Ällikällä lyöty

Menihän siinä meikäläisen huuli ihan pyöreeksi, kun avasin Satunnaisen Paulan lähettämän arpajaisvoitto-paketin. Aivan mahtavan hieno laukku sieltä paljastui minulle.
Tilkkutyönä tehty, ihanan iso topattu laukku ja niin ihanan värikäs. Tuossa se saa olla nyt esillä pääsiäiskoristeena ja vieraiden ihasteltavana. Tarkkaan täytyy nyt harkita missä käytän sitä, likaisia maitopurkkeja sinne ei ainakaan laitella. Kirjastoon täytyy ottaa mukaan, sillä haluan esitellä sitä ylpeänä kylällä, mutta muutoin laitan varmaa vain siistejä käsitöitä sinne =)
Voi kiitos, kiitos Paula. Niin ihastuttava ja mieluinen laukku ♥ Tosi taitavasti ja siististi tehtykin.

Minulla ei ole ystävyys-suhdetta ompelukoneen kanssa, joten tartuin sukkapuikkoihin ja sain aikaiseksi kourallisen minipupuja.

Kovin ovat pieniä ja olisivat hukkuneet tuonne kissankauraan, joten sinne hyppäsi sitten pieni apina.

Onhan sitä tullut virkkailtuakin. Kaksostytöt saivat seuraa kollin roikaleista. Noita kolleja onkin mukava virkata vaihteen vuoksi.

Pääsiäinen meneekin sitten leppoisasti lötkötellessä, tytär sentään tulee onneksi seuraksi.

Oikein Hyvää Pääsiäistä Kaikille toivotta akka ja akan kissa ♥

Mummo soittaa ilmakitaraa

Kuva netistä

Muistotilaisuus on pidetty ja paluu tavalliseen arkeen voi pikkuhiljaa alkaa. Minä täällä vielä muistelen niitä onnellisia hyviä päiviä ja taustalla soi iki-ihana Zeppeliin, joka liittyy niihin aikoihin. Laitoin sen tuohon sivupalkkiin, että on minulle nopeasti löydettävissä .

Tuo kappale on kuin mummo itse. Lähtee rauhallisesti käyntiin, mutta kun vauhtiin päästään, niin jo on menoa ja meininkiä. Näkisittepä kun mummo soittaa ilmakitaraa ja rummuttaa pöytää =D Onneksi lapsenlapset eivät ole näkemässä, tikahtuisivat varmasti nauruunsa. 

Jokohan naapurit kohta kyllästyvät ja tulevat valittamaan, tätä kappaletta kun EI VOI soittaa hiljaisella.

Satumaailmassa

Tänä talvena ei maalausinto oikein virinnyt, enkä ole juuri mitään aikaan saanut.
Viimeksi aiheeksi annettiin suomalainen tarumaailma. En jaksanut innostua Kalevalasta ,josta kaikki muut maalasivat,  joten väsäsin peikon, menninkäisen metsästä. Taruolentohan sekin on. En jaksa innostua tästä työstä vieläkään, selvää kaapin-kätkö-tavaraa. Näkyy vielä olevan paranneltavaakin. Kuinka ollakkaan, niin minun työssäni on jälleen kerran kissa.

Virkkausinto on taas iskenyt.  Peppiä se jaksaa aina vaan naurattaa, vaikka piha on vielä jääkauden vallassa. Mikäs on naureskellessa, kun tietää pääsevänsä Helsinkiin 50-vuotis päiville.

Jokohan kohta olis aika siivota ne viimeisetkin joulutavarat piiloon. Meillä on sääntönä, että pääsiäiseen mennessä ei joulun tarvitse enää näkyä . On vaan niin mahdottoman kiire mukamas koko ajan. Pitää virkata ja katsoa telkkaria ja silitellä kissoja, missä välissä siinä sitten ehtisi nurkkia putsaamaan.

Apinoita mietiskellessä

Viime viikko menikin miettiessä ja muistellessa. Samalla oli hyvä heilutella virkkuukoukkua ja lauma apinoita sai päivänvalon. Kauhea viidakon kissapeto yritti heti hyökätä apinalauman kimppuun. Maijaa ne olisivat kovasti kiinnostaneet.

Kaikkea hassua sitä tuleekin mietittyä.
Kohta alkaa kaikissa naistenlehdissä olla taas laihdutusjuttuja joka keväiseen tapaan. Minä muistelin, miten siskoni kanssa nuorina naisina lyötiin oikein kättä päälle, että koskaan ei päästetä painoa nousemaan yli 60 kilon. Siskollani se varmaan pitääkin paikkansa vieläkin. Eihän minunkaan tarvitsisi pudottaa kuin 55 kg päästäkseni tavoitteeseen. Hahaa, niin utopistinen ajatus, etten viitsi edes aloittaa laihduttamista. Ihan hyvällä omalla tunnolla pistelen poskeeni kaikki herkut mitä eteen sattuu ainuttakaan kaloria laskematta. Täytyyhän elämässä jotain nautintoja olla.

Ihaillen luin, että Kristiina on päättänyt lopettaa tupakanpolton. Täältä raikuu kannustushuudot.
Olis ihan hyvä minunkin, 48 vuotta on tullut jo röyhyteltyä. Monen monta kertaa olen kyllä yrittänyt lopettaa lääkärin avustuksella ja ilman.  Lopulta lääkärikin antoi periksi ja sanoi, että taitaa tuo nikotiiniriippuvuus olla liian paha, mutta jos saisit edes vähennettyä. Olen minä saanut pikkuisen vähennettyäkin.
Nyt sitten aloin miettimään ihan hassusti. Talon hinta on jo savuna haihtunut ilmaa, mutta olisinko sitten onnellisempi sen talon kanssa. No en varmaan. Tässä vaiheessa mökki olisi jo rapakunnossa homevaurioisena odottamassa peruskorjausta ja minä hermorauniona rahapulassa. Paljon helpompi on näin vuokralla. Nyt jos joku paikka remppaa, niin soitto vaan talkkarille ja voin unohtaa ongelman.

Minä olen ihan opettelemalla opetellut löytämään ne hyvät puolet kaikista asioista ja siksi näin ihan tyytyväisenä kannan läskejäni ja vetelen tupakkaa.
Ei semmoista asiaa olekkaan, jossa ei olisi jotain hyvääkin, jos sen vain haluaa löytää ☺

Iloa ja surua

Ajankulku ja päivät ovat nyt niin sekaisin, etten edes muistanut tällä viikolla olevaa syntymäpäivääni. Marjut Simppeleistä silmukoista oli sen kuitenkin huomannut Facbookin puolelta ja laittoi minulle lahjapaketin. Voi miten tämä lämmitti tällä hetkellä mieltäni. Saan muuta ajateltavaa kun hypistelen ihania lankoja. Nämä ovat juuri semmoisia lankoja, joille on helppo keksiä käyttöä heti. Puro-langasta olenkin jo päättänyt tehdä jotain ihan omaan kaulaani pehmeytensä ja lämpimän värinsä takia.

Kiitos Marjut, sinä lämminsydäminen ihminen. Marjutillakin oli juuri syntymäpäivät, joten onneksi olkoon näin jäljestä päin.

Surua on pienessä perhepiirissämme. Entinen aviomieheni, poikani isä, menehtyi viime viikonlopulla liikenne-onnettomuudessa. Nyt kun asian alkaa tajuta todeksi, mieli harhailee koko ajan menneitä muistellen. Loppuun asti pysyimme ystävinä, siitä olen kiitollinen. Läheisen kuolema lamaannuttaa ajatuksen ja toiminnan. Vaan ei siitä sen enempää.

Aurinko on alkanut paistamaan meilläkin, taitaa olla kevät. Muistetaan nauttia näistä aurinkoisista päivistä ja eteen sattuvista onnenhippusista.

Lohtupeitto

Tässä välillä ei ollut yhtään tilausta ja tunsin itseni niin turhautuneeksi. Tässäkö se nyt sitten oli, mitä teen loput eläkepäiväni  :(  Aloin sitten tekemään itselleni lohtupeittoa, kun jotain on kumminkin käsillä näperrettävä.

Tähän en käytä kuin vanhoja purku- ja akryylilankoja. Harmittaa, kun laitoin niin paljon valkoista, vaan ei sillä hetkellä ollut muutakaan väriä laittaa. Vielä tämä ei ole kuitenkaan valmis, joten ehtii vielä saada väriäkin reunoihin. Tästä on hyvä jatkaa kun tulee taas joutilasta aikaa.

Meillä ei olla lanka- eikä muullakaan laihiksella . Sen kyllä huomaakin emännästä ja emännän majasta. Kovastihan minä ilostuin , kun Nallemamma laittoi äitinsä ylimääräisiä lankoja tulemaan minulle. Näitä on vähän yli kolme kiloa, mutta enköhän minä keksi jotain niistä jokaisesta tehdä.  Kiitoksia paljon Nallemammalle ja äidillensä.

Eipä ollut syytä huoleen, nyt on taas tilauksia ihan jonoksi asti. Pikku-Peppejä on nyt 10 valmiina ja seuraavaksi hyökkään apinalankojen kimppuun. Niin pitää kiirettä taas, ettei tahdo ehtiä blogia pitämään.
.......

Minähän inhoan ruonlaittoa ja leipomista yli kaiken. Eilen tuli kuitenkin väsättyä mustikkapiirakkaa tyttären kotona olon kunniaksi. Ihan vaan läjäytin pellille jotain sokerikakkutaikinan tapaista ja päälle reilusti pakastemustikoita. Illemmalla kuulin: " Kyllä äidin tekemä piirakka on vaan maailman parasta".
Taitaapa tämä äiti tehdä lapselleen toistekkin piirakkaa ♥

Matin-päivänä

Eikös Matin-päivänä pitänyt alkaa kevät ? Lunta sataa taivaan täydeltä, eikä noilla sohjoisilla teillä pääse pyörälläkään kulkemaan, joten minäpä istun vain sisällä ja virkkailen Peppejä. Eihän tässä muutakaan voi.

Juoksuaikaan

Se on sitten kevättä näköjään, ainakin kylän kollikissat ovat jo sitä mieltä. Meillä noita konsertoijia kiertelee taas ikkunan alla ihan harmiksi asti. On se kumma, sillä meidän tytöt on leikattu jo vuosia sitten, mutta ihailijoita vaan piisaa. Tytöt ei enää kolleista piittaa ja tappeluksihan se pakkaa välillä menemään.

Apinalandiassakin on kuhinaa ja useampiakin pikku-apinoita näyttää olevan tulollaan. Pari sieltä pesästä jo löytyi, taitavat olla kaksospojat ;)

                                      

Meidän kylän pikkupojat ovat Kaapofaneja ja pari poikaa on taas  saamassa omat Kaaponsa.
Mausu vaan ei tykkää tuommoisesta Kaapo-hyökkäyksestä. Mulkoilee niin kiukkuisesti siellä alimmaisena .

Yllätys, yllätys, minäpä voitin arvonnassa ;D Pia arpoi ja Pian 89 vuotias mummo toimi onnettarena. Todella hyvin toimittu, kun minun arpani sieltä nosti, kiitos mummollekin ♥

Oli niin mahtava palkinto, etten meinannut silmiäni uskoa.
Tuo Estelle-lanka on niin ihanan pehmeää silkki-angora-villaa, että siitä täytyy tehdä jotain ihoa vasten olevaa, ehkä pieni huivi tai lakki. Donecal on merinovillaa ja siitä voisi tehdä vaikka lapaset sävysävyyn lakille.
Pian neulomat sukat tuntuvat mukavilta jaloissa, itse en ole koskaan tuommoisia tehnytkään.
Eikä minulla ollut ennestään tuota neulatyynykirjaakaan. Siitäpä me otetaankin Liisan kanssa mallia, kun Liisa tulee ensi kerralla mummoa moikkaamaan. Liisa on mummon kässäkaveri ;D
Pienin, mutta ei vähäisin on kerroslaskuri. Siinäpä tavara, joka on aina ostoslistalla kun käyn kaupungissa, mutta aina se unohtuu ostamatta. No nyt minulla on se ja uskon että on tosi kätevä käytössä.
Voi kiitos kiitos Pia valtavasti ja kiitoksia mummollekin. Oli mahtava ja ilahduttava paketti ♥

Kristiina on niin herttainen ihminen ja oli tehnyt pöllöjä ystävänpäivälahjoiksi. Minäkin sain ja vieläpä lempivärissäni, punaisena. Tämä on kai sitä sukkulapitsiä, jonka tekemisestä minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Kaunis se on kuin mikä ♥ Ei sitä taida raaskia kirjanmerkkinä pitää, piilossa katseilta. Taidan laittaa seinälle tai tähän läppäriini kiinni. Kiitos Kristiina koko sydämestäni.

Minä se olin taas laiska enkä laittanut yhtään Ystävänpäiväkorttia :(
Joten toivotan tässä

♥♥♥Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille ihanille blogikavereille ♥♥♥

Vähän hullu on haastettu ☺

Peppikin tykkää kissoista.
Oman kylän väki on nyt innostunut tilailemaan näitä pehmoja ja sehän minulle passaa =) Alkaa kyllä vähän nämä tämmöiset jo kyllästyttämään, joten aloitettuna on myös kolmet sukat ja virkattu palapeitto. Mukavampi kun voi välillä ottaa jotain muuta tekemistä, sillä ilman näpräämistäkään ei osaa olla

 Neulaa ja lankaa blogin Eija piti mukavat arpajaiset, sillä jokainen kommentoinut sai jotain Eijan omista lanka- ja kangasvarastoista. Minä kirjoitin hänelle heti, että kankaille ei minulla ole oikein käyttöä, mutta minulle voi lähettää purku- tai jämälankoja. Tämmöisen kasan sitten sain ja nyt ne on kaikki jo purettu keriksikin. Oikein hyviä virkkauksiini. Kiitos Eija oikein sopivasta paketista ♥

Askartelin itte blogin Kirsti piti myös arpajaiset. Ei kuulkaas, en minä voittanut sieltä.
Nyt vähän nolottaa, kun menin kommentoimaan, että eikös sudenkuvapussi kuuluis oikeestaan Sudelle.
Kirstihihän otti sen tosissaan ja laittoi minullekin pussin tulemaan =) Kiitos sinulle Kirsti oikein paljon. Hyvä on pussi, niin siististi tehtykin. Sovittelin jo että hyvin mahtuu sukankudin tykötarpeineen pussin sisälle. On niin näppärää, kun on tämmöisiä pussukoita, jonka voi lähtiessään napata laukkuun mukaan. Odottavan aika ei käy missään pitkäksi, kun laukusta löytyy aina käsityö =)

Tämä lause taitaa kuvata minua ;)
Vekki pisti haasteella ja koitampa nyt heti vastata siihen, ettei jää tekemättä. Tässä kysymykset :

1. Tykkäätkö itse suunnitella käsityösi vai teetkö mallin mukaisesti?

2. Mitä muuta harrastat kuin käsitöitä?

3. Oletko saanut käsillätekemisen synnyinlahjana vai muuten innostuneena?

4. Mikä työ on mielestäsi ollut onnistunein tekemäsi?

5. Jos saisit toivoa kolme asiaa toteutuvaksi, mitkä ne olisi?

6. Pidätkö muusta taiteesta, kulttuurista? Osallistutko?

7. Onko perheelläsi lemmikkejä?

8. Mitä ystäväsi sinusta kertovat?

9. Onko sinulla paljon ystäviä/tuttuja?

10. Mitä aiot tehdä ystävänpäivänä?
11. Seuraatko päivän politiikkaa?

1. Minä en jaksa seurata ohjeita, joten kaikki tulee tehtyä ihan oman pään mukaan. Purkuhommiksi meneekin sitten aika usein =)

2. Harrastan vielä ölljyvärimaalausta, lukemista, polkupyöräilyä, ristikoita, kirppistelyä ja tietenkin kissoja. Etelänmatkoja silloin kun rahaa on =)

3. Ainahan minä olen tykännyt käsitöitä tehdä. Äitipuoleni oli vielä käsityönopettaja, joten siistiä jälkeä piti tehdä alusta lähtien =)

4. No empä osaa sanoa, ehkä 15 vuotiaana tekemäni talvitakki itselle.

5. Pieni oma tupa meren rannalla ♥ Kesälomamatka tytön kanssa Sisiliaan  ♥ Toinen pitempi matka tytön kanssa Turkkiin ♥ Muut saavat toivoa maailmanrauhaa sun muuta hienoa, minä olen nyt näin itsekäs =D

6. Pidän tosi paljon maalaustaiteesta. Myös historia ja vanhat historialliset kohteet ovat aina kiinnostaneet minua. Matkoilla käyn aina koluamassa museot ja rauniot ja yritän saada lisätietoa niistä

7. Mummola on Kissala =) Miniällä on kissa- ja koira-allergia ja oma tytär ei voi koulupaikkakunnallaan pitää kissaa, joten mummon neljä kissaa ovat hyvin suosittuja ja paijattuja.

8. Mitähän he mahtavat kertoa, varmaan että olen vähän hullu hassuttelija. Pahasti ei ainakaan kukaan ole tullut suoraan sanomaan =)

9. Tuttuja kyllä piisaa =) Entisten töitteni takia, (ravintola, matkahuolto, kirpputori), suurin osa kyläläisistä ja osa syrjäkyliltäkin näköjään minut tuntee ja minä tunnen heidät ainakin kasvoilta. Olen niin kova höpöttelemään, että tutustun helposti ihan vieraisiinkin. Ihan läheiset sydänystävät kuuluvat sinne nuoruuteen ja tiet ovat eronneet maailmalle.

10. Ystävänpäivänä teen samaa kuin muinakin päivinä, eli nukun pitkään, ehkä piipahdan kirpparilla höpöttelemässä ja värkkään käsitöitä. 

11. En ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta. Sen verran seuraan, että tiedän ketä käyn äänestämässä. Viimeaikojen politiikka on kyllä pistänyt minutkin kiinnostumaan ja ompa tullut laitettua nimi muutamaankin adressiin.

......

Toiset tykkää näistä haasteista, toiset ei, joten empä nyt arvaa laittaa tätä kellekkään. Jos joku haluaa, niin noihin samoihin kysymyksiin voisi vastailla. Laitat vaan kommenttia tänne, niin käyn lukemassa vastaukset.

Metsälampi

Näin Tylsän mörököllin blogissa  lokakuussa -13 ihanan valokuvan, joka jäi kummittelemaan aivojeni takalohkoon. Kävin sitä vähän väliä ihastelemassa ja lopulta kysyin luvan saanko tehdä kuvan pohjalta taulun itselleni. En halua maalailla ihan valokuvaa matkien, sitä varten on kamerat.  Niimpä tein tämänkin muistikuvan perusteella. Halusin ja yritin vain saada siihen saman rauhallisen tunnelman joka huokuu alkuperäisessä valokuvassa.

Ihan näin tumma taulu ei ole luonnossa, kunhan värit kuivaa ja saa loppukäsittelyn, niin veden ja metsän värit erottuu paremmin toisistaan. Kokoa tällä on 50x70, joten muita tauluja ei sitten seinälle mahdukkaan kunhan tuon sen kotia. Minulla onkin jo niin paljon itse tehtyjä tauluja, että voin vaihdella näitä mielialan mukaan =) Tällä kaudella vaan olen ollut niin laiska opistossa käyjä, että olen saanut vasta kaksi valmiiksi.
Ensi torstaina onkin sitten uuden aloitus ja siitä tulee satutaulu vaihteeksi =)

Joulun jatkoa

Meillä jaettiin vielä viimeisiä joululahjoja, kun poikani tuli käymään. Lastenlasten omin kätösin ompelemia ihanuuksia mummolle. 15v:n tekemä pellavainen tyynynpäällinen  ja 12v:n ompelemat pienet käsityöpussukat, rakkaudella tehtyjä. Pusseihin mahtuu juuri lankakerä ja virkkuukoukku käsilaukkuun sujautettavaksi.
Kiitokset tytöille. Mummosta on niin mukava nähdä, että käsityötaito periytyy suvussa ♥
......

Nukke herätti niin paljon muistoja teissä monessa, että jatkampa samasta aiheesta.

Äitini oli kansakoulun opettaja noihin aikoihin Pohjanmaalla. Pienellä kylällä neekerinukkeni herätti tietenkin ansaittua huomiota. Vaan koulun toinen opettaja pistikin paremmaksi. Hänen miehensä oli ollut lähetystyössä Afrikassa ja toi tullessaan ihan oikean elävän neekerimiehen. Oli siinä ihmettelemistä. Mies parkaa kuljetettiin sitten kouluilla ja maatalousnäyttelyissä ihmisten pällisteltävänä. Olihan näitä musta-ihoisia jo Helsingissä nähty Olympialaisissa, vaan ei vielä Pohjanmaalla asti. Isosiskoni muistaa eräänkin maatalousnäyttelyn mainoksen, jossa luki suurin kirjaimin :

MEILLÄ NÄHTÄVÄNÄ OIKEA ELÄVÄ NEEKERI !

Oi aikoja, pikkuisen on nähtävyydet muuttuneet niistä ajoista =D
......

Tämä 7 vuotta vanha läppärini alkaa jo näyttämään vähän väsymisen merkkejä. Ei siis minulla mitään hätää, jos ei jossain vaiheessa minusta mitään kuuluisikaan =)

Kirpparikierroksella

Eräs ystävä haki minut "pienelle" kirpparikierrokselle. Kolme isoa kirpparia kierreltiin, eikä meillä mennyt kuin vähän yli kuusi tuntia =) Nyt minäkin olen oppinut olemaan hyvin maltillinen kirppariostosten kanssa, eikä montakaan euroa mennyt.

Ainut hömppäostos oli tämä pieni muovinen neekeripoika. Kuka muistaa vielä tämmöisen ? Joskus 50-60 luvulla minulla ainakin oli tämmöinen leikeissäni. Aivan ihana muistelutavara eikä maksanut kuin euron. Kassalla jo sitä muut asiakkaat ihastelivat kovin.

Löytöjen löytö oli tämä ihan ehjä ja puhtaalta haiseva auringonkeltainen silkkitäkki. Se oli nimittäin ilmaistavaroissa. Niin ihana, että olisin ollut valmis siitä maksamaankin. Armas-kissa pissasi pilalle edellisen täkkini ja nyt minulla on uusi päiväunipeitto. Tästä olen kyllä iloinen, nyt minulla paistaa aurinko sisällä.

Yhdellä kirppareista ei ollut  muita kärryjä kuin näitä mummomalleja. Tulipahan kokeiltua tämmöinenkin ja hyväksi on havaittu =). Olipa tosi kätevää kun välillä saattoi istahtaa ihan rauhassa pitemmäksikin aikaa mielenkiintoisen pöydän ääreen penkomaan. En nyt ruokakaupassa kuitenkaan kehtaa tuommoista vielä ottaa käyttöön, kun ilmankin kyllä pärjään. =D

Tuunasin =)
Halpiskaupasta ostetun puseron kaula-aukko venähti jo niin isoksi , ettei pusero pysynyt päällä enää.
Virkkasin kiristäen pari kerrosta kiinteitä silmukoita puuvillalangalla ja yhden kerroksen pörrölangalla. Nyt pysyy paita päällä taas ja sai lisä-aikaa rutkasti.
Kenen lie tuo helttakaula, en tunnusta ainakaan=D

Naapuri 40 vuoden takaa soitti ja kysyi kelpaisko purettavaksi neuleita. Tottakai minulle kelpaa =)
Kaksi suurta kassillista puolivalmiita puseroita ja asusteita, jotka vaan olivat jääneet kesken. Suurin osa 7-veikkaa. On siinä minulla pitkäksi aikaa sukkalankaa, kunhan saan ne kaikki ensin puretuksi. Nämä ovat vielä sitä parempaa vanhaa 7-veikkaa.

Nyt olen myöntänyt jo itselleni, että olen lankaholisti. Parempi sekin, kuin alkoholisti =D Minusta ei olisi lankakaupan pitäjäksi. Laittaisin varmaan ovet lukkoon, ettei kukaan vaan pääsis ostamaan minulta lankoja pois. =D

Eipä tänään muuta. Hyviä ulkoilukelejä kaikille ♥

Uusi vuosi, vanhat metkut

Mihinkäs sitä vanhoista tavoistaan pääsee. Apinoita virkkailen aina vaan.

Onneksi pakkaset laski, taretaan taas potkutella kaupoille ruokakaappia täydentämään. Apinat jäi kotiin, sillä taitaa vielä olla kuitenkin liian kylmää etelän asukeille.

Potkurissa oleva pyöreä matto on oikea kirpparilöytö isolla ällällä. Käsin virkattu, ihan käyttämätön, yhdellä eurolla. Reunassa on hauskat aurinkoiset hapsut. 

Nyt joulun jälkeen kirppareilta voikin tehdä kunnon löytöjä, kun ihmiset vie joululahjojaan myyntiin =D Minä tietenkin hyödynnän tilannetta. Ei onnistu "kirppariton tammikuu" =D 

Eikös vaan käynyt niin, että minähän se vein voiton Pirenan arpajaisissa =)
Pirena kirjoitti ja kysyi haluanko lankaa vai sukat. Enhän minä osannut päättää ja niin sieltä sitten tuli molemmat =) Sukat on Fabelista, minulla ainoat tämmöiset ohuemmat , jotka mahtuu kunnolla kenkään. Väri tietenkin se punainen, joka on lempivärini =) Langoillekin on jo suunnitelma, kunhan ehdin vain tekemään. Kiitos Pirena oikein paljon. Tämä oli hieno palkinto ♥

Ihmeellisiä nuo hammaslääkärit. Sanoin ihan selvästi, että vedetään risat pois ja tekarit tilalle. Vaan eikös ruoja otti ja ekaksi paikkasi kolme hammasta. Eikö ne ymmärrä vai eikö ne usko selvää puhetta =D Kuinkahan kalliiksi tämäkin vielä käy. Käyn kylläkin kunnallisella hammaslääkärillä, mutta siitä huolimatta voi olla että joutuu vielä menemään sossun tiskille. No, sitä on turha murehtia edeltäkäsin =)
"Surkoon hevonen, sillä on suurempi pää." =D

Eikä yhtään käsitöitä

Tytär lähetti s-postiin kuvan.
Katsoin äkkiseltään, että hän on kuvannut jonkun vanhan taulu, ennen kuin tajusin, että siinähän olen MINÄ =D Tämä on ehdottomasti paras kuva mitä minusta on vuosikymmeneen otettu. Kuvassa molemmat lempipuuhanikin, langat ja tietsikka .
Aijai, kuvani on kuin taulu, hehhehhehhee.

 Jos arvuuttelisin, mitä tässä on tapahtunut, niin kukaan ei kyllä tietäisi.
Yöllisen lumisateen jälkeen kolme kissaa on mennyt ulos ja yksi tullut takaisinkin. Tässä on siis neljät kissanjäljet . Miten ne osaakin noin tarkkaan astua edellisiin jälkiin. Jonkinlaista energiansäästöä varmaankin =)

Nyt on mentävä nukkumaan, sillä aamulla aikaisin on hammaslääkäri, aijaijai ja oivoivoi :( 

Plörökahavit

Nyt on naapurin mummo palannut ja minä nöyränä käynyt anteeksi pyytämässä rikkomaani lautasta. Naapuri sanoi heti että mitäs tuosta, eihän minulla ole edes ketään jolle perinnöksi jättäisin. En nyt sentään sillä halunnut selvitä vaan pengoin vähän kaappejani.

Löysin joskus aikoja sitten lahjaksi saamani Valge Viini pullon ja pari käyttämätöntä Muumi-mukia. Lisäksi ostin vielä kahvipaketin. Saara ei herkästi mukiin sylje ja oli aika ihmeissään kun paketin kouraan lykkäsin. Nyt saa Saara tehdä vähän kuppia pakkasella lämmikkeeksi eli keittää plörökahavit =D

Tytär sanoi eräänä yönä 12 aikaan, että kylläpä nyt tekis mieli kirsikkakakkua. Mitä tekee kiltti äiti.........alkaa tietenkin leipomaan =D Kaapista löytyi tavallisen sokerikakun aineet ja pari joululta jäänyttä kirsikkapurkkia. Äkkiäkös niistä yhden kakun väänsi, kaikki aineet sekaisin vaan ja vuokaan. Taisi olla aika hyvää, sillä aamulla keittiöstä löytyi enää puolikas kakkua.  Joskus käy mielessä, että taidan hemmotella tuota tytärtäni pikkuisen liikaa =D

Eikä täällä sormet ristissä olla oltu muutenkaan. Tarkoitus oli tehdä ensin kaikki keskeneräiset valmiiksi ja niitä on paljon. Vaan melkein joka päivä on tullut aloitettua jotain uutta. Minkäs sille voi, että pää pursuaa ideoita =D Arvonta voittona saadusta Big Fabelista  sain kuitenkin tehtyä sukat ihan valmiiksi asti. Yritin vähän sotkea raitoja nostamalla joka toisella kerroksella joka neljännen neulomatta. Kyllä oli niin mukava neuloa välillä sukkaa.

Apinoita ja kettuja on raakileena monta kappaletta, mutta välillä pitää saada tehdä muutakin. Pakkasella onkin mukavampi pysytellä sisällä mieluisan käsityön parissa.

Pipopäämies

Joulupukki toi heijastinlankaa käskyllä tehdä itselleni pipo.
Minähän en ohjeita käytä, EN, eikä tämänkään aloitusta tarvinnut purkaa kuin vain neljä kertaa =) Aloitin reippaasti 60 silmukalla ja päädyin lopulta 42 silmukkaan. Vieläkin vähempi olisi varmaan piisannut. Puikkosuositus on 10, minä käytin 8. Siitä huolimatta tuli niin harva, että vuori pitää laittaa. Sitä varten onkin jo ostettu kirpparilta hiihtopipo 20 sentillä.
Pipon tein ensin 1o, 1n ja resorin jälkeen lisäsin 5 s ja aloin helmineuletta. Tupsuun ei lanka enää riittänyt vaan meni molemmat kaksi kerää itse pipoon. Mummokin sen verran muodissa mukana, että kyllä tupsu pitää olla =)
Kyllä nyt autoilijat näkee missä se mummo viilettää pyörällänsä. =D

Juuri ennen joulua tuli tilaus kahdesta Kaaposta ja Pepistä. Siinähän se joulu menikin näitä virkatessa, vaan nyt ovat valmiina. Tilasin jo lisää Kaapolankojakin, mutta ihan kirkkaan keltaista Tenneseen paksuista merseroitua puuvillalankaa ei näköjään saa enää mistään. Dropsin keltainen Muscat on paljon haaleampaa, niin kuin kuvasta näkyy.

Meilläkin on nyt muovikuusi jo laitettu takaisin laatikkoon. Tytär ihmetteli että eihän nyt vielä ole pääsiäinen.  Meilläkö muka yleensä joulukoristeet pääsiäiseen asti =D Pikkuhiljaa niitä tässä keräilen pois, voihan se olla että pääsiäisenä vielä löytyy joitakin =)

Ulkona taas niin kylmä, että parempi pysytellä sisällä käsitöiden parissa.

"Mitään en osta kirpparilta-tammikuu"

Kaikilla on niin hienoja teemoja tammikuulle, niin minä päätin pitää "Mitään en osta kirpparilta-tammikuun". Eikös olekkin hyvä ajatus =)
Viisi päivää se kesti. Heti kun kirppari avasi ovensa joulun jälkee, niin pitihän minun poiketa "kahvilla". Tämmöiset pienet pronssi-sälät sieltä sitten tarttui mukaan.  Kun ne oli niin somat siinä hyllyllä ja eivät maksaneetkaan juuri mitään =)
Ja mihinkähän minä näitäkin muka tarvitsen. Viikon pari keikkuvat jossain hyllyn reunalla ja siten joutuvat laatikkoon muiden "tarpeellisten" tavaroiden sekaan.
Vaan minäpä tein uuden päätöksen: "En kiusaa itteäni turhilla päätöksillä-tammikuu" =D

Nyt harmittaa

Ei vois enempi harmittaa ja hävettää.
Lupasin hoitaa naapurin mummon kukkia ja postia joulun tienoon ja sain palkaksi ihanaakin ihanamman tiikerikakun. Lautasen lupasin palauttaa, sillä tämä on vanha Ester Tolmusen Primavera-lautanen. Pesin hyväksi ja laitoin pussiin...........ja pudotin lattialle. Miten minä nyt kehtaan sanoa että rikoin sen. Olen selannut kaikki mahdolliset paikat netistä, eikä vastaavaa saa enää mistään.
Voi hyvänen aika, ei minulle saa antaa käteen kuin paperi- tai muovilautasia näköjään.

Pantteri

Täytyihän minun vastata tyttären lahjaan ja sainkin tehtyä hänelle sukat joulun pyhinä. Nyt on molemmilla uudet villasukat :) Näissä varressa jotain valepalmikon tapaista ja lankana 7-veikkaa, ainoa lanka mitä meidän kaupasta saa Nallen lisäksi.

Osallistuin Facebookissa Löysäpipoisten JuJy-15 tempaukseen ja tämä on ensimmäinen aloitettu ja valmiiksikin saatu työ.

Minulla on Soneran viihdepaketti, johon tulee nauhotettua paljon ohjelmia. Niimpä olen vieläkin saanut naureskella Lappeenrannan Pantteri mainokselle. Siinä oli minusta niin mainio mainos ja se jaksaa naurattaa joka kerta. Tulee ihan mieleen ne nuoruusvuosien etelänmatkat =D

Minulla onkin kotona joulun tienoossa  tämä oma pantteri. Niin rakas ♥ Pukki toi pantteripuvun ja taisi miellyttää, kun on käytössä ollut joka päivä. Rakashan se on poikakin, mutta häntä näkee vielä harvemmin ja on jo niin iso mies, ettei äitiä tarvi.
Minä olen niin ylpeä näistä lapsistani, vaan kukapa äiti ei olisi omistaan ♥

Kiitos vuodesta 2014

Mausu ja kumppanit kiittää kaikkia blogi-ystäviä vuodesta 2014 ja toivottaa 

Oikein Hyvää Uutta Vuotta Kaikille ♥ 

Jouluyllätyksiä

Olipa niin yllätyksellinen joulu, ettei aikoihin. Hyvä ja lämmin joulumieli on ollut koko ajan.
Naapurin mummot muistavat minua aina herkuilla, tänäkin jouluna sain suklaan lisäksi peräti kaksi kakkua ja kaksi suurta rasiaa kotona tehtyjä herkkupikkuleipiä. Tietävät etten minä ole keittiöihmisiä =D
Itse virkkailin vielä joulunalusviikolla heille tontut. He kun puolestaan eivät tee käsitöitä.

Joulun alla meni taikakin rikki ja voitin neljännenkin arvonnan =)  Outi lähetti ihanaa ruusu-oliivisaippuaa ja kauniin juuriharjan. Joulusaunassa jo kokeilin saippuaa naamaani, mutta juuriharjaa taidan käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen =D Kyllähän sillä tietenkin hyvä kuorinta tulisi =D
Kiitos Outi sinulle ♥

Ruokakaupasta tuli viesti aattona, että olin voittanut joulukalenteriluukun. Tytär lähti vauhdilla hakemaan voittoa, että ehdittiin saada sekin jouluksi. Onneksi ei ollut kinkku, sillä ei me kahdestaan olisi sitä saatu syötyä =) Oli kaunis Joulutähti ja juustorasia, näistä minä tykkäsin kovasti. Juustoja ollaan molemmat kovia syömään.

Tytär on hyvä tekemään käsitöitä, mutta harvoin tekee mitään. Sukat on viimeksi neulonut koulussa ne pakolliset. Nyt oli kuitenkin syksyn mittaan tehnyt äidille villasukat, ihan oikean värisetkin. Nämä on varmasti lämpimät, niin paljon rakkautta ja lämpimiä ajatuksia niissä on mukana. Milloinkahan minä raaskin käyttää niitä etteivät nukkaannu =)
Linssilude-mummo ei antanut ottaa tämän parempaa kuvaa =D

Suurimman yllätyksen järjesti kuitenkin Rantapuikko laittamalla minulle joululahjan. Voi hyvänen aika sentään. Vähän kurkkasin laatikkoon ja laitoin kiireesti kuusen alla odottamaan aatto-iltaa.  Oli siinä meillä tytön kanssa ihmettelemistä, ihan meinasi tippa tulla silmään. On lankoja ja huovutettu tonttukynä , enkeliriipus ja salaperäinen paketti.

Paketista ilmestyi erilaisia ihania käsivoiteita ja suklainen saippua.  Langat kyllä kuivattaakin niin kovasti käsiä, että käsivoidetta kuluu ja nyt on mistä valita vähän joka tarkoitukseen. En minä voi kuin ihmetellä, en kyllä läheskään näin kilttinä ole ollut.

Tässä vielä pikku enkeli paremmin näkymässä. Voi kiitos, kiitos Rantapuikko, olet sinä vaan ihmeen lämminsydäminen ihminen. Teit joulustani ihanan ♥

Loppuun vielä kuva enkelikellosta, jollainen meillä on kilkuttanut jo 60 vuotta joka joulu.
Rauhallisia välipäiviä ihan kaikille ♥

Loppu turhalle hössötykselle ☺

Laitoin pisteen kiireelle ja keksin itselleni uuden mietelauseen :

" PAREMPI ILOINEN ÄITI JA SOTKUINEN KOTI,  KUIN SIISTI KOTI JA ÄREÄ ÄITI " !

Lämmintä Joulumieltä ja Kiireetöntä Joulunaikaa Kaikille ♥

Ohjeen mukaan tehty

Kirpparilla on niin mukava nuori tyttö töissä, välillä aina tarjoo kahvit minulle ja jutut luistaa.  Tiesin hänen haluavan Muumia, joten päätin tehdä sen hänelle joululahjaksi.

Tämän tein ihan kirjan ohjeen mukaan ja johan olikin työläs. En tykkää yhtään seurata ohjeita. Vähän väliä huomasin , että silmukkaluku ei olekkaan sama ja taas purkamaan. Ääääh, ei kiva, toiste teen kyllä ilman kirjoja. Kulmakarvatkin meni ihan vinksin vonksin kun uskoin kirjaa enkä omia silmiäni.

Aamulla soi puhelin ja tuli tilaus Kaaposta. Olin kyllä vähän ilkeä ja sanoin: "Hyvin ehtii ensivuoden jouluksi, mutta ei enää tälle joululle". Kyllä minä haluan vähän laittaa omaakin jouluani, eikä se Kaapokaan ihan hujauksessa synny. No lupasin sen kuitenkin joulunpyhinä värkätä, kun alkoi kaduttamaan ilkeilyni. =) Toivottavasti tontut eivät kuulleet ja kerro joulupukille. Ettei nyt vaan mennyt hukkaan koko syksyn kilttinä olo =D