Rasismia?

Pojan mökillä käydessäni näin siellä vanhoja koulun opetustauluja. Pani miettimään, kuinka meilläkin suhtautuminen ulkomaalaisiin on muuttunut, (toivottavasti parempaan suuntaan). Tauluissa oli kuvattuna eri kansalaisuuksia . Vain yhdessä oli tummaihoisia ja kansalaisuus Hottentotit. Muita Afrikkalaisia ei sitten ollutkaan. Ilmeisesti kaikki tummaihoiset olivat hottentotteja.


Eräs ystäväni kertoi, että hänen tätinsä seurusteli aikoinaan Ghanalaisen mustan miehen kansssa. Mies tuli käymään Tampereella ja herätti suurta ihmetystä. Illalla , kun piti mennä saunaan, pikkupojat eivät uskaltaneet mennä yhtä aikaa. He katsoivat kuitenkin ikkunan takana, josko musta mies laittaa isän saunanpataan. Pojat eivät olleet nähneet mustaihoisia kuin Tarzan filmeissä ja luulivat , että kaikki mustat ovat ihmis-syöjiä.

Aikanaan pelattiin paljon Mustaa-Pekkaa. Siinäkin kaikki perheet olivat vaaleaihoisia ja -tukkaisia. Ainut paha kortti olikin Musta-Pekka, pieni neekeripoika fetsi päässä ja pussihousut jalassa.

Ja meitäkö ei kasvatettu rasisteiksi. Toivottavasti asiat ovat menossa parempaan suuntaan.Onko muilla muistoja "hottentoteista" ja "ihmis-syöjistä"? Olisi kiva kuulla.

Yön kukka

Kuvasin yöllä kukkia ja niistä tulikin aika jännittävän näköisiä. Värit näkyvät paremmin kuin kirkkaassa auringon valossa. Jos talvella innostun kukkia maalaamaan, niin näistä voi ottaa vähän mallia.

Meillä perhe-onni kukoistaa. Kissanpennut mönkivät jo pitkin lattiaa ja koko ajan saa varoa ettei astu päälle. Pihapiirissä kaksi harakka-äitiä ovat molemmat saaneet kolme poikasta ja variksella on peräti viisi lasta. Miten voikaan variksenpoikasista lähteä niin paha ääni. Monta kertaa olen syöksynyt katsomaan, ettei kissa ole niiden kimpussa, mutta ruokaahan ne vaan ovat olleet äidiltään vaatimassa. Hauskahan niitä muuten on seurata, mutta saisivat ainakin aamu-yöstä olla hiljempaa.

Haukka on huomannut hyvän ruoka-apajan meidän pihassa. Millähän sen saisi pysymään poissa. Naapurin mummon pienikokoinen kissa oli ilmeisesti pyrkimässä sisälle, kun haukka liiteli paikalle. Paha rääkäisy ja kissasta jäi vain karvatupsu rappusille. Pelottaa, että se seuraavaksi vie minulta kissan. Pakko ne on kumminkin ulos päästää, kun ovat siihen tottuneet. Varsinkin pentujen emon puolesta olen kovasti huolissani.

Täytyy tähän loppuun laittaa vielä kuva Eetusta ja Maijasta.

Ruusujen aikaan

Sain lopultakin tehtyä valmiiksi Kissapiille menevät vauvantossut. Näin kesäkuumalla ei käsityöt oikein etene. Hikisillä käsillä ei viitsi lankoja käsitellä

Pojan mökiltä tuotu, vuosia kituuttanut, ikivanhan ruusun juurakko päätti sittenkin alkaa elämään. Kukkiakin tuli runsaasti ja tuoksu on hurmaava

Juhannusruusu kukki myös oikeaan aikaan, eli vanhan-ajan Juhannuksena. Iltaisin tuoksu pihalla on ihana

Viimeiseksi vielä perhepotretti. Vasemmalta oikealle Mauku-Maija, Karju-Kalle, Kolli-Olli ja takana Jussi Juonio.

Kisukuulumisia

Ulkomaailma on alkanut kiinnostamaan vauvoja jo kovasti. Kaikista rohkein on tämä Maija, jolle ei ole vielä kotia. Pojat onkin kaikki jo varattu.

Arkajalkapojatkin tulee kyllä perässä, kunhan Maija menee edellä.

Onneksi tämä kissankuljetuskoppa on hyväksytty pesäksi, helppo

siirtää muualle aina tarpeen tullen. Eilen käväistiin eka kerran nurmikolla. Kyllä poikia pelotti, itku pääsi molemmilta.

Kyllä äidin kanssa omassa pesässä on kumminkin mukavampaa. Emo oli yhden yön ulkona ja otti siitä opikseen. Nyt ei muuta kuin piipahtelee pihalla ja hoitaa huolellisesti lapsiaan.

Tästä se ystävyys alkaa . Jussi uskalsi jo lähestyä Eetua. Eetu-setä vahtii pesän ulkopuolella, ettei pennuille satu mitään. Tarpeen vaatiessa pesee pyllyt ja on liikenne-esteenä. Eetu rakastaa näitäkin pieniä.

Kirpputorilöytöjä

Minä olen pari päivää viikossa töissä työttömien kirpputorilla ja teen "valitettavasti" päivittäin löytöjä. Tässä eilinen saldo. Kaksi käsinvirkattua pitkää perhos-salusiinia, painava pronssinen viininlehti-astia ja suuri ,VASTAPESTY, sinivalkoinen räsymatto. Kaikki yhteensä 7,50€. Oli pakko ottaa, ei voinut jättää.

Kisuvauvat voi hyvin . Ne ovat alkaneet vähän mönkimään jo pesästä pois ja emon naama saa välillä rajua kohtelua. Emosta on vaan ihanaa, kun lapset repii silmiä ja korvia.

Omenapuuhun

Eikös tämä olisi aika hyvä idea omenapuun omistajille. Siitä nyt vaan muoviämpäreitä ripustamaan oksille, niin syksyllä sato tippuu suoraan ämpäreihin. Helppoa ja vaivatonta.

Oi, niin tarpeellista

Minä olenkin miettinyt, mitä elämästäni puuttuu. Tietenkin nämä virkatut omenan- ja banaaninsuojukset. Näihinkin löytyi ohje tuolta blogitaivaalta.

Hyvää Juhannusta

Hyvää ja kaunista Junannusta kaikille !

Meillä meni Juhannus oikein mukavasti. Poika haki meidät syrjäkylälle mökilleen. Siellä saunoimme vanhassa puusaunassa vihtojen kanssa ja söimme herkkuruokia ähkyksi asti. Eipä uskaltanut tyttö heittää vihtaa saunomisen jälkeen saunankatolle. Varsi olisi kumminkin näyttänyt Hämeenlinnaan päin, missä tyttärellä on chatti-kaveri. Taisi sulho olla yksinään, kun kännykkä piippasi melkein viiden minuutin välein. Kyllä meitä muita huvitti tämä nuori kauko-lempi.

Yöllä kotia ajellessa luonto oli kauneimmillaan. Järvien pinnat peilityyninä ja rannoilla kokkoja palamassa. Kyllä oli mieltäherkistävän ihanaa.

Eniten kumminkin taisi nauttia Eetu-koira, joka sai kerrankin olla vapaana ulkona. Minä luulin ,että heti karkaa metsään, mutta ei. Eetulla oli kova homma vahtia meitä muita, että pysymme pihapiirissä. Jopa ulko-huussiin se saatteli jokaisen vuorollaan, ettemme vain eksy matkalla. Kyllä näki , että koira nautti ja otti vahti-tehtävän tosissaan. Loppuillasta se olikin jo niin väsynyt, että ei jaksanut kuin maata kylellään ja vähän raotella silmiään.

Tänään otammekin levon kannalta. Eetukin kuorsaa tuossa täysin rinnoin.

Karju-Kalle

Ystäväni Pirjon pyynnöstä laitan tänne taas kisu-kuulumisia.

Viimeisenä syntynyt Karju-Kalle otti kirin ja kehittyy nopeiten Tänään alkoi silmät aukeamaan, toisilla on vielä tiukasti ummessa. Ei näillä tihruilla varmaan vielä mitään näe. Turkki on kuin silkkiä, ihana painaa poskea vasten.

Berniina päätti yöllä vaihtaa pesää. Nyt koko pesue nukkuu kaapissa tyttären alushousujen seassa. Vähän turhan korkealla, sillä se ei ole alin hylly. Tippuvat vielä sieltä kuin linnunpoikaset pesästä, näillä vain ei ole siipiä.

Viikon kissakuvahaaste; sottapytty

Meidän kolme kissa-rouvaamme ovat sen verran siistejä, ettei sottapyttykuvia saa otettua. Laitanpa näitä vanhempia pentukuvia. Irmelin ja Nokinenän mielestä pissahiekkalaatikko oli kaikkein mukavin leikkipaikka. Hiekka rapisi niin mukavasti ja tuoksui jännittävälle.

Tässä Matin tyylinäyte ruokailusta. Yksi keino varmistaa, etteivät toiset tuppaa samalle sapuskalle. Ylimääräisen ruoan saattoikin sitten kaapia sanomalehdelle.

Onneksi kasvaessaan kaikki kissani ovat oppineet vähän siivommiksi.... melkein. Vähän yli puolivuotias Reiska raahaa kuulemma nykyään yli metrin mittaisia kyykäärmeitä sisälle näytille. Aika urhea suoritus pikku kissalta, mutta ei välttämättä kovin miellyttävää omistajaperheelle. Toiset tyytyvät sentään tuomaan pelkkiä hiiriä ja myyriä, mutta niitä sitten runsain määrin. Aamulla herätessä hiirenpää samalla tyynyllä ei sekään aina tunnu niin mukavalta.

Bolero

Tämä on niin kaunis bolero minun mielestäni, että laitan tänne talteen. Pakkaavat ohjeet hukkaantumaan, jos ei heti tallenna jonnekkin. Osoite on
http://agulhasfashion.blogspot.com/. Siellä on muitakin kauniita puseroita ja huiveja selkeine ohjeineen. Kunhan langat saan, niin aloitan tämän heti. En tiedä vielä kenelle, minulle se ei kumminkaan mahdu.

Pentu-uutisia

Pennut kasvaa ja pulskistuu kovaa vauhtia. On ne niiiin ihania.

Tälle on tullut väli-aikaiseksi nimeksi Karju-Kalle. Emo kissa käy tarpeillaan ulkona eikä aina muista heti palata takaisin. Minä otan silloin tämän kaikista suuri-äänisimmän käteeni ja menen ovelle. Karju-Kalle kun vähän karjaisee, niin johan on emolla kiire takaisin kotiin. Tästä pennusta minä en kyllä raaski luopua suin surminkaan. Eihän neljä kissaa perheessä ole liikaa, eihän? Plus koira lisäksi. Tytär lähtee kumminkin parin vuoden sisällä omille teilleen ja vie puolet kissoista mennessään. Yhdelle pennulle onkin jo varma hyvä koti tiedossa. Menee samaan paikkaan, mihin kaksi iso-veljeään aikaisemmin. Pääsee pojat porukalla riehumaan.

Kissahuumaa

Meillä ollaan niin töpinöissään noista pennuista, että käsityötkin ovat kissoja. Pari Animeko-kissa lähdössä kauppaan tyrkylle.

Emokissa poistui sen verra pesästä illalla, että sain napattua yhden kuvan pennuista. Vain etummainen taitaa olla tyttökissa, onneksi. Emo on kyllä erittäin ylpeä näistä ja esittelee mielellään kaikille. Kova hyrinä alkaa heti, kun joku menee kurkkimaan pesälle. Tänään pitäisi saada vaihdettua tuo alunen, on niin märkä ja haiseva. Tästä se elämä taas alkaa.

Syntymäpäivä

Tänään pääsin taas katsomaan syntymän ihmettä. Aamulla Berniina kutsui naukumalla ihastelemaan ensimmäistä poikasta ja hetken päästä syntyi myös toinen. Molemmat harmaanraidallisia, Jussi ja Lissu.

Nyt illalla tuli maailmaan nämä kasi punaista veljestä. Viimeisenä tullut tuntuu olevan kaikista pirtein ja ääni sillä ainakin on kuuluvin.

Mitenkähän näistä taas raaskii luopua aikanaan. Kovasti tekisi mieli pitää ainakin toinen punaisista pojista.

Blogilöytöjä

Blogeja selaillessa aina välillä osuu oikeisiin aarteisiin. Nämä kuvat ovat osoitteesta http://espaciocrochet.blogspot.com/. Kuinka voi noin pienestä virkuusta saada noin ilmeikkään. Ei voi kuin ihastella. Saman tekijän on myös tämä neulegraffiti. Siinäpä onkin haastetta, jos haluaa paremmaksi panna. Aivan mahtava. Tämän kun näkisi luonnossa.

Koivu

Keskellä kyläämme on vanha koivu kasvanut hassusti kiven päälle. Miten lie siinä pysyykin. Tässä viime viikolla huomasin , että siinähän on aivan selvästi makaava norsunpoikanen. Onkohan muut huomanneet tässä mitään hahmoja. Hieno koivunjuuri se kumminkin on ja toivottavasti saa olla paikallaan vielä pitkään.

Kyllä elämä on ihanaa

Niin ne kauniit kesäpäivät vaihtuivat taas tähän kylmään ja sateeseen. Berniina onneksi ehti nauttia lämmöstä ja kesästä.

Aurinko paistaa ja pennut potkivat mahassa. Mikäs on ollessa pehmeällä nurmella. Kyllä kissanelämä on ihanaa.

Tunnustus

Susu, http://anjalin.vuodatus.net/blog/1995953#4565243 ,antoi minulle tämmöisen. Kiitos, kiitos, kiitos oikein paljon. Toivottavasti ei jää ainokaisekseni. Kyllä on mukava huomata , että joku aina on viihtynyt juttujeni parissa, (muutkin kuin minä itse). Minä en nyt tiedä kenelle tämän laittaisin , kun kaikki sen näkyy jo saaneen, mutta täytyy miettiä sitä vielä.

Ajattelin tänään syventyä ulkokomeron siivoukseen, vaan eihän siitä mitään tule kun sataa niin vietävästi. Joutuukohan tämänkin päivän ihan vain laiskottelemaan, ei harmita.

Kissakuvahaaste, pusu

Mausu-reppana,joka ei omia lapsia saa, tyytyy pussailemaan siskon lapsia. Hyvä hoito-täti aina tarvittaessa.

Eetu on kumminkin se suosituin pusuttelukohde. Välillä kissat ihan kilpailee siitä, kenen vuoro seuraavaksi. Onneksi Eetu on niin kärsivällinen, vaikka välillä huomaa, että sitä harmittaa ja kyllästyttää . On raskasta olla suosittu.