Hullu harakka

Nyt se kesä taisi sitten tulla ♥ Pienet apinatytötkin tarkenivat mennä jo ulos leikkimään. Parina päivänä on  pääskysetkin kaarrelleet taivaalla.

  Vaan tästä hullusta harakasta piti kertomani. Se kyttää läheisessä puussa milloin Maija ilmestyy pihalle ja heti kimppuu vaan. Se kiertelee ja kaartelee ja pitää inhottavaa räkätystä koko ajan. Välillä nyppii Maijaa hännästä ja tökkii takapuoleen.  Maija parka ei mahda sille mitään ja pelkää sen terävää nokkaa. Tiedän tasan tarkkaan missä Maija liikku, sieltä kuuluu koko ajan tämän kamala räkätys.

Muista kissoista se ei välitä, vain Maijasta joka on pienin . Minä sille karjun ja läpsyttelen käsiä ja välillä heittelen pienillä kivillä, mutta tämä hullu harakka ei pelkää mitään, väistää vaan pikkuisen. Eilen aamulla se yritti jo tulla sisällekin Maijan perässä, onneksi kerkesin vetäistä oven kiinni sen nokan edessä.

Ihan hullu harakka, kohta menee minulta hermot sen kanssa.

Talvivaatteita olen tässä yritellyt laitella jo ulkokomeroon. Laukkuun vaan kerkesi välillä ilmestyä jotain ylimääräistäkin. Berniina luuli varmaan, että olen lähdössä reissuun ja päätti varmistaa mukaan pääsyn. Kerkeepä nuo talviromppeet laitella myöhemminkin, antaa toisen nyt nukkua rauhassa. =)

Oma läskipulleroni

  Berniina on kuin emäntänsä, mahan ympärysmitta vain kasvaa ja kasvaa vuosien myötä. Tullut varmaan isäänsä, sillä äitinsä ja tyttärensä ovat normaaleja hoikkia tyttökissoja. Eipä tuota laihiksellekaan voi laittaa, kun sitten toiset kissat laihtuu jo liikaa. No, saahan meitä olla lihavia ja laihoja =)

Tämä on minun tyynynvieruskissa. Kun menen nukkumaan, niin Berniina syöksyy salamana naamani eteen makaamaan, ettei vaan kukaan muu ehdi siihen. Kiva sitten aamuisin herätä suu täynnä kissankarvoja.

Minä se vaan virkkaan apinoita niin että koukku savuaa. Lisääkin on tulossa koko ajan.

Nyt suututtaa

Minua suututtaa niin valtavasti ja itkettääkin kaiken lisäksi.

Viime talvena pihapiiriimme ilmestyi tämmöinen kaunis leikattu kollikissa. Kiltti ja ihmisen seuraa hakeva mukava kissa.Kovasti kyseltiin kenen se voisi olla ja minä laitoin nettiinkin ilmoituksen. Omistajaa ei vaan ilmaantunut. Samoihin aikoihin vanhustentaloon muutti vanha mummo, jolla oli aikaisemmin ollut paljon kissoja. Hän otti kissan suojelukseensa ja oli onnellinen siitä.  Samoin naapurissa asuva mieshenkilö kiikutti kaupasta kissalle herkkuruokia. Kissalla ei ollut mitään hätää täällä.

Vaan eikö joku n.s. "eläinsuojelija" ollut kiikuttanut kissan äitienpäivää seuraavana päivänä löytöeläintaloon. Eräs ihminen jo ilmoitteli, että kissa saattaa olla hänen äitinsä talvella hävinnyt kissa ja hän pääsee tarkistamaan vasta ensi viikolla. Eipä ehtinyt.

Nyt oli sitten löytöeläintalon sivuilla ilmoitus : ***Jouduttu lopettamaan yllättäen eläinsuojelullisista syistä***
Kissa oli siellä vain viisi päivää. Koitin laittaa kyselyä miksi se piti lopettaa näin lyhyessä ajassa.

Nyt minua suututtaa, itkettää ja pelottaa. Milloinkahan minun vapaana juoksevat kissani kiikutetaan sinne lopetettaviksi. Laitoin varulta löytöeläinkodin facebooksivut seurantaan, että saan ainakin heti tiedon jos ne sinne ilmaantuu.

Alutaguse mets

Tulin vain muistuttamaan Eestin luontokameroista. Nyt niitä onkin siellä monta.

Illalla istuin ja seurasin pitkään hirvikameraa, jossa oli ruokailemassa villisikaperhe, isä ja äiti ja kymmenen pientä possua. Olipa ne suloisia. Suosikkini on kuitenkin tämä Alutagusen metsä, jossa viime kesänä näin joka yö villisikoja , mäyriä ja karhuja y.m. Nyt on yöt vielä liian pimeitä, mutta kesemmällä näkee hyvin seurata metsän vilkasta yö-elämää.

Näin me mummot vietettiin eilinen äitienpäivä, enimmäkseen päikkäreillä =)

Oli niin kaunis ja lämmin ilma, että tuli mieleen ne lapsuuden äitienpäivät. Miksikähän enää ei järjestetä kouluilla Äitienpäiväjuhlaa, 50 vuotta sitten niitä vielä oli. Lapset esittivät ohjelmaa ja kaikki äidit saivat ruusun rintaansa. Minulla oli aina ohjelmanumero, yleensä runonlausuntaa. Sekös jännitti aina, melkein pissat tuli housuun jännityksestä.

Kuusamossa Poussun kylässä ollessamme äiti huomasi täitä päässäni juuri ennen juhlia ja leikkasi pääni kaljuksi. Tottahan se  hävetti ihan kamalasti. Lausuin sitten runoni hienossa kesämekossa ja villamyssy syvällä päässä =)

Meillä oli äitimme kanssa hyvin ongelmalliset suhteet, mutta hän on kuollut jo yli 30 vuotta sitten, enkä halua muistella häntä pahalla.

Oma tytär ei päässyt käymään juhlapäivänä pitkästä matkasta, mutta soitti tosi pitkän puhelun. Hänellä on ihana tapa tulla kotona yllättäen halailemaan ja rutistelemaan minua. Se on rakkautta se.

Poika sentään poikkesi mökkimatkalla äitiä katsomassa. Hänellä oli tarkoitus ostaa kukkia, niinkuin muinakin vuosina, mutta kaikki kukkamyyjät olivatkin jo sulkeneet ovensa täällä meillä päin. Niinpä sain sitten sen toivotun perinteisen äitienpäivälahjan, säkillisen hevosenkakkaa =D Kyllä nyt mummon kukat taas rehottaa ensi kesänä ja naapurit on ihmeissään =)

Aamulla tuli pojalta facebookista tuo alla oleva äitienpäivälaulu. Aivan ihana minusta, tykkäsin.  En vaan saanut sitä postattua tähän samaan juttuun.

Sateinen viikko alussa, mutta jäipä sentään aurinkoinen muisto eilisestä.

Raggars - Äideistä parhain

Kettusten vappu

Rivitaloomme muutti vappuna uusi musta kissa. Ei tämä, vaan oikea ulkona liikkuva kolli. Meidän tytöthän ei yhtään tykkää että kolleja liikkuu pihassa. Saas nähdä minkälaiset reviiritappelut tässä on vielä edessä. Juuri saivat karkotettua pihallamme pyörineen punaisen kollin ja heti on uusi tulossa. Neljän tytön voimin pärjäävät kyllä yleensä hyvin, mutta tämä pienimmäinen Maija tahtoo jäädä alakynteen.

Kettusten perhe vietti hyvin rauhallisen vapun perhepiirissä. Edes simaa ja tippaleipiä eivät tulleet hankkineeksi. Juhlitaan sitten Äitienpäivänä, jos vaikka sattuisi saamaan jonkun kylään.
.....

Jos minusta ei tässä jossain välissä kuulu mitään, niin mitään pahempaa ei ole sattunut =) Tämä kahdeksan vuotta vanha halpiskoneeni on vain alkanut kaatuilemaan ja muutenkin reistailemaan. Tytär sanoi että tästä on mennyt RAM. Mikä ihmeen ram, ei hajuakaan. Viekä olen kuitenkin saanut ränkättyä tätä käyntiin, mutta  joku päivä se on varmaan viimeinen tällekin. Odottelen vaan, että saan tyttären mukaan koneostoksille, hänellä kun on sitä viisautta enemmän näissä asioissa. ( Kaiken muunhan tietenkin äiti tietää paremmin =D ).

Meidän kylän opiston näyttely

 Meidän kylän kansalaisopistossa on aika vähäinen tarjonta kädentaidoista, mutta aina sen verran, että pieni näyttely aikaan saadaan.
On tilkkutyökurssi. Aivan upea tämä parisängyn peitto, oikein ilo silmälle. Kelpais kyllä minun sängylleni ♥

                                               

Myös kankaan kudontaan on mahdollisuus. Enimmäkseen olivat kutoneet mattoja, mutta kuvasin nämä pienet. Kiva idea kiinnittää huovutettuja palloja kudottuun pohjaan.

Savityöt, johon minunkin on tehnyt mieli osallistua. Siellä oli kippoa ja kappoa ja jos jonkinlaista koriste-esinettä.

Mielestäni ehdottomasti hauskin on tämä "Anopinpää". Suusta nousee tietenkin Anopinkieli =)
Tekijä ei kuulemma aio antaa tätä anopilleen äitienpäivälahjaksi, ymmärrän kyllä miksi =D

Vielä on meidän maalauskerho. Ei meitäkään monta ole, yleensä 7 naista mutta joukossa on tosi taitavia maalaajia. Nyt ei ollut montaa taulua näytillä, sillä meillä oli huhtikuussa ikkunanäyttely entisen pankin ikkunoissa. Siellä olikin isoja hienoja maalauksia esillä.

Novita yllätti positiivisesti. Miamilanka on tarjouksessa ja minulla kun sitä menee paljon, niin tilasin kunnon satsin. Mukaan oli pakattu uusin Novita-lehti ja Amigurumi-lehti. Minulla ei ollut kumpaakaan, joten oikein tyytyväisenä otin vastaan.

Täytyy vielä näyttää uusin löytöni paikalliselta pieneltä kirpparilta. Söpö pieni ristipistotaulu hintaan 0,70€. Tämä joutuu vielä tuunaukseen, mutta olkoon siihen asti seinällä ihailtavana. 

Sekalaista seurakuntaa

Saimpahan taas yhden tilauksen valmiiksi ja pari seuraava on työn alla. 

Luin jostain, että Novitan Miamilanka olisi lopetusuhan alla ja sitä piti nyt tilata kunnon satsi kun ovat tarjouksessakin tällä hetkellä Novitalla. Pienet Pepit olen tehnyt Miamista, mutta nämä isommat villa-ja agrylilangoista. 

Sinä, jonka syyskuisen tilauksen olin unohtanut, nyt ne on työn alla jos vielä tarvitset =D

Tänä vuonna onnistui tomaatintaimien kasvatuskin uuden idean ansiosta. Kissat joutui ulos nukkumahäkistään ja taimipurkit sisälle suojaan. On siinä katit kierrelleet ja ihmetelleet, että mitenkäs tässä nyt näin kävi. Kissoille on kyllä iso vadillinen ohrantaimia, mutta ainahan se ruoho on vihreämpää aidan takana, eli tässä tapauksessa häkin sisällä.
Kevään kuluessa olen syljeksinyt erilaisten tomaattien siemeniä talouspaperin päälle kuivumaan ja näin hyvin ainakin lähtivät kasvamaan. Sehän on sitten eri asia saanko kesällä omia tomaatteja =)
Tykkään niin kovasti niistä pienistä keltaisista tomaateista, mutta meidän kylältähän niitä ei tietenkään saa. Hyvässä lykyssä minulla niitä kesällä sitten on.

No nyt on lääkitys kohdallaan ja heltta kasvaa =D
Pahemmin en ole syömisiäni vahtinut, mutta makeanhimo on vähentynyt uuden lääkkeen ansiosta. Nyt ei tarvi saada suklaata joka päivä, silloin tällöin vaan, eikä koko levyä kerralla.  Pari kiloa on jo lähtenyt vähän yli viikossa. Ensimmäiseksihän se tietenkin näkyy naamassa ja leuan alla, mutta ei haittaa meikäläistä. Sokeriarvot pysyy siedettävinä ja mikä parasta, mielialahan tässä kohenee sitä mukaa kuin paino laskee.
Ei tiedä vaikka minustakin tulisi vielä joskus normaalipainoisen ihmisen näköinen. Kurttuja ja löysää nahkaa kyllä on odotettavissa, mutta eikös se kauneus ole muutenkin katoavaista =)

Eilisten raekuurojen jälkeen paistelee aurinko, nautiskellaan siitä. 

Takaisin ruotuun

Nyt saa "kauneus- ja terveysasioista" kitiseminen piisata ja käsityöt takaisin kehiin.
Pari Kettusta sain taas valmiiksi ja kasan uusia aloituksia. Tästä on hyvä jatkaa uuden viikon alkaessa.

Piikkipäivä

Niin kuin monella muullakin , minullakin on 2-tyypin diapetes ja kolmenlaista eri pilleriä olen syönyt siihen päivittäin. Syksyllä vaihtui uusi lääkäri ja hänpä kertoikin, että yksi niistä aiheuttaa lihomista. Minäkin olen lihonut 10 vuodessa 30 kiloa, se on turhan paljon se.  Se jätettiin sitten pois, mutta kroppa oli eri mieltä ja verensokerit alkoi heittelemään miten sattuu. Välillä polvet oli aivan vellinä ja olo muutenkin huono.

Nyt sain sitten uutta lääkettä ja tänään olin opettelemassa ruiskun kokoomista ja pistämistä. Onneksi sain valita otanko kerran viikossa vai joka päivä ja kyllä minulle piisaa tätä hirvitystä kerran viikossakin. Kamalan kallistakin, 130€ 4piikkiä, mutta onneksi joskus tulee lääkekatto vastaan ja loput saa sitten ilmaiseksi. Tätä kai sitten loppu elämä =(

Samalla reissulla sain sitten muitakin piikkejä takamukseeni. Ilmeisesti joku ainakin tehoaa, sillä nyt illalla välillä hiki juoksee noronaan ja välillä palelee.

Vesa-Matti Loiri kuulemma käytti samaa ainetta apuna laihdutuksessaan. Tuleekohan minustakin nyt yhtä ruma kuin Loirista, toivottavasti ei =D

Posti toi sitten paljon mukavampia piikkejä. Joku aika sitten voitin Lankatarhan Tiinan blogista 20€ lahjakortin Titityyhyn. Minulla on ennestään parit tämmöiset koivupuikot joista olen tykännyt kovasti, joten tilasin niitä lisää. Katselin kyllä himoiten mustia hiilikuitupuikkojakin, mutta äreän nikkeliallergian takia ne ei ilmeisesti sovi minulle. Muutama puhvelinsarvinappi tuli vielä samassa paketissa.

Kiitos Tiinalle ♥

Tässä oikein kovanonnen joululahjasukat.

Pojantytär toivoi joululahjaksi ohuesta langasta "huomaamattoman väriset" polvisukat. Meidän kylältä ei saa kuin 7-veikkaa ja Nallea, joten ostin beigeä Nalle-lankaa. Huono valinta, sillä neuloessa huomasin, että lanka oli värjätty epätasaisesti. Välillä tulee hieman tummempia raitoja, ihan kuin sukat olisivat valmiiksi likaiset.

 Neuloin kuitenkin kummatkin kantapäähän asti huomatakseni, että toisessa sukassa on 5 silmukkaa enemmän. Ei kun purkamaan ja uusiksi toinen sukka. Taas pääsin kantapäähän , kun huomasin että olin lopettanut pohjekavennukset liian aikaisin ja taas oli toisessa sukassa 4 silmukkaa liikaa. Ei kun purkamaan taas puoliväliin pohjetta. 

Montakohan kertaa joudun vielä purkamaan. Periksi en anna kumminkaan ja voi olla että ensi jouluna  Liisa saa mummolta polvisukat lahjaksi =) 

Kantapäät sileiksi

Huomasin etten ole vähään aikaan kirjoitellut, joten tulimpa esittelemään uusinta "ihmevekotintani". Tämä ei ole maksettu mainos, vaan sain vekottimen lahjaksi siskoltani. On sen verran kätevä kapistus, että pitää kehua retostella vähän toisillekin.

Diapeetikkona minunkin pitäisi hoitaa hyvin jalkojani, mutta turhan vähälle se on jäänyt. Nyt on kantapäät kuin silkkiä, kun sain tämän schollin pyörivän raspin. Se on yksi huraus vaan ja kovettumat häviää. Kyllä on niin helppoa ja nopeaa, että suosittelen muillekin, jotka kärsivät karheista kantapäistä ja päkiöistä. Nyt alkaa varmaan sukatkin kestämään pitempään silokantapäiden alla.=D

Kiitos siskoseni, hyvä on laite ja ollut jo ahkerassa käytössä.

Mausu on niin hassun mallinen kissa ja tämä on se tavallinen profiili Mausun istuessa. Muut katit istuu pallon mallisena, mutta Mausulla tulee ihmeellinen kyttyrä selkään. Taitaa olla selkä liian pitkä tassuihin suhteutettuna. Ihana kissa kuitenkin ♥

Uusia muuttolintuja saapuu päivittäin ja sirkutus aamuisin lisääntyy. Ihanaa ja aurinkoista kevätviikkoa kaikille ja linnunlaulua aamuihinne ♥  

. 

Ällikällä lyöty

Menihän siinä meikäläisen huuli ihan pyöreeksi, kun avasin Satunnaisen Paulan lähettämän arpajaisvoitto-paketin. Aivan mahtavan hieno laukku sieltä paljastui minulle.
Tilkkutyönä tehty, ihanan iso topattu laukku ja niin ihanan värikäs. Tuossa se saa olla nyt esillä pääsiäiskoristeena ja vieraiden ihasteltavana. Tarkkaan täytyy nyt harkita missä käytän sitä, likaisia maitopurkkeja sinne ei ainakaan laitella. Kirjastoon täytyy ottaa mukaan, sillä haluan esitellä sitä ylpeänä kylällä, mutta muutoin laitan varmaa vain siistejä käsitöitä sinne =)
Voi kiitos, kiitos Paula. Niin ihastuttava ja mieluinen laukku ♥ Tosi taitavasti ja siististi tehtykin.

Minulla ei ole ystävyys-suhdetta ompelukoneen kanssa, joten tartuin sukkapuikkoihin ja sain aikaiseksi kourallisen minipupuja.

Kovin ovat pieniä ja olisivat hukkuneet tuonne kissankauraan, joten sinne hyppäsi sitten pieni apina.

Onhan sitä tullut virkkailtuakin. Kaksostytöt saivat seuraa kollin roikaleista. Noita kolleja onkin mukava virkata vaihteen vuoksi.

Pääsiäinen meneekin sitten leppoisasti lötkötellessä, tytär sentään tulee onneksi seuraksi.

Oikein Hyvää Pääsiäistä Kaikille toivotta akka ja akan kissa ♥

Mummo soittaa ilmakitaraa

Kuva netistä

Muistotilaisuus on pidetty ja paluu tavalliseen arkeen voi pikkuhiljaa alkaa. Minä täällä vielä muistelen niitä onnellisia hyviä päiviä ja taustalla soi iki-ihana Zeppeliin, joka liittyy niihin aikoihin. Laitoin sen tuohon sivupalkkiin, että on minulle nopeasti löydettävissä .

Tuo kappale on kuin mummo itse. Lähtee rauhallisesti käyntiin, mutta kun vauhtiin päästään, niin jo on menoa ja meininkiä. Näkisittepä kun mummo soittaa ilmakitaraa ja rummuttaa pöytää =D Onneksi lapsenlapset eivät ole näkemässä, tikahtuisivat varmasti nauruunsa. 

Jokohan naapurit kohta kyllästyvät ja tulevat valittamaan, tätä kappaletta kun EI VOI soittaa hiljaisella.

Satumaailmassa

Tänä talvena ei maalausinto oikein virinnyt, enkä ole juuri mitään aikaan saanut.
Viimeksi aiheeksi annettiin suomalainen tarumaailma. En jaksanut innostua Kalevalasta ,josta kaikki muut maalasivat,  joten väsäsin peikon, menninkäisen metsästä. Taruolentohan sekin on. En jaksa innostua tästä työstä vieläkään, selvää kaapin-kätkö-tavaraa. Näkyy vielä olevan paranneltavaakin. Kuinka ollakkaan, niin minun työssäni on jälleen kerran kissa.

Virkkausinto on taas iskenyt.  Peppiä se jaksaa aina vaan naurattaa, vaikka piha on vielä jääkauden vallassa. Mikäs on naureskellessa, kun tietää pääsevänsä Helsinkiin 50-vuotis päiville.

Jokohan kohta olis aika siivota ne viimeisetkin joulutavarat piiloon. Meillä on sääntönä, että pääsiäiseen mennessä ei joulun tarvitse enää näkyä . On vaan niin mahdottoman kiire mukamas koko ajan. Pitää virkata ja katsoa telkkaria ja silitellä kissoja, missä välissä siinä sitten ehtisi nurkkia putsaamaan.

Apinoita mietiskellessä

Viime viikko menikin miettiessä ja muistellessa. Samalla oli hyvä heilutella virkkuukoukkua ja lauma apinoita sai päivänvalon. Kauhea viidakon kissapeto yritti heti hyökätä apinalauman kimppuun. Maijaa ne olisivat kovasti kiinnostaneet.

Kaikkea hassua sitä tuleekin mietittyä.
Kohta alkaa kaikissa naistenlehdissä olla taas laihdutusjuttuja joka keväiseen tapaan. Minä muistelin, miten siskoni kanssa nuorina naisina lyötiin oikein kättä päälle, että koskaan ei päästetä painoa nousemaan yli 60 kilon. Siskollani se varmaan pitääkin paikkansa vieläkin. Eihän minunkaan tarvitsisi pudottaa kuin 55 kg päästäkseni tavoitteeseen. Hahaa, niin utopistinen ajatus, etten viitsi edes aloittaa laihduttamista. Ihan hyvällä omalla tunnolla pistelen poskeeni kaikki herkut mitä eteen sattuu ainuttakaan kaloria laskematta. Täytyyhän elämässä jotain nautintoja olla.

Ihaillen luin, että Kristiina on päättänyt lopettaa tupakanpolton. Täältä raikuu kannustushuudot.
Olis ihan hyvä minunkin, 48 vuotta on tullut jo röyhyteltyä. Monen monta kertaa olen kyllä yrittänyt lopettaa lääkärin avustuksella ja ilman.  Lopulta lääkärikin antoi periksi ja sanoi, että taitaa tuo nikotiiniriippuvuus olla liian paha, mutta jos saisit edes vähennettyä. Olen minä saanut pikkuisen vähennettyäkin.
Nyt sitten aloin miettimään ihan hassusti. Talon hinta on jo savuna haihtunut ilmaa, mutta olisinko sitten onnellisempi sen talon kanssa. No en varmaan. Tässä vaiheessa mökki olisi jo rapakunnossa homevaurioisena odottamassa peruskorjausta ja minä hermorauniona rahapulassa. Paljon helpompi on näin vuokralla. Nyt jos joku paikka remppaa, niin soitto vaan talkkarille ja voin unohtaa ongelman.

Minä olen ihan opettelemalla opetellut löytämään ne hyvät puolet kaikista asioista ja siksi näin ihan tyytyväisenä kannan läskejäni ja vetelen tupakkaa.
Ei semmoista asiaa olekkaan, jossa ei olisi jotain hyvääkin, jos sen vain haluaa löytää ☺

Iloa ja surua

Ajankulku ja päivät ovat nyt niin sekaisin, etten edes muistanut tällä viikolla olevaa syntymäpäivääni. Marjut Simppeleistä silmukoista oli sen kuitenkin huomannut Facbookin puolelta ja laittoi minulle lahjapaketin. Voi miten tämä lämmitti tällä hetkellä mieltäni. Saan muuta ajateltavaa kun hypistelen ihania lankoja. Nämä ovat juuri semmoisia lankoja, joille on helppo keksiä käyttöä heti. Puro-langasta olenkin jo päättänyt tehdä jotain ihan omaan kaulaani pehmeytensä ja lämpimän värinsä takia.

Kiitos Marjut, sinä lämminsydäminen ihminen. Marjutillakin oli juuri syntymäpäivät, joten onneksi olkoon näin jäljestä päin.

Surua on pienessä perhepiirissämme. Entinen aviomieheni, poikani isä, menehtyi viime viikonlopulla liikenne-onnettomuudessa. Nyt kun asian alkaa tajuta todeksi, mieli harhailee koko ajan menneitä muistellen. Loppuun asti pysyimme ystävinä, siitä olen kiitollinen. Läheisen kuolema lamaannuttaa ajatuksen ja toiminnan. Vaan ei siitä sen enempää.

Aurinko on alkanut paistamaan meilläkin, taitaa olla kevät. Muistetaan nauttia näistä aurinkoisista päivistä ja eteen sattuvista onnenhippusista.

Lohtupeitto

Tässä välillä ei ollut yhtään tilausta ja tunsin itseni niin turhautuneeksi. Tässäkö se nyt sitten oli, mitä teen loput eläkepäiväni  :(  Aloin sitten tekemään itselleni lohtupeittoa, kun jotain on kumminkin käsillä näperrettävä.

Tähän en käytä kuin vanhoja purku- ja akryylilankoja. Harmittaa, kun laitoin niin paljon valkoista, vaan ei sillä hetkellä ollut muutakaan väriä laittaa. Vielä tämä ei ole kuitenkaan valmis, joten ehtii vielä saada väriäkin reunoihin. Tästä on hyvä jatkaa kun tulee taas joutilasta aikaa.

Meillä ei olla lanka- eikä muullakaan laihiksella . Sen kyllä huomaakin emännästä ja emännän majasta. Kovastihan minä ilostuin , kun Nallemamma laittoi äitinsä ylimääräisiä lankoja tulemaan minulle. Näitä on vähän yli kolme kiloa, mutta enköhän minä keksi jotain niistä jokaisesta tehdä.  Kiitoksia paljon Nallemammalle ja äidillensä.

Eipä ollut syytä huoleen, nyt on taas tilauksia ihan jonoksi asti. Pikku-Peppejä on nyt 10 valmiina ja seuraavaksi hyökkään apinalankojen kimppuun. Niin pitää kiirettä taas, ettei tahdo ehtiä blogia pitämään.
.......

Minähän inhoan ruonlaittoa ja leipomista yli kaiken. Eilen tuli kuitenkin väsättyä mustikkapiirakkaa tyttären kotona olon kunniaksi. Ihan vaan läjäytin pellille jotain sokerikakkutaikinan tapaista ja päälle reilusti pakastemustikoita. Illemmalla kuulin: " Kyllä äidin tekemä piirakka on vaan maailman parasta".
Taitaapa tämä äiti tehdä lapselleen toistekkin piirakkaa ♥

Matin-päivänä

Eikös Matin-päivänä pitänyt alkaa kevät ? Lunta sataa taivaan täydeltä, eikä noilla sohjoisilla teillä pääse pyörälläkään kulkemaan, joten minäpä istun vain sisällä ja virkkailen Peppejä. Eihän tässä muutakaan voi.

Juoksuaikaan

Se on sitten kevättä näköjään, ainakin kylän kollikissat ovat jo sitä mieltä. Meillä noita konsertoijia kiertelee taas ikkunan alla ihan harmiksi asti. On se kumma, sillä meidän tytöt on leikattu jo vuosia sitten, mutta ihailijoita vaan piisaa. Tytöt ei enää kolleista piittaa ja tappeluksihan se pakkaa välillä menemään.

Apinalandiassakin on kuhinaa ja useampiakin pikku-apinoita näyttää olevan tulollaan. Pari sieltä pesästä jo löytyi, taitavat olla kaksospojat ;)

                                      

Meidän kylän pikkupojat ovat Kaapofaneja ja pari poikaa on taas  saamassa omat Kaaponsa.
Mausu vaan ei tykkää tuommoisesta Kaapo-hyökkäyksestä. Mulkoilee niin kiukkuisesti siellä alimmaisena .

Yllätys, yllätys, minäpä voitin arvonnassa ;D Pia arpoi ja Pian 89 vuotias mummo toimi onnettarena. Todella hyvin toimittu, kun minun arpani sieltä nosti, kiitos mummollekin ♥

Oli niin mahtava palkinto, etten meinannut silmiäni uskoa.
Tuo Estelle-lanka on niin ihanan pehmeää silkki-angora-villaa, että siitä täytyy tehdä jotain ihoa vasten olevaa, ehkä pieni huivi tai lakki. Donecal on merinovillaa ja siitä voisi tehdä vaikka lapaset sävysävyyn lakille.
Pian neulomat sukat tuntuvat mukavilta jaloissa, itse en ole koskaan tuommoisia tehnytkään.
Eikä minulla ollut ennestään tuota neulatyynykirjaakaan. Siitäpä me otetaankin Liisan kanssa mallia, kun Liisa tulee ensi kerralla mummoa moikkaamaan. Liisa on mummon kässäkaveri ;D
Pienin, mutta ei vähäisin on kerroslaskuri. Siinäpä tavara, joka on aina ostoslistalla kun käyn kaupungissa, mutta aina se unohtuu ostamatta. No nyt minulla on se ja uskon että on tosi kätevä käytössä.
Voi kiitos kiitos Pia valtavasti ja kiitoksia mummollekin. Oli mahtava ja ilahduttava paketti ♥

Kristiina on niin herttainen ihminen ja oli tehnyt pöllöjä ystävänpäivälahjoiksi. Minäkin sain ja vieläpä lempivärissäni, punaisena. Tämä on kai sitä sukkulapitsiä, jonka tekemisestä minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Kaunis se on kuin mikä ♥ Ei sitä taida raaskia kirjanmerkkinä pitää, piilossa katseilta. Taidan laittaa seinälle tai tähän läppäriini kiinni. Kiitos Kristiina koko sydämestäni.

Minä se olin taas laiska enkä laittanut yhtään Ystävänpäiväkorttia :(
Joten toivotan tässä

♥♥♥Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille ihanille blogikavereille ♥♥♥

Vähän hullu on haastettu ☺

Peppikin tykkää kissoista.
Oman kylän väki on nyt innostunut tilailemaan näitä pehmoja ja sehän minulle passaa =) Alkaa kyllä vähän nämä tämmöiset jo kyllästyttämään, joten aloitettuna on myös kolmet sukat ja virkattu palapeitto. Mukavampi kun voi välillä ottaa jotain muuta tekemistä, sillä ilman näpräämistäkään ei osaa olla

 Neulaa ja lankaa blogin Eija piti mukavat arpajaiset, sillä jokainen kommentoinut sai jotain Eijan omista lanka- ja kangasvarastoista. Minä kirjoitin hänelle heti, että kankaille ei minulla ole oikein käyttöä, mutta minulle voi lähettää purku- tai jämälankoja. Tämmöisen kasan sitten sain ja nyt ne on kaikki jo purettu keriksikin. Oikein hyviä virkkauksiini. Kiitos Eija oikein sopivasta paketista ♥

Askartelin itte blogin Kirsti piti myös arpajaiset. Ei kuulkaas, en minä voittanut sieltä.
Nyt vähän nolottaa, kun menin kommentoimaan, että eikös sudenkuvapussi kuuluis oikeestaan Sudelle.
Kirstihihän otti sen tosissaan ja laittoi minullekin pussin tulemaan =) Kiitos sinulle Kirsti oikein paljon. Hyvä on pussi, niin siististi tehtykin. Sovittelin jo että hyvin mahtuu sukankudin tykötarpeineen pussin sisälle. On niin näppärää, kun on tämmöisiä pussukoita, jonka voi lähtiessään napata laukkuun mukaan. Odottavan aika ei käy missään pitkäksi, kun laukusta löytyy aina käsityö =)

Tämä lause taitaa kuvata minua ;)
Vekki pisti haasteella ja koitampa nyt heti vastata siihen, ettei jää tekemättä. Tässä kysymykset :

1. Tykkäätkö itse suunnitella käsityösi vai teetkö mallin mukaisesti?

2. Mitä muuta harrastat kuin käsitöitä?

3. Oletko saanut käsillätekemisen synnyinlahjana vai muuten innostuneena?

4. Mikä työ on mielestäsi ollut onnistunein tekemäsi?

5. Jos saisit toivoa kolme asiaa toteutuvaksi, mitkä ne olisi?

6. Pidätkö muusta taiteesta, kulttuurista? Osallistutko?

7. Onko perheelläsi lemmikkejä?

8. Mitä ystäväsi sinusta kertovat?

9. Onko sinulla paljon ystäviä/tuttuja?

10. Mitä aiot tehdä ystävänpäivänä?
11. Seuraatko päivän politiikkaa?

1. Minä en jaksa seurata ohjeita, joten kaikki tulee tehtyä ihan oman pään mukaan. Purkuhommiksi meneekin sitten aika usein =)

2. Harrastan vielä ölljyvärimaalausta, lukemista, polkupyöräilyä, ristikoita, kirppistelyä ja tietenkin kissoja. Etelänmatkoja silloin kun rahaa on =)

3. Ainahan minä olen tykännyt käsitöitä tehdä. Äitipuoleni oli vielä käsityönopettaja, joten siistiä jälkeä piti tehdä alusta lähtien =)

4. No empä osaa sanoa, ehkä 15 vuotiaana tekemäni talvitakki itselle.

5. Pieni oma tupa meren rannalla ♥ Kesälomamatka tytön kanssa Sisiliaan  ♥ Toinen pitempi matka tytön kanssa Turkkiin ♥ Muut saavat toivoa maailmanrauhaa sun muuta hienoa, minä olen nyt näin itsekäs =D

6. Pidän tosi paljon maalaustaiteesta. Myös historia ja vanhat historialliset kohteet ovat aina kiinnostaneet minua. Matkoilla käyn aina koluamassa museot ja rauniot ja yritän saada lisätietoa niistä

7. Mummola on Kissala =) Miniällä on kissa- ja koira-allergia ja oma tytär ei voi koulupaikkakunnallaan pitää kissaa, joten mummon neljä kissaa ovat hyvin suosittuja ja paijattuja.

8. Mitähän he mahtavat kertoa, varmaan että olen vähän hullu hassuttelija. Pahasti ei ainakaan kukaan ole tullut suoraan sanomaan =)

9. Tuttuja kyllä piisaa =) Entisten töitteni takia, (ravintola, matkahuolto, kirpputori), suurin osa kyläläisistä ja osa syrjäkyliltäkin näköjään minut tuntee ja minä tunnen heidät ainakin kasvoilta. Olen niin kova höpöttelemään, että tutustun helposti ihan vieraisiinkin. Ihan läheiset sydänystävät kuuluvat sinne nuoruuteen ja tiet ovat eronneet maailmalle.

10. Ystävänpäivänä teen samaa kuin muinakin päivinä, eli nukun pitkään, ehkä piipahdan kirpparilla höpöttelemässä ja värkkään käsitöitä. 

11. En ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta. Sen verran seuraan, että tiedän ketä käyn äänestämässä. Viimeaikojen politiikka on kyllä pistänyt minutkin kiinnostumaan ja ompa tullut laitettua nimi muutamaankin adressiin.

......

Toiset tykkää näistä haasteista, toiset ei, joten empä nyt arvaa laittaa tätä kellekkään. Jos joku haluaa, niin noihin samoihin kysymyksiin voisi vastailla. Laitat vaan kommenttia tänne, niin käyn lukemassa vastaukset.

Metsälampi

Näin Tylsän mörököllin blogissa  lokakuussa -13 ihanan valokuvan, joka jäi kummittelemaan aivojeni takalohkoon. Kävin sitä vähän väliä ihastelemassa ja lopulta kysyin luvan saanko tehdä kuvan pohjalta taulun itselleni. En halua maalailla ihan valokuvaa matkien, sitä varten on kamerat.  Niimpä tein tämänkin muistikuvan perusteella. Halusin ja yritin vain saada siihen saman rauhallisen tunnelman joka huokuu alkuperäisessä valokuvassa.

Ihan näin tumma taulu ei ole luonnossa, kunhan värit kuivaa ja saa loppukäsittelyn, niin veden ja metsän värit erottuu paremmin toisistaan. Kokoa tällä on 50x70, joten muita tauluja ei sitten seinälle mahdukkaan kunhan tuon sen kotia. Minulla onkin jo niin paljon itse tehtyjä tauluja, että voin vaihdella näitä mielialan mukaan =) Tällä kaudella vaan olen ollut niin laiska opistossa käyjä, että olen saanut vasta kaksi valmiiksi.
Ensi torstaina onkin sitten uuden aloitus ja siitä tulee satutaulu vaihteeksi =)

Joulun jatkoa

Meillä jaettiin vielä viimeisiä joululahjoja, kun poikani tuli käymään. Lastenlasten omin kätösin ompelemia ihanuuksia mummolle. 15v:n tekemä pellavainen tyynynpäällinen  ja 12v:n ompelemat pienet käsityöpussukat, rakkaudella tehtyjä. Pusseihin mahtuu juuri lankakerä ja virkkuukoukku käsilaukkuun sujautettavaksi.
Kiitokset tytöille. Mummosta on niin mukava nähdä, että käsityötaito periytyy suvussa ♥
......

Nukke herätti niin paljon muistoja teissä monessa, että jatkampa samasta aiheesta.

Äitini oli kansakoulun opettaja noihin aikoihin Pohjanmaalla. Pienellä kylällä neekerinukkeni herätti tietenkin ansaittua huomiota. Vaan koulun toinen opettaja pistikin paremmaksi. Hänen miehensä oli ollut lähetystyössä Afrikassa ja toi tullessaan ihan oikean elävän neekerimiehen. Oli siinä ihmettelemistä. Mies parkaa kuljetettiin sitten kouluilla ja maatalousnäyttelyissä ihmisten pällisteltävänä. Olihan näitä musta-ihoisia jo Helsingissä nähty Olympialaisissa, vaan ei vielä Pohjanmaalla asti. Isosiskoni muistaa eräänkin maatalousnäyttelyn mainoksen, jossa luki suurin kirjaimin :

MEILLÄ NÄHTÄVÄNÄ OIKEA ELÄVÄ NEEKERI !

Oi aikoja, pikkuisen on nähtävyydet muuttuneet niistä ajoista =D
......

Tämä 7 vuotta vanha läppärini alkaa jo näyttämään vähän väsymisen merkkejä. Ei siis minulla mitään hätää, jos ei jossain vaiheessa minusta mitään kuuluisikaan =)