Heinäkuun maisemia

Näin komeassa maisemassa minä pyöräilen päivittäin kylälle asioille. Rypsipellon kohdalla täytyy aina hiljentää vauhtia ja vetää syvään henkeä. Tuoksu on ihmeellinen ja virkistävä. Taustalla siintää Päijänne, jonka rannat valitettavasti on meidän kohdalla tällä hetkellä ihan sinilevälauttojen valtaamat.

Tosella puolella tietä on lasten päiväkodin kaunis puuaita ja valtavasti kukkivia "rikkakasveja". Onneksi puutarhamäärärahoja on supistettu ja nämä saavat tänä vuonna kasvaa valtoimenaan. Edellisinä kesinä ne on ajettu pois, mutta minusta ainakin ne on kauniimpia tuollalailla kukkivina.

-----

Tasan ei käy onnen lahjat säiden suhteen. Eilen näkyi satavan joka puolella taivaanrantaa. Meiltä kilometrin päässäkin oli vettä tullut rapiasti. Vaan meidän kohdalla pilvissä oli suuri aukko ja me emme saaneet tippaakaan:((( Koko päivä odotimme naapuruston kanssa sadetta, mutta ei. Nurmikko on pihalla palanut jo ihan karrelle ja sitä vettä kaipaisi jo koko luonto.

Minulta sanoi tuuletinkin sopimuksensa irti eilen ja uutta ei varmasti saa enää mistään. ei ainakaan kohtuuhintaista.

Minä olenkin joutunut vaihtamaan jo yön ja päivän paikkaa. Päivällä nukutaan, kun ei muutakaan jaksa ja hommat tehdään yöllä, kun VÄHÄN viilenee.

Toissa-iltana lähdin mattopyykillekin illalla 10 jälkeen. Uusi satamamme oli täynnä hienoja veneitä, valot paloivat pitkin rantaa ja turisteja oli runsaasti liikkeellä. Aivan kuin olisi ollut jossain etelän lomakohteessa. Minä loiskuttelin vettä autuaana itsenikin päälle ja voi sitä ihanuutta, kun pyöräilin puolen yön tietämissä märässä paidassa kotia kohti. Melkein tuntui viileältä.



Eilen tuli yllätyspostia Hollannista. Osallistuin arvontaan Crealientjen blogissa ja voitin tämmöisen mieluisan paketin, neulatyyny , nappeja ja lehmä kirjanmerkki. Pientä punaista sydäntä piti nuolaista, ennenkuin selvisi, että se on saippua :). Kiitos paljon Crealientje, kaikille on käyttöä ja olen hyvin iloinen paketista.

Käsitöitäkin on tullut tehtyä, lasten mansikka-pipo.....

...ja tietenkin taas kissa.

Rakkautta ilmassa.

Jonkunlainen järjestyhän se talossa pitää olla . Armas on se kissaporukan alin jäsen, joka joutuu väistymään, jos joku muu haluaa tulla tuolille tai syömään.

Eetu-koira kuuluu kumminkin aivan alimpaan kastiin. Surkeana se katselee vain vierestä, kun Armas vetelee parhaat palat sen ruoasta omaan suuhunsa.

Armas on alkanut tekemään myös valehyökkäyksiä Eetua kohti ja Eetua pelottaa. Onhan se niin hirmuinen Armas.

Kyllä koirat osaa olla hölmöjä :)))

Aamuisin on niin mukava herätä, kun Armas istuu sängyn vieressä tapittamassa minua noilla mahdottoman pyöreillä silmillään. Heti kun se huomaa, että minäkin aukaisen silmäni, alkaa kuulua semmoinen hyrinä. Se oikein odottaa minun heräämistäni.

Tämä on kyllä aitoa molemminpuolista rakkautta. On se hyvä, että minullakin on nyt oma Armas elämässäni :)

Taas aikaa käsitöille

Lapsenlapset ovat häipyneet mummolasta ja taas on aikaa käsitöille. Valmiiksi on tullut KYH-töistä #17 apina ja #18 kissa, jota en muistanut kuvata. Vaan onhan noita kissankuvia ollut jo .

Ohjetta minulla ei tähän apinaan taaskaan ole antaa, sillä ne muotoutuu sitä mukaa, kuin lanka koukulle osuu. Eipähän tule kahta samanlaista, kun summassa tekee.

Sain kesäkaupasta näin mukavan myyntipöydän, heinäseipäistä tehdyn hyllykön. Välillä tämä on ollut pullollaan tekemiäni elukoita, mutta hyvin on kauppa näköjään käynyt. Kissoja kuulemma varsinkin kysytään ja enemmän menisi, kuin ehdin tekemään. Voi kunpa vuorokaudessa olisi toiset 24 tuntia lisää, niin tekisinhän minä vaikka mitä elukoita.

KYH- työ #21 oli minulla keltaraitainen kissa, joten se lähtikin suoraan myyntiin.

Nyt on hyökättävä uusien kissatekeleiden kimppuun. Jospa muutaman edes ehtisi, ennenkuin sesonki aika on ohi.

Käpyjuttuja

Liisan kanssa piti keksiä joka päivä jotain uutta askarreltavaa. Yhtenä päivänä Liisa keräsi suuren sankollisen käpyjä ja niistä keksimme tehdä tämmöisiä käpynauhoja. Paksuun pellavalankaan käpyjen solmiminen onnistui pienillä sormilla oikein hyvin. Liisa koristeli omansa vielä tekemällä pieniä vaaleanpunaisia puuvillalanka-rusetteja joka väliin. Oikeastaan näistä tuli ihan kivoja ja Liisan omat sopivat hyvin romanttiseen leikkimökkiin. Kuvaa ei ehditty ottaa, sillä ne on jo lähteneet ripustettaviksi. Näitä nyt roikkuu meillä siellä sun täällä tuulessa heilumassa.

Armas Kippuravarvas voi erittäin hyvin, mutta kuvia siitä ei tahdo saada, kun sillä on niin kova kiire koko ajan. Toiset kissat ei vieläkään hyväksy sitä, mutta Armas ei anna periksi. Sinnikkäästi se yrittää lähestyä niitä. On se niin suloisen näköistä, kun tuo karvapallo pieni häntä terhakkaasti pystyssä syöksyilee pitkin lattiaa. Siitä on tulossa oikea neulojan kissa. Joka aamu olen saanut kerätä käsitöitäni lattialta ja keriä lankoja huonekalujen ympäriltä. Ihan lankahullu katti, mutta niin ihana.

......

Niin, minäkö muka arvontahullu. Mistä huomasitte ? :) Minkäs minä sille voin, että blogeissa on niin paljon mukavia arvontoja ja tietenkin minun pitää osallistua kaikkiin :) Välillä aina osuu voittokin kohdalle, niin kuin tässä juuri on käynyt. Laitan kuvaa, kunhan paketti saapuu :)

Tässäpä Peppi Pitkätossu......

...nauraa hahhahhaa.

Kyh 22 on nyt valmis. Asiantuntija-apua antoi Liisa, 7v.

Liisa on tullut viikoksi mummolle "apulaiseksi", eikä tahdo oikein jäädä aikaa käsitöille. Kaikki tekeminen pitää suunnitella niin, että apulainen voi osallistua niihin. Kyllä mummo nyt pääsee helpolla kaikesta. Koiraa talutettaessakaan ei tarvitse pitää narusta kiinni.

Mukavaahan se on , että haluaa mummon luo. Sitten teini-iässä ei varmaan halua tulla kuin pakon edessä :)

Kyh 21-26

Juhannuksena ei tullut tehtyä kuin muutama kesäinen lintu, eli KYH 26, juhannuslinnut valmiina.

Kyh 21-keltainen kissa, 22-Peppi Pitkätossu, 23-1.hevonen, 24-2.hevonen, 25-keltaraidallinen kissa.
Nyt vain pitäisi saada kaikki vielä valmiiksi.

Idän-unikko innostui ensimmäisen kerran kukkimaan oikein kunnolla juuri juhannuksena. Kerkesin onneksi napata kuvan, ennenkuin sade iski.
Meillä satoi koko juhannusaattoillan ihan kaatamalla, eikä ollut mitään asiaa ulos. Kukatkin menivät ihan lakoon ja pilalle. Oltiinpa sitten kotona juhannusta ja töllöteltiin telkkaria.
Juhlitaan sitten joku toinen juhannus paremmin, kaipa niitä vielä on edessä päin :)

Armas-uutisia

Armas voi hyvin.
Melkein vuorokauden Armas piilotteli sängyn alla, mutta tänä iltana se huomasi, että Eminen syli on se turvallisin paikka. Armas nojaili sylissä ja alkoi jopa kehräämään. Eetu-koiraakin uskallettiin jo lähestyä ihan sähisemättä. Isot kissat olisivat niin kiinnostaneet, mutta ne vain murisivat ja sähisivät. Pikku-Maija on niin loukkaantunut, ettei suostu tulemaan sisälle ollenkaan. Käy vain oven raossa naukumassa.

Kermaviili on Armaksen herkkua ja se onkin pulskistunut jo huomattavasti eilisestä.

Parasta on, että Armas huomasi ihan itse, mihin hiekkalaatikko on tarkoitettu. Se kipittää sinne aivan itsekseen, eikä sänky ole enää kastunut.

Kyllä huomaa, että Armas on ollut sisäkissa. Kukahan kehtasi jättää pennut kävelytielle heitteille. Väkisinkin miettii, oliko pentuja aluksi enemmän kuin nämä kaksi ja mihin ne muut ovat voineet joutua. Surullista. Armas kuitenkin pelastui.

Kommentteja lähipiiristä on jo tullut, että eikö nuo kissat ala jo piisata. Ei näköjään :)

Tämmöinen kamala näky jos kohtaa Jyväskylän linja-autoasemalla, niin tule ihmeessä juttelemaan. Minähän se siinä vain odottelen linja-autoa. Neule on nykyään aina mukana, niin saa ajan paremmin kulumaan.

Kotona ei nyt jouda oikein neulomaan, eikä siivoamaan, kun täytyy tuijotella Armasta. Mikäs on Juhannustakin viettää, kun on oma Armas kainalossa :)

Mukavaa ja lämpöistä Juhannusta teillekkin kaikille tasapuolisesti.

Ei meiltä kissat lopu :)

Naapuruston perhe oli ilta-kävelyllä koiransa kanssa, niin kappas vain, keskellä kävelytietä oli kaksi kissanpentua. Olivat niin huonossa kunnossa jo, että toinen juoksi karkuun, mutta toinen ei jaksanut enää juuri liikkua. Onneksi pelastivat ne, sillä eivät varmaan olisi enää selvinneet yön yli.
Pirteämmälle pennulle löytyi heti uusi koti, mutta toista ei halunnut kukaan. Viisas, hyvin viisas naapuri tuli minun ovelleni ja kysyi, että löytäisitköhän tälle kotia vai hävitetäänkö. Minä kun olin erehtynyt sen jo syliini ottamaan, niin enhän voinut sitä enää hävitettäväksi antaa.

Reppana on niin laiha, eikä ikääkään ole varmaan kuin joku 4-5 viikkoa. Ensin oli niin arka, että kun koira vähän haukahti, niin samantien lurahti kurat minun päälleni :)

Pikkuhiljaa on annettu ruokaa, vaikka ei se maidon lautaselta juominen oikein vielä sujukkaan.

Nyt se on saanut levättyä rauhassa ja vähän ruokaa mahaansa niin jaksaa jo juoksennella tytön huoneessa. Nyt olisi kissalle ottajiakin jo, mutta eihän tytär enää anna.

Kahdesti on pissannut jo tyttären sänkyynkin, joten eiköhän kotiutuminen ole jo alullaan. Saas nähdä miten meidän entiset kissat hyväksyy uuden tulokkaan.

Ja nimi uudella pojalla on sitten Armas.

---------

p.s. Sukulaiset ja tuttavat, turha tulla huutamaan, kyllä se nyt pysyy meillä :)

Enkä ole tullut hulluksi, ei tarvitse soittaa kyytiä :)

----------

KYH 17-20 ja valmiit 1. 14. ja 16.

Neule-plääh meinaa iskeä pikkuhiljaa, mutta eiköhän se hellitä, kun välillä lukee pari kirjaa ja täyttää mahdollisimman vaikean ristikkolehden. Sitten taas jaksaa neuloa ja virkata. Pakko kumminkin vielä jaksaa, sillä KYH on kesken ja minähän en leikkiä kesken lopeta :)
Jotain sentään valmista,numerot 1, 14 ja 16. hiiri, kissa ja kettu. Siinä sitä ollaan ihan sovussa, eikä ajatellakkaan toistensa syömistä :) Edellinen kettu lähtikin apinan kanssa postin välityksellä uuteen kotiin Helsinkiin. Mukava , kun saa myytyä niitä näin blogin välitykselläkin.

Uusiakin KYHejä on sinnikkäästi aloiteltu, 17. apina, 18. taas kissa, 19. lampaan yritelmä, 20. lasten sukat. Vielä kuusi tämmöistä pienempää, sitten kyllä haluan jo tehdä jotain isompaa ja aikaa vievää :)

Kissat pitävät edelleenkin huolta hyvinvoinnistani ja mielen pirteydestä. Näin maittava aamupala oli tänäkin aamuna katettu minulle valmiiksi oven taakse. Minä vain en oikein näiden herkkujen päälle ymmärrä ja kävinkin salaa hautaamassa ne kukkapenkkiin.

Saas nähdä, mitä huomenna on tarjolla :)

Kissakuvahaaste ; Rotukissa

Keski-Suomen hiirikissa

Yleisimmin tavattava kissarotu täällä meillä päin. Meilläkin 4 kappaletta. Tavataan pihoilla ja pelloilla, metsissä ja joskus harvemmin naapurin sängyn alla.

Rotu-ominaisuudet

-vaatii illansuussa äänekkäästi ulos pääsyä
-palaa aamu-yöstä saalis suussa


Plussat ja miinukset

+pitkä-ikäinen, noin 15-20 vuotta
+huokea elinkustannuksiltaan, kesällä vain vettä ja nappuloita
+edesauttaa suhteiden luomista naapureihin (valituksia)
-madotettava useita kertoja vuodessa (hyvin vaikeaa, lähes mahdotonta)
-äänekäs, varsinkin juoksuaikaan
-saattaa olla vaaraksi naapuruston kukkapenkeille
-vaaraksi myös linnuille, oraville yms.

Kuvissa rotu-edustajat iso-äiti Smirre ja lapsenlapsensa Maija

Öinen kohtaaminen

Hän on Herra Rotta , KYH 15. Aloittelin viime yönä ja päivällä tein loppuun. Varpaat teetti töitä, sillä jouduin tekemään useammat eri langoista, ennenkuin sain tarpeeksi pienet. Hän on kumminkin hyvin kiltti ja hiljainen rotta.

Sitten se öinen kohtaaminen.
Aamuyöllä ,kun kävin välillä ulkona tupakalla, komea kettu juosta jolkutteli parinkymmenen metrin päässä minusta tietä pitkin. Kun vähän sihahdin, se pysähtyi katselemaan minua. Vasta kun aloin juttelemaan sille, se jatkoi rauhallisesti matkaansa. Tuli aivan tunne, kuin olisimme ymmärtäneet toisiamme. Tietenkään ei ollut kameraa mukana, että olisin saanut kuvan siitä.
En ole koskaan ennen nähnyt kettua luonnossa, joten tämä kyllä teki vaikutuksen. Sen kunniaksi aloin tänä yönä tekemään KYH 16 -työnä uutta kettua. Laitan kuvan , jahka saan valmiiksi.

KYH 12-13-14

Kyh 12 on uusi venepipo, jonka sain valmiiksi samana yönä. Päämies saa esitellä myös valmiiksi tulleen nr.6 oranssi pipo. Kyllä Päämies on nyt onnellinen :)

Tämä hirvitys on nr. 13, tiskirätti. Olihan sitä pakko kokeilla, kun kaikki sitä ovat niin kehuneet ja minulla oli sotkuinen kasa jotain ihmelankaa. Luulin akryyliksi, mutta märkänä haisee kyllä epäilyttävästi villalta. No, lähtihän sillä ihan hyvin keittiön kaapinovet, kun oikein hinkkasi, mutta täytyy vielä kokeilla jollain muulla langalla. Tämän perusteella en vielä ole vakuuttunut rätin ihanuudesta.

Numerot 10 ja 11 tulivat myös valmiiksi. Hyvä kun on välillä viileää ja sateista, niin ehtii paremmin tekemään käsitöitä.

Sain taas näin ihanan lankalahjoituksen. Itse värjättyä villalankaa, josta ei tosiaankaan tehdä tiskirättejä, eikä elukoita. Näistä saa tehtyä jotain hienompaa jouluksi. Langat sain eräältä kirpparin vaki-asiakkaalta, joka oli jättänyt ne nimenomaan minulle annettavaksi. Voi miten minä olen onnellinen näistä.

Vaimiiksi tuli myös nr.8 , lasten sukat. Vieressä nr.14 aloitus, valkoinen kissa.

Tein listan seinälle, että pysyn laskuissa mukana. 14 aloitettu ja 8 niistä valmiina. Vähän täytyy kiriä, että pysyn itse asettamassani aikataulussa.

KYH 10-11

.......apina hyppäsi leipäpuuhun.....

KYH num. 7 ,apina valmis. Tämän teinkin kokonaan puuvillalangasta ja siitä tuli aika paljon muita isompi.

Kesäkaupasta olivat jättäneet sanaa, että elukat alkaa olla lopussa, joten seuraavat KYHit:

10. ruskea kissa

11.harmaa-musta kissa

.......

Nyt olen taas kokonaan työtön, sillä 2 vuoden enimmäisaika kirpparilla tuli täyteen. Tämän työttömyyskauden jälkeen taidankin päästä putkeen ja sitten eläkkeelle.

Luulisi, että nyt on aikaa, vaan näin kiirettä ei ole pitkään aikaan ollutkaan. Melkein joka päivä olen leiponut piirakkaa myyntiin ja käsityöt vie suuren ajan päivästä. Enkä osaa pysyä pois kirppariltakaan, vaan olen monena päivänä ollut tekemässä ilmaistyötä siellä. Minä niin tykkään penkoa ja hinnoitella toisten vanhoja tavaroita :)

Päivän kirpparilöytö, Goethen Faust vuodelta 1916. Erittäin hyväkuntoinen ja hinta 50 senttiä. Tarkoitus on jopa lukea tämä. Välillä täytyy yrittää vähän sivistää itseään, vaikka sänkylukemisena kunnon dekkaria ei voita mikään :)

KYH 8 ja 9

Ettei koko KYHäily menisi niin eläimelliseksi, tässä uusimmat:

8. vaaleanpunaiset lasten villasukat

9. vaaleanpunaiset lasten junasukat

Kehrääjä taustalla rekvisiittaa.

Ystäväni olivat tyhjentämässä erästä asuntoa ja toivat minulle sieltä pussillisen lankoja ja puikkoja. Oikein mieluisa lahja, minä kyllä keksin näille jotain käyttöä. Nyt on ainakin vara valita mistä aloittaa seuraavan KYH:n

Kyh 1-7

Meilläkin on sitten aloitettu KYHäily.
1. hiiri
2. sammakko
3. kettu
4. nukke

5. vaalean sininen pipo

6. oranssi pipo

7. apina

3. kettu tulikin jo valmiiksi. Homma on siis hyvin alullaan ja lisää tehdään joka päivä :)

Loppuun on ihan pakko laittaa tämä kuva. Vaikka oli surua, niin oli meillä iloakin. Juhlat oli hyvin pienet, vain kahdeksan vierasta, mutta sitä leppoisampi oli tunnelma.

Nyt sitten vain levätään ja nautitaan kesästä.

Kiitos

Kiitos kaikille kommentoijille osanotosta. Toisten ymmärrys lämmittää mieltä ja tuntuu hyvältä.
.............
Täytyy vielä kertoa Viljarin siskosta Maijasta. Maija makasi torstai päivän kyljellään sängyn alla ja näytti tosi sairaalta. Koko päivänä ei syönyt mitään eikä tahtonut ulos. Minä jätin ihan tarkoituksella ovenkin auki, mutta Maija vaan ei noussut ylös. Ajattelin jo, että pitääkö se tässä kaiken kiireen keskellä lähteä viemään lääkäriin. Illalla nostin sen viereeni nukkumaan ja aamulla se oli taas normaali. Maija varmaan vaistosi veljensä kuoleman ja suri sitä.
Samoin tapahtui, kun isäni aikoinaan rakensi mökkiä Ylläkselle ja oli jättänyt koiransa kotiin Tornioon. Koira ulvoi koko viikonlopun, eikä kukaan ymmärtänyt syytä. Maanantaina selvisi, että isä oli kuollut tapaturmaisesti mökillä.
Eläimillä on ihmeellinen vaisto. Pitkienkin matkojen päästä ne aavistaa rakkaittensa kuoleman. Mitähän kaikkia kykyjä eläimillä onkaan , mistä meillä ihmisillä ei ole aavistustakaan.

Suru

Viljari-poika lähti omille teilleen viime keskiviikko iltana. Perjantaina kuulin, että edellisenä päivänä oli jonkun matkan päässä 4-tiellä jäänyt punainen kissa auton alle. Tyttären yo-juhlien kiireitten takia en ehtinyt asiaa kunnolla ajatella, enkä uskonut, että se voisi olla Viljari.
Juhlat on ohi ja kissaa ei vaan ole näkynyt. Nyt iski valtava suru ja itku on tullut. Vaikkei Viljari ollut vielä vuottakaan, ehti siihen kiintyä jo kovasti.Asiaa pahentaa, että se oli tyttären nimikkokissa ja ainoa punainen muitten harmaitten joukossa.
Edellisenä päivänä olin juuri sanonut, että kaippa niistä kohta joku jää auton alle ja on naapureilla vähemmän valitettavaa. Tuntuu, kuin olisin manannut sen tapahtuvaksi. Nyt tuntuu tosi pahalta.
Ainoa lohtu on, että 4-tiellä oli kova liikenne ja kissa ei varmasti ehtinyt kitua kauaa. Oli kuulemma ollut niin litistynyt, että ei pystynyt tunnistamaan kenenkään omaksi .
Viljari sai kumminkin viettää lyhyen elämänsä vapaana luonnossa liikkuen , hiiriä jahdaten ja kotona odotti aina lämmin syli ja silittely.
Tiedän, että te muut kissa-ihmiset ymmärrätte suruni suuruuden.

Hiirivahti

Kissakuvahaasteen aihe tällä kertaa on kissan ammatti. Kaikkihan sen tietää, että kissan ammatti on hiirivahti. Meidän muori on siirtynyt nykyaikaan ja vahtii vain optisia hiiriä. Tämä työ kuuluu itseoikeutetusti porukan vanhimmalle. Muut saavat tyytyä vahtimaan pihalla juoksevia eläviä hiiriä.

Eetu puolestaan on vahtinut jo pari päivää kuivanutta suklaakakun palasta. Välillä vähän lipaisee, mutta ei raaski syödä. Jos joku eksyy turhan lähelle, niin murinan kanssa ajetaan loitommalle.

Minulla siivous on jo voiton puolella. Ikkunat ja lattiat on pesty, kaapit siivottu ja viimeisetkin joulukoristeet siirretty ulkokomeroon. Monta kassillista roskaa lähti roskikseen ja monta kassillista kirpparille myyntiin.

Täytyihän minun sitten vähän palkita itseäni tästä uurastuksesta. Vanha kori, kaksi emalimukia ja söpö teekannu, kaikki ehjiä ja hinta yhteensä 3,10€. (Mihinkähän minä tuota teekannuakin tarvitsen?)

Pihalla ei kaikki perennat olleet kestäneet viime talvea, niinpä kävin vielä kukkakaupassa hakemassa vähän väriä pihaan. Kukkakauppias antoi kassin ja lupasi niin monta orvokkia 5€:lla, kuin saan kassiin mahtumaan. No, sainhan minä. 17kpl änkesin ja vielä olisi pari mahtunut, vaan kun rupesi jo itseäni hävettämään :)

Kaiken kaikkiaan mainio päivä ja ihana olla puhtaassa kodissa pitkästä aikaa :)

Valmis.....lopultakin

Tein siskolleni tämmöisen ristipisto-seinävaatteen noin 40 vuotta sitten. Kangasta ja lankaa kun jäi, niin ajattelin tehdä itselleni samanlaisen. Into vain loppui ja siellä se on keskeneräisenä pyörinyt laatikkojen pohjalla.
Malli on silloisen anoppini vanhasta lehdestä. Pisto kerrallaan laskeskelin kuvasta, kun ohjetta ei ollut. Anoppi on jo kauan ollut taivaassa ja lehtikin hävöksissä.
Nyt päätin kumminkin, että loppuun se on tehtävä, ennenkuin itsestä aika jättää :) Fuskasin sen verran, että taustalle laitoin vain pari kerrosta liimakangasta. Ihan itse naulasin sen suoraan seinään niin että yksi kulmakin meni vinoon. Ei haittaa minua, valmis se kumminkin on nyt, eikä vienyt kuin 40 vuotta valmistuakseen.

Perjantaina vein kaikki virkatut elukkani myymälään. Pupu-neito näytti niin orvolta siellä kaikkien kissojen joukossa, että pakko oli tehdä sille poikakaveri. Edellisen vei Liisa mennessään kotiinsa. Mukavahan näitä on tehdä ja samalla voi laistaa siivouksesta hyvällä omallatunnolla.

Siivous onkin hyvällä alulla. Olen sentään nostanut jo kaikki ryönät nurkista keskelle lattiaa. Nyt pitäisi vain lajitella, mikä menee roskiin, mikä kirpparille ja mitkä säästetään (varmaan suurin osa). Enhän minä muuten niin olisi innostunut siivoamaan, mutta poika sanoi viimeksi meillä käydessään: " Ajattelitko vähän siivota ennen juhlia". Hmmm....kai se sitten on vähän pakko :)

Pikkutytöille pipoja

Pikkuhiljaa pitäisi ruveta siivoamaan kotona, mutta kun näitten pipojen virkkaaminen on paljon mukavampaa.

Tuleehan siinä samalla siivoustakin, kun lankakorit hupenee hiukkasen.

Nämä on taas omasta päästä tempaistuja malleja ja kokonaan langanjämistä. Auringonkukka on ensimmäinen laatuaan ja yllätyin itsekkin ettei siitä tullutkaan ruma, mutta tosi helppo se on tehdä.

Minä inhoan ylikaiken ruoanlaittoa ja leipomista. Ennemmin menisin vaikka lantaa levittämään pellolle. Tässä kun täytyy nyt yrittää keksiä ansaitsemismahdollisuuksia, aloin kuitenkin leipomaan raparperipiirakoita. Ihan hyvin näkyvät käyvän kaupaksi kirpparilla :) Tämä onkin ainoa leipomus, mikä minulta onnistuu. Samalla perustaikinalla teen syksyisin omenapiirakkaa ja talvella täytteenä on ananas. Eipä sitä ole tarvinnut koskaan vielä roskiin laittaa, vaan aina on kelvannut vieraille ja sukulaisille :)


Mainostaminen kannattaa :) Muutama päivä sitten laitoin nettikaupan linkin tänne blogiin ja tänään sain palkkioksi näin kauniin rukousnauhan söpössä pussissa. Minulla ei ollutkaan ennestään kuin yksi 35 vuotta sitten ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltani Sisiliasta ostettu rukousnauha. Se kyllä on aidompi, sillä eiköhän tämä ole tehty vain koristekäyttöön. Soma kumminkin.

-------

Toivottavasti huomenna paistaa aurinko ja siivouskärpänen puraisee minua oikein kunnolla. Olis jo aika.

Aamusta täytyy kumminkin mennä ensin lääkäriin, sillä kaaduin polkupyörällä noin pari viikkoa sitten ja jalka on aina vaan turvoksissa kuin ilmapallo. Minä olenkin aina sanonut, että urheilu on vaarallista, sillä eikös pyöräilykin ole urheilua. Onneksi turposi vain jalka, eikä päänuppi (vaikka en olisi siitä ihan varma). :D

Matti ah-matti herkkusuu

Pitkästä aikaa mukaan kissakuva-haasteeseen ja nytkin kolme vuotta vanhalla kuvalla.
Hän oli Ahmatti-Matti. Matti yritti pitää aina huolen, ettei muille jäisi mitään syötävää ja komea kolli siitä kasvoikin. Lopulta Matti-parka päätyi kumminkin itse ilveksen lounaaksi.

Kai se on luonnon laki, syö tai tule syödyksi :(

Merelle miekkosen mieli

Tuntuupa ihanalta viilentynyt ilma ja pikkuinen tihkusade noitten helteitten jälkeen. Meille asti ei onneksi vielä ole ukkoset tulleet. Kohta jaksaa taas nauttia helteistäkin, kun saa välillä viilennellä.
Omaksi ilokseni suunnittelin uuden poikien pipon. Siinä se yksinäinen merimies mennä viilettää pitkin aaltoilevaa merenselkää purjeet tuulessa paukkuen.

Toisella puolella pipoa jatkuu aava meri jossa lokit vain kirkuvat poutapilven alla.

Minä haaveilin tätä tehdessäni pääseväni itsekkin merelle :)

----

Tyttären kanssa tehtiin toissapäivänä onnistunut retki . Linja-autolla ostoskeskukseen ja mitä tuli ensimmäiseksi vastaan.......ihana kauppa. Ulkopuolella LIHAVA mallinukke, myyjätär LIHAVA ja kaikki kauniit vaatteet VAIN SUURIA KOKOJA. Olipa ihana olla kaupassa, jossa tunsi itsensä normaaliksi ja kaikki vaatteet olisivat mahtuneet päälle. Tyttärelle löytyi oikein kaunis ja tyttömäinen juhlapuku ja aivan kohtuu hinnalla. Innostuimpa kerrankin ostamaan itsellenikin uuden mekon. Yleensä minulla on kaikki kengistä rintsikoihin asti toisten vanhoja kirpputoreilta. Tällä iällä enää niin väliä mitä päällä on, mutta olen onnellinen , että tytär sai nuorekkaan ja kauniin asun juhliinsa.

Kyllä me nyt ollaan hienoja kun lähdetään juhlimaan :)