torstai 28. lokakuuta 2021

Voi näitä minun kissojani 😸


Ahududu oli lomani ajan samassa paikassa ystäväni luona kuin aikaisemminkin kesällä. Ensimmäinen viikko meni loistavasti leikkiessä ja pusutellessa. Ystäväni kehui saavansa rentouttavaa kissaterapiaa.


Vaan empä tiennyt  kuinka tarkka kissoilla on ajantaju. Ensimmäisen viikon jälkeen katti huomasi ettei kukaan tullutkaan hakemaan kotiin ja iski koti-ikävä. Ahududu  muuttui vallan apaattiseksi, ei maistunut leikki eikä kunnolla ruokakaan. Istui vaan odottavana ikkunalaudalla tai ovenpielessä.


Mikä riemu kun lopulta pääsi takaisin kotiin. Ensimmäisenä yönä en nukkunut juurikaan kun joku kiehnäsi vieressäni koko ajan ja nuoleskeli kaikkea mikä vähänkään näkyi peiton alta. Kylläpä tunsin olevani kaivattu ja rakastettu. 😽

Tytär yritti seuraavana päivänä vähän ulkoiluttaa sitä, mutta Ahududu syöksyi heti takaisin ovelle. Raapi ovea vimmatusti ja parkui sisään pääsyä. Pelkäsi varmaan että taas joutuu pois kotoa.



Viisainta piiloutua pumpulipussiin. Sieltä ei hevillä kukaan löydä valkoista kissaa.


Ulkona viihtyvä Maija taas on aivan toista maata. Ylensä häipyy maisemista kun olen reissussa ja palaa vasta kun minäkin palaan


Naapurin kanssa sovittiin että jos Maijaa näkyy, hän päästää sitä sisälle ja antaa ruokaa. Maija huomasi heti että on nyt kämpän kunkku ja muuttuikin melkein sisäkissaksi. Nippanappa käväisi ulkona asioillaan ja takaisin sisälle vartioimaan valtakuntaa. 😼


Kun tulimme kotiin Maija mulkaisi vain äkäisenä ja häipyi pihalle. Valtakausi oli päättynyt. Tuli takaisin vasta seuraavana päivänä ja viihtyy nyt mielenosoituksellisesti saunassa omassa rauhassaan.


Minä itse ole ihan liemessä näitten töitteni kanssa. Loppukesästä arvion tarkkaan mitä ehdin tekemään ja lupailin kaikenlaista jouluksi valmiiksi. Sitten tuli se himputin huivi joka veikin useampia viikkoja valmistua. Ei auttanut vaikka oli langat ja koukku mukana lomilla, aikataulu oli sekaisin. Nyt sitten yritän kuumeisesti saada jotain valmistakin aikaiseksi


Harmittaa kun olen nyt joutunut sanomaa monelle ystävälle etten ehdi.  Varsinkin kun jouduin sanomaan niin herttaiselle Liisallekin joka olisi sukkia halunnut. Oma pojantytär pyysi joululahjaksi villapuseroa paksusta langasta, mutta sanoin että korkeintaan säärystimet ehdin tekemään. Että semmoinen mummi lapsella.


Tämä oli niin hauska minusta facebookissa että pakko laittaa tänne. Oikea asenne. 😆

18 kommenttia:

  1. Oman ihmisen ikävä on tuttua. Mulle tulee jo kun emäntä on yhden yön työreissulla. - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koville otti kun syöpölle ei enää herkutkaan maistuneet. Maija olis ollut vaan mielissään jos ei vieläkään olisi palattu.

      Poista
  2. Vaikka en olekaan ns. kissaihminen, niin onhan noiden käytös söpöä. Ja niin erilaista keskenään.
    Jos lumi yllättää joka vuosi autoilijat, niin saapuva joulu tekee saman käsityöläisille, vaikka yrittäisi aloittaa kuinka ajoissa tahansa.
    (Vielä tähän: kiitos postista!)
    Ahkeraa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna aloitin jouluun valmistumisen jo juhannuksena, mutta sekään ei näköjään ole tarpeeksi aikaisin. Aina se kiire vaan yllättää. Ensi vuonna aloitan kai jo Uuden Vuoden juhlien jälkeen, jospa se piisaisi. 😆

      Poista
  3. Voi että nuo kissat ovat niin söpöjä ja eläimillä on tosiaankin kullakin oma persoonansa,niinkuin meillä ihmisiläkin. Voi tuota sinun ahkeruuttasi! Noin paljon apinoja taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Empä tiedä onko se ahkeruutta. 😄 Tytär väittää että minulla on ADHD kun en osaa istua tekemättä mitään käsilläni. Aina on virkkuukoukku käsissä.😄

      Poista
  4. Voi miten ihanat kisut sulla ja toisella ollut ihan hurja ikäväkin. Meillä oli aikoinaan kaksi kania ja kun lähdettiin pidemmälle reissulle Marokkoon niin ilmeisesti ikävä oli toiselle kanille liikaa ja hän lakkasi syömästä ja kuoli loman aikana. Oli kyllä ikävä lapsillekin kertoa rakkaan lemmikin kuolemasta kesken rantalomaa :(
    Rapsutuksia kisuille ja virtuaalihalaus sinulle! Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksineläjällä pitää edes joku eläin olla kotona ettei tunnu yksinäiseltä. En vain tiennyt että kissakin voi noin ikävöidä. Vaan eihän se maistu ruoka ihmisellekkään silloin kun on oikein ikävä toista.

      Poista
  5. Tässä taas nähdään, että eläimilläkin on tunteet. Turha väittää, ettei ne mitään ymmärrä eikä tunne. Sama kun väitetään, ettei koirilla olisi ilmeitä. Sekään ei pidä paikkaansa.
    Kyllä eläimet on niin upeita tyyppejä. Perheenjäseniä omine juttuineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirien kasvoistahan näkee helposti mitä ne tuntee ja ajattelee. Silmät varsinkin ovat hyvin ilmeikkäät. Kissojen kasvoista ei niin välity tuntemukset, kissat puhuu hännällään. Hännän liikkeistä tietää helposti mitä ne ajattelee ja sen oppii ymmärtämään suraamalla.
      En osaa edes kuvitella minkälaista olisi olla jos ei olisi mitään lemmikkiä kotona, varmaan hyvin yksinäistä. On se niin ihanaa kun tulee esim. vain kaupasta ja joku täällä odottaa.

      Poista
  6. Voi, mitä söppiksiä ovatkaan nuo sinun kissasi. Kyllä kahdessa viikossa ehtii tulemaan kova ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat kuulemma pilalle lellittyjä kissoja, ei haittaa minua. 😸 Ihana kun aina on kotona joku jota rakastaa.

      Poista
  7. Ihania kissoja <3 Rapsutuksia ja helliä halausrutistuksia.
    Tee omassa tahdissa lupaamani työt valmiiksi. Tee säärystimet.Villapaidan voi antaa sitten joulun jälkeen. Kirjoitat joulukorttiin, että saat lahjasi heti, kun se on valmis :) Tällaisia vinkkejä tuli mieleeni, kun aistin pientä huolta ja stressiä(?) töiden valmistumisaikataulun kanssa. Olet ihan super ihana mummo <3 Hyvää viikonlopun jatkoa ja alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain töitä on vaan pakko saada valmiiksi, ei voi mitään. Onneksi kohta ne on selätetty ja sukulaiset saavat omnsa joulun jälkeen jos ei muuten ehdi. Ahududu auttaa kovasti sotkemalla lankoja ja tahtomalla syliin heti kun yritän tehdä jotain.😸

      Poista
  8. ;D Minä ilostuin ainakin heti tuosta kuvasta!! ;D ;D Asenne kohdillaan ;D
    Minä en ole saanut joululahjasukkia tehtyä koko vuoden aikana ollenkaan. Ajattelin, että en sitten tänä vuonna tee. Päätös on kaihertanut minua jo jonkin aikaa. Pitäiskö kuitenkin? No jos pitäisi, niin nyt alkaa olla kiire! Suoritusminä tarttuu heti tällaiseen haasteeseen... ;D
    Kuka nyt villapaitaa haluaa, jos voi saada säärystimet! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin ihanan näköinen mummo ja ajatus.😚
      Onhan noita jouluja joka vuosi. Tytär aloitti minulle joululahjasukkien teon toissa kesänä, toinen sukka on jo valmis. Voi olla että parin vuoden päästä on toinenkin ja saan lahjani. Mikäs kiire tässä on , valmiissa maailmassa.

      Poista
  9. Kyllä kissat hoitajansa tuntevat!

    VastaaPoista