Pojalla on mökillään hieno huussisysteemi. On naisten- ja miestenhuussit erikseen ja keskellä vanha "Räjähdysvaara" huussi. Ei tarvitse kenenkään jonotella ☺
Huussien takana on pieni metsikkö, jonne olen rakkaan Eetu-koirani haudannut. Sinne on myös poika haudannut isänsä tuhka-uurnan ison kiven juurelle. Oli isänsä lempipaikka metsikössä.
Me pojan kanssa viljellään niin vääräleukaista huumoria keskenämme, ettei sitä kaikki aina ymmärrä. Kun minä selitin että haluan aikanaan tuhkani Eetun kanssa samaan paikkaan, hän tokaisi ettei ala koiran raatoa kaiveleen. " Itse saat kyllä kuoppasi kaivaa". Ei tainnut uskoa minua.
Eilen tuli se mukava päivä, kun poika haki minutkin mökille käymään. Onneksi sattui niin kaunis ilmakin.
Kun miniä ja poika alkoivat valmistamaan ruokaa , (namnam mitä herkkuja) minä hain aitan takaa lapion , puin metsäkamppeet päälle ja hipsin salaa metsään. Tytär lähti mukaan katsomaan mitä hullua se äiti taas touhuaa. Mukaan tuli myös pojan koira vahtimaan, ettei metsän pedot syö meitä.
Tarkoitus oli kaivaa se kuoppa, mutta alkoi paikan päällä itseäkin hirvittämään, että jos sieltä tulee Eetun kallo vastaan. Niimpä tyydyin sen verran kaivamaan, että sain istutettua omasta pihasta tuomani ruusuntaimen. Lisäksi kovasti leviävää sinistä kellokukkaa. On niin muhevaa multaa tuossa, että eiköhän ne juurru siihen.
Tein vielä kepeistä ristin. Ei vaan tullut narua mukaan, joten jouduin sitomaan koivun-oksilla ja on aika hatara luomus. Täytyy parannella seuraavalla kerralla.
Kun palasin syömään, sanoin pojalle että siellä on nyt mummolle paikka valmiina huussintakana. "Kukat ja kaikki valmiina. Tuhkat vaan aikanaan heität siihen ruusupuskaan ja uurnan voi polttaa vaikka saunanpesässä."
Eikös se ole hyvä kun olen itse suunnitellut kaiken valmiiksi, niin ei tarvitse lasten sitten vaivata päätään näillä asioilla ;D Jokohan alkaa poikakin uskomaan, että mummo on ihan tosissaan, kun tahtoni näin kirjallisesti ilmaisen =D