Tässäpä Peppi Pitkätossu......

...nauraa hahhahhaa.

Kyh 22 on nyt valmis. Asiantuntija-apua antoi Liisa, 7v.

Liisa on tullut viikoksi mummolle "apulaiseksi", eikä tahdo oikein jäädä aikaa käsitöille. Kaikki tekeminen pitää suunnitella niin, että apulainen voi osallistua niihin. Kyllä mummo nyt pääsee helpolla kaikesta. Koiraa talutettaessakaan ei tarvitse pitää narusta kiinni.

Mukavaahan se on , että haluaa mummon luo. Sitten teini-iässä ei varmaan halua tulla kuin pakon edessä :)

Kyh 21-26

Juhannuksena ei tullut tehtyä kuin muutama kesäinen lintu, eli KYH 26, juhannuslinnut valmiina.

Kyh 21-keltainen kissa, 22-Peppi Pitkätossu, 23-1.hevonen, 24-2.hevonen, 25-keltaraidallinen kissa.
Nyt vain pitäisi saada kaikki vielä valmiiksi.

Idän-unikko innostui ensimmäisen kerran kukkimaan oikein kunnolla juuri juhannuksena. Kerkesin onneksi napata kuvan, ennenkuin sade iski.
Meillä satoi koko juhannusaattoillan ihan kaatamalla, eikä ollut mitään asiaa ulos. Kukatkin menivät ihan lakoon ja pilalle. Oltiinpa sitten kotona juhannusta ja töllöteltiin telkkaria.
Juhlitaan sitten joku toinen juhannus paremmin, kaipa niitä vielä on edessä päin :)

Armas-uutisia

Armas voi hyvin.
Melkein vuorokauden Armas piilotteli sängyn alla, mutta tänä iltana se huomasi, että Eminen syli on se turvallisin paikka. Armas nojaili sylissä ja alkoi jopa kehräämään. Eetu-koiraakin uskallettiin jo lähestyä ihan sähisemättä. Isot kissat olisivat niin kiinnostaneet, mutta ne vain murisivat ja sähisivät. Pikku-Maija on niin loukkaantunut, ettei suostu tulemaan sisälle ollenkaan. Käy vain oven raossa naukumassa.

Kermaviili on Armaksen herkkua ja se onkin pulskistunut jo huomattavasti eilisestä.

Parasta on, että Armas huomasi ihan itse, mihin hiekkalaatikko on tarkoitettu. Se kipittää sinne aivan itsekseen, eikä sänky ole enää kastunut.

Kyllä huomaa, että Armas on ollut sisäkissa. Kukahan kehtasi jättää pennut kävelytielle heitteille. Väkisinkin miettii, oliko pentuja aluksi enemmän kuin nämä kaksi ja mihin ne muut ovat voineet joutua. Surullista. Armas kuitenkin pelastui.

Kommentteja lähipiiristä on jo tullut, että eikö nuo kissat ala jo piisata. Ei näköjään :)

Tämmöinen kamala näky jos kohtaa Jyväskylän linja-autoasemalla, niin tule ihmeessä juttelemaan. Minähän se siinä vain odottelen linja-autoa. Neule on nykyään aina mukana, niin saa ajan paremmin kulumaan.

Kotona ei nyt jouda oikein neulomaan, eikä siivoamaan, kun täytyy tuijotella Armasta. Mikäs on Juhannustakin viettää, kun on oma Armas kainalossa :)

Mukavaa ja lämpöistä Juhannusta teillekkin kaikille tasapuolisesti.

Ei meiltä kissat lopu :)

Naapuruston perhe oli ilta-kävelyllä koiransa kanssa, niin kappas vain, keskellä kävelytietä oli kaksi kissanpentua. Olivat niin huonossa kunnossa jo, että toinen juoksi karkuun, mutta toinen ei jaksanut enää juuri liikkua. Onneksi pelastivat ne, sillä eivät varmaan olisi enää selvinneet yön yli.
Pirteämmälle pennulle löytyi heti uusi koti, mutta toista ei halunnut kukaan. Viisas, hyvin viisas naapuri tuli minun ovelleni ja kysyi, että löytäisitköhän tälle kotia vai hävitetäänkö. Minä kun olin erehtynyt sen jo syliini ottamaan, niin enhän voinut sitä enää hävitettäväksi antaa.

Reppana on niin laiha, eikä ikääkään ole varmaan kuin joku 4-5 viikkoa. Ensin oli niin arka, että kun koira vähän haukahti, niin samantien lurahti kurat minun päälleni :)

Pikkuhiljaa on annettu ruokaa, vaikka ei se maidon lautaselta juominen oikein vielä sujukkaan.

Nyt se on saanut levättyä rauhassa ja vähän ruokaa mahaansa niin jaksaa jo juoksennella tytön huoneessa. Nyt olisi kissalle ottajiakin jo, mutta eihän tytär enää anna.

Kahdesti on pissannut jo tyttären sänkyynkin, joten eiköhän kotiutuminen ole jo alullaan. Saas nähdä miten meidän entiset kissat hyväksyy uuden tulokkaan.

Ja nimi uudella pojalla on sitten Armas.

---------

p.s. Sukulaiset ja tuttavat, turha tulla huutamaan, kyllä se nyt pysyy meillä :)

Enkä ole tullut hulluksi, ei tarvitse soittaa kyytiä :)

----------

KYH 17-20 ja valmiit 1. 14. ja 16.

Neule-plääh meinaa iskeä pikkuhiljaa, mutta eiköhän se hellitä, kun välillä lukee pari kirjaa ja täyttää mahdollisimman vaikean ristikkolehden. Sitten taas jaksaa neuloa ja virkata. Pakko kumminkin vielä jaksaa, sillä KYH on kesken ja minähän en leikkiä kesken lopeta :)
Jotain sentään valmista,numerot 1, 14 ja 16. hiiri, kissa ja kettu. Siinä sitä ollaan ihan sovussa, eikä ajatellakkaan toistensa syömistä :) Edellinen kettu lähtikin apinan kanssa postin välityksellä uuteen kotiin Helsinkiin. Mukava , kun saa myytyä niitä näin blogin välitykselläkin.

Uusiakin KYHejä on sinnikkäästi aloiteltu, 17. apina, 18. taas kissa, 19. lampaan yritelmä, 20. lasten sukat. Vielä kuusi tämmöistä pienempää, sitten kyllä haluan jo tehdä jotain isompaa ja aikaa vievää :)

Kissat pitävät edelleenkin huolta hyvinvoinnistani ja mielen pirteydestä. Näin maittava aamupala oli tänäkin aamuna katettu minulle valmiiksi oven taakse. Minä vain en oikein näiden herkkujen päälle ymmärrä ja kävinkin salaa hautaamassa ne kukkapenkkiin.

Saas nähdä, mitä huomenna on tarjolla :)

Kissakuvahaaste ; Rotukissa

Keski-Suomen hiirikissa

Yleisimmin tavattava kissarotu täällä meillä päin. Meilläkin 4 kappaletta. Tavataan pihoilla ja pelloilla, metsissä ja joskus harvemmin naapurin sängyn alla.

Rotu-ominaisuudet

-vaatii illansuussa äänekkäästi ulos pääsyä
-palaa aamu-yöstä saalis suussa


Plussat ja miinukset

+pitkä-ikäinen, noin 15-20 vuotta
+huokea elinkustannuksiltaan, kesällä vain vettä ja nappuloita
+edesauttaa suhteiden luomista naapureihin (valituksia)
-madotettava useita kertoja vuodessa (hyvin vaikeaa, lähes mahdotonta)
-äänekäs, varsinkin juoksuaikaan
-saattaa olla vaaraksi naapuruston kukkapenkeille
-vaaraksi myös linnuille, oraville yms.

Kuvissa rotu-edustajat iso-äiti Smirre ja lapsenlapsensa Maija

Öinen kohtaaminen

Hän on Herra Rotta , KYH 15. Aloittelin viime yönä ja päivällä tein loppuun. Varpaat teetti töitä, sillä jouduin tekemään useammat eri langoista, ennenkuin sain tarpeeksi pienet. Hän on kumminkin hyvin kiltti ja hiljainen rotta.

Sitten se öinen kohtaaminen.
Aamuyöllä ,kun kävin välillä ulkona tupakalla, komea kettu juosta jolkutteli parinkymmenen metrin päässä minusta tietä pitkin. Kun vähän sihahdin, se pysähtyi katselemaan minua. Vasta kun aloin juttelemaan sille, se jatkoi rauhallisesti matkaansa. Tuli aivan tunne, kuin olisimme ymmärtäneet toisiamme. Tietenkään ei ollut kameraa mukana, että olisin saanut kuvan siitä.
En ole koskaan ennen nähnyt kettua luonnossa, joten tämä kyllä teki vaikutuksen. Sen kunniaksi aloin tänä yönä tekemään KYH 16 -työnä uutta kettua. Laitan kuvan , jahka saan valmiiksi.

KYH 12-13-14

Kyh 12 on uusi venepipo, jonka sain valmiiksi samana yönä. Päämies saa esitellä myös valmiiksi tulleen nr.6 oranssi pipo. Kyllä Päämies on nyt onnellinen :)

Tämä hirvitys on nr. 13, tiskirätti. Olihan sitä pakko kokeilla, kun kaikki sitä ovat niin kehuneet ja minulla oli sotkuinen kasa jotain ihmelankaa. Luulin akryyliksi, mutta märkänä haisee kyllä epäilyttävästi villalta. No, lähtihän sillä ihan hyvin keittiön kaapinovet, kun oikein hinkkasi, mutta täytyy vielä kokeilla jollain muulla langalla. Tämän perusteella en vielä ole vakuuttunut rätin ihanuudesta.

Numerot 10 ja 11 tulivat myös valmiiksi. Hyvä kun on välillä viileää ja sateista, niin ehtii paremmin tekemään käsitöitä.

Sain taas näin ihanan lankalahjoituksen. Itse värjättyä villalankaa, josta ei tosiaankaan tehdä tiskirättejä, eikä elukoita. Näistä saa tehtyä jotain hienompaa jouluksi. Langat sain eräältä kirpparin vaki-asiakkaalta, joka oli jättänyt ne nimenomaan minulle annettavaksi. Voi miten minä olen onnellinen näistä.

Vaimiiksi tuli myös nr.8 , lasten sukat. Vieressä nr.14 aloitus, valkoinen kissa.

Tein listan seinälle, että pysyn laskuissa mukana. 14 aloitettu ja 8 niistä valmiina. Vähän täytyy kiriä, että pysyn itse asettamassani aikataulussa.

KYH 10-11

.......apina hyppäsi leipäpuuhun.....

KYH num. 7 ,apina valmis. Tämän teinkin kokonaan puuvillalangasta ja siitä tuli aika paljon muita isompi.

Kesäkaupasta olivat jättäneet sanaa, että elukat alkaa olla lopussa, joten seuraavat KYHit:

10. ruskea kissa

11.harmaa-musta kissa

.......

Nyt olen taas kokonaan työtön, sillä 2 vuoden enimmäisaika kirpparilla tuli täyteen. Tämän työttömyyskauden jälkeen taidankin päästä putkeen ja sitten eläkkeelle.

Luulisi, että nyt on aikaa, vaan näin kiirettä ei ole pitkään aikaan ollutkaan. Melkein joka päivä olen leiponut piirakkaa myyntiin ja käsityöt vie suuren ajan päivästä. Enkä osaa pysyä pois kirppariltakaan, vaan olen monena päivänä ollut tekemässä ilmaistyötä siellä. Minä niin tykkään penkoa ja hinnoitella toisten vanhoja tavaroita :)

Päivän kirpparilöytö, Goethen Faust vuodelta 1916. Erittäin hyväkuntoinen ja hinta 50 senttiä. Tarkoitus on jopa lukea tämä. Välillä täytyy yrittää vähän sivistää itseään, vaikka sänkylukemisena kunnon dekkaria ei voita mikään :)

KYH 8 ja 9

Ettei koko KYHäily menisi niin eläimelliseksi, tässä uusimmat:

8. vaaleanpunaiset lasten villasukat

9. vaaleanpunaiset lasten junasukat

Kehrääjä taustalla rekvisiittaa.

Ystäväni olivat tyhjentämässä erästä asuntoa ja toivat minulle sieltä pussillisen lankoja ja puikkoja. Oikein mieluisa lahja, minä kyllä keksin näille jotain käyttöä. Nyt on ainakin vara valita mistä aloittaa seuraavan KYH:n

Kyh 1-7

Meilläkin on sitten aloitettu KYHäily.
1. hiiri
2. sammakko
3. kettu
4. nukke

5. vaalean sininen pipo

6. oranssi pipo

7. apina

3. kettu tulikin jo valmiiksi. Homma on siis hyvin alullaan ja lisää tehdään joka päivä :)

Loppuun on ihan pakko laittaa tämä kuva. Vaikka oli surua, niin oli meillä iloakin. Juhlat oli hyvin pienet, vain kahdeksan vierasta, mutta sitä leppoisampi oli tunnelma.

Nyt sitten vain levätään ja nautitaan kesästä.

Kiitos

Kiitos kaikille kommentoijille osanotosta. Toisten ymmärrys lämmittää mieltä ja tuntuu hyvältä.
.............
Täytyy vielä kertoa Viljarin siskosta Maijasta. Maija makasi torstai päivän kyljellään sängyn alla ja näytti tosi sairaalta. Koko päivänä ei syönyt mitään eikä tahtonut ulos. Minä jätin ihan tarkoituksella ovenkin auki, mutta Maija vaan ei noussut ylös. Ajattelin jo, että pitääkö se tässä kaiken kiireen keskellä lähteä viemään lääkäriin. Illalla nostin sen viereeni nukkumaan ja aamulla se oli taas normaali. Maija varmaan vaistosi veljensä kuoleman ja suri sitä.
Samoin tapahtui, kun isäni aikoinaan rakensi mökkiä Ylläkselle ja oli jättänyt koiransa kotiin Tornioon. Koira ulvoi koko viikonlopun, eikä kukaan ymmärtänyt syytä. Maanantaina selvisi, että isä oli kuollut tapaturmaisesti mökillä.
Eläimillä on ihmeellinen vaisto. Pitkienkin matkojen päästä ne aavistaa rakkaittensa kuoleman. Mitähän kaikkia kykyjä eläimillä onkaan , mistä meillä ihmisillä ei ole aavistustakaan.

Suru

Viljari-poika lähti omille teilleen viime keskiviikko iltana. Perjantaina kuulin, että edellisenä päivänä oli jonkun matkan päässä 4-tiellä jäänyt punainen kissa auton alle. Tyttären yo-juhlien kiireitten takia en ehtinyt asiaa kunnolla ajatella, enkä uskonut, että se voisi olla Viljari.
Juhlat on ohi ja kissaa ei vaan ole näkynyt. Nyt iski valtava suru ja itku on tullut. Vaikkei Viljari ollut vielä vuottakaan, ehti siihen kiintyä jo kovasti.Asiaa pahentaa, että se oli tyttären nimikkokissa ja ainoa punainen muitten harmaitten joukossa.
Edellisenä päivänä olin juuri sanonut, että kaippa niistä kohta joku jää auton alle ja on naapureilla vähemmän valitettavaa. Tuntuu, kuin olisin manannut sen tapahtuvaksi. Nyt tuntuu tosi pahalta.
Ainoa lohtu on, että 4-tiellä oli kova liikenne ja kissa ei varmasti ehtinyt kitua kauaa. Oli kuulemma ollut niin litistynyt, että ei pystynyt tunnistamaan kenenkään omaksi .
Viljari sai kumminkin viettää lyhyen elämänsä vapaana luonnossa liikkuen , hiiriä jahdaten ja kotona odotti aina lämmin syli ja silittely.
Tiedän, että te muut kissa-ihmiset ymmärrätte suruni suuruuden.

Hiirivahti

Kissakuvahaasteen aihe tällä kertaa on kissan ammatti. Kaikkihan sen tietää, että kissan ammatti on hiirivahti. Meidän muori on siirtynyt nykyaikaan ja vahtii vain optisia hiiriä. Tämä työ kuuluu itseoikeutetusti porukan vanhimmalle. Muut saavat tyytyä vahtimaan pihalla juoksevia eläviä hiiriä.

Eetu puolestaan on vahtinut jo pari päivää kuivanutta suklaakakun palasta. Välillä vähän lipaisee, mutta ei raaski syödä. Jos joku eksyy turhan lähelle, niin murinan kanssa ajetaan loitommalle.

Minulla siivous on jo voiton puolella. Ikkunat ja lattiat on pesty, kaapit siivottu ja viimeisetkin joulukoristeet siirretty ulkokomeroon. Monta kassillista roskaa lähti roskikseen ja monta kassillista kirpparille myyntiin.

Täytyihän minun sitten vähän palkita itseäni tästä uurastuksesta. Vanha kori, kaksi emalimukia ja söpö teekannu, kaikki ehjiä ja hinta yhteensä 3,10€. (Mihinkähän minä tuota teekannuakin tarvitsen?)

Pihalla ei kaikki perennat olleet kestäneet viime talvea, niinpä kävin vielä kukkakaupassa hakemassa vähän väriä pihaan. Kukkakauppias antoi kassin ja lupasi niin monta orvokkia 5€:lla, kuin saan kassiin mahtumaan. No, sainhan minä. 17kpl änkesin ja vielä olisi pari mahtunut, vaan kun rupesi jo itseäni hävettämään :)

Kaiken kaikkiaan mainio päivä ja ihana olla puhtaassa kodissa pitkästä aikaa :)