Meidän Maija

Maija syntyi tasan 17 vuotta sitten ensimmäisenä neljästä pennusta. Alku oli hankala, sillä ensin noin puolituntia näkyi vain toinen takajalka. Pelkäsin että kaikki kuolevat ja aloin varovasti vetämään pentua ulos. Ensin pentu ei hengittänyt ollenkaan, mutta kun ravistelin sitä ylös-alas ja painelin varovasti rinnasta niin pentu virkosi takaisin henkiin. Sisukas tyttö.

Tämä punainen oli ainoa poika ja melkoinen rasavilli. Wiljari jäi kuitenkin jo aika pienenä auton alle.

Essi ja Esmeralda pääsivät Helsingin lähelle tallikissoiksi. Kettu vei Essin melkein heti. Esmeralda oli kuulemma oikein suosittu ja rakasti silittelyjä ja rapsutuksia. Kuvasta näkee että hyvin on pidetty, on niin komea ja pulska katti. Esmeralda kuoli valitettavasti juuri viikko ennen 17vuotis syntymäpäiväänsä.

Maija kuitenkin pärjää vielä oikein hyvin, mutta ei juurikaan poistu enää kodin läheisyydestä. Aikaisemminhan se teki jopa viikkoja kestäviä reissujaan. Vielä kuitenkin käy yö-aikaan pyydystelemässä hiiriä ja vesimyyriä. Syödähän niitä ei voi ennen kuin on minut herätetty kehumaan niitä.

 

Onneksi nykyinen naapurusto tykkää Maijasta eikä enää ole tullut uhkailuja loukuttamisesta. Eräs toi jopa Maijalle syntymäpäiväruusuja. Maija ehkä olisi halunnut mieluummin jotain herkkuruokaa. 😽

 

Maijalla on takapihalla oma "pömpeli" seinustalla. Siinä on hyvä ottaa päiväunia eikä edes naapurin ilkeä kolli pääse kiusaamaan. Etupihallekin on laitettu vanha puutuoli ihan Maijaa varten. Jospa ne edes vähän suojaisivat inhottavilta punkeilta joita meidän pihassa on aivan valtavasti.

Loppuun vielä kaunis kuva Maijasta. Toivottavasti sillä on vielä paljon elinvuosia ja pysyy terveenä.