Olipa kerran

 Olipa kerran äidillä mokkanahkaiset tossukat. Vaan eipä ole enää.

No, joku oli kumminkin tyytyväinen :)

Jo helpottaa

Jee, kaikki jouluksi tilatut lelut on nyt postitettu. Toinen Peppi lähti postiin ja toinen joulumyyjäisiin. Nyt voin ruveta tekemään "mitä huvittaa"-töitä, mukavaa.
No ei kyllä huvita ruveta siivoomaan, mutta kai se on pakko, sillä tytär tulee kotia aaton-aattona ja silloin olisi kyllä syytä olla jo siivottuna. Unohtamatta niitä kymmeniä ja taas kymmeniä joulukoristeita, jotka kuuluu olla kaikki esillä.

Tästä lapasmallista tuli niin suosittu, että toisetkin piti tehdä ja kolmannetkin on kohta valmiina. Enemmänkin kai menisi joulumyymälässä, mutta ei kyllä ehdi enää enempää tekemään, (se siivous, murrr).

 Eripari sukkakin on saanut kaverin. Päädyin kumminkin purkamaan toisesta kärjen ja tein sen vain uudestaan.

Viimeiseksi tämä paras. On se vaan niin suloinen. Armas alkaa jo toipumaan ja jaksaa jo kulkea vähän muuallekin, kuin vain sängyn ja ruokakupin väliä.
 Täälläpäin on kuulemma hurjasti liikkeelä Kissaruttoa. Voi kun nyt säästyttäisiin siltä, ettei tule lisää murhetta.

Siivousintoa kaikille (ja varsinkin itselleni ) toivottaen........ yx tonttu 

Minun Armaani

  En uskaltanut tänne kirjoittaa, että Armas katosi tasan kaksi viikkoa sitten.  Se olisi tuntunut niin lopulliselta.

Mummokissalla on ollut tapana tuoda sisäkissa Armakselle  hiiriä portaille, josta Armas on käynyt ne nappaamassa ja kiikuttanut sisälle syödäkseen ne keittiön pöydän alla.
Tasan kaksi viikkoa sitten Armas yhtäkkiä jättikin hiiren huomiotta ja syöksyi yön pimeyteen. Minä olen etsinyt ja kysellyt, mutta kukaan ei ollut nähnyt siitä vilaustakaan,  Öisinkin nousin katselemaan pihalle, josko Armasta näkyisi. Tiesin että koko puolitoista vuotisen elämänsä sisällä lämpimässä elänyt ja ruokansa valmiina saanut kissa ei kahta viikkoa ulkona selviäisi. Eniten minua suretti, kun ajattelin, että se on jossain nälissään ja peloissaan palelemassa. Toivoin jo suorastaan, että se olisi jäänyt auton alle pois kärsimästä. Eilen jo itkin varmana sen kuolemasta.

   

                           

Mutta mitä tapahtuikiaan illalla, oven takaa kuului surkea naukaisu.

MINUN ARMAANI OLI PALANNUT.

Niin arkana ja laihana. Pitkään sain houkutella ennenkuin pääsin niin lähelle , että sain napattua syliini.  Miten voikin olla onnellinen yhden kissan takia. Minulla on niin helpottunut olo ja haluan kaikille huutaa: " Armas on kotona". 

Toiset kissat murisevat ja sähisevät taas Armakselle, mutta me Eetun kanssa puolustetaan sitä.

Kyllä tuntui mukavalta, kun Armas tuli taas nukkumaan tyynyni viereen. Se vaan on niin luuta ja nahkaa, että tippa tulee silmään sitä silitellessä, minun entinen pullukka-Armaani. Se on muutenkin niin heikossa kunnossa, että sen takajalat tutisee seisoessa. Nyt se onkin ollut vuorotellen syömässä tai minun sylissäni kehräämässä.

Niin on kuin joulu olisi tullut etu-ajassa.

Mutta nyt tämä mummo lähtee hakemaan EU.-ruokakassia, sillä seurakunta on laittanut siihen jotain ylimääräistä. Nami nami, tästä se joulu lähtee oikeasti tulemaan:)

Apinatehdas hiljenee joulunviettoon

 Vielä viimeiset apinat piti rutistaa, ennenkuin kaikki tilatut tuli tehtyä.

 Nyt niitä onkin sitten valmistunut 95 kappaletta.  Melkoinen lauma kieltämättä. Sitten kun 100. valmistuu, niin se arvotaan :)

Nyt apinatehtaan ainut työntekijä lomautetaan ja hän siirtyy puuhastelemaan Korvatunturin työpajalle. Siellä onkin vielä paljon tekemistä, joten lepoa ei ole vieläkään tiedossa.
Minkähän takia kaikki hommat jää aina viime tinkaan? Olisihan se pitänyt jo tähän ikään mennessä oppia.

Kalenteri

  Niinkuin aikaisemmin kerroin, tuli törmättyä sinne kalenterin julkistamistilaisuuteen.
Tämän ovat valmistaneet meidän kylän kehitysvammaisten toimintakeskuksen asukkaat ja henkilökunta.
Huonolla kameralla yritin kuvata, mutta jospa jonkunlaista käsitystä saisitte tästä ihanuudesta.

Joulukuun tontut
Voiko aidomman näköisiä tonttuja olla olemassakaan.  Ahkeraa porukkaa, joka on itse huovuttanut hiippalakkinsa. Hyvin töröttää pipat pystyssä.

 Syyskuussa voi metsässä törmätä peikkoihin. Tämä pikkuvesseli oli aivan ihana juhlassa vilistellessään kutsuvieraiden seassa.

 Heinäkuussa mennään vetten äärille ja siellähän onkin ihana merenneito Laura.
Laura asui aikaisemmin meidän seinänaapurina ja tytöt olivat vähän väliä toistensa luona yö-kylässä.
Kiltti ja ystävällinen neitonen on Laura vieläkin. Hän on erittäin  taitava ompelemaan ja sitä siistiä jälkeä voisi moni ammattilainenkin kadehtia.

Enkeli-pojat Juha ja Oiva. Minun suosikki-poikiani.
Pojat ovat kovia reippailemaan ja tekevät pitkiä kävelylenkkejä peräkanaa kulkien heijastinliivit päällä.
Meidä kohdalla pysähtyvät aina katsomaan, josko minua näkyisi pihalla tai ikkunassa. Sitten vilkutellaan kovasti ja vaihdetaan kuulumisia.

Muutkin kuvat ovat aivan ihania, mutta en nyt kaikkia tässä julkaise, kun en saa kuvattua niitä kunnolla.

Riemuntai

Olikin puuhakas viikonloppu, sillä pojantytär Liisa ja oma tytär Emine tulivat molemmat kyläilemään. Liisa keksi, ettei ole lauantai, vaan on riemuntai.
Elukat sai kaikki ylenpalttisesti silittelyä ja herkkuja ja olivat ylen onnellisia

Aamusta heti lähdettiin joulumyyjäisiä katsomaan, vaan eipä sieltä löytynyt mitään haluttavaa tytöille. Naapuri-ruokakaupassa oli kumminkin "ihguja" piparimuotteja, niinpä ostimme niitä ja valmista piparitaikinaa. Iltapäivällä meille syntyikin sitten kissapipareita ja minipossu- ja miniheppapipareita.  Nuo minit varsinkin on oikein söpöjä, vaikka koristeeksi voisi laittaa.

...

Meidä kylän vammaisten hoivakoti on valmistanut oman kalenteri jossa hoidokit ovat kuvissa. Erään mallin äiti sai kaupassa meidät ylipuhuttua, että poikkesimme matkalla kalenterin julkistamistilaisuuteen.

No, enhän minäkään tajunnut, että se oli kutsuvierastilaisuus, tyhmä minä. Kaikki muut olivat hienoissa juhlapuvuissa kun me törmäsimme sisälle fleece- ja toppatakeissamme. (Taina, Eminellä se punainen). Paikan johtaja katsoi meitä toooosi pitkään. Onneksi yksi tyylikkäimmistä äideistä huomasi tilanteen ja pelasti meidät. Hän tuli seisomaan meidän joukkoomme ja jutteli minulle koko ajan. Sinnikkäästi katselimme mallien kulkueen ja kuuntelimme pari puhetta, mutta sitten luistimme hiljaa pois paikalta. Tämä ystävällinen äiti kyllä pyysi meitä vielä jäämään, mutta minua hävetti jo niin kovasti :)

Iltapäivän aikana ehdittiin askartelemaan vielä joulukorttejakin.

Tässä on näyte kolmen eri sukupolven tuotoksisita. Hassua, miten iän karttuessa mallitkin alkavat käydä aina vaan yksinkertaisemmiksi.Kaikista kaunein sydänkortti on tyttäreni tekemä, ainakin minä pidän siitä eniten.

Pari elokuvaakin ehdittiin katsomaan ja sinä aikana kerkesin päättelemään parit kämmekkäät. Lankana Novitan Puro, jota en ole ennen päässytkään neulomaan. Ihastuin siihen ikihyväksi. Niin ihanan pehmeää, joutuisaa neuloa ja värit liukuu ihanasti.
Neuloin ihan suorana neuleena ja virkkasin reunaan ja peukaloaukkoon pari kerrosta. Päälle vielä virkattu kukka ja valmista on.

Ihan ilman lupaa laitan tähän loppuun vielä oman tyttäreni kuvan. Sinne se häipyi taas opiskelupaikkakunnalle ja jouluna taas vasta tavataan, nyyh. Kuvassa on myös se 5 kuukautta hukassa ollut Berniina. Hyvin on nyt pysynyt kotona  ja jaksaa kehrätä jos edes vilkaisee sinne päin.

Nyt on taas rauha talossa ja voisi ruveta vaikka joulua laittamaan.

Urakalla

 Nyt on tehtävä käsitöitä oikein urakalla, jos meinaa jouluksi ehtiä valmiiksi edes osan. Apinoita ja joululahjoja tulee tehtyä vuorotellen ja joka päivä jotain tulee valmiiksi kuitenkin.

Välillä täytynee pitää siivouspäivä, sillä tytär ja pojantytär ovat tulossa viikonlopuksi. Sen verran pitää raivata paikkoja, että mahtuvat nukkumaan jossain. Tällä hetkellä käsityötarvikkeet ja keskeneräiset kutimet ovat vallanneet kaikki laskukelpoiset paikat, jopa sängyt :)

Käsitöitä olen puurtanut ahkerasti, mutta melkein yhtä ahkerasti olen osallistunut arvontoihin :)

Tällä kertaa onni suosi minua Raitasukan blogissa. Nyt on mummolla lankaa joulunpyhiksikin, suklaa tuskin säilyy sinne asti. Tykkään kovasti tästä langasta. Se on sopivan pehmeää jopa kaulanihoa vasten, joten siitäpä taitaa tulla jonkunlainen huivi mummolle itselle.
Kiitos Raitasukka, ilahduin kovasti tästä paketista.

Nyt kai täytyy siirtyä tuonne ikävämpien askareiden pariin, eli siivoamaan. Miksei kämppä voi olla semmoinen itsestäänsiivoutuva.

Arvaa harmittaako ?

Kovalla kiireellä tein lasten porosukat ja vasta valokuvatessa huomasin, että terät on eri langasta.
Kyllä harmittaa !
En kyllä ala purkamaan, vaan yritän tehdä molemmille uuden parin.
Porokuvion nappasin joulupallosta ja toisen jalkoihin tuli virheitä.  Täytyy tehdä uudelle parille samat virheet :) Valkoinen osakin olisi saanut olla vähän pitempi, että poro olisi mahtunut kunnolla lumelle seisomaan.

Tänään suututtaa muutenkin.......
nimittäin oma laiskuuteni.
Kun on joka paikka rojua täynnä, niin johan siihen kompastuu. Tietenkin sitten kompuroin ja suoraan kissanhiekkapömpelin päälle. Eikä minua suututa se verille mennyt polvi, vaan hajonnut pömpeli. Uuden ostoksi meni ja senkin rahan olisi voinut käyttää johonkin mukavampaan.
Huomenna päivä uus ja toivottavasti paljon parempi.

Tilannekatsaus Apinatehtaalta

 Tv:tä katsellessa on helpompi neuloa kuin virkata. Siksipä välillä valmistuu näitä pieniä neuleitakin. Minä tykkään tehdä lasten asusteisiin jotain ylimääräistä räpellystä ja tällä kertaa sukkiin lensi perhoset. Kuvio ei nyt sattunut ihan keskelle, mutta empä viitsi mokoman takia ruveta purkamaankaan. Perhoset on jälkikäteen silmukoitu tavis-sukkiin. Se on minusta helppo ja nopea tapa koristella neuleita.

Apinatehdas on taas käynnistetty täydellä teholla toimintaan.
Taina,Heli ja Airi, kaikki saavat tilaamansa apinat ennen joulua, niin ja Katjalle Peppi. Valitettavasti tomitusaika on venähtänyt näin pitkäksi. Taina varsinkin on joutunut odottamaan omiaan jo puoli vuotta :(
 Jos joku teistä on jo kyllästynyt odottamaan, niin nyt on hyvä aika perua tilaus. En pahastu, vaan ymmärrän oikein hyvin.

Joulukiireet alkaa jo vaivaamaan, mutta olen minä muutaman lahjan saanut sentään jo pakettiin. Sekin on kyllä tapahtunut siivoomisen kustannuksella. ( Minä en tykkää siivoamisesta :( .)

Lintulapaset kera Peppien

Kun inspiraatio iskee, niin sehän on heti toteutettava , vaikka kaikki muu jää sitten tekemättä.  Nämä lasten lapaset on semmoinen inspiraatio-väläys. Pohjana on ihan tavalliset punaiset lapaset, joihin ompelin virkattuja lisäkkeitä. 

 Lapsille on niin kiva suunnitella kaikenlaista hassutusta :)

Peppejäkin on valmistunut viisi lisää. Kaikki kymmenen Peppiä lähtevät huomenna matkalle kohti Saksan-maata.
Peppejä täytyy ehtiä tekemään vielä muutama ennen joulua, samoin aika kasa apinoita. Kiire taitaa tulla, sillä jouluun on enää 40 päivää. No, joulusiivouksesta voi aina nipistää lisä-aikaa. Laitetaan valoja vähemmälle, niin ei pöly näy.

....
No niin. Heti tuli huomautus, että Angry birds hahmojen teko kaupalliseen tarkoitukseen on kiellettyä. Nämä onkin Punatulkkulapaset ja jos ne muistuttaa Angry birdsiä, niin niinhän ne linnut luonnossakin muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Jos minut nyt viedään käräjille siitä, että nämä lensi joulumyyjäisiin tänne pienelle sivukylälle, niin voisiko joku tuoda minulle sinne käräjätalolle kahvia termarissa ja tupakkaa  ?

Marraskuun mansikat

Blogeissa näkyy olevan paljon arvontoja tällä hetkellä ja minähän innoissani osallistun niihin. Sen kyllä huomaa tuosta sivupalkin linkkirivistäkin:)

Sansuin arvonnasta voitin lankaa, sitähän ei minulla  koskaan ole tarpeeksi. Sansuin itse värjäämää Ilona lankaa. Väristä tulee mieleen vähän raaka mansikka. Oikein on mieleistä lankaa ja aionkin piilottaa sen tehdäkseni joulukiireiden jälkeen siitä jotain ihan itselleni. Kiitos Sansui.

Ihan oikeita mansikoita poimin tällä viikolla omasta kukkapenkistäni. Jokohan nämä olisi menneen kesän viimeiset mansikat. Kyllä ne vaan maistuivatkin makealta. Taitaa olla ihan yhtä höppänä kasvi, kuin on emäntänsäkin, marraskuussa vielä marjoja tekee :)
Toivottavasti nämä lämpöiset syyspäivät eivät ennusta ankaria pakkasia kevätkuukausille.

5x PP

Viisi pientä Peppiä marssii näin

aurinkoista tietä eteenpäin.

Koska matka oli hauska niin

pyytävät he mukaan vielä monta kaveria.

Eläimet jaksaa yllättää

Aikaisemmin olen jo kertonut kuinka minulta hävisi kolme kissaa saman viikon aikana kesäkuun alussa. Maijahan palasi kuukauden päästä ja Mausu neljän kuukauden päästä. Empä osannut enää odottaa, mutta nyt palasi Berniinakin oltuaan viisi kuukautta hukassa.

Missä lie lymynnyt metsissä, sillä kovin on araksi muuttunut. Piilottelee huonekalujen alla ja sähisee ja murisee toisille, ensin jopa minullekin. Oltuaan nyt rauhassa vähän aikaa ja syötyään herkkuruokaa antaa minun jo silitellä ja kehrää ihan tyytyväisenä. Juuri äsken päästin kumminkin ulos tarpeilleen. Saapa nähdä, tuleeko vielä takaisin.

Toinen yllättäjä on Eetu.
Useimpien koirien tavoin Eetukin tykkää haistella kenkiä ja työntää nokkansa sisälle niihin. Nyt se erehtyi kuitenkin haistelemaan minun vanhoja kävelykenkiäni. Liekö ollut haju liian ällöttävä, kun oli oksennus tullut aivan kengän kärkeen. No, minä tietenkin huomasin sen vasta, kun olin jo laittanut kengän jalkaani. En kyllä voinut muuta kuin nauraa. Onneksi olivat vanhat kengät, jotka muutenkin jo joutivat roskiin.

Minunkin mielestäni 5 kissaa ja 1 koira on aivan liian paljon pieneen asuntoon. Ne tuovat kumminkin niin paljon sisältöä elämääni, että yhdestäkään en voi luopua.

Tyttö-trio

Viime aikoina on ehkä vaikuttanut, että apinoiden syntyvyys on laskusuunnassa. Ei,ei, niitä on tulossa lisää koko ajan. Tämä tyttö-trio on viimeksi tulleita.
Välillä pitäisi kai tehdä muitakin aloitettuja töitä, joita on päässyt  kertymään jo muutamia kymmeniä. Uuden aloittaminen vaan on aina niin mukavaa ja kun isnpiraatio iskee, niin hetihän sitä pitää ruveta toteuttamaan. Kyjytkin tuli kaikki aloitettua, mutta suurin osa taitaa jäädä kesken. Tulipa sitten ilmottauduttua Lapaskuuhunkin, kun tuli uusi idea päähän.
Voi kun ehtisi tekemään kaiken , mitä päässä pyörii.

Anis ja Iisoppi

Aikoinaan koulussa eläin- ja kasvioppi olivat laskennon lisäksi lempiaineitani. Olinpa aika hyväkin niissä. No, ne oli niitä aikoja. Nykyään hyvä kun erotan variksen varpusesta. Oletteko muuten huomanneet, kuinka varpuset on vähentyneet. Silloin lapsuudessa niitä oli kaikkialla ja paljon. Nykyään tosi harvoin näkee.

Sen verran kuitenkin on muistissa, että kun Prusiluska järjesti arvauskilpailun, niin ensimmäisenä tunnistin valkoisen maitohorsman. ( Piti kyllä netistä tarkistella ensin kuvia ). Palkinnoksi sain tämän Anis ja Iisoppi kirjan.
Mielenkiintoinen kirja, olen sitä jo kovasti selaillut. Esim. kukkapenkissäni kasvaa mehitähteä. Nytpä tiedän, että sitä voi käyttää palovammojen ja itikanpuremien hoitoon, sekä salaattiin m.m. Ihan uutta tietoa tuokin minulle. Kirjassa on paljon muutakin jännää tietoa kasvien käytöstä. Ensi kesään mennessä minusta tuleekin melkoinen poppamies, eikä meidän pihassa saa mikään kasvi kasvaa rauhassa :)

Kiitos Prusiluskalle, kirja tuli ihan oikeaan osoitteeseen. Ei jää kirjahyllyyn homehtumaan, vaan tulee luettua tarkkaan.  

Ensimmäinen joululahja

Enää 60 yötä jouluun, huhhei.
Minulla on tapana varmistaa joululahjan saantini ostamalla lahja minulta-minulle :) Saampahan ainakin yhden paketin, vaikka joulupukki olisi mitä mieltä kiltteydestäni :) Empä malttanut odottaa jouluun asti, vaan avasin paketin nyt jo. Mitähän se Pukki siitä tuumaa.
Keväällä sitten, kun on enemmän aikaa, alkaa näkymään koirantekeleitä täällä minun blogissani.
Kannattaa muuten vertailla hintoja nettikirjakaupoissa. Halvimman ja kalleimman hintaero oli noin 10€.
En nyt ala mainostamaan ketään erityisesti, mutta minä maksoin tästä alle 20€ postimaksuineen.
Pikkuhiljaa pitäisi kai alkaa miettimään lahjoja muillekin, eikä vain itselle :) 

Lemmenviemää-sukat

Lemmenviemää-sarjaa "täytyy" seurata joka päivä, mutta samalla käsillä pitää olla jotain tehtävää. Nämä sukat on neulottu pelkästään kyseistä sarjaa katsoessani, siitä nimi sukille. Lanka on 7-veikkaa ja kuviona prinsessaneule. Seuraavat Lemmenviemää-sukatkin on jo aloitettu, mutta seuraavat ovat miehelle. 

Eetu sai taas naapurilta lihaisan hirvenluun ja minä onneton jätin sen haisevan verisen jötikän pihalle. Tässä näette sitten seurauksen. Maija-kissaakin ihan pelotti. Naapurista olivat kuvanneet ja laittaneet Yuo tubeen, että muutkin pääsevät ihailemaan minun piha-idylliäni, höh. Nyt luunjämät on turvallisesti sisällä vaalean maton päällä ja sen näköistä on jälkikin. Taas menee matto vaihtoon.

Tytär viihtyi loman ajan kotona, mutta huomenna hän lähtee taas takaisin omaan kämppäänsä. Sitten on minullakin taas aikaa enemmän käsitöille ja Eetun sotkujen siivoamiseen :)

Simon`s Cat

Kyllä huomaa, että tämän piirtäjällä on tosiaan kissa kotona :) Video  ja lisää saman piirtäjän mainioita videoita löytyy You Tubesta. Äänet päälle ja nauttimaan :)

Peikonlehti-haaste

Olivia pisti tämmöisen Peikonlehtitunnustuksen, johon kuuluu haaste kertoa itsestään kahdeksan sattunnaista uutta juttua. Tämä tuntui niin koukuttavalta, että otan mielelläni vastaan, kiitos. 

1. Sain piiskaa vielä 15 vuotiaana (remmillä kintuille). Isä oli ankara kasvattaja, joka ei kaihtanut ruumiillista kuritusta, mutta sehän oli aika tavallista vielä siihen aikaan. Rehellisesti sanottuna, joskus tuntuu, että pieni piiskan ripaus joillekin lapsille nykyäänkin ei tekis ollenkaan pahaa. Minun piiskansaamiseni loppui siihen, että karkasin kotoa , lopullisesti.

2. Tein työtä, jota inhosin , yli 30 vuotta. Lopputiliä ei uskaltanut ottaa, kun aina oli lapsi elätettävänä Lopulta minut potkittiin pois nuorempien tieltä. Nyt uskaltaa jo tunnustaa, että olin tosi helpottunut että toiset tekivät sen päätöksen puolestani. Nyt on paljon mukavampaa, kun saa olla kotona ja tehdä käsitöitä.

3. Minulla ei ole koskaa ollut autoa, ei taloa, eikä rahaa tilillä, hihihi. Kaikki ylijäänyt raha on kulunut matkusteluun ja kyllä minä olenkin matkustellut ja raahannut lapsiani maailmalle. Minusta se on pääomaa, jota kukaan ei voi minulta pois ottaa, ei verottaja, eikä ulosottomies :)Henkinen pääoma on paljon parempaa, kuin pankissa homehtuva, ainakin minun mielestäni :)

4. Nuorena olin kovasti Hippi-tyttö (ilman huumausaineita). Jonkin verran siitä ajatusmaailmasta on säilynyt tänne vanhuusvuosillekin.  Olisin silloin halunnut liittyä johonkin hippi-yhteisöön, mutta nyt olen ihan tyytyväinen "koti-hippi" :)

5. Minulla on kaksi lasta, poika ja tyttö, joiden ikäero on 21 vuotta.

Kun olin laitoksella tyttöä hakemassa ja poika tuli pikkusiskoa katsomaan, niin eräskin äiti sanoi että ompa sulla nuori mies, hihihi :)

6. Olen lihonut 40 vuoden aikana 75 kiloa!!!!! Saavutus sekin. Todistaa ainakin, että ruokaa on aina piisannut :)

7. Nukun nykyään päikkärit joka päivä klo 15-18. Minkä sille voi, että aina väsyttää. Herätyskello on soimassa, että herään katsomaan Lemmenviemää, johon olen jäänyt koukkuun. Täytyyhän minun katsoa, mitä se ilkeä Cosima-täti seuraavaksi keksii :)

8. Lopuksi suuri rakkauteni, Istanbul. Sen yölliset valot ja tuoksut saavat minut aivan hurmoksiin. Rauhassa voi kulkea ilman että kuulee sanaakaan suomenkieltä. Sieltä on myöskin hyvin romanttisia muistoja, oijoijoi. Tyttärenkin raahasin sinne jo kolme kuukautisena isäänsä tapaamaan.

Kyllä minä vielä saan rahat kasaan, että pääsen sinne  käymään, ainakin sitten oikealla eläkkeellä.

.......

Tämä haaste pitäisi nyt jakaa toisille ja minä ajattelin kiusata tällä vain paria, Mayo ja Villikissa. Ottakaa tai jättäkää, päätös on teidän

Ei liene yllätys

 Niin, ei varmaan kovin iso yllätys, että olen voittanut arvonnassa. Kieltämättä minulla on ollut satumaista tuuria näissä. Olivian arvonnasta sain kaksi kaunista Pentikin tyynynliinaa. Kiitos Olivia.

...
Sain Eeva-mummolta ja Mammutilta viestiä, että he eivät olleet päässeet sivuilleni. Kiitos huomaavaisuudesta molemmille, osasin ruveta korjaamaan vikaa.
 Ensin tietenkin säikähdin, että on joku virus tullut. Hätäpäissäni poistelin huomattavan määrän seuraamiani ulkolaisia blogeja, samoin pois kaikki vilkkuvat kuvat. Seuraavaksi pois joitain uusia ohjelmapäivityksiä. Sitten vasta menin juttelemaan tutun tietokone-korjaajan kanssa. Hän rauhoitteli, että kyse ei ollut viruksesta eikä mistään vastaavasta. Ilmeisesti minulla vaan oli joku ohjelma asennettuna, jota toisten tiukemmat suoja-asetukset pitivät haitta-ohjelmana.
Nyt on  sekä Eeva-mummo, että Mammutti taas päässeet blogiini. Onnistuin näköjään summassa poistamaan sen ongelmia tuottaneen :) 

HÄN luulee olevansa ihminen.Heti kun silmä välttää on makaamassa minun paikallani sängyssä.
 Harmi vaan, että hänelle on iän myötä tullut myös se vanhojen ukkojen vaiva, eli alapää falskaa jonkun verran. Lakanoita saa olla vaihtamassa vähän väliä, kun on Eetulta vähän lirahtanut :(
Kuorsaamisen lisäksi hän on ruvennut piereskelemään.  Välillä herään yöllä, kun nenään tulee niin kamala lemu. Tuntuu, että ei voi hengittää siinä hajussa.
Vaan eihän tuota voi vielä ruveta hävittämäänkään, kun muuten on terve. Minkäs sille voi, että vanhuus tuo vaivoja  tullessaan itse kullekkin :) Oispa se , jos minunkin omaiseni sanoisivat, että on tuo muori varmaan lopetettava, kun se on tullut jo niin vanhaksi. Hihi.

Koukkukätinen

Nyt minä olen oikein urakoinut virkkauksia ja kaikki muut hommat on saaneet jäädä. Tuntuu, että kuokku on jo kasvanut käteen kiinni.

 Yhteensä kymmenen uutta apinaa on nähnyt päivänvalon.

Samatien kaksi uutta Peppiäkin.
Kaikki nämä lähtevät Saksan lapsia leikityttämään. Siellä alkaakin joulumyynti jo tämän kuun puolivälissä, turhan aikaisin minun mielestäni.
.....
Tytärkin tulee viikon päästä kotia syyslomalle. Jostain kumman syystä hänen huoneensa on muuttunut varastoksi.Kukahan sen on mahtanut sotkea :) Sitä pitäisi kai ehtiä vähän siivota, ettei äidin tarvitse hävetä silmiä päästään :)
.....
Virkkaaminen on kuitenkin etusijalla edelleenkin, sillä niin monta monta apinaa on vielä tekemättä.

Sulahopsulahei sulahopsansaa

 Apinalauma on kasvanut jo niin isoksi, että tarvitsee kaitsijan.
 Apuun riensi itse Peppi Pitkätossu, hopsansaa. Malli on taas tuolta omien korvien välistä, enkä ole vielä oikein tyytyväinen siihen. Vaatii lisää kehittelyä. Näitä taitaa vielä muutama tulla ennen joulua.

Keskeneräisiä töitä on pilvin pimein, mutta kun eteen osuu hyvä malli, niin taas on uusi laitettava alulleen.
Sirpa Silmukat solmussa blogissa on suunnitellut ja tehnyt niin kauniin tuubikaulurin, että täytyyhän minunkin sitä kokeilla. Olen sopivaa mallia jo vähän aikaa etsinyt ja tämä on mielestäni mukavan simppeli ja kaunis. Sirpan tekemä on tosi kaunis, saas nähdä minkälainen tästä sitten tulee.