Armaksen lyhyt karkumatka

Armas oli eilen lujahtanut jossain vaiheessa ulos, enkä edes huomannut ennenkuin se tuli naukumaan oven taakse. Tuli naukumaan, joo, mutta joka kerta kun menin avaamaan, juoksi häntä pystyssä iloisesti loikkien karkuun. Minä sitten vietin yön välillä itkien, välillä raivoten.

Mahtoi siinä ohikulkijoita naurattaa, kun minä yöllä juoksin aamutakin helmat hulmuten pitkin pihoja huudellen : " Armas tuu nukkumaan ".  Yleensä tuo kutsu tehoaa heti sisätiloissa, mutta ei nyt tietenkään.

Aamulla aikaisin naapurin äkäinen Onni (kolli) ajoi lopulta Armaksen semmoiseen nurkkaan, että sen oli pakko valita joutuuko minun vai Onnin kynsiin.  Onni hävisi kilpailun :)

Kyllä minä sitten annoin sylihoitoa ja syötin herkkuja. Jospa se Armas siitä tajuaisi, että kotona on parempi kuin kylmässä maailmassa.

Jos on oikein paljon vienyt krääsää kirpparille, niin eikös sitten voi ostaa uutta edes ihan pikkuisen tilalle :)
Meille pöllähti eilen tämmöinen kevätlintu pölkyn päälle ( 80 senttiä, kirpparilta). Löytö, ainakin minusta ☺

Ihanaa, aurinkoista, keväistä viikonloppua ♥

5.päivä.....viikon käsityöt

Huhuh, olikin aika urakka kirjoittaa joka päivä jotain. No nyt on viimeinen tähän haasteeseen. ☺

Tällä viikolla sain lopultakin tehtyä loppuun asti kolme paria keskeneräisiä sukkia. Suurimmat on miesten kokoa, eikä nuo pienimmätkään ihan pienet ole. Pienimmät on teeteen Pallas-lankaa ja raidatkin osui kohdilleen . Molemmat suuremmat Novitan 7-veikkaa. Keskimmäisistä voisi luulla, että on useampaakin väriä, mutta niissä on vain jotain raitalangan-jämää ja tummanpunaista. Värinvaihto kerroksella nostin jokatoisen silmukan neulomatta, meikäläisen "kirjoneuletta".

Noita keskeneräisiä sukankutimia löytyy vieläkin vähän joka nurkasta. On vaan niin mukava aloittaa aina uutta ☺

Tulihan siinä muutama kettu-poikakin väsättyä samalla.

Tämä viikko on kyllä enimmäkseen mennyt kirpparitavaroita lajitellessa. Tuntuu ihan mukavalta kun kaappeihin alkaa tulemaan vähän tilaa taas. Kaikenlainen krääsä tuntuu menevän kaupaksi parhaiten ja niistä kyllä raaskii luopuakin ☺

Nyt minä haluan pitää muutaman päivän "blogilomaa", mutta kohta taas tavataan täällä ♥ 

4.päivä....omistettu maalailulle

Huhuh, kovillehan tämä ottaa joka päivä blogia päivittää ☺
Tänään on opisto-päivä ja illalla menen jatkamaan tätä mummelin kuvaa. Ihan on vielä alkutekijöissään ja voi muuttua vielä vaikka miksi. Kerrankin aloitin maalaamaan kahta juoruilevaa tätiä ja kesken kaiken se muuttuikin koiratauluksi =D Ei näistä koskaan tiedä, mitä ne tahtovat olla =D Nykyään olen innostunut maalailemaan tämmöisiä ihmisten kuvia. Mitä vanhempi ihminen, sitä mukavampi maalata ♥

Tänää en haasta ketään, sillä se blogi, jonka olisin halunnut esitellä, en vain löydä sitä nyt mistään.

3.päivä........aarteita

Olenkohan vähän materialisti, kun taas kirjoitan tavaroista ☺ Tämä viikko vaan on mennyt niin tavaroiden penkomisessa, kun lajittelen kirpparille lähtevää kamaa.

Tänään tuli taas niin mukavaa postia mainosten lisäksi. 

Kosotäti oli päättänyt muistaa muutamaa blogikaveriaan paketilla ja minä sain ihania pääsiäiskoristeita.♥ Kiitos sinulle ystäväni ♥ Olin ajatellut, etten viitsi edes laitella pääsiäistä, kun yksin vietän sen kuitenkin. Vaan kyllä minä nyt virittelen näistä pupuista viirinauhan ikkunaani, samalla lailla kuin Kosotäti on laittanut. Pysyis nämä pystyssä pöydälläkin, mutta ei meillä, jossa kissat heti repisi ne. Pajunkissojakin on haettava että saan laitettua nuo kukat niihin kauniisti. Kyllä meillekin nyt Pääsiäinen tulee ♥

Ja mihinkäs luulette näitten pääsiäisen jälkeen joutuvan. No ei ainakaan roskiin, vaan ne laitetaan yläkaappiin odottamaan seuraavaa pääsiäistä. ☺ 

Koitan itsekkin tässä joskus yllättää joitakin ahkerasti kommentoineita lukijoitani, mutta ketä ja milloin, se on vielä salaisuus ☺

Pirkko Elämää ja elämyksiä blogissa arpoi kirjan ja kappas vain kun minä sen voitin ☺
En yleensä lue suomalaisten elämänkerta-kirjoja, ei vaan jaksa kiinnostaa. Nämä toisista kulttuureista kertovat kirjat ovatkin sitten aivan toinen juttu. Mielenkiintoista tutustua elämään, jota itse ei voi koskaan kokea. Odotan innolla tämän kirjan lukemista, tuolla se odottaa jo yöpöydällä nukkumaanmeno-aikaa.
Kiitos Pirkolle oikein paljon ♥

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Nyt on sitten puolustuksen puheenvuoro, miksi minun komeroni tursuavat tavaraa ☺
Kun minä olin lapsi, äidilläni oli tapana heittää roskiin kaikki vanhat lelut ja vaatteet. Niitä ei kauaa säilytelty. Nyt vanhana voin vain haikeana muistella joitakin rakkaita nukkejani ja lelujani.
Kai siitä johtuu, etten voi hävittää omien lasteni tavaroita. Kaappiin on säilytelty kaikki lelut ja paljon pieniä vaatteita. Poika ei niitä niin kaipaile, mutta tytär on ehdottomastoi sitä mieltä, että säilytettävä on. Ja äitihän säilyttää ☺

Onhan siellä toki omiakin aarteita, ei kaikkea voi hävittää.

Kuten tämä 36-vuotta sitten turkkilaisen suutarin minulle tekemä nahkalaukku. Eikö se ole IHANA ♥ Nuorempana se oli kovassa käytössä, mutta nykyään vain säilytettävä aarre.

Tai tämä, Itä-Suomesta Pukarasta navettakirppikseltä 10 markalla ostettu aito krokotiilin-nahkalaukku.
Sisällä on kullanvärinen laatta jossa lukee: "The World's Largest Crocodile Farm Samutprakan".
Jos ei nämä ole aarteita, niin mikäs sitten ☺

♥ ♥ ♥

Sitten vähän toisenlaiseen asiaan, eli tänään haastan bloggaajan nimeltään Seita. Seita samoilee Pohjoisen maisemissa ja ottaa tavattoman kauniita luontokuvia. Itsekkin olen käynyt kansakoulun toisen-luokan Kuusamossa Poussun kylässä, joten nämä kuvat saavat aina niin haikealle mielelle. Meinaa ihan Lapin-kaiho vallata mielen ☺
.....
P.s. Nyt tuli niin paljon pitkiä yhdyssanoja virheineen, että suomenkielen-opettaja-siskollani tulee taas sanomista, hihi. En minä siitä suutu, älä välitä ♥

2.päivä.......sisustusmuodissa mukana ☺

Tänään pitikin sitten poiketa oman kylän pienellä kirpparilla. Ihan sopivaan aikaan meninkin, sillä kirpparin pitäjä oli juuri poistelemassa vanhaksi menneitä tuotteita.

Ilmaiskorista huomasin heti tämän vanhan kankaan, joka on ilmeisesti palvellut aikaisemmin tuolinsuojuksena. Kaksikertaisesta kankaasta saan juuri sopivasti kaksi tyynynpäällistä ensi kesäksi. Tänä keväänä näyttää olevan keltainen ja turkoosi muotivärejä valkoisen rinnalla sisustuksessa, joten nythän minäkin olen kerrankin muodissa mukana ☺ Muutenhan minun sisustukseni on semmoista kirppari-mummola-hamsteri-tyyliä, mutta minä viihdyn juuri sellaisessa. ( Kodikasta, sanon minä ! )

Tämä oli jo laitettu sivuun ihan minua varten. Käsin-neulottu, ilmeisesti Virosta ostettu, SUURI neuleliivi.  Kysymys kuului, että huolisinko ilmaiseksi ☺ No eipä tarvinnut kahdesti miettiä, ihan varmasti huolin.
Tämä on juuri minun kokoiseni ja nyt kun neulon siihen tummanruskeasta langasta hihat, niin saan aivan mahtavan kauniin neuletakin itselleni. Tämä on takaa vielä kauniimpi kuin tästä edestä, siellä on enemmän punertavia sävyjä. Laitan sitten joskus kuvan, kunhan saan ne hihat tehtyä.
 Kylläpä minua taas onnisti ♥

Tuosta kankaasta minulla tuli heti mieleen Rynttyliisa. Hänellä on niin persoonallinen retrotyyli että nytpä haastankin hänet mukaan tähän juttuun ☺ 

1. päivä....kirpparilla

Yleensä olen niin huono vastaamaan haasteisiin, mutta kun Mustankissa tytär laittoi tämän minulle, niin yritän nyt väkertää jotain juttua  ☺
 Ideana on postata viitenä päivänä 5 kuvaa arkielämästään ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja.

Tämä ensimmäinen päivä oli kirpparipäivä. Eräs ystäväni otti kirpparipöydän Jyväskylästä ja siinä samalla kyydillä pääsen minäkin pöytää pitämään.  Tuota rompetta ja rojua on tullut kerättyä aikoinaan matkoilta ja kirppareilta niin paljon, että suurin osa on vaan laatikoissa ulkokomeroon varastoituna.

Niinkuin kuvasta näkee, niin ei minulta heti myytävät lopu. Tämä on sentään aika tilava komero, mutta ei tarpeeksi tilava minun rojuilleni. Jossakussa taitaa olla vähän hamsterin vikaa ☺
Lisäksi siskoni muutti juuri omakotitalosta pienempään asuntoon ja toi minulle pari jätesäkillistä verhoja y.m.liinavaatetta.
Pari viikkoa on jo kirpparipöytä ollut vuokrattuna ja ainakin vielä pyörii saama puolella. Pääasia että tuo tavaramäärä nyt vähenis edes pikkuisen ☺

♥♥♥
Olen tässä viiden vuoden aikana huomannut, että nämä haasteet tahtoo pyöriä samojen blogien kesken. Yritänkin nyt löytää ja haastaa semmoisia bloggareita, joita me "vanha rinki" ei kaikki vielä tunneta.
Vähän aikaa sitten osuin mukavaan blogiin, joka sopii ainakin nimensä puolesta tähän teemaan , eli haastetuksi tulee nyt Kotikirppunen Askareita kotosalla blogista. ☺

'What does the fox say?'

Niinhän siinä kävi, että kun yhden päästi sisälle, niin nyt niitä on tullut jo koko pesue.  Varmaan niitä hiipii lisääkin yön pimeydessä ja apinat taitaa jäädä häviölle talon valtauksessa.
Eipä näihinkään mitään ohjetta sitten ole. Tuosta vaan aloin virkkaamaan eikä mitään tullut laitettua ylös muistiin. Eipähän tule samanlaisia, kun ei ohjeesta virkkaile =D

♥♥♥♥

Melkeinhän tässä kohta tuntee itsensä julkkikseksi, sillä nyt olin päässyt saksalaiseen nettilehteen.
http://www.jaettefint.de/newsletter/Kaisu.pdf
En saanut tänne kopioitua, kun on pdf muodossa minun koneellani.
Kuva minusta siinä on jo kolme vuotta vanha ja meikkiäkin on naamalla. En minä enää ole noin pirteän näköinen, en lähestulkoonkaan ☺

♥♥♥♥

Muutoin tänään on harvinaisen huono päivä.
Ulkona sataa räntää, poskea särkee aina vaan ja tytärkin lähti takaisin Outokumpuun aamulla. Eikös siinä ole jo ihan tarpeeksi syytä painua takaisin pehkuihin ja herätä uudestaan parempaan päivään.

Jos kissa puree kirppua......

Oijoijoi ja voivoivoi kun olin eilen kipeänä. Niin kipeänä, etten jaksanut neuloakaan kuin pari riviä tähän silkki-albakasta aloittamaani huiviin. Anne-Marieltahan tämän langan sain ja on se vaan niin ihanaa neulottavaa, että ihan hyväilee sormia.

Kävin eilen hammaslääkärissä kipeän etuhampaan takia ja lääkäri pyynnöstäni nappasi koko hampaan pois. Nyt kuulun sitten ihan näkyvästi näihin "vajaahampaisiin" =D
Vaan olin minä sen jälkeen kipeä, ikinä ennen ei näin kovasti ole hampaan pois oton jälkeen sattunut. Pistelin niin paljon vahvoja särkylääkkeitä, että ihme kun en kupsahtanut jo niihin ja silti koko pää oli kuin tulessa. Ei edes nukutuksi kunnolla saanut, kun mikään ei auttanut. Nyt aamulla oli ihana herätä, kun ei särkenyt enää niin paljon. Kyllä se tästä ja enää ei ikinä tarvi kärsiä tuon hampaan takia.

♥♥♥♥♥
Tyttären ollessa pieni laususkelin hänelle kaikenlaisia vanhoja loruja. Eilen sattui käteeni lappu, johon olin kirjannut ylös yhden hänen versionsa. Sen myötä iloista mieltä teille kaikille.

Jos kissa puree kirppua,

ja kirppu puree kissaa,

ja jos se puree kovasti,

niin muista silloin minua.

♥

Halavalla sai ☺

Tytär tuli äitiänsä katsomaan ja toi tuliaisiakin mukanaan. Voi kun tuntuu taas mukavalta.
Tämmöinen kasa bambupuisia virkkuukoukkuja, yhteensä 12 kappaletta. Eikä maksanut paljon, sillä hän oli tilannut ne suoraan Intiasta ja hinnaksi oli tullut 2,72€ postikuluineen. Päätettiin olla surematta sitä millaisella lapsityövoimalla ja ryöstöpalkalla nämäkin on teetetty =)
On tämä maailma käynyt pieneksi ja ihmeelliseksi näitten koneitten kautta.

♥♥♥♥♥♥♥
Salaisen apina-arvonnan päräytin tuossa ohimennen arvontakoneella. Mahdottoman moni oli lukenut jutun loppuun ja osallistunut ♥
Tällä kertaa apina-poika lähtee Tylsälle Mörököllille. Laitappa osoitetietojasi minulle : sudemi@luukku.com, että saan paketin postiin.
Kiitoksia osallistumisesta muille. Enhän minä virkkaamista tähän lopeta, joten eiköhän joskus taas arvota jotain =)

Kevättä rinnassa

Kyllä nyt alkaa jo tuntua niin keväältä. Apinaneidollakin tuntui kummallista haikeutta rinnassa.
♫♪ ...vaan metsästä hiipi se hiljainen kettu, tuo viekas ja pitkähäntäinen...♪♫
Mitenkähän tässäkin romanssissa vielä käy.

Kevään tullen ihmisetkin alkavat taas liikkumaan enemmän.
Anne-Marie, (joka aiemmin lähetti hurjasti lankoja minulle), kirjoitti, jotta mitäs jos hän poikkeisi kylässä. Kyllä minua jännitti kovasti, kun en yhtään tiennyt mimmoisesta ihmisestä on kyse. Tänne kirpputorikamojen ja kissalauman keskelle on vähän noloa kutsua ketään, ainakaan vierasta. Vaan turhaan jännitin, sieltähän saapui naistenpäivänä niin mukava ihminen.

Anne-Marien ryhmän klipsutöitä voi bongata uudesta Taika-lehdestä. Täytyykin mennä Ärrälle katsomaan löytyisikö lehteä sieltä.

Ja minkälaisten tuliaisten kanssa hän saapui !!!!! Herkkuja oli meille kaikille pitkäksi aikaa, ketään ei oltu unohdettu.Minä sain vielä tämmöisen kasan lankaa ja pari kirjaakin. Voi hyvä tavaton sentään. Muistinkohan kunnolla kiittääkkään kun niin hämmennyin näistä.

Tuo lila on BabyAlpaca Silk lankaa ja nyt minä olen ihan rakastunut =) Miten hyvältä se voi tuntua herkkää ihoa vasten. Siihen on jo huivinmalli katsottuna ja sitä en myy, enkä anna lahjaksi. Ihan itseäni aion nyt hemmotella sillä ♥ Harvoin tulee itselle tehtyä mitään, kun kirppari-vaatteet kelpaa itselle oikein hyvin =D
Mummokissa siihen jo yritti tehdä pesän itselleen , mutta sai häädön, siitä vihainen ilme =)

Tulehan Anne-Marie käymään toistekkin......ja meille saa kyllä tulla ilman tuliaisiakin, hihihi ♥

Täytyihän minun välillä saada voittaa arvonnassakin =)
Pieni lintu arpoi ison kasan Anna-Mari Westin persoonallisia ja kauniita kortteja. Nyt on minulla kaunis kortti tilanteeseen kuin tilanteeseen. Suuret kiitokset molemmille, sekä arpojalle, että korttien tekijälle.
Osa korteista päätyy varmaan seinälle pieniksi tauluiksi ♥

Minulle on taas onni hymyillyt kevätauringon myötä ♥

Kuvapläjäys lapsuudestani

Mörökölli haastoi laittamaan lapsuudenkuvia ja tämä oli niin hauskaa, että tavoistani poiketen otin haasteen vastaan. =) Ensin luulin ettei minulla ole mitään kuvia, mutta löysinkin vanhan rakkaan valokuva-albumini ja innostuin oikein urakalla niitä kuvaamaan =)
Ihan ekana tämä studiokuva äidin ompelemassa kukkamekossa.

Sitten koko sisarusparvi äidin kanssa , Liisu, Kaisu ja Jussi. Minä olen tuo keskimmäinen. Jussia ja äitiä ei enää ole, mutta siskon kanssa pidetään yhteyttä

Lapsen vietettiin kai aika paljon kesiä Kauhajoella serkkujen luona, minä tuossa taas keskimmäisenä. Siellä asui myös Paappani, oikea merikarhu. Konemestarina höyrylaivoilla hän seilasi ympäri maailmaa ja toi tullessaan mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Parhaiten muistan kokonaisesta vyötiäisestä tehdyn korin, jossa vyötiäisen häntä oli kierretty sangaksi. Siihen aikaan ne olivat ihmeellisiä tavaroita.

Tähän väliin tarvii kertoa siskoni lapsuudenmuisto.
Pohjanmaalla oli maatalousnäyttely, jossa suurena ihmeenä ja ohjelmanumerona oli OIKEA NEEKERI AFRIKASTA. Sitä sitten käytiin pällistelemässä ja ihmettelemässä, kun ei kukaan ollut aikaisemmin semmoista nähnyt =D

Äiti oli kansakoulun opettajana Pohjanmaalla ja koska siihen aikaan opettajat asuivat koululla, niin minähän olin aina mukana oppitunneilla. Tässä tuo rusettipää eturivissä.
Opinkin luemaan jo hyvin pienenä ja ensimmäisen kokonaisen kirjan luin 4-vuotiaana. Eikä se ollut mikään satukirja. Nimeä en muista, mutta kansi oli ruskeaa pahvia ja kannessa pieni kuva sinisestä vuoresta. Vuoresta se jotain kertoikin.

Siihen aikaa ei ollut televisioita eikä tietokoneita, joten luin tosi paljon.
Yhdeksän vuotiaana sairastin joululomalla vesirokon ja aikani kuluksi luin Victor Hugon Kurjat 1. ja 2. Sen jälkeen luin Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän. Niin vaikuttava kirja Danten vaelluksesta Helvetin eri osastoilla, että muista sen vieläkin ihan hyvin.
Aika raskasta luettavaa sen ikäiselle, nykyään luen huomattavasti kevyempää tekstiä =D

Tämä on minusta hauska kuva, joten laitan tämänkin.
Keskellä seisoo nuorin tätini. Isä oli 13 lapsesta vanhin, joten täti on melkein saman ikäinen siskoni kanssa.
Ollaan matkalle lähdössä ja äiti on laittanut kaikki hienoiksi. Tytöillä on ollut papillotit päässä yön yli ja äidillä on päässä uusi lehmän läjää muistuttava hattunsa. Se oli siihen aikaan muotia. Minä siinä oikealla ja riisitaudin runtelemat sääreninikin näkyvät hyvin =)

5-vuotiaana pääsin taas oikealle valokuvaajalle. Päässä suuri keltainen rusetti ja päällä äidin tekemät keltainen villapusero ja sininen henkselihame. Jännä miten värit voi muistaa näin pitkänkin ajan jälkeen.

Yhtenä kesänä vietimme paljon aikaa Äkäslompolossa erään Sieppijärveläisen opettajan mökillä. Se oli meistä niin erikoinen mökki, toinen huone oli maantasalla ja toinen pylväiden päällä korkealla.
Se oli yksi niistä harvoista onnellisista kesistä.

Siihen aikaan ei Ylläksellä vielä ollut hotelleita eikä hiihtohissejä. Koko rinne oli luonnonsuojelu-aluetta. Pilasivat sitten senkin alueen. Onkohan sitä Varkaan-kuruakaan enää olemassa siellä?

15-vuotiaana se lapsuus sitten loppui, kun karkasin lopullisesti kotoa. Päällä on itse suunnittelemani ja vanhasta takista ompelemani talvitakki. Somisteena kaninkarvaa vanhasta turkista. Voi kun minä tykkäsin tästä takista.Ihme kun en palelluttanut sääriäni ja koko alapäätäni, sillä takki oli tosi lyhyt ja jaloissa vain ohuet sukat. Se oli sitä minihame-aikaa=D

Nyt haluaisin nähdä muittenkin lapsuuskuvia ja haastan niitä esittelemään ainakin

Matleenan Lankapirtistä

Mayon Viiskytviivaseitkytjayli-blogissa

Kosotädin 

Ja olishan teitä paljon, paljon muitakin jotka haluaisin haastaa, joten ottakaapa tästä haaste matkaan.

Armas ja masennus

Kun etsin tietoa kissojen pissaamishäiriöistä osuin lukemaan kissojen masennuksesta. Samasta aiheesta oli viime viikolla telkkarissakin juttua. Siihen on nykyään oikein lääkettäkin olemassa. Tuntuu aivan naurettavalta ajatukselta. Kuulemma kissa voi lopettaa väärien paikkojen merkkaamisen, kun sille syötetään masennuslääkettä.
Jos minä menisin meidän kylän apteekkiin kysymään kissan masennuslääkettä, niin voipa olla että antaisivat minulle itselleni jonkun rauhoittavan lääkekuurin.

No enhän minä ainakaan ala Armakselle tuommoisia pillereitä kitaan tunkemaan.  Sen sijaan nyt on Armakselle rauhoitettu oma nukkumapaikka, jonne toisilla kissoilla ei ole asiaa. Samoin Armas on alkanut saamaan ylimääräistä sylihoitoa. Vähän väliä nappaan syliin ja silittelen enemmän kuin muita katteja.
Aivan uskomatonta, mutta tämä tepsii. Kertaakaan ei ole pissiä enää löytynyt vääristä paikoista. Niinhän tuo on kuin ihmislapsi, hellyydellä saa enemmän aikaan kuin kurilla.

Olinpa taas monta tuntia maalailemassa. Eräs pyysi tekemään iloisen värikkään keiju-taulun.
Joopa joo, ei ole keijut mun juttu. En tykkää tästä yhtään. Onhan siinä keiju ja väriä, mutta sielu puutuu.
En innostunut aiheesta yhtään ja se näkyy heti kuvasta.
Parasta pysytellä vaan siinä varttuneemmassa väessä, niitä tykkään tehdä ja ne onnistuu paremmin.

Ihanaa, ollaan jo maaliskuussa ja kohta on kevät parhaimmillaan ♥

Wingspan

Välillä on pakonomainen tarve neuloa jotain ja tämä Wingspan-huivi on juuri semmoista aivotonta neulontaa joka sopii minulle. Huivin ohje oli aikaisemmin ilmainen Ravelryssa mutta näkyy muuttuneen nyt maksulliseksi. Samantapaisen ohje on vielä Dropsilla.
Omani tein turkkilaisesta Ören Bayan Merino Gold langasta. Värit eivät ole suinkaan noin räikeät vaan sininenkin on lähinnä violetti ja muutenkin lähempänä pastellisävyjä. Kevätaurinkoko lie teki kuvassa tepposet =)
Ohuesta langasta tehtynä tästä tuli aika pieni ja seuraavan teenkin paksummasta langasta tai silmukoita lisäten. Ihanan pehmoistahan merinovilla on kaulaa vasten, mutta aikaisemmasta viisastuneena en merinovillalankoja enää osta.

Vihdoinkin kerkesin tekemään Kristiinalle ja Sarkalle arvontavoitot. Molemmille samantapainen isompi poika-apina. Sarkka halusi vielä samalla lapsilleen tilata nuo pienemmät apinat.

Tuli luvattua aikasemmin, että kun 400. apina valmistuu, niin se arvotaan taas. Johan se luku rapsahti rikki ja lupaukset on pidettävä=D
Jos jaksoit lukea tänne asti ja pistät vielä kommenttia, niin osallistut tämän apinan arvontaan. Laitetaan tämä poikki vaikkapa 16. 3. sunnuntaina. Ja kaikki saa taas vain yhden arvan (pääsen itse helpommalla , hihi ).

EVVK

"Ei vois vähempi kiinnostaa", se on tämän taulun nimi =D

Pari kertaa viikossa käyn maalailemassa. On se niin mukavaa vaihtelua tähän yksin kotona nököttämiseen. Mietin vaan, että miksi kuvissa pitäisi aina olla vain kauniita ja hymyileviä juttuja. Siksi maalasin tämän tympääntyneen turkkilaisen siivooja-naisen.Häntä niin tympäsee jatkuvasti siivota turistien sotkuja =D

Ajattelin, että se olisi valmis työ, mutta nyt tässä koneella huomaan siinä vielä paljon korjaamisen paikkoja. Maalaaminen ei ole niin kuin neulominen. Neule tulee aina joskus valmiiksi, mutta maalauksessa löytyy aina korjattavaa eikä se tunnu olevan lopullisessa muodossaan koskaan. =) 

Lisää kissoista juttua

Minäkö muka läski, ei vaan ihanan pehmeä. Emäntäänsä tullut Pernu ♥
Jo vuosia naapurit ovat väittäneet, että Berniina odottaa pentuja taas, höh, leikattu kissa. Minkäs sille voi, että on vähän pehmoisempi muodoiltaan kuin toiset. Tuohon mahakarvaan on niin mukava upottaa käsi ja rapsutella. Berniina oikein kerjää aina silittelyä ♥

Armas on rakas, vaikka onkin pahankurinen♥
Ostin tämän häkin aikanaa kirpparilta kukkien suojaksi, mutta Armas päätti vallata sen omakseen. Armaksen oma "vankila", jossa ainoastaan Mausu (Armaksen rakas) saa nukkua välillä.

Tämä on se kuva, joka vain oli tarkoitus julkaista, nuo muut tuli ylimääräisenä =)
Tässä on normaali tilanne, kun yritän päästä päiväunille.  Kenelle paikka kuuluu, siitä pidetään ensin pitkät yt-neuvottelut. Kun ei puhe tehoa, niin lopulta lievää väkivaltaa käyttäen valtaan lopulta sängyn itselleni. =) Pikkuhiljaa porukka kuitenkin kömpii takaisin sänkyyn, mutta minä olen jo ehtinyt valloittaa parhaimman
 paikan.
Kyllä sopu sijaa antaa ♥

Armas osallistuu

Vuoden vaihteessa Hesarissa oli "tavara päivässä" kamppanja-ilmoitus hamstraajille. Valitettavasti Armas osallistuu siihen ahkerasti. Liiankin ahkerasti.

Eilen lähti jo kissojen raapimapuukin roskiin.  Sen verran tehokkaasti siihenkin oli kusastu, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Yleensäkkään mitään ei saa unohtaa lattialle, muutoin Armas käy merkkaamassa sen omakseen. Luulis minun jo tietävän kaikki konstit tuommoisen kiusan poistamiseen, vaan kun mikään ei tepsi.

Viimeinen keinohan olisi päästää Armas autuaammille kusasumaille, mutta siihen en kyllä ala, kaikesta harmista huolimatta ♥

Mistä näitä tulee.....

Näitä ihania lämmin sydämisiä ihmisiä, mistä niitä löytyykin minun elämääni ♥
Anne-Marie Iittalasta kysyi sähköpostissa, ottaisinko minä lankoja jos hän lähettää. No eihän minulta tarvitse  edes kysyä, ihan varmastihan minä otan.♥ Kiitos, kiitos, kiitos. ♥

Eilen hain postista vähän yli kaksikiloisen paketin. Voi että olen iloinen näistä. Olen hiplaillut ja lajitellut ja ideoita tulee uusia koko ajan. Joka langalle olen jotain ideaa keksinyt. Nyt on kulta- ja hopealankaakin, joita olen vähän kaipaillut. Samoin keltainen Tennesee on ollut hakusessa jo pitkään.

Kukahan kloonais minut viideksi, että ehtisin tekemään kaikki suunnitelmat =D Maija siinä vartioi uusia aarteita.

 Meillähän näitä erilaisia lankoja ja jämiä kyllä kuluu.
 Suden synnytyslaitoksella oli tyttö-viikko meneillään, ( Cherin antama nimi =D  ) Peppejä oli muutama tilauksessa ja saimpahan tehtyä nekin.

Tämä tytteli puolestaan esittelee pöksyjään. Haluttiin pitsipöksyt apinalle ja minähän yritän tehdä mitä pyydetään.
Onneksi on näitä tilauksia, saa kissoille ostettua ruokaa ♥

Huomenna oliskin sitten Ystävänpäivä.
♥Oikein ihanaa Ystävänpäivää kaikille ihanille blogi-ystävilleni ♥

Käsityötä tämäkin, upeaa ♥

Lapsoset maailmalle

Näitä pienempiä on taas valmistunut pienoinen porukka . Samantien lähtivät jo matkaan kohti suurta maailmaa. Hyvää matkaa vaan ja olkaahan kiltisti. Viekää iloa ja hyvää mieltä lapsille.

KyJy-tempaus loppui ja minä onnistuin voittamaan Thujan lahjoittaman käsityöpussukan.
Johan onkin kätevän mallinen pussukka. Sopivasti mahtuu virkkuu sisälle ja koko komeus tarvittaessa vaikka käsilaukkuun.  On jo ollut minulla käytössä ahkerasti, enää ei lankakerä pyöri lattialla kissankarvoissa.
Kovasti olen yrittänyt tutkia, missä järjestyksessä noita saumoja ommellaan , mutta ei vaan ohje aukene. Näitä voisi ommella useammankin, kun on keskeneräisiä töitäkin useampi.
Jos joku tietää linkin, missä tämmöisen tekemistä neuvotaan, niin vihjaiseppa minulle.

Tämä yksilö on niin siististi tehty, etten ikinä yltäisi samaan. Sisäpuolikin on niin kaunis, että välillä voi pitää vaikka näinkin päin. Thuja on selvästi käynyt kurkkimassa blogissani, koska tiesi laittaa kissakangasta pussukkaani =D
Thujalle oikein isot kiitokset ♥

Maija on nykyään niin kiinnostunut luonto-ohjelmista. Tätäkin Norjan luonnosta kertovaa ohjelmaa se jaksoi tuijottaa hievahtamatta koko puolituntisen ajan.
Ohjelmassa ei edes kuulunut linnun laulua, mutta sitäkin enemmän norjankielistä juttelua.  Eihän sitä tiedä, jos Maijan isä on vaikka norjalainen metsäkissa ja Maija kuunteli  "isänkieltä" =D

Päivän asu, hahahaa

Ei, kuvassa ei ole norsu =D
Nyt kun suku näkee tämän, niin varmaan tule käsky poistaa =D

Ostin tyttärelle joululahjaksi haalarin jota hän pitikin sitten koko joulun. Nyt kun ne tuli alennusmyyntiin, niin pitihän se hommata itsellekin. Missään ei näkynyt tekstiä, että nämä olisivat kiellettyjä yli 60 vuotiailta.

Voi että on  mukava päällä, tulee varmaan pidettyä puhki asti. Ei kiristä eikä purista mistään kohtaa. Ihan kiusallakin aion keväämmällä mennä uloskin tämä päällä......... ainakin postilaatikolle asti ja koiraa pissittämään.=) Onneksi nyt vanhempana ei tarvitse enää niin surra sitä, näyttääkö pylly leveeltä tai maha isolta. Mukavissa vaatteissa on helpompi hymyilläkin =D

"Mitä enemmän kiloja, sitä enemmän iloja."

Arpastu on

Eetun kanssahan meidän piti arpajaiset pitää, mutta mitä apua tästä nyt sitten muka oli, maata röhjötti vaan. Niin mahdottomasti oli osallistujia, etten minäkään viitsinyt lappuja kirjoitella, vaan käytin kylmän rauhallisesti  Random orggia .  Siitä sitten laskeskelin kohdalle osuvan kommentin. Olihan siellä pari miestäkin mukana, joka oli oikein mukavaa. Kaikkien sivuja kävin kurkkimassa =)

Kiitos kaikille osallistujille ja erityis kiitos niistä kehu-kommenteista =D Nehän minä kävin lukemassa moneen kertaan kun tuli niin hyvä mieli niistä =D

Tällä hetkellä on niin monta tilaustyötä työn alla, että kovin äkkiä en pääse palkintoa tekemään. Itse tehtyä kun on tarkoitus laitella. Eli tule mitä tulee ja milloin tulee =D

No, kuka sitten osui kohdalle? Enhän minä kehdannut yhdellä selvitä, kun oli niin monta osallistujaa.
Paketin saajiksi osui:

Sarkka Savosta, Kädentaitojen ihmeet blogista

Kristiina S Helsingistä, Kristiinan Silmukat blogista

Onneksi olkoon ja laittakaahan tytöt osoitetta tulemaan siinä odotellessa. Sähköpostini on  sudemi@luukku.com

P.s. Ihan pian arpasen sen 400. apinan, se on vielä tekemättä ja  arpomatta =D

Uusien lankojen onnellinen omistaja ♥

Aivan uskomaton tämä paketti, jonka K@tja Lankakori sekaisin blogista lähetti minulle arvontavoittona ♥
Eihän minulla koskaan ole ollut näin hienoja lankoja. Fabelia olen joskus saanut pari kerää, mutta itsellä on vara ostaa vain halvimpia tarjouslankoja ja kirpputoreilta jämäpusseja.

Nyt olen pari päivää pähkäillyt mitä raaskin näistä tehdä. Ei sukkia ainakaan, koska nehän on piilossa kengän sisässä =) Näitten lankojen pitää näkyä.

Novitan Hile taitaa päätyä pipoiksi, siihen se on ihanaa. Musta Dropsin ♥you tulee kaulaa vasten, sillä se on ihanan pehmeää 50% alpakkaa. Fabeleista ei ole vielä lopullista päätöstä, mutta lapasissahan se ainakin olisi näkyvillä.

Suuren suuret kiitokset Katjalle ♥♥♥

Oikein odotan, että saisin tilatut virkkaukset tehtyä, pääsen sitten näitten lankojen kimppuun ♥

Virkattavaa kyllä piisaa, eikä apinatehdas ole joutanut talvilomalle. Oikein hyvä niin. Onhan sitä syötävää saatava vielä joulun jälkeenkin ja talous meni kyllä ihan sekaisin jouluhumputtelussa. =D

Saksassa oli apinat loppuneet joulun alla ja lisää olen sinnekin yrittänyt värkätä. Ompa muutama muukin tilaus tullut taas. Mieliala ja rahapussi ovat oikein iloisia tästä =) Itselle joutaa tehdä sitten, kun ei kukaan enää halua apinoita =D

Täytyyhän tästä papparaisestakin välillä kirjoitella.  Eetussa alkaa jo ikä näkyä, eikä ihmekkään, 12,5 vuotta. Kaikki muut sisarukset 7:stä pennusta ovat jo kuolleet vanhuuden vaivoihin. Eetu senkun porskuttaa, toivottavasti vielä monta vuotta.♥

Eetun suojaväri on vähän liiankin hyvä näin vähälumisena talvena. Ei sitä paljon hangesta erota. Onneksi löydettiin kirpparilta hyvät ja halvat nahkavaljaat, nämä pysyy hyvin päällä ja heijastin nauhaa on ympäriinsä. Nyt näkyy hyvin pimeällä ja päivälläkin auringon valon osuessa valjaisiin.

Koira on kyllä hyvä yksinäisellä ihmisellä.=D Aina pysähtyy lenkillä joku rapsuttelemaan Eetua ja juttelemaan. Eetu kyllä pitää huolen, että minulla on juttuseuraa. Tuleepa kuka vaan vastaan, niin Eetu tervehtii naama virneessä häntä heiluen kuin vanhaa rakasta tuttavaa.  Siskonikin sanoo, että Eetun kanssa on niin mukava kävellä, kun aina saa juttuseuraa. Moni on aloittanut keskustelun, että koiran kyllä tunnen, mutta emäntä on nyt uusi =)
Ikinä en enää yhtä sosiaalista koiraa tule saamaan, on tuo Eetu vaan niin ihana ( vaikka piereskeleekin minun sängyssäni ja oksentelee pitkin mattoja) ♥♥♥ 

Sulhasia pakkasella

Siellä niitä sulhasia kuljeskelee. En ihan ehtinyt kuvaa ottaa, kun sulhasehdokas mourusi lasin toisella puolella. Meidän tytöt vaan ei sulhasista piittaa. Nokkaansa eivät suostu ulos pistämään näillä pakkasilla.
Kyllä kuluu kissanhiekkaa, Mausu on ainut joka suostuu menemään ulos tarpeilleen. Minä joudun säkillisen hiekkaa viikossa raahaamaan kaupasta polkupyörän kyydissä. Onhan se pyörällä kylmää kyytiä, mutta ei noita hiekkasäkkejä muutenkaan kotia saa. Joutais jo pakkaset loppumaan.

Kyllähän tässä itsekkin mieluummin pysyttelee sisätiloissa. Virkkuukoukku on heilunut koko ajan ja raakileita on kopat pullollaan . Valmiiksi asti sain nämä pari Peppiä.
 Eikä meillä harrasteta mitään "lankalaihista". Tapion kauppaan piti taas laittaa apinalankatilausta ja Pepeille lisää hiuslankaa. Suuri kasa apinoita on taas tulollaan, mutta sen jälkeen toivottavasti pääsen neulomaan jotain. Tekis niin mieli päästä sukkapuikkoja kilkuttelemaan.