Kirpparilla pitkästä aikaa

Jos jotain tarpeellista haluaa niin kierrätyskeskus on hyvä paikka, mutta ne todelliset löydöt löytyy yleensä yksityisiltä kirppareilta. Pitkästä aikaa pääsin käymään , ajatuksella että mitään krääsää en osta. Vaan kun se löytö osuu silmään niin pakkohan se on ottaa. 

Vanhanaikainen vedettävä herätyskello ihastutti heti. 10 min. edistää vuorokaudessa, mutta ei haittaa minua, herätys toimii kuitenkin.

Italialainen 33cm korkea poikapatsas ruukulla, mietin ensin, mutta ystävän yllytyksestä sekin lähti mukaan. Molemmat yhteensä 10€, vaan saahan sitä joskus vähän törsätä joutavuuksiinkin. Takana Kiinasta tilattuja tekokukkia ;)

Nämä sopii niin hyvin minun mummolatyylisisustukseen. Katselin ympärilleni ja minulla ei tosiaankaan ole yhtään huonekaluliikkeestä ostettua huonekalua, vaan kaikki on toisten hylkäämiä vanhoja tai kirppareilta. En ole mikään sisustusintoilija.

"Uudessa" käsityötuolissani on niin hyvä istua, että ompahan tullut taas näperreltyä. Keräilen näitä komeronnurkkaan josta on hyvä sitten ottaa tarpeen tullen.

Mikään ei kyllä voita rentouttamisessa niin kuin tavissukan kutominen. Mieli lepää (niskat ei).

Sockilangasta on tullut minun suosikkini ripauksella 7-veikkaa. Näihin sain jopa raidat osumaan kohdakkain.

Minulla on ystävä joka käy välillä saamassa kissaterapiaa. Tarpeen vaatiessa on myös vapaaehtoinen kissanhoitaja. Ihastus on varmaan molemmin puolista kun Ahududu niin pussailee. 😘

 

Jokohan piisais

Nimittäin Viirujen virkkaus. Minua ainakin jo kyllästyttää ja haluan päästä muuta tekemään. Housulangatkin loppui kesken ja jouduin kaupasta hakemaan uutta. Kylläpä oli 7-veikan tämän kevään vihreät ruman värisiä, mutta pakko oli ottaa kun ei muutakaan ollut. Kotia päästyä tietenkin löytyi omista varastoista lisää parempaa vihreää ja nyt minulla sitten pyörii kaksi rumanväristä kerää joille pitäisi käyttöä keksiä.

Niin olen ahkerana istunut virkkailemassa että aikoinaan kirpparilta ostettu käsityötuolikin hajosi jo. Pohjasta pongahti tukiraudat, mutta onneksi kissa ei sattunut silloin makoilemaan siellä. Yksi sen lempipaikoista.

Istuinosaan tuli kissojen mielestä niin sopiva pesäkuoppa. Pitäköön nyt vähän aika. Kunhan lumet sulaa ulkoa niin pääsen pihalle hajottamaan tuolin ja sitten kantamaan roskiin. Kokonaisena sitä ei voi sinne laittaa.

Onneksi kirpparilta löytyi uusi käsityötuoli joka mahtui jopa ystäväni pieneen autoon. Käsinojat ovat juuri oikealla korkeudella ja selkänoja sopivassa asennossa, eikä hinta ollut kuin 25€. Kelpaa siinä taas jatkaa näpertelyjä. Kunhan saisin vaan nuo katit vielä uskomaan ettei tämä ole niiden uusi raapimapuu. Yritystä on ollut kovasti.

 

Kevään merkkejä

Vanha kansa sanoi että talven selkä taittuu Matin-päivänä 24.2. ja tottahan se taas oli. Meillä satoi vielä aamulla lunta, mutta iltapäivällä tippui vesi kattorännistä.

• Jos Mattina pyryttää, niin sitten on Matinpäivän jälkeen 7 isoa pyryä ja joka isolla pyryllä 7 pienempää pyryä.
• Matinpäivänä karhu kääntyy toiselle kyljelle ja sanoo: “Yö puolessa, nälkä suolessa!”
• Jos Matinpäivänä räystäät tippuvat, niin tulee pitkä kesä.
• Kun Matinpäivän jälkeen ensi kertaa pohjoispuolen räystäistä tippuu vettä, on yhdeksän viikkoa kesän tuloon/jäiden sulamiseen.
• Mitä sää Mattina, sitä ilma heinäkuussa.
• Matinpäivältä päivä päreeksi, varis kukoksi.

Noitten ennusteiden mukaan meillä on kesä yhdeksän viikon päästä. Tuota viimeistä ennustetta en ihan ymmärrä mitä se tarkoittaa.

                                 

"Jos harakka kantaa kortta nokassaan, se on kevään merkki". 

Naapuritalon puussa istui 12 harakkaa pitämässä palaveria. Siellä ei nauraa räkätetty, vaan keskusteltiin maltillisesti ja jaettiin tulevia pesäpaikkoja. Kovin oli sopuisa kokous ja lopulta hajaannuttiin kukin omalle sovitulle reviirilleen. Eiköhän se tämäkin ole selvä keväänmerkki.

Olen nyt saanut ensimmäisen rokotuksen, sillä kuulun 1. riskiryhmään. Eipä siitä pahemmin tullut jälkivaikutuksia, illalla särki koko yläselkää, mutta sekin johtui varmaan liiallisesta jännityksestä ja käsitöiden tekemisestä.

 En vain ymmärrä Jyväskylän valintaa rokotuspaikasta. Matkaa keskustasta 5 km, joten huonojalkainen ei sinne jaksa kävellä. Linja-autoja sinne ei mene ollenkaan ja Kela-taksi tulee maksamaan 50 €. Jos ei itsellä ole autoa tai tuttavaa joka lähtisi viemään, niin eipä houkuta lähteä piikille. Moni tuntemani köyhä eläkeläinen on nyt sanonutkin että jättää rokotuksen ottamatta tämän takia. Onneksi minulla on ystävä joka lähti viemään ja lähtee varmaankin uudestaan toukokuun lopulla.

Minä aion nyt kuitenkin nauttia keväästä. Potkuri ei enää kulje ja rollaattoria on raskasta työntää tuolla sohjossa, mutta eiköhän se tästä kohta helpota.🌞

Viiruja

Tuntuu että kovilla pakkasilla kaikki toiminta hidastuu, jopa blogin kirjoitus. Olen enimmäkseen vain istuskellut sisällä tekemässä käsityö-aloituksia. Kuulun Face-bookin JyJy-porukkaan, jossa tarkoitus on tehdä helmikuun loppuun mennessä 20 aloitusta ja ne juhannukseen mennessä kaikki valmiiksi. Minullahan on yleensäkin monta aloitusta odottelemassa vuoroaan mikä milloinkin huvittaa tehdä, joten sopii minulle.

Viiruja on mukava tehdä, sillä toistaiseksi ainakin olen pystynyt käyttämään vanhoja lankavarastojani. Kovasti olen nyt päättänyt, että uutta lankaa ei osteta, mutta eihän se kuitenkaan toteudu yrityksestä huolimatta.

Ja kun alkuun pääsin, niin näitähän nyt sitten syntyy enemmänkin samalla kertaa. Oma vaivansa on aina etsiä sopivia lankoja, joten samalla etsimisellä voi tehdä useammankin samanlaisen . 

Tapanani on ruokakaupassa hyökätä ensimmäiseksi tarkistamaan alennushylly ja aina sieltä jotain edullista löytää. Tällä kertaa kissoja onnisti, vähän kuivahtanut vehnänorasruukku 5 centillä.  Kylläpä se olikin herkkua ja toivottavasti kukat saavat nyt olla rauhassa edes muutaman päivän. Itsellenikin sain basilikaruukun 7 centillä.

Tätä kun umpihangessa lykkäsin pari kilometriä, niin kyllähän se mielessä kävi että auto olisi ihana. Selkä oli hiestä märkänä vaikka poskipäitä palelikin. Eikä tainnut yöllä olla yhtään lihasta jota ei olisi särkenyt. Onneksi kohta on kesä ja rollaattori alkaa taas kulkemaan.

Naapuri teki meille niin hienon ukon seinustalle, mutta nyt ukko on täysin peittynyt lumihankeen. Meillä taitaa olla eniten lunta koko Suomessa ja lisää tulee koko ajan. Maaliskuun puolessa välissä ollaankin sitten jo pitkällä keväässä.

Humalaista pelastamassa

 Humalaisen heitteilejättö pakkaseen on rikos ja kun on ikänsä ollut töissä humalaisten parissa, ei pysty vieläkään jättämään heitä pulaan.

Yöllä yhden aikaan oveni takaa kuului koputusta ja kun menin katsomaan, siellä oli hyvin humalainen mies vähissä vaatteissa koiran kanssa. Sanoi lähteneensä käyttämään koiraa lenkillä eikä osannut enää takaisin. En tuntenut minäkään niin koiraa kuin miestäkään, enkä tuntenut sukunimeä jonka hän sanoi lukevan asunnon ovessa mistä hän oli lähtenyt. Eipä ollut minusta apua, neuvoin vain suuntaa mistä kannatta lähteä asuntoa etsimään.

Jonkun ajan kuluttua alkoi kuitenkin mieltäni asia vaivaamaan ja puin päälleni ja lähdin tarkistamaan perille osaamista. Kiertelin aikani näitä rivitaloja ja huomasin eräässä aunnossa valot ja oven raollaan. Menin röyhkeästi huhuillen sisälle, mutta ei näkynyt miestä eikä koiraa. Pari muuta ihmistä kyllä makoili sängyllä sammuneena ja tyhjiä viinapulloja oli ympäriinsä.

En voinut jättää asiaa siihen, vaan jatkoin talojen kiertelyä. Lopulta löysin miehen istumassa eräillä rappusilla naama veressä ja koira kylmästä vapisten vieressä. Otin koiran talutukseen ja miehen käsikynkkään ja vein heidät löytämääni asuntoon. Onneksi se oli oikea osoite. Kovasti mies kiitteli ja olisi halunnut jotenkin korvata, mutta sanoin että paras kiitos on kun pidät koirasta hyvää huolta. Ennen kuin löin oven kiinni perässäni riisuin mieheltä vielä lumiset kengät ja paidan ja komensin sohvalle nukkumaan ja katsoin että koiralla on vettä ja ruokaa. Koko aikana ei muu porukka asunnossa herännyt ollenkaan.

Jos olisin huomenna uutisista lukenut että pihalta löydettiin kuoliaaksi paleltunut mies ja koira, en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi. Suomen lainkin mukaan heitteille jättö on rikos, koskee myös humalaisen pakkaseen jättämistä.

Sukkalankojen hävitystä

Nyt olen vakaasti päättänyt käyttää jo olemassa olevia lankoja ennen kuin ostan uutta.Syksyllä tuli hamstrattua Adlibriksen Sockia kun oli niin hyvässä tarjouksessa. Kahdesta kerästä tuli aikuisten ja lasten sukat ja vielä jäi nöttöset.  Lisänä näissä on kyllä valkoista 7-veikkaa. Tämä on mukava lanka neuloa.

Etsin maailmalta apinoihin sopivaa lankaa. Kelpuutan vain kahta eri merkkiä ja molempien valmistus ruskeana on lopetettu jo pari vuotta sitten. Ensin tutkin Euroopan maat ja Turkin lankakaupat, mutta ei missään. Sitten löysin haluamaani Valko-Venäjältä ja puolta halvemmalla kuin olin tottunut maksamaan. Äkkiä kunnon iso tilaus menemään ja kaikki sujui hyvin kunnes tuli maksamisen aika. Tulikin teksti että kelpuuttavat vain venäläiset pankkikortit. 

Minähän puhun vaikka hinku-intiaa google-kääntäjän avulla jos tarve vaatii , joten aloin chattailemaan myyjän kanssa. Hän ehdotti lopulta että maksaisin hänen omalle tililleen ja hän sitten postittaa langat. No, en nyt kuitenkaan niin paljon luottanut, vaan peruin koko tilauksen. Noinkohan olisin paketin saanut jos yksityisen tilille olisin rahaa laittanut.

Meillä käy välillä kylässä hyvä ystäväni saamassa "kissaterapiaa". Ahududu on niin mielissään kun tietää saavansa herkkuja ja runsaasti huomiota. Katti käyttäytyy kuin pienet lapset. Vaikka kuinka olisi päiväunien aika, niin ei jouda nukkumaan kesken mukavien leikkien.

Näinhän siinä sitten kävi. Nukahti istualleen hyllyn päälle. Onneksi oli kevyt kantaa omaan petiin jatkamaan uniaan.

 

Sukat metsämiehelle

Piti saada pupusukat nuorelle metsästäjälle, mutta eihän niihin liian söpöä pupua passannut laittaa. Löytyikin netistä onneksi tämmöinen ihan tavallisen näköinen jänönen. Niin kuin usein sattuu, niin yksi kerä ei riittänyt ja seuraava olikin eri värjäyserää. Eron huomasin vasta päivänvalossa kun sukka oli jo valmis. Onneksi teen aina molempia sukkia yhtäaikaa, joten purin molemmista vain kärkiosan ja tein pari harmaata kerrosta väliin. Toivottavasti ei häiritse saajan silmää.

Pupu oli niin suojattoman näköinen yksistään, joten tein sille näreen sekä eteen että taakse, pääsee edes vähän piiloon. Kuviothan tein taas sillä suosimallani silmukoinnilla.

Ruokakauppaan pitäisi lähteä, mutta meillä ainakin on tiet niin loskassa ja taivaalta sataa räntää, että eipä tuonne viitsi pyöräpotkurilla lähteä rämpimään. Tuleepahan välillä tyhjennettyä pakastinta ja kuivaruokakaappia. Linnuille ja kissoille kyllä riittää ruokaa kaapeissa ja eiköhän sieltä jotain löydy itsellekin. 

 

Syyskauden öljyvärityöt

Nyt kun ei kesällä päästy reissaamaan, niin tein ikävän lievitykseen edes maisemataulun seinälleni.

Olemme tyttären kanssa käyneet muutaman kerran Turkissa Dalyanin suistoalueella Kilpikonnarannalla. Matkalla sinne voi jokiveneestä ihailla näitä Lyykialaisten hautoja. Turkissa on todella paljon säilynyt vanhoja raunioita ja nämäkin haudat ovat ajalta  400 eKr. 

Koulussa aikanaan luettiin jotain lyykialaisista, mutta eihän se silloin kiinnostanut. Nyt kun itse on käynyt paikanpäällä tajuaa asian ihan toisella tavalla.

Syyskauden teemaksi opistossa annettii "Valoja ja varjoja". Sen verran vaikea aihe meille harrastelijamaalareille, että olin ainoa joka sen lopulta teki.

Minulla tuli heti mieleeni vuosia sitten näkemäni painajaisuni. Siinä Manalan valtiaat polttelivat rautapadassa meidän kuolevaisten sieluja. Tämä työ ei pääse seinälle, vaan joutuu kaappiin piiloon. 

Käsityörintamalla syntyi Siilisukat  siilien hoitajalle. 7-veikkaa ja Socki-lankaa. Tykkään noista Sockin epätasaisista raidoista ja kuvioitten silmukointi on mukavaa näpräämistä.

Ja mitäkö seuraavaksi ? Sitä samaa, taulujen väsäystä ja sukkien kutomista.

Nautitaan tästä lämpimämmästä viikosta ennenkuin pakkaset taas palaavat.

 

Minä ja Ahududu

Minulla on Satu-ystävä joka on ahkera näpsimään kuvia kännykällään. Kun ei nyt ole valmistunut käsitöitä, niin laitampa näitä Satun lähettämiä kuvia. Satulla on hauska tapa lisätä puhekuplia kuviin.

Näkyy tämä minun tyylikäs garderoopinikin. Koti-oloissa ei mitään kiristävää tai puristavaa, ei edes rintsikoita.

Loppuun vielä eilen otettu yhteis-selfie kun sovittelimme saamiani karvakorvalakkeja.

Pakkaset tulossa, viisainta pysytellä sisällä lämpimässä, tuumaa Ahududukin.

 

Pari joululahjaani

Olen jo leuhkinutkin että sain paljon joululahjoja. Parista hauskimmasta laitan teillekin kuvan. 

 

Poikani Samun mökkinaapuri valmistaa käsintehtyä suklaata ja sain näin hienon suklaalevyn ruokalahjakassissa. Miten ovatkin onnistuneet ottamaan noin hauskan kuvan hänestä. Huomatkaa hieno Hankkijan lippis joka löytyi mökin vintiltä. =) Niitä ei varmaan enää mistään saakkaan. =D

Tytär oli hommannut parikin korvalakkia äidille. Tämä on hyvä malli, suojaa niskaakin eikä ole kuitenkaan liian hiostava. Tykkään kovasti. Sopii niin hyvin minun "tyyliini", meillä kun ei pukeutumista oteta niin vakavasti.

Naapurin koira vaan ei tunnistanut minua tässä lakissa vaan pelkäsi ja alkoi haukkumaan. Muuten ollaan ihan kavereita sen kanssa. =D 

Tytär väitti etten ole hänelle kutonut sukkia tästä langasta, joten pitihän ne tehdä joulun pyhinä. Kotiaan mentyään soitti että kaapin perältä löytyi samanlaiset. Ei minua haittaa, ainahan sukkia tarvitsee.

Kun ei nyt pyhien jälkeisessä ähkyssä jaksa mitään uuttakaan miettiä. niin tein vielä vanhasta vajaasta kerästä muumisukat nuorisokokoa. Kaippa niillekin omistaja löytyy.

Näyttää siltä että sukkien kimpussa jatkuu edelleenkin jonkin aikaa, jahka pääsen kaupoille hakemaan lankaa.  Kotona ei ole kuin vajaita keriä ja ne eivät sovellu suunnitelmiini. Täytyy vaan odotella että auraavat ensin tiet, rollaattori ei paksussa lumessa kulje.

 

Elämää on vielä joulun jälkeenkin ;)

Meillä joulu on sujunut niin rauhallisesti kahdestaan tyttären kanssa. Puu-ukot ovat vahtineet rauhan säilymistä. 

Poika toi jo ennen joulua rappusille mahtavan määrän jouluruokia ja lahjoja, kiiruhti sitten oman perheensä luo joulua vietämään.

Tyttären kanssa ollaan vietetty kunnon löhöjoulua, oltu pyjamissa päivät pitkät ja ahmittu kilpaa herkkuja. Välillä istuttu siskoltani lahjaksi saadun kirkasvalolampun edessä kutomassa sukkia toisillemme.

Joulukoristeet on melkein kaikki kaivettu esille. Yksi parhaista nämä tyttäreni ennen koulu-ikää tekemät tonttumuori ja enkeli. Näissä piilee se joulun taika. 

Meillä ei enää pukki käynyt sisällä, mutta onnistuttiin näkemään hänet kun oli menossa naapurin pikkupojan luo lahjoja jakamaan.

Kyllähän meilläkin lahjoja jaettiin. Ahudulla piisasi rapisteltavaa ja oli niin hauskaa. Minä kyllä olen yrittänyt olla kilttinä, mutta en usko että ihan niin kiltti olen ollut kuin lahjojen määrästä olisi voinut luulla. Aivan mahtavan määrän sain mieluisia paketteja, ihan liikutuin niistä. Pukki tiesi mitä olin salaa toivonut.

Minulla on ystävä joka ei välitä kaupallisesta joulusta ja viime tingassa tein hänelle pari patalappua ja possun. Tiedän kyllä mikä hänen paras joululahjansa oli ; koko perhe sairasti kuumetta ja kurkkukipua ja aattona saivat testin tulokset, ei koronaa vaan ihan tavallinen nuhakuume. Helpotus oli varmaan melkoinen.

En sitten raaskinut laittaa joulukortteja tänäkään vuonna, KIITOS vaan kaikille jotka minulle laitoitte. Korttirahalla tein hyvää ITSELLENI ja tilasin Simply Crochet lehden Englannista. Mukana ensi vuoden kalenteri ja uusi amigurumi-ohje joka kuukaudelle. Saahan tätä lehteä joistakin suomalaisistakin marketeista, mutta varmemmin ja paljon halvemmalla kun tilaa Englnnista. Ohjeet ovat kyllä englanniksi, mutta äkkiä niitäkin oppii ymmärtämään.

Joulu-aamuihin kuuluu riisipuuro luumukiisselillä ja hyvää on kuten kuvasta näkyy. (Pitikin sattua ruma pusero päälle). Minäkin olen nyt oppinut keittämään riisipuuron veteen ja vasta lopuksi purkki kuohukermaa, ei pala pohjaan.  Melkein ainoa ruoka jonka itse valmistan, muuten syödään Saarioisten äitien ja Kantolan setien tekemiä tuotoksia. Vanhan enkelikellon kilkatus kuuluu myös jouluun.

Taidampa lähteä tästä taas puurokupin ääreen, ettei vaan nälkä pääse yllättämään. =) Hyvää joulun jatkoa sinne teillekin kaikille.

 

Vielä ehtii

Vielä ehtii pieniä juttuja tekemään jouluksi. Sain toiveen pienestä kettupojasta jolla olisi housut jalassa. Toki ne ovatkin ihan tarpeen talvella =). Siinä sivussa pikku tonttu-ukkokin johonkin pakettiin mukaan.

Naapuri pyysi tekemään lapaset itselleen ja suostuinhan minä lopulta. En ole kummoinenkaan lapasten tekijä. Tämä Ailin lapanen on helppo ja lämmin malli. Näitä olen tehnyt joskus ennenkin. Toisen naapurin pipotoiveesta kieltäydyin heti. En ole tähän ikään mennessä vielä onnistunut tekemään yhtään talvipipoa johon olisin ollut tyytyäinen. Joku siinä vaan mättää aina.

En tosiaankaan tykkää ruoanlaitosta, mutta välillä voin vähän leipoa. Joka joulu pitää itselle tehdä tiikerikakku ja tyttärelle kirsikkakakku. Samalla sokerikakun ohjeella molemmat, toiseen vain kaakaoraita ja toiseen pari purkkia kirsikoita liemineen. Helppoa ja onnistuu yleensä minultakin. Kirsikkakakusta piti siivu maista että tuliko kypsäksi ;)

Meillä on herätys joka aamu noin klo 5. Joku alkaa karjumaan että verhot pois edestä ja ikkuna auki. Sen jälkeen karjutaan että miksi ulkona on pimeää eikä ketään näy. Linnut saapuvat ikkunan eteen syöttöpaikalle vasta noin klo 10-11 ja sitten on kaikki hyvin. Siinä hän seuraa tinttejä koko päivän niin kauan kuin ulkona valoa piisaa.  

Yritin laittaa joulukoristeita ikkunaan, mutta ne revittiin heti pois. Estivät näkyvyyttä lintulaudalle . ;) Voi minun höpsöä Ahududua.

 

Joululahjat peittyi kääröihin....

Kun toinen on eläkeläinen ja toinen opiskeleva työtön, niin on helppo olla ekologinen ja säästeliäs =)

Meilä ei esim. tuhlata kalliisiin joulupapereihin.

Postipakettien mukana tulee usein täytteenä ruskeaa tai valkoista lujaa paperia. Olen niitä laittanut talteen ja käärinyt nytten joululahjat niihin. Nauhana vanhaa punaista lumppulankaa jota ei muuhunkaan ole voinut käyttää.

 Yksi paketti on muita hienompi, kiiltelevää kestävää ainetta. Pesin ja käänsin sipsipussin ja näin hienoa käärepaperia sain ison arkin. =)

Aika hienoja minusta.

Tytär pisti paremmaksi. =D Tässä on minulle tulevat lahjat. Ai että minua on huvittanut nämä. Aamiaishiutalepaketit ja jeesusteipillä kiinni etten pääse kurkkimaan liian aikaisin. Nauroin tytölle että niissä on varmaan yksi sukkalankakerä jokaisessa kun ovat niin köykäisiä.

Kahdestaan vietetään taas joulua ja olemme niin lapsenmielisiä molemmat, että lahjoja on kiva antaa ja saada. Ei mitään kallista ja hienoa, vaan ajatuksella hommattua aleista ja kirpputoreilta.

(kuva netistä)

Onneksi näitä maskeja jaetaan ilmaiseksi vähävaraisille ja ahkerasti olen käyttänytkin. Olen pessyt näitä kertakäyttöisiäkin koska kuulemma kestävät sen, mutta jossain vaiheessa nekin tulevat tiensä päähän.

Netissä näin hauskan kierrätysidean näillekin. Parempi näin kuin heitettynä jonnekin tiensivuun, (sitäkin näkee valitettavasti).

Pysytään terveinä ja nautitaan joulun odotuksesta.

 

Jokohan piisais

Olen varautunut siihen että jouluna on sähköt poikki ja kirjasto koronan takia suljettuna. Minulla ainakin lukemista piisaa. Jokohan nämä piisais joulun yli vai vieläkö pitää tehdä yksi hakureissu kirjastoon ? =)

Enimmäkseen dekkareita, mutta on siinä muutakin. Olen kova lukemaan silloin kun en tee käsitöitä.

Netissä osui silmiini tämän kirjan mainos ja kun oli niin hauska nimi, niin pitihän se varata kirjastoon minulle. Kirja kertoo n.200 vuotta sitten eläneistä prostituoiduista Musta-Maijasta ja Kirppu-Kaisasta.

Minulla on ystävä nimeltään Maija ja itse olen Kaisu. Ei tämä sentään meistä kerro =D. Kirpputoreilla kyllä kierrellään yhdessä.

Tyttösenä ollessani jotkut pojat väänsivät sukunimeäni Kupiainen ja huutelivat Kuppi-Kaisaa. Ei sentään Kirppu-Kaisa ;) Nykyisestä nimestäni onkin onneksi vaikeampi vääntää yhtään mitään.

Saa nähdä ehdinkö lukea kaikki joulukuussa. Onneksi on olemassa koko kansan kirjastolaitos.

 

Metsämiehelle sukat

Sukat nuorelle miehelle joka kulkee beagle-koiransa kanssa metsästämässä. Kuvion on suunnitellut facebookista löytyvä Sissukka ja tein sen silmukoimalla. Sisäsivulle yksi tassun jälki, niin kuin koirakin jättää tassun jäljen omistajansa sydämeen. Lankana näissä 7-veljestä.

Sockiahan minulla nyt piisaa =) Miesten sukista jäi juuri sopivasti pieniin lastensukkiin. Raidatkin osuivat sattumalta ihan kohdilleen.

Yhden sortin joulutähti. Tätä on mukava tehdä, en vaan muista mistä ohjeen voisi löytää. Patalappu tai pannunalunen, ihan miten kukin haluaa käyttää. Raidallisena tulee vallan toisen näköinen.

Alkaa jo olla niin kiire joulujuttujen kanssa, ettei paljonkaan ehdi postailemaan =)