sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Ohi on

Empähän huomannut kuvata lähettämiäni Joulumuorin- ja Salaisen Jouluystävän-paketteja. No, ei haittaa. Tinnulle etsin ja etsin jotain lehmiin liittyvää ja kun en löytänyt täältä pikkukylältä mitään, tein itse nämä patalaput. Kuviot löysin Lankalauantai-blogista, vähän muokkailin ja muuntelin.
-----


Miniän tyynyt sain viimeisenä iltana valmiiksi. Parempi myöhään........
Minkähän takia sukulaisten lahjat pitää aina jättää viimeiseksi :)
----
Myyjäisissä kutomukseni kävivät yllättävän hyvin kaupaksi kovasta hinnasta huolimatta. Montakaan tavaraa ei jäänyt jäljelle. Sain myös monta tilausta nyt talvella tehtäväksi. Hirvittää, kun en ole ennen tilaustöitä tehnyt. Entäs jos ei niistä tulekkaan semmoisia kuin ihmiset ovat kuvitelleet saavansa ? Ja miten niitä osaa hinnotella? Puolitutuilta ei kehtaa kunnolla palkkiota pyytää. Täytyy kyllä vielä harkita alanko koko ruljanssiin, vai säilytänkö mielenrauhan ja teen mitä itse haluan.

Lapsenlapset pääsivät tulemaan kurjasta ilmasta huolimatta ja Eetu sai haleja ja pusuja taas niin että piisaa. Isomman piti jäädä mummolle viikoksi, mutta pitkä sairastelu on ottanut jo niin lapsen voimille, että äiti ja isä päättivät kumminkin ottaa mukaansa kotiin. Joulu on stressaavaa aikaa niin lapsille kuin aikuisillekkin.
---

Mummo ehti kumminkin opettamaan molemmille virkkaamista. Tässä on kasvamassa mummon käsityöperinteen jatkaja. Valmiiksi tuli mummolle käsirengas ja äidille jouluvyö. Isä toivoi villapaitaa, mutta sen Liisa tekee sitten myöhemmin :) Pikkuisen pitää ensin opetella lisää.
-------
Nyt on viikko vapaata ja sen kyllä vietän lepäilemällä, lukemalla ja ristikoita täyttelemällä.



4 kommenttia:

  1. Kivat patalaput ja tyynynpäälliset.
    Miekään en osaa hinnoitella omia töitäni, joten teen lahjaksi. Ja jään tosiaan tappiolle, kun langat kuitenkin maksaa.
    Mukavaa Maanantaita :)

    VastaaPoista
  2. Ihania nuo lehmät :D
    Tyynynpäälliset näyttää pehmeän muhkeilta, kauniit.
    Herttainen kuva pikku virkkaajasta, kiva kun mummon käsityöperinteelle on jatkaja :)
    Mukavaa loppuvuotta!

    VastaaPoista
  3. Onpas hauskat patalaput! ;)

    Sama muuten täällä, etten osaa hinnoitella töitäni. Olenkin päätynyt siihen, etten määrää hintaa työlleni vaan perin tarpeiden hinnan ja tilaaja saa maksaa sitten työstä, minkä haluaa. Paljon en kyllä tee tilaustöitä ja nekin pääasiassa vain läheisille. Ja jonkin verran tyttären työkavereille. Minulla on myös ajatus, että tämän pitää pysyä harrastuksena ja siksi en kamalasti haluakaan tilaustöitä.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihanat nuo lehmäpatalaput,niissä on jotain niin kotoisen viehättävää:) Komeat tyynyt miniäsikin sai. Ai kuinka söpöjä tyttöjä luonasi on vieraillut! Joo, noitten tilaustöiden kanssa on kumma juttu,kun ne ovat jotenkin pakkopullaa. Vaikka samaa työtä ois just itsekin aikonut tehdä,mutta jos se tilataan,niin paineet tulee. Mutta saa niistä edes vähän rahaa ja se on aina tarpeeseen. Mä olen paljon tehnyt tilaustyönä vauvan neuleasuja käsityökaupalle. Ihan koko settejä niin,että tuli nuttu,housut,myssy,tossut, ja lapaset. Kaupasta asiakas osti langat ja kauppa välitti ne mulle ja mä neuloin ja sitten asiakas maksoi työstä. Mä muistan aina,kun ekan asun tein,niin jälestäpäin kuulin,että tää asiakas oli eläkkeellä oleva käsityönopettaja!! Iik! Arvaa vaan olisinko suostunut tekemään,jos olisin tiennyt. No tuntui kyllä sitten loppujen lopuksi hyvältä,kun hän oli ollut niin mielissään asusta. Joten on tilaustyöissä hyvätkin puolensa.

    VastaaPoista