Eräs ystävä haki minut "pienelle" kirpparikierrokselle. Kolme isoa kirpparia kierreltiin, eikä meillä mennyt kuin vähän yli kuusi tuntia =) Nyt minäkin olen oppinut olemaan hyvin maltillinen kirppariostosten kanssa, eikä montakaan euroa mennyt.
Ainut hömppäostos oli tämä pieni muovinen neekeripoika. Kuka muistaa vielä tämmöisen ? Joskus 50-60 luvulla minulla ainakin oli tämmöinen leikeissäni. Aivan ihana muistelutavara eikä maksanut kuin euron. Kassalla jo sitä muut asiakkaat ihastelivat kovin.
Löytöjen löytö oli tämä ihan ehjä ja puhtaalta haiseva auringonkeltainen silkkitäkki. Se oli nimittäin ilmaistavaroissa. Niin ihana, että olisin ollut valmis siitä maksamaankin. Armas-kissa pissasi pilalle edellisen täkkini ja nyt minulla on uusi päiväunipeitto. Tästä olen kyllä iloinen, nyt minulla paistaa aurinko sisällä.
Yhdellä kirppareista ei ollut muita kärryjä kuin näitä mummomalleja. Tulipahan kokeiltua tämmöinenkin ja hyväksi on havaittu =). Olipa tosi kätevää kun välillä saattoi istahtaa ihan rauhassa pitemmäksikin aikaa mielenkiintoisen pöydän ääreen penkomaan. En nyt ruokakaupassa kuitenkaan kehtaa tuommoista vielä ottaa käyttöön, kun ilmankin kyllä pärjään. =D
Tuunasin =)
Halpiskaupasta ostetun puseron kaula-aukko venähti jo niin isoksi , ettei pusero pysynyt päällä enää.
Virkkasin kiristäen pari kerrosta kiinteitä silmukoita puuvillalangalla ja yhden kerroksen pörrölangalla. Nyt pysyy paita päällä taas ja sai lisä-aikaa rutkasti.
Kenen lie tuo helttakaula, en tunnusta ainakaan=D
Naapuri 40 vuoden takaa soitti ja kysyi kelpaisko purettavaksi neuleita. Tottakai minulle kelpaa =)
Kaksi suurta kassillista puolivalmiita puseroita ja asusteita, jotka vaan olivat jääneet kesken. Suurin osa 7-veikkaa. On siinä minulla pitkäksi aikaa sukkalankaa, kunhan saan ne kaikki ensin puretuksi. Nämä ovat vielä sitä parempaa vanhaa 7-veikkaa.
Nyt olen myöntänyt jo itselleni, että olen lankaholisti. Parempi sekin, kuin alkoholisti =D Minusta ei olisi lankakaupan pitäjäksi. Laittaisin varmaan ovet lukkoon, ettei kukaan vaan pääsis ostamaan minulta lankoja pois. =D
Eipä tänään muuta. Hyviä ulkoilukelejä kaikille ♥
Voi, mie muistan tuon neekeripojan. Meillä kotonakin oli tuomonen. No on sulla työmaa, purkaa nuo neulomukset :)
VastaaPoistaPuolet on jo purettu ja keritty =) Minusta purkaminen on ihan yhtä mukavaa kuin neulominen. Pää-asia, että lanka soljuu sormien välissä ♥
PoistaVai lankaholisti... ;) On meitä moneen lähtoon holisteja. Mä tunnistin itsessäni ulkoholistin jokin aikaa sitten. Koira pitää huolen, etteis iitä parannuta hetikään.
VastaaPoistaMinkälainen olis anonyymien lankaholistien kokous AA:n henkeen...
Lankaholistien AA-kerhoon pitäisi saada ottaa käsityö mukaan, ei sinne muuten tulisi ketään =D
Poistahienoja löytöjä olet tehnyt. Nuo vanhan ajan 7 veikathan oli aivan eri laatuluokkaa kuin nämä uudemmat,
VastaaPoistaNyt tuleekin kunnon kestävää sukkaa koko suvulle =)
PoistaPäiväpeitto näyttää samanlaiselta kuin meidän mökkipeitto, meillä se on vaan punainen. Se on ihana ♡
VastaaPoistaSe ON ihana =) Minullakin oli punainen, mutta kissa pissasi ja repi sen pilalle ja lopulta raaskin viedä sen roskiin. Onneksi löytyi uusi peitto, eikä ole enää sitä pissaavaa kissaakaan.
PoistaTäällä toinen lankaholisti! :D Mutta nyt minulla on kuivakausi menossa, en ole ostanut viikkoihin yhtää lankakerää mistään. ;)
VastaaPoistaMinäkin muistan tuon neekeripojan! :) Itsellä ei tainnut sellaista olla, mutta kovin on tuttu kaveri. Olis kyllä lähtenyt minunkin matkaani, jos olsin ehtinyt ennen sinua sinne kirpparille.
Ja muistan minä tuontäkinkin. Äitini jäämistössäkin sellainen oli.
PoistaEn minäkään ole ostanut tässä kuussa kuin yhden 10 centtiä maksaneen lankakerän kirpparilta. Saatuja lankoja ei lasketa =D
PoistaTuo vanha täkki on maailman paras päiväunipeitto. Sopivan painava ja lämmin ja niin ihanan pehmeä poskea vasten. Kyllä sen alla ei näe kuin kauniita unia =)
Kyllä minäkin muistan tuon neekerinuken, minullakin oli sellainen. Koira sitten puri siltä jalat rikki. Mutta halvalla sait 60-luvun leikkikaluthan aina nousee koviin hintoihin. Lankaholistina on kiva olla, eiks vaan?
VastaaPoistaTuli niin nostalginen olo kun näin tuon, että pakkohan se oli ostaa.=) Nyt se roikkuu yölampussani kissojen ulottumattomissa.
PoistaToiset kyllä naureskelee langanhimolleni, mutta minä en piittaa. Saahan minullakin joku intohimon kohde olla =D
Neekeripoikaa en muista, mutta täkki on kovin tutun oloinen :)
VastaaPoistaTaidat olla sen verran nuorempaa porukkaa, ettei silloin enää ollut noita =)
PoistaKivat mummokarryt. En ole tuollaisia nahnytkaan.
VastaaPoistaTuommoiset olis kätevät kauppareissullekin, vois välillä istahtaa ihastelemaan maisemia. Ihan vielä en kehtaa rollaattoria kuitenkaan hommata, ihan niin vanha en vielä kuitenkaan ole =D
PoistaVoi, mikä löytö. Olis apkko ehtiä joskus kirpparille, jospa mullakin kävisi jonkunlainen tuuri, tuon mustan pojan ostaisin heti :) Mullakin oli tuollainen musta poika, niitä sanottiin vinkeiksi, ainakin niitä puhallettavia, jollainen mulla oli. Siskoni toi sen Tukholman tuliaisena joskus 60-luvun alkupuolella. Tuo lankaholismi taitaa olla sellaista, että siitä ei ole pakko parantua. Tästä kasviholismista sensijaan olen yrittänyt parantua jo muutaman vuoden, mutta aina tulee otettua vielä tämä yks ainoa kerta, sitten ei koskaan enää :)
VastaaPoistaTuo on vain 14cm korkea ja kovaa muovia. Paappani oli merimies, oliskohan lie tuonut Ameriikan tuliaisena, hän toi tullessaan aina mitä kummallisempia tavaroita ihmeteltäväksi.
PoistaLapseni ovat kyllä sitä mieltä, että eiköhän nuo langat ala jo piisata =) Siitä huolimatta tuovat tuliaiseksi uuta lankaa, kunnon lapsia =) Kun ei mummolla sentään tämän pahempia himoja ole =D
Minulla kun on mennyt tää alkuvuosi sairastellessa, niin siitäkö johtunee, että nyt kun alan taas kuntoutua niin mies (siis huom. Mies) sanoi, että lähdetään käymään joku päivä Salossa, niin pääset kirppareille (!!) :D
VastaaPoistaKirpparikierroksella on ihmeellinen parantava vaikutus. Jos ei muuhun, niin ainakin mielialaan. =) Sinulla on hyvin ymmärtäväinen mies =)
PoistaMuistan tuon nuken, sain sen muistoksi laivalla eräältä pojalta 1963. Matka oli elämäni ensimmäinen ja matkasimme Ruotsiin Aallotar laivalla.
VastaaPoistaNo, pudotin sen vahingossa jonnekkin Tukholman kaduille. :(
No olipa harmi kun hukkasit. Vaan on sinulla varmasti jotain muuta muistona ensimmäisestä laivamatkasta =)
VastaaPoistaIhana löytö tuo neekeripoika. Naapurin tytöllä oli sellainen ja minä tietysti olisin halunnut samanlaisen, en vain koskaan saanut. Sellainen puhallettava minulla oli sitten jokin aika myöhemmin.
VastaaPoistaMie olen yrittänyt lankojani vajettaa, jotenkin on vain sellainen tunne jotta lankakaappini synnyttelee niitä lisää omia aikojaan.
Nätisti tuunattu pusero.
Kyllähän minäkin mielestäni vajetan noita lankoja, mutta ne vaan lisääntyy, enkä ole siitä ollenkaaan pahoillani =D
PoistaJust tuollanen nukke oli miullakin, niitähän kutsuttiin nimellä Vinkki.Omani laitoin korvasta puun oksaan ja sinne se kasvoi kiinni.
VastaaPoistaMie käytän Prismassa aina tuollasia kärryjä, niitä on hyvä työtää, kepille on oma paikka, ja niihin mahtuu yllättävän paljon tavaraa.
Mukavia nokosia uuden täkin alla :)
Minä en vielä tarvitsis tuommosia kärryjä, joten vähän nolotti ottaa, mutta hyvät ne oli =) Tuossa vaiheessa kyllä jo jalkoja särkikin pitkä kirpprisreissu, niin että mukava oli välillä istahtaa.
PoistaMinulta on kaikki omat lelut vanhempani hävittäneet, joten ostelen sitten näitä toisten lapsuusaarteita.
Mulla Vinkki istuu vitriinikaapissa seuranaan myös pienempi Vinkki virkatussa mekossa. On siis jotain käsityötä säilynyt näinkin kauan. Ehkä mulla oli se puhallettavakin, tai sitten se oli jollain kaverilla.
VastaaPoistaMinä asuin lapsena vuoro vuosina isän tai äidin luona ja he hävittivät kaikki leluni ja vaatteeni. Olispa ihana kun olis edes yksi lelu tallella. Nyt täytyy tyytyä näihin toisten leluihin, mutta on näissäkin muistoarvoa minulle, kun samanlaisen löytää =)
PoistaVoi mikä pikkunukke ja upea peitto, peitosta oon hiukan kade.
VastaaPoistaMukavia tuollaiset ystävät jotka eivät heitä keskeneräisiä käsitöitään pois vaan lahjoittavat kulumattomat langat niissä ystävälleen.
Pienellä kylällä sana kulkee, että minä ilahdun lankalahjoituksista. Eräs tuttava toi juuri suuren säkillisen vanhoja tyynyjä. Eivät olleet kelvanneet koirahoitolaan , mutta minulle kelpaa. Pesen ne ensin oikein kuumalla pesukoneessa ja se paakkuuntunut vanu on oikein hyvää lelujen täytettä =)
PoistaMuistan minäkin neekeripojan:) Tosi mukava löytö. Varmasti ihana tuo täkkikin ja on muuten tosi hyvä kuva sinusta.
VastaaPoistaAinakin siitä näkee, että ihminen muuttuu aika paljon vanhetessaan ja lihoessaan. =D Ei uskoisi, että olin nuorena tosi nätti likka. Nykyään 3 vuotta vanhempaa siskoani, joka on hoikka, luullaan minua huomattavasti nuoremmaksi. Vaan kun en viitsi kiusata itseäni millään laihdutuskuureilla.=D
PoistaHih,hih,minäkin olen lankaholisti ja olen sanonut,että jos mulla olisi lankauppa,niin konkurssi tulisi,sillä en minäkään malttaisi mitään lankaa myydä. Samoin jos mulla olis löytöeläintalo,niin yhtäkään elukkaa en malttaisi pois antaa ja jos mulla olisi sikala,niin ei tokikaan yhtään possua teuraaksi antaisi:D
VastaaPoistaSiksi minullakin on neljä kissaa =D En millään raaskisi antaa pentuja pois. Kerran läksin reissuun niin että kotia jäi emokissa ja neljä pentua. Kun palasin kotiin, kissojen hoitaja oli jakanut kaikki pennut maailmalle. Sanoi vain, että et sinä kuitenkaan olis niistä luopunut. Meinas mennä ystävyys poikki =D Onneksi noita pentuja on tullut sen jälkeenkin, mutta nyt on kaikki kissat leikattu =)
PoistaMuistan! Meille isä toi ne neekeripojat tuliaisina Helsingistä! Voi että ne oli hauskat kaverit. Lisäksi me saatiin iso kookospähkinä, jonka sisältä tuli jotain pahaa kookosmaitoa, kun porattiin reikä...siskos
VastaaPoistaNyt minäkin muistan hämärästi sen kookospähkinän poraamisen. Täyty olla jotain 50-luvun alkupuolta. Olis mukava kun olis edes yksi lapsuusajan aarre tallella, vaan kun ei. :(
PoistaMukavia kirppislöytöjä, en muista tuota mustaa poikaa, ehkä mulla ei ollu sellasta.
VastaaPoistaVoi sentään ku sait paljon lankoja purettavaksi, Mie joskus kesäll istuin parvekkeella ja purin jottain ilmaiskorista löytämiäni tekeleitä.
Marketeissaki o sellasia senior ostoskärryjä, joissa on matala kori osa,siit saap helpost tavarat pois, eikä tarvii olla pylly pystyssä kärryn pohjalla.
Rollaattoria oon käyttäny koiran kans ulkoillessa, ku oikein o selkä kippee ja liukasta, nastat kengissä ja rollaattori tukena, kyl kelpaa ja tarpeeseensa sitä kukin käyttää.
Tämä olikin niin hieno nukke, että ei sitä ollut kuin Etelä-Suomen tytöillä =D
PoistaMeillekin kuulemma isä toi tuommoiset Helsingin tuliaisina ja kyllä ne olikin erikoiset. =)
Mulla oli tuollanen "neekeripoika", -60-luvulla. Ihana. Kyllä on hieno löytö!
VastaaPoistaEipä ole tullut mieleen tuollaiset purettavat neuleet, sais halpaa lankaa tuolleen.
Kiiltäviä silkkitäkkejä oli meilläkin ja ne tuli hävitettyä -80-luvun huumassa. Nyt oisivat arvossaan ja lämpimiä!
Minä ostelen jatkuvasti kirppareilta neuleita purettaviksi. Ne kun purkamisen jälkeen vyyhtee ja liottelee huuhteluainevedessä, niin saa oikein hyvää lankaa. Esim. peittoihin semmoinen on oikein käypästä ja parhaimmista jopa sukkia olen tehnyt.
PoistaHienoja löytöja! Muistan tuon Vinkki-nuken (Winky), minulla on omani vielä tallessa. Samanlainen keltainen peittokin on vinttihuoneessa, aivan upea löytö.
VastaaPoistaNäitä silkkipeittoja ei niin vain enää mistään löydäkkään, ei ainakaan hyvä kuntoisia. Minusta ne ovat niin kauniita ja ihania torkkupeittoina.
PoistaHih ihana Sude. Lankaholisti on ihan ok olla, upeaa että tunnustat ;) ja onneksi kyseisestä holismista ei tarvitsekaan parantua. <3
VastaaPoistaKirppareilla aina kivaa ja nuo kärrithän ovat oiva menopeli. <3
Hyviä unia.
Poistin noita kommenttejasi, kun oli sama tullut kolmeen kertaan, ei tässä sen pahemmasta ole kyse =D
PoistaNuorempana kelpas kyllä viinakin, kun ravintolassa työskentelin, mutta nyt ei kelpaa enää kuin lanka. Yritän nykyään hieman hillitä itseäni alelankalaarien kohdalla ja jo monesti olen päässyt ohi ilman yhtään kerää =D
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJuu, mulla oli tuollainen nukke. Silloin kun olin pieni.. Ihana löytö.. Täälläkin tulee ihan lapsuus muistot mieleen =)))))
VastaaPoistaPaljon lankaa saat kun nuo purat. Onhan siinä työtä, mutta se kannattaa ;)
Kohta olen kaikki purkanut ja paljon sitä tulikin. Vielä vyyhteän (tuolin jalkojen ympäri), liotan ja kerin uudestaan, niin sitten pääsee jo neulomaan =) "Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä" =D
PoistaKeskeneräiset neuleet voi purkaa ja käyttää langat uudelleen. Mitähän voisi tehdä keskeneräisille ompeluksille? Mallit ovat jo lähes retroa, mutta ei ihan. Tiedä häntä sopisivatko edes päälle, jos ompelisi valmiiksi. Olisiko netissä joku keskeneräisten käsitöiden AA-kerho.
VastaaPoistaMukavia kirpparilöytöjä, kehon ja mielen lämpöä.
Siksi en tykkääkkään ompelusta, kun siinä on onnistuttava heti, muuten menee kangas pilalle. Neulomisessa saa sentään yrittää monta kertaa samalla langalla =)
PoistaKirpparikierrokset on vaan niin piristäviä, vaikkei mitään löytyiskään.
Ihana nukke, en ole moista ennen nähnytkään. Korvikset ja kaikki. Mahdoitko vain istuskella nätisti tuolla kärryn penkillä? Sillähän voisi "potkutella" pitkin käytäviä aika kovaakin vauhtia. Siinäpä sinulle purku-urakka, toivottavasti ei ole kamalan tiukkaa tekstiä, ettei lanka katkeile.
VastaaPoistaVannon ja vakuutan, etten hurjastellut , en ainakaan paljon.=) Oli niin kapeita käytäviä, ettei oikein mahtunut =)
PoistaOsuit naulan kantaan (vai puikon päähän). Lankaholisti lankakauppiaana on tosi turmiollinen yhdistelmä. Jostain ihkulangoista ei malttais millään luopua. Joskus pidän niitä pari päivää takahuoneessa piilossa ennenkuin näytän kellekään. Ja jos joskus sattuu olemaan hyvä myyntipäivä niin ei siitäkään mitään jää ku sit saa ostaa lisää lankaa!
VastaaPoistaVinkki : Laita ne ihanimmat langat niin korkealle, ettei kukaan yllä ottamaan niitä. Pari kerää kannattaa jättää kuitenkin tiskin alle itselle hiplattavaksi =)
VastaaPoistaMinäkin muistan tuon nuken, mutten sitä, oliko se meillä vai jollain kaverilla. Oleet tehnyt tosi hienoja löytöjä!
VastaaPoistaOllaan kai samaa sukupolvea =)
PoistaMinä osaan penkoa kirppareilla ne oikeat paikat =D
Pitää kysyä, että kelpuutatko puretun langan suoraan neulontaan? Minä olen purkanut äidin kutomia sukkia ym., Nyt hän ei enää kudo mitään eikä leikkaa matonkuteita. Henki vielä pihisee kuitenkin. Niin ne sukat olivat eripituisia ja kun purin niin kastelin langan, jotta se oikeni. On siinä työmaata ollut mutta kun ei voi mitenkään heittää hukkaan uusista langoista kudottuja sukkia.
VastaaPoistaVirkkaukseen käy kyllä semmoisenaankin, mutta yleensä vyyhteän ja liottelen huuhteluainevedessä. Sitten kerin uudestaan ja onhan siinä hommaa, mutta hyvää lankaa saa ja ilmasiin. Minä en raaski heittää mitään roskiin ennekuin olen miettinyt tarkkaan, voisko sitä vielä johonkin käyttää =D Kirppareilta saa välillä tosi halvalla käsin neulottuja juttuja, kunhan katsoo että ei ihan mahdottomasti ole solmuja nurjalla puolella.
VastaaPoistaOi, minullakin oli tuollainen nukke! Muistaakseni sillä oli ihan punaiset pusuhuulet. Tykkäsin siitä kovin. =)
VastaaPoista