tiistai 10. syyskuuta 2019

Turkki 3. loman loppu


Turkissa oli lähtöpäivänämme Voiton-päivä ja suuria lippuja liehui joka paikassa. (Voiton päivänä muistellaan sotaveteraaneja ja juhlitaan Turkin itsenäisyyssodan ( 1919-1922) päättymistä.) Liputus ei siis ollut meidä lähtömme kunniaksi =)



Koska lentomme lähti vasta yöllä klo 2.30 ja huoneet piti luovutta jo puolilta päivin, niin päätimme ottaa vähän lokoisammin. Aamulla hyppäsimme pikku-bussiin ja suunnistimme kohti Caunuksen suisto-aluetta. Matkalla pysähdyimme tässä kauniissa levähdyspaikassa, jonka moni Marmariksen kävijä varmaan tunnistaakin.


Perillä Dalyanin pikkukaupungissa odotti jokivene jolla seilasimme n. 40 minuuttia ihaillen kauniita maisemia.


Matkalla näimme m.m. Lyykialaisten ikivanhoja kalliohautoja (ikää en nyt muista, mutta tosi vanhoja).


Päätepisteenä ihana Kilpikonnaranta, jossa viivyimme n. 4 tuntia. Tämä on maailman luonnonsuojelukohde, jossa pesii kahta eri lajia suuria merikilpikonnia. Suurimmat noin 200 kiloisia.


Koska nyt on kilpikonnien pesintä-aika, pesät oli merkitty rautakehikoilla.


Lähelle ei saanut mennä makoilemaan, mutta ohi sai toki kävellä mereen uimaan.

Rannalla on myös kilpikonnien sairaala, mutta koska sinne oli matkaa 5 km, niin enhän minä jaksanut lähteä kävelemään semmoista matkaa pehmeässä hiekassa.

Hyvin kului kuitenkin nelituntinen rannalla makoillessa, meressä aalloilla pomppien ja välillä rantakahvilassa välipalaa syöden.


Ranta on hyvin suojattu ja tarkasti vartioitu. Ranta suljetaan iltaisin ja joellakin on suljettava  portti jossa istuu vartija yötä-päivää.. Hyvä että ranta rauhoitetaan öiksi kilpikonnien pesintärauhan takia. 



Laivalla "tietenkin" oli valokuvaaja ja kuvan sai lunastaa paluumatkalla. Olihan se ostettava kun halvalla sai =) Ihan mukava matkamuisto.

Dalyaniin palasimme alku-illasta ja siellä odotti illallinen ja hotellihuone suihkuineen. Hyvin oli aikaa kierrellä vähän kaupungilla ja vaikka nukkua. Minähän kerkesin tehdä molempia :) Vasta puolilta-öin lähdimme Dalamanin kentälle.

Tämmöistä retkeä tarjoaa Aurinkomatkat ja voin kyllä suositella vaikka onkin aika kallis.



Tyttärelläni on kaksoiskansalaisuus ja jouduimme uusimaan hänen henkilöllisyyskorttinsa. Onkin tosi kätevä kortti. Samassa on henkilöllisyystodistus, sairausvakuutuskortti, pankkikortti, bussikortti ja mitä lie muuta. Tarkkaan otettiin sormenjälki joka sormesta. Nyt ei passaa rötöstellä Turkissa, heti jää kiinni ;D



Ahududu oli matkan ajan hoidossa hyvällä ystävälläni. Oli niin mukava kun melkein joka päivä oli messengerissä kuvaterveiset Ahulta.  Viihtyi siellä niin hyvin ettei varmaan olisi enää kotia halunnutkaan =)

Ulkokissa Maijan hoidosta oli sovittu naapurin kanssa. Tapansa mukaan Maija hävisi lähtöpäivänä ja yleensä on palannut samana päivänä kuin mekin. Vaan nytpä ei ole Maija palannut. Parin päivän päästä paluustamme oli joku kissa jäänyt auton alle lähistöllä, ruumista ei enää löytynyt. Epäilen pahasti että se oli Maija joka oli kotiin palaamassa. Toivoa paluusta en ole vielä kuitenkaan heittänyt.

Moni motkottaa siitä että kissojen annetaan juosta vapaana.  Maija oli kuitenkin navettakissojen sukua ja olen vakaasti sitä mieltä, että se oli onnellisempi vapaana juostessaan, kuin 10 vuotta sisälle vangittuna. Sitäkin kokeiltiin, mutta ei onnistunut. Ahududu on tyytynyt kohtaloonsa sisäkissana, vaikka mieluummin sekin varmaan juoksisi vapaana nurmikolla kärpästen perässä.

Sepä nyt siitä lomasta. Seuraava lomapostaus tulee varmaan vuoden päästä ;) Nyt takaisin normi-elämään ja neulomusten pariin.




15 kommenttia:

  1. Mukava reissu,ja niitä muistoja....:)
    voi tuota Maijaa,toivottavasti palaa pian kotiin....
    niin totta se on että "navetta-kissoja" ei kytketä narun nokkaan....
    sillä on iso reviri hoidettava hiiristä:)
    Mukavaa viikkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida olla minulla enää kuin yksi kissa. Se on vähän kun välillä on ollut viisikin aikuista kissaa ja koira yhtä aikaa.

      Poista
  2. On Ahududu iloinen kun tuutte kotiin ja hänkin pääsee kotiinsa. On tuossa lomassa varmaan muistelemista joksikin aikaa. Niin kivalta vaikutti.
    Toivottavasti Maija saapuu kotiin hänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana oli loma taas ja uutta varten säästetään jo. Jospa taas ensi syksynä pääsisi tuonne.

      Poista
  3. Katsastin kaikki Turkin reissun postauksesi kerralla ja kylläpä siellä näyttää houkuttelevalta niin maisemat kuin ruoatkin! Olipas kuvissa niin tyytyväisenä hymyileviä naisiakin. :) Tuollaiselle ihanalle hiekkarannalle meren ääreen minäkin joskus tunnen vetoa, mutta pian se houkutus menee ohi. :D
    Onneksi sinulla on vielä Ahududu, jos Maija onkin muuttanut eri maille hiirijahtiin. Halit sinulle! Aika monesta olet joutunut luopumaan näinä vuosina, mutta sellaistahan elämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs on ollessa tyytyväinen kun ruoka on hyvää, kaikki on halpaa ja lämmintä piisaa.
      Onhan tämä elämä opettanut jo luopumaan lemmikeistä. Viiden aikuisen kissan ja koiran porukka on pienentynyt yhteen kissaan. Uutta en uskalla enää ottaa kun alkaa itselläkin olla jo ikää. Haluan hoitaa omat lemmikkini itse loppuun asti, enkä jättää toisille vaivaksi.

      Poista
  4. Todella upeita reissukuvia olet ottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kännykällä napsittuja =) Tytär otti kamalia videoita minusta, mutta onneksi en saanut niitä ladattua tänne, yritin kyllä =D

      Poista
  5. Teillä on kyllä ollut aivan ihana reissu! Kaunis kuva sinusta ja tyttärestä.
    Toivottavasti Maija vielä tulisi kotiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaisen kaunis kuva minusta ja siksipä se piti ostaakin =D Enpä usko että Maija enää palaa. Onneksi se kerkesi olla ilonani 10 vuotta. Nyt muutama naapurikin kaipaa sitä ja kyselee jatuvasti, se kun oli pihan kuningatar.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Voisin kyllä jäädä asumaankin tuonne, mutta kun lapseni asuvat täällä enkä halua olla heistä niin pitkän matkan päässä. Tytön ollessa pieni minulla olisi ollut jo työpaikkakin siellä. mutta viisaana palasin Suomeen, ONNEKSI.

      Poista
  7. Luulin, että olisin kommentoinut Dalyania, mutta ilmeisesti en? Olen ollut siellä pari kertaa ja onhan se vakuuttava paikka.
    Söpö tuo Ahududun tervehdys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko lomaksi en kyllä Dalyaniin haluaisi, on niin englantilaisten valloittama paikka nykyään. Minäkin kävin siellä ensimmäisen kerran joskus 30 vuotta sitten.

      Poista
    2. En mäkään sinne koko lomaksi menisi - yksi päivä riittää.

      Poista