sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Yhdistävä tekijä


Joskus yllättävät asiat yhdistävät eri-ikäisiä ihmisiä ja meidän kylällä se on pieni ja pörröinen.

Perjantai-iltana fb:n sivuille ilmestyi kysely kenen kissa on puussa. Ilves oli ajanut pari vuotiaan pienen kissan tähän puuhun. Alas se ei osannut tulla ja aamuun mennessä oli kiivennyt jo ihan latvaan asti.

Suuri osa kyläläisistä on nyt ottanut asian omakseen. Palokunta on jo käynyt paikalla, mutta totesi tikkaat liian lyhyiksi ja tehtävän muutenkin vaaralliseksi. On ollut mukava huomata kuinka kylän nuoret miehetkin pohtivat nyt keskenään parasta keinoa kissan alas saamiseksi. Muutama rohkelikko on tarjoutunut kiipeämään puuhun, mutta heidät on estetty. Puuskainen myrskytuuli ja vieressä kulkevat sähköjohdot tekevät hommasta  hengenvaarallisen. Palokunta on pingottanut pressuja puun ympärille, ettei kissa mahdollisesti pudotessaan loukkaa itseään kivikkoiseen maahan.

Tänään kaupassa käydessäni kuuntelin ihmisten puheita. Huoli kissan selviytymisestä on nyt kylän yhteinen asia. Onhan maailmassa suurempiakin murheita, mutta kyllä näistä pienemmistäkin saa huolta kantaa ja hyvä että myötätuntoa vielä löytyy.

Maanantaina on VPK:n harjoitukset  ja silloin yrittävät kissan pelastusta uudestaan, jos ei se sitä ennen ole tipahtanut puusta. Monta kertaa päivässä olen minäkin käynyt fb-päivityksiä kurkkimassa, josko kissa olisi jo pelastunut, mutta vielä nyt sunnuntai-iltanakin se siellä puussa nököttää. Voi pientä reppanaa.

Seuraan tilannetta ja kirjoitan sitten miten kissalle lopulta kävi.
.............

Aikamoinen veijari tämä kissa ;) Kolme vuorokautta ensin kökötti puunlatvassa. Kun lopulta saatiin tikkaat paikalleen ja mies oli lähdössä pylväskengillä kiipeämään, niin kissa tulikin itse alas :) On jo kotonaan ja selvisi ilman mitään vammoja. Tulipahan todistettua, että tämän kylän "pahoilla pojillakin" on lämmin sydän, kun on pieni kissa kyseessä.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kyllä kannatti


Kyllä kannatti huhuilla lankoja netissä. Parilta ihmiseltä sain ostettua Muscattia facebookissa . Nämä langat kuitenkin lähetti Eeva Lappeenrannasta hyvästä sydämestään ihan ilmaiseksi. Kiitos sinulle Eeva tosi tosi paljon. Nyt on taas vähäksi aikaa mistä virkata.


Ja kyllä minä olen virkannutkin =) Piha on vielä paksussa jäässä, mutta ikkunalaudalla tarkenee etelän pojatkin jo istuksia.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Nyt mulla on se



Pyysin poikaa hakemaan minulle viinakaupankassin. Tuumas, että kyllä tulee kalliiksi, sillä eihän raavas mies kehtaa tyhjää kassia viinakaupasta ostaa =D Käskin unohtamaan koko homman.

Puhuin sitten tytölle ja hän kyllä kehtasi.=) Jyväskylän Alkon kassalla oli miesmyyjä katsonut vähän ihmeissään tyhjää kassia, joten olihan tytärkin sitten selittänyt, että äidille lankakassiksi =) Kyllä on hyvä kassi. Sopivasti saa keskeneräiset sukantekeleet ängettyä omiin lokeroihinsa. Tykkään.



Tuli minullekin virallinen eläkeikä täyteen ja ihana ystäväni maalauskurssilta yllätti kimpulla ruusuja. Siitä onkin kauan , kun olen viimeksi ruusuja saanut. Nuorempanahan niitä miehilta sai vähän väliä, mutta eipä ole enää tullut. Mistä lie johtuu ;)



En yleensä juhli mitään merkkipäiviä, mutta nyt tytär väsäsi meille kakunkin. Melkein kahdestaan se popsittiin päivän mittaan, mitä nyt sisko miehineen kävi pikkuisen auttamassa. Niin se vaan taas vuosi hupsahti elämästä ihan huomaamatta. Onneksi minulla oli sen verran villi nuoruus, että on nyt mitä vanhana muistella. Vaikka enhän minä vielä ole vanha, vasta 65v ;D


Oli näin hyvää kakkua =D

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Apinatehdas käynnistetty taas


Nyt näitä apinoita alkaa syntymään taas. Eikös kevät alakkin olemaan pesimä-aikaa ;) Tummanruskeasta langasta vaan on pulaa. Jos jollakulla sattuu nurkissa pyörimään tumman ruskeaa Tenneseetä tai Muscat-lankaa numero 75, tumman ruskea, niin ostaisin hyvin mielelläni. Jämäkerätkin  kelpaisi oikein hyvin. Näitä kun ei enää saa mistään kaupasta, ei edes ulkomailta, olen tarkistanut kaikki.


Eräs äiti pyysi taas pojalleen pienet sirot num. 46 villasukat. Äkkiähän nämä neuloi, kun tein ne Adlibriksesta tilatusta Raggi-langasta. Vastaa paksuudeltaan ehkä Novitan Isovelilankaa, mutta kauniimmat värit ja huomattavasti edullisempaa. Oli niin mukavaa neulottavaa, että tästä teen lisääkin. Raitoja en edes yrittänyt kohdistaa, mitäs suotta hyvää lankaa haaskaamaan ;). Tilaaja oli kuitenkin vallan tyytyväinen sukkiinsa.



Eihän tätä voinut jättää kirpparille , vaan se oli pelastettava ;) Kultaisilla helmillä päällystetty pussukka hintaan 20 senttiä. Nyt vaan mietin mitä sillä teen. Leikkisinkö vaikka prinsessaa =)

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Maaliskuun vihreät


Väriterapiaa-haasteen värini on vihreä ja sehän olikin vaikea keksiä, sillä en itse pidä vihreästä. Niinpä tein kahdet lastensukat. Molemmat vihreän kirjavia, vaikka toiset näyttääkin kuvassa enemmän sinisiltä. Isommat Fabelia ja pienemmät Silja-lankaa, joka olikin hyvän tuntuista neuloa.



 Vihreällä jatkuu :) Pike kysyi blogissaan nimeä uudelle nukelleen ja minun ehdottamani Aina Ilona oli hänestä paras. Palkkioksi sain havuntuoksuisia kynttilöitä ja suklaata, kyllä tuoksui ja maistui hyvälle. Minullehan on aina ilona, kun löytyy postista muutakin kuin mainoksia =) Kiitokset Pikelle ♥

Masennuksenpoikanenkin sai tänään huutia. Sain Saksasta viestiä, että apinat ja Pepit ovat loppuneet ja lisää kaivataan. Ei tässä nyt jouda mököttämään, nyt virkataan ;D

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Maanantaina masentaa


Maanantai oli tosiaan niin masentava päivä. Mistään ei jaksanut innostua ja niinpä vain nukuin melkein koko päivän. Välillä vähän katselin telkkaa ja takaisin nukkumaan. Illalla vasta rahjustin postiakin hakemaan ja johan päivä piristyi heti. Laatikossa odotti pakettikortti. Katja Elämän pyörteissä blogista oli laittanut minulle lankaa tulemaan. Kiitos Katja, tuli niin sopivana päivänä :) Enköhän minä jotain keksi noistakin ja osalle onkin jo suunnitelma valmiina.

Tiistaina olin jo reippaampi ja "urheilin" polkupyörällä postiin. On se melkoista urheilua näin liukkailla keleillä. Jos olisin fiksumpi, niin hommaisin edes talvirenkaat pyörään ja kypärän päähäni. ;)



Onneksi minulla on näitä lohduttajia. Mausu varsinkin on niin ihana. Se muistuttaa luonteeltaan enemmän isoa kilttiä koiraa kuin kissaa.

Nukkumajärjestys meillä on vakio. Mausu tyynyn vieressä, Mummo jalkopäässä ja Maija minun päälläni. Siitä ei poiketa. On se vaan niin lohdullista painaa yöllä poski vasten Mausun silkkistä selkää.