Pieni pakolaistyttö

Nyt se on valmis.....melkein. Kuvaa katsoessa huomasin vielä pari paranneltavaa kohtaa. Koko syyskauden tämän työn kanssa taistelin, mutta on sillä kokoakin, 50x70cm. Paljon olen öljyvärejä tähän saanut kulutettua, sillä maalia on paksusti =) Olen kyllä nyt tyytyväinen , että olen jo näinkin pitkällä tämän kanssa ja pari uutta , pienempää ja helpompaa , on jo aloitettuna. Täytyy sanoa, että kyllä maalaaminen vaan on mukavaa puuhaa.

Tammikuun värini on ruskea

 Poikani toi ulkomaanreissultaan niin minulle sopivan tuliaisen ja nyt keksin sille hyvän paikan. Jouluinen kranssi muuttui vähemmän jouluiseksi ja  tiedotus osuu tulijoiden silmään heti ;) Näin pakkasella on parempi pitää kissat sisällä.

En tiedä olenko alkanut kulkemaan unissani, vai onko mummokissa oppinut kävelemään seinien läpi. Päästin yöllä mummon ulos pakkaseen ja yleensä se viipyy vain 15-30 minuuttia siellä. Odottelin aikani ja menin sitten nukkumaan. Yöllä nousin kaksi kertaa, etsin koko kämpän läpi ja kurkistelin ulos, josko kissaa näkyisi, ei missään. Aamulla heräsin tietoon, että nyt se on kuollut ja ajattelin lähteä heti etsimään ruumista. Vaan kun menin kamariin, niin siellähän se rötkö makasi keskellä pöytää.  Tämä oli jo toinen kerta kun tämmöistä sattuu. Olenkohan tulossa jo vanhuudenhöperöksi ? =)

Kiitos joulunalla saamieni lankojen, apinoita on taas syntynyt. Tammikuun värini "Vuosi väriterapiaa"- haasteessa on ruskea ja apinani ovat ruskeita. Tämä porukka lähtee Skotlantiin, jossa tyttärelläni on jo yli 4 vuotta ollut nettikaveri, miespuolinen. Tietoja on pikkuhiljaa tihkunut minullekin ja tuntuu olevan herttainen perhe. Koska heillä on monta sijoituslasta ja pari omaksi adoptoituakin ja äiti on kuulemma ihaillut apinoitani, niin päätin lähettää heille muutaman. Kovasti odottavat siellä että tyttöni tulisi käymään kylässä. Minä tietenkin näin jo unta , että olin pojan äidin kanssa järjestelemässä häitä, hihihi. Sehän olisi oikein mukavaa. ;)

Kissatytöillänikin on alkanut käymään tumma ja tulinen ihailija. (Parempaa kuvaa en saanut napattua).Sinä se olla kököttää oven vieressä pöydällä usein yö-aikaan kun menen ulos käymään (tupakalle). Leikattu kolli, mutta taitaa olla seurankipeä. Mummo ja Mausu pelkäävät sitä, eivätkä uskalla ulos, mutta pienin ja pippurisin Maija antaa kyllä lähdöt meidän ovelta. Maijahan ei pelkää mitään, paitsi harakkalaumaa.

Ulkona sen verran pakkasta, etten viitsi nokkaani ulos pistää tänään, mutta onneksi taas kohta lauhtuu ja sitten ponkaisen taas pyörällä kylälle. Mukavia pakkaspäiviä teillekin kaikille.

Ketuille uusi koti ja Kansalaisopiston kassi

Ketut ovat vasta tässä vaiheessa, mutta heti aamutuimaan arvoin niille uudet kodit. Arvontageneraattorilla ilman virallista valvojaa =) Oma siskoni raakattiin arvonnasta pois  =D

Kunhan joskus valmistuvat, niin isompi lähtee Outille,  http://outislifee.blogspot.fi/ ja pienempi Enkulille,  http://enkulinkasityot.blogspot.fi/. Laittakaahan tytöt osoitetta tulemaan minulle mailiin sudemi@luukku.com niin laitan pakettia joskus tulemaan.

 Syksyllä Lauramaija Kansalaisopistojen liitosta oli lukenut täältä blogistani, että käyn Kansalaisopistoa. Hän laittoi viestiä minulle, josko kirjoittaisin jotain heidän nettijulkaisuunsa. Mikä ettei, väsäsin pienen jutun sinne kuvien kanssa ja nyt se on julkaistu.  http://kansalaisopistot.fi/portfolio/maalaamalla-masennusta-vastaan/

Palkkioksi sain valita kassin tai t-paidan. En noista mainospaidoista niin välitä, mutta kassi on kyllä ollut jo käytössä. Varakasseja laukussa ei ole koskaan turhaan.

Eipä tässä muuta tänään. Lähden tästä taas maalailemaan ;)

Kätyrit isolle lapselle

Eräs äiti halusi pojalleen Kätyri-sukat ja teenhän minä mitä pyydetään. Paitsi en kirjoneuletta, sitä en osaa tehdä sileää.Aina tulee joko liian tiukkaa tai sitten reikäistä. Nämä ovat vaatimattomasti kokoa 46. =) Ihan vaan 7-veikasta, kun ei meidän kylältä muuta saa, eikä löytynyt omista varastoistakaan oikeaa väriä. Netistäkään en ehtinyt tilaamaan, kun oli sen verran kiire aikataulu valmistumiselle. Toivottavasti kestävät nyt edes vähän aikaa, vaikken 7-veikasta enää tykkääkkään neuloa.

Merkkipäivä-arvonta

Voi mahotonta. Näpertelijä oli huomannut, että blogini täyttää tänään 8 vuotta. itse en kyllä olisi huomannut. Laitetaampa sitten vaikka iso ja pieni kettu arvontaan. Kuva on vanha, joten tulevat sitten  varmaan erivärisenä.. Riittää kun laitat kommenttia tähän ennen 22.1. Vanhoille lukijoille kaksi arpaa.
Laitathan mukaan jotain yhteystietoja, että voin ilmoittaa mahdollisesta osumasta.

Loppiaista !

Minähän se pokasin taas arvontavoiton, oikein mukavaa =) Sain Pirjon paratiisi blogista pehmoista lankaa ja juuri sopivan kokoisen virkkuukoukun, num 3. Koukut onnistuu jotenkin aina piiloutumaan ja nytpä on yksi lisää etsittäväksi, homma helpottuu =)

Kiitos Pirjo, tämä oli mieluisa ja tarpeellinen palkinto ♥

Huomasin viime kommenteista, että olen antanut itsestäni ihan väärän kuvan, en minä niin kiltti ole =D Niin kuin siskoni mukavasti sanoi: "Sinä kyllä NÄYTÄT ihan kiltiltä pikku mummelilta". Valitettavasti olen myös aika sanavalmis, eikä se ole pelkkää mannaa jota suustani pääsee ulos. Tarpeen vaatiessa osaan sanoa tosi pahastikkin. Kerrompa taas yhden tarinan ;)

Pari vuotta sitten olin juuri tullut sairauteeni liittyvistä kuvauksista ja laitoin ulkona heti hermosavut palamaan.  Ohitseni käveli minuakin vanhempi Hienorouva korot kopisten minkkihattu päässä. Käveli ohi ja palasi takaisin sanomaan: "On se niin rumaa kun nainen polttaa ulkona :(". Minä vastasin: "Eikö olekkin.....mutta onneksi minä olen muuten niin kaunis". Hienorouva tuijotti vähän aikaa ja lähti jatkamaan matkaansa minkkihattu raivosta päässä täristen. Vieläkin naurattaa kun muistan Rouvan ilmeen. Oma vika, mitäs tuli =D

Facebook on täynnä hassuja testejä. Alan kohta epäillä, että ne ovat asentaneet meille kameroita, mistä ne muuten olisi tämänkin tienneet =D Niin osui nappiin =D

Kohtaamisia

Juhlat on juhlittu ja saa palata arkeen. Uudenvuodenillan sain viettää tyttären luona näin hienossa Lehtisaaren valaistuksessa. Illalla otettiin pitkät päikkärit, että jaksettiin lähteä keski-yöllä tälle sillalle katsomaan ympäristön ilotulituksia. Onneksi yö oli aika lämmin, ettei tullut ollenkaan kylmä.

Päivällä tavattiin kaupungilla, jossa käytiin yhdessä ruoka-ostoksilla.  Meidän ilotulitustarvikkeet olivat lähinnä tämmöiset =)

Siellä tapahtui myös ensimmäin kohtaaminen :)

Ruokakaupasta ulos tultuamme pysähdyin tapani mukaan tupakalle (Hyihyi minua). Silloin luokseni käveli noin parikymppinen poika , joka halusi ostaa yhden tupakan, (en tietenkään hintaa huolinut ). Poika taisikin olla enemmän juttuseuran tarpeessa, sillä hän alkoi juttelemaan minulle ja sitä juttua piisasi ja piisasi. Lopulta tyttären kanssa oli pakko poiketa naistenvaateliikkeeseen, että pääsimme pojasta eroon. Ei häntä sentään kotiin asti haluttu mukaan =)

Ilta menikin sitten rauhassa tytön asunnolla, mutta sunnuntaina lähdin jo puolilta päivin kotiin, sillä kissat olivat yksi kotona.

Toinen kohtaaminen :)

Kaupungilla kävellessäni kohti matkakeskusta vastaani tuli hienosti pukeutunut herrasmies. Ei hänessä mitään erikoista ollut, mutta kohdalleni tultua hän pysähtyi ja kysyi: "Anteeksi kun häritsen, mutta saanko lausua teille runon". Olin niin äimistynyt, että tokaisin vain kiitokset ja väitin että minulla on kiire linja-autoon. Vähän matkaa kuljettuani vasta ajattelin, että olimpa tökerö. Olisihan minulla ollut aikaa kuunnella yksi runo ja saada herra hyvälle mielelle. Eihän se minulta olisi mitään  pois ollut. aina vaan ei osaa käyttäytyä oikein kun yllättäen jotain tapahtuu.

Sunnuntaina busseja kulki niin harvakseen, että minäkin jouduin lähtemään oikein pitkänlinjan linja-autolla. Koska auto näytti tulevan aivan täyteen, odottelin viimeisenä, koska saatoin kyllä odotella seuraavaakin autoa. Kysyin kuskilta vieläkö yksi lyhytmatkalainen mahtuu kyytiin ja hän vastasi että tule mukaan vaan, voit istua tuossa rahastajan penkillä. Eikös silloin sieltä kauempaa joku nainen huutanut, että täällä on yksi paikka vapaana, tule tänne istumaan.  Siinä puolen tunnin matkan aikan ehti kolme ihmistä ruveta juttelemaan minulle. Kyllä olikin rattoisa matka, olisin voinut matkustaa pitemmällekin. Huomasi kyllä, että auto oli tulossa Itä- Suomesta, siellä ihmiset ovat niin ystävällisiä ja seurallisia.

Kotia tultua piti heti katsoa peilistä, onko pääni päällä sädekehä jossa lukee :"Tule luokseni juttelemaan ", ei näkynyt ;D

Kissat olivat vuorokauden kotona yksin ja niin kiltisti. Kaikki tarpeet oli tehty hiekkalaatikkoon. Semmoinen hurina nousi kaikkien kurkusta, kun huomasivat minun palanneen. Mukava tulla kotiin, kun on joku odottamassa.