Vuoden kun taas pihistelin ja säästin niin pääsimme tyttären kanssa taas Turkkiin. Vävy jäi suosiolla kotiin kun ei kestä kuumia ilmoja.
Ei ole Alanya meidän paikkamme. Liian kaupunkimainen ja täynnä keskiluokkaisia töykeitä venaläisiä joista ei näytä paikallisetkaan tykkäävän. Meidänkin kohtelu muuttui aina ystävällisemmäksi kun huomasivat ettemme ole venäläisiä.
En tykkää Alanyan rannoistakaan. Aallot tulevat suoraan kaukaa mereltä ja ovat suuret ja voimakkaat. Ei sovi meikäläiselle uimataidottomalle enkä uskaltanutkaan käydä meressä kuin kaksi kertaa

Löysimme onneksi myös mukavan leipomokahvilan jossa tuli poikettua melkein päivittäin herkuttelemassa jotain hyvää. Lomalla ei lasketa kaloreita.
Uusia mukavia tuttavuuksi tuli taas, kuten tämä vanha koira. Aamuisin kun imaami lauloi klo 5-6 rukouskutsun niin tämä ulisi laulun mukana. Muulloin oli aivan hiljaa. Kuului huoneesemme hotellin viidenteen kerrokseen , mutta meitä se vaan huvitti.
Minulla vaivaa jo kaihi niin pahasti että tietenkin kompastuin yhteen laivan naruun ja löin pääni ja polveni kipeästi. Heti syöksyi laivapoikia paikalle ja melkein kantoivat minut laivaan, välillä ei jalkani ottaneet maahan. Retkeen kuului mös ruokailu rannalla, mutta laivapoika tuli sanomaan että ravintolaan on noin sata porrasta. Hän tarjoutui tuomaan meiila ruoat laivaan ja niinpä me istuttiin komeasti laivalla syömässä kun venäläiset hikoilivat pitkissä rappusissa. Kun on suomalainen harmaatukkainen mummo , saa erikoispalvelua joka paikassa, sen olen huomannut.
Ruokaillessa kiersimme kaukaa turistiravintolat. Tytär etsi netin kautta paikallisia erikoisempia paikkoja ja niinpä löysimme esim. Aksu Kofte Piyaz ravintolan. Hyvin uskonnollin paikka jossa isäntä kulki mustissa pussihousuissa ja naisilla oli huivit päässä. Siellä ei käy kuin paikallisia ja myöhään illalla olimme ainoat asiakkaat.
Alku ruoaksi valkopapu- kanamuna muhennosta ja pääruoaksi Köfteä (paikallisia lihapullia) Juomaksi saimme valvavan kannullisen ayrania (jugurttijuomaa). Palvelu oli erittäin ystävällistä ja halpaa.

Mistä nämä koirat ja kissat oikein tunnistavatkaan minut. Meninpä Turkissa mihin vain, aina on joku vieressäni rapsuteltavana.
Nyt olemme olleet viikon kotona ja heti iski kamala tauti. Virusperäistä, sanoi lääkäri. Ei auta kuin kärsiä.
Kaihini on mennyt jo niin pahaksi etten juurikaan ole istunut koneella kun en tahdo nähdä mitään. Onneksi pääsen leikkaukseen jo tämän kuun lopulla ja koitan sitten olla ahkerampi blogien lukija.









Teillä oli kiva reissu. Nyt parane pian, että pääset sinne kaihileikkauksen.
VastaaPoistaOnhan noita ollut parempiakin, mutta parempi kuitenkin kuin Kreetalla sairaalassa vietetty loma. Halpaa oli kuitenkin ja jäi säästöön jonkun verran ensi kesää varten.
PoistaSe valon määrä mitä ulkomailla saa tankattua on ihan parasta. Onneksi sait tankattua sitä ennen leikkausta!
VastaaPoistaSe valo ei vaan ollut hyväksi kaihille joka paheni huomattavasti kahdessa viikossa. Eipä hätää, kohta pääsen leikkaukseen.
PoistaPikaista paranemista...ennen leikkausta toivottavasti. Voi sitä kaikkea sattua ulkomailla, vaan en tiedä itse kun en ole "päässyt" 40;een vuoteen Suomesta mihinkään tai korkeintaan Tukholmaan muutaman kerran :D
VastaaPoistaMinun on pakko päästä kerran vuodessa johonkin reissuun. Säästän ja pihistelen koko vuoden kaikesta että saan rahat kokoon. Levoton mieli rauhoittuu vasta kun uusi matka on varattu.
PoistaKissat ja koirat taitaa tunnistaa, kuka pitää eläimistä. Toivottavasti olet terveenä siloin, kun sinulla on aika kaihileikkaukseen. Hyvää onnea leikkaukseen ja mukavaa syksyä!
VastaaPoistaIlmeisesti ne vaistoaa kuka on eläinrakas. Pihapiirimme kaikki koiratkin ovat niin minun parhaita kavereita.
PoistaKyllä minä niin vahingoniloisena nauroin portaissa puuskuttaville venäläisille, kun te vaan rouviksi nautitte eteen kannetuista herkuista. Hyvä te!
VastaaPoistaKyllä saatiin äkäisiä katseita hikisiltä palaajilta mutta me ei välitetty, nautiskeltiin vaan olostamme
PoistaKiva, kun pääsitte reissuun kumminkin, vaikka ette Marmarikseen! Miksi sinne ei tehdä enää matkoja?? Komppaan tässä ohessa Vanhaa rouvaa, hah hah. 😄
VastaaPoistaPikaista paranemista ennen kaihileikkausta toivottelen minäkin ja mukavaa viikonloppua!
Matkatoimistot ovat vaihtaneet kohteita ja poistaneet Marmariksen, tilalle on tullut esim. Marokko. Ainut joka vie on Tui ja sekin välilaskun kanssa kalliilla ja hankalasti. Ensi kesänä yritetään omatoimisesti Rodoksen kautta. Toivottavasti vaan minun kuntoni kestää.
PoistaEi varmaankaan huono vaihtoehto. Yksi tuttava käy aina Side'ssä, jossa minäkin olen poikennut 90-luvulla päiväseltään. Kusadasi'ssa pysähdyttiin matkalla Bodrum'ista lentokentälle ja se(kin) vaikutti mielenkiintoiselta. Pitäisiköhän hankkia passi? Kreikkaan pääsee henkilökortilla.
PoistaOlipa ihana reissu ja mukavaa, että pääsitte reissuun.
VastaaPoistaPikaista paranemista sinulle
No ei tämä reissu kyllä sieltä parhaasta päästä ollut, mutta pää-asia että kuitenkin päästiin reissuun.
Poistahyvä te.
VastaaPoistaReissuun on pakko päästä, mutta ei enää Alanyaan. Muualle Turkkiin kylläkin.
PoistaVaikkei Marmaris, niin taitonne etsiä aitoa oikeaa Turkkilaista, ihailen!
VastaaPoistaTuolla kommenteissasi olikin jo, että aikeet Rodoksen kautta Marmarikselle.... sitä ajattelin ehdottaa. Meilläkin on lämpimiä tunteita Marmarikselle, se oli häämatkakohteemme 1986...
Laitampa linkin, jos haluat kurkata miten "pieneen pakettiin" olen Turkin reisujamme pistänyt
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/02/turkin-seikkailuja-useammalta.html
Eikä tuossa ole edes paria viimeistä, kun ollaan koneen myöhästymisen saakka jämähdetty Istanbuliin vuorokaudeksi ja sellainen on edessä taas vuoden lopulla, nyt tietoisesti
Hihittelen täällä minäkin venäläisturistien hikoiluja ja ilmeitä...
Ihanat te ja tuo kuva tyttärestäsi kissan kanssa - sen tunnelma ihan huokuu kuvankin kera!!
Marmaris on meille kuin toinen koti, minäkin siellä hypännyt melkein 50 vuotta joka vuosi. Paljon on kaupunki muuttunut tänä aikana, mutta vanhoja ystäviä on vielä siellä asumassa. Itse menin siellä naimisiin 35 vuotta sitten, mutta erosin myöhemmin. Tytön isä asuu vieläkin siellä ja käymme yhdessä häntä tapaamassa. Nykyään tytärkin puhuu jonkun verran turkkia joten meidän on helppo liikkua ja sulautua paikallisväestöön. Rakastan Istanbulia jossa olen viettänyt paljonkin aikaa. Useasti lähdin Marmariksesta bussilla Istanbuliin ja jo bussimatka oli kokemus. 14-16- tuntia yhteen soittoon säästä riipuen. Yhtenä talvena vietin 3 kuukautta kierrellen paikallisbusseilla Sisä-Turkkia. Enää ei terveys kestä semmoista.
VastaaPoistaTuo kuva Eminestä ja kissasta on minunkin suosikkini ja tuo hienoja muistoja mieleen. Aion maalata siitä taulun, sillä taulu säilyy tallessa pitempään. Toivottavasti saan tuon tunnelmankin tauluuni .
Kiitos matkakertomuksesta. En ole koskaan käynyt Turkissa. Harmillinen tuliainen teille tuli. Paranemisia.
VastaaPoista