Peikonlehti-haaste

Olivia pisti tämmöisen Peikonlehtitunnustuksen, johon kuuluu haaste kertoa itsestään kahdeksan sattunnaista uutta juttua. Tämä tuntui niin koukuttavalta, että otan mielelläni vastaan, kiitos. 

1. Sain piiskaa vielä 15 vuotiaana (remmillä kintuille). Isä oli ankara kasvattaja, joka ei kaihtanut ruumiillista kuritusta, mutta sehän oli aika tavallista vielä siihen aikaan. Rehellisesti sanottuna, joskus tuntuu, että pieni piiskan ripaus joillekin lapsille nykyäänkin ei tekis ollenkaan pahaa. Minun piiskansaamiseni loppui siihen, että karkasin kotoa , lopullisesti.

2. Tein työtä, jota inhosin , yli 30 vuotta. Lopputiliä ei uskaltanut ottaa, kun aina oli lapsi elätettävänä Lopulta minut potkittiin pois nuorempien tieltä. Nyt uskaltaa jo tunnustaa, että olin tosi helpottunut että toiset tekivät sen päätöksen puolestani. Nyt on paljon mukavampaa, kun saa olla kotona ja tehdä käsitöitä.

3. Minulla ei ole koskaa ollut autoa, ei taloa, eikä rahaa tilillä, hihihi. Kaikki ylijäänyt raha on kulunut matkusteluun ja kyllä minä olenkin matkustellut ja raahannut lapsiani maailmalle. Minusta se on pääomaa, jota kukaan ei voi minulta pois ottaa, ei verottaja, eikä ulosottomies :)Henkinen pääoma on paljon parempaa, kuin pankissa homehtuva, ainakin minun mielestäni :)

4. Nuorena olin kovasti Hippi-tyttö (ilman huumausaineita). Jonkin verran siitä ajatusmaailmasta on säilynyt tänne vanhuusvuosillekin.  Olisin silloin halunnut liittyä johonkin hippi-yhteisöön, mutta nyt olen ihan tyytyväinen "koti-hippi" :)

5. Minulla on kaksi lasta, poika ja tyttö, joiden ikäero on 21 vuotta.

Kun olin laitoksella tyttöä hakemassa ja poika tuli pikkusiskoa katsomaan, niin eräskin äiti sanoi että ompa sulla nuori mies, hihihi :)

6. Olen lihonut 40 vuoden aikana 75 kiloa!!!!! Saavutus sekin. Todistaa ainakin, että ruokaa on aina piisannut :)

7. Nukun nykyään päikkärit joka päivä klo 15-18. Minkä sille voi, että aina väsyttää. Herätyskello on soimassa, että herään katsomaan Lemmenviemää, johon olen jäänyt koukkuun. Täytyyhän minun katsoa, mitä se ilkeä Cosima-täti seuraavaksi keksii :)

8. Lopuksi suuri rakkauteni, Istanbul. Sen yölliset valot ja tuoksut saavat minut aivan hurmoksiin. Rauhassa voi kulkea ilman että kuulee sanaakaan suomenkieltä. Sieltä on myöskin hyvin romanttisia muistoja, oijoijoi. Tyttärenkin raahasin sinne jo kolme kuukautisena isäänsä tapaamaan.

Kyllä minä vielä saan rahat kasaan, että pääsen sinne  käymään, ainakin sitten oikealla eläkkeellä.

.......

Tämä haaste pitäisi nyt jakaa toisille ja minä ajattelin kiusata tällä vain paria, Mayo ja Villikissa. Ottakaa tai jättäkää, päätös on teidän