Näyttelyä vahtimassa

Kun nätisti pyydettiin, niin en kehdannut kieltäytyäkkään vahtimasta kansalaisopiston näyttelyä. Hyvinhän se aika meni kun oli virkkaus mukana ja sai seurustella kävijöiden kanssa. 

Heti ovelle oli näköjään laitettu kissatauluni toivottamaan tulijat tervetulleiksi ja minähän olin siitä tietenkin mielissäni. Varsinkin pienet lapset tuntuivat tykkäävän siitä ja viihdytin heitä kertoilemalla näitten kissojen nimiä. Helppoahan se oli sillä olin maalannut tähän omia kissojani ja Eetu koirani keskelle.

Aika vähän saatiin aikaiseksi tänä vuonna, sillä eipä meitä ollut montakaan aktiivisesti mukana ollutta. Saa nähdä saadaanko jatkaa ensi kaudella vai loppuuko kokonaan, uhkapilviä on jo taivaalla.

Minun kuutamotauluni ei ollut vielä valmis, mutta näköjään sekin oli jo näytille laitettu. Aion kesällä jatkaa sitä kotona.

Olihan siellä Eminekin seinällä ja tästä näkyy kuinka se on suurikokoinen muihin tauluihin verrattuna.. Minusta oli mukavaa kun moni tunnisti tyttäreni tästä taulusta.

Joukossamme on myös Ulla joka on monipuolinen taiteilija.  Tämän hän on tehnyt mehiläisvahalla kipsitarjottimelle.

Tämäkin Ullan työ, en nyt muista tekniikan nimeä.

Sirkan hauska työ. Kuten kuvasta voi päätellä, Sirkkakin on jo eläke-iässä. 🙂

Tänä vuonna näytti kutojiakin olleen normaalia vähemmän, missä lienee vika. Hienoja töitä siellä kuitenkin oli nähtävillä.

Ihastuin vallan tähän tyynyyn. Olispa se soma joulunaikaan sohvalla

Eikä hassumpia nämä pienet koritkaan joihin on yhdistelty kangasta ja itse kudottua poppanaa.

Lopuksi kuva-arvoitus : MISSÄ KISSA ?

Säilytän täytevanut kannellisessa muovilaatikossa turvassa pölyltä ja kissankarvoilta. Eilen illalla Ahududua ei näkynyt missään. Onneksi huomasin tuon oranssin hännän ennen kuin laitoin kannen kiinni. Täytyykin tästä lähtien olla tarkkana etten vahingossa tukehduta kattiani tuonne.