Peipoilla on nyt hätä

Koko talven olen syöttänyt samaa lintukatrasta. On ollut tali- ja sinitiaisia, pikkuvarpusia, kuusi mustarastasta ja punatulkkupariskunta. Välillä pyörähtänyt myös tikka ja orava. Nyr on vanhat vieraat joutuneet väistymään kun uudet tulokkaat valtasivat terassini.

Ensin tuli järripeipot, sitten viherpeipot ja muutama päivä sitten tavalliset peipposet. Tuli vaan samalla paksu kerros luntakin ja linnut ovat nälissään.

Kolme kertaa päivässä käyn kuorettomia auringonkukansiemeniä laittamassa ruokintapönttöön, mutta sekään ei tunnu riittävän. Tuntuu että kylän kaikki peipposet ovat minun terassillani  koko valoisan ajan. Yritin kerran laskea ja yhdellä kertaa oli noin 60-70 peipposta. Vakiovieraani eivät uskalla sekaan tulla vaan seuraavat tilannetta kauempaa.

Välillä koko piha hiljenee yhtäkkiä ja siitä tiedän että haukka on tullut apajille. Nälkähän se tietenkin on silläkin. En vaan ole kertaakaan nähnyt että se olisi ketään kiinni saanut vaikka syöksyileekin paikalle ja istuu sitten lähistölle kyttäämään.

Toivottavasti lumet sulaa nyt äkkiä pois ja ruokintaurakkani helpottuu.

Aina ei jaksa virkata ja silloin neulotaan sukkaa. Lanka ostettiin tyttären toivomuksesta viime kesänä Turkista ihan värin takia, en muista merkkiä. Matkoilla on aina koukku ja puikot varulta mukana ja nämäkin aloitin ja elokuussa. Varressa jotain valepalmikon tapaista .

Sukkablokit on tilattu Wishin kautta Kiinasta ja en suosittele. Tuntuvat olevan kertakäyttötavaraa. Erittäin ohutta vaneria ja koukku.osa meni molemmista heti poikki. Eipä nuo juuri mitään maksaneetkaan joten ei tullut suurta taloudellista tappiota.

Olenhan minä näitäkin virkkaillut taas, sillä kyllä se kesä ja markkinat vielä sieltä tulee. Kuusi pientä kettulasta.

Ja tietenkin pieniä kissanpoikasiakin. Tykkään itse tuosta mustasta kollipojasta.  Harmi ettei tuota kirjavaa housulankaa ole enempää.

Virkkailu jatkuu, eihän tämmöisillä lumisadekeleillä viitsi uloskaan lähteä.