Sukat metsämiehelle

Piti saada pupusukat nuorelle metsästäjälle, mutta eihän niihin liian söpöä pupua passannut laittaa. Löytyikin netistä onneksi tämmöinen ihan tavallisen näköinen jänönen. Niin kuin usein sattuu, niin yksi kerä ei riittänyt ja seuraava olikin eri värjäyserää. Eron huomasin vasta päivänvalossa kun sukka oli jo valmis. Onneksi teen aina molempia sukkia yhtäaikaa, joten purin molemmista vain kärkiosan ja tein pari harmaata kerrosta väliin. Toivottavasti ei häiritse saajan silmää.

Pupu oli niin suojattoman näköinen yksistään, joten tein sille näreen sekä eteen että taakse, pääsee edes vähän piiloon. Kuviothan tein taas sillä suosimallani silmukoinnilla.

Ruokakauppaan pitäisi lähteä, mutta meillä ainakin on tiet niin loskassa ja taivaalta sataa räntää, että eipä tuonne viitsi pyöräpotkurilla lähteä rämpimään. Tuleepahan välillä tyhjennettyä pakastinta ja kuivaruokakaappia. Linnuille ja kissoille kyllä riittää ruokaa kaapeissa ja eiköhän sieltä jotain löydy itsellekin. 

 

Syyskauden öljyvärityöt

Nyt kun ei kesällä päästy reissaamaan, niin tein ikävän lievitykseen edes maisemataulun seinälleni.

Olemme tyttären kanssa käyneet muutaman kerran Turkissa Dalyanin suistoalueella Kilpikonnarannalla. Matkalla sinne voi jokiveneestä ihailla näitä Lyykialaisten hautoja. Turkissa on todella paljon säilynyt vanhoja raunioita ja nämäkin haudat ovat ajalta  400 eKr. 

Koulussa aikanaan luettiin jotain lyykialaisista, mutta eihän se silloin kiinnostanut. Nyt kun itse on käynyt paikanpäällä tajuaa asian ihan toisella tavalla.

Syyskauden teemaksi opistossa annettii "Valoja ja varjoja". Sen verran vaikea aihe meille harrastelijamaalareille, että olin ainoa joka sen lopulta teki.

Minulla tuli heti mieleeni vuosia sitten näkemäni painajaisuni. Siinä Manalan valtiaat polttelivat rautapadassa meidän kuolevaisten sieluja. Tämä työ ei pääse seinälle, vaan joutuu kaappiin piiloon. 

Käsityörintamalla syntyi Siilisukat  siilien hoitajalle. 7-veikkaa ja Socki-lankaa. Tykkään noista Sockin epätasaisista raidoista ja kuvioitten silmukointi on mukavaa näpräämistä.

Ja mitäkö seuraavaksi ? Sitä samaa, taulujen väsäystä ja sukkien kutomista.

Nautitaan tästä lämpimämmästä viikosta ennenkuin pakkaset taas palaavat.

 

Minä ja Ahududu

Minulla on Satu-ystävä joka on ahkera näpsimään kuvia kännykällään. Kun ei nyt ole valmistunut käsitöitä, niin laitampa näitä Satun lähettämiä kuvia. Satulla on hauska tapa lisätä puhekuplia kuviin.

Näkyy tämä minun tyylikäs garderoopinikin. Koti-oloissa ei mitään kiristävää tai puristavaa, ei edes rintsikoita.

Loppuun vielä eilen otettu yhteis-selfie kun sovittelimme saamiani karvakorvalakkeja.

Pakkaset tulossa, viisainta pysytellä sisällä lämpimässä, tuumaa Ahududukin.

 

Pari joululahjaani

Olen jo leuhkinutkin että sain paljon joululahjoja. Parista hauskimmasta laitan teillekin kuvan. 

 

Poikani Samun mökkinaapuri valmistaa käsintehtyä suklaata ja sain näin hienon suklaalevyn ruokalahjakassissa. Miten ovatkin onnistuneet ottamaan noin hauskan kuvan hänestä. Huomatkaa hieno Hankkijan lippis joka löytyi mökin vintiltä. =) Niitä ei varmaan enää mistään saakkaan. =D

Tytär oli hommannut parikin korvalakkia äidille. Tämä on hyvä malli, suojaa niskaakin eikä ole kuitenkaan liian hiostava. Tykkään kovasti. Sopii niin hyvin minun "tyyliini", meillä kun ei pukeutumista oteta niin vakavasti.

Naapurin koira vaan ei tunnistanut minua tässä lakissa vaan pelkäsi ja alkoi haukkumaan. Muuten ollaan ihan kavereita sen kanssa. =D 

Tytär väitti etten ole hänelle kutonut sukkia tästä langasta, joten pitihän ne tehdä joulun pyhinä. Kotiaan mentyään soitti että kaapin perältä löytyi samanlaiset. Ei minua haittaa, ainahan sukkia tarvitsee.

Kun ei nyt pyhien jälkeisessä ähkyssä jaksa mitään uuttakaan miettiä. niin tein vielä vanhasta vajaasta kerästä muumisukat nuorisokokoa. Kaippa niillekin omistaja löytyy.

Näyttää siltä että sukkien kimpussa jatkuu edelleenkin jonkin aikaa, jahka pääsen kaupoille hakemaan lankaa.  Kotona ei ole kuin vajaita keriä ja ne eivät sovellu suunnitelmiini. Täytyy vaan odotella että auraavat ensin tiet, rollaattori ei paksussa lumessa kulje.

 

Elämää on vielä joulun jälkeenkin ;)

Meillä joulu on sujunut niin rauhallisesti kahdestaan tyttären kanssa. Puu-ukot ovat vahtineet rauhan säilymistä. 

Poika toi jo ennen joulua rappusille mahtavan määrän jouluruokia ja lahjoja, kiiruhti sitten oman perheensä luo joulua vietämään.

Tyttären kanssa ollaan vietetty kunnon löhöjoulua, oltu pyjamissa päivät pitkät ja ahmittu kilpaa herkkuja. Välillä istuttu siskoltani lahjaksi saadun kirkasvalolampun edessä kutomassa sukkia toisillemme.

Joulukoristeet on melkein kaikki kaivettu esille. Yksi parhaista nämä tyttäreni ennen koulu-ikää tekemät tonttumuori ja enkeli. Näissä piilee se joulun taika. 

Meillä ei enää pukki käynyt sisällä, mutta onnistuttiin näkemään hänet kun oli menossa naapurin pikkupojan luo lahjoja jakamaan.

Kyllähän meilläkin lahjoja jaettiin. Ahudulla piisasi rapisteltavaa ja oli niin hauskaa. Minä kyllä olen yrittänyt olla kilttinä, mutta en usko että ihan niin kiltti olen ollut kuin lahjojen määrästä olisi voinut luulla. Aivan mahtavan määrän sain mieluisia paketteja, ihan liikutuin niistä. Pukki tiesi mitä olin salaa toivonut.

Minulla on ystävä joka ei välitä kaupallisesta joulusta ja viime tingassa tein hänelle pari patalappua ja possun. Tiedän kyllä mikä hänen paras joululahjansa oli ; koko perhe sairasti kuumetta ja kurkkukipua ja aattona saivat testin tulokset, ei koronaa vaan ihan tavallinen nuhakuume. Helpotus oli varmaan melkoinen.

En sitten raaskinut laittaa joulukortteja tänäkään vuonna, KIITOS vaan kaikille jotka minulle laitoitte. Korttirahalla tein hyvää ITSELLENI ja tilasin Simply Crochet lehden Englannista. Mukana ensi vuoden kalenteri ja uusi amigurumi-ohje joka kuukaudelle. Saahan tätä lehteä joistakin suomalaisistakin marketeista, mutta varmemmin ja paljon halvemmalla kun tilaa Englnnista. Ohjeet ovat kyllä englanniksi, mutta äkkiä niitäkin oppii ymmärtämään.

Joulu-aamuihin kuuluu riisipuuro luumukiisselillä ja hyvää on kuten kuvasta näkyy. (Pitikin sattua ruma pusero päälle). Minäkin olen nyt oppinut keittämään riisipuuron veteen ja vasta lopuksi purkki kuohukermaa, ei pala pohjaan.  Melkein ainoa ruoka jonka itse valmistan, muuten syödään Saarioisten äitien ja Kantolan setien tekemiä tuotoksia. Vanhan enkelikellon kilkatus kuuluu myös jouluun.

Taidampa lähteä tästä taas puurokupin ääreen, ettei vaan nälkä pääse yllättämään. =) Hyvää joulun jatkoa sinne teillekin kaikille.

 

Vielä ehtii

Vielä ehtii pieniä juttuja tekemään jouluksi. Sain toiveen pienestä kettupojasta jolla olisi housut jalassa. Toki ne ovatkin ihan tarpeen talvella =). Siinä sivussa pikku tonttu-ukkokin johonkin pakettiin mukaan.

Naapuri pyysi tekemään lapaset itselleen ja suostuinhan minä lopulta. En ole kummoinenkaan lapasten tekijä. Tämä Ailin lapanen on helppo ja lämmin malli. Näitä olen tehnyt joskus ennenkin. Toisen naapurin pipotoiveesta kieltäydyin heti. En ole tähän ikään mennessä vielä onnistunut tekemään yhtään talvipipoa johon olisin ollut tyytyäinen. Joku siinä vaan mättää aina.

En tosiaankaan tykkää ruoanlaitosta, mutta välillä voin vähän leipoa. Joka joulu pitää itselle tehdä tiikerikakku ja tyttärelle kirsikkakakku. Samalla sokerikakun ohjeella molemmat, toiseen vain kaakaoraita ja toiseen pari purkkia kirsikoita liemineen. Helppoa ja onnistuu yleensä minultakin. Kirsikkakakusta piti siivu maista että tuliko kypsäksi ;)

Meillä on herätys joka aamu noin klo 5. Joku alkaa karjumaan että verhot pois edestä ja ikkuna auki. Sen jälkeen karjutaan että miksi ulkona on pimeää eikä ketään näy. Linnut saapuvat ikkunan eteen syöttöpaikalle vasta noin klo 10-11 ja sitten on kaikki hyvin. Siinä hän seuraa tinttejä koko päivän niin kauan kuin ulkona valoa piisaa.  

Yritin laittaa joulukoristeita ikkunaan, mutta ne revittiin heti pois. Estivät näkyvyyttä lintulaudalle . ;) Voi minun höpsöä Ahududua.

 

Joululahjat peittyi kääröihin....

Kun toinen on eläkeläinen ja toinen opiskeleva työtön, niin on helppo olla ekologinen ja säästeliäs =)

Meilä ei esim. tuhlata kalliisiin joulupapereihin.

Postipakettien mukana tulee usein täytteenä ruskeaa tai valkoista lujaa paperia. Olen niitä laittanut talteen ja käärinyt nytten joululahjat niihin. Nauhana vanhaa punaista lumppulankaa jota ei muuhunkaan ole voinut käyttää.

 Yksi paketti on muita hienompi, kiiltelevää kestävää ainetta. Pesin ja käänsin sipsipussin ja näin hienoa käärepaperia sain ison arkin. =)

Aika hienoja minusta.

Tytär pisti paremmaksi. =D Tässä on minulle tulevat lahjat. Ai että minua on huvittanut nämä. Aamiaishiutalepaketit ja jeesusteipillä kiinni etten pääse kurkkimaan liian aikaisin. Nauroin tytölle että niissä on varmaan yksi sukkalankakerä jokaisessa kun ovat niin köykäisiä.

Kahdestaan vietetään taas joulua ja olemme niin lapsenmielisiä molemmat, että lahjoja on kiva antaa ja saada. Ei mitään kallista ja hienoa, vaan ajatuksella hommattua aleista ja kirpputoreilta.

(kuva netistä)

Onneksi näitä maskeja jaetaan ilmaiseksi vähävaraisille ja ahkerasti olen käyttänytkin. Olen pessyt näitä kertakäyttöisiäkin koska kuulemma kestävät sen, mutta jossain vaiheessa nekin tulevat tiensä päähän.

Netissä näin hauskan kierrätysidean näillekin. Parempi näin kuin heitettynä jonnekin tiensivuun, (sitäkin näkee valitettavasti).

Pysytään terveinä ja nautitaan joulun odotuksesta.

 

Jokohan piisais

Olen varautunut siihen että jouluna on sähköt poikki ja kirjasto koronan takia suljettuna. Minulla ainakin lukemista piisaa. Jokohan nämä piisais joulun yli vai vieläkö pitää tehdä yksi hakureissu kirjastoon ? =)

Enimmäkseen dekkareita, mutta on siinä muutakin. Olen kova lukemaan silloin kun en tee käsitöitä.

Netissä osui silmiini tämän kirjan mainos ja kun oli niin hauska nimi, niin pitihän se varata kirjastoon minulle. Kirja kertoo n.200 vuotta sitten eläneistä prostituoiduista Musta-Maijasta ja Kirppu-Kaisasta.

Minulla on ystävä nimeltään Maija ja itse olen Kaisu. Ei tämä sentään meistä kerro =D. Kirpputoreilla kyllä kierrellään yhdessä.

Tyttösenä ollessani jotkut pojat väänsivät sukunimeäni Kupiainen ja huutelivat Kuppi-Kaisaa. Ei sentään Kirppu-Kaisa ;) Nykyisestä nimestäni onkin onneksi vaikeampi vääntää yhtään mitään.

Saa nähdä ehdinkö lukea kaikki joulukuussa. Onneksi on olemassa koko kansan kirjastolaitos.

 

Metsämiehelle sukat

Sukat nuorelle miehelle joka kulkee beagle-koiransa kanssa metsästämässä. Kuvion on suunnitellut facebookista löytyvä Sissukka ja tein sen silmukoimalla. Sisäsivulle yksi tassun jälki, niin kuin koirakin jättää tassun jäljen omistajansa sydämeen. Lankana näissä 7-veljestä.

Sockiahan minulla nyt piisaa =) Miesten sukista jäi juuri sopivasti pieniin lastensukkiin. Raidatkin osuivat sattumalta ihan kohdilleen.

Yhden sortin joulutähti. Tätä on mukava tehdä, en vaan muista mistä ohjeen voisi löytää. Patalappu tai pannunalunen, ihan miten kukin haluaa käyttää. Raidallisena tulee vallan toisen näköinen.

Alkaa jo olla niin kiire joulujuttujen kanssa, ettei paljonkaan ehdi postailemaan =)

 

Minun "pieni" poikani

Minun pieni poikani täyttää tällä viikolla jo 50 vuotta. Jo nuorena levitti siipensä ja lensi maailmalle. 16 vuotiaana työskenteli poikkeusluvalla ravintolassa kokkina ihan itsenäisesti, teki lounas-  ja iltavuoroja. Juuri täytettyään 18 v. ilmoitti yhtenä iltanna: "Ai niin äiti, oonko muistanu kertoa että muutan huomenna kaupunkiin. Mulla on siellä työpaikka ja asunto".  Vähän minua olisi itkettänyt, mutta en näyttänyt sitä vaan onnittelin poikaa.

Hyvin nuorena tuo poika tuli tehtyä ja 21 vuotta myöhemmin otin uusiksi ja tein tyttären . =) Vaan mihin nämä vuodet ovat huvenneet.

Minä sain uuden naapurin ja aika äkkiä huomasin että tunsimme toisemme täältä blogien kauttaa. Aika hauska sattuma. Tiesin entuudestaan että hän valmistaa tämmöisiä lintuja katiskaverkosta. Nämä yksilöt ovat joulumyynnissä.

Miehille on niin vaikea ostaa lahjoja, mutta minäpä teetätin naapurilla linnun pojan mökkipihalle. Kuva siitä on tuo ylempi nurmikolla oleva. Mökki on niin rakas paikka pojalle, että kaikki sihen liittyvä sopii lahjaksi.

Huomautin pojalle, että jos ei muuta muutosta vuosien aikana, niin maha ainakin on kasvanut. Siihen poika : " Petäjävetinen sanonta: Mies ilman mahhaa, on kuin pankki ilman rahhaa". Vielä pahempi vääräleuka kuin äitinsä, aina sanavalmiina. =D

Minä näitä sukkia väkerrän, taas kokoa 46. Nykyään miesten jalat ovat kovin suuria. Suosimaani Socki-lankaa.

Vaan miksi ihmeessä olen ostanut niin monta kerää tätä shokkikirjavaa. En saa tätä loppumaan vaikka kuinka yritän ja näihin en edes yrittänyt saada raitoja kohdillee,

Ja koska joulu on jo niin lähellä niin on aika aloittaa tonttujen teko. Näin pieniä tänä vuonna.

 

Perhostyttö ja poliisi, lukumuistoja

Ensimmäinen kirja jonka olen kokonaan lukenut oli Sinisten vuorten kansa. Siihen aikaan kansi oli kylläkin paksua ruskeaa pahvia, mutta nimi ja vuorten kuva ovat jääneet mieleen.

Olin kylläkin silloin vasta neljä vuotias. Äitini oli kansakoulunopettaja ja siihen aikaan opettajat asuivat koululla. Minä tietenkin roikuin päivät pitkät luokissa ja opin samalla lukemaan sujuvasti jo neljä vuotiaana. Koulun suppeasta kirjavalikoimasta sai lainata kirjoja, mutta satukirjoja siellä ei ollut.

Tuotekuvaus

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkupuolelle Etelä-Intiaan. Kirjassa kerrotaan Etelä-Intiassa sijaitsevilla Sinisillä vuorilla elävästä salaperäisestä kansasta, joilla on yliluonnollisia kykyjä. Sinisiä vuoria pidetään pyhinä ja tavalliselle ihmiselle luoksepääsemättämänä maallisena paratiisina.

Ilmeisesti oli kuitenkin liian vaikeaselkoista sen ikäiselle, koska mieleen ei ole jäänyt kuin nimi ja kansi. =)

Ensimmäinen oikea satukirja jonka muistaakseni sain ihan omaksi oli Aila Nissisen Perhotyttö ja poliisi, ilmestynyt 1956. Tulin niin onnelliseksi kun löysin tämän sattumalta Tori.fi sivuilta. On ollut niin mukava lukea uudestaan kuinka Perhostyttö ystäviensä Kolmosten ja Pannukakku-Liisan kanssa häätävät pois pahan noidan nimeltään.Harmaa Arki. Sopii tähänkin päivään ;)

Lopuksi Perhostyttö vakuuttaa, ettei hän koskaan tule ihan aikuiseksi, ei ikinä milloinkaan.  Aivan kuten minäkin =D

Lapsena olinkin ihan hullu lukija. 10 -vuotiaana luin Danten Jumalaisen näytelmän. Muistan vieläkin pätkiä siitä ja pelottavia kuvia

Samana vuonna olin  jouluna vesirokossa ja luin aikani kuluksi Victor Hugon Kurjat lyhentämätön versio. Ei sitten yhtään kevyempää osunut käteeni kirjahyllystä. =)

Nykyään lukeminen keskittyy enimmäkseen salapoliisiromaaneihin, joskus jotain viisaampaa tietokirjallisuutta. Rakkausromaanit olen aina jättänyt toisten luettaviksi, ei vaan kiinnosta.

Mitähän sitä tänä jouluna tulee luettua. Televisio vie niin paljon hyvää luku-aikaa.

 

Possujen talo

Possuseni, possuseni, avatkaa ovi tai puhallan talonne nurin.

Kesästä asti olen tätä suunnitellut ja nyt sain aikaiseksi tehdä

Netistä en löytänyt mieleistäni suden mallia, joten otin ja suunnittelin itse virkatessani. Olen tähän ihan tyytyväinen. Harmi kun en huomannut yhtään laittaa ohjetta muistiin.

Ei avata, ei avata, huusi possut ja kurkkivat vain talon takaa. Susi puhkui ja puhisi, mutta talo on niin jykeväksi tehty puolipylväillä ettei se kaatunut.  Talokassi on n. 20cm x 20cm ja possut n. 14cm.

Lopulta possut uskaltautuivat ulos ja leikki suden kanssa sujui ihan mukavasti.

Ajattelin pikku hiljaa miettiä mitä muita satuja voisi tehdä näin kassiin. Aika mukava tehdä. Punahilkka ainakin ja ehkä myös Tähkäpää tornikassiin ja prinssi tornin juurelle. Hannulle ja Kertulle voisi tehdä piparkakkutalon. Tuleeko muita mieleen ?
 

Sika =D

Voitin Liisan blogissa itselleni possun jääkaappiin röhkimään. Ihan tuli oikeaan osoitteeseen, sillä lopetettuani tupakanpolton (toivottavasti viimeisen kerran) olen kuukaudessa lihonut jo melkein neljä kiloa. =(  Tämä pitäisi kyllä olla kaupassakin mukana. Aina kun käsi ojentuisi pullatiskiä kohti alkaisi taskusta kuulumaan mahdoton röhkintä.  Onneksi oli kuitenkin hiljaa kun pistelin noita herkullisia suklaapatukoita poskeeni.

Kiitos Liisa sinulla jälleen kerran. Mukava piristys näihin muuten niin harmaisiin päiviin.

Tytär valitti että kaikille olen apinoita tehnyt ja hänelle en yhtään. Olihan se laitettava töpinäksi ja tehtävä hänellekin.

Miesten sukat kokoa 46 seiskaveikasta. Kuviot silmukoimalla ja toisessa pari virhettä, mutta en alkanut korjaamaan, olkoon. 

Intopiukeena kesästä lähtien tehnyt töitä tulevia joulumyyjäisiä varten ja nyt niitä ei sitten kuulemma olekaan. Koronan takia ei ole joulunavausta eikä myyjäisiä, että voikin harmittaa. Joutuuko nämä nyt kaikki säilömään seuraavaan vuoteen. 

Ihmeellinen on tekniikan maailmakin. 7 vuotta vanha läppärini lakkasi toimimasta eikä auttanut viisaampienkaan neuvot, rikki mikä rikki. Nettiriippuvaisena soitin tytölle parin päivän päästä ja hän laittoi uuden koneen tilaukseen tulemaan verkkokaupasta. Nyt ei olisi kyllä ollut siihen rahaa, mutta kun en ilmankaan pärjää.

 Tympääntyneenä tässä sitten hakkasin summamutikassa kaikkia näppäimiä ja eikös vaan tämä vanha pieru herännyt taas henkiin. Toimii melkein yhtä hyvin kuin uutena. Kukaan ei ymmärrä mitä tässä oikein tapahtui =D  Pidän nyt kuitenkin tuon uudenkin koneen. Ei tästä vanhasta tiedä milloin heittää veivinsä lopullisesti. Säästyyhän minulla noin 200€ kuukaudessa nyt kun en osta tupakkaa.

Karmeat nikotiininriippuvuusoireet iskeneet. On kuin vaikeat vaihdevuodet olisivat tulleet, kuumia aaltoja, palelua,hikoilua ym. ym. Kuukauden jo kestäneet vaan eiköhän se joskus vielä helpota.