

Tänä vuonna en taida lähetellä Ystävänpäiväkortteja, mutta Sevettijärvelle laitoin kortin menemään. Jos paketti täytyy hakea 150 km päästä, niin on kyllä turhan pitkä matka. Tiedä sitten auttaako tämä kamppanja yhtään mitään, mutta ompahan ainakin yritetty.

Minä niin hehkutin ärrä-pakettia vähän aika sitten, mutta alkaa usko mennä siihenkin. Yli viikko sitten laitoin paketin lähtemään, mutta missä lie seilaa. Perille ei kuitenkaan ilmeisesti ole mennyt, ei ainakaan näy paketin seurannassa. Kai se on kohta hommattava hevonen ja lähdettävä itse viemään pakettinsa niin kuin ennen vanhaa.

Taidan olla tällä hetkellä vähän pahalla päällä, mutta huomenna on päivä uus ja uus mieliala =)

Pelihimo

Olkapää vaivaa aina vaan, niin ettei neulomisesta tule yhtään mitään. Onneksi jonkun verran voi virkata kuitenkin, sillä kädet ristissäkään ei voi olla. Nämä kissat yritin tehdä oikeiden kissojen mallin mukaan, joten värityskin on aika hassu.

Harmittaa niin vietävästi kun hiekottivat mun kulkureitit laidasta laitaan. Pari kertaa olen kylälle mennyt potkurin kanssa ja jyrskyttänyt siellä soran keskellä, ei luista ei. Välillä kantanut potkuria kasseineen päivineen ja siitähän mun kipeä olkapää onkin oikein ärtynyt. Eikö nuo miehet ymmärrä, että mummoille pitäis jättää potkuttelukaista edes toiselle laidalle. Itse liikkuvat autoilla, joten eivät tajua tämmöisiä hienouksia.

Vaan pelihimostahan minun piti kirjoittaa. On se kamala tauti. Vähän säälittää kun katselee kaupassa noita mummoja ja pappoja jotka hakkaavat pienen eläkkeensä Yksikätiseen rosvoon. Samoin nuoret, jotka istuvat kaikki vapaa-aikansa tietsikalla pelaamassa, oma tytär kuuluu näihin. Itse olen yrittänyt vältellä kaikenlaista pelaamista, mutta kuinkas sitten kävikään.

Joulun alla ostin tämmöisen pienen halvan tabletin, kun pelkäsin että tämä koneeni hajoaa juuri joulunpyhinä. Ompahan jonkunlainen varakone, jolla pääsee nettiin.

Tytär "viheliäinen" meni ja asensi tähän kissanhoitopelin ja minä olen koukussa. Onneksi tämä senttän on ilmainen peli. Peli toimii kuten Tamagotchit aikanaan. Kissoilta saa kaloja, kun niitä syöttää ja hoitaa ja ottaa kuvia kissa-albumiin. Näillä kaloilla voi sitten ostaa uusia leluja ja parempaa ruokaa.
Minunhan pitää nyt sitten aamulla ensimmäiseksi, illalla viimeiseksi ja pitkin päivää katsoa , että kissoilla on kaikki hyvin. Jos ei kissoja hoida, ne karkaavat kaikki pois. Ihan älytön peli, mutta koukuttaa =D

Yöllä tietenkin pitää viimeiseksi vielä pelata jonkun aikaa koneella Mahjongia, muuten ei tule uni =)
Mitenkäs teillä muilla, onko pelihimo iskenyt ?

Arpasin jo =)

Mitäpä tätä enää pitkittämään. Laittelin numeroita jonoon ja laskeskelin siitä voittajat.
Onneksi sattui  eri toivomuksetkin.

Kissa-kassi menee Katille Hipsulaisen helmeilyyn
Laukun-järjestäjä  Enkulin käsitöihin

Minulla voi olla molempien osoitekkin jossain "hyvässä tallessa", joten viisainta kun laitatte sen uudestaan osoitteeseen sudemi@luukku.com. Laitan vielä sähköpostia molemmille.

Olis niin mukava neuloa välillä ja kyllähän minä tämän Revontulen teinkin. Aika ruman värinen lankakin löytyi kaapista, miksikähän tämäkin on tullut ostettua. Varmaan jostain halvalla sain =)

 Hetihän se kostautui. Nyt on olkapää taas niin kipeä, ettei nukkumaankaan ole asiaa ilman voimakkaita särkylääkkeitä. Jo työvuosina toisessa olkapäässä todettiin kulumavamma ja mihinkäs se siitä iän myötä olis hävinnyt. Neulominen ei käy alkuunkaan, mutta onneksi vielä voi kuitenkin virkkailla. On se kumma, kun luulis että molemmissa hommissa kuitenkin rasittuu olkapää, vaan ei näköjään samalla lailla.

Luulin että olen jo kyllästyttänyt  sukulaiseni huiveilla, kun tytär sanoi että miksen tee hänelle koskaan huivia.  Voi tätä huolimatonta äitiä. Heti sai tytär valita mieleisensä langan ja uusi Revontuli on jo aluillaan. Kunhan olkapääkipu hellittää, niin teen sen valmiiksikin.

Ihanaa, aivan loistavat potkurikelit täällä meillä. Meidän kylällä onkin paljon potkuttelevia mummoja ja kaupan edessä tahtoo mennä potkurit sekaisin, vaan eipä enää minulla.

Pari vuotta sitten kirpparin pojat rakensivat minulle lahjaksi uuden sinisen potkurin yhdistelemällä kolme vanhaa potkuria. Taitavia poikia. On niin tukeva ja poikkeavan mallinen, ettei kukaan enää erehdy omakseen luulemaan. Toisenkin ostin tosi halvalla kirpparilta ja siihen löysin mummo-rekisterikilven. Eipä ole sitäkään kukaan kehdannut "lainata", vaikka ihan vaan tuossa pihalla kököttävät. Ovat sen verran hyvin tunnistettavissa =)

Kaupunkin on säästellyt eikä ole hiekottanut teitä ollenkaan ja sehän minulle passaa.  Minä kun muutaman kerran potkaisen, niin potkuri suorastaan lentää ja vauhdilla olen jo kylällä. Muistutan kuulemma sitä vanhaa mainosta:
"Pois alta, Jaffat tulloo ja helemat paukkaa" =D   

Pikkuväkeä

Nyt sais jo pakkaset piisata, vaikka eihän minulla mitään valittamista kotona, kaukolämpö pitää kämpän lämpimänä ja vesi juoksee hanasta. Ruokakauppaan kuitenkin pitäisi välillä päästä. Polkupyörässä on öljyt niin jäykkänä, että alamäessäkin joutuu polkemaan ja potkurilla ei tuolla pakkaslumessa luista ollenkaan. Tuntuu ikävältä kulkea, kun selkä on hiestä märkänä ja muu kroppa palelee. Vaan eiköhän se ensi viikolla jo hellitä.

Kun ei ulos tarkene mennä, niin olen tässä aikani kuluksi sitten virkkaillut niin paljon, että olkapää on taas juupelin kipeänä. Lääkäriin en viitsi mennä, sillä määräävät kuitenkin vain särkylääkettä kuurina  ja osaanhan minä ottaa sitä ilman lääkärin määräystäkin.  Eikä sitä vaan osaa kädet ristissäkään kotona möllöttää, jotain pitää räplätä koko ajan vaikka kuinka särkisi.

Kettuperheen tein tilaustyönä asiakkaan väritoivomusten mukaan.
Posti se päätti taas nostaa hintojaan, mutta onneksi tuli uusi pienempi R-paketti. Alankin käyttämään sitä aina kun mahdollista ja säästyy monta euroa. Meillä on postin-asiamies ja R-kioski vierekkäin, joten minulle se on aivan sama kummassa käyn.

Arvontaan on näköjään jo osallistunut aika moni, mutta vielä ehtii. Laitoin turhankin pitkän arvonta-ajan. Ihan harmittaa kun en voi kaikille arpoa voittoa, niin mielelläni lähettäisin jokaiselle jotain.

Pakkasen hellittämistä odotellessa, hyvää viikonloppua kaikille.

Kassi-Alman arvonta

Itse olen armoton laukkufriikki. Aina jos pääsen isommalle kirpparille käymään, niin vähintään yksi laukku lähtee mukaan. Nyt kun tytär oli kotona avustamassa nettiostoksissa, niin mitä tuli tilattua, tietenkin laukkuja.

Olen niin monesti taas voittanut arvonnoissa, niin eiköhän ole aika jo minunkin arpoa jotain. Niimpä tilasi kaksin kappalein, toiset itselle, toiset arvottavaksi. 

Toinen arvottava on hyvän kokoinen kissakassi, mitat 30x41x9cm. Väri harmaa, kissa ja kala on ablikoitu etupuolelle. 

Toinen on tosi monilokeroinen laukunjärjestäjä. Kuvasta poiketen arvottava on musta. Käytännössä olen huomannut käteväksi. Kaiken tarpeellisen mukaan otettavan voi kerralla siirtää laukusta toiseen ja paljon tavaraa mahtuu mukaan.

Sitten ne arvonnan säännöt. Vakilukijoille kaksi arpaa ja muille yksi. Sinun pitää vaan ilmoittaa kummasta tykkäisit enemmän, ei muuta. Taidan sitten arpasta 31.1.16. Siis kahdelle lähtee palkinto, arvon molemmat.
Toivottavasti halukkaita löytyy, itse ainakin tykkään näistä.

Kyllä pulla on hyvää

Sunnuntaina tytön kanssa pähkäiltiin, että voi kun olis pullaa. Kiltti äiti tietenkin alkoi penkomaan kaappejaan ja laittoi pullataikinan nousemaan iltamyöhällä. Johan siitä onkin varmaan pari vuotta kun olen viimeksi pullaa leiponut. 

Tytär tykkää korvapuusteista, joten ensin niitä. Pullista tuli kyllä aikalailla tekijänsä näköisiä, isoja ja vinksahtaneita, mutta ah niin hyviä. Yleensä pullani ovat kovia koppuroita, mutta nämä ovat pumpulin pehmeitä, ihme kyllä. Oliskohan syynä ollut kun en löytänyt margariinia, niin käytin voita ja reilusti sitäkin.

Puolet taikinasta meni mustikkapiirakkaan. Pakkohan sitä oli maistella jo ennen kuin sain kameran esille. Parissa päivässä se menikin jo kokonaan.
Jo syksyllä puhuin siskonmiehelle, joka tykkää samoilla metsissä, että miten olis mustikoita joululahjaksi. Niitä tulikin joulupäivänä monta pussillista pakastettuna ja nyt saa monet piirakat paistella. Kiitos vaan Manulle sinne Tampereen suuntaan, kyllä täällä nyt herkutellaan. Onko parempaa kuin lämmin mustikkapiirakka ja kylmä maito.

Kun sisäinen puoli oli tyydytetty, oli hyvä siirtyä ulkoiseen puoleen.

Voitin TaRan arvonnasta Taloni maalla blogissa Magnesium Body tuotteita. Keskiviikkona saunan jälkeen aion näitä levitellä puhtaalle iholle oikein kunnolla, mutta johan minun piti niitä käsivarsiini kokeilla heti. Vaikka en yleensä usko voiteitten ihmeitä tekeviin ominaisuuksiin, niin täytyy sanoa että nämä teki vaikutuksen. Kuivankarhea iho muuttui todella pehmeäksi ja silkkisen tuntuiseksi. Ainakin näin vanhemmalle iholle nämä sopii ihanasti ja voin suositella. Ainut ehkä miinus on aluksi voimakas kookoksen tuoksu, mutta sekin haihtuu aika äkkiä onneksi, eikä haittaa yöunia edes tämmöisellä hajuallergisella. 

Minusta taitaa tulla tämän voiteen vakikäyttäjä, sillä hintakaan ei näytä olevan paha.

Kiitos sinulle TaRa sinne Taloon maalla, oli mukava päästä koekeilemaan uutta hyvää tuotetta.

Täyty laittaa uusi kuva itsestä, että näette kuinka pullan syönti kaunistaa. Pulla päivässä pitää mummon kuosissa !

P.s. Muutaman päivän päästä pistän pitkästä aikaa arvonnan pystyyn. Tällä kertaa ei mitään kettuja tai apinoita, vaan Kassi-Alman arpajaiset =D

Rumia kuvia

Ulkona -30, kyllä kissat tietää missä nyt kannattaa olla, ikkunan sisäpuolella patterin päällä. Välillä tahtovat ovenraosta kurkkaamaan ja äkkiä takaisin sisälle.

Tytär innostui kuvaamaan uudella kamerallani. Kun näytti tämän minulle, niin sanoi vaan että kyllä äiti on nätti kun äiti nukkuu =) Sisareni väitti, että olen paljon nätimpi hereillä olessani, näinköhän =)

Tytär tuli ja nappasi sitten uuden kuvan, salamalla ja läheltä. Ai nätimpikö muka ?
En kyllä tunnistanut itseäni tästä, en voi olla noin ruma nykyään. Tytär meinas, että pitäisköhän katsoa peiliin vähän useammin. No, kävin katsomassa ja siellä oli paljon , paljon kauniimpi ja nuorempi nainen. Kumpikohan valehtelee, peili vai kamera ? Tuleekohan sitä katsottua peilikuvaansa jotenkin toisin ? Ainakaan tämmöisiä rumia kuvia ei monikaan kehtaa julkistaa vaan etsii aina ne kauneimmat. No, minulla ei ole mitään menetettävää, meitä on vaan naurattanut nämä kuvat.

Kevään mittaan pitäis käydä uudessa passikuvassa. Taidampa sitten sipaista varulta vähän meikkiä naamaan ja väriä silmiin. Meikillä saa onneksi korjattua ulkonäköään huomattavasti.

Mummon uusi päiväpeitto

Pitkin syksyä olen välitöinä virkkaillut purku- ja jämälankoja neliöiksi. Purkulangat käy hyvin virkkaamiseen eikä langan vähäinen kiharuus haittaa.  Päätin nyt tehdä tämän  valmiiksi, sillä jouluna saa tehdä ihan itselleen.=)  Kokoa tälle tuli 240x280cm, eli juuri sopiva päiväpeitoksi omaan sänkyyni . Tässä on sekaisin 7-veikan paksuisia villa- ja akryylilankoja ja painoakin tuli noin 2 kiloa.

Todiste kuva, että itse tein =D Edes jouluksi en raaskinut laittaa lankoja piiloon, saatikka istua kädet ristissä mitään tekemättä. Onneksi kuvasta ei näe, että koko tuolin tausta on täynnä lankapussukoita =)
Juhla-asuna ikivanha lörpsähtänyt villapaita. Se kun on niin mukava päällä, ettei kotosalla osaa muuta käyttääkkään =)

Tonttu oli laittanut postia.  Oli vaan tosi vaikea kuvattava. Meillä illat ovat niin pimeitä, kun ei ole lunta eikä katuvaloja. Heijastin on pakollinen varuste kun illalla  lähtee kävelylle, jos ei halua jäädä autojen alle. Nyt on lankahamsterilla tyyliin sopiva heijastin killumassa takinhelmassa.  Kiitos paljon tontuille ♥

Tuli lähdettyä taas mukaan facebookin JyJy:n , KyJy:ssä sainkin kaikki 20 valmiiksi. Käsityöihmiset tietää varmaan mistä puhun, enkä ala tässä sen enempää noita selittelemään =D

Hyvää Uutta Vuotta kaikille käsitöiden ja kissojen parissa ♥ 

Täyttyneet lahjatoiveet ☺

Luulin esittäneeni älyttömiä lahjatoiveita, vaan niimpä nuo tavallaan kaikki toteutui.

Toivoin niitä tekohampaita ja sainkin joulunalusviikolla nastahampaan edessä olevaan aukkoon. Kyllä olin mielissäni . Nyt kehtaa taas hymyillä ihmisille näyttämättä ihan noita-akalta. Jyväskylässä jo testasin sitä hymyilemällä miesmyyjälle ja sain niin mukavaa palvelua. =) Melkein vuoden sitä hammasta odottelin, nyt se on suussa.

Toinen toive oli matkalíppu Intiaan. Tytär lupasi kustantaa ensi viikolla bussilipun Jyväskylään. Sama kai se on käykö Timbuktussa vai Jykylässä, näin tulee ainakin halvemmaksi  eikä iske turistiripuli =) Matka kuitenkin.

Ei tullut ihan niitä kissanpentujakaan, mutta sain kahdet harmaanraidalliset pörrösukat. Yhtä pehmoiset ovat kuin kissanpennutkin ja mukavilta tuntuvat jaloissa. Eikä nämä sukat pissaa minun sänkyyni =) Mausulle piti tehdä oma peti, kun tytär nukkuu nyt itse omassa sängyssään.

En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta kyllä jouluna pitää olla enkelikuoro laulamassa. Nämä on jokseenkin kaikki vuosien varrella kirppareilta kerättyjä ja joka joulu ne pitää laittaa laulamaan.

Jouluruokaa on syöty niin että navat paukkaa. Ostin niin paljon ruokia, että joulupäivänä vieraillut siskon perhekin tuli syötettyä kunnolla ja vieläkin on jääkaappi pullollaan. Nyt vain köllötellään mahan vierssä ja katsellaan joulu-ohjelmia telkkarista.

Kiitos kaikille joulukorteista ja muista muistamisista. Tuntuu niin hyvältä  huomata ettei minua ole unohdettu ja jätetty yksin unholaan. ♥ Hyvää joulun jatkoa kaikille ♥

Hyvää Joulua

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville ♥

Joululahjatoiveita

Näin joulun alla voi toivoa pukilta ihan mitä vaan ja kun Emilie haastoi minut esittämään kolme älytöntä toivomusta , niin tässähän niitä tulee.=D

1. Menolippu Intiaan. Itsellä ei koskaan ole varaa siihen, mutta jos lahjaksi vaikka saisi. Paluulippukin olisi tietenkin ihan kiva.

Mutta jos ei kukaan suostu lunastamaan minua takaisin sieltä, niin voisin liittyä vaikka hihhuliksi muiden aghori-sadhujen joukkoon. Tuskimpa paljonkaan eroaisin porukasta =D

2. Tekohampaat. Pääsis kerralla eroon poraamisesta. Yli vuoden olen niitä jo hammaslääkäriltä pyydellyt, mutta ei kun aina vaan porataan. Alan jo epäillä että tahallaan tökkii uusia reikiä, että pääsee taas seuraavalla kerralla poraamaan. Onneksi meillä on aina kolme kuukautta väliä seuraavaan kertaan, muuten olisin jo täysi narkomaani. Ilman rauhoittavaa Diapammia kun minua ei sinne poran eteen saa =)

Toivottavasti ilkikurinen poikani ei lue tätä. Muuten hän kiikuttaa minulle jonkun toisen vanhat tekohampaat joululahjaksi.

3. Suurin toive.  Paljon uusia kissanpentuja. Siihen tarvittaisiin kyllä ensin isompi asunto, että mahduttaisiin kaikki. Minä hölmö kun annoin leikata kaikki kissani. Olisin voinut antaa tehdä vielä muutamia pentueita ja levitellä sitten viattomana käsiäni, että minkäs minä tälle voin =) Taivuin sukulaisten ja tuttavien painostuksen alla ja nyt ei vuosiin ole ollut meillä pienten tassujen vipinää. Mikäs sen ihanampaa kuin pienten kissojen 

leikkiä seurata. Nämä tässä ovat viimeinen Berniinan pentue, Viiru, Wiljari, Irmeli ja meidän Maija.

Sitten pitäisi haastaa kolme muuta toivomaan.  Minäpä haastan vaikka :

1. Outin

2.Kosotädin

3.Vanhan rouvan

Ei ole pakko osallistua, mutta nyt saisi kerrankin ilmaista ne salaisimmatkin hullut joululahjatoiveet =D

Kuusenkoristeet

"Joku" on laittanut meillä joulukuusenkoristeet niin hyvään talteen, ettei niitä löydy mistään. Vaan kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Sain Sirpan joulu-arvonnasta kaksi ihanaa keramiikka-enkeliä. Sirpa on nämä itse valmistanut ja häneltä löytyy muitakin ihania keramiikkatuotteita. Nyt nämä tulikin hyvään tarpeeseen. Muovikuusessa on sen verran tukevat oksatkin, että hyvin kestävät enkelien painon. Kiitos Sirpalle jälleen kerran, olen näet ennenkin voittanut Sirpan arpajaisista ♥

Aikaisemmin meilläkin oli aina oikea kuusi, mutta tytön ollessa puoli-vuotias, hän onnistui vetämään koko kuusen päälleen. Onneksi ei käynyt kuinkaan, kaikkia vaan nauratti. Sen jälkeen hankittiin tekokuusi, eikä siitä ole enää luovuttu noitten kissojen takia. Tahtovat kiivetä tuohon muoviseenkin.

Kauhealla kiireellä aloin värkkäämään tähtiä kuuseeni.  Osa on vanhasta tapetista taiteltu, toiset huopuvasta langasta virkattu. Näitähän sitä tehtiin lapsenakin. En muista että meillä olisi koskaan ollut kaupasta ostettuja kuusenkoristeita. Tähdet ja nauhat askarreltiin itse. Olen vieläkin niin ronkeli, että kun kuusi on muovia, niin siihen ei mitään halpakauppojen krääsää laiteta. Koristeiden pitää olla vanhoja tunnearvolla kyllästettyjä tai itse tehtyjä.  Oikean kuusen tuoksu täytyy sitten vain kuvitella =)

Uskoin ettei facebookin joulukalentereista koskaan mitään voita, mutta olen niitä luukkuja kuitenkin availlut. Onnistuin saamaan Koruharakan kalenterista korun ja kun sain itse valita, niin halusin tämmöisen "Luurankonaisen". Minusta tämä oli hauska, saa nähdä vaan saanko pitää itse, vai viekö tytär sen =) 

Kaappeja siivotessa löytyi vanhaksi menneitä kuorittuja auringonkukansiemeniä.  Ajattelin lintuja helliä niillä, mutta paikalle syöksyi Mausu. "Meillähän ei tirppoja syötetä" sanoi Mausu ja alkoi ahmimaan siemeniä oikein urakalla. Onneksi sen maha näyttää kestäneen sen. Ihan höpsö katti, mutta niin ihana =)

Toisella kertaa vastaan Emilien haasteeseen, täytyy ensin vähän miettiä sitä =)

Kierrätyskranssi

Kun kaikki muutkin, niin täytyhän minunkin yksi kranssi askarrella. Tämä onkin oikea kierrätyskranssi. Kesällä jo keräilin pihasta tuulen katkomia oksia ja vääntelin kranssin muotoon. Koristeet on pikkuhiljaa osteltu kirppareilta muutamalla kymmenellä sentillä, eipä tullut kalliiksi. Mukava laittaa välillä tämmöinen vähän hillitymmän värinen kranssi oveen joka jouluisen pukkikranssin tilalle.

Minulta ei arpaonni vaan ole loppunut ♥ Katjun pika-arvonnasta sain kunnon kasan silmukkamerkkejä. Nyt on hyvä aloitella vaikka huivien tekoa joulun jälkeen. Kortissa on hyvä piparkakkuresepti, jos tytär vaikka innostuis piparitalkoisiin kotiin tultuaan =) Kiitos sinulle Katju ♥
........

Kiitos kaikille ihanista kommenteista mummo-kuvaan. Ne innostavat jatkamaan samalla tyylillä.
Tähän on kerrottava yksi muisto.

Kaikillahan koulu-aikoina todistuksessa oli ainakin yksi 10.......käytös 10. Oli minullakin =).  Keskikoulun neljännellä todistuksessani oli piirustus 10, käytös 7 .  En minä mikään koulukiusaaja silti ollut. Taisin vaan liikaa lintsailla tunneilta ja piirrellä sen sjaan pilakuvia opettajistani. Onneksi piirustuksen opettaja suosi minua, niin etten saanut vieläkin huonompaa numeroa käytöksestä =D

Ja pöh koko joulusta, kunhan ruokaa riittää, meinaa mummo-kissa ♥

Joulutaulu

Joka jouluksi pitää näköjään saada uusi joulutaulu valmiiksi ja valmistuihan se nytkin.Tonttuja siinä ei ole , mutta paljon punaista väriä. Taitaa olla omakuvani, paljon kissoja ja lankoja mummolla =)
Kiiltelee vielä märkänä paikoittain, mutta saa myöhemmin tasoittavan pintavernissan . On tämä niin mukavaa puuhaa käsitöiden lomassa.

Kell` onni on......

....se onnen kätkeköön. Siinä yksi tyhmä sanonta, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi se onni pitäisi kätkeä ? Kateellisten pelossako ?

Minä en onneani kätke =)  Onni potkaisi taas minua Kristiinan "Tule joulu punainen blogissa" ja meille kotiutui Herra Huiski Hiirulainen. On sen verran kookas herra, ettei kissatkaan uskalla käydä kimppuun.  Hänellä oli evästä matkassa, mutta onneksi ei ole niin makean perso, etteikö minullekin jäänyt suklaata. Siinä se nyt kököttää odottelemassa tytärtä jouluksi kotiin. Kiitos Kristiina ♥ On muuten hieno korttikin.

Katja  Elämän pyörteissä blogista oli joulusiivousta tehdessään keräillyt jämälankoja ja laittoi ne minulle tulemaan. Minähän siitä olen oikein mielissäni. Kaikista mukavinta on ottaa kasa pieniä nyssäköitä ja alkaa suunnittelemaan niistä jotain.  Ei tunnu niin pahalta, vaikkei aina ihan onnistuisikaan tekemisissään. Minua suorastaan pelottaisi, jos eteen laitettaisiin iso kasa samanlaista lankaa ja valmis ohje, paniikkihan siinä iskisi. Tulisi tunne, että on pakko onnistua. Jämät on se , joka tekee minut onnellisimmaksi. Kiitos Katja ♥ Kyllä tulevat käytettyä sopivassa kohdassa.

Välillä kyllä joutuu turvautumaan valmiisiin ohjeisiinkin. Piti äkkiä saada valmiiksi pari muumi-hahmoa,joten otin ohjeet Mukavat Muumiamigurumit-kirjasta. Nyt ei ollut aikaa ruveta itse suunnittelemaan ja purkamaan. Olipa melko tylsää puuhaa seurata koko ajan kirjasta ohjeita, mutta valmistuvat sitä nopeammin. Nyt minulla onkin sitten kaikki Kyjy-työtkin tehtynä.
....
Nyt yötä vasten tein jotain poikkeavaa =) Leivoin jouluksi itselleni hedelmäkakun ja tyttärelle kirsikkakakun. Tämmöistä ihmettä ei sitten tapahdukkaan meillä kuin kerran vuodessa, aina näin joulun alla. =D