maanantai, 16. elokuuta 2010

Onnellisten tähtien alla

Niin paljon tuli kannustavia kommentteja edelliseen , KIITOS kaikille oikein kovasti.
Sitten siihen onneen.
Rinteelän Ruusa piti arpajaiset ja minä voitin näin ihania tavaroita Tuntusen putiikista.
Ihastuttavia , saippuakin tuoksuu niin ihanalle, ettei sitä voi käyttää, vaan se on tuoksuttelemassa sängyn vieressä :) Kiitos Ruusalle oikein paljon!
Minä olen ahkera osallistumaan arpajaisiin, vaan kyllähän se kannattaakin, jos välillä aina saa jotain ihanaa :)
......
Toinen onnen aihe on, että tytär sai stipendin koko vuodeksi Alkio-opistoon. Yleensä antavat vain puolivuotta kahdelle hakijalle, mutta tytär sai nyt koko vuoden.
Ihanaa, nyt ehkä pärjätään vielä tämä vuosi ilman opintolainaa. Kerkiäähän sitä tehdä ihan tarpeeksi vielä jatkossa.
Itse opiston talouspäällikkö oli kuulemma sanonut, että tytöllä on niin ahkera ja mukava äiti, että jos tytär on puoletkaan siitä, niin on stipendin ansainnut. Arvatkaas onko äiti täällä nyt vähän nokka pystyssä. Ja arvatkaas, onko tullut tytölle "muutaman" kerran asiasta huomautettua :) Hihhih.
....
Sitten vuoden kirppariLÖYTÖ.
Ensin osui silmäni tähän rasiaan, pohja puuta ja muuten kovalevyä. Tästä saa tuunaamalla tosi ihanan lankakorin. Sen minä halusin ehdottomasti. Sisällä uudehko toimiva monitoimikone, eiköhän sillekkin vielä käyttöä löydy. Tämä oli saatava.
Toinenkin rouva oli tähän silmänsä iskenyt, mutta minä otin kunnon Kimiräikköset ja olin sekunnin murto-osaa nopeampi. Se ON minun.
Niin , ja miksi se on LÖYTÖ. Hinta koko höskälle mahtavat 1 €.
........
No, ettei kaikki luulisi, että elämä meillä on pelkkää ruusuilla tanssimista, niin paljastanpa tähän väliin, että olen sairastanut masennusta jo yli 10 vuotta. Kun ei elimistö tuota hyvänolon-hormooneja, niin ei tuota, eikä siinä minusta ole mitään häpeämistä. Alkuaikojen terapialla ja jatkuvalla lääkityksellä elämä on ihan hallinnassa.
Olenpahan oppinut kiinnittämään huomioni pelkkiin myönteisiin asioihin ja huolet sekä murheet saa mennä ohi ihan omalla painollaan. "Ilopillereitä" ei kumminkaan passaa unohtaa popsia.


Loppuun tämä varsinainen ilopilleri, riiviö, tuholainen. Ikäkö lie alkaa jo painaa, kun selkä on alkanut harmaantumaan :)

19 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Kivan arpajaisvoiton sait! Ja vautsi mikä kirpparilöytö ja minusta oli aivan oikeus ja kohtuus sinun saada se:)Masennus on minunkin tuttavani.. Ja kuule niistä leijona lapasista saat mieluusti ottaa mallia ja tehdä niin paljon kuin ikinä!

Zilga kirjoitti...

No olipa vuodatus ;) Onnea ensinnäkin kirppislöydöstä ja toisekseen varoituksena: Älä mene nokkapystyssä sateella ulos, menee hyvä ihminen hukkaan hukkuessaan ;)))), Onnea stipendistä:) ja kolmanneksi: Monikin tarvitsee joskus hoitoa mielelleen. Olen itsekin käynyt yliväsymyksen läpi ja huomannut, että vain positiivinen elämäasenne pitää pinnalla.
Armas on delleenkin aivan ihku!!

Seijasisko kirjoitti...

Onpa hyvä kirppariostos.

Hyvä kun kerrot avoimesti masennuksestasi!!Masennus on niin tavallista ja siitä vain vieläkin mieluusi vaietaan. Minä olen sairaseläkkeellä psyykkiset vaivojen vuokis-tosi nykyisin hyvin jakselen kun ei ole enää työstressiä mutta lääkkeitä tulen minäkin syömään loppuelämäni.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Oletpa saanut kivan arpajaisvoiton. Tuo sammakko on sitten aivan ihana.

Liisa kirjoitti...

Onnea arpajaisvoiton johdosta!!

Tais tuon kirppariostoksen johdosta ruutulippu heilahtaa sulle ensimmäisenä!!

Masennus on sairaus muiden joukossa, sitä ei tarvitse, eikä pidä hävetä. Kumpa kaikki sen ymmärtäisivät. Tsemppiä elämälle!!

Marjut kirjoitti...

Onnea tytölle stipendistä! Ja kyllä kannattaa äidin olla ylpeä.

Masennus on täälläkin tuttua ihan lähipiiristä.

Villikissa kirjoitti...

Onnea blogivoitosta!

Tyttärelle myöskin paljon onnea stipendistä.

Masennuson sairaus siinä muiden sairauksien joukossa. Onneksi nykyisin asia on esillä enemmän kuin ennen, joten toivottavasti väärät ennakkoasenteet siitä muuttuvat.

Jee, aivan mahtava kirppislöytö. Laita tänne sitten kuvaa, kun saat laatikon tuunattua.

seijastiina kirjoitti...

Kiva VOITTO, onneksi olkoon!
Ja mitä löytöjä, vau vain siis euron???
Armas on ihana riiviö ja kasvanut kovasti :D

Äiti-puffa kirjoitti...

Iloisia uutisia KYH-arvonnoista! Käypä vilkaisemassa blogiani! :)

Tintin kirjoitti...

Tyttärelle onnittelut stipendistä! Äidinkin on syytä olla ylpeä.

En kommentoinut edelliseen, mutta eläimesi ovat niin ihania, ette yhtään ihmettele, että muutkin kuin minä niitä haluavat :-) (Kaapo lähettää täältä mammalle tervesiä).

Tsemppiä!

Heleena kirjoitti...

Ihana voitto! Ja uuttako tulossa?????
Onnittelut tyttärelle stipendistä ja äidille myös. Tarpeellinen ja iso tuki opiskeluun, tiedän, kun täällä juuri laitan kummipoikaa matkaan opiskelupaikkakunnalle ja ekakertaa pois kotoa. Kippoa ja kappoa on kasassa. Armas pitää huolen, ettei ilonaiheet lopu.....

Mayo kirjoitti...

Onnittelut tyttären menestyksestä. Itsehän ne nuoret pärjäävät, mutta äidin vaikutusta ei voi väheksyä : )

Hyvä asenne sinulla elämään. Tämä nykyaika on jotenkin raakaa. Olen ihan varma, että kaikki oli paremmin silloin, kun koko kyläyhteisö huolehti toisistaan.

Kiva kisu : )

Smirgeline kirjoitti...

ONNEA arpa ja KYH voitoillesi. Kannattais ehkä lotota, kun on voittoputki päällä. Niinhän sitä sanotaan ettei kaksi ilman kolmatta.
Onittelut myös tyttärellesi stipendistä.
Voi sitä armasta kun se on niin söpö.

Hilkka kirjoitti...

Ihana uutinen, stipendi, kyllä äiti voi olla ihan aidosti ylpeä.
On kyllä mahtava löytö kirpparilta. Minä teen aina taikinan yleiskoneella, ei tarvi itse taikinaa vaivailla.

Susu kirjoitti...

Nokka pystyyn vaan Sude! Jos sataa niin sateenvarjon alle niin et huku:-)

Ole ylpeä voitosta, löydöstä, tytöstä mutta ennenkaikkea itsestäsi, selviytymisestäsi ja positiivisesta asenteestasi! Et uskokaan miten moneen mustaan päivään olet tuonut piristystä elämänmyönteisellä asenteellasi. Luulenpa etten ole ainut, joka näin ajattelee.

Kiitos!

Niin ja riiviölle rapsutuksia...

Anonyymi kirjoitti...

Olen noin vuoden verran seurannut blogiasi, mutta aikaisemmin en ole "uskaltautunut" kommentoimaan. Nyt on pakko :)

Olet rohkea ihminen! Mieleeni on jäänyt kommenttisi siitä, kuinka muut voivat sanoa mitä vain kissoistasi, mutta sinä et niistä luovu. Ja nyt tämän kertainen tunnustuksesi. Jos elimistösi ei tuota hyvänolon-hormoneja, niin sisua se tuottaa juuri sopivasti!

Tsemppiä ja voimia elämääsi :)

Kissoille rupsutuksia - riiviölle eritoten...

-Mamarosa

Lissu kirjoitti...

Jopas sinua on onni potkinut oikein roppakaupalla. Ja tiestysti siinà ohella tytàrtàsi. Olet(te) kaiken ansainnut. Pidà hyvà huoli itsestàsi ja tsemppià sen Saksa -projektin kanssa.

Sesse kirjoitti...

Onnittelut tyttärelle ja äidille!
Tuttua on masennus mullekin, kärsin siitä vuosia ja nyt kun on sopiva lääke, niin elämä tuntuu taas normaalilta :)

Täti Punainen kirjoitti...

Onneksi on nuo eläinystävät, jotka osaavat elämää omalta osaltaan piristää!;) Armas on kyllä tosi suloinen!=)