KyJyt aloitettu ja tunnustusta

Kaikki KyJyt on aloitettuna ja puolet jo valmiinakin. KyJy-apinat on tehtynä ja loput onkin sukkia ja yksi huivintekele. Jos ei nämä tule valmiiksi ennen joulua niin johan on kumma.

Tunnustuksen sain Armilta Käsityöimmeisen tekeleet blogista, kiitoksia. 

Yleensähän minä olen huono näitä jatkamaan, mutta nyt haluan antaa tämän uuden nettilankakaupan avajaisten kunniaksi Susulle.

Susun silmukat, Mukavien juttujen lisäksi Susu kertoilee uutuus langoista ja yleensä on vielä hänen itse tekemänsä mallineule. Nyt näitä lankoja voi kauempana asuvat tilata myös netin kautta. 

Sivupalkistaan pääsee tilaamaan ilmaista TT-neulelehteä.

Blogissa seikkailee myös hieno Tassu-kissa, terveisiä vaan Tassulle meidän neitokaisilta ♥

Langoista ja neuleista kiinnostuneet, kannattaa käydä tutustumassa Susun silmukoihin ♥

  Minä se vaan näitä apinoita täällä värkkäilen :)

Berniinasta ei ole kuulunut mitään. Alan epäillä, että se sai myrkkyä jostain ja on nyt kuollut. Tosi paljon se laihtui muutamassa päivässä ja ripuli oli kova.

Aikaisemmin kesällä meidän kylän satamasta oli löytynyt lihapullia joiden sisällä oli lääketabletteja ja osassa partakoneenteriä. Eihän sitä tiedä mitä se hullu on seuraavaksi keksinyt ja minne puotellut. Myrkkysyöttien asettelija kun ei selvinnyt vaan saa hillua vieläkin vapaana.

Minä jaksan kyllä toivoa vielä ja kissittelen Eetun kanssa lenkkeillessä, vaikka vähän toivottomalta se alkaa tuntumaan.  

Paksut posket

Mustan kissan paksut posket.
Armaksen kohdalla se pitää todella paikkansa . Armaksen naama on oikeasti soikea leveys-suunnassa. Tällä katilla on myös hyvin persoonallinen kävelytyyli. Se ei sipsuttele sirosti, niin kuin muut kissat. Se köntystelee niska jurmussa ylävartalo vaappuen aivan kuin ylitreenanneet bodarimiehet. Miehekästä menoa.

Armas on pysytellyt kiltisti sisätiloissa eikä edes pyri ulos. Taisi ottaa opikseen viimekesäisen karkureissunsa aikana.

Huonommin on asiat Berniinan kanssa. Ostin Pernulle seitä ja muita hoitoaineita, mutta tytteli hävisi yön pimeyteen ennen kuin ehdin niitä antaa.  Nyt on ollut jo kolme vuorokautta poissa. Onhan Berniina ennenkin ollut pitkiä aikoja pois, toissa kesänäkin kolme kuukautta. Nyt sairaana se olisi kyllä saanut pysyä kotona. Huolettaa ettö jos se tunsi olonsa niin huonoksi että lähti piiloon kuolemaan. Auton alle se ei kuitenkaan ole jäänyt, sen tiedän. No, en ole vielä toivoa menettänyt, kyllä se palaa vielä.

Surettaa myös tuo seuraamani sääksen pesintä. Kolmatta kesää jo seuraan sitä ja aina se on kolme munaa tehnyt joista kaksi poikasta on selvinnyt aikuiseksi asti. Tänä kesänä kolmas muna ei kuoriutunut ollenkaan ja toinen poikanen menehtyi kuukauden ikäisenä. Viimeinen poikanen on nyt rengastettu ja toivottavasti se edes selviää hengissä.  Minä kyllä uskon että sääksi-emokin osaa surra menetettyjä poikasiaan.

Toivottavasti ensi kerralla voin kirjoittaa että Berniina on palannut ja voi paremmin.

Ikävän nyt kerron teille, Mirri sairastui ....

Nyt on huoli ja hätä, sillä Pernu on sairastunut.
Torstaina huomasin että kissa on ihan ripulilla. Lauantaina nousi sitten vilkkuluomet puoliväliin silmiä. Minua huolestuttaa niin että yölläkin pitää nousta katsomaan vieläkö kissa hengittää.. Rahaa ei yksinkertaisesti ole että veisi eläinlääkäriin.
Olen lueskellut kaikki mahdolliset sivut netistä ja vähän helpottaa omaa oloa. Ilmeisesti monella on ollut sama vaiva eikä eläinlääkärit ole osanneet sanoa mikä vaivaa. Perjantaina annettiin matolääkitys ja ehkä ihan vähän on silmät parantuneet. Pernu on laihtunut ja maha on vieläkin ihan löysällä, normaalia enemmän peseskelee itseään. Muuten on ihan virkku, syö ja juo normaalisti, käy ulkona ja kehrää kun hyvänä pidetään.
Nyt vaan seurataan tilannetta. Jos alkaa mennä huonommaksi niin ei auta kuin viedä nukutettavaksi. Pernu on vasta 6 vuotias, joten vanhuuden vaivaa tämä ei vielä ole.
Toivottavasti ei ole mitään tarttuvaa, ettei nuo loputkin katit sairastu.

Minä näitä apinoita aina vaan. Tänään sain lopultakin arvontavoitto-apinatkin postiin.
Taustana oleva pellavakangas on kirpparilöytö.  Osui silmiini kaksi tosi leveää ja pitkää ihanan violettia pellavaverhoa hintaan 5€yhteensä. Heti välähti, että kun vaan kaavat saan jostain, niin näistä tulee tunika ja liivihame minulle ja vielä jää kangasta ylikin. Muuta ei sitten puutukkaan kuin se ompelu-innostus :)

Tarttuva tauti

Virkkaus on tarttuva tauti. Minä kun istun päivät pitkät väkertämässä apinoita, niin johan se tarttuu tyttäreenkin. Joka käynnillä hänkin innostuu virkkailemaan ja valmistaa itselleen jotain pelihahmoja. Ohjeita ei hänelläkään ole vaan pelkästä pelin kuvasta valmistuvat niin kuin tämäkin mikä lie pässin tapainen.  Tukevasti seisoo jaloillaan, sillä jalkojen sisälle on laitettu ohutta rautalankaa. Tämä on oikein hauskan näköinen luonnossa.

Minä aina vaan näitä apinoita, poikakatras tällä kertaa. Sitähän se on tehtävä mitä pyydetään.
Hyvä tekosyy siirtää mattopyykille menoa, mutta kai se on kohta pakko mennä. Vähän pelottaa se mattojen jynssääminen, kun viime kesänä heti ensimmäisen maton jälkeen jouduin menemään niskojen takia lääkäriin. Siinä jäi sitten virkkaamiset ja pyykkäämiset kun helteellä kuljin vain niskatuki kaulassa. Yritämpä tänä vuonna ottaa vähän rauhallisemmin.

Löytyihän se pässin mallikuvakin :)

Piirakkaa

Tytär tykkää leipoa erikoisuuksia ja minä saan toimia maistajana. Tämän enempää ei tästäkään piirakasta ole enää jäljellä, hyvää oli.
Oli niin erikoinen valmistus, että täytyy postata :)
Pohja on tavallinen Digestiivi-kekseistä murupohja, päällä banaania ja kermavaahtoa. Tuo välikerros toffeesta on se erikoisuus.
Kaupasta ostettiin peltipurkissa olevaa kondensoitua maitoa. Peltipurkki laitettiin avaamattomana veden peittoon kattilaan. Siinä sitä keitettiin 3 tuntia. Kun hieman jäähtynyt purkki aukaistiin, se oli täynnä ihanaa paksua toffeeta, joka levitettiin murupohjan päälle. Toffee on niin paksua, että pysyy hyvin kasassa, mutta on silti pehmeää (ja makeaa).
Jos tykkää makeasta, niin tätä kannattaa kokeilla. Meillä ainakin kaikki maistaneet tykkäsivät kovasti.

Oli hepokatti maantiellä poikittain......

Meilläkin oli sitten nämä joka kesäiset markkinapäivät. Niitähän tuntuu olevan nykyään joka kylässä. Meidän kylän erikoisuus on savusaunassa palvattu palviliha.  Eipä ole tullut maistettua, sillä se rasvaa valuva lihaköntti ei vaan jotenkin houkuta. Yli tuhat kiloa kuulemma palvattiin ja taasen se loppui kesken.

Olisihan siellä ollut jos jonkinlaista rahareikää, mutta me ei tytön kanssa innostuttu mistään. Ihan viimeisestä kojusta tytär sitten osti meille huopakukat. Aika kalliita minusta, 15€/kpl. Minä tietenkin aloin heti tutkimaan, että osaan minä varmaan tehdä näiti itsekkin =D. Saas nähdä, täytyy kokeilla :)

Ehdottelinhan minä tytölle, että eikö edes kerran eläissämme voitais istua markkinakaljalle telttabaariin. Ei suostunut. Kaupasta haettiin mansikkalimsaa, joka sitten juotiin kotona.
Välillä tuntuu että liiankin kunnollinen tuo minun tytär. Vaikka parempihan se on niin päin :)

Tästähän minun piti kirjoittaa, kun kerrankin sattui olemaan kamera mukana tarvittaessa. Siinä kaupan seinällä istuskeli tämmöinen, ilmeisesti hepokatti. Se oli VALTAVA, lähemmäs 10cm vartalo, arvelisin. En ole eläissäni nähnyt näin isoa hepokattia, en edes etelän maissa.
Oliskohan tullut virolaisten kaupustelijoiden tavaroiden mukana, ei kai meillä näin isoja kasva.

Siinä vaiheessa kun se loikkasi seinältä minua kohti pääsi minulta kunnon kiljunta ja sain jalat alleni. En tosiaankaan halua tämmöistä niskaani.
Näen varmaan ensi yönä painajaisunta hyökkäävistä jättiläis-hepokateista :)

Noro-lehti

Johan onkin kaunis käsityölehti tämä Noro.
En tiennyt koko lehden olemassa olosta ennenkuin Raitalammas sen minulle lähetti.
Kiitos sinulle kovasti ♥

Tässä on niin paljon kauniita erilaisia malleja. Montaa olen jo "sillä silmällä" tutkinut, että tuon ja tuon haluan tehdä.
Olenkin jo niin kyllästynyt Novita-lehteen. Aina samoja malleja, eri langoista vaan tehtynä. Jos jotain uutta onkin, niin netissä se on ollut jo monta kuukautta aikaisemmin. Täytyykin alkaa kaupunkireissuilla katsomaan löytyisikö Noro-lehteä. Meidän kylältähän sita ei tietenkään saa

Yksi paha puoli tässä on...........alkoi niin kamalasti tekeen mieli noita Noro-lankoja. :)
Onneksi niitäkään ei saa meidän kylältä. Ehtii useamman kerran harkita, ennenkuin alkaa netistä tilaamaan.
Ajattelin kyllä yritellä näitä malleja ihan jämälangoista, niitä minulla kyllä on .

Sitten muuta asiaa
Minun lapsuudessani ei puhuttu moottoripyöräjengeistä. Silloin oli Pärinä-poikia.
Luultavasti nämä kaksi ovat myös Pärinä-poikia. Kovasti ne ainakin pärisyttävät tuossa pyörän kyydissä.
Tämä on niin hyväkulkuinen pyörä, että sitä korjaillaan aina vaan, vaikka naapuri olikin sitä mieltä että olisi uuden hankkimisen paikka. Kahdella kympillä sen kirpparilta pelastin ja kovin olen tyytyväinen ollut. Kunnon mummon-pyörä.

Tänä iltana tytär tulee kotona käymään. Olen niin iloinen. Yli kahteen kuukauteen ei olla nähty ja ikävä on jo omaa mussukkaa ollut. On tuo välimatka turhan pitkä, sillä linja-autolla kaikkine vaihtoineen menee yli kuusi tuntia. Omalla autolla sen taittaisi neljässä tunnissa, mutta kun ei ole sitä autoa eikä kyllä korttiakaan.
Kohta kumminkin tavataan ♥

Taas näitä ja miehet on omituisia =D

Johan olin reipas, sillä sain Kyh-työt valmiiksi  etu-ajassa. 7 apinaa valmiina, mutta yksi karkasi jo maailmalle ennen kuvausta.
Viime kesänä Kyhit jäi kesken, nyt kävi paremmin. Seuraavaksi KyJyjen kimppuun. Siinä samalla valmistuu ne arvontavoitto-apinatkin. Toivottavasti ette ole jo kyllästynyt odottamaan.
......
Kummallisia nuo miehet.
Naapurin neuvosta pyysin talkkarin tarkistamaan olinko kytkenyt pykkikoneen oikein. Eihän siinä ollut kuin ihan pikkuisen korjaamisen varaa (vähän tiivisteteippiä lisäsi, ei muuta) =)
Samalla talkkari korjasi lämpöpatterin säätönuppia. Minä siinä vieressä seurasin että osaisin ensi kerralla korjata itse. No höh, komensi hyväkäs minut pois katsomasta. En kuulemma saa itse ruveta korjailemaan paikkoja. Väitti että voi tulla suurempi vahinko minun korjailuilla. Ei pidä paikkaansa. Taisi vaan pelätä että vien häneltä kohta työpaikan =D
Ota noista miehistä sitten selvää =)

Kun tintti kohtasi suden

Kuinkas sitten kävikään. No hyvinhän siinä kävi :)

Tintti oli matkalla pohjoisesta etelään ja ehdotti tapaamista ihan kasvokkain.  Yleensä en kehtaa tähän majaani ketään kutsua, mutta nyt rohkaisin mieleni ja niinpä Tintti tupsahti tänne kylään.
Hyvinhän meillä juttu luisti, vaikka meillä onkin 20 vuoden ikä-ero. Tintti on luonnossakin niin mukava ja pirtsakka pakkaus, niinkuin blogissaankin jo saa vaikutelman. Oli kiva tavata. Jopa Eetu-koirakin oli vieraskoreana ja käyttäytyi kohtalaisen siivosti, vaikka yleensä riehuu kaikkien vieraitteni kimpussa.
Mukava oli Tintti että poikkesit. Et edes pyörtynyt ovi-aukkoon, vaikka sitä pelkäsin vähän edeltäkäsin =) Nyt uskallan ehkä kutsua muitakin :) Vuosia kun on jutusteltu täällä blogeissa, niin kiva on tavata ihan luonnossakin. Bloggaaminen on ainakin minun elämääni tuonut tosi paljon uusia ystäviä ja uutta sisältöä.

Eihän Tintti tyhjin käsin tullut, itse tekemänsä tiskirätti ja patalappu tuliaisina. Tarpeeseen tuli molemmat ja tiskirättiä on jo käytelty kovasti. Näihin löytyy sitten ohjeetkin Tintin blogista, tiskikukka täältä ja Tyynen patalappu täältä.
Meinaan opetella itsekin näitä tekemään. Nyt kun on malli, on helpompi seurata ohjettakin.
Kiitos Tintti. Tervetuloa toistekkin nyt kun paikan tiedät.

.....
Uuttakin on taas tullut opeteltua. Ei olekkaan ihan yksinkertainen juttu purkaa pyykinpesukone tehdaspaketista ja liittää verkostoon.  Paljon hikeä ja vähän verta ja välillä netistä lisätiedon hakemista. Nyt on kone kumminkin seinässä. Vähän tuo vettä tirskuttaa liitoksista, mutta saapihan sillä pyykit silti pestyä :) Kaipa joku joskus tarkistaa minun liitokseni =)
Mitäpä ei nainen oppisi tarpeen vaatiessa =D

Heinäkuun alkua

Pitäisköhän mummon tehdä jotain näille Liisan sukille =)  Pieni jalka on niin kasvanut, että varpaat ovat tulleet jo ulos. Varret on kuitenkin vielä ihan hyvä kuntoiset, niin että mummo lupasi purkaa terät ja kutoa uudet samoihin varsiin. Nämä kun on kuulemma niiiin ihanat sukat. On niitä ainakin käytetty ahkerasti näköjään =)

Tässä sitten se Liisan äidilleen tuliaiseksi maalaama kukkataulu. Päivänkakkaroita ja harakankelloja elävän mallin mukaan. Värit on luonnossa kirkkaammat ja iloisemmat. Se on hieno, kun ajattelee että taiteilija on 10v ensimmäistä kertaa öljyväreillä maalaava. Sotkuakaan ei tullut, mitä nyt vihreää ulko-ovessa, mutta sekin lähti mäntysuovalla pois =)

Mummo itse sitten aina vaan näitä apinoita. Tyttö-apina on ensimmäinen Kat-työ, eli 1/10.
Poika-apina tilaustyönä tehty ensimmäinen KyJy. Näissä merkeissä vielä jatketaan toistaiseksi. Enköhän ennen joulua ehdi jotain uuttakin suunnitella ja tehdä.

Maanantaina pääsin käymään paljon mainostetulla Toivolan pihalla Jyväskylässä. Odotukset oli korkealla, mutta kyllä minä vähän petyin. Liekö maanantai-päivä ja sateinen ilma syynä, mutta myyntikojuja oli odotettua vähemmän.  Itse miljöö on upea ja ihastuin kovin museoituihin kultasepän ja puusepän koteihin. Niihin kannattaa käydä tutustumassa jos paikalle osuu.  Tutustumisen arvoinen paikka kuitenkin ja ehkä lauantai olisi parempi päivä poiketa paikalle. Toivottavasti pääsen taas joulun alla tuonne, silloin on varmaan mahtava paikka.

Tänään meinaan opetella polkupyörän takarenkaan vaihtamisen. Kun ei ole miestä talossa, niin kaikki on osattava tehdä itse.  Hyviä miehiä kun ei ole täällä päin tarjolla, enkä mitään haisevaa kaljamahaakaan tähän huoli, niin viisainta vaan opetella itse hommat tekemään. =D 

Nyt on harrastettu

Liisa 10v on ollut mummolla muutaman päivän kylässä ja nyt on kyllä harrastetu. Oijoi, näin kuumilla ilmoilla olis kyllä voinut ihan lepäilläkin vain :)
On käyty rannassa jäätelöllä ja bongailtu lintuja kiikareilla. Eetua on lenkitetty metsässä ja kissat on harjattu hienoiksi. Välillä on katsottu elokuvia ja opeteltu sipulipussin virkkausta. No, sipulipussi taitaa kyllä jäädä kesken, kun löytyi uusia ihanampia lankoja joista piti tietenkin aloitta kanssa "jotain", ei vielä tietoa mikä siitä tulee :)
Kirpputori on kierretty ja isälle löytyi kaljatuoppi tuliaiseksi.

Tänään mummo on opettanut öljyväri-maalausta. Ensin käytiin keräämässä hieno metsäkukkakimppu malliksi.  Tätähän me olis jaksettu vaikka kuinka kauan, mutta kun välillä täytyy antaa työn kuivaa.
Välillä Liisa on innostunut jopa siivoomaan ja sehän sopii mummolle :)

Mummohan on ollut tietysti niiiiiin kilttinä, että on saanut taas paketteja. ViMMa kyseli haluaisiko joku tämmöisiä sormustimia ja kyllähän minä halusin. Ne on kauniita koristeina ja minä jopa käytän niitä ommellessa. Sormessa on jo ihan syvä reikä kun olen noita apinan-osia yhteen ommellut. Avaimenperässäkin on niin söpö pieni sormustin. Kiitoksia kovasti näistä ♥

Eikä siinä kaikki, sanotaan mainoksessakin :)

Kirsin arvonnassa voitin ihanan palkinnon.  Tildan ateljeessa kirja , kaunis pöllö-kirjanmerkkin ja suklaata josta joku rohmu on jo syönyt.

Syksymmällä on tarkoitus alkaa ompelemaan iltojen pimetessä. Liisa kirjasta jo katselikin valmiiksi mitä kaikkia tahtoo joululahjaksi :) Eikai siitä nyt voi sitten enää luistaakkaan, vaan ommeltava on. Helppohan se nyt on kun on ohjeet ja kaavat kirjassa valmiina .

Kiitos Kirsillekin oikein oikein paljon.

En sitten aio edelleenkään lotota, vaikka näin hyvin on onni myötä arvonnoissa. Minä tosissaan pelkään, että voittaisin jonkun hirmu summan rahaa ja minä EN HALUA semmoista. Saishan tuota rahaa sen verran olla, että saisi laskut maksettua ja pääsis vähän matkustelemaan. Mutta joku suuri summa yhtäkkiä niin minulta ainakin menisi elämä pilalle. Parempi köyhänä kuin äkkirikkaana, näin on !

Nyt täytyy vielä kertoa, kun sain niin ystävällistä palvelua  että harvoin.

Siinä minun uudessa polkupyörässä oli jotain vikaa etujarruissa ja tänä aamuna eturengas tyhjänä. Vähän aikaa kiroilin ja soitin sitten NetAnttilan asiakaspalveluun. 

Sanoin heti esittelyssä, että minä oon vanha mummo enkä ymmärrä näistä asioista mitään, mutta mun uusi pyörä on rikki. Voi että oli ystävällinen ihminen puhelimessa ja neuvoi  minua ja lupasi hoitaa asian niin, että posti hakee tämän pyörän pois ja tuo uuden tilalle. Käski vielä soitella uudestaan jos on ongelmia vielä. Olin niin hyvällä tuulella puhelun jälkeen. Asiat kyllä hoituu rähjäämättäkin.

Itsekkin entisenä asiakaspalvelijana tiedän kyllä, että jos haukkumalla aloittaa, niin varmasti ei saa parasta palvelua :) Niinhän se metsä vastaa kuin sinne huutaa :)

Nyt aletaan Liisan kanssa tekemään juustomakaronia. Mummo tekee kuulemma maailman parasta ja sitä on saatava joka käynnillä. Onhan se niin "vaikeaa", että onnistuu minultakin =D Keitän vain pussillisen tavallista makaronia valmiiksi ja kaadan sekaan kinkkusuikaleita pussista ja Valion kolmenjuuston-kerman. Takuu varma onnistuminen =)

Arvonta on suoritettu

Empä olis ikimaailmassa  uskonut kuinka paljon tuli osallistujia arvontaani ♥ Koska kaikille en pysty apinaa tekemään, niin arvottavaksihan se meni.
Onneksi en antanut kuin yhden arvan kullekin, niin selvisin itse arvonnasta helpommalla =)
Käytin tekniikkaa hyväkseni , eli soitin tytölleni ja käskin sanoa numeroita 1-119 väliltä. Siitä sitten laskeskelin ja ensimmäiseksi tuli:

Kirsi 74,     Käsitöitä ja muuta mukavaa blogista

Eikä tästä nyt kehdannut enää yhdellä apinalla selvitä, joten teen noita pienempiä apinoita vielä kolmelle muulle, jotka ovat:

Susamaria ,   Oikeaa ja nurjaa blogista

Katja,    Elämän pyörteissä

Kati,   Hipsulaisen helmeilyt

Onneksi olkoon teille. Laitatteko osoitteenne ja kumman haluatte, tytön vai pojan, sähköpostiini sudemi@luukku.com
Jonkun aikaa kestää sitten palkinnon tulo, sillä ne täytyy tehdä ensin =)

Monelle, monelle muullekin olisin halunnut apinan laittaa, mutta 119 arvontavoittoa on liikaa minullekin =)
Koitan pistää syksymmällä uuden arvonnan pystyyn.
Kiitos kaikille osallistuneille. Aurinko kuitenkin paistelee tasapuolisesti meille kaikille ♥

Kehtaanko enää kertoa.........

....että voitin taas arvonnassa :)  No, turha toisten on valittaa, ettei voita koskaan. Eihän sitä voita, jos ei osallistu ja minähän osallistun aina. On niin tosi mukavaa odottaa ja saada pieniä paketteja. Piristystä yksinäisen elämään ♥
Tällä kertaa Cesilia piti arvonnan . Hän taitaa aika monelle olla vielä tuntematon, mutta käykääpä kurkkaamassa hänen ihania käsitöitään. Sieltä löytyy esim. kuva hauskoista kissasukista, jota mallia minäkin kyllä aion matkia joululahjasukkiin.

Oli kyllä niin mukava paketti :) Kunnon ruisleipää, josta kerkesin jo palan järsiä ennen kuvausta. Olikin tosi maukasta ja loput järsin tässä juhannuksen kunniaksi.
 Sitten myös virkattu pieni kori-kassi. Ei kuvassa oikein näy, mutta siinä on erikoisen kauniisti nuo sangat kiinnitetty. Kokeilin tuota jo käytännössä, eli virkatessa kassi ranteeseen ja virkkauslanka kassiin. Olikin kätevä eikä langat enää pyöri lattialla kissankarvojen seassa. Kätevän kokoinen myös ottaa mukaan ulkona virkatessa.  Kissamummolle tietenkin myös kissakortti :)
Kiitos oikein, oikein paljon Juhannus-piristyksestä ♥

Ei tämä elämä pelkkää onnea ole täälläkään. Eilen pidin oikein kunnon siivouspäivän, eli pesin ikkunat ja lattiat ja vaihdoin puhtaat verhot ja matot.Kyllä olinkin sitten väsynyt ja kaikki lihakset kipeinä :) Lopuksi meinasin vielä hoitaa pyykit ja tungin koneeseen lakanoita ja pyyhkeitä.  Eikö tuo  #¤&¤%?!!-kone simahtanut kesken pesun. Parkuhan minulta pääsi. Tänä aamuna sitten nyrkkipyykkinä huuhtelin lakanoita narulle kuivamaan pienessä hikisessä vessassa.
Eihän se koneen rikkoutuminen maailmoja kaada, mutta työttömän rahatilanne on se mikä se on ja minulle se oli suuri vahinko. Nyt harmittaa, kun tuli se polkupyörä ostettua, sillä enemmän minä pyykkikonetta olisin tarvinnut.
Uhkasinkin että laitan pyykkipaljun pyörän tarakalle ja käyn ajelemassa oikein möykkyistä tietä, kyllähän ne pyykit siinäkin putsaantuu.

No sitten käsityöjuttuihin. Minulla pitää olla aina 1000+1 työtä keskeneräisenä, niin sitten voi aina jatkaa mikä milloinkin miellyttää. KYH on loppusuoralla , tässä minun 16-22 työt, eli 4 torsoa ja 3 päätä.
Äkkiä piti nyt sitten ilmottautua Kyjyyn, että pääsee aloittamaan taas uusia. Hahaa, ihan kunnialla meinaan selvitä molemmista tempauksista ja niitten lisäksi on vielä Kat-tempaus.

Ihan hölmöä istua yksin kotona koneen ääressä Juhannus-yönä. Ei kivaa ollenkaan. Oli meillä Juhannus-sauna sentään, joka sekin on yhteissauna tuolla toisen talon päädyssä. Eikä täällä IHAN pakko ole yksin olla. Kun tulin saunasta, niin olihan siellä yksi papparainen pihalla kaljottelemassa ja lupasi pitää minun saunatakkiani sen aikaa jos käyn alasti kieriskelemässä pihanurmikolla. No, päätin jättää sen kumminkin toiseen kertaan =D

Mukavaa Juhannusta muillekin yksinäisille ja teillekin porukoissa oleville ♥ 

Kesällä ulkona

Nostin itselleni ulos tuolin, kun ajattelin että siinä olisi mukavan vilpoista virkkailla. No enhän minä siihen ole vielä päässyt. Jotkut muutkin huomasivat mukavan paikan istuskella. Sateella se kyllä olisi ollut vapaa paikka, mutta enhän minäkään silloin viitsinyt siinä olla. Täytyisköhän minun laittaa tuohon kuusi tuolia riviin, että mahtuisin itsekkin istumaan.

Seijasisko kävi lomareissulla ja arpoi tuliaispaketin. Ettei vaan olis minua onnistanut, hihi.  Ihan tuplasti sain kaulakoruja. Pöllöstä en vielä tiedä, jos vaikka raaskisin antaa tytölleni, mutta tuo violetti on niin  tosi upea minun kaulassani, että sitä ei edes lainata muille :) Niin ovat kauniissa rasioissakin että jo pelkät rasiat olisivat riittäneet minua ilahduttamaan.  Sormustin on korea, mutta vähän sitä jo kokeilin ihan käytössäkin ja kyllä siitä apua on apinoita ommellessa.  Tahtoo tulla reikä sormen päähän kun paljon käyttää parsinneulaa. Kaunis tanssijatar-magneettikin on paikkansa jo  löytänyt.
Kiitos sinulle Seijasisko ♥

Ja onhan näitä taas tullut tehtyä.
Eilen vähän törsäsin ja tilasin itselleni uuden polkupyörän. Vanha on jo niin huonossa kunnossa , että laskin tulevan melkein samoihin hintoihin jos ostan kaikki tarvittavat varaosat ja vien korjattavaksi. Joskus se tulee raja vastaan milloin ei vanhaa enää kannata korjata. Johan tuo vanha olikin noin 40 vuotias ja kovassa käytössä ollut kesät talvet. Nyt onkin koukun viuhuttava vauhdilla, että saan uuden pyörän osamaksu-erät suoritettua .

Kohta on sitten Juhannus ja ette varmaan arvaa mitä aion silloin tehdä =)
No virkkaan apinoita tietenkin :) Jossakin välissä suoritan sen apina-arvonnankin.  Nyt en kehtaa enää yhdellä apinalla siitä selvitä kun osallistujia on tullut jo yli sata.

Oikein kaunista ja lempeää auringonpaistetta kaikkien Juhannuksen viettoon ♥

Huom♥♥♥
Sivupalkissa olevassa Hailuodon sääksenpesässä ensimmäinen poikanen kuoriutunut 19.6. aamulla ♥♥♥
Toisen pesäkameran poistin, kun siellä pesintä epäonnistui.

Sydänsurumusiikkia

Nuorena likkana aina kun oli niitä suuria sydänsuruja kuuntelin nauhurista tätä kappaletta päivästä toiseen. Oli se niin haikeeta silloin.

Nyt kun sattui silmääni tämä nauhoitus, niin eipä muuta kuin nauratti. Heheh mitä herkkupeppuja.  Johan vanhaakin ihmistä huvitti.

Kyhiä ja Kattia kanssa

A-pi-na-orkesteri, aarniometsän laidassa harjoitteli.....
Kyh-työt sujuu ihan aikataulun mukaisesti, 3-7 valmiina ja uutta tulossa.

Ja Kattia kanssa 5-10. Kukahan meillä noita sukkia aloittelee ja tekee parittomia . On siinä muutama aloitettu virkkauskin, jotka ovat unohtuneet lankalaatikon pohjalle. Aloituksia löytyis varmaan vaikka kuinka paljon jos vain viitsis ruveta oikein penkomaan kaappeja. Koitan nyt kumminkin saada edes nämä 10 aloitusta tehtyä ennen joulua valmiiksi (jos ei sitten taas tule jotain mukavampaa tekemistä joka on aloitettava heti ).

Maususta ei ole ollutkaan kuvaa pitkään aikaan.
Kun pää on turvassa, niin lopulla ei niin väliä, meinaa Mausu ja ottaa rennosti. Kuvassa näkyy nyt se Mausun ainoa vaalea varvaskin. =)

Kukkiihan se meilläkin

Minullakin on parin metrin takapiha, joten sormet saa täälläkin multaan. Seinänurkkaan on joskus tullut raparperi istutettua. Itse siitä jo keräsin satoa ja kun ei naapureillekkaan enää kelvannut, niin ajattelin että kukkikoon rauhassa. Komea näyttävä kukkahan se onkin.

Joskus vuosia sitten on Itä-Suomesta Pukarasta tullut ostettua tämmöinen joku taimi matkamuistoksi.   Kukat puhkesivat niin yllättäen, että näytti kuin perhosparvi olisi siihen yhtäkkiä lehahtanut. Pitihän se tämäkin sitten kuvata.

Silloin kun esittelin kissoilta suojaavan purkki-idätys-ideani , olin havaitsevinani epäileviä kannanottoja =D

Tässä todistuaineistoa. Paprika odottaa parempaan purkkiin pääsyä ja ehkä saan hedelmiäkin vielä tänä kesänä.  Ahkeraliisan taimista järsittiin latvat, mutta hyvin se näyttää jaksavan, kun pääsi ulos isompaan ruukkuun :)

Tämä on kuva kansalaistottelemattomuudesta. Minun OMA koivu.

 Aikanaan kun kunta remontoi pihaa, tuli määräys ettei nurmikkoa saa pilata kukkapenkeillä eikä muilla. Naapurin kanssa aikamme katseltiin tylsää aukiota ja ryhdyttiin hommiin. Metsästä haettiin kummallekin oma koivuntaimi ja salaa istutettiin pihaan. Samalla laitettiin syreenipensas ja muutama ruusupuska.  Pari ensimmäistä kesää kannettiin vettä sankko tolkulla ja oltiin vieressä vahtimassa aina kun nurmikon leikkaaja oli paikalla. Muutaman kerran siinä suukopuakin pidettiin. =) Nyt on saaneet puut ja pensaat kasvaa rauhassa ja kyllä ne onkin komeet.

Nykyään on toisetkin jo laitelleet kukkapenkkejä takapihoilleen, eikä kukaan uskalla tulla nokkaansa koputtamaan asiasta =)

Kun minä joskus muutan pois täältä, niin ainut mitä jään kaipaamaan on tämä minun OMA koivu ja ruusu.

Pikkuhiljaa olen alkanut miettimään mihinkä päin täältä muuttaisi. Turha tännekkään on jäädä kun lähimmät sukulaiset elää monen sadan kilometrin päässä. Täytyy vain löytää joku rauhallinen paikkakunta, jossa kumminkin olisi oma lääkäri paikkakunnalla ja muutenkin eläkemummelin hyvä oleilla. 

Tämmöisessä kaupungin vuokratalossa on oikeastaan kiva elää, sillä tänne mahtuu niin monenlaista persoonaa. Eräs naapuri varautui jo tulevaan ja tämmöinen ilmaantui hänen ovenpieleensä. Saimi on niin terhakka täti, että elää varmasti  vielä ainakin 20 vuotta, mutta kyllähän kivi kestää ja laitetaan aikanaan Saimin haudalle.
Ei tämä minua häiritse. Olkoon jos se hänet onnelliseksi tekee. Olen kyllä sanonut, että jos kaikille alkaa noita tulemaan, niin siinä vaiheessa minä kyllä häivyn talosta =)

Onneksi nuo pahimmat helteet ovat toistaiseksi takana ja nyt tuntuu niin ihanalta kesältä.  Eilen oli aivan mahdoton ukkosmyräkkä. Minulla iski tietenkin heti migreeni ja koira huusi ja ulvoi peloissaan. Kissatkin työntyivät kiinni särkevään päähäni, taisivat nekin hermoilla. Tänään enää parikymmentä astetta lämpöä ja ihanan ihanaa kesäsäätä. 

Haasteellista

Jotenkin nuo kaikenlaiset käsityöhaasteet vaan kiehtoo ja kaikkiin mahdollisiin tulee osallistuttua. Jämäkuu loppui juuri ja sainhan sen aikana melkein 2 kiloa tuhottua jämiä.
Samaan aikaan tein näitä apinoitakin, mutta näitä en laskenut jämätöiksi, koska käytän näihin vain uutta lankaa.

KYH 2013 pyörähti käyntiin  ja milläs sen muulla olisin aloittanut kuin apinoilla.  Juhannukseen asti joka päivä pitäisi aloittaa uusi työ ja heinäkuun loppuun saada kaikki valmiiksi. Alku ainakin on lupaava, sillä kaksi ensimmäistä on jo valmiinakin.
Minulle tämmöiset tempaukset sopii oikein hyvin, sillä minusta on vaan mukavaa kun on monta aloitettua työtä. Siitä voi sitten valita, mikä työ sattuu milloinkin huvittamaan.

Kun tarpeeksi moneen haasteeseen osallistuu, niin ihan varmasti jää niitä keskeneräisiäkin. Viime kesän KYH meni aika pahasti poskelleen ja siltä ajalta pyörii vieläkin näitä sukkien aloituksia ja yksinäisiä sukkia jotka parkuvat paria.
Sopivasti Taina pisti pystyyn KAT-haasteen. Nyt joka päivälle julkistetaan yksi vanha aloitus niin kauan kuin niitä riittää ja jouluun mennessä ne olisi tarkoitus tehdä sitten valmiiksi. Tämä haaste on kuin minua varten tehty. Jostainhan sitä potkua on haettava että saa nuo vanhatkin aloitukset tehtyä loppuun asti =)
Tässä siis päivien 1-5. 6. KAT-työt.

Meillä helle vaan jatkuu vaikka muualla jo sataakin. Koko päivä odoteltiin vettä taivaalta, sillä molemmin puolin kylää vettä tuli kaatamalla. Päijänne vaikuttaa jotenkin niin, että meidän kylän kohdalla pilvet aina jakaantuvat ja me joudumme kärvistelemään kuivuudessa kun molemmin puolin toisille sataa.
Kissatkin jo kärsivät kuumuudesta ja makoilevat kuin raadot pensaiden alla. Eetun päälle yritin tänään kaataa vettä kastelukannulla, mutta Eetu ei oikein ymmärtänyt ideaa ja yritti vain luikkia karkuun. Itselläni yrittää iskeä migreeni tämän seisovan, paahtavan, kuuman ilman takia.
Ensi viikoksi on luvattukkin viilenevää ja sadetta, IHANAA =)

Toivottelenkin ihanaa lämmintä kesäsadetta kaikille, luonnolle ja ihmisille.  Kesäsade tekee kuulemma hyvää hipiällekin =)

Roskisdyykkari

Pitäisköhän alkaa käymään roskiksella vähän useammin :)
Eilen menin viemään tyhjiä kissanruokapurkkeja ja mikä siellä minua odotteli. =) Aivan ehjä ja siisti puntari.
Olen jo vähän aikaa haikaillut uutta keittiövaakaa kun entinen kylkiäisinä saatu näyttää vähän mitä sattuu. Ei ole kirppareillakaan kohtuu hintaista eteen sattunut. Ja nyt se sitten odotteli minua roskiksessa ♥

Meidän taloryppäässä asuu niin monta roskisdyykkaria, että olin minä onnekas kun tämän sain.
Tässä on monta vanhuksille tarkoitettua rivitaloa ja omaiset perintöä jakaessaan heittävät hyviäkin tavaroita roskiin. Ottajia on kyllä monta ja minä hitaana harvoin saan pelastettua mitään käytännöllistä.  Muutama viikko sitten sain kuitenkin roskiksesta melko uuden rikka-imurin, jota minulla ei ennestään ollutkaan :)
Vähän harmittaa, kun ihmiset yleensä sullovat hyvätkin tavarat mustiin jätesäkkeihin. Voishan noita käypäsiä tavaroita jättää ihan nätisti esillekin, että tarvitseva saisi ne ottaa.  Monessa paikassahan semmoinen "ota tästä" pöytä kuulemma onkin. Minä en ainakaan kehtaa ruveta toisten jätesäkkejä auki repimään.  No, meidän talosta löytyy kyllä niinkin reippaita dyykkareita =)

 Minua kumminkin onnisti tällä kertaa, joten ei aihetta enempään marinaan =D
Kuuma päivä taas tulossa, saisi jo pikkuisen hellittää.

Jämäilyä

Jämäkuu lähenee loppuaan ja minäkin sain peittoni valmiiksi. Minulta noita harmaita nyssyköitä löytyikin vähän joka nurkasta ja nyt ne edes vähän hupeni.

 Tähän ei ole käytetty lainkaan sukkiin kelpaavia lankoja, vaan sekalaisia villa- , puuvilla ja keinokuitulankoja. Pesemisen kanssa tulee vielä suuria ongelmia, sillä tässä on suoraa, bukleeta, nauhalankaa ja sekalaisia pörrölankoja, osa käytetty jopa 4-kertaisena ohuutensa takia.
 Suuri osa on käkkäräistä purkulankaa. Minulla kun on tapana hamstrata kirppareilta neuleita ja purkaa langoiksi.  Minkäs hamsteri luonteelleen voi :)
Kokoakin peitolle kertyi 210*125.

Minä kyllä tykkään tästä itse ja sehän se on pää-asia :) Itselle jää sängyn päälle.
.......
Pienelle Maija-kissalle meinasi käydä hassusti iltalenkillä, kun kaksi suurta varista hyökkäsi yllättäen sen kimppuun. Onneksi Sankari-Eetu  syöksyi apuun ja ajoi tuhmat linnut pois. Palkaksi Eetu sai sitten polskutella kuravelliojassa. Olikin aika rapainen, mutta onnellinen koira kotia tultaessa :)

300.

Nyt näitä on tullut tehtyä tasan 300 apinaa.

Sen kunniaksi pidänkin apina-arpajaiset.  Osallistuaksesi ei tarvitse muuta kuin kommentoida tähän postaukseen. Omia vaivoja säästääkseni jokainen saa vain yhden arvan  =)

Koska nyt on vähän muita kiireitä, niin arvon vasta juhannuksena. Voittaja saa sitten itse päättää teenkö hänelle tyttö- vai poika-apinan.

Tähän tietoon yksi apina arvotaan, mutta katsotaan nyt jos aikaa piisais toisenkin tekemiseen :)

Harmaata arkea

En tiedä vaikuttaako mieliala käsitöihin, vai käsitöiden väri mielialaan. Kovin tuntuu taas harmaalta tämä arki.
Mummo siinä vahtii keskeneräistä peittoprojektia. Keräsin kaikki sukkiin kelpaamattomat harmaat jämälangat (joita oli paljon) ja niistä olen nyt pari viikkoa virkkaillut uutta sängynpeittoa sänkyyni. Aika mukava tehdä, kun virkatessa vasta miettii minkä sävyisen harmaan raidan tekisi seuraavaksi.

Ne paremmat harmaat päätyi sitten jämälankasukiksi. Aika monta pientä harmaata nyssäkkää sain tuohonkin piilotettua.

Pientä väriä elämään toi kumminkin tyttären muutaman päivän vierailu. On se niin mukavaa kun "äitin oma mussu" käy kotona.

Armas Arkajalka oli asiasta tietenkin aivan toista mieltä. Se pelkää edelleenkin kaikkia muita ihmisiä, paitsi minua ja lymyilee piilossa koko ajan jos joku on meillä. Viime kesäisen karkureissun jälkeen se ei ole edes yrittänytkään päästä enää uloskaan. Varsinainen "peräkammarinpoika"

Voi sitä riemua, kun se huomasi että tytär on lähtenyt pois. Se juoksi ja riehui pitkin kämppää niin että kaikki matot oli kasassa ja tuolit vaan kaatuili. Oli kuin kesälaitumelle päässyt sonnimullikka =D

Nyt meillä on Armaksen kanssa taas rauha maassa ja me vaan köllötellään vierekkäin.

Viimeaikoina on ollut havaittavissa täällä jonkin asteen blogiväsymystä. Ei jaksa keksiä kirjotettavaa. Olen kyllä lueskellut päivittäin teidän blogejanne, mutta kommentointi on jäänyt vähiin. Eiköhän tämä ole kuitenkin väliaikaista ja sitten yritän kommentoidakin vähän ahkerammin. Kiitos teille, kun ette  kumminkaan ole minua hylänneet vaan kommentteja on tullut mukavasti ja nehän kyllä piristää aina.