Turkki 3. loman loppu

Turkissa oli lähtöpäivänämme Voiton-päivä ja suuria lippuja liehui joka paikassa. (Voiton päivänä muistellaan sotaveteraaneja ja juhlitaan Turkin itsenäisyyssodan ( 1919-1922) päättymistä.) Liputus ei siis ollut meidä lähtömme kunniaksi =)

Koska lentomme lähti vasta yöllä klo 2.30 ja huoneet piti luovutta jo puolilta päivin, niin päätimme ottaa vähän lokoisammin. Aamulla hyppäsimme pikku-bussiin ja suunnistimme kohti Caunuksen suisto-aluetta. Matkalla pysähdyimme tässä kauniissa levähdyspaikassa, jonka moni Marmariksen kävijä varmaan tunnistaakin.

Perillä Dalyanin pikkukaupungissa odotti jokivene jolla seilasimme n. 40 minuuttia ihaillen kauniita maisemia.

Matkalla näimme m.m. Lyykialaisten ikivanhoja kalliohautoja (ikää en nyt muista, mutta tosi vanhoja).

Päätepisteenä ihana Kilpikonnaranta, jossa viivyimme n. 4 tuntia. Tämä on maailman luonnonsuojelukohde, jossa pesii kahta eri lajia suuria merikilpikonnia. Suurimmat noin 200 kiloisia.

Koska nyt on kilpikonnien pesintä-aika, pesät oli merkitty rautakehikoilla.

Lähelle ei saanut mennä makoilemaan, mutta ohi sai toki kävellä mereen uimaan.

Rannalla on myös kilpikonnien sairaala, mutta koska sinne oli matkaa 5 km, niin enhän minä jaksanut lähteä kävelemään semmoista matkaa pehmeässä hiekassa.

Hyvin kului kuitenkin nelituntinen rannalla makoillessa, meressä aalloilla pomppien ja välillä rantakahvilassa välipalaa syöden.

Ranta on hyvin suojattu ja tarkasti vartioitu. Ranta suljetaan iltaisin ja joellakin on suljettava  portti jossa istuu vartija yötä-päivää.. Hyvä että ranta rauhoitetaan öiksi kilpikonnien pesintärauhan takia. 

Laivalla "tietenkin" oli valokuvaaja ja kuvan sai lunastaa paluumatkalla. Olihan se ostettava kun halvalla sai =) Ihan mukava matkamuisto.

Dalyaniin palasimme alku-illasta ja siellä odotti illallinen ja hotellihuone suihkuineen. Hyvin oli aikaa kierrellä vähän kaupungilla ja vaikka nukkua. Minähän kerkesin tehdä molempia :) Vasta puolilta-öin lähdimme Dalamanin kentälle.

Tämmöistä retkeä tarjoaa Aurinkomatkat ja voin kyllä suositella vaikka onkin aika kallis.

Tyttärelläni on kaksoiskansalaisuus ja jouduimme uusimaan hänen henkilöllisyyskorttinsa. Onkin tosi kätevä kortti. Samassa on henkilöllisyystodistus, sairausvakuutuskortti, pankkikortti, bussikortti ja mitä lie muuta. Tarkkaan otettiin sormenjälki joka sormesta. Nyt ei passaa rötöstellä Turkissa, heti jää kiinni ;D

Ahududu oli matkan ajan hoidossa hyvällä ystävälläni. Oli niin mukava kun melkein joka päivä oli messengerissä kuvaterveiset Ahulta.  Viihtyi siellä niin hyvin ettei varmaan olisi enää kotia halunnutkaan =)

Ulkokissa Maijan hoidosta oli sovittu naapurin kanssa. Tapansa mukaan Maija hävisi lähtöpäivänä ja yleensä on palannut samana päivänä kuin mekin. Vaan nytpä ei ole Maija palannut. Parin päivän päästä paluustamme oli joku kissa jäänyt auton alle lähistöllä, ruumista ei enää löytynyt. Epäilen pahasti että se oli Maija joka oli kotiin palaamassa. Toivoa paluusta en ole vielä kuitenkaan heittänyt.

Moni motkottaa siitä että kissojen annetaan juosta vapaana.  Maija oli kuitenkin navettakissojen sukua ja olen vakaasti sitä mieltä, että se oli onnellisempi vapaana juostessaan, kuin 10 vuotta sisälle vangittuna. Sitäkin kokeiltiin, mutta ei onnistunut. Ahududu on tyytynyt kohtaloonsa sisäkissana, vaikka mieluummin sekin varmaan juoksisi vapaana nurmikolla kärpästen perässä.

Sepä nyt siitä lomasta. Seuraava lomapostaus tulee varmaan vuoden päästä ;) Nyt takaisin normi-elämään ja neulomusten pariin.

Turkissa 2. Rantamuoti ja ostoksia

Kävin Turkin Marmariksessa ensimmäisen kerran vuonna 1978. Pieni idyllinen kalastajakylä on tänä aikana muuttunut melkoiseksi turistirysäksi. Onneksi paikka on kuitenkin enimmäkseen täynnä turkkilaisia turisteja niin kuin meidän hotellimmekin.

Onneksi kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut. 40 vuotta sitten ostin tämän käsin tehdyn nahkaisen  naamalaukun, josta olen tykännyt tosi paljon. Kauppa on vielä samassa paikassa ja nyt ostin tämän hillitymmän version. Hippi-ikä on jo takana päin, joten laukkukin saa olla hillitympi =) Ihana tämäkin minusta.

Ennen lähtöä olin päättänyt että lankaa en osta kun sitä on kotonakin aivan tarpeeksi. "Valitettavasti" löysin sen kaupungin kolmannenkin lankakaupan  ja eihän lankakaupoista pääse tyhjin käsin ulos. Pakatessa olikin sitten vaikeuksia kun puolet isosta laukusta täyttyi langoista.  Paljon muuta tavaraa joutuikin jättämään roskiin, kun eivät yksinkertaisesti mahtuneet enää mukaan.

                                       

Pussillinen poroja vetämässä joulupukinrekeä. Kuka tämmöisiä voisi jättää ostamatta, en minä ainakaan ;) Joulun alla ompelen ne kaikki juoksemaan piponi reunaan.

Aika kiva roskisteline kaupungilla. Tätä ideaa voisi hyödyntää täällä meilläkin, vanhat pyörät hyötykäyttöön.

Aivan lyömätön niksi matkustavaisille, hammaslankaa mukaan. Voi käyttää ompelussa, sitomisessa ja vaikka pyykkinaruna niin kuin minä käytin. Kesti hyvin raskaampaakin pyykkiä koko kahden viikon ajan.  Kuumuudessa meni niin paljon alusvaatteita että pakko oli välillä harrastaa nyrkkipyykkiä. Lämmintä oli koko reissun ajan yli 35 astetta ja parina päivänä 39, kyllä tarkeni =) Pyykkipojat ostin kuitenkin sieltä, mutta toin kotiin kun ovat niin hyviä. 

Sitten siihen rantamuotiin. Tämä turkkilaisrouva, joka asui hotellissamme, oli pukeutunut paikalliseen tapaan rannoille. Sekä meressä, että altaalla uidessaan vaatetus peitti kaiken ranteista nilkkoihin ja huivi tietenkin päässä. Eipähän pala ainakaan nahka auringossa.  Salaa kuvasin parvekkeelta. Ihan yleinen uima-asu turkkilaisilla naisilla nykyään ja huivin käyttö nuorilla naisilla on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina.

Nämä paikalliset rouvat olivat tulleet viettämään päivää rannalle. Kaikilla paksut takit, nilkkoihin asti pussihousut ja huivit tiukasti päässä. Lämpöä rannalla lähemmäs 40 astetta, ei varmasti palellut =)

Lähellä makoilevat turistit narubikineissään näyttivät melkeimpä rivoilta.

Sitten tämä välimuoto, suomalainen norsu =D =D =D.  Tyttö tuumas etten kehtaa laittaa tätä kuvaa, mutta kyllä kehtaan =)  Kyllä seitsenkymppinen mummo saa jo näyttää tältä.

Vielä on paljon kuvia ja juttua lomalta ja taidankin vielä tehdä yhden postauksen aiheesta. Sitten siirrytään normi-elämään ;)

Turkin lomalla 1.

Jo monen vuoden ajalta vakio hotellimme Turkin Marmariksessa. Kuva netistä. Oma uimaranta, sopiva sijainti ja varsinkin siivoojat huippu mukavia.

Nyt tulee niin paljon kuvia ja juttua, että täytyy jakaa useammalle kerralle ;)

Kissamummot tunnistetaan kyllä maailmallakin. Seuralaiseni aamupalalla. Omassa hotellissa ei syöty kuin aamupala, muutoin etsimme omat ruokapaikkamme.

Tytön isä on töissä kalliissa kalaravintolassa keittiössä. Muutaman kerran kävimme siellä vähän syömässä, mutta minua niin nolotti kun eivät koskaan huolineet maksua. Sanoivat vaan että otetaan isän palkasta.

Vähän välipalaa päivällä, kauniisti laitettu Mese-lautanen. Johan tätä syö ihan silmillään.

Keittiössä työskennellyt ystävällinen rouva joka maistatti ylimääräisiäkin. Aina niin iloisen näköisenä.

Iltaisin sivuutimme turistiravintolat ja söimme vaan siellä missä paikallisetkin. Tässä köfteä, eli lihapullia Haneda ravintolassa. Olen jo muutaman vuoden tuntenut paikan omistajan ja olempa melkein rakastunut häneen =) Niin kohtelias ja ujo ( ja komea) nuorimies, joka välillä henkilökohtaisesti tuli palvelemaan meitä vaikka ei osannutkaan puhua kuin turkkia. Jos olisin 40-vuotta nuorempi yrittäisin saada hänestä ukon itselleni ;D Lähtiessä hän aina tuli kättelemään meidät.

Saman ravintolan Adanakebab, kaupungin parasta. Ihanan tulista ja hyvää. Kahden hengen illallinen lisukkeineen ja juomarahoinen yhteensä noin 10 €, ei paha :)

                                              

 Jälkiruoaksi pyytämättä aina lasi hyvää turkkilaista teetä

Toki me välillä juotiin turkkilaista kahviakin, orta sekerli, eli sopivasti makeutettuna.

Toinen suosikkipaikkamme basaari-alueella , Yakar bufe. Ei koskaan muita turisteja, halpaa ja hyvää. Oikein kohtelias ja fiksu tarjoilijapoika joka ei väkisten ollut kiskomassa sisään, semmoisesta minä tykkään. Yhtenä iltana paikalla oli myös kolme kaunista itämaista ilotyttöä, jotka lauloivat ja möykkäsivät suurella äänellä,  eivätkä suostuneet poistumaan pyynnöistä huolimatta. Henkilökunta oli niin pahoillaan tästä "häiriöstä", että saimme alennusta jo muutenkin halpaan ruokaan. Meitä kyllä vaan nauratti ja oli hauska seurata tyttöjen touhua.

Kebabin kanssa tietenkin ayrania ( paikallista kefiiriä) suoraan suuuresta sammiosta, eikä tullut vatsavaivoja :)

Täältä löytyy myös kaupungin paras Iskender kebab, herkullista. Suomessa en syö ollenkaan Iskenderiä, se pakasteesta otettu lihamössö ei ole ollenkaan sama asia.

Ikotytöt pistelivät näitä joka pöydässä olevia nappuloita kuin karamelleja ja ajattelin että ne ovat manteleita tai valkosipuleita ja otin myös suuhuni. Toista kertaa en tee samaa virhettä. =) Vaikka olen tottunut syömään erittäinkin tulista ruokaa niin näin tulisia pepperoneja en koskaan. Kieli paloi, silmät vuotivat vettä ja lopulta minun oli sylkäistävä se maahan. Oppii sitä näköjään vanhanakin vielä  jotain uutta =)

Hyvää ruokaa odotellessa pistää jo hymyilemään. Tässä odotellaan lahmacuneja , tavallista pizzaa syödään vasta Suomessa.

                                      

Entäs sitten se herkkupuoli. Niissä  kyllä riittää valikoimaa. Minä lihoin kahdessa viikossa 1,5 kg ja tytär 5 kg vaikka kävelimme kilometritolkulla joka päivä uimisen lisäksi.

Tyttärellä oli syntymäpäivä matkan aikana ja olin jo kotona luvannut että sitten syödään leppäkerttukakku. Oikein herkullinen ja juuri sopivan kokoinen täytekakku kahdelle.

Tulihan näitä syötyä....

......ja lisää.....

...ja lisää.

Lopulta ei jaksanut enää ottaa niin paljon kerralla. Herkku-annokset pienenivät huomattavasti ;)

Tytär oli jo kotona suunnitellut saavansa sinistä jäätelöä.

Kyllä se on oikeasti sinistä, kuva ei valehtele.

Seuraavalla kerralla kerron uimarantamuodista ja vähän muustakin

Loppukesän satoa

Aamut ovat jo niin syksyisiä että villasukkia kehtaa jo esitellä :) Ihan vaan 7-veikasta ja pitsineule mitä lienee reikää ja yhteenkavennusta. Harmi kun tätä farkun sinistä lankaa ei enää löydy sillä minusta se on niin kaunista. Nämä ovat yksi minun Kyjy-töistäni.

Niin on ollut kuivaa ettei mikään menesty. Ahkera veden kantaminenkaan ei ole auttanut. Talonmies on varmaan tyytyväinen kun nurmikko on ihan palanut eikä ole tarvinnut käydä sitä leikkaamassa. Vaan ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Eipä ole näkynyt lehtokotiloitakaan, eivät pärjää noin kuivssa maassa.

Jäi sitten tomaatitkin tänä kesänä saamatta vaikka hyvissä ajoin sisällä ensin esikasvatin taimia. Muutama hullu kukka, mutta mitäs niistäkään iloa kun ei ole pölyttäjiä. No, ensi kesänä uusi yritys. Mansikat paleltuivat talvella ja ainoasta jäljelle jääneestä sain kokonaista kaksi mansikkaa, joista niistäkin piti tapella muurahaisten kanssa. Seinällä olevan kipsitaulun olen joskus kirpparilta löytänyt eurolla. Hyvin on kestänyt kesän helteet ja talven pakkaset.

Ainoa joka on menestynyt on kirpparilta ilmaiseksi saamani Lapinorvokin taimenraasku. Se tykästyikin minuun ja on kasvanut niin komeaksi. Toivottavasti saan sen säilymään talven yli.

Kesä alkaa olla lopuillaan, mutta minulla se vasta alkaa viikon päästä. Siitä sitten enemmän toisella kertaa. ;) 

Pipsa-possu

Koitan seurata mitkä pehmot ovat milloinkin lasten suosiossa ja tänä kesänä näyttää olevan merenneito ja yksisarvinen muodissa. Myöskin Pipsa-possu näkyy olevan ajankohtainen, joten sehän oli tehtävä. Ilmainen ohje löytyy Amigurumi today sivulta. Samalla opin jonkin verran englannin virkkaussanastoa josta voi olla vielä joskus hyötyä.

Yllättävän paljon puuvillalankaa meni tähän hahmoon, 127gr. Pelkkään päähän meni yksi kerä ja jouduin tekemään jalat ja kädet hieman erivärisellä langalla, haitanneeko tuo. Mukava tehdä välillä uusiakin hahmoja. 

Täytyy seurata taas lastenohjelmia telkkarista että näkee mikä seuraavaksi nousee suosikiksi. Niitä sitten virkkailemaan syksynmittaan joulumyyjäisiä varten ;)

Kukkia maustehyllystä

Ostin kaupan maustehyllystä unikon siemeniä purkillisen ja heittelin osan harsokukkien siementen kanssa porraspieleen. Kukkiahan siitä nousi. Aika hailakoita unikoita, mutta nytpä on tämäkin kokeiltu. Ensi kesäksi laitankin kukkapenkin kuntoon ja istutan punaisia unikoita harsokukkien seuraksi. (Jos muistan ) =)

Yksi suosikkikukistani, Lumihiutale. Kaupan poistomyynnistä sain halvalla melkein kuolleen raaskun, mutta kanankakalla ja kastelulla siitäkin on kasvanut näin hieno. Niin helppohoitoinen , että menestyy minullakin. Nyt saakin selkä vääränä olla kantamassa vettä kasveille, sillä meilläpäin ei ainakaan ole satanut aikoihin. Ensi viikoksi on luvattu viileämpää, joten koitetaan nyt nauttia näistä helteistä.

Kesä täälläkin

Minä se vaan tuhertelen edelleen näitä pehmojani. Mallia voisi tietenkin muuttaa, mutta kun juuri nämä tuntuu menevän parhaiten kaupaksi. Aloitettuna on myös pari isompaa työtä jotka toivon saavani valmiiksi jouluun mennessä ;)

Pääsin kuin pääsinkin käymään pojan mökillä syömässä pojan savustamaa lohta, oli muuten hyvää. Jotkut ne viitsii kattaa kauniisti mökki-oloissakin. Minä kun katan niin se on maitopurkki pöytään, leipäpussi viereen ja jokainen hakekoon ruokansa suoraan hellalta. Siitä  huomaa kyllä että inhoan ruoanlaittoa =)

                                       

Kissat kasvaa niin vauhdilla. Vuosi sitten Ahududu oli näin pieni.

Nyt niin iso että hädintuskin mahtuu istumaan samalle paikalle. Nukkumiseen se on jo liian pieni alusta.

On kyllä niin pahankurinen katti ettei moista ole minulla ennen ollut.  Uusin leikki on aukaista kaapinovi ja käydä sieltä varastamassa kaurakeksejä, jotka näyttää olevan suurta herkkua.  On hän kumminkin niin ihana etten enää luopuisi.

Pojan mökki

Kun näin miniän ottamat kuvat pojan mökiltä, niin ymmärrän ihan hyvin miksi poika viitsii ajella joka viikonloppu 350 km mökilleen. Jos ei tuolla sielu lepää niin ei sitten missään.

Itse mökki on vaarinsa sodan jälkeen korpeen rakentama pienenpieni talo. Siellä piisaa puuhasteltavaa käsistään kätevälle pojalleni vastapainoksi stressaavalle työlleen Helsingissä.

 Pihalla on poikani rakentama grillikatos jossa on auringonottoterassi katolla. Maton alla pieni maakellari (jossa kaljat säilyy viileinä ;) ) Näkee kyllä että perheen naisväki harrastaa ratsastusta, sillä hevosenkengistä ei ole pulaa. Vanhempi tytär olikin juuri edustamassa Suomea Tanskassa Pohjoismaisissa kouluratsastuskilpailuissa.

Selvästi on pojassa viljelijän vikaakin, sillä näin komeasti kasvaa yrttitarhassa. Ei sieltä salaattitarpeet heti lopu. Näyttää hevosenkakka kasvattavan kunnon satoa.

Ja tässä itse poikani mökkitamineissaan. Hankkijan lippis on ehdoton mökkipäähine. Sen alla muhii jatkuvasti uusia ideoita. 

Kerran kesässä hakevat mummonkin käymään. Saishan tuolla käydä useamminkin, mutta kun ei itsellä ole autoa eikä ajokorttia eikä linja-autot kulje tuonne korpeen. Yöksi en voi jäädä koska en viitsi jättää kissojani yksin kotia tappelemaan. 

Mökkireissua odotellessa.........hyvää kesää kaikille.