Kyllähän meillä tykätään :)

Mayo haastoi minut kertomaan 8 tykkäämistä. Kyllä meillä tykkäämisiä piisais vaikka enemmänkin:)

1. Minä tykkään kun ei koskaan tarvitse tulla tyhjään kotiin. Osa odottaa sisällä ja osa ikkunalaudalla oven pielessä.

2. Mummo on meidän perheen pomo ja se tykkää komennella meitä kaikkia. Kissat ja Eetun se pitää kurissa ja järjestyksessä. Minutkin se saa tottelemaan vaatimuksiaan tuijottamalla maagisesti herkeämättä. Ei sitä kauan kestä katsella , vaan on pakko totella.

3. Meillä ei tarvitse edes vessassa olla yksin, sillä se on tykätyin nukkumapaikka. Siellä saa nukkua rauhassa toisilta pää vasten kuumaa patteria. Koskaan ei tämä kori ole tyhjänä, niin tykätty paikka se on.

4. Mausu, yksinäinen haaveilija. Mausu tykkää omassa rauhassaan olemisesta. Kaiki naapuritkaan eivät tiedä, että minulla on tämmöinenkin ollut jo 7 vuotta. Mausu ei jää koskaan pihaan muiden kissojen tavoin, vaan pinkaisee suoraan läheiseen metsään, jossa saattaa viipyä useammankin päivän. Sisälläkin se mieluummin oleilee yksin unelmoimassa. Minun ihana Mausuni.

5. Läski-Berniina, tykkää vain syödä ja nukkua. Jo vuoden verran on naapurin mummot odotelleet pentujen syntymistä, niin paljon sen maha pömpöttää. Mitä pentuja, leikattu katti :)

6. Kaikki kissat meillä tykkää käydä lenkillä Eetun kanssa. Niin tuttu näky se jo on, että jos ei yhtään kisua ole mukana, niin aina joku tulee kysymään, että missäs kisut on.

7. Armas tykkää minusta ja vain minusta. Kaikkia muita ihmisiä se menee piiloon. Minä kun sängystä huudan, että Armas tuu nukkumaan, niin heti poika ponkaisee tyynyn viereen makoilemaan. Tämä häkki on Armaksen lempipaikka, turvassa "pahalta maailmalta".

8. Eetu tykkää kaikesta ja kaikista, ( paitsi humalaisista). Kissojen ajanvietettä on pestä Eetu tassuja ja naamaa. Eetu rakastaa kaikkia meidän kissoja, varsinkin Mausua.

Vielä yksi ylimääräinen.

Minä tykkään kovasti tästä arvontavoitosta, jonka sain Eilalta. Minulla kyllä piisaa komeroissa noita romppeita, joita olisi hyvä uusia käyttötavaraksi.

Mukana oli myös aivan ihastuttava kirjanmerkki. Mallailin sitä jo rintakoruksi, sillä eihän tuota raaski piilottaa johonkin kirjanväliin. Kiitos paljon Eilalle Korustamoon.

........

En nyt nimellisesti jatka tätä kellekkään, mutta olisi ihan kiva lukea muittenkin tykkäämisistä. Myönteisistä asioista on aina mukava lukea :)

Oi mikä helpotus

Minä olen täällä melkein itkua vääntänyt. Tästä rakkaasta vanhasta ystävästä, läppäristä, meni taas nettiyhteys pois.  Vastahan se pari kuukautta sitten korjattiin. Eipä olisi ollut nyt varaa maksaa taas 200 euroa korjauksesta.
Soitinkin puolitutulle kylän miehelle, jonka tiesin taitavaksi näissä asioissa. Eilen haki koneen ja illalla tuli jo viesti, että netti toimii taas. Eikä suostunut edes ottamaan mitään maksua. Lupasi vielä että saan soittaa toistekkin. :)♥
Kyllä nyt on niin helpottunut olo. Se siitä on hyötyä, kun asuu pienellä kylällä, että tietää kuka osaa mitäkin ja naapuri-apu pelaa :)

Ihanaa, taas pääsen lukemaan blogeja ja puuhailemaan omia juttujani ♥

Unto ♥

Kahdesta avioliitosta selvinneenä en ole enää miestä itselleni huolinut. Vaan kun tekee itse, niin saa semmoisen kuin haluaa ja nyt minulla on tämä Unto.

Siinä on kunnon mies. Ei ryyppää eikä räyhää. Ei karkaa lauantai-iltaisin kapakkaan.  Ei ronklaa ruoasta eikä levittele likaisia vaatteita joka paikkaan. 

Siinä se vaan kököttää kiltisti seinällä ja kutoo vauvanpaitaa. Pahemmin ei vastaan sano mistään, kuuntelee vaan kiltisti minun höpinöitäni.

Juttelin hänelle koko ajan  jo maalatessani. Toiset oli nauraneet seläntakana, että kuunnelkaa, nyt niillä on jo ensimmäinen avioriita. No mutta, Unto ei riitele =)

Aika hidasta näyttää R-paketin kulkeminen  olevan. Kahdeksan päivää sain omaani odotella, vaikka aika läheltä oli lähetetty. Berniina ilmeisesti haluais, että se lähetettäis johonkin uuteen kotiin. Vois tulla nälkä matkalla, jos noin hitaasti posti kulkee :)

Tunnustuksia

Minä olen tosi laiska kirjaamaan ylös näitä tunnustuksia, vaikka niitä onkin mukava saada. 

Poikkeus vahvistaa säännön, joten nämä tallennetaan nyt.

Tämän kauniin sydämen sain Käsityöihmisen tekeleet blogista, kiitos ArmiL

   

Toinen tuli vähän aikaa sitten Violettia ja villalankaa blogista . Kiitos sinullekin.

Tähän liittyi, että pitäisi kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Koska olen tässä vuosien varrella jo niin monesti kirjoittanut tykkäämisistäni, laitankin nyt kahdekasan asiaa , joista en tykkää :)

1. Urheilu

   - se vaan ei sovi minun vartalolleni

2. Urheilu-ohjelmat telkkarissa

  - siis lauma isoja miehiä tappelee yhdestä pienestä pallosta ja toiset hölmöt vielä sivummalla kannustaa näitä           tappelijoita. Ei käy minun järkeen. Annettais jokaiselle oma pallo, niin ei tarvitsis tapella.

3. Ruoan laitto

  - tylsää, syöminen sen sijaan on oikein mukavaa.

4. Kesäkeitto

  - vihannekset, jees, maito okei,  mutta miksi laittaa ne vihannekset lillumaan kuumaan maitoon, yöks, ei maistu.

5. Tiukat vaatteet

  - niitä kyllä löytyis minun kaapeistani, niitä "kutistuneita". Mieluummin leveitä löyhkänöitä kuminauhavyötäröllä, ne venyy ja paukkuu kilojen mukaan.

6. Susikoirat

  - kyllä minä koirista tykkään, mutta susikoiria pelkään.

7. Aikaiset aamuherätykset

  - illan virkku on aamun torkku. 

8. Jatkaa näitä haasteita eteenpäin.

  -toiset näistä tykkää, toiset ei. Kun en tiedä kumpaan porukkaan kukin kuuluu, niin enpä arvaa laittaa kellekkään. ( Vai olenko vaan liian laiska, aika hyvä selityksen yritys kumminkin, vai mitä :) )

Selvisimpäs haasteesta, sen kunniaksi ....Happy Dance

 

   

   

Ruokajonossa

Kun on suuri perhe, niin ruokailuunkin joutuu jonottamaan. Näin nätisti se käy meillä.

Välillä joku kumminkin viipyy liian kauan kupilla ja siitä on syytä huomauttaa.

Maija ja mummonsa, kuin kaksi marjaa.

Mopsi-apinoita

Eräs mopsin omistaja halusi koiransa väreihin sopivia apinoita ja teenhän minä :) Toivottavasti nämä nyt on tarpeeksi mopsin näköisiä.
Tekisin enemmänkin tämän värisiä, mutta lankaa ei näköjään enää saa. Viimeksi kun tilasin Tapion kaupasta samalla numerolla, niin tulikin huomattavasti punaisempaa. Joissain muissakin  numeroissa olen huomannut että väri muuttuu, ei voi mitään.

Tänään tulikin kunnon virkkauspäivä. Potkuri pysyy parkissa, sillä ulkona oleva  -28 pakkanen ei juuri houkuta kylille lähtöön. Onneksi tuli jo viikolla ostettua sen verran paljon ruokaa, ettei täällä heti nälkään kuolla vaikka pakkanen jatkuisikin.
Onneksi on lämmin kämppä ja sisävessa. Huhuh, miltähän se tuntuis jos taas pitäis kömpiä pihanperälle asioille, niinkuin silloin lapsena :) 

Löysäilyn lopetus

Joulun aikaan piti vähän löysäillä ja harrastaa muutakin kuin virkkausta.
 Ihan omaksi ilokseni maalailin ilman pienintäkään onnistumisen painetta. Tämmöinen kissatäti siitä sitten syntyi. Oli mukava levitellä ja sutia kaikkia iloisia värejä. Naamaa pitää vielä korjailla, mutta muuten valmis. Aika näyttää meneekö se seinälle vai komeron nurkkaan muitten seuraksi :)

Eihän sitä osaa tyhjin käsinkään istuskella ja kudoinkin neitokaisille parit sukat. Tavis-sukkien kutominen on niin rentouttavaa, ainakin minusta.
Vaaleanpunaiset on Nallesta ja raidalliset jämälankakerästä. Nämä olikin mukavaa kudottavaa, tosi koukuttavaa kun aina täytyi tehdä vielä pikkuisen matkaa, että näkee mikä väri tulee seuraavaksi :) Ainut ikävä puoli pääteltävien lankojen suuri määrä. Näitä tulee varmasti tehtyä lisääkin.

Lomat on loppu virkkaajankin kohdalta ja taas syntyy apinoita. Hävettää vaan, kun on kertynyt niin paljon rästissä olevia tilauksia. Kyllä minä yritän nyt taas ahkeroida näitten kanssa. Mahdottoman hyvähän se kyllä on , että on tilauksia. Riittää mielekästä tekemistä ja samalla vähän tulee leivänkin levennystä :)
Maija siinä tarkistaa että kaikki langanpäät on tulleet pääteltyä :)

Lisää kissoista

Armas

Mukava kun niin moni laittoi pitkän kommentin Armaksen pissa-ongelmasta.

Vuosikymmenien kokemuksella ja monien, monien kissojen omistajana minulle on kertynyt aika paljon tuota tieto-taitoa kissoista ja olen kyllä sitä mieltä, että kyllä kissat osaavat näyttää mieltään :) Enkä usko että Armaksella on mitään varsinaista vaivaa, vaan pelkkää mielenosoitusta.

Siitä kertoo jo se, että Armaksen pisu-kohtaukset osuu aina määrättyyn aikaan. Aina kun tytär on kotona käymässä, tai meillä on joku muu poikennut kylässä, Armas käy lorottamassa väärään paikkaan. Samoin aina se tapahtuu tyttären huoneeseen. Ainut poikkeus oli se minun aamutossuni, mutta silloin oli tytön huoneen ovi tiukasti kiinni.

Smirre-mummo talon halutuimmassa nukkumapaikassa, vessan patterin kupeessa :)

Kyllähän kissoilla monesti on vaivoja, jotka aiheuttavat pisu-ongelmia. Joskus voi auttaa jo pelkkä hiekan laadun vaihtaminen. Meillä ainakin on huomattu erään kalliin hienon hiekan aiheuttavan kutinaa ja kirvelyä tassuihin ja pyllyyn.

Nyt tytär on ollut jo muutaman päivän pois ja Armas tekee niin nätisti kaikki tarpeensa hiekkalaatikkoon :)

Kaipa se vaan on niin leimautunut minuun, ettei hyväksy muita ihmisiä tänne ollenkaan. Hyvä kissahan se muuten on ja niin kiiltävä turkkinen ja terveen oloinen.

Mausu, porukan kiltein, mummon vanhin tytär

 Kissojen luonteissa on niin valtavasti eroja, niinkuin meillä ihmisilläkin. Ei tämä Mausukaan tykkää muista ihmistä, mutta Mausu lähtee mieluummin ulos, kuin näyttää muuten mieltään.

Mausu on niin siisti, ettei juuri koskaan tee edes hiekkalaatikkoon, vaan juoksee läheiseen metsikköön asioilleen. Jos kukaan ei ole päästämässä pihalle, niin Mausu aukaisee wc:n oven ja käy lavuaariin pisumassa :) Siitä se onkin helppo siivota, sen kun laskee vettä päälle. 

Berniina (Pernu) , mummon toinen tytär, Maijan äiti

Jotkut kissat ovat myös ällistyttävän älykkäitä ja ajantaju aivan uskomaton.

Minulla oli aikanaan 23v. ja 22v. eläneet äiti ja poika, Killi ja Mamma. 

Siihen aikaan olin vielä vuorotyössä ravintolassa ja useimmiten palasin kotiin yöllä klo2-3 kieppeissä. Melkein aina kissat olivat puolen kilometrin päässä penkillä istuen minua vastassa. Lähellä asuneet olivat seuranneet, että ne ilmestyivät siihen aina vähän ennen minun tuloani. Minun tullessani ne naukaisivat tervehdyksen ja lähtivät mukanani kotiin.

Muina öinä ne eivät kuulemma siellä odotelleet, vain silloin kun tiesivät minun olevan tulossa.

Maija, se jo hengettömänä syntynyt , jonka sain virvotettua takaisin elämään. Jäi muita pienemmäksi kooltaan, mutta niin suloinen näöltään ja käytökseltään.

Loppuun vielä hassu tarina, joka tapahtui vuosia sitten :)

Eräänä pakkasyönä ravintolan keittiöön ilmestyi yhtäkkiä iso kissa. Minä tietenkin olin sen heti tunnistavanani parin kilometrin päässä asuvaksi kadonneeksi ilmoitetuksi. Eipä muuta kun soitin kissan kotia. Siellä emäntä oli onnellisena." On se meidän kissa. Laittakaa se taksilla tulemaan kotia".

No, taksi pihaan ja kissa takapenkille istumaan.

Hetken päästä tuli puhelinsoitto :" Ei se ole meidän kissa. Meidän kissa tuli juuri kotia. Laitan sen toisen tulemaan takaisin".

Kun taksi kurvasi takaisin ravintolan pihaan, nauratti tuttua taksikuskiakin jo niin kovasti, ettei suostunut ottamaan edes maksua "kissa-keikastaan". Sanoi vaan että eipä taida kyytiläisellä olla rahat mukana. Väittäisimpä että siinä vaiheessa kattikin virnisteli viiksiinsä :)

Tämäkin kissa oli mennyt samana yönä vielä omaan kotiinsa, mutta eipä ollut kertonut reissustaan halaistua sanaa :)

Samalla tuli tässä taas kerran esiteltyä tämä koko tämän hetkinen kissapesueeni.

Olis oikein mukava jos taas kirjoittelisitte kommentteja ja kertoisitte omia mielipiteitänne ♥

Kohta alkaa piisata

Minä en ymmärrä mikä tuota kattia riivaa.
Kaikki muut neljä kissaani ovat niin kilttejä ja hyvä tapaisia, mutta Armas keksii koko ajan uusia tuhmuuksia. Nyt kun kaikki kaappien ovet on teljetty niin, ettei Armas pääse niihin, niin tytön huoneesta on pissattu kaikki matot. Nyt ei sitten ole mattojakaan enää lattialla.  Meillä on sentään pienessä asunnossa kaksi hiekkalaatikkoa, jotka siivoan joka päivä. Ei pitäisi olla vika siinäkään.
Eilen kun nousin päiväunilta ja laitoin aamutossut jalkaan, niin eiköhän toinen tossu ollut litimärkä kissanpissasta. Arrrrgggghhh, alkaa kohta piisata. Armas oli ainut joka oli sisällä, ei siis epäilystäkään syyllisestä.

Tänä jouluna jouduin ostamaan uuden tekokuusen. Oikeaahan meillä ei voi pitää, kun kissat kiipeilee siihen heti ja syövät oksia (niinkuin ei ruokaa muka olisi tarpeeksi )
No, läski Armas-kultahan se keksi kiivetä tuohonkin. Nyt on osa oksista kokonaan poikki ja loputkin vääntyneitä alaspäin. Noinkohan ne kestää enää ylöspäin taivuttelua katkeamatta.

Ja kaikesta harmista huolimatta minä en pysty viemään Armasta nukutettavaksi. JOSPA siitä vielä JOSKUS kehkeytyisi kunnon kissa. En lakkaa toivomasta ja uskomasta.

Viimeiset Vieraat

Iso-sisko kävi välipäivinä kylässä runsaine lahjoineen ja minä sai toivomani ihanan kirjan.

Viimeiset Vieraat 

Elämää autiotaloissa   

    

   Kai Fagerström, Risto Rasa, Heikki Willamo

Millaista tässä talossa

olisi asua,

kirjoittaa ikkunan ääressä,

antaa ajatusten juosta ?

Pölyisellä pöydällä

metsähiiren jäljet,

pieni kertomus.

(Lainaus kirjan etusivulta)

Suosittelen lämpimästi.....lahjaksi....itselle.

(Kuvat kirjasta)

Piiiitkä ja kuvarikas postaus

Niin se vaan joulu on kohta taas ohi. Innolla sitä taas odotettiin ja luntakin saatiin sopivasti. Vähempi pakkanen olisi kyllä meille ainakin piisannut.

Kirpparilta löytyi tänä vuonna näin mukava vanha joululiina ja punaisia puisia  kynttilänjalkoja olen haalinut jo muutaman vuoden.

Onneksi tytär tuli  kotiin lomalle jouluksi, sillä muita ei sitten ole näkynytkään. Itsekkään ei autottomina päästä käymään sukulaisissa , jonne kaikkien luo on niin pitkä matka. Näin me sitten köllötellään koko joulu kotona kissojen ja Eetun kanssa.

Eetun joululahjalle kävikin köpelösti. Olin jemmannut pihalle SUUREN hirven sääriluun muovipusseihin käärittynä. Viime viikolla pihalle oli ilmestynyt valtavat koira-eläimen jäljet, liekö susi vai iso koira. Joulu-aattona ei Eetun luuta sitten löytynytkään mistään. Ei sitä harakat, eikä kissat kuitenkaan ole voineet viedä, oli se niin iso ja painava. Toivottavasti viejä oli joku metsäneläin, joka näin sai jouluksi herkkupurtavaa.

Vaikkei Joulupukkia näkynytkään, niin olipa kuusen alle muutama paketti kumminkin joutunut.

Minä toivoin saavani jotain päällepantavaa, ei kuitenkaan pussilakanaa. Poika ehdotti että " Mites ois muovipussi, sen voi aina vetästä päähän". Meillä tämä huumori on joskus niin karskia, ettei sitä muut ymmärrä  :) Onneksi minä tiedän, että leikkiähän se vaan. Kyllä tuo poika vaan äidistäänsä tykkää ♥♥♥

 Tytär tietää mistä äiti tykkää ja sain häneltä ihanan puolukanpunaisen puseron. Pakko se on tässä esitellä, kun olen siitä niin mielissäni.

 ♥♥♥ Kiitos Emine-tonttu ♥♥♥ 

Aikaisemmin kehuin kuinka minulla on ainakin 20 laatikollista joulukoristeita ja jotkut halusivat niistä kuvia. Aika paljon rikkinäisiä heittelin tänä vuonna roskiin, mutta vielä näitä piisaa. Ripottelen näitä kuvia nyt sitten tänne väliin :)

Suurin osa on itsetehtyjä , niin kuin nämäkin tontut ja kaikki ovat vanhoja tai TOSIvanhoja.

Kuten tämä kirpparilta vuosia sitten ostettu kuminaamainen joulupukki. Oliskohan jostain 50-60-luvulta

Nämä keskellä olevat punaiset kynttilät ovat ainakin yli 50 vuotta vanhoja. Muistan äitini ostaneen ne lapsena ollessani. Eihän niitä raaski millään polttaa.

Kosotäti kirjoitteli blogissaan Tahvanan-päivän vietosta ja aloin itsekkin muistelemaan

Asuin lapsena enimmäkseen isän perheessä, mutta jouluna yleensä päästiin äidin luo.
Muistaakseni olin 13-14 vuotias, kun pääsin eka kerran Tapaninpäivä-tansseihin iso-siskoni mukana.
Sisko lainasi mekkoa ja ripsiväriä ja tupeerasi pitkät hiukseni tuuheaksi leijonanharjaksi (se oli muotia silloin)
Koko päivän sisko ja äiti  opettivat minulle  tanssiaskeleita ja mielestäni osasin jo ihan hyvin.
Illalla koko kylän nuoret ahtauduttiin samaan taksiin ja huruteltiin Suomussalmelle lavatansseihin.
Minua ujostutti kamalasti, mutta sisko pakotti seisomaan eturiviin tanssittajia odottamaan. Joku finninaamainen poika minut siitä nappasikin lattialle, mutta sitten tapahtui se katastrofi !
Se poika KEHTASI sanoa minulle: " Neiti taitaa olla ensimmäistä kertaa tansseissa ". Mikä loukkaus !!!!!
Minua suututti niin kovasti, että istuin koko loppu-illan takarivissä penkillä enkä pyrkinyt enää tanssimaan.
Loppujen lopuksi sain sieltä vain keuhkokuumeen ja loppu loman vietinkin Ämmänsaaren sairaalassa kovassa kuumeessa.
Se Tapani jäi kyllä mieleen :)

Tämän ränstyneen kranssin tein 40 vuotta sitten pojan ollessa pieni. Ruttaantuneita vanhoja seinäkuviakin on tallella monta ja joka joulu ne laitetaan seinille. Niistä tietää joulun tulleen :)

Tänä vuonna sain pari lisääkin. Älysin mennä kylän pienestä kirjakaupasta kysymään, jos heiltä vielä sattuisi löytymään näitä. Pari oli vielä varastoissa ja minä sainkin ne ihan joululahjaksi. Kiitos Kirjakaupantäti Eija ♥ 

Joka joulu tulee myös muutama uusi joulutavara.
Peikkotyttö Hanna piti pika-arvonnan joulun alla. Minulla oli heti semmoinen kutina, että nyt minua onnistaa ja niinhän se sitten onnistikin . Aukaisin paketin vasta aatto-iltana ja sieltä löytyi kaunis pellavaliina, joulupussi ja enkelin joulu-siivet. Kiitos Hanna, pidän näistä tavaroista kovasti ja ne laitetaan joulun jälkeen visusti talteen muiden aarteiden kanssa.

Nyt onkin aika mennä takaisin köllöttelemään :)
Kiitos hurjasta määrästä Hyvän Joulun toivotuksia , joita olen saanut. Yksin kotona, mutta suuressa porukassa täällä blogimaailmassa. Kiitos teille ♥

Petteri Punakuono

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto .

Hyvää Joulua Kaikille !

Enkelin laulua

ENYA -The Spirit of Christmas Past

Rauhoittavaa joulumusiikkia, kuin enkelikuoron laulantaa.  Ihanaa !!!!!!

Joulustressiä ?

Ei ole stressiä ei, kun kerta päätin niin =)

Eilen siivosin puoli kämppää ja tänään loput. Siis sulloin kaapit täyteen kaikenlaista ja sitten pönkkää eteen etteivät heti vyöry takaisin lattioille. Ei pääse Armaskaan komeroihin pissaamaan enää :)

Joululeivonnaisetkin tuli hoidettua eilen. Pääsin tutun kyydillä Lidliin ja sieltä muutama torttu ja laatikko pipareita ja hops, meillä on leivottu =)
Viime viikolla on rustasin pari hedelmäkakkua. Tein samantien kaksi, sillä kokemuksesta tiedän, ettei muuten jouluksi jää mitään. Kaapista laitoin taikinaan mitä löytyi ja sekaan vanhan konjakkipullon loppu. Oli se vaan niin hyvää, että toisen olenkin jo popsinut pois :)

Pojan perhe tarvitsee ja toivoo sukkia. Eipä mummo tämän enempää ole ehtinyt syksyn mittaan neulomaan. mutta lisäksi annan lahjakortin kasasta sukkia.
Pienimmät on Fabelista ja toiset 7-veikasta. Valkoisen varteen rustasin valepalmikkoa. Kaipa näillä nyt tallille kehtaa mennä.

Nantin arvonnassa voitin näin suloisen ranneketjun.  Ajattelin että taitaa näyttää paremmalta nuoren naisen ranteessa, kuin tämmöisen vanhan akan ryppyistä nahkaa vasten, joten tiedänkin jo kelle tämä menee joululahjaksi. Minä kyllä tykkään itse tästä kovasti, on juuri se jonka itse valitsin palkintovaihto-ehdoista.
Kiitos Nanti

Viimeisetkin  "Anna Hyvän Kiertää"-paketit on postitettu. Tämä pieni apina-pariskunta meni Virveriikalle.
Nyt uusia apinoita syntyy vasta joulun jälkeen.

 Olen viimeaikoina saanut monta tunnustusta ja haastetta. Eihän tässä hössötyksen keskellä ole ehtinyt niihinkään vastaamaan. Kiitos kaikille niitä lähettäneille , vaikkakin näin myöhästyneesti.

Kumpi on parempi ?
Putipuhdas jouluinen koti ja väsymyksestä ärtyinen äiti
vai
Sotkuinen koti ja iloinen äiti

Taas hyvällä tuulella

Ai kun olinkin eilen pahalla tuulella, mutta nyt on hyvä tuuli taas palannut. Vois vaikka hypätä kettujen kyytiin laskettelemaan :)

Eilen aamulla huomasin että netti-tv on taas rikki. Ajattelin joulua ilman joulu-ohjelmia ja kävin jo niin kiukkuiseksi. Toista kertaa en halunnut maksaa 200 euroa yhteyksien korjaamisesta.

Tänä aamuna soitin sitten Soneralle kiukkua puhkuen ja tarkoitus oli vaatia sopimuksen purkua, kun ei kerran välineet pelitä. Vaan sielläpä olikin niin herttainen nuorimies, joka kärsivällisesti neuvoi ja opasti, ja taas näkyy mummolla telkkari. EIKÄ TÄMÄ MAKSANUT MITÄÄN .  Nyt harmittaa vaan kun eka kerralla otin yhteyttä ohjeitten mukaan Helpsonille ja maksoin itseni kipeeksi.
Näköjään koskaan ei ole liian vanha oppimaan uutta :) Tästä lähtien tajuan soitella Soneralle kun ongelmia ilmenee, enkä mihinkään maksulliseen palveluun

No, eipä tässä jouda kettujen mukaan. Kai se on pakko ruveta kotia raivaamaan, sillä tytär tulee perjantai-yönä kotia. Jos sen verran siivois, ettei heti ovella kompastu laatikoihin ja pussukoihin =).

Kettu-kuva on blogista  http://graphicsfairy.blogspot.fi/. Sieltä löytyy ihania vanhoja kuvia ja kuvioita käytettäväksi vaikka mihin :)