Kiittelyn paikka

Minulla on ollut niin harvinaisen onnekas alkuviikko ja nyt on aika kiitellä.

Maanantaina posti toi paketin Kotipuron Riitalta.
 Onnistuin eräänä yönä kommentoimaan ensimmäisenä ja sain tämän suloisen kännykkäpussin.  Minä kyllä keksin sinne parempaa kuin vanhan rohjon kännykkäni. Näin romanttisessa pussissa säilytetään aina matkassa kulkevia virkkuukoukkua, pieniä saksia ja hakaneuloja. Siellä lankojen joukossa  tämä säilyy siistimpänä kuin jossain kassin pohjalla kaiken purun seassa :)

Kiitokset Riitalle ♥

Hienolla naisellla ei kuulemma koskaan ole hakaneuloja, kun hän ei tarvitse niitä. Minä en olekkaan hieno nainen, vaan minulla on niitä aina laukussa mukana, kaiken varalta =)

Tiistaina postissa tuli kaunis sydän Maamilta.

Maami arpoi peräti 16 sydäntä ja minä olin yksi voittajista. Ilmoitin hänelle heti, että aion antaa sen tyttärelleni muistoksi äidistä ja teksti on juuri sopiva siihen tarkoitukseen. Tytär tykkäsi tästä kovasti.

Kiitos Maami ♥

No entäs tämä, jonka sain keskiviikkona.  Olin 1001. kävijä Martan blogissa ja sain siitä hyvästä näin runsaan paketin. Kaikille meille oli herkkuja, osa on jo pistelty poskeen. Kiva punainen pannunalunen, tuommoista en ole itse vielä kokeillutkaan tehdä, se on ihana. Lankakin on minulle ihan uusi tuttavuus. Niin suloisen pehmoista, että siitä jo neuvoteltiin tyttären kanssa kumpi saa käyttää sitä. Minun lanka, en anna  =)

Tänä keväänä olenkin ihastunut juuri vaalean punaiseen ja vaalean lilaan.

Kiitos Martta oikein paljon ♥ 

Sairaalassa käyntikin sujui oikein onnekkaasti. Kaupungilla kävellessä täytyikin sanoa tytölle, että kyllä on mukava kävellä kun on terveen paperit :) Juhlittiin sitä vielä syömällä ihanat juustokakun palaset.
Samalla käytiin tuhlaamassa minun 10€:n lahjakortti Anttilaan ja löytyikin halpoja Peppi-lankoja.
Tytär niistä jo virkkasi itselleen pari pientä suloista pelihahmoa.  Hän kun on kouluttautumassa peli-alalle, niin tämmöiset kiinnostaa.Onneksi on perinyt äidiltä myös tuon käsityö-innostuksen.

Tämmöistä onnenpotkintaa alkuviikko. Eiköhän tuo mene loppuviikkokin tällä samalla mielihyvällä ♥

Paras paikka ;D

Kyllä Eetukin tietää mikä se on maailman paras paikka.  Sehän on oman äidin peti. Ihana on nuuhkutella äidin pään tuoksuja tyynyltä.
Tämä se on niin vikkelä poika valloittamaan minun sänkyni. Taas meni petivaatteet vaihtoon, sillä vanhasta pojasta valuu kaikenlaisia eritteitä, joitten päällä en kyllä viitsi enää nukkua :)

Viikolla sain yllätyspaketin Tintiltä. Niin on somat patalaput, etten tiedä milloin raaskin käyttää. Iloiset värit piristivät mukavasti muuten niin harmaata päivää. Täytyy joskus katsoa oikein mallia tästä tekniikasta, ovat niin tiiviit ja hyvät ettei varmasti näpit pala. Kiitos Tintti tästä piristyspaketista :)

Tytärkin tulee tänä iltana hiihtolomalleen luokseni. Mukavaa kun on juttuseuraa kotona.  Lupasi lähteä seurakseni tiistaina sairaalaankin, jossa on taas kontrollikäynti. Tosi hyvä, jos sattuu saamaan huonoja uutisia, niin ei tarvitse yksikseen siellä itkeskellä, niinkuin viime kerralla. Aika luottavaisin mielin olen kuitenkin, tuskin minulla enää on syöpää.
........
Minä en luota enää noihin laskureihin. Ei minulla voi olla noin paljon kävijöitä. Taitaa raksutella ihan omia aikojaan ;D

Voittajan olo

No , kuva ei liity mitenkään aiheeseen ;)

Tänään kun kävelin ulos hammaslääkäristä, tunsin itseni voittajaksi. Teki mieli ihan laulaa ja nauraa. Yksi hampaanpoisto ja yksi suuren reiän paikkaus, EIKÄ SE SATTUNUT, EIKÄ SE PELOTTANUT. Mitenkä se oli mahdollista tämmöiselle hammaslääkäri-kammoiselle. Olin aivan innoissani, olin voittanut pelkoni sillä erää.

Eihän se tietenkään ihan ilman kepulikonsteja onnistunut, hihi. Viime käynnillä hammaslääkäri huomasi miten mahdoton potilas olen ja määräsi minulle Diapammia. Olipa siinä tujua ainetta. Yhden otin ja sitten olinkin ihan pökkyrässä. Kun kylällä laahustin polvet notkuen typerä virne naamalla, niin useampikin varmaan katsoi, että ompa mummeli ottanut kunnon päiväkännit, hihi. Vaan minulla oli niin peloton olo hammaslääkärintuolissa, että ihan varmasti otan pillerin seuraavallakin käynnillä. Mitäs sitä turhaan ahdistumaan, kun apua on tarjolla.

Sukulaisille ja tuttaville tiedoksi : En minä aio ruveta huumausaineriippuvaiseksi, ei tarvitse huolestua. Otan vain hammaslääkäriin mennessä, en muulloin ;D ;D ;D

Nyt illalla onkin sitten poskea jomottanut senkin edestä, mutta sen saa onneksi kärsiä omassa sängyssä :)

Näitähän piisaa ;)

Taas on kertynyt tilauksia niin että heikompaa jo hirvittäis. Minähän olen vain oikein tyytyväinen. En tunne ollenkaan olevani työtön kun päivät pitkät virkkailen näitä. Mieli pysyy virkeänä ja rahapussikin kiittää ;)
Isommille pojille tein mustahousuisia poika-apinoita, sillä ei pojat taida välittää noista hempeistä väreistä.

Pikkutyttöjen ehdoton suosikki on sitten ollut vaaleanpunainen mekko :) Niinhän sen piti omallakin tyttärellä olla aikanaan kaikki vaaleanpunaista. Se muoti ei taida muuttua koskaan :)
Näissä merkeissä jatkuu edelleen, vuorotellen apinoita ja Peppejä.

Aurinko näyttää paistaneen kaikkialla, vaan ei meillä. Aina vaan pilvistä ja harmaata. Kevätväsymys alkaa jo vaivata niin katteja kuin minuakin. Onneksi flunssalta ollaan sentään säästytty.
Huomenna oliskin sitten taas hammaslääkäri. Ei onneksi enää pelota niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla :)

Kirppis-shoppailua

Pitkästä aikaa pääsin käymään oikein kaupungin suurella kirpparilla. Hintataso oli näköjään noussut puolessa vuodessa melkoisesti, mutta minun haukansilmäni löysi kyllä ne halvat pöydät.
Alla oleva suuri PUHDAS matto 5€ kierrätyksestä, ihana vanha seinälamppu 2€ ja kaikki loput 0,50€/kpl.

Mattoja meillä kuluukin, sillä koira oksentelee tietenkin suurimman maton päälle. Olenkin alkanut ostelemaan halpoja mattoja kierrätyskeskuksesta. Likaannuttuaan parhaat laitetaan talteen odottamaan kesäistä  pesua ja huonoimmat heitetään suoraan roskiin.Tulee paljon halvemmaksi, kuin kiikuttaa paria vuorotellen pesulaan :)

Levyjä kuuntelin jo eilen ja  ihania nuoruusmuistoja Sisiliasta nousi mieleen italialaisten rakkauslaulujen myötä, oih ja voih :) Päällimmäinen tyyny on tosi vanha, kuvio on kudottu kankaaseen, oikein kunnon mummolatyyliä :). Kengätkin on niin mukavasti valmiiksi pehmeiksi muokkautuneet ja nekin sen 50senttiä, löytö minulle.

Tietenkin piti saada vähän ylellisyyttäkin. Kirjat oli pakko saada vaikka maksoivatkin 5€/kpl, mutta ne olivat tosi halpoja oikeeseen hintaan verrattuna. Pieni itämainen kuparipatsas oli vaan niin ihana, että kyllä siihen raaski euron uhrata.

Matosta tuli heti niin suosittu, että kaikki karvaiset elikkoni tulivat nuuskimaan ja maikoilemaan sen päälle samantien. Laitampa sen kumminkin vielä kaappiin odottamaan pääsiäistä. Mukava saada silloinkin puhdas matto lattialle.

On se vaan ihanaa, että nykyään on noita kirppiksiä. Köyhälläkin on vara välillä lähteä "shoppailemaan" .
"Shoppailu" kuuluu jokaisen naisen perusoikeuksiin =)

Apinakuu

Hyvää Ystävänpäivää ! Olkoon vuoden jokainen päivä ystävän päivä !

Telkkarissa sanottiin, että helmikuu on apinakuu. Minulla se on ollut kyllä apinavuosi meneillään.

Ja samoissa merkeissä jatkuu edelleenkin.  Näitä tulee aina vaan lisää ja lisää. Kovin ovat sikiäväistä porukkaa.

Mutta sitä tehdään, mitä tilataan :) Tekis kyllä mieli välillä neuloa villasukkaakin ja omat mörkö-villahousut ovat vielä ihan aloittamatta.
......
Unto on kotiutunut hyvin ja lähettää Ystävänpäivä-terveisiä kaikille ihailijoilleen :)
Aloin jo tekemään Untolle juttukaveriakin, Alpoa, mutta siitä sitten myöhemmin :)

Viherpeukalo

Vuosi sitten ostin kirpparilta tosi ison ja hyvän näköisen rahapuun. Kesän se viihtyi oikein hyvin pihalla.  Nyt se ei näköjään enää tykkää minusta. Ei tätä enää saa pelastettua. Tahtoo nuo muutkin kukat olemaan minulla vähän tämmöisiä.

Eikä ole naapurikaan enää pyytänyt minua kukkienkastelijaksi, kun onnistuin parissa viikossa tappamaan hänen hienon kukkivan orkideansa.

On kai minullakin viherpeukalo, se vaan on vähän juuresta mätä  :)

Kyllähän meillä tykätään :)

Mayo haastoi minut kertomaan 8 tykkäämistä. Kyllä meillä tykkäämisiä piisais vaikka enemmänkin:)

1. Minä tykkään kun ei koskaan tarvitse tulla tyhjään kotiin. Osa odottaa sisällä ja osa ikkunalaudalla oven pielessä.

2. Mummo on meidän perheen pomo ja se tykkää komennella meitä kaikkia. Kissat ja Eetun se pitää kurissa ja järjestyksessä. Minutkin se saa tottelemaan vaatimuksiaan tuijottamalla maagisesti herkeämättä. Ei sitä kauan kestä katsella , vaan on pakko totella.

3. Meillä ei tarvitse edes vessassa olla yksin, sillä se on tykätyin nukkumapaikka. Siellä saa nukkua rauhassa toisilta pää vasten kuumaa patteria. Koskaan ei tämä kori ole tyhjänä, niin tykätty paikka se on.

4. Mausu, yksinäinen haaveilija. Mausu tykkää omassa rauhassaan olemisesta. Kaiki naapuritkaan eivät tiedä, että minulla on tämmöinenkin ollut jo 7 vuotta. Mausu ei jää koskaan pihaan muiden kissojen tavoin, vaan pinkaisee suoraan läheiseen metsään, jossa saattaa viipyä useammankin päivän. Sisälläkin se mieluummin oleilee yksin unelmoimassa. Minun ihana Mausuni.

5. Läski-Berniina, tykkää vain syödä ja nukkua. Jo vuoden verran on naapurin mummot odotelleet pentujen syntymistä, niin paljon sen maha pömpöttää. Mitä pentuja, leikattu katti :)

6. Kaikki kissat meillä tykkää käydä lenkillä Eetun kanssa. Niin tuttu näky se jo on, että jos ei yhtään kisua ole mukana, niin aina joku tulee kysymään, että missäs kisut on.

7. Armas tykkää minusta ja vain minusta. Kaikkia muita ihmisiä se menee piiloon. Minä kun sängystä huudan, että Armas tuu nukkumaan, niin heti poika ponkaisee tyynyn viereen makoilemaan. Tämä häkki on Armaksen lempipaikka, turvassa "pahalta maailmalta".

8. Eetu tykkää kaikesta ja kaikista, ( paitsi humalaisista). Kissojen ajanvietettä on pestä Eetu tassuja ja naamaa. Eetu rakastaa kaikkia meidän kissoja, varsinkin Mausua.

Vielä yksi ylimääräinen.

Minä tykkään kovasti tästä arvontavoitosta, jonka sain Eilalta. Minulla kyllä piisaa komeroissa noita romppeita, joita olisi hyvä uusia käyttötavaraksi.

Mukana oli myös aivan ihastuttava kirjanmerkki. Mallailin sitä jo rintakoruksi, sillä eihän tuota raaski piilottaa johonkin kirjanväliin. Kiitos paljon Eilalle Korustamoon.

........

En nyt nimellisesti jatka tätä kellekkään, mutta olisi ihan kiva lukea muittenkin tykkäämisistä. Myönteisistä asioista on aina mukava lukea :)

Oi mikä helpotus

Minä olen täällä melkein itkua vääntänyt. Tästä rakkaasta vanhasta ystävästä, läppäristä, meni taas nettiyhteys pois.  Vastahan se pari kuukautta sitten korjattiin. Eipä olisi ollut nyt varaa maksaa taas 200 euroa korjauksesta.
Soitinkin puolitutulle kylän miehelle, jonka tiesin taitavaksi näissä asioissa. Eilen haki koneen ja illalla tuli jo viesti, että netti toimii taas. Eikä suostunut edes ottamaan mitään maksua. Lupasi vielä että saan soittaa toistekkin. :)♥
Kyllä nyt on niin helpottunut olo. Se siitä on hyötyä, kun asuu pienellä kylällä, että tietää kuka osaa mitäkin ja naapuri-apu pelaa :)

Ihanaa, taas pääsen lukemaan blogeja ja puuhailemaan omia juttujani ♥

Unto ♥

Kahdesta avioliitosta selvinneenä en ole enää miestä itselleni huolinut. Vaan kun tekee itse, niin saa semmoisen kuin haluaa ja nyt minulla on tämä Unto.

Siinä on kunnon mies. Ei ryyppää eikä räyhää. Ei karkaa lauantai-iltaisin kapakkaan.  Ei ronklaa ruoasta eikä levittele likaisia vaatteita joka paikkaan. 

Siinä se vaan kököttää kiltisti seinällä ja kutoo vauvanpaitaa. Pahemmin ei vastaan sano mistään, kuuntelee vaan kiltisti minun höpinöitäni.

Juttelin hänelle koko ajan  jo maalatessani. Toiset oli nauraneet seläntakana, että kuunnelkaa, nyt niillä on jo ensimmäinen avioriita. No mutta, Unto ei riitele =)

Aika hidasta näyttää R-paketin kulkeminen  olevan. Kahdeksan päivää sain omaani odotella, vaikka aika läheltä oli lähetetty. Berniina ilmeisesti haluais, että se lähetettäis johonkin uuteen kotiin. Vois tulla nälkä matkalla, jos noin hitaasti posti kulkee :)

Tunnustuksia

Minä olen tosi laiska kirjaamaan ylös näitä tunnustuksia, vaikka niitä onkin mukava saada. 

Poikkeus vahvistaa säännön, joten nämä tallennetaan nyt.

Tämän kauniin sydämen sain Käsityöihmisen tekeleet blogista, kiitos ArmiL

   

Toinen tuli vähän aikaa sitten Violettia ja villalankaa blogista . Kiitos sinullekin.

Tähän liittyi, että pitäisi kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Koska olen tässä vuosien varrella jo niin monesti kirjoittanut tykkäämisistäni, laitankin nyt kahdekasan asiaa , joista en tykkää :)

1. Urheilu

   - se vaan ei sovi minun vartalolleni

2. Urheilu-ohjelmat telkkarissa

  - siis lauma isoja miehiä tappelee yhdestä pienestä pallosta ja toiset hölmöt vielä sivummalla kannustaa näitä           tappelijoita. Ei käy minun järkeen. Annettais jokaiselle oma pallo, niin ei tarvitsis tapella.

3. Ruoan laitto

  - tylsää, syöminen sen sijaan on oikein mukavaa.

4. Kesäkeitto

  - vihannekset, jees, maito okei,  mutta miksi laittaa ne vihannekset lillumaan kuumaan maitoon, yöks, ei maistu.

5. Tiukat vaatteet

  - niitä kyllä löytyis minun kaapeistani, niitä "kutistuneita". Mieluummin leveitä löyhkänöitä kuminauhavyötäröllä, ne venyy ja paukkuu kilojen mukaan.

6. Susikoirat

  - kyllä minä koirista tykkään, mutta susikoiria pelkään.

7. Aikaiset aamuherätykset

  - illan virkku on aamun torkku. 

8. Jatkaa näitä haasteita eteenpäin.

  -toiset näistä tykkää, toiset ei. Kun en tiedä kumpaan porukkaan kukin kuuluu, niin enpä arvaa laittaa kellekkään. ( Vai olenko vaan liian laiska, aika hyvä selityksen yritys kumminkin, vai mitä :) )

Selvisimpäs haasteesta, sen kunniaksi ....Happy Dance

 

   

   

Ruokajonossa

Kun on suuri perhe, niin ruokailuunkin joutuu jonottamaan. Näin nätisti se käy meillä.

Välillä joku kumminkin viipyy liian kauan kupilla ja siitä on syytä huomauttaa.

Maija ja mummonsa, kuin kaksi marjaa.

Mopsi-apinoita

Eräs mopsin omistaja halusi koiransa väreihin sopivia apinoita ja teenhän minä :) Toivottavasti nämä nyt on tarpeeksi mopsin näköisiä.
Tekisin enemmänkin tämän värisiä, mutta lankaa ei näköjään enää saa. Viimeksi kun tilasin Tapion kaupasta samalla numerolla, niin tulikin huomattavasti punaisempaa. Joissain muissakin  numeroissa olen huomannut että väri muuttuu, ei voi mitään.

Tänään tulikin kunnon virkkauspäivä. Potkuri pysyy parkissa, sillä ulkona oleva  -28 pakkanen ei juuri houkuta kylille lähtöön. Onneksi tuli jo viikolla ostettua sen verran paljon ruokaa, ettei täällä heti nälkään kuolla vaikka pakkanen jatkuisikin.
Onneksi on lämmin kämppä ja sisävessa. Huhuh, miltähän se tuntuis jos taas pitäis kömpiä pihanperälle asioille, niinkuin silloin lapsena :) 

Löysäilyn lopetus

Joulun aikaan piti vähän löysäillä ja harrastaa muutakin kuin virkkausta.
 Ihan omaksi ilokseni maalailin ilman pienintäkään onnistumisen painetta. Tämmöinen kissatäti siitä sitten syntyi. Oli mukava levitellä ja sutia kaikkia iloisia värejä. Naamaa pitää vielä korjailla, mutta muuten valmis. Aika näyttää meneekö se seinälle vai komeron nurkkaan muitten seuraksi :)

Eihän sitä osaa tyhjin käsinkään istuskella ja kudoinkin neitokaisille parit sukat. Tavis-sukkien kutominen on niin rentouttavaa, ainakin minusta.
Vaaleanpunaiset on Nallesta ja raidalliset jämälankakerästä. Nämä olikin mukavaa kudottavaa, tosi koukuttavaa kun aina täytyi tehdä vielä pikkuisen matkaa, että näkee mikä väri tulee seuraavaksi :) Ainut ikävä puoli pääteltävien lankojen suuri määrä. Näitä tulee varmasti tehtyä lisääkin.

Lomat on loppu virkkaajankin kohdalta ja taas syntyy apinoita. Hävettää vaan, kun on kertynyt niin paljon rästissä olevia tilauksia. Kyllä minä yritän nyt taas ahkeroida näitten kanssa. Mahdottoman hyvähän se kyllä on , että on tilauksia. Riittää mielekästä tekemistä ja samalla vähän tulee leivänkin levennystä :)
Maija siinä tarkistaa että kaikki langanpäät on tulleet pääteltyä :)

Lisää kissoista

Armas

Mukava kun niin moni laittoi pitkän kommentin Armaksen pissa-ongelmasta.

Vuosikymmenien kokemuksella ja monien, monien kissojen omistajana minulle on kertynyt aika paljon tuota tieto-taitoa kissoista ja olen kyllä sitä mieltä, että kyllä kissat osaavat näyttää mieltään :) Enkä usko että Armaksella on mitään varsinaista vaivaa, vaan pelkkää mielenosoitusta.

Siitä kertoo jo se, että Armaksen pisu-kohtaukset osuu aina määrättyyn aikaan. Aina kun tytär on kotona käymässä, tai meillä on joku muu poikennut kylässä, Armas käy lorottamassa väärään paikkaan. Samoin aina se tapahtuu tyttären huoneeseen. Ainut poikkeus oli se minun aamutossuni, mutta silloin oli tytön huoneen ovi tiukasti kiinni.

Smirre-mummo talon halutuimmassa nukkumapaikassa, vessan patterin kupeessa :)

Kyllähän kissoilla monesti on vaivoja, jotka aiheuttavat pisu-ongelmia. Joskus voi auttaa jo pelkkä hiekan laadun vaihtaminen. Meillä ainakin on huomattu erään kalliin hienon hiekan aiheuttavan kutinaa ja kirvelyä tassuihin ja pyllyyn.

Nyt tytär on ollut jo muutaman päivän pois ja Armas tekee niin nätisti kaikki tarpeensa hiekkalaatikkoon :)

Kaipa se vaan on niin leimautunut minuun, ettei hyväksy muita ihmisiä tänne ollenkaan. Hyvä kissahan se muuten on ja niin kiiltävä turkkinen ja terveen oloinen.

Mausu, porukan kiltein, mummon vanhin tytär

 Kissojen luonteissa on niin valtavasti eroja, niinkuin meillä ihmisilläkin. Ei tämä Mausukaan tykkää muista ihmistä, mutta Mausu lähtee mieluummin ulos, kuin näyttää muuten mieltään.

Mausu on niin siisti, ettei juuri koskaan tee edes hiekkalaatikkoon, vaan juoksee läheiseen metsikköön asioilleen. Jos kukaan ei ole päästämässä pihalle, niin Mausu aukaisee wc:n oven ja käy lavuaariin pisumassa :) Siitä se onkin helppo siivota, sen kun laskee vettä päälle. 

Berniina (Pernu) , mummon toinen tytär, Maijan äiti

Jotkut kissat ovat myös ällistyttävän älykkäitä ja ajantaju aivan uskomaton.

Minulla oli aikanaan 23v. ja 22v. eläneet äiti ja poika, Killi ja Mamma. 

Siihen aikaan olin vielä vuorotyössä ravintolassa ja useimmiten palasin kotiin yöllä klo2-3 kieppeissä. Melkein aina kissat olivat puolen kilometrin päässä penkillä istuen minua vastassa. Lähellä asuneet olivat seuranneet, että ne ilmestyivät siihen aina vähän ennen minun tuloani. Minun tullessani ne naukaisivat tervehdyksen ja lähtivät mukanani kotiin.

Muina öinä ne eivät kuulemma siellä odotelleet, vain silloin kun tiesivät minun olevan tulossa.

Maija, se jo hengettömänä syntynyt , jonka sain virvotettua takaisin elämään. Jäi muita pienemmäksi kooltaan, mutta niin suloinen näöltään ja käytökseltään.

Loppuun vielä hassu tarina, joka tapahtui vuosia sitten :)

Eräänä pakkasyönä ravintolan keittiöön ilmestyi yhtäkkiä iso kissa. Minä tietenkin olin sen heti tunnistavanani parin kilometrin päässä asuvaksi kadonneeksi ilmoitetuksi. Eipä muuta kun soitin kissan kotia. Siellä emäntä oli onnellisena." On se meidän kissa. Laittakaa se taksilla tulemaan kotia".

No, taksi pihaan ja kissa takapenkille istumaan.

Hetken päästä tuli puhelinsoitto :" Ei se ole meidän kissa. Meidän kissa tuli juuri kotia. Laitan sen toisen tulemaan takaisin".

Kun taksi kurvasi takaisin ravintolan pihaan, nauratti tuttua taksikuskiakin jo niin kovasti, ettei suostunut ottamaan edes maksua "kissa-keikastaan". Sanoi vaan että eipä taida kyytiläisellä olla rahat mukana. Väittäisimpä että siinä vaiheessa kattikin virnisteli viiksiinsä :)

Tämäkin kissa oli mennyt samana yönä vielä omaan kotiinsa, mutta eipä ollut kertonut reissustaan halaistua sanaa :)

Samalla tuli tässä taas kerran esiteltyä tämä koko tämän hetkinen kissapesueeni.

Olis oikein mukava jos taas kirjoittelisitte kommentteja ja kertoisitte omia mielipiteitänne ♥

Kohta alkaa piisata

Minä en ymmärrä mikä tuota kattia riivaa.
Kaikki muut neljä kissaani ovat niin kilttejä ja hyvä tapaisia, mutta Armas keksii koko ajan uusia tuhmuuksia. Nyt kun kaikki kaappien ovet on teljetty niin, ettei Armas pääse niihin, niin tytön huoneesta on pissattu kaikki matot. Nyt ei sitten ole mattojakaan enää lattialla.  Meillä on sentään pienessä asunnossa kaksi hiekkalaatikkoa, jotka siivoan joka päivä. Ei pitäisi olla vika siinäkään.
Eilen kun nousin päiväunilta ja laitoin aamutossut jalkaan, niin eiköhän toinen tossu ollut litimärkä kissanpissasta. Arrrrgggghhh, alkaa kohta piisata. Armas oli ainut joka oli sisällä, ei siis epäilystäkään syyllisestä.

Tänä jouluna jouduin ostamaan uuden tekokuusen. Oikeaahan meillä ei voi pitää, kun kissat kiipeilee siihen heti ja syövät oksia (niinkuin ei ruokaa muka olisi tarpeeksi )
No, läski Armas-kultahan se keksi kiivetä tuohonkin. Nyt on osa oksista kokonaan poikki ja loputkin vääntyneitä alaspäin. Noinkohan ne kestää enää ylöspäin taivuttelua katkeamatta.

Ja kaikesta harmista huolimatta minä en pysty viemään Armasta nukutettavaksi. JOSPA siitä vielä JOSKUS kehkeytyisi kunnon kissa. En lakkaa toivomasta ja uskomasta.

Viimeiset Vieraat

Iso-sisko kävi välipäivinä kylässä runsaine lahjoineen ja minä sai toivomani ihanan kirjan.

Viimeiset Vieraat 

Elämää autiotaloissa   

    

   Kai Fagerström, Risto Rasa, Heikki Willamo

Millaista tässä talossa

olisi asua,

kirjoittaa ikkunan ääressä,

antaa ajatusten juosta ?

Pölyisellä pöydällä

metsähiiren jäljet,

pieni kertomus.

(Lainaus kirjan etusivulta)

Suosittelen lämpimästi.....lahjaksi....itselle.

(Kuvat kirjasta)