Yhdistävä tekijä

Joskus yllättävät asiat yhdistävät eri-ikäisiä ihmisiä ja meidän kylällä se on pieni ja pörröinen.

Perjantai-iltana fb:n sivuille ilmestyi kysely kenen kissa on puussa. Ilves oli ajanut pari vuotiaan pienen kissan tähän puuhun. Alas se ei osannut tulla ja aamuun mennessä oli kiivennyt jo ihan latvaan asti.

Suuri osa kyläläisistä on nyt ottanut asian omakseen. Palokunta on jo käynyt paikalla, mutta totesi tikkaat liian lyhyiksi ja tehtävän muutenkin vaaralliseksi. On ollut mukava huomata kuinka kylän nuoret miehetkin pohtivat nyt keskenään parasta keinoa kissan alas saamiseksi. Muutama rohkelikko on tarjoutunut kiipeämään puuhun, mutta heidät on estetty. Puuskainen myrskytuuli ja vieressä kulkevat sähköjohdot tekevät hommasta  hengenvaarallisen. Palokunta on pingottanut pressuja puun ympärille, ettei kissa mahdollisesti pudotessaan loukkaa itseään kivikkoiseen maahan.

Tänään kaupassa käydessäni kuuntelin ihmisten puheita. Huoli kissan selviytymisestä on nyt kylän yhteinen asia. Onhan maailmassa suurempiakin murheita, mutta kyllä näistä pienemmistäkin saa huolta kantaa ja hyvä että myötätuntoa vielä löytyy.

Maanantaina on VPK:n harjoitukset  ja silloin yrittävät kissan pelastusta uudestaan, jos ei se sitä ennen ole tipahtanut puusta. Monta kertaa päivässä olen minäkin käynyt fb-päivityksiä kurkkimassa, josko kissa olisi jo pelastunut, mutta vielä nyt sunnuntai-iltanakin se siellä puussa nököttää. Voi pientä reppanaa.

Seuraan tilannetta ja kirjoitan sitten miten kissalle lopulta kävi.
.............

Aikamoinen veijari tämä kissa ;) Kolme vuorokautta ensin kökötti puunlatvassa. Kun lopulta saatiin tikkaat paikalleen ja mies oli lähdössä pylväskengillä kiipeämään, niin kissa tulikin itse alas :) On jo kotonaan ja selvisi ilman mitään vammoja. Tulipahan todistettua, että tämän kylän "pahoilla pojillakin" on lämmin sydän, kun on pieni kissa kyseessä.