Hyvinhän tämä vuosi alkoi

Kyllä pukki tietää mitä kissamummo tarvitsee. Sain tietsikan viereen uuden hiiren ja hiirimaton. Kyllä nyt kelpaa tehdä kissapostauksia =)

Uusi vuosi alkoi oikeastaan ihan hyvin. Ei juhlittu, mutta oli ensimmäinen kuumeeton päivä ja sehän tuntui ihan juhlalta. Kävin jopa pihalla katsomassa kylän ilotulituksia. Painokin oli joulun aikaa tippunut 3,5kg, eikä siitäkään passaa valittaa. Kuumeessa ei herkutkaan maittaneet, pelkkää hunajateetä lipittelin enimmäkseen. Harmittaa vaan kun niin paljon hyvää ruokaa ehti mennä pilalle, kaikkea kun ei voinut pakastaa.

Eipä juuri käsitöitäkään jaksanut tehdä, mutta yksi apina piti virkata kuitenkin. Tyynynliina on  niitä minun Kiinasta pelkillä postimaksuilla tilaamiani. Nyt olen saanut hillittyä sentään himoni ja haluni, enkä ole tilannut enää kuin puolisukkia halvalla =)

Eihän sitä Tallinnan-reissuakaan voinut tyhjin käsin tehdä, joten sillä matkalla valmistui villasukat.  Laivan käytävällä eräs mies pysähtyi kysymään, että onko se pakko olla noin ahkera että täälläkin kutoo. Vastasin hänelle , että minkäs sille voi jos on levottomat kädet kunhan ei muuten ole levoton. Tajusipa jättää minut rauhaan, minua kun ei miehet jaksa enää kiinnostaa. Kahdesti olen ollut naimisissa ja todennut että yksinelämistä ei mikään voita =)

Naapurimummo pääsi pakoon kosteusvaurioita ja sai uuden hyvän asunnon. Lähtiessään jätti minulle tämän kauniin amarylliksen. Voi kumpa minullakin kävisi muutto yhtä kivuttomasti. Koko suku oli häntä muuttamassa., mummo vain katsoi vierestä.

Aamulla kyllä meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun ja sydän väpätti vähän aikaa. Tiesin kyllä että aikovat räjäytellä peruskalliota talon ympäriltä, mutta ajankohdasta ei ollut tietoa. Aamulla istuin rauhassa juomassa kahvia kun ensimmäinen pamaus räjähti 1,5 metriä keittiöni ikkunasta. Ikkunat vain helisi ja lattia tärisi ja jotain tippui kaapista. Eipä noille rakennusmiehille tainnut tulla mieleen, että vanhempi ihminen voi saada sydänkohtauksen kun noin ennalta varoittamatta pamautellaan. Sitä paukuttelua jatkuikin sitten puolipäivää, mutta nyt on oja kalliossa talon seinustalla.

Tytär oli lähdössä iltasella omaan kotiinsa, kun maan alta kuului yhtäkkiä matalaa murinaa ja lattia vähän tärisi. Se tuntui kyllä kammottavalta. Mitä lie jälkijäristystä.  Olen ollut joskus Kyproksella pienen maanjäristyksen aikaan, mutta tämä tuntui kyllä pelottavammalta. Tytär ei meinannut uskaltaa jättää minua kotiin, kun pelkäsi maan nielevän minut.  Vaan ei hätää, hengissä täällä ollaan vielä ja olo senkun paranee päivä päivältä

Päiväkin pitenee, joten kesää kohtihan tässä jo mennään ;)