Joko lähdetään ?

Olen nyt ollut tasan vuoden tupakoimatta ja kannustimena on ollut säästää matkarahat. Yli 200€ kuukaudessa, siitä kertyy jo kunnon matkakassa. Koska Kreetan reissulla ei pahemmin rahaa kulunut syömiseen, eikä ostoksiin sairaalareissun takia, niin rahaa on vielä toiseenkin matkaan. Halpa matkavakuutus korvasi kaikki sairastelukulut ja yllätti minut maksamalla vielä päivärahaakin. Niimpä me tyttären kanssa suuntaamme huomenna kohti Turkkia. Toivottavasti paremmalla onnella tällä kertaa.

Ahudu pääsee tuttuun hoitopaikkaan ja ulkona kulkeva Maija-kissa jää naapureiden hoidettavaksi. Onhan siinä aina oma hommansa saada lemmikeille hoitajat. Ahududu on tarkistanut matkalaukun sisältöä päivittäin, tuleehan kaikki nyt mukaan. Jotain varmasti unohtui, koska laukkuni painaa kahden viikon matkalle vain 14 kiloa. Kreetalle mennessä painoi sentään 18 kg ja palatessa 17 kg. 🤔

 Pitkään aikaan en ole apinoita virkannut, joten täytyi verestää muistia välillä. Joitakin silmukkalukuja olen muistiin kirjannut, mutta en läheskään kaikkia. Tämähän on ihan oma ohjeeni. Nuoripari oa adoptoinut Viirun otto-pojakseen.

Olen virkkaillut näitä  Novitan Tenneseestä ja Dropsin Muscatista, mutta kumpaakaan ei saa enää mistään tumman ruskeana. Nyt löysin netistä turkkilaisen lankakaupan joka myy ruskeaa Naco Calico lankaa. Vastaa jokseenkin entistä Miami-lankaa. Sitä aion nyt hamstrata reissulta oikein reilusti mukaan.

Aamulla lähtö, toivottavasti sujuu viime reissua paremmin.

Ei enää ikinä 🤪

Ikinä en enää lupaa tehdä kenellekkään huivia jos en ensin näe lankaa ja kuule toiveita.🤪

Entinen työkaveri kysyi tekisinkö hänen miniälleen kaulahuivin jos hän tuo langat. Ajattelin ettei siinä nyt kauaa mene ja lupasinhan minä tehdä. Vaan mitä toi, 300gr erittäin ohutta Novitan merinovillaa ja toive pitsimallista ja niin pitkä kuin lankaa piisaa. Voi ei.!!!!

Tätä on nyt sitten nitkuteltu iät ja ajat, jopa Kreetan sairaalan sängyn reunalla istuen.  Nyt kun pituutta on 2,20 metriä ja leveyttäkin 45 cm, päätin että saa piisata vaikka lankaa on vielä 100 gr. Nyt on pakko päästä tekemään jo muita töitä. 

Jouluun on enää alle 100 yötä  ja pukin säkki ammottaa vielä tyhjyyttään. Aloitin näillä Viiruilla ja muitakin pehmoja on listalla.

Näitä nyt jonkun verran on valmiina. Taustana virkkaamani kaksinkertainen jämälankapeitto. Pätkät reilusti ihan vaan solmittu ja jätetty peiton sisään. Käytössä olen todennut ihanan painavaksi ja lämpimäksi päiväunipeitoksi. 

Öisin näkyy jo olevan pakkasta täälläkin. Kunhan lumi pysyisi vielä pois että pääsen sujuvasti kulkemaan rollaattorilla kauppaan.
 

Vireää virkkailua ja vielä vireämpää juoruilua 😄

Ei täällä ole joutanut kädet sylissä istuskelemaan vaan koukku on heilunut niin että savu melkein nousee. Parin viikon päästä lähdetään tyttären kanssa reissuun ja valmista pitäisi saada ennen sitä. Viime reissu meni niin mönkään ja kun rahatkin jäi törsäämättä, niin otetaan nyt uusiksi eri maassa. Tytär pääsee tapaamaan isäänsä joka siellä innoissaan jo odotteleekin.

Näitä Viiru-kissoja on mukava virkkailla kun voi käytellä kaikkia langanloppuja mitä kotoa löytyy. Harmaita pikku nöttösiä on kertynyt vuosien varrella ihan kiitettävästi.

Kauppamatkalla huomasin että autiotalon kohdalla ojanpohja on ihan punaisenaan omenista. Kukaan ei näköjään uskalla kerätä kun pelkäävät varmaan että koirat ovat pissineet niihin. Paikka on suositun koiranulkoilutuslenkin varrella. Minä luotan että kukaan ei ilkeyttään päästä koiraansa siihen ja keräsin niin paljon kuin laukkuun mahtuu. Oikein hyviä kaneliomenia, söin heti paikan päällä muutaman. Ei maistunut koiranpissalle, hehehe.

( kuva netistä)

Pienellä kylällä jossa melkein kaikki tuntevat toisensa kuulee välillä omituisia juttuja itsestään. Minä kun olen aika ilkikurinen , pistän vielä pökköä lisää pesään niin että juorut kuolevat ihan omaan mahdottomuuteensa. Nyt kuulin kaupassa että makaan vieläkin Kreikassa sairaalassa ja ehkä en selviä hengissä.  Muutama vuosi sitten jouduin niskan viipalekuvaukseen ja heti levisi kylällä juttu että olen kuolemassa aivosyöpään.  Ei minua nyt niin vähällä saada hengiltä, ihan kiusallanikin jatkan vielä täällä eloa. Huvittaa vain nuo ihme juorut.

Eräs ihminen kyseli ilkeällä äänellä, että millä rahalla minä oikein reissaan niin usein. Sanoin että euroilla,  käyn Jyväskylän torilla öisin myymässä itseäni. Uskokoon jos haluaa, minä yli satakiloinen 69 vuotias mummeli, hahhahhahaa. Eipä ole enää kysellyt.

 

Syksy saapuu ja Maija myös

Jo alkukesästä minulta pyydettiin joululahjasukkia ja lopultakin sain nämä viimeisetkin valmiiksi. Mukava välillä neuloa sukkaakin ainaisen virkkuun välillä ja tuosta päällekirjonnasta vasta tykkäänkin. Helppo purkaa jos tulee virheitä (ja niitähän tulee aina ) ilman että tarvitsee koko sukkaa purkaa. Varteen tein valepalmikkoa että ovat vähän naisellisemmat. Toivottavasti tilaajalle kelpasi.

Varma syksyn merkki, Maija ilmestyy kotikulmille. Tapansan mukaan Maijaa ei juurikaan ole näkynyt koko kesänä, mutta kun ilmat viilenee niin palailee kotiin. Parina yönä jo käynyt sisällä syömässä ja sähisemässä toiselle kissalle. On se kumma ettei vielä kolmessa vuodessakaan ole hyväksynyt Ahududua meille. Montaa minuuttia ei sisällä viihdy vaan tahtoo takaisin ulos....ja minähän päästän.

                                              

                                               

Maija on jo 13 vuotta vanha eikä sitä enää sisäkissaksi saa opetettua, yritetty on. Jos väkisin yrittää sisällä pitää niin karkuun päästyään ei palaa takaisin vaan saa etsiä pitkin kyliä. Kulkekoon nyt sitten vapaana niin kauan kuin kukaan ei sitä nappaa. Kulkuriluonnetta ei niin vain kesytetä.