Sukkia ja kissoja

Parit lasten sukat sain sentään tehtyä tällä viikolla Sukkasadon Hillokellariin, vaikka mukamas olikin niin mahdottoman kiire koko ajan. Alemmat on iki-ihanaa Turkin 100% villalankaa, joka on pehmyttä, mutta kestävää. Turkissa on langat, napit, nauhat y.m. käsityötarvikkeet erittäin edullisia, kun ostaa paikallisten käyttämistä pikku käsityöliikkeistä. Minä niitä raahaan käydessäni kunnon kassillisen aina omaan käyttöön. Nyt alkaa varasto jo tyhjenemään.

Willjar säikäytti minut kunnolla makaamalla kuin raato. Luulin jo sen kuolleen. Edes Maija-sisko ei saanut sitä hereille.

Vaan eipä hätää. Hetken päästä se jo kirmaili pitkin huonekaluja hyvin levänneenä ja pirteänä.

Meillä kyllä huomaa, että kissoja on perheessä. Jos ei hajusta, niin viimeistään tästä...

Ystäväni lainasi minulle nojatuolin, jossa saa hyvän istuma-asennon tehdä käsitöitä. Jotenkin tuntuu, että hän ei ehkä halua enää tuoliansa takaisin :) Kissoilla on kyllä oma raapimispömpeli, mutta tuoli on näköjään mieluisampi siihen tarkoitukseen.

Kierrätystä

Minähän en raaski heittää mitään pois ja nyt onneksi löysin käyttöä jopa wc-paperirullillekkin. Nämä on minusta todella hauskoja ja tehty tosiaankin vessapaperirullista. Saas nähdä milloin meidän seinälle ilmestyy naama-kokoelma. Lisää kaikenlaisia kierrätys- y.m. ideoita löytyy täältä.

Hyvä on kiertänyt minulle

Nyt minua on hellitelty oikein kunnolla. Eilen sain "Anna hyvän kiertää" paketin Villikissalta.
Paketista löytyi minulle punainen pipo, tytär tässä mannekiinina. Aamuisin kun polkaisen pyörällä kirpparille, onkin kiva vetäistä pirtsakka pipo pään suojaksi. Taisi Villikissa tietää, että punainen on minun lempivärini ja kokokin oli juuri sopiva.

Kissanpennuille oli neulottu hiiri. Tässä hiiri pääsi mukaan päiväunille pitkästä matkasta uupuneena. Sen jälkeen sillä onkin leikitty kovasti. Kiitos sinulle Villikissa. Paketti oli oikein mieluinen.

Tänään oli työpäivä ja tytär soitti minulle, että miten sinä taas sait paketin. Jännitti tulla kotiin, kun en yhtään arvannut, mitä olin saanut. Sehän olikin toinen "Anna hyvän kiertää" paketti Mustikalta. Ja mitäs sieltä Muumipaketista paljastui. Syksyn sävyissä Nalle Marjaretki- ja Brazilia Stripe-lankaa, puikkomitta, parsinneuloja ja soma virkattu kurpitsa. Nyt minä aion hellitellä itseäni, en raaski käyttää tuota aloevera-lankaa sukkiin, vaan kudon siitä itselleni kynsikkäät. Olen aikaisemmin tehnyt tilaustyönä tästä langasta kynsikkäät ja tiedän , että siitä tulee peräti kahdet. Jo kutoessa huomasin kuinka hyvää lanka teki nikkeli-allergiasta kärsiville käsilleni. Nyt minä saan omat kynsikkäät, joita voi pitää sisällä ja ulkona. Suosittelen muillekkin käsien iho-oireista kärsiville.

Kiitos Mustikka, teit minut onnelliseksi.

Jatkaisin mielelläni tätä viimeistä PIF:iä, joskaan en pysty laittamaan näin mahtavia paketteja. Jos kiinnostaa, kommentoi tuonne aikaisempaan juttuun.

Kiitos vielä kerran Villikissa ja Mustikka, olette ihania molemmat.

Välipalatyö

Välipalaksi väkersin tämmöisen pannunalusen/patalapun. Oli oikein mukava ja helppo tehdä ja sai noita langanjämiä vähän kulumaan. Ohjeen on ystävällisesti suomentanut oikein kuvien kanssa Kotihiiri http://piitsu.vuodatus.net/blog/1382933#4826809. Meikäläiselle tuottaa vaikeuksia englanninkieliset ohjeet, ihanaa kun joku vaivautuu suomentamaan niitä muillekkin.
Seuraavaksi hyökkäänkin sukkalankojen kimppuun Hillokellaria täyttämään. Siellä näkyykin olevan jo monta "vanhaa" blogituttua. Minä vasta eka kertaa, mutta yritän pysyä porukan mukana. Huomenna pitää taas aloittaa työt Kirpputorilla ja se kyllä hidastaa aikalailla kutomista. Vaikka töitä ei ole kuin pari päivää viikossa, niin iltaisin on niin väsynyt, että ei jaksa mitään enää.

Kissanpennut on taas olleet oikein tuhmia. Minulla oli lattialla SUURI laatikko täynnä lankoja ja kankaita. Eikös nämä riiviöt käyneet pissalla sinne. Jokseenkin kaikki jouduin heittämään pois, kun ei tuo kissanpissanhaju tahdo lähteä pesemälläkään. Lankoja ei oikein pysty pesemäänkään.
Se siitä kissanomistamisen ihanuudesta. Kostoksi en laita nyt kuvaa niistä :)

Kaulahuiveja

Pussin pohjalla on pyörinyt jo kauan vajaa kaksi kerää Bamboo-lankaa, jolle en keksinyt käyttöä. Baktus-huiviin se onkin oikein mainiota. Huivi on tosi pehmeä ja kaulaa hivelevä. Virkkasin reunaan vahvikkeeksi kerroksen kiinteitä silmukoita ja päihin laitoin kaksi puuhelmeä plus tupsun. Väri ei oikein ole minua miellyttävä, olisin halunnut mieluummin punaisen. Annan tämän varmaan jollekkin lahjaksi.

Tytär teki samaan aikaan itselleen huivin. Ohje on jossain viime talven suomalaisessa neulelehdessä, en huomannut katsoa missä. Tämä malli sopiikin teini-ikäiselle oikein nätisti, turhan hörhelöinen tämmöiselle pullukalle täti-ihmiselle.

Mallipää on oma juttunsa. Löysin sen meidän kirpparilta edullisesti. Ensimmäisenä iltana laitoin tyttären sänkyyn tyynyjä peiton alle ja tämän pään tyynylle. Tytär meni huoneeseensa ja tuli samantien ulos."Kuka mies makaa mun sängyssä?". Vähänkös minua nauratti. Yhdessä piti mennä katsomaan, ennenkuin tytär uskoi, ettei äiti ole ottanut uutta miestä. Mitäs, komee mieshän tuo olis, jos vain olis muutakin kuin pää :)

Lopuksi tietenkin "kissakevennys". Kova riehunta vaatii välillä levon. Kesken leikin simahtivat nukkumaan, jalkakin unohtui pystyyn.

Kissoja ja mustikoita

Oli pari niin mukavaa päivää, että laitan tännekkin monta kuvaa tällä kertaa. Ystäväni Anna-Maija haki eilen ja tänään minut mustikkaan tuonne syrjä-kylälle. Samalla tuli tarkistettua meiltä lähteneitten kissojen kuulumiset. Siinä Viiru ja Pesonen ikkunalla niin sievästi. Pari viikkoa nyt olleet ja hyvin näyttävät pärjäävän. Mahdottomalla vauhdilla syöksyilivät pitkin suuren tuvan lattiaa pallon perässä. Tuntuvat nauttivan elostaan.

Tässä Pesonen vielä ikkunalla. Uloshan ne tietenkin olisivat tahtoneet, mutta pidetään turvallisuus syistä vielä sisällä. Lähistöllä liikkuu ilveksiä ja susia, jotka kyllä pikkukissan nappaisivat.

Reinosta on kasvanut jo kunnon iso kolli. Näkyi olevan jo ensimmäinen juoksuaika tulollaan. Reino on onneksi hyväksynyt jo pikkuriiviöt reviirilleen.

Paikalla oli myös Tampereelle muuttanut Irmeli. Irmelikin sai täällä liikkua ilman narua ja kyllä se innokkaana tutkikin paikkoja. Irmeli sipsuttelee näin hienostuneesti, kuin lady ikään, eikä loiki ja lompsuttele niinkuin kollit. Aito neitokainen.

Puolukatkin alkavat jo punertamaan. Näppäsin kuvan , kun olivat niin kauniita.

Tämä kuva on todistuskappale epäileville sukulaisille ja tuttaville. Ihan varmasti olin marjassa ja poimin itse ne mustikat. Puoli sankkoa oli roskia ja vähän seassa mustikoita, mutta itse poimittuja kumminkin kaikki.
Ihan mukava oli pitkästä aikaa olla marjassa. Takaisin tultua Anna-Maijan isä vielä savusti lohta meille, jota söimme kanttarellisoosin kera. Kyllä oli herkkua.

Lopuksi laitan vielä kuvan tästä Anna-Maijan tänä kesänä virkkaamasta matosta. Vanhat t-paidat hyötykäytössä. Tämä on suuri ja erittäin kaunis tuvan vanhalla puulattialla.

Kissakuvahaaste; sylikissa

Perheen pienimmät, Liisa ja Maija.

Tyttären synttärit

Nyt ne on sitten molemmat minun lapseni aikuisia. Tytärkin täytti 18 vuotta. Tuntuu vähän haikealta. Tytär ei halunnut pahemmin juhlia pitää, mitä nyt kummitäti kävi ja iso-veli perheineen tuli Heisingistä. Iso-veli muistikin muhkealla raha-lahjalla ja kuohuviinipullolla, joista kiitos vielä jälkikäteenkin. Pikkusisko oli mielissään.

Miniäkin sai oman syntymäpäivälahjansa vihdoinkin. Synttärit oli jo maaliskuussa. Kyllä oli työn ja tuskan takana koko työ. Ensin tuli aivan liian pieni ja purin kokonaan. Vieläkin näyttää olevan pieni, mutta miniä sanoi että kyllä kelpaa, hän laihduttaa. Malli on uusimmasta Novitasta, tämä vaan on tehty puuvilla-langasta.

Onneksi pojan-tyttäret on toinen koira-, toinen kissahullu. Ei tule tappelua , kuka hoitaa ketäkin.Eetu oli onnessaan, kun pääsi juoksulenkille ja päälle vielä kunnon harjaukst
Sillävälin kissanpennut leikitettiin ja paijailtiin toisen toimesta.

Eronhetki vain on aina haikea, kun ei omassa kodissa ole lemmikkejä äidin allergian takia. Onneksi mummolassa näitä hoidettavia piisaa.

Toisenlainen PIF

Minusta on niin mukavaa saada ja lähettää paketteja, että oli ihan pakko taas osallistua tähän Pif:iin. Löysin sen Mustikan blogista http://kripu.blogspot.com/search?q= Tässä pifissä ei lähetetäkkään yhtä ,vaan peräti viisi tavaraa. Pieniä juttuja joita jokainen joskus tarvitsee.

----

Säännöt on seuraavat:

----

1. Lähetän vähintään 5 tavaraa jokaiselle seuraavan 365 päivän aikana.

----

2. Ne voivat olla lankatokkia (DMC tai muita), neuloja, nuppineuloja, nappeja, nauhoja viimeistelyyn, sakset jne. - vaikka kolme lankatokkaa, paketin nuppineuloja ja neuloja tai vaikka 5 lankatokkaa.

----

3. Tavarat ovat uusia ja käyttämättömiä.

----

Jos olet kiinnostunut, jätä kommentti tähän postaukseen syyskuun 15. 2009 mennessä. Mukaan pääsee kaksi innokasta. Arvonta suoritetaan, jos innokkaita ilmestyy enemmän. Jos sinua onni suosii, niin lupaat jatkaa tätä omassa blogissasi eteenpäin vähintään kahdelle henkilölle!

----

Toivottavasti halukkaita löytyy.

Pupunen

Viimeinen lomaviikko alkamassa. Pitäisi varmaan kaivaa ompelukone esille ja ruveta tekemään rästissä olevia ompeluksia. Kankaita on ainakin kertynyt semmoinen kasa, että niitä pitäisi ruveta hävittämään. Tämän pupusen ompelin joku aika sitten. Kaikki on kierrätysmateriaalia, no, ei tietenkään ompelulanka. Minä olen liian pihi heittääkseni mitään pois ja nykyään onneksi onkin muotia käyttää kierrätysmateriaaleja. Mikä säästö rahallisesti ja luontokin säästyy niiltä osin. Tytär meillä ompelee jopa vaatteita itselleen, minä vain näpertelen sitä sun tätä. Ai niin, ohje tähän oli jossain ikivanhassa SuuriKäsityö-lehdessä, mutta pupun kaavoja näkyy olevan blogeissakin ihan mukavasti.

Pikkukisutkin ovat alkaneet ulkoilemaan päivittäin. On se niin mukavaa rymytä pensaissa ja pyydystellä kärpäsiä. Takaisin sisälle saaminen onkin sitten aina työn takana. Eetu-koira ja emokissa vahtivat silmä tarkkana, ettei pennuille tapahdu mitään. Eetu alkaa aina semmoisen haukkumisen, jos pennut karkaa liian kauaksi. Naapuristahan haukka vei kissan tänä kesänä, mutta uskon ja toivon, ettei se uskalla hyökätä meidän pentujen kimppuun , kun Eetu on vieressä koko ajan.

Kakun teko odottaa, sillä tytär täyttää tänään 18v. ja kummitäti on tulossa käymään. Eikun vispaamaan tästä.

Sain tunnustuksen !!!!

Kissapii ilahdutti minua antamalla tämmöisen. Olen tosi kiitollinen. Tuli niin hyvä mieli, että koko päivä pelastui. Kiitos, kiitos Kissapii.

Kukka-ohje

Tuolla blogitaivaalla olen jo muutaman kerran törmännyt tähän kukanteko-ohjeeseen. On sen verran kätevä keino ja nätti lopputulos, että laitetaampas talteen. Tätähän voi käyttää vaikka missä.

"Uusi pyörä"

Empäs ole vielä leuhkinutkaan tällä kirppislöydölläni. Kun näin tämän, ajattelin heti, että on niiiiin minun näköiseni polkupyörä. Kirkkaat värit eivät nyt tule oikein oikeuksiinsa tässä kuvassa, mutta se pistää heti silmään muiden pyörien joukossa. Tottakai varasin sen heti itselleni, vaikkei rahapussikaan ollut mukana. Hinta oli huima 15€. Nyt meidän perheessä on varapyöräkin, kunhan saan vielä renkaat vaihdettua parempi kuntoisiin. Minä olen tosi onnellinen tästä pyörästä. Taidan virkata vielä kirjavan satulansuojuksen siihen, sitten se on täydellinen.

Näin nätisti meillä nukutaan päiväs-aikaan. Onko suloisempaa näkyä.
Eilen siivosin koko päivän (ja sitä tapahtuu tosi harvoi, ehkä 2 kertaa/vuosi). Illalla katselin tyytyväisenä kämppääni, ei haissut kissanpissa, kaikki tavarat paikallaan ja maljakossakin kukkia pöydällä.
Vaan mikä herätys aamulla. Kukat maljakkoineen lattialla. Keittiössä lasinsirpaleita ja astioita lattialla. Lattialla puhelinta, vaatetta ym. ym. pitkin ja poikin. Lakanakaapista oli revitty kaikki tyynynliinat lattialle ja päälle oli lirahtanut "jotain" märkää. Avattu kissanruokapurkki vieri kaiken seassa. Se siitä siivoamisesta. Nämä kaksi hirviötä nukkuivat tuolilla niin viattoman näköisinä : "Mekö muka?"
Vaan silti minä en raaski niistä luopua. Ompahan jotain säpinää minunkin elämässäni.

Sateinen päivä

Tämmöinen sateinen päivä olisi omiaan siivoamiseen, mutta kuinkas ollakkaan , tässä vain istuksin koneella. Jotain sentään saanut aikaiseksikin. Tämän laiskan kollinrontin väsäsin, kun olivat taas kissat kaupasta loppuneet. Jokohan tämä olisi viimeinen.
Virkkausrinkiin kävin väsäämässä itsestäni esittelyn. Täytyy ruveta käymään läpi muita rinkiläisiä, sieltä poimii varmaan idean jos toisenkin. Vaikka kyllähän minulla ideoita olisi tällä hetkellä, kun vain olisi aikaa tehdä kaikki. Miten nämä lomalaisen päivät hupsahtaakin niin, ettei mitään ehdi saada aikaiseksi. Marjassakaan en ole käynyt vielä kertaakaan, vaikka suunnitelmissa se olikin.
Kaippa tässä on iskeydyttävä harjan varteen ja ruvettava siivoomaan.

Uuteen kotiin

Tänään sitten Viiru ja Pesonen lähtivät uuteen kotiinsa. Parin tunnin päästä jo soitin ja tarkistin miten pojat pärjää. Tietenkin arastelivat, mutta kerma oli jo maittanut, samoin herkku-ruoka.Äkkiä ne varmaan kotiutuvat kun ovat sentään kaksistaan ja samassa perheessä on jo iso-veli Reiska. Siinä on Reiska vielä kovilla näiden pikku-hirviöiden kynsissä. Kyllä minulla kumminkin on niitä jo ikävä.

Nyt ei sitten tule enää näitä kuvia, missä punaiset pojat ovat keskenään.

Emo kissa on vähän ihmeissään. Välillä naukuu ja etsii, mutta on sitten aivan tyytyväinen, kun saa kaksi pentua luokseen. Olen jo aikaisemminkin huomannut, että sillä ei ole laskupäätä. Kun pennut olivat ihan pieniä, emo raahasi kolme pentua uuteen pesään ja jätti neljännen oman onnensa nojaan. Samoin se yritti omia naapurin pientä kissanpentua kun luuli senkin kuuluvan meidän porukkaan.

Annoin koko poppoon aamulla riehua ulkona pihalla ja siinähän homma olikin, että sain kerättyä ne takaisin sisälle. Ovat jo aika vikkeliä piiloutumaan pensaisiin ja koloihin. Tässä sitten nukutaankin väsyneinä viimeistä kertaa koossa koko pentue. Taidan pitää itse loput kaksi pentua, kun ei Maijalle ole löytynyt hyvää kotia. Nyt täytyy vaan keretä emo leikkauttaan, ennen kuin taas on pentuja tulossa.

Kkh; ruttunaama

Minun lempikissani, Mausu,on semmoinen kurttunaama, ettei tarvitse olla edes mikään erikoinen tilanne. Mausun rumankaunis naama on aina kurtussa. Iltahämärissä, kun Mausu tulee tiellä vastaan ja vaaleat renkaat silmien ympärillä hohtaa, Mausu on suorastaan pelottavan näköinen. Se on kuin aavekissa. Vielä se karmea rääkyminen päälle, niin johan arempi säikähtää. Vaan minkä Mausu näöllensä voi, luonne on kuitenkin mitä kultaisin.

Kyläilemässä

Viime syksyisestä pentueesta meiltä lähtenyt Reiska sai vieraakseen siskonsa Irmelin Tampereelta ja minutkin haettiin katsomaan katteja. Hyvin tuli siskokset vielä toimeen keskenään ja leikki sujui. Molemmat olivat kasvaneet kovasti ja olivat niin hyvä kuntoisia. Turkki kiilsi ja muutenkin olivat pirteitä kissoja. Hyvässä kodissa ovat molemmat.

Ystäväni pihassa kasvaa mahdoton määrä kaikenlaisia kukkia. Mikä lie ohdake tämäkin iso kokoinen pampula joka oli täynnä työläis-mehiläisiä. Näitä pompuloita ja mehiläisiä oli tosi paljon.

Läksiäisiksi sain vielä näin ihanan "kukka-kimpun", purjoa ,salaattia ja kesäkurpitsaa. Huomenna syönkin salaattia ilman minkäänlaisia lisä-aineita.

Osallistun arvontaan

Minähän osallistun joka arvontaan, joka vain kohdalle osuu :) Tässäpä yksi osoite, johon lupasin laittaa linkin. http://sueosagujasycolores.blogspot.com/. Paljokaan en ymmärtänyt Googlen kääntäjän tekstistä, mutta pää-asia, että osallistuttu on.:))))

Tossut plus kissat

Vielä yhdet puuvillaiset vauvantossut. Jokohan nyt olisi syytä siirtyä talvisempiin tekeleisiin. Sormet hiplaa jo kummasti villalankoja.

Veljekset kuin ilvekset. Kissat oppii päivittäin uusia "mukavia" temppuja. Eilen oli pomolleni tullut aikaisin aamulla puhelinsoitto tuntemattomasta numerosta. Hän antoi sen mennä vastajaan, josta minäkin sain sen myöhemmin kuunnella. Sieltähän kuului aivan selvästi meidän Mausun mäykymistä. Se on niin persoonallinen rääkyminen , että eroaa selvästi muiden kissojen äänestä. Kyllä alkaa puhelinlasku käydä turhan kalliiksi, jos teini-ikäisen tytön lisäksi alkaa kissatkin soittelemaan. Tietsikankin ne osaa jo aukaista, mutta eivät onneksi osaa vielä tilata netti-kaupoista kissantarvikkeita.

Tähän mukaan

http://sukkasato.blogspot.com/

Törmäsin tämmöiseen porukkaan ja ajattelin liittyä siihen itsekkin. En ole tämmöisissä vielä koskaan ollutkaan mukana, nyt vähän jännittää. Hauska seurata minkälaisia sukkia muut valmistaa ja saada itse uusia vinkkejä. Jee, innolla odotan alkamista.

Kissoja taas

Kaupasta oli taas kissat loppuneet, joten väkersin pari lisää. Nämä saa kyllä olla viimeiset, aika päästä tekemään jotain uutta. Tämä on kyllä hyvä malli käyttää kaikki lyhyetkin langanloput, tuleepahan raitoja enemmän.

Maija löysi itsellensä oman pienen korin, johon ei muilla ole asiaa. Juuri sopivan kokoinen pienikokoisimmalle Maijalle.

Wiljar näyttää tässä loman vietto mallia. Näin sitä pitää osata ottaa rennosti ja nauttia kesästä ja lämmöstä. Aika paljon olen minäkin tässä asennossa nyt ollut, mutta on muutama mattokin tullut pestyä siinä välissä. Jaksaapahan paremmin levätä, kun välillä tekee jotain raskasta.

Tässä sitten koko sisarusparvi. Kaikki nukkuivat niin suloisesti, vaan kun kuulivat kameran räpsähdyksen, aukesivat silmät välittömästi. Meillä tätä vilinää ja vilskettä piisaa, niin että alkaa yö-unet häiriintyä. Kyllä ne silti on niin ihania.

Kukkia

Tuli laitettua tuo tyhmä auton kuva eilen, korvataan se nyt vaikka näillä kukkasilla. Minulla kasvaa portaan pielessä tämmöinen valkoinen ihastus . Olen sen alun joskus aikoinaan saanut vanhan talon pihasta nyppäistyä. Nimeä en tiedä, mutta tuoksu on vallan huumaava. Varsinkin näin elokuun lämpiminä öinä tulee tunne, että on jossain Etelän maassa. Tuoksu muistuttaa minusta Mimosaa, aivan ihana.

Tämä taas on tuoksultaan kaikkea muuta kuin ihana, mutta muuten uskollinen ystävä. Kerään syksymmällä Samettikukan siemeniä talteen ja niin minulla on taas näitä yllin kyllin ensi kesänä. Tämä kanta on ollut minulla jo monta vuotta ja vaihtelua saan nyppäämällä välillä toistenkin kukista siemenkotia. Naapurit luulee, että käytän suuria summia taimiin, mutta kyllä minä kasvattelen kaikki itse keräämistäni siemenistä. Monesti en edes tiedä , mitä on kasvamassa, mutta väliäkö sillä, kunhan jotain kasvaa. Ei harmainta aavistusta tästä sinisestäkään, mutta siinä se vain kukkii.